Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde ja yhteinen lapsi, mutta omat asunnot?
01.05.2017 |
Onko kenelläkään otsikon mukaista tilannetta? Siis parisuhde mieheen / naiseen ja yhteinen lapsi tämän kanssa, mutta molemmilla vanhemmilla omat asunnot? Miten järjestely on toiminut?
Itselläni on sellainen tilanne, että erinäisistä syistä johtuen yhteiselo miehen kanssa ei onnistu, mutta en halua myöskään erota. Haluaisin meille molemmille omat asunnot ja oman talouden, mutta niin, että pysyisimme kuitenkin yhdessä. Erota en halua, sillä ongelmat olisivat mahdollisesti ratkaistavissa tällä järjestelyllä. Kuulisin mielelläni kokemuksia vastaavista järjestelyistä!
Kommentit (157)
Ap, ymmärsin teksteistäsi, että olet vasta muutama kuukausi sitten tajunnut asian laidan olevan näin? Itse tajusin vähän vastaavanlaisen ongelman oman romahdukseni jälkeen. Päätin tehdä mieheni siivottomuudelle jotain, mikä samalla vaikutti hieman minunkin siivousfriikkiyteen. Lakkasin siivoamasta ja käyttäydyin sotkemisessa samalla tavalla, kuin mieheni. Tätä kesti pari viikkoa ja meillä olikin niin sotkuista, että oma sietokykyni oli venytetty äärimmilleen ja hieman yli. Lopulta kuitenkin miehen suusta kuului ne taikasanat "Pitäisikö meidän vaikka huomenna siivota yhdessä?". Iltaisin en pistänyt tikkua ristiin siisteyden puolesta ja odotin aina mieheni aloitetta tässä asiassa. Vuosi sitten hän joutuikin työn takia elämään toisella paikkakunnalla kuukausia ja kodin siisteys onnistui tuolla häneltä itseltään, kun oli huomannut täällä kotona, että on paljon mukavampi asua siistissä kodissa, kuin sotkuisessa. Pyykit toi kotiin, mutta pesi ne itse.
Koska itsekin inhoan vaatekasoja, näitä ei vielä likainen, mutta ei niin puhdaskaan, niin hankin molemmille korit joihin voi tipauttaa tälläiset vaatteet. Korin taas sijoitin siihen kohtaan mihin mieheltä aina ne vaatteet tippuu. Edellispäivänä voi sitten kysyä onko tummaa pyykkiä ennen, kuin sitä pesee, niin mies kaivakoon itse sen sieltä koristaan esiin!
Kaupassakäynnin kanssa menossa nyt vähän sama juttu. Kummallisesti se ruoka ei kävele ominjaloin sinne kaappiin. En yksinkertaisesti käy. Nälkä vaivaa välillä melkoisestikin, kun kaappi on tyhjä, mutta kaurapuuroonkin tottuu ja mies ei sitä kaapista syö.
Lapsia meillä ei ole, mikä helpottaa minun heittäytymisiä. Itse menetin uskoani miehesi ahaa-elämykseen kirjoitustesi perusteella, mikäli nyt muuttaa omilleen. Näin vain mielikuvan missä hoidat kahta taloutta vaikka sanot ettet siihen sitten suostu. Miksi et polkisi jalkaa tosissaan maahan ja kokeilisi vastaavan hiljaisen prosessin kautta? Vaikka se vei paljon omia voimia ja koti oli hirveä sen aikaa niin tulosta on syntynyt ilman nalkutusta ja itsekin tajusin asioita omassa toiminnassani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, ymmärsin teksteistäsi, että olet vasta muutama kuukausi sitten tajunnut asian laidan olevan näin? Itse tajusin vähän vastaavanlaisen ongelman oman romahdukseni jälkeen. Päätin tehdä mieheni siivottomuudelle jotain, mikä samalla vaikutti hieman minunkin siivousfriikkiyteen. Lakkasin siivoamasta ja käyttäydyin sotkemisessa samalla tavalla, kuin mieheni. Tätä kesti pari viikkoa ja meillä olikin niin sotkuista, että oma sietokykyni oli venytetty äärimmilleen ja hieman yli. Lopulta kuitenkin miehen suusta kuului ne taikasanat "Pitäisikö meidän vaikka huomenna siivota yhdessä?". Iltaisin en pistänyt tikkua ristiin siisteyden puolesta ja odotin aina mieheni aloitetta tässä asiassa. Vuosi sitten hän joutuikin työn takia elämään toisella paikkakunnalla kuukausia ja kodin siisteys onnistui tuolla häneltä itseltään, kun oli huomannut täällä kotona, että on paljon mukavampi asua siistissä kodissa, kuin sotkuisessa. Pyykit toi kotiin, mutta pesi ne itse.
Koska itsekin inhoan vaatekasoja, näitä ei vielä likainen, mutta ei niin puhdaskaan, niin hankin molemmille korit joihin voi tipauttaa tälläiset vaatteet. Korin taas sijoitin siihen kohtaan mihin mieheltä aina ne vaatteet tippuu. Edellispäivänä voi sitten kysyä onko tummaa pyykkiä ennen, kuin sitä pesee, niin mies kaivakoon itse sen sieltä koristaan esiin!
Kaupassakäynnin kanssa menossa nyt vähän sama juttu. Kummallisesti se ruoka ei kävele ominjaloin sinne kaappiin. En yksinkertaisesti käy. Nälkä vaivaa välillä melkoisestikin, kun kaappi on tyhjä, mutta kaurapuuroonkin tottuu ja mies ei sitä kaapista syö.
Lapsia meillä ei ole, mikä helpottaa minun heittäytymisiä. Itse menetin uskoani miehesi ahaa-elämykseen kirjoitustesi perusteella, mikäli nyt muuttaa omilleen. Näin vain mielikuvan missä hoidat kahta taloutta vaikka sanot ettet siihen sitten suostu. Miksi et polkisi jalkaa tosissaan maahan ja kokeilisi vastaavan hiljaisen prosessin kautta? Vaikka se vei paljon omia voimia ja koti oli hirveä sen aikaa niin tulosta on syntynyt ilman nalkutusta ja itsekin tajusin asioita omassa toiminnassani.
Ohiksena: tämä kuulostaa järkevältä teille. Ap:llä vaan on nyt se lapsikin siinä, mikä tekee lisävaikeusasteen.
Voihan sen ottaa vähän extremeleirinä... mutta jos mies on vain pitkän viikonlopun kotona, niin ei ap pysty elämään lapsen kanssa sotkun keskellä. Eihän se kouluta miestä millään lailla.
Vähän mietin, miten mies viikonlopun aikana saa pyykillä ja tiskillä ap:n ihan burnuttiin, että kuinka tiukat siisteysvaatimukset ap:lla oikein on?
En sano että on reilua joutua asumaan teinipojan kanssa, mutta ei se yleensä ihmistä loppuun aja.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä päästä miehen liian helpolla. Sä hoidat lapsen ja asuntosi. Mies käy teillä kylässä eikä laita tikkua ristiin ruokansa tms eteen. Oletko siivousfriikki? Onko tuo mieheltäsi vain viesti sulle, et ihankkia puhdasta ei tarvi ollakaan. Teillä käy jo siivoaja. Tuntuu et liiotteleT siivonnut määrää. Haluat hallita ja vallita kotiasi. Luulen et lapsesi murkkuikäisenä jää isälleen asumaan, kun ei kestä tuollaista kontrollifriikkiä.
Huoh. Nämä kontrollifriikiksi minua syyttävät eivät ilmeisesti ole koskaan eläneet tällaisen ihmisen kanssa eivätkä tiedä, mitä se voi pahimmillaan olla. Lukekaapa noita aiempia kokemuksia tai testatkaa itse: jättäkää aamusta iltaan asti JOKA IKINEN tavara väärään paikkaan ja katsokaa, millainen sotku syntyy. Lähemmäs totuutta pääsette vielä kun lisäätte yhtälöön käsityöharrastuksen, josta syntyy paljon pientä silppua, sotkua, maalitahroja ym.
Vaikka eipä sillä kai niin väliäkään ole, miten joku tuntematon tämän tilanteen tulkitsee. Itsepähän tiedän totuuden.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Lähemmäs totuutta pääsette vielä kun lisäätte yhtälöön käsityöharrastuksen, josta syntyy paljon pientä silppua, sotkua, maalitahroja ym.
Ap
Miksi mies tekee tuota asunnossa? Eikö siihen toimintaan voisi hankkia jonkun sopivamman tilan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ymmärsin teksteistäsi, että olet vasta muutama kuukausi sitten tajunnut asian laidan olevan näin? Itse tajusin vähän vastaavanlaisen ongelman oman romahdukseni jälkeen. Päätin tehdä mieheni siivottomuudelle jotain, mikä samalla vaikutti hieman minunkin siivousfriikkiyteen. Lakkasin siivoamasta ja käyttäydyin sotkemisessa samalla tavalla, kuin mieheni. Tätä kesti pari viikkoa ja meillä olikin niin sotkuista, että oma sietokykyni oli venytetty äärimmilleen ja hieman yli. Lopulta kuitenkin miehen suusta kuului ne taikasanat "Pitäisikö meidän vaikka huomenna siivota yhdessä?". Iltaisin en pistänyt tikkua ristiin siisteyden puolesta ja odotin aina mieheni aloitetta tässä asiassa. Vuosi sitten hän joutuikin työn takia elämään toisella paikkakunnalla kuukausia ja kodin siisteys onnistui tuolla häneltä itseltään, kun oli huomannut täällä kotona, että on paljon mukavampi asua siistissä kodissa, kuin sotkuisessa. Pyykit toi kotiin, mutta pesi ne itse.
Koska itsekin inhoan vaatekasoja, näitä ei vielä likainen, mutta ei niin puhdaskaan, niin hankin molemmille korit joihin voi tipauttaa tälläiset vaatteet. Korin taas sijoitin siihen kohtaan mihin mieheltä aina ne vaatteet tippuu. Edellispäivänä voi sitten kysyä onko tummaa pyykkiä ennen, kuin sitä pesee, niin mies kaivakoon itse sen sieltä koristaan esiin!
Kaupassakäynnin kanssa menossa nyt vähän sama juttu. Kummallisesti se ruoka ei kävele ominjaloin sinne kaappiin. En yksinkertaisesti käy. Nälkä vaivaa välillä melkoisestikin, kun kaappi on tyhjä, mutta kaurapuuroonkin tottuu ja mies ei sitä kaapista syö.
Lapsia meillä ei ole, mikä helpottaa minun heittäytymisiä. Itse menetin uskoani miehesi ahaa-elämykseen kirjoitustesi perusteella, mikäli nyt muuttaa omilleen. Näin vain mielikuvan missä hoidat kahta taloutta vaikka sanot ettet siihen sitten suostu. Miksi et polkisi jalkaa tosissaan maahan ja kokeilisi vastaavan hiljaisen prosessin kautta? Vaikka se vei paljon omia voimia ja koti oli hirveä sen aikaa niin tulosta on syntynyt ilman nalkutusta ja itsekin tajusin asioita omassa toiminnassani.Ohiksena: tämä kuulostaa järkevältä teille. Ap:llä vaan on nyt se lapsikin siinä, mikä tekee lisävaikeusasteen.
Voihan sen ottaa vähän extremeleirinä... mutta jos mies on vain pitkän viikonlopun kotona, niin ei ap pysty elämään lapsen kanssa sotkun keskellä. Eihän se kouluta miestä millään lailla.Vähän mietin, miten mies viikonlopun aikana saa pyykillä ja tiskillä ap:n ihan burnuttiin, että kuinka tiukat siisteysvaatimukset ap:lla oikein on?
En sano että on reilua joutua asumaan teinipojan kanssa, mutta ei se yleensä ihmistä loppuun aja.
Olen kokeillut siivoamatta jättämistäkin yhtenä keinona, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta. Lapsen takia sitä ei voinut kokeilla pitempään, sillä mies on huolimaton ja esim. harrastustarvikkeet voivat pahimmillaan olla lapselle vaarallisia.
En nyt jaksa enää yhtään enempää selittää tätä sotkun syntyä, kun se ei tässä keskustelussa ole se pointti. Lue aiempia kommenttejani, jos asia kovasti kiinnostaa. Sitäpaitsi ei tässä kyse ole pelkästään siitä fyysisestä puolesta, vaan myös henkisestä. Tunnen oloni hyvin arvottomaksi, kun toinen ei vain kertakaikkiaan näytä ymmärtävän ahdinkoani.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähemmäs totuutta pääsette vielä kun lisäätte yhtälöön käsityöharrastuksen, josta syntyy paljon pientä silppua, sotkua, maalitahroja ym.
ApMiksi mies tekee tuota asunnossa? Eikö siihen toimintaan voisi hankkia jonkun sopivamman tilan?
Mies harrastaa siis pienoismalleja, tekee niitä itse tai kokoaa valmiita settejä. Meillä on kyllä molempien yhteinen harrastushuone, mutta silti mies levittäytyy tavaroineen olohuoneeseen tai keittiön pöydän ääreen, koska "siellä on parempi valo".
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tunnen oloni hyvin arvottomaksi, kun toinen ei vain kertakaikkiaan näytä ymmärtävän ahdinkoani.
Ap
Siihen harvoin auttaa se että muutetaan erilleen. Miten puoliso joka asuu eri osoitteessa voisi sitä ahdinkoa paremmin ymmärtää.
Aloitusksesta saa sen kuvan että sinulla on syystä tai toisesta kova tarve siihen että erillään asuminen onnistuisi. Et halua kokemuksia siitä että se ei ole onnistunut tai miksi siinä ollaan epäonnistuttu. Toisaalta viesteissätä saa kyllä myös sen kuvan että parisuhteella ei ole sinulle mitään merkitystä. Miksi haluatte jatkaa tuota suhdetta väisin vaikka sitten erillään asuen, minusta se kuulostaa hyvin ristiriitaiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi omakohtaista kokemusta mutta enpä nyt kerrokaan. Oletkos sinä se sama joka täällä jankkaa jatkuvasti näistä yhdessä olemisesta ja erillään asumisista esim. tuo avoliitto ketju? Luulenpa että olet. Melkoinen jankkaaja olet. Onko sinulla isojakin ongelmia toisten asioista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähemmäs totuutta pääsette vielä kun lisäätte yhtälöön käsityöharrastuksen, josta syntyy paljon pientä silppua, sotkua, maalitahroja ym.
ApMiksi mies tekee tuota asunnossa? Eikö siihen toimintaan voisi hankkia jonkun sopivamman tilan?
Mies harrastaa siis pienoismalleja, tekee niitä itse tai kokoaa valmiita settejä. Meillä on kyllä molempien yhteinen harrastushuone, mutta silti mies levittäytyy tavaroineen olohuoneeseen tai keittiön pöydän ääreen, koska "siellä on parempi valo".
Ap
Sehän ei ole syy siihen miksi harrastetilaa jossa olisi vielä parempi valaistus ei voisi hankkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen oloni hyvin arvottomaksi, kun toinen ei vain kertakaikkiaan näytä ymmärtävän ahdinkoani.
Ap
Siihen harvoin auttaa se että muutetaan erilleen. Miten puoliso joka asuu eri osoitteessa voisi sitä ahdinkoa paremmin ymmärtää.
Aloitusksesta saa sen kuvan että sinulla on syystä tai toisesta kova tarve siihen että erillään asuminen onnistuisi. Et halua kokemuksia siitä että se ei ole onnistunut tai miksi siinä ollaan epäonnistuttu. Toisaalta viesteissätä saa kyllä myös sen kuvan että parisuhteella ei ole sinulle mitään merkitystä. Miksi haluatte jatkaa tuota suhdetta väisin vaikka sitten erillään asuen, minusta se kuulostaa hyvin ristiriitaiselta.
Nimenomaan sillähän se ymmärrys kasvaisi, jos mies joutuisi itse kantamaan vastuun siivottomuudestaan.
Haluan kyllä kuulla kaikenlaisia kokemuksia, myös niitä epäonnistumisia. Mutta nimenomaan niitä KOKEMUKSIA, ei spekulointia. Jälkimmäistä täällä on esitetty enemmänkin.
Eipä minulla ole tarvetta tämän enempää selitellä motiivejani. Rakastan miestäni kaikesta huolimatta ja tietenkin haluan, että järjestely onnistuisi. Enhän minä sitä muuten tässä pohtisi vaan ottaisin suoraan eron.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähemmäs totuutta pääsette vielä kun lisäätte yhtälöön käsityöharrastuksen, josta syntyy paljon pientä silppua, sotkua, maalitahroja ym.
ApMiksi mies tekee tuota asunnossa? Eikö siihen toimintaan voisi hankkia jonkun sopivamman tilan?
Mies harrastaa siis pienoismalleja, tekee niitä itse tai kokoaa valmiita settejä. Meillä on kyllä molempien yhteinen harrastushuone, mutta silti mies levittäytyy tavaroineen olohuoneeseen tai keittiön pöydän ääreen, koska "siellä on parempi valo".
Ap
Sehän ei ole syy siihen miksi harrastetilaa jossa olisi vielä parempi valaistus ei voisi hankkia.
Niin, voisimme tosiaan hankkia lisää harrastustilaa ja ostaa siivoojalta lisäpalveluita. Voisimme viedä pyykit pesulaan ja käydä useammin ulkona syömässä.
Tai sitten voisimme vain muuttaa erilleen ja alkaa kumpikin kantamaan vastuun omasta taloudestamme. Kumpihan ratkaisu johtaisi paremmin siihen, että mies joutuisi itse kohtaamaan käytöksensä seuraukset ja etsimään niihin omin toimin ratkaisua? Kaikki nuo esitetyt vaihtoehdot kun vain petaavat miehelle mahdollisuutta jatkaa samaan malliin ilman, että hän kuitenkaan joutuisi itse kantamaan tekojensa seurauksia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähemmäs totuutta pääsette vielä kun lisäätte yhtälöön käsityöharrastuksen, josta syntyy paljon pientä silppua, sotkua, maalitahroja ym.
ApMiksi mies tekee tuota asunnossa? Eikö siihen toimintaan voisi hankkia jonkun sopivamman tilan?
Mies harrastaa siis pienoismalleja, tekee niitä itse tai kokoaa valmiita settejä. Meillä on kyllä molempien yhteinen harrastushuone, mutta silti mies levittäytyy tavaroineen olohuoneeseen tai keittiön pöydän ääreen, koska "siellä on parempi valo".
Ap
Sehän ei ole syy siihen miksi harrastetilaa jossa olisi vielä parempi valaistus ei voisi hankkia.
Niin, voisimme tosiaan hankkia lisää harrastustilaa ja ostaa siivoojalta lisäpalveluita. Voisimme viedä pyykit pesulaan ja käydä useammin ulkona syömässä.
Tai sitten voisimme vain muuttaa erilleen ja alkaa kumpikin kantamaan vastuun omasta taloudestamme. Kumpihan ratkaisu johtaisi paremmin siihen, että mies joutuisi itse kohtaamaan käytöksensä seuraukset ja etsimään niihin omin toimin ratkaisua? Kaikki nuo esitetyt vaihtoehdot kun vain petaavat miehelle mahdollisuutta jatkaa samaan malliin ilman, että hän kuitenkaan joutuisi itse kantamaan tekojensa seurauksia.
Ap
Ymmärrän oikein hyvin toiveesi siitä että mies joutuu vastaamaan tekemisestään ja varmasti hän siitä vastaakin esim. työreissuilla ja todennäköisesti myös asuessaan erillään sinusta. Mikä sitten on hänen tapansa vastata velvoitteista, en tiedä, mutta ei kyllä mitenkään automaattisesti se miten sinä hänen vastuusta haluaisit kantavan. Miksi erillään asuen mies ei voisi hankkia siivojaa talauteensa tai pesettää pyykkinsä jollakin (esim. ostaa palvelun siltä siivoojalta) tai käydä syömässä aina ulkona....
123nen tässä vielä!
En toki meinannutkaan, että ap tässä ryhtyy kirjaimellisesti mihinkään vastaavaan vaan omaan tilanteeseen muokattuna. Lapsi oli 1,5v? Rajaa yksi tila lapsiportilla esim olkkari missä vietätte ne extreme-viikonloppunne lapsen kanssa turvallisessa tilassa, mutta muualle tavara pudotkoon, kuin p* ahterista jne. Oikein liioitellusti ja harkitusti täytyy alkuun miettiä mitä itse tekee ja tehdä suunnitelma. Kaupassakäynnin suhteen taas tietenkin hoidat lapsen ostokset ja lapsen ruuat ym. Kun mies poistuu hotelliin niin siivous vaikka palkatun avun kanssa, mutta ei sitäkään hohtavasti tarvitse tehdä.
Eikä kyllä täällä meilläkään sitä minun henkistä ahdinkoani ymmärretty ennen kuin päästin tilanteen todella kaoottiseksi ja kylppäri suorastaan täyttyi pyykeistä ym.
Mutta kuten jo aiemmassa viestissäni laitoin niin tämäkin oli vain yksi ehdotus tässä muiden joukossa. En pidä ehdotelmaani ehdottomana ykkösratkaisuna, mutta yritin tuoda toistakin näkökulmaa ap:lle pohdittavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika kärkästä tekstiä. Melko kontrolloiva tapa kirjoittaa, antaa jopa lupa kirjoittaa tai kieltää kirjoittamasta. Huoh, niinpä ym aloitukset lisää ärsyttävyyttä. Samoin HUUTAMINEN.
Kaikki asian perustelut ovat myös ontuvia, mikään vastakkainen näkökulma ei käy.
Spekuloin vähän: Muutatte erillenne ja seuraavaksi sinua ärsyttää taas. Käsket miehen lähteä sotkemasta sinun kotiasi. Ja sitten ero on seuraava etappi. En ihmettele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähemmäs totuutta pääsette vielä kun lisäätte yhtälöön käsityöharrastuksen, josta syntyy paljon pientä silppua, sotkua, maalitahroja ym.
ApMiksi mies tekee tuota asunnossa? Eikö siihen toimintaan voisi hankkia jonkun sopivamman tilan?
Mies harrastaa siis pienoismalleja, tekee niitä itse tai kokoaa valmiita settejä. Meillä on kyllä molempien yhteinen harrastushuone, mutta silti mies levittäytyy tavaroineen olohuoneeseen tai keittiön pöydän ääreen, koska "siellä on parempi valo".
Ap
Sehän ei ole syy siihen miksi harrastetilaa jossa olisi vielä parempi valaistus ei voisi hankkia.
Niin, voisimme tosiaan hankkia lisää harrastustilaa ja ostaa siivoojalta lisäpalveluita. Voisimme viedä pyykit pesulaan ja käydä useammin ulkona syömässä.
Tai sitten voisimme vain muuttaa erilleen ja alkaa kumpikin kantamaan vastuun omasta taloudestamme. Kumpihan ratkaisu johtaisi paremmin siihen, että mies joutuisi itse kohtaamaan käytöksensä seuraukset ja etsimään niihin omin toimin ratkaisua? Kaikki nuo esitetyt vaihtoehdot kun vain petaavat miehelle mahdollisuutta jatkaa samaan malliin ilman, että hän kuitenkaan joutuisi itse kantamaan tekojensa seurauksia.
Ap
Ymmärrän oikein hyvin toiveesi siitä että mies joutuu vastaamaan tekemisestään ja varmasti hän siitä vastaakin esim. työreissuilla ja todennäköisesti myös asuessaan erillään sinusta. Mikä sitten on hänen tapansa vastata velvoitteista, en tiedä, mutta ei kyllä mitenkään automaattisesti se miten sinä hänen vastuusta haluaisit kantavan. Miksi erillään asuen mies ei voisi hankkia siivojaa talauteensa tai pesettää pyykkinsä jollakin (esim. ostaa palvelun siltä siivoojalta) tai käydä syömässä aina ulkona....
Toki hän voisi ulkoistaa osan kotitöistä jollekin palveluntarjoajalle, ja itse asiassa luulen niin käyvänkin. Mutta joka tapauksessa hän joutuisi itse kilpailuttamaan ja hankkimaan siivoojan, tekemään sopimukset, huolehtimaan ylimääräiset tavarat pois siivoojan tieltä, lajittelemaan pyykkinsä, viemään ne pesulaan ja hakemaan sieltä, varaamaan pöydän ravintolaan jne. Ymmärrät varmaan tästä listasta mitä tarkoitan? Nyt nuo juoksevat asiat ovat yksin minun vastuullani. Ei mies taida tietää edes sitä, minkä firman siivooja meillä käy.
Ap
123nen kirjoitti:
123nen tässä vielä!
En toki meinannutkaan, että ap tässä ryhtyy kirjaimellisesti mihinkään vastaavaan vaan omaan tilanteeseen muokattuna. Lapsi oli 1,5v? Rajaa yksi tila lapsiportilla esim olkkari missä vietätte ne extreme-viikonloppunne lapsen kanssa turvallisessa tilassa, mutta muualle tavara pudotkoon, kuin p* ahterista jne. Oikein liioitellusti ja harkitusti täytyy alkuun miettiä mitä itse tekee ja tehdä suunnitelma. Kaupassakäynnin suhteen taas tietenkin hoidat lapsen ostokset ja lapsen ruuat ym. Kun mies poistuu hotelliin niin siivous vaikka palkatun avun kanssa, mutta ei sitäkään hohtavasti tarvitse tehdä.
Eikä kyllä täällä meilläkään sitä minun henkistä ahdinkoani ymmärretty ennen kuin päästin tilanteen todella kaoottiseksi ja kylppäri suorastaan täyttyi pyykeistä ym.
Mutta kuten jo aiemmassa viestissäni laitoin niin tämäkin oli vain yksi ehdotus tässä muiden joukossa. En pidä ehdotelmaani ehdottomana ykkösratkaisuna, mutta yritin tuoda toistakin näkökulmaa ap:lle pohdittavaksi.
Nämä ovat kyllä hyviä vinkkejä, ja jos lasta ei olisi, kokeilisin varmasti näitä. Jollekin lapsettomalle samassa tilanteessa olevalle näistä vinkeistä voi olla iso apu, kiitos siis kun jaoit kokemuksesi! :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Aika kärkästä tekstiä. Melko kontrolloiva tapa kirjoittaa, antaa jopa lupa kirjoittaa tai kieltää kirjoittamasta. Huoh, niinpä ym aloitukset lisää ärsyttävyyttä. Samoin HUUTAMINEN.
Kaikki asian perustelut ovat myös ontuvia, mikään vastakkainen näkökulma ei käy.
Spekuloin vähän: Muutatte erillenne ja seuraavaksi sinua ärsyttää taas. Käsket miehen lähteä sotkemasta sinun kotiasi. Ja sitten ero on seuraava etappi. En ihmettele.
Pahoitteluni HUUTAMISESTA, en osaa alleviivata tekstiä kännykällä osoittaakseni viestini tärkeimmän pointin, joten käytin kapitaaleja. Ei ollut tarkoitus olla hyökkäävä.
Katsotaan, miten käy. Voit olla oikeassa, tai sitten kaikki menee oikein hyvin. Kokeilemallahan se selviää. :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähemmäs totuutta pääsette vielä kun lisäätte yhtälöön käsityöharrastuksen, josta syntyy paljon pientä silppua, sotkua, maalitahroja ym.
ApMiksi mies tekee tuota asunnossa? Eikö siihen toimintaan voisi hankkia jonkun sopivamman tilan?
Mies harrastaa siis pienoismalleja, tekee niitä itse tai kokoaa valmiita settejä. Meillä on kyllä molempien yhteinen harrastushuone, mutta silti mies levittäytyy tavaroineen olohuoneeseen tai keittiön pöydän ääreen, koska "siellä on parempi valo".
Ap
Sehän ei ole syy siihen miksi harrastetilaa jossa olisi vielä parempi valaistus ei voisi hankkia.
Niin, voisimme tosiaan hankkia lisää harrastustilaa ja ostaa siivoojalta lisäpalveluita. Voisimme viedä pyykit pesulaan ja käydä useammin ulkona syömässä.
Tai sitten voisimme vain muuttaa erilleen ja alkaa kumpikin kantamaan vastuun omasta taloudestamme. Kumpihan ratkaisu johtaisi paremmin siihen, että mies joutuisi itse kohtaamaan käytöksensä seuraukset ja etsimään niihin omin toimin ratkaisua? Kaikki nuo esitetyt vaihtoehdot kun vain petaavat miehelle mahdollisuutta jatkaa samaan malliin ilman, että hän kuitenkaan joutuisi itse kantamaan tekojensa seurauksia.
Ap
Ymmärrän oikein hyvin toiveesi siitä että mies joutuu vastaamaan tekemisestään ja varmasti hän siitä vastaakin esim. työreissuilla ja todennäköisesti myös asuessaan erillään sinusta. Mikä sitten on hänen tapansa vastata velvoitteista, en tiedä, mutta ei kyllä mitenkään automaattisesti se miten sinä hänen vastuusta haluaisit kantavan. Miksi erillään asuen mies ei voisi hankkia siivojaa talauteensa tai pesettää pyykkinsä jollakin (esim. ostaa palvelun siltä siivoojalta) tai käydä syömässä aina ulkona....
Toki hän voisi ulkoistaa osan kotitöistä jollekin palveluntarjoajalle, ja itse asiassa luulen niin käyvänkin. Mutta joka tapauksessa hän joutuisi itse kilpailuttamaan ja hankkimaan siivoojan, tekemään sopimukset, huolehtimaan ylimääräiset tavarat pois siivoojan tieltä, lajittelemaan pyykkinsä, viemään ne pesulaan ja hakemaan sieltä, varaamaan pöydän ravintolaan jne. Ymmärrät varmaan tästä listasta mitä tarkoitan? Nyt nuo juoksevat asiat ovat yksin minun vastuullani. Ei mies taida tietää edes sitä, minkä firman siivooja meillä käy.
Ap
Kyllä pyykinlajittelu on mahdollista ulkoistaa ja jos siitä haluaa ja on varaa maksaa kyllä myös sen vaatteiden keräämisen lattioilta on mahdollista ulkoistaa. Miksi kotitalouden pitäisi kilpailuttaa palvelut? Aina löytyy myös ravintolaita joissa voi syödä tai joista hakea ruuan varaamatta pöytää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähemmäs totuutta pääsette vielä kun lisäätte yhtälöön käsityöharrastuksen, josta syntyy paljon pientä silppua, sotkua, maalitahroja ym.
ApMiksi mies tekee tuota asunnossa? Eikö siihen toimintaan voisi hankkia jonkun sopivamman tilan?
Mies harrastaa siis pienoismalleja, tekee niitä itse tai kokoaa valmiita settejä. Meillä on kyllä molempien yhteinen harrastushuone, mutta silti mies levittäytyy tavaroineen olohuoneeseen tai keittiön pöydän ääreen, koska "siellä on parempi valo".
Ap
Sehän ei ole syy siihen miksi harrastetilaa jossa olisi vielä parempi valaistus ei voisi hankkia.
Niin, voisimme tosiaan hankkia lisää harrastustilaa ja ostaa siivoojalta lisäpalveluita. Voisimme viedä pyykit pesulaan ja käydä useammin ulkona syömässä.
Tai sitten voisimme vain muuttaa erilleen ja alkaa kumpikin kantamaan vastuun omasta taloudestamme. Kumpihan ratkaisu johtaisi paremmin siihen, että mies joutuisi itse kohtaamaan käytöksensä seuraukset ja etsimään niihin omin toimin ratkaisua? Kaikki nuo esitetyt vaihtoehdot kun vain petaavat miehelle mahdollisuutta jatkaa samaan malliin ilman, että hän kuitenkaan joutuisi itse kantamaan tekojensa seurauksia.
Ap
Ymmärrän oikein hyvin toiveesi siitä että mies joutuu vastaamaan tekemisestään ja varmasti hän siitä vastaakin esim. työreissuilla ja todennäköisesti myös asuessaan erillään sinusta. Mikä sitten on hänen tapansa vastata velvoitteista, en tiedä, mutta ei kyllä mitenkään automaattisesti se miten sinä hänen vastuusta haluaisit kantavan. Miksi erillään asuen mies ei voisi hankkia siivojaa talauteensa tai pesettää pyykkinsä jollakin (esim. ostaa palvelun siltä siivoojalta) tai käydä syömässä aina ulkona....
Toki hän voisi ulkoistaa osan kotitöistä jollekin palveluntarjoajalle, ja itse asiassa luulen niin käyvänkin. Mutta joka tapauksessa hän joutuisi itse kilpailuttamaan ja hankkimaan siivoojan, tekemään sopimukset, huolehtimaan ylimääräiset tavarat pois siivoojan tieltä, lajittelemaan pyykkinsä, viemään ne pesulaan ja hakemaan sieltä, varaamaan pöydän ravintolaan jne. Ymmärrät varmaan tästä listasta mitä tarkoitan? Nyt nuo juoksevat asiat ovat yksin minun vastuullani. Ei mies taida tietää edes sitä, minkä firman siivooja meillä käy.
Ap
Kyllä pyykinlajittelu on mahdollista ulkoistaa ja jos siitä haluaa ja on varaa maksaa kyllä myös sen vaatteiden keräämisen lattioilta on mahdollista ulkoistaa. Miksi kotitalouden pitäisi kilpailuttaa palvelut? Aina löytyy myös ravintolaita joissa voi syödä tai joista hakea ruuan varaamatta pöytää.
Niin, lähes kaikki on mahdollista ulkoistaa, mutta omillaan asuessaan mies joutuisi huolehtimaan näistä asioista ihan itse. Kilpailuttamisella tarkoitin tässä yhteydessä palvelun sisällön ja hinnan vertailua, ja kyllä ainakin minä sain siivousfirmasta hyvän tarjouksen, kun esitin heille kilpailijan vastaavan. :) Eihän tuota tietenkään ole pakko tehdä, mutta kaikki muut asiat sopimuksista ja aikatauluista lähtien kyllä joutuu tekemään. Samoin on muiden palvelujen suhteen: yksin asuessa mies saisi huolehtia järjestelyt, ja siinä on jo rutkasti enemmän vastuun kantamista verrattuna nykyiseen tilanteeseen.
Ap
Totta. Miehen juhlinta enteili täysimittaista alkoholismia. Varmaan olisi tullut muuta kriisiä, ja tuo erilleen muuttaminen olisi ollut vain minun yritys lykätä väistämätöntä.
-tuo jota lainasit