Lue keskustelun säännöt.
Uusi Nimilaki: AVOpari voi ottaa yhteisen sukunimen, jos yhdessä väh. 5 vuotta tai yhteisiä lapsia
02.05.2017 |
"Myös pitkäkestoisen avoliiton ja rekisteröidyn parisuhteen osapuolet voisivat ottaa yhteisen sukunimen. Yhteisen sukunimen saisivat avopuolisot, jotka ovat asuneet yhdessä vähintään viisi vuotta tai joilla on yhteinen lapsi."
Kommentit (75)
Oishan se kivaa, että meidänkin perheellä ois kaikilla sama sukunimi, silloin olisimme "Perhe X" kun nykyään olemme "Perhe X ja Y". Helpottuisi ainakin kirjekuorien kirjotus kutsuja ja kortteja lähettäessä :D.
Mitään muuta syytä en nyt keksi, miksi meillä avoparina pitäisi yhteinen sukunimi olla. Toisaalta tuskin enää alkaisin omaa ja lastemme sukunimiä vaihtamaan edes naimisiin mennessä, oltaisiin avioliitostakin huolimatta X ja Y, ellei mies haluaisi ottaa perheen yhteistä sukunimeä itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avoliitto alkaa olla juridisesti niin lähellä avioliittoa, jotta koko avioliittoinstituution voisi lopettaa. Aviopareiksi voisi tosiaan julistaa ihan muilla kriteereillä esim. juuri yhdessäasumisen ja yhteisten lasten kautta.
Mitäs sitten kun kaikki parit eivät halua tai voi asua yhdessä?
No eihän se sitten oikea liitto olekaan vaan jotain tapailua, jos ei koskaan yhdessä asuta.
Voitko perustella jotenkin muuten kuin siksi, että minun mielestä?
Millaisia elämänkumppaneita sellaiset on joilla ei koskaan ole yhteistä kotia?
Mm. sellaiset uusparit, jotka eivät halua lesken asumisoikeutta kumppanille, koska se johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen perillisten kannalta.
No ei avoliitossa sellaista ole ja avioliitossa voi aina tehdä avioehdon. Ei todellakaan ole mitään syytä asua eri osoitteisa tuosta syystä.
Avoliitto rinnastetaan joissain tapauksissa avioliittoon ja silloin avoliittokin oikeuttaa avolesken asumisoikeuteen. Tätä lakia ollaan muuten parhaillaan vahvistamassa. Avioehdolla ei ole mitään tekemistä lesken asumisoikeuden kanssa.
Avioehtoon voi todellakin kirjata sen että asunto menee suoraan perillisille niin ettei leskelle jää hallintaoikeutta.
Ja ainahan voi asunnon laittaa vaikka suoraan perillisten nimiin.
2. Avioliitto tuntuu meistä oikeammalta ratkaisulta, mutta miten varmistamme, että kummankin lapset perivät vanhempansa?
Lapset ovat vanhempiensa perillisiä, eikä avioliitto muuta tätä. Kuolleen puolison omaisuutta voi avio-oikeuden nojalla kuitenkin mennä toiselle puolisolle, ellei puolisoilla ole avioehtoa.
Millään asiakirjalla ei voi poistaa lesken asumisoikeutta puolisoiden yhteisessä tai kuolleen puolison omistamassa asunnossa. Perittävän lasten on tyytyminen siihen, että leskellä on asuntoon avio-oikeus, vaikka he eivät edes saisi lakiosaansa. Mitenkään ei voi siis varmistaa sitä, että perittävän lapset saavat kaiken omaisuuden hallintaansa vanhempansa kuoltua, jos omaisuuteen sisältyy asunto, johon leskellä on asumisoikeus.
Niin, mutta ei tuo tarkoita että puolison on PAKKO asua siellä tai ottaa vastaan tuo asumisoikeus. Ettekö oikeasti luota toisiinne? Siitäkö on kyse?
Vierailija kirjoitti:
Mutta ei se avopuolisoista toistensa perillisiä tee.
"Jos avopuolisot ovat asuneet yhdessä vähintään viisi vuotta tai heillä on yhteinen lapsi, eloonjäänyt puoliso tai kuolleen avopuolison perilliset voivat vaatia omaisuuden erottelua tai hyvitystä yhteistalouteen annetusta panoksesta."
Ihan potaskaa koko ehdotus. Avoliitto ja avioliitto on kaksi eri asiaa ja niin pitääkin olla. Jokainen sitten valitkoon kumpi sopii itselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avoliitto alkaa olla juridisesti niin lähellä avioliittoa, jotta koko avioliittoinstituution voisi lopettaa. Aviopareiksi voisi tosiaan julistaa ihan muilla kriteereillä esim. juuri yhdessäasumisen ja yhteisten lasten kautta.
Mitäs sitten kun kaikki parit eivät halua tai voi asua yhdessä?
No eihän se sitten oikea liitto olekaan vaan jotain tapailua, jos ei koskaan yhdessä asuta.
Voitko perustella jotenkin muuten kuin siksi, että minun mielestä?
Millaisia elämänkumppaneita sellaiset on joilla ei koskaan ole yhteistä kotia?
Mm. sellaiset uusparit, jotka eivät halua lesken asumisoikeutta kumppanille, koska se johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen perillisten kannalta.
No ei avoliitossa sellaista ole ja avioliitossa voi aina tehdä avioehdon. Ei todellakaan ole mitään syytä asua eri osoitteisa tuosta syystä.
Avoliitto rinnastetaan joissain tapauksissa avioliittoon ja silloin avoliittokin oikeuttaa avolesken asumisoikeuteen. Tätä lakia ollaan muuten parhaillaan vahvistamassa. Avioehdolla ei ole mitään tekemistä lesken asumisoikeuden kanssa.
Avioehtoon voi todellakin kirjata sen että asunto menee suoraan perillisille niin ettei leskelle jää hallintaoikeutta.
Ja ainahan voi asunnon laittaa vaikka suoraan perillisten nimiin.
2. Avioliitto tuntuu meistä oikeammalta ratkaisulta, mutta miten varmistamme, että kummankin lapset perivät vanhempansa?
Lapset ovat vanhempiensa perillisiä, eikä avioliitto muuta tätä. Kuolleen puolison omaisuutta voi avio-oikeuden nojalla kuitenkin mennä toiselle puolisolle, ellei puolisoilla ole avioehtoa.
Millään asiakirjalla ei voi poistaa lesken asumisoikeutta puolisoiden yhteisessä tai kuolleen puolison omistamassa asunnossa. Perittävän lasten on tyytyminen siihen, että leskellä on asuntoon avio-oikeus, vaikka he eivät edes saisi lakiosaansa. Mitenkään ei voi siis varmistaa sitä, että perittävän lapset saavat kaiken omaisuuden hallintaansa vanhempansa kuoltua, jos omaisuuteen sisältyy asunto, johon leskellä on asumisoikeus.
Niin, mutta ei tuo tarkoita että puolison on PAKKO asua siellä tai ottaa vastaan tuo asumisoikeus. Ettekö oikeasti luota toisiinne? Siitäkö on kyse?
Pakko ei tietenkään ole, mutta äiti-/isäpuolet leskinä harvoin ajattelevat vainajan rintaperillisten etua vaan pelkästään omaa etuaan. Nähty ja todettu on, moneen otteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua. Jos joku haluaa avioperin oikeudet, niin miksi eivät vain mene naimisiin?!?
On siinäkin oikeus. Minua keljuttaa kun tulin ottaneeksi mieheni sukunimen kun menimme naimisiin. Tyhmältä silti tuntuisi vaihtaa takaisinkaan sitä monen vuoden jälkeen.
En vastusta eikä asia minua mitenkään häiritse, mutta en ihan ymmärräkään. Miksi haluaa puolison sukunimen jos ei halua naimisiin tämän kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joutuuko tässä kohta todella pelkäämään avoliittoa, että senkin purkuun tarvitaan hakemus ja oikeuden päätös? Tukia ei saa, koska avopuolison täytyy elättää jne.
Vierailija kirjoitti:
Pisti silmään että Ylen (?) uutisessa sanottiin että avopuoliso voi vaatia yhteistä sukunimeä kun ehdot täyttyvät. Tästä voi tulla vielä hyvinkin viihdyttävää draamaa.
Jep! Tässä tosiaan selvästi haetaan lisää sirkushuveja kansalle! Olen valmis tälle viihteelle tässä harmaassa maassa, just bring it on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän toi kohta ole enää mikään avoliitto. Mitenkäs sitten saa semmosen avoimen liiton kun nykyään kaikki samasta jääkaapista syövät pakotetaan johonkin pariliittoon? Onko avoliitto tullut tiensä päähän? Kukaan ei enää halua antaa kenellekään lupaa olla minkäänlaisessa avoliitossa vaan kaikkien pitää olla rekisteröityneitä.
Opiskelusolussakin asuvat kämppikset joutuvat tappelemaan siitä, että saavatko olla kumpikin itsellisiä kämppiksia vai onko he parisuhteessa.
Minusta sukuun pääsee vain syntymällä ja avioliiton kautta. Pitäisin rajan edelleenkin tässä.
Miksi olla avoliitossa jos oikeasti haluaa avioliittoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No esim. uusioperheissä avioliitto mutkistaa perintökuvioita, joten jos haluaa pitää sen muuttumattomana niin ei mene naimisiin. Ja voi silti ottaa avopuolison sukunimen, jos haluaa exän nimestä eroon tai jos haluaa olla sukunimeltään sama kuin yhteinen lapsi.
Miten avioliitto muka mutkistaa perintökuvioita. Voihan sitä tehdä avioehdon.
Vierailija kirjoitti:
Ihan järkevää että lainsäädäntö myötäilee sitä mikä on vallitseva todellisuus. Pitkään yhdessä olleet ja lapsiakin hankkineet ovat ihan yhtä lailla pareja oli sitten avioliitto tai avoliitto.
Eikä!
Nimenomaan olemme valinneet olla menemättä naimisiin, koska emme ole halunneet aviolitton mukana tulevia juridisia kuvioita. Nyt niitä sitten isketään niskaan väkisin yksin kerrallaan. Sossu/Kela ( ei onneksi ole tarvinnut asioida kuin päivärahojen kanssa) ja verottaja kohtelee jo täysin aviolitton mukaan,
Eihän tästä nimijutusta puutu enää muu kuin 5v yhdessä asumisen jälkeen se yhdistelmänimi lätkäistäisiin molemmille automaattisesti ja molemmille eri päin, valitusoikeutta ei olisi :)
Mä olen ajatellut siirtää kirjat kakkosasunnolle, täytyy enää selvittää onnistuuko hammashoito sitten täällä nykyisellä kotipaikkakunnalla vai siirtyykö sen 600 km pohjoisemmaksi. Sen verran tämä "pakkoavioliitto" tympii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tällä tavallaan ehkä hyvätkin puolensa. Ihmiset ovat käyttäneet ehkä avoliittoa liikaa kikkailuun? Olisko vaikka niin, että jos on asunut yli 5 vuotta perheenomaisesti vastakkaista sukupuolta olevan kanssa, astuvat avioliittoa vastaavat pykälät voimaan.
Hehee. Ei voitaisi enää kiertää avioliiton mukanaan tuomia velvollisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
En vastusta eikä asia minua mitenkään häiritse, mutta en ihan ymmärräkään. Miksi haluaa puolison sukunimen jos ei halua naimisiin tämän kanssa?
Avioliittoon liittyy aika paljon muitakin juridisia seikkoja kuin mahdollisuus yhteiseen sukunimeen. Jos ei niitä halua, niin miksei saisi sitä nimeä vaihtaa? Mitä se ketään häiritsee mikä nimi naapurin Tiinalla ja Repellä on, oli ne naimisissa tai ei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avoliitto alkaa olla juridisesti niin lähellä avioliittoa, jotta koko avioliittoinstituution voisi lopettaa. Aviopareiksi voisi tosiaan julistaa ihan muilla kriteereillä esim. juuri yhdessäasumisen ja yhteisten lasten kautta.
Mitäs sitten kun kaikki parit eivät halua tai voi asua yhdessä?
Sitten voi hakeutua avioliittoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan järkevää että lainsäädäntö myötäilee sitä mikä on vallitseva todellisuus. Pitkään yhdessä olleet ja lapsiakin hankkineet ovat ihan yhtä lailla pareja oli sitten avioliitto tai avoliitto.
Eikä!
Nimenomaan olemme valinneet olla menemättä naimisiin, koska emme ole halunneet aviolitton mukana tulevia juridisia kuvioita. Nyt niitä sitten isketään niskaan väkisin yksin kerrallaan. Sossu/Kela ( ei onneksi ole tarvinnut asioida kuin päivärahojen kanssa) ja verottaja kohtelee jo täysin aviolitton mukaan,
Eihän tästä nimijutusta puutu enää muu kuin 5v yhdessä asumisen jälkeen se yhdistelmänimi lätkäistäisiin molemmille automaattisesti ja molemmille eri päin, valitusoikeutta ei olisi :)
Mä olen ajatellut siirtää kirjat kakkosasunnolle, täytyy enää selvittää onnistuuko hammashoito sitten täällä nykyisellä kotipaikkakunnalla vai siirtyykö sen 600 km pohjoisemmaksi. Sen verran tämä "pakkoavioliitto" tympii.
Haluaisin tietää, mikä sua tässä tympii. Miksi ahdistaa sitoutua toiseen puolisona?
Tässä on taas sama vääntö kuin avioliittolain vastustajilla. Ei haluta antaa toisille vaihtoehtoa nimenvaihtoon, vaikkei siitä ole itselle mitään haittaa. Miksei avoliittolaiset saisi vaihtaa nimeä? Ja nyt jotain järkevämpiä perusteluja kuin että "niin se vaan kuuluu olla".
Mahdetaanko kphta vaatia Suomen liberaalia kirkkoa jotenkin siunaamaan avoliittoja?
Tämän asian vastustajat kuulostavat niiltä samoilta, joiden mielestä seksi kuuluu vain avioliittoon. :D Minusta ehdotus on hyvä. Jotenkin on todistettava vain, että samassa asunnossa asuvat ihmiset ovat avoliitossa eivätkä esim kämppiksiä.
Mieheni mielestä pitää edes vähän huomioida perhettä, pukeutua hienosti ja ottaa hääkuvat jos avioliittoon menisimme. Hänellä ei siis ole mitään hinkua siihen mutta nuo ovat ehdot. Itse en suostu tuollaiseen, joten olisi kiva plussa voida ottaa miehen nimi ilman avioliittoa. Ei sekään paljon haittaa jos ehdotus ei toteudu, ei yhteisen nimen saaminen tärkeää ole. Tämä niille jotka ihmettelevt miksei voi vain mennä naimisiin. Pariskunnan mieltymykset eivät ole aina yhtenäiset. Jos kumpikaan ei halua joustaa, avioliittoa ei solmita.