Lue keskustelun säännöt.
Sotaveteraanien jutut lähinnä ärsyttävät, olenko ainoa?
30.04.2017 |
Muutama lainaus Iltalehden jutusta.
- "Elämä on minulle opettanut sen, että työ ja työn kunnioittaminen vievät meitä eteenpäin."
- "Jokaisen miehen pitää käydä armeija ja kaikkien täytyy tehdä töitä Suomen yhteisten asioiden eteen."
- "Asiat ovat luistaneet vähän väärään suuntaan. Vähän tuntuu siltä, että nuorison pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni. Uskon, että he pystyvät siihen."
- "Olin 19-vuotias, kun minut komennettiin sotaan. Nykyaikaiset tytöt eivät lähtisi sellaisiin hommiin."
Ähh, joo hienon työn teitte kun maata puolustitte. Vielä kun ymmärtäisitte, että ajat muuttuvat. Nyt on nyt eikä sata vuotta sitten.
Kommentit (150)
Ainakin brittiarmeijassa kuoli todennäköisemmin älykkäitä sotilaita kuin tyhmiä. Älykkäät pistettiin vaativampiin tehtäviin, joissa oli suuremmat riskit. Tyhmät sai sluibailla takalinjoilla huoltohommissa. Ehkä tämä näkyy eloonjääneiden veteraanien jutuissakin?
https://www.newscientist.com/article/dn16297-intelligent-soldiers-most-…;
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Oikeat valinnat" ovat hyvää tuuria. Jos sama heppu syntyy kaksi kertaa ensin hyväosaisiin lähtökohtiin ja sitten huono-osaisiin, niin hänelle tulee erilaiset "arvot" ja elämä vaikka kaikki henkilökohtaiset ominaisuudet ovat alun pitäen samat.
Taas yksi tilastotiedettä ymmärtämätön keskittymässä yhteen ainoaan henkilöön.
Kokeen voi toistaa esim. miljoonalla henkilöllä, ja silti tulos pysyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Oikeat valinnat" ovat hyvää tuuria. Jos sama heppu syntyy kaksi kertaa ensin hyväosaisiin lähtökohtiin ja sitten huono-osaisiin, niin hänelle tulee erilaiset "arvot" ja elämä vaikka kaikki henkilökohtaiset ominaisuudet ovat alun pitäen samat.
Taas yksi tilastotiedettä ymmärtämätön keskittymässä yhteen ainoaan henkilöön.
Kokeen voi toistaa esim. miljoonalla henkilöllä, ja silti tulos pysyy.
No niin, nyt olet oikeilla jäljillä.
Otamme otokseemme 500 000 huonoissa oloissa syntynyttä ja 500 000 hyvissä oloissa syntynyttä.
Nyt sitten tutkimme heidän arvojaan ja elintapojaan ja mikäli emme havaitse niillä olevan oman ryhmänsä sisällä henkilöiden elinikää, niin voimme hyvin väittää ettivät henkilön arvot ja valinnat vaikuta hänen elinikäänsä.
Tosin noin ei kävisi, vaan juuri päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Oikeat valinnat" ovat hyvää tuuria. Jos sama heppu syntyy kaksi kertaa ensin hyväosaisiin lähtökohtiin ja sitten huono-osaisiin, niin hänelle tulee erilaiset "arvot" ja elämä vaikka kaikki henkilökohtaiset ominaisuudet ovat alun pitäen samat.
Taas yksi tilastotiedettä ymmärtämätön keskittymässä yhteen ainoaan henkilöön.
Kokeen voi toistaa esim. miljoonalla henkilöllä, ja silti tulos pysyy.
No niin, nyt olet oikeilla jäljillä.
Otamme otokseemme 500 000 huonoissa oloissa syntynyttä ja 500 000 hyvissä oloissa syntynyttä.
Nyt sitten tutkimme heidän arvojaan ja elintapojaan ja mikäli emme havaitse niillä olevan oman ryhmänsä sisällä henkilöiden elinikää, niin voimme hyvin väittää ettivät henkilön arvot ja valinnat vaikuta hänen elinikäänsä.
Tosin noin ei kävisi, vaan juuri päinvastoin.
Emme ota otokseemme satunnaisesti ketä tahansa hyvä- ja huono-osaisia, vaan pareittain henkilöitä joilla on kaikki muut ominaisuudet mahdollisimman samat, paitsi sosiaaliset lähtökohdat. Vain siten saamme haarukoitua tuurin osuuden. Virhemarginaalin voisi eliminoida, jos sama henkilö voisi elää kaksi kertaa, ensin huonoista lähtökohdista ja sitten hyvistä, mutta koska se ei ole mahdollista, niin sitten pitää tyytyä pieneen virheprosenttiin ja etsiä ominaisuuksiltaan samanlaiset henkilöt, jotka elävät eri olosuhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Oikeat valinnat" ovat hyvää tuuria. Jos sama heppu syntyy kaksi kertaa ensin hyväosaisiin lähtökohtiin ja sitten huono-osaisiin, niin hänelle tulee erilaiset "arvot" ja elämä vaikka kaikki henkilökohtaiset ominaisuudet ovat alun pitäen samat.
Taas yksi tilastotiedettä ymmärtämätön keskittymässä yhteen ainoaan henkilöön.
Kokeen voi toistaa esim. miljoonalla henkilöllä, ja silti tulos pysyy.
No niin, nyt olet oikeilla jäljillä.
Otamme otokseemme 500 000 huonoissa oloissa syntynyttä ja 500 000 hyvissä oloissa syntynyttä.
Nyt sitten tutkimme heidän arvojaan ja elintapojaan ja mikäli emme havaitse niillä olevan oman ryhmänsä sisällä henkilöiden elinikää, niin voimme hyvin väittää ettivät henkilön arvot ja valinnat vaikuta hänen elinikäänsä.
Tosin noin ei kävisi, vaan juuri päinvastoin.
Emme ota otokseemme satunnaisesti ketä tahansa hyvä- ja huono-osaisia, vaan pareittain henkilöitä joilla on kaikki muut ominaisuudet mahdollisimman samat, paitsi sosiaaliset lähtökohdat. Vain siten saamme haarukoitua tuurin osuuden. Virhemarginaalin voisi eliminoida, jos sama henkilö voisi elää kaksi kertaa, ensin huonoista lähtökohdista ja sitten hyvistä, mutta koska se ei ole mahdollista, niin sitten pitää tyytyä pieneen virheprosenttiin ja etsiä ominaisuuksiltaan samanlaiset henkilöt, jotka elävät eri olosuhteissa.
Ehdotuksesi on mahdoton ja epätieteellinen.
500 000 paria ei siis riitä kaikkien mahdollisten yhdistelmien kattamiseksi.
Jo pelkästään se missä iässä menee naimisiin ja montako lasta ja missä iässä hankkii, tekee valtavan määrän eri vaihtoehtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Oikeat valinnat" ovat hyvää tuuria. Jos sama heppu syntyy kaksi kertaa ensin hyväosaisiin lähtökohtiin ja sitten huono-osaisiin, niin hänelle tulee erilaiset "arvot" ja elämä vaikka kaikki henkilökohtaiset ominaisuudet ovat alun pitäen samat.
Taas yksi tilastotiedettä ymmärtämätön keskittymässä yhteen ainoaan henkilöön.
Kokeen voi toistaa esim. miljoonalla henkilöllä, ja silti tulos pysyy.
No niin, nyt olet oikeilla jäljillä.
Otamme otokseemme 500 000 huonoissa oloissa syntynyttä ja 500 000 hyvissä oloissa syntynyttä.
Nyt sitten tutkimme heidän arvojaan ja elintapojaan ja mikäli emme havaitse niillä olevan oman ryhmänsä sisällä henkilöiden elinikää, niin voimme hyvin väittää ettivät henkilön arvot ja valinnat vaikuta hänen elinikäänsä.
Tosin noin ei kävisi, vaan juuri päinvastoin.
Emme ota otokseemme satunnaisesti ketä tahansa hyvä- ja huono-osaisia, vaan pareittain henkilöitä joilla on kaikki muut ominaisuudet mahdollisimman samat, paitsi sosiaaliset lähtökohdat. Vain siten saamme haarukoitua tuurin osuuden. Virhemarginaalin voisi eliminoida, jos sama henkilö voisi elää kaksi kertaa, ensin huonoista lähtökohdista ja sitten hyvistä, mutta koska se ei ole mahdollista, niin sitten pitää tyytyä pieneen virheprosenttiin ja etsiä ominaisuuksiltaan samanlaiset henkilöt, jotka elävät eri olosuhteissa.
Ehdotuksesi on mahdoton ja epätieteellinen.
500 000 paria ei siis riitä kaikkien mahdollisten yhdistelmien kattamiseksi.
Jo pelkästään se missä iässä menee naimisiin ja montako lasta ja missä iässä hankkii, tekee valtavan määrän eri vaihtoehtoja.
Siinä tapauksessa on myöskin mahdotonta sanoa, että erilaiset "valinnat ja arvot" eivät olisi tuuria, koska tuurin mahdollisuutta ei ole poissuljettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Oikeat valinnat" ovat hyvää tuuria. Jos sama heppu syntyy kaksi kertaa ensin hyväosaisiin lähtökohtiin ja sitten huono-osaisiin, niin hänelle tulee erilaiset "arvot" ja elämä vaikka kaikki henkilökohtaiset ominaisuudet ovat alun pitäen samat.
Taas yksi tilastotiedettä ymmärtämätön keskittymässä yhteen ainoaan henkilöön.
Kokeen voi toistaa esim. miljoonalla henkilöllä, ja silti tulos pysyy.
No niin, nyt olet oikeilla jäljillä.
Otamme otokseemme 500 000 huonoissa oloissa syntynyttä ja 500 000 hyvissä oloissa syntynyttä.
Nyt sitten tutkimme heidän arvojaan ja elintapojaan ja mikäli emme havaitse niillä olevan oman ryhmänsä sisällä henkilöiden elinikää, niin voimme hyvin väittää ettivät henkilön arvot ja valinnat vaikuta hänen elinikäänsä.
Tosin noin ei kävisi, vaan juuri päinvastoin.
Emme ota otokseemme satunnaisesti ketä tahansa hyvä- ja huono-osaisia, vaan pareittain henkilöitä joilla on kaikki muut ominaisuudet mahdollisimman samat, paitsi sosiaaliset lähtökohdat. Vain siten saamme haarukoitua tuurin osuuden. Virhemarginaalin voisi eliminoida, jos sama henkilö voisi elää kaksi kertaa, ensin huonoista lähtökohdista ja sitten hyvistä, mutta koska se ei ole mahdollista, niin sitten pitää tyytyä pieneen virheprosenttiin ja etsiä ominaisuuksiltaan samanlaiset henkilöt, jotka elävät eri olosuhteissa.
Ehdotuksesi on mahdoton ja epätieteellinen.
500 000 paria ei siis riitä kaikkien mahdollisten yhdistelmien kattamiseksi.
Jo pelkästään se missä iässä menee naimisiin ja montako lasta ja missä iässä hankkii, tekee valtavan määrän eri vaihtoehtoja.
Siinä tapauksessa on myöskin mahdotonta sanoa, että erilaiset "valinnat ja arvot" eivät olisi tuuria, koska tuurin mahdollisuutta ei ole poissuljettu.
Sinusta on siis tuuria ettei polta tupakkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä hengissä olevat sotaveteraanit ovat sikäli hyvänä esimerkkinä, että he ovat ominaisuuksiensa ja arvojensa takia kyenneet selviämään korkeaan ikään.
Ovat siis tehneet asioita oikein.
Tietenkin osin yös tuuria, muttei kokonaan.
Eli jos joku joutuikin jossain väijyvän tarkka-ampujan ristikkotähtäimeen lumessa ryömiessään ja kuoli silmänräpäyksessä tarkkaan tähdättyyn läpilaukaukseen, niin hän on sitten ilmeisesti 'ominaisuuksiltaan huono ja arvoiltaan kestämätön esimerkki, kun ikä häneltä siis jäikin siinä lyhyeksi....Sitäkö siis tarkoitat ?
Mieletön johtopäätös. Tuo jolle kommentoit ei sanonut mitään sodassa kaatuneista. Jos "keskustelu" on sinulle tällaista olkiukkojen rakentelua niin ole mieluummin hiljaa.
No älähän nyt, kyllähän siellä vaan ihan eläviä ihmisiä puolin ja toisin ammuttiin,eikä mitään 'olkiukkoja'.
Eikö sitä nyt siis saisi todeta,että sodassa kuolee ihan sitä parasta ja (pitkälle tulevaisuuteen )työkykyisintä osaa kansasta prosentuaalisesti juuri kaikkein eniten.
En tässä ketään käy nyt näin jälkeenpäin lajittelemaan, mutta selväähän tietysti on,että juuri niissä vaarallisimmissa tehtävissä ja pahimmissa paikoissa olleista kuoli tehtävissään ja paikkaansa siellä palveluksessa täyttäessään prosentuaalisesti tietenkin kaikkein eniten.
Jossain, vähemmän todennäköisissä hyökkäyskohteissa ja puolustusasemissa olleita tietenkin vähemmän. Toki niissäkin miehiä tarvittiin ja naisiakin apuna siellä jossain viesti,kaukokirjoitin -yms. ilmavalvontatehtävissä ja kuoli tietysti heitäkin, mutta kerrotaan historiankirjoituksessa ja tutkimuksissa ( mm. kirjassa "Käpykaartiin" ) että esim. Ilmeellä oli niin kovat taistelut,että sieltäpäin kun ei enää tullut muuta kuin arkkuja takaisin, niin kentsut keksivät ottaa pakotteeksi kuolemantuomiot avuksi,että porukkaa sinne yleensä saatiin lähtemään. Kirjassa on muuten kuvakin kun eräs 17-vuotias mies ( eli siis poika ja vielä teini-ikäinenkin) tuomittiin pikaoikeudenkäynnissä kuolemaan 'sotarikollisena' ja kuvat myös hänen teloituksestaan ja lopuksi vielä hänen ruumiistaankin.
Tuomarin " pöydän " virkaa ajoi muuten siinä kanervien ja mättäiden ympäroimän "oikeudenkäynnin" ajan ylösalaisin käännetty panoslaatikko.
'Sedät ' eivät varmaan niiden sellaisten pelkuripojiksi leimattujen itkuista paljonkaan välittäneet, jotka olivat onnistuneet jostain ruumiskasan alta paikaltaan juoksuhaudasta ryömimään pakoon, kun hermot pojalta pettivätkin jatkuvassa rumputulessa ja sarjojen kaikuessa ja kuuluessa välillä lähempääkin ainoina ääninä ympäristössä
Siinä voisi joltain isommaltakin mieheltä mennä ehkä jopa pissatkin housuun joissakin niistä tilanteissa.
Minä olisin kyllä taipuvaisempi kääntämään tuon 'sotarikossyytteen' (näin postuumisti edes) toisinpäin, ja kaikki ne sodanaikana tehdyt teloitustapaukset 'rintamakarkuruuden' vuoksi olisi rehabilitoitava,eli syyte ja rikollisleima poistettava kaikista papereista missä niistä tapauksista vielä jotain juttua on ja tehdään ja johonkin painetaan (tai skannataan) tai miten tahansa niiden dokumentteja sitten esitelläänkin.
Nykyään ei ole enää mitään estettä tutkia, ottaa ja tuoda myös, näitä tällaisiakin tapauksia esille niistä maamme sodista.
Siis:kuka antoi käskyn ja miksi ( siis syyt ja niiden oikeutus tarkalleen ottaen kussakin tapauksessa), ketkä allekirjoittivat tuomion ja ketkä olivat sitä itse tuomiota kussakin teloituksessa täytäntöönpanemassa...
Ai niin, mutta se "Suuri yhteinen isänmaan asia, joka kansaamme ja sen kaikkia kansalaispiirejä yhdisti silloin" vaatii tietenkin nyt,vielä yli seitsemänkymmenen jälkeenkin täysin painamaan " tuollaiset ikävät ja häpeälliset asiat" villaisella ja käsittelemään tietojakin niistä sellaisista varovasti ja 'silkkihansikkain'...
Vierailija kirjoitti:
Jos sotaveteraanit ja muut sota-aikaan eläneet eivät olisi uurastaneet, ei ap:llä olisi vapautta nyrpistellä täällä nenäänsä latten ja ipadin ääressä, kaukolämmöstä nauttien.
Hävetkää, kaikki vetelykset ja laiskurit! Omat lapseni ovat kaikki ahkeria, opiskelevat, tekevät töitä ja ovat muutenkin aktiivisia.
t. Sotaveteraanin tytär.
Olet kyllä veteraanin tyttärenä (jos olet) oikeutettu nimimerkkiisi, mutta koska minä käytin sitä tällä palstalla ensin ,enkä silti halua tulla samaistetuksi sinun ajatusmaailmaasi vaan keskustella asiallisesti ja neutraalisti kaiken ikäisten kanssa ketään syyttelemättä, niin ilmoitan,että olen kuitenkin toisen eri sotaveteraanin tytär kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole koskaan ymmärtänyt sotaveteraanien ihannointia. En koe olevani heille mitään velkaa. Itsensä takia he siellä taistelivat, eivät minun kun edes vanhempani eivät olleet syntyneet vielä. Kukaan ei voi taistella -tai jälleenrakentaa- syntymättömien lasten takia, kyllä se on ihan oman edun takia tehty.
Ja niin tekisi jokainen normaali ihminen nytkin, jos sota sattuisi syttymään. Pärjättäisiin vaan luultavasti paremmin koska koulutus, myös sotilaskoulutus, on merkittävästi parempaa ja kansan ravitsemustilanne parempi.
Se että veteraanit sattuivat syntymään aikana jolloin joutui sotaan oli huonoa tuuria. Ei se tee meistä myöhemmin syntyneistä millään tavalla velallisia -eikä niistä veteraaneista sen parempia ihmisiä. Ei se, että tekee sen mitä täytyy tee kenestäkään mitään kosmista yleisneroa.
Molemmat pappani olivat sodassa ja tulivat vielä hengissä takaisinkin. Toinen mummu oli lottana, toinen oli niihin hommiin liian nuori. Minä kunnioitin heitä siksi että rakastin heitä, en siksi että he olivat sodan eläneitä ihmisiä.
Ei se sota mitään pyhitä. Eikä tee jälkipolvia velalliseksi. Ihminen tekee mitä täytyy pysyäkseen hengissä. Itsekkäästi. Ja se on ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama lainaus Iltalehden jutusta.
- "Elämä on minulle opettanut sen, että työ ja työn kunnioittaminen vievät meitä eteenpäin."
- "Jokaisen miehen pitää käydä armeija ja kaikkien täytyy tehdä töitä Suomen yhteisten asioiden eteen."
- "Asiat ovat luistaneet vähän väärään suuntaan. Vähän tuntuu siltä, että nuorison pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni. Uskon, että he pystyvät siihen."
- "Olin 19-vuotias, kun minut komennettiin sotaan. Nykyaikaiset tytöt eivät lähtisi sellaisiin hommiin."Ähh, joo hienon työn teitte kun maata puolustitte. Vielä kun ymmärtäisitte, että ajat muuttuvat. Nyt on nyt eikä sata vuotta sitten.
Sinua ei välttämättä olisi olemassa ilman sotaveteraaneja. Ajat muuttuvat, mutta eivät tällä hetkellä siihen suuntaan, että suuremman konfliktin todennäköisyys pienentyisi.
Ketään ihmistä (keinohedelmöityt tietysti luku sinänsä) ei voisi olla olemassa,elleivät hänen vanhempansa olisi joskus ,esim. rakastelleetja yhtyneet.
Se taas on voinut tapahtua sota-aikana tai aivan minä muuna aikana hyvänsä . Kokonaan riippumatta siitä ,onko sotaa sillä hetkellä missään päin maailmaa menossa .
Eli jos vanhemmat olivat sotaveteraneja niin tietenkin elämästään voi tuntea kiitollisuutta heitä kohtaan.
Jos ne vanhemmat taas eivät olleet (tai ole) sotaveteraaneja,niin aivan samalla tavalla heitä voi silti vanhempina kunnioittaa ja tuntea silti heitä kohtaan kiitollisuutta elämästään .
Eli ei yhtään mitään eroa näiden kahden tapauksen välillä siinä suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutama lainaus Iltalehden jutusta.
- "Elämä on minulle opettanut sen, että työ ja työn kunnioittaminen vievät meitä eteenpäin."
- "Jokaisen miehen pitää käydä armeija ja kaikkien täytyy tehdä töitä Suomen yhteisten asioiden eteen."
- "Asiat ovat luistaneet vähän väärään suuntaan. Vähän tuntuu siltä, että nuorison pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni. Uskon, että he pystyvät siihen."
- "Olin 19-vuotias, kun minut komennettiin sotaan. Nykyaikaiset tytöt eivät lähtisi sellaisiin hommiin."Ähh, joo hienon työn teitte kun maata puolustitte. Vielä kun ymmärtäisitte, että ajat muuttuvat. Nyt on nyt eikä sata vuotta sitten.
Joo olet ainoa, joka ajattelee noin. Lisäksi olet äärimmäisen harhainen ja todellisuudesta vieraantunut ihminen, jos et näe ja ymmärrä mitä ympärilläsi koko ajan tapahtuu. Sotilaallinen jännite eri puolilla maailmaa kasvaa koko ajan. Seuraatko uutisia, politiikkaa tai ylipäätään mitään (muuta kuin instaa ja snapchatia)? Jos et muuhun kykene, niin pidä edes ajatuksesi VAIN omana tietonasi. Kiittämätön ääliö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei ärsytä sotaveteraanit ihmisinä. Siellä oli koko Suomen kansankerrokset yhtenä rintamana vihollista vastaan. Minua ärsyttää sen ympärille luotu kokoomus-oikeistolainen gloria, joka on ominut koko sotaveteraanihomman ja sodan ympärille luodun kultin.Sota käytiin koko Suomen hyväksi,,ei vain näiden juhlissa patsastelijoiden!
T.isoisäni sodassa menettänytEi se "veteraanihomma" helvannut vasemmistolle 70-luvulla. Halveksivat avoimesti veteraaneja.
Mitähän näyttöä sinulla olisi tuon väitteesi tueksi ?
Olihan esim. itse Aarne Saarinenkin (satutko muten tietämään ja tuntemaan nimen? ) ollut esim. hänkin koko sodan ajan itse ollut rintamalla.
Oli alikersantti ja sai sodassa vielä jonkun mitalinkin.
Häntä varmaankin halveksivat äärioikeistolaiset, ne ihan hänen omat ikätoverinsa, sitä en yhtään epäile ja käskystä olisivat varmasti (esim. silloin vuoden 1955 yleislakon aikaan) olleet valmiita vaikka ampumaan hänet.
(se olikin se viimeksi tosi tiukka poliittinen tilanne Suomessa, jolloin harkittiin jopa päätöstä aseistaa poliisit lakkolaisia vastaan, kovat piipussa ja ihan oikeasti, mutta lopulta tyydyttiin vain pamppuihin ja ratsupoliisiin mielenosoittajia vastaan. )
Tilanne itsessään kuitenkin oli vain sisäpoliittinen, eli siitä nyt ainakaan ei voi mitään Neuvostoliittoa syyttää,että täällä silloin meinasi levottomuuksia tulla pahemminkin .
1970- luvun vasemmistolaissukupolvi oli silloin vielä vaippaiässä, tai korkeintaan lastentarhaan pääsyn iässä.
No ,onhan se tietysti selvää, että kun sitten televisiossa joskus 1960-luvun lopulla alettiin nähdä esim. kuvia niistä Auschwitzin luurangonlaihoista ihmisistä, ja sitten tiedettiin se,että tuollaisen valtion kanssa siis isänne ja äitinnekin ehkä pakotettiin aseveljiksi ym.sisarjärjestöiksi, maamme sisä- ja ulkopolitiikankin vaatimuksia 'Johtajan' päämajan tarkkoja saneluja noudattaen,niin vihaksihan se pisti tietenkin siinä jälkisukupolvessa ja sulattelemista siinä oli pitkäksi ajaksi ja monelle ,ennenkuin sen pystyi jotenkin itselleen selittämään ja hyväksymään.
Nyt on tietenkin helppo 'kunnioittaa sotiemme veteraaneja ja olla heille kiitollisia' (kuten juhlapuheissa aina muistetaan sanoa) ....
... siis nyt kun suurin osa heistä makaa jo nurmen alla ja ne loput,tällä hetkellä n. 17000 heistä asuu ja elää varmaan suurimmaksi osaksi jossain hoitokodeissa,kun keski-ikä on siinä 95:n paikkeilla.
Mutta mitenkä arvelisitte ,että olisitte tullut toimeen sen sukupolven kanssa esim. silloin kun heidän keski-ikänsä oli siinä 45-55 vuotta ja itse olisitte koululainen ja sen lisäksi esim. joku The Beatles-,tai Rolling Stones-,tai The Kinks tms.senajan brittipopin nuoriso yhtyeen fani ?
Luuletteko,että siihen nuorison luontaiseen vapauden kaipuuseen suhtauduttiin silloin kovin suopeasti ?
Vanhempienne sukupolvihan olisi saanut vain sen sotaa edeltäneen ns. isänmaallishenkisen kasvatuksen koulussa ja siihen ei mikään nuorison hurvittelu kuulunut,vaan henki oli: "työ Suomen hyväks' uhratkaa" ja " me miekalla piirrämme rajan" jne. IKL:n ja Lotta Svärdin junailema iskulauseaivopesukasvatus.
Sillä sellaisella vain ei ollut enää mitään sijaa elämänohjeina 1960-luvun aivan toisenlaisessa, muuttuneessa sodanjälkeisessä maailmassa ja siinä todellisuudessa missä silloin elettiin.
Siitä ristiita sukupolvien välillä enimmäkseen johtui.
He yrittivät kasvattaa johonkin vanhaan,jota ei enää ollut olemassakaan ja joka oli menettänyt jo kaikki perusteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Oikeat valinnat" ovat hyvää tuuria. Jos sama heppu syntyy kaksi kertaa ensin hyväosaisiin lähtökohtiin ja sitten huono-osaisiin, niin hänelle tulee erilaiset "arvot" ja elämä vaikka kaikki henkilökohtaiset ominaisuudet ovat alun pitäen samat.
Taas yksi tilastotiedettä ymmärtämätön keskittymässä yhteen ainoaan henkilöön.
Kokeen voi toistaa esim. miljoonalla henkilöllä, ja silti tulos pysyy.
No niin, nyt olet oikeilla jäljillä.
Otamme otokseemme 500 000 huonoissa oloissa syntynyttä ja 500 000 hyvissä oloissa syntynyttä.
Nyt sitten tutkimme heidän arvojaan ja elintapojaan ja mikäli emme havaitse niillä olevan oman ryhmänsä sisällä henkilöiden elinikää, niin voimme hyvin väittää ettivät henkilön arvot ja valinnat vaikuta hänen elinikäänsä.
Tosin noin ei kävisi, vaan juuri päinvastoin.
Emme ota otokseemme satunnaisesti ketä tahansa hyvä- ja huono-osaisia, vaan pareittain henkilöitä joilla on kaikki muut ominaisuudet mahdollisimman samat, paitsi sosiaaliset lähtökohdat. Vain siten saamme haarukoitua tuurin osuuden. Virhemarginaalin voisi eliminoida, jos sama henkilö voisi elää kaksi kertaa, ensin huonoista lähtökohdista ja sitten hyvistä, mutta koska se ei ole mahdollista, niin sitten pitää tyytyä pieneen virheprosenttiin ja etsiä ominaisuuksiltaan samanlaiset henkilöt, jotka elävät eri olosuhteissa.
Ehdotuksesi on mahdoton ja epätieteellinen.
500 000 paria ei siis riitä kaikkien mahdollisten yhdistelmien kattamiseksi.
Jo pelkästään se missä iässä menee naimisiin ja montako lasta ja missä iässä hankkii, tekee valtavan määrän eri vaihtoehtoja.
Siinä tapauksessa on myöskin mahdotonta sanoa, että erilaiset "valinnat ja arvot" eivät olisi tuuria, koska tuurin mahdollisuutta ei ole poissuljettu.
Sinusta on siis tuuria ettei polta tupakkaa.
Sinusta siis Usain Bolt juoksee saman ajan sekä piikkareilla että kumisaappailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama lainaus Iltalehden jutusta.
- "Elämä on minulle opettanut sen, että työ ja työn kunnioittaminen vievät meitä eteenpäin."
- "Jokaisen miehen pitää käydä armeija ja kaikkien täytyy tehdä töitä Suomen yhteisten asioiden eteen."
- "Asiat ovat luistaneet vähän väärään suuntaan. Vähän tuntuu siltä, että nuorison pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni. Uskon, että he pystyvät siihen."
- "Olin 19-vuotias, kun minut komennettiin sotaan. Nykyaikaiset tytöt eivät lähtisi sellaisiin hommiin."Ähh, joo hienon työn teitte kun maata puolustitte. Vielä kun ymmärtäisitte, että ajat muuttuvat. Nyt on nyt eikä sata vuotta sitten.
Joo olet ainoa, joka ajattelee noin. Lisäksi olet äärimmäisen harhainen ja todellisuudesta vieraantunut ihminen, jos et näe ja ymmärrä mitä ympärilläsi koko ajan tapahtuu. Sotilaallinen jännite eri puolilla maailmaa kasvaa koko ajan. Seuraatko uutisia, politiikkaa tai ylipäätään mitään (muuta kuin instaa ja snapchatia)? Jos et muuhun kykene, niin pidä edes ajatuksesi VAIN omana tietonasi. Kiittämätön ääliö.
No ei se varsinainen 'sotilaallinen jännite' nyt kyllä missään ihan Suomen lähimaisemissakaan kasva tämän päivän maailmassa , jos sitä tällä hetkellä lähimpänä jossain Mustanmeren tienoilla ja Turkin rajalla onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Oikeat valinnat" ovat hyvää tuuria. Jos sama heppu syntyy kaksi kertaa ensin hyväosaisiin lähtökohtiin ja sitten huono-osaisiin, niin hänelle tulee erilaiset "arvot" ja elämä vaikka kaikki henkilökohtaiset ominaisuudet ovat alun pitäen samat.
Taas yksi tilastotiedettä ymmärtämätön keskittymässä yhteen ainoaan henkilöön.
Kokeen voi toistaa esim. miljoonalla henkilöllä, ja silti tulos pysyy.
No niin, nyt olet oikeilla jäljillä.
Otamme otokseemme 500 000 huonoissa oloissa syntynyttä ja 500 000 hyvissä oloissa syntynyttä.
Nyt sitten tutkimme heidän arvojaan ja elintapojaan ja mikäli emme havaitse niillä olevan oman ryhmänsä sisällä henkilöiden elinikää, niin voimme hyvin väittää ettivät henkilön arvot ja valinnat vaikuta hänen elinikäänsä.
Tosin noin ei kävisi, vaan juuri päinvastoin.
Emme ota otokseemme satunnaisesti ketä tahansa hyvä- ja huono-osaisia, vaan pareittain henkilöitä joilla on kaikki muut ominaisuudet mahdollisimman samat, paitsi sosiaaliset lähtökohdat. Vain siten saamme haarukoitua tuurin osuuden. Virhemarginaalin voisi eliminoida, jos sama henkilö voisi elää kaksi kertaa, ensin huonoista lähtökohdista ja sitten hyvistä, mutta koska se ei ole mahdollista, niin sitten pitää tyytyä pieneen virheprosenttiin ja etsiä ominaisuuksiltaan samanlaiset henkilöt, jotka elävät eri olosuhteissa.
Ehdotuksesi on mahdoton ja epätieteellinen.
500 000 paria ei siis riitä kaikkien mahdollisten yhdistelmien kattamiseksi.
Jo pelkästään se missä iässä menee naimisiin ja montako lasta ja missä iässä hankkii, tekee valtavan määrän eri vaihtoehtoja.
Siinä tapauksessa on myöskin mahdotonta sanoa, että erilaiset "valinnat ja arvot" eivät olisi tuuria, koska tuurin mahdollisuutta ei ole poissuljettu.
Sinusta on siis tuuria ettei polta tupakkaa.
Sinusta siis Usain Bolt juoksee saman ajan sekä piikkareilla että kumisaappailla.
Eli on tuuria kummat hänellä on juoksukilpailussa jalassaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei ärsytä sotaveteraanit ihmisinä. Siellä oli koko Suomen kansankerrokset yhtenä rintamana vihollista vastaan. Minua ärsyttää sen ympärille luotu kokoomus-oikeistolainen gloria, joka on ominut koko sotaveteraanihomman ja sodan ympärille luodun kultin.Sota käytiin koko Suomen hyväksi,,ei vain näiden juhlissa patsastelijoiden!
T.isoisäni sodassa menettänytEi se "veteraanihomma" helvannut vasemmistolle 70-luvulla. Halveksivat avoimesti veteraaneja.
Mitähän näyttöä sinulla olisi tuon väitteesi tueksi ?
Olihan esim. itse Aarne Saarinenkin (satutko muten tietämään ja tuntemaan nimen? ) ollut esim. hänkin koko sodan ajan itse ollut rintamalla.
Oli alikersantti ja sai sodassa vielä jonkun mitalinkin.
Häntä varmaankin halveksivat äärioikeistolaiset, ne ihan hänen omat ikätoverinsa, sitä en yhtään epäile ja käskystä olisivat varmasti (esim. silloin vuoden 1955 yleislakon aikaan) olleet valmiita vaikka ampumaan hänet.
(se olikin se viimeksi tosi tiukka poliittinen tilanne Suomessa, jolloin harkittiin jopa päätöstä aseistaa poliisit lakkolaisia vastaan, kovat piipussa ja ihan oikeasti, mutta lopulta tyydyttiin vain pamppuihin ja ratsupoliisiin mielenosoittajia vastaan. )
Tilanne itsessään kuitenkin oli vain sisäpoliittinen, eli siitä nyt ainakaan ei voi mitään Neuvostoliittoa syyttää,että täällä silloin meinasi levottomuuksia tulla pahemminkin .
1970- luvun vasemmistolaissukupolvi oli silloin vielä vaippaiässä, tai korkeintaan lastentarhaan pääsyn iässä.
No ,onhan se tietysti selvää, että kun sitten televisiossa joskus 1960-luvun lopulla alettiin nähdä esim. kuvia niistä Auschwitzin luurangonlaihoista ihmisistä, ja sitten tiedettiin se,että tuollaisen valtion kanssa siis isänne ja äitinnekin ehkä pakotettiin aseveljiksi ym.sisarjärjestöiksi, maamme sisä- ja ulkopolitiikankin vaatimuksia 'Johtajan' päämajan tarkkoja saneluja noudattaen,niin vihaksihan se pisti tietenkin siinä jälkisukupolvessa ja sulattelemista siinä oli pitkäksi ajaksi ja monelle ,ennenkuin sen pystyi jotenkin itselleen selittämään ja hyväksymään.
Nyt on tietenkin helppo 'kunnioittaa sotiemme veteraaneja ja olla heille kiitollisia' (kuten juhlapuheissa aina muistetaan sanoa) ....
... siis nyt kun suurin osa heistä makaa jo nurmen alla ja ne loput,tällä hetkellä n. 17000 heistä asuu ja elää varmaan suurimmaksi osaksi jossain hoitokodeissa,kun keski-ikä on siinä 95:n paikkeilla.
Mutta mitenkä arvelisitte ,että olisitte tullut toimeen sen sukupolven kanssa esim. silloin kun heidän keski-ikänsä oli siinä 45-55 vuotta ja itse olisitte koululainen ja sen lisäksi esim. joku The Beatles-,tai Rolling Stones-,tai The Kinks tms.senajan brittipopin nuoriso yhtyeen fani ?
Luuletteko,että siihen nuorison luontaiseen vapauden kaipuuseen suhtauduttiin silloin kovin suopeasti ?
Vanhempienne sukupolvihan olisi saanut vain sen sotaa edeltäneen ns. isänmaallishenkisen kasvatuksen koulussa ja siihen ei mikään nuorison hurvittelu kuulunut,vaan henki oli: "työ Suomen hyväks' uhratkaa" ja " me miekalla piirrämme rajan" jne. IKL:n ja Lotta Svärdin junailema iskulauseaivopesukasvatus.
Sillä sellaisella vain ei ollut enää mitään sijaa elämänohjeina 1960-luvun aivan toisenlaisessa, muuttuneessa sodanjälkeisessä maailmassa ja siinä todellisuudessa missä silloin elettiin.
Siitä ristiita sukupolvien välillä enimmäkseen johtui.
He yrittivät kasvattaa johonkin vanhaan,jota ei enää ollut olemassakaan ja joka oli menettänyt jo kaikki perusteensa.
Todistan 70-luvun tilanteen olleen veteraaneille epäreilu, sillä näin sen itse.
Veteraanin kertoessa mitä tahansa sodassa kokemastaan, oli vastauksen yleensä "Mitäs sinne menit".
70-luku oli muka edistysmielisyydessään oikeasti todella synkkää taantumusta ja yksisilmäisyyttä.
Arvo Salo lausui" Tapa talonpoika päivässä, kaksi parhaassa".
Kouluissa oli vasemmiston valtaaman teiniliiton kannattamat oppilasneuvostot jo ala-asteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Oikeat valinnat" ovat hyvää tuuria. Jos sama heppu syntyy kaksi kertaa ensin hyväosaisiin lähtökohtiin ja sitten huono-osaisiin, niin hänelle tulee erilaiset "arvot" ja elämä vaikka kaikki henkilökohtaiset ominaisuudet ovat alun pitäen samat.
Taas yksi tilastotiedettä ymmärtämätön keskittymässä yhteen ainoaan henkilöön.
Kokeen voi toistaa esim. miljoonalla henkilöllä, ja silti tulos pysyy.
No niin, nyt olet oikeilla jäljillä.
Otamme otokseemme 500 000 huonoissa oloissa syntynyttä ja 500 000 hyvissä oloissa syntynyttä.
Nyt sitten tutkimme heidän arvojaan ja elintapojaan ja mikäli emme havaitse niillä olevan oman ryhmänsä sisällä henkilöiden elinikää, niin voimme hyvin väittää ettivät henkilön arvot ja valinnat vaikuta hänen elinikäänsä.
Tosin noin ei kävisi, vaan juuri päinvastoin.
Emme ota otokseemme satunnaisesti ketä tahansa hyvä- ja huono-osaisia, vaan pareittain henkilöitä joilla on kaikki muut ominaisuudet mahdollisimman samat, paitsi sosiaaliset lähtökohdat. Vain siten saamme haarukoitua tuurin osuuden. Virhemarginaalin voisi eliminoida, jos sama henkilö voisi elää kaksi kertaa, ensin huonoista lähtökohdista ja sitten hyvistä, mutta koska se ei ole mahdollista, niin sitten pitää tyytyä pieneen virheprosenttiin ja etsiä ominaisuuksiltaan samanlaiset henkilöt, jotka elävät eri olosuhteissa.
Ehdotuksesi on mahdoton ja epätieteellinen.
500 000 paria ei siis riitä kaikkien mahdollisten yhdistelmien kattamiseksi.
Jo pelkästään se missä iässä menee naimisiin ja montako lasta ja missä iässä hankkii, tekee valtavan määrän eri vaihtoehtoja.
Siinä tapauksessa on myöskin mahdotonta sanoa, että erilaiset "valinnat ja arvot" eivät olisi tuuria, koska tuurin mahdollisuutta ei ole poissuljettu.
Sinusta on siis tuuria ettei polta tupakkaa.
Sinusta siis Usain Bolt juoksee saman ajan sekä piikkareilla että kumisaappailla.
Eli on tuuria kummat hänellä on juoksukilpailussa jalassaan.
Se, syntyykö hyväosaiseen lähtökohta-asetelmaan (piikkarit) vai huono-osaiseen (kumisaappaat), on tuuria. Silloin kahdesta muutoin täysin identtisestä henkilöstä toinen häviää ja toinen voittaa tuurin ansiosta. Kumisaapasmies ei voi voittaa vaikka jättäisi tupakankin polttamatta.
Useimmat ihmiset, jotka ovat olleet sodassa, tuntevat mielihyvää juuri siitä, että muiden ei tarvitse kestää mitä minä kestin, minä autoin muita säilyttämään lapsenomaisen turvallisuuden tunteen ym. Itsekin kasvoin kodissa, jossa isä löi, en iki-maailmassa haluaisi muiden lasten kokevan samaa. Minä kärsin, sinä voit olla vapaa, miksi haluaisin tätä myös muille? Käsittämätöntä. Isoäitini toimi Lottana, hänen veljensä kuolivat rintamalla. Miksi kukaan haluaisi tätä kärsimystä muille?
Taas yksi tilastotiedettä ymmärtämätön keskittymässä yhteen ainoaan henkilöön.