Kertokaa järkyttäviä/yllättäviä faktoja töistänne, joita muut ei tiedä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vartijoilla on esim kaupan antamia kirjoittamattomia sääntöjä, jotka ovat lainvastaisia mutta niitä on noudatettava. Esim. Tiettyä ihmisryhmää seurattava aina kun tulevat kauppaan. Jos näistä säännöistä tulee ongelmia, johto kieltää tiukasti sääntöjen olemassaolon ja yksittäinen vartija on kusessa.

Kaveri oli joskus vuosia töissä Tokmanni-tyyppisessä halpakaupassa. Kertoi, että jatkuvasti jäi romaneja kiinni varkauksista ja hameista löytyi takahuoneessa kaikkea pussilakanoista lähtien. Hameiden sisään oli ommeltu taskut varta vasten eri tavaroille. En yhtään ihmettele kaupan johdon salaisia sääntöjä.

 Noiden hameiden sisuksista on löydetty mm. autonrengas, moottorisaha, ja yhdellä kertaa kymmeniä kahvipaketteja.

Yksi yhteinen tekijä, joka näyttää lähes kaikissa tämän ketjun kommenteissa tulevan ilmi, on silmitön IHMISVIHA. Pistää kyllä miettimään että MIKSI? Ei välitetä (omasta eikä yrityksen maineesta, tai asiakkaan terveydestä), ei arvosteta (lapsia, nuoria, aikuisia, vanhuksia, ulkomaalaisia jne), ei ymmärretä, pyritään hyötymään, haistatellaan, haukutaan, pilkataan ja ivataan, nauretaan ja juorutaan. puretaan oma pahaolo asiakkaisiin vaikka asiakas (jota me kaikki ihmiset ollaan jollekin yritykselle) on se joka meidän kaikkien palkan maksaa. 

Että juuri se edellinen asiakas, sitä edellinen ja kaikki asiakkaat ennen sitä ovat kertoneet minulle sen saman asian, jonka tuot suurena epäkohtana esille ja ammattini puolesta otan negatiivisen palautteesi vastaan, myötäilen, keskustelen, kuuntelen, pahoittelen ja vakuutan, että asia viedään eteenpäin. Meillä asioiden eteenpäinviemisen vaan tyssää siihen, että lähetän asiasta sähköpostia niistä vastaaville ihmisille, mutta ikinä millekään asialle ei tehdä mitään, eikä tulla tekemään. Minä en oikeasti voi asioille mitään. Kukaan ei vastaa sähköposteihin ja vuosittaisessa kehityskeskusteluissa todetaan, että näin tämä nyt menee.

Minulle on annettu tehtäväksi ottaa paskaa niskaan asiakkailta, ja sen teen. Harmittaisi asiakkaiden puolesta, jolleivät he olisi 99-prosenttisesti erittäin epäystävällisiä, jopa ilkeitä. Toki ymmärrän suivaannuksen. Mutta olen yrityksemme pohjasakkaa, vaikea sanoa kumpi on alempana, asiakas vai minä, kukaan ei kuuntele minua, hyvä jos töissä edes tervehditään. Minulla on onneton palkka eikä kukaan arvosta minua. Näin se menee. Jos ei juuri sinun keksimääsi epäkohtaa ole vieläkään kaikkien näiden vuosien jälkeen korjattu, usko pois, meidän johtoa ei kiinnosta. Mutta huuda toki minulle, se kun näyttää helpottavan.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin järkyttyneenä luen näitä juttuja ja ihmettelen, missä on ihmisten ammattitaito, moraali ja ammattiylpeys.

On sitten kyse ihmisten hengellä leikkimisestä, tai kiusanteosta, sairastahan se on. Nuo hoitoalan tarinat vahvistavat sitä käsitystä, että pääsykokeissa on vielä paljon kehitettävää - hoitoalalle ei vastuuttomia ja empatiakyvyttömiä ihmisiä pitäisi kouluttaa.

Onneksi suurin osa ihmisistä kuitenkin haluaa tehdä työnsä hyvin ja vastuullisesti.

Valiettavasti hoitoalalle päätyy usein tyttöjä joilla lukeminen ei nappaa eikä opiskelut suju edes peruskoulussa. Eli ei ole sitä vastuuta omasta osaamisesta. Eräs äiti kertoi minulle tytöstään jolla ei ahkerasta lukemisesta huolimatta mikään jäänyt päähän peruskoulussa, joten ei voinut lukioon hakea. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi kuulemma lähihoitajaopiskelut, sinne kun pääsee kaikki. Näin hän kertoi. Eräs ystäväni myös läpäisi yo-tutkinnon rimaa hipoen ja päätyi lopulta hoitoalalle. Tuskailee nyt kun joutuu mielenterveysongelmaisia hoitamaan ja kertoo sellaisella asenteella tarinoita heistä että ei voi kuin päätään pudistella ja sääliä potilaita. Olen ehdottomasti sitä mieltä että jokin ikäraja pitäisi olla ja paljon vaativammat tai ylipäätään jonkinlaiset soveltuvuustestit jo kouluihin hakiessa. Joukossa on myös todella alalle loistavasti sopivia henkilöitä, joilla sydän paikallaan.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin järkyttyneenä luen näitä juttuja ja ihmettelen, missä on ihmisten ammattitaito, moraali ja ammattiylpeys.

On sitten kyse ihmisten hengellä leikkimisestä, tai kiusanteosta, sairastahan se on. Nuo hoitoalan tarinat vahvistavat sitä käsitystä, että pääsykokeissa on vielä paljon kehitettävää - hoitoalalle ei vastuuttomia ja empatiakyvyttömiä ihmisiä pitäisi kouluttaa.

Onneksi suurin osa ihmisistä kuitenkin haluaa tehdä työnsä hyvin ja vastuullisesti.

Missäkö ammattitaito, moraali ja ammattiylpeys? Hautautuneena sinne johonkin paskan palkan, surkean työympäristön ja ammattitaidottomien esimiesten alle. Sitäpaitsi jos niistä väärin tehdyistä jutuista ei koskaan jää kiinni ja vaikka jäisikin niin siinä kaatuu sit vähän useampi samalla ryminällä niin ei niistä koskaan seurauksia tule ja palkka tulee tilille kuitenkin.

Olen ollut puhelinmyyjänä ja joka ikinen puhelu kyllä nauhoitetaan. Kaikkein epämiellyttävimpiä ei ainakaan siinä paikassa soitettu julkisesti niin että minä olisin kuullut, mutta joitakin kyllä koulutusmielessä (tai "koulutusmielessä"). Lisäksi kun puhelinmyyjä soittaa sinulle, hänellä on edessään sinun osoitteesi, mahdollisesti jopa tieto puolisostasi, ehkäpä jopa lapsistasi riippuen siitä kuinka laajasti olet kyseisen lafkan kautta tilannut tavaraa/lehtiä/what ever. Ilmeisesti tämä ei ole suurimmalle osalle ihmisistä todellakaan selvä asia ja siksi niin rohkeasti haukkuvat ja raivoavat puhelimessa myyjälle, joka kumminkin tekee vain työtään. Kauhulla odotan sitä hetkeä, kun jollakulla oikeasti menee kuppi nurin ja alkaa käyttämään osoitetietoja sun muita jotenkin väärin. Niihin hommiin kun oikeasti otetaan ihan kuka vain kokeilemaan.

Tiedän myös, että on firmoja, joissa avoimesti nauretaan asiakkaille ja todella laitetaan "hullut kajariin, että muutkin kuulee". Tällaisille asiakkaille saatetaan myös soitella ihan vaan hupia saadakseen, kunhan saadaan se taas vain sekoamaan.

Olen ollut myös suomen mittakaavassa parissakin kohtuullisen suuressa yrityksessä töissä. On turha puhua, ettei suomessa lahjontaa ole. Jos tehdään venäjänkauppaa, niin sääntö on, että rahaa ja hyödykkeitä liikkuu ohi kirjanpidon aika isojakin summia suuntaan jos toiseenkin.

Siivousala täynnä välinpitämättömiä siivoojia. Yllättävän moni koulutuksen saanutkin siivoaa miten sattuu. Tehdään puhtaan näköistä, ei puhdasta. Joillakin se on tietämättömyyttä ja kiire painaa mutta usein ihan silkkaa laiskuutta ja ei vaan välitetä.

Mutta onko tuo niin ihme kun alalle työnnetään väkisin kouluttamatonta porukkaa joita ei kiinnosta tippaakaan koko työ.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin järkyttyneenä luen näitä juttuja ja ihmettelen, missä on ihmisten ammattitaito, moraali ja ammattiylpeys.

On sitten kyse ihmisten hengellä leikkimisestä, tai kiusanteosta, sairastahan se on. Nuo hoitoalan tarinat vahvistavat sitä käsitystä, että pääsykokeissa on vielä paljon kehitettävää - hoitoalalle ei vastuuttomia ja empatiakyvyttömiä ihmisiä pitäisi kouluttaa.

Onneksi suurin osa ihmisistä kuitenkin haluaa tehdä työnsä hyvin ja vastuullisesti.

Missäkö ammattitaito, moraali ja ammattiylpeys? Hautautuneena sinne johonkin paskan palkan, surkean työympäristön ja ammattitaidottomien esimiesten alle. Sitäpaitsi jos niistä väärin tehdyistä jutuista ei koskaan jää kiinni ja vaikka jäisikin niin siinä kaatuu sit vähän useampi samalla ryminällä niin ei niistä koskaan seurauksia tule ja palkka tulee tilille kuitenkin.

On totta, että johdolla ja esimiehillä on suuri merkitys mm. toimintamallien ja työkulttuurin rakentumisessa. Jokainen tekee kuitenkin aina lopulta omat valintansa arjen työssä; kunnioittaako asiakkaita tai suostuuko myymään ihmisille pskaa. Täällä kuvatut toimintamallit on mahdollisia pitkälti sen takia, että vastuu ulkoistetaan muille.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin järkyttyneenä luen näitä juttuja ja ihmettelen, missä on ihmisten ammattitaito, moraali ja ammattiylpeys.

On sitten kyse ihmisten hengellä leikkimisestä, tai kiusanteosta, sairastahan se on. Nuo hoitoalan tarinat vahvistavat sitä käsitystä, että pääsykokeissa on vielä paljon kehitettävää - hoitoalalle ei vastuuttomia ja empatiakyvyttömiä ihmisiä pitäisi kouluttaa.

Onneksi suurin osa ihmisistä kuitenkin haluaa tehdä työnsä hyvin ja vastuullisesti.

No, mitä yhteistä on hoitoalalla, siivousalalla, ravintola-alalla ja kaupan alalla? Matala palkka ja hierarkkinen työyhteisö. Työpaikassasi voi olla vanhoja, luutuneita käytäntöjä ajalta, jolloin ihmisiltä ei vielä vaadittu koulutusta noihin töihin. Kiire, huono palkka ja se, että työtäsi ei arvosteta, et voi vaikuttaa työhösi tai et ehdi tehdä sitä kunnolla - siinä ainekset siihen, että et voi itsekään tuntea ammattiylpeyttä siitä, että teet asiat oikein.

Haluaisin itse erottaa tässä myös sen, että kovasssa puristuksessa, jatkuvassa kiiressä ja stressissä ihmisen empatiakyky putoaa ja ihan normaali ja mukavakin ihminen voi alkaa suosia kyseenalaisia käytäntöjä, erityisesti jos ei itse voi muuttaa työpaikan käytäntöjä. Kuvitelepa omalle kohdallesi.

Olin harjoittelemassa eräässä liikkeessä nuorena. Myyjärouva oli todella mairea ja ystävällinen kaikille ja heti kun ovi sulkeutui, hän arvosteli ja vittuili ja juoruili kuin viimeistä päivää. Se oli todella valaisevaa, kun hänen kasvoiltaan tipahti n. sekunnissa se palveluilme pois ja tilalle tuli sellainen pahantahtoinen ja vahingoniloinen ilme. Hän yritti myös saada minulta juoruja ja tietoja asiakkaista, jotka olivat minulle tuttuja.

Ihan hirveä ihminen. Onneksi tuota liikettä ei enää ole ja ehkä kyseinen rouvakin on jo mullan alla ja saanut levon.

Vierailija kirjoitti:

Olin harjoittelemassa eräässä liikkeessä nuorena. Myyjärouva oli todella mairea ja ystävällinen kaikille ja heti kun ovi sulkeutui, hän arvosteli ja vittuili ja juoruili kuin viimeistä päivää. Se oli todella valaisevaa, kun hänen kasvoiltaan tipahti n. sekunnissa se palveluilme pois ja tilalle tuli sellainen pahantahtoinen ja vahingoniloinen ilme. Hän yritti myös saada minulta juoruja ja tietoja asiakkaista, jotka olivat minulle tuttuja.

Ihan hirveä ihminen. Onneksi tuota liikettä ei enää ole ja ehkä kyseinen rouvakin on jo mullan alla ja saanut levon.

Täähän on ihan perus. Palvelualalla tuo on vain yksi asiakaspalvelijatyyppi ja näitä löytyy melkein joka liikkeestä. Esimiehenä tuollainen voi olla hankala, koska nämä ei koskaan puhu sinulle suoraan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin järkyttyneenä luen näitä juttuja ja ihmettelen, missä on ihmisten ammattitaito, moraali ja ammattiylpeys.

On sitten kyse ihmisten hengellä leikkimisestä, tai kiusanteosta, sairastahan se on. Nuo hoitoalan tarinat vahvistavat sitä käsitystä, että pääsykokeissa on vielä paljon kehitettävää - hoitoalalle ei vastuuttomia ja empatiakyvyttömiä ihmisiä pitäisi kouluttaa.

Onneksi suurin osa ihmisistä kuitenkin haluaa tehdä työnsä hyvin ja vastuullisesti.

Missäkö ammattitaito, moraali ja ammattiylpeys? Hautautuneena sinne johonkin paskan palkan, surkean työympäristön ja ammattitaidottomien esimiesten alle. Sitäpaitsi jos niistä väärin tehdyistä jutuista ei koskaan jää kiinni ja vaikka jäisikin niin siinä kaatuu sit vähän useampi samalla ryminällä niin ei niistä koskaan seurauksia tule ja palkka tulee tilille kuitenkin.

On totta, että johdolla ja esimiehillä on suuri merkitys mm. toimintamallien ja työkulttuurin rakentumisessa. Jokainen tekee kuitenkin aina lopulta omat valintansa arjen työssä; kunnioittaako asiakkaita tai suostuuko myymään ihmisille pskaa. Täällä kuvatut toimintamallit on mahdollisia pitkälti sen takia, että vastuu ulkoistetaan muille.

Nuo sun "omat valinnat arjen työssä" on käytännössä sitä et teetkö niinkuin käsketään vai saatko paskaa niskaan minkä jälkeen joku tekee sen asian niinkuin se on aina ennenkin tehty ja paskimmassa tapauksessa tulee kenkää heti seuraavan tilaisuuden tullen. Ennemmin mä myyn paskaa asiakkaille ja saan palkkaa kuin istun työttömyyskorvauksella himassa miettimässä et ois täs laskuja ja lainaa maksettavana ja kiva ois syödä useemminkin kun kerran kuussa.

Vierailija kirjoitti:

Olen työskennellyt koulussa siivoojana. Opettajanhuoneessa siivoillessa tai tauolla kuuli kyllä kaikenlaista, oppilaille oli erinäisiä halventavia lempinimiä, vanhemmista puhuttiin vielä enemmän pahaa. Yksi ykkösluokkalainen tyttö pissasi housuun yhtenä päivänä, sitä jaksettiin päivitellä monta päivää ja tyttöä kutsuttiin kusihousuksi. Olin silloin aikeissa hakea opiskelemaan opettajaksi, tämä ehkä vähän sysäsi minua eri alalle. 

Ja minua tosiaan perehdytettiin käyttämään yhtä samaa siivousliinaa monen vessan siivoukseen. Näin en tehnyt, vaan pesin sitten pyykkiä taukoamatta kun siivousliinoja ei saanut lisää. Muutaman kerran näin kun perehdyttäjäni siirtyi suoraan ripulipöntöstä pyyhkimään käsienpesualtaita, ei auttanut huomauttelut kun kuulemma aina oli niin tehnyt.

Koulusiivoojana ennen meillä ainakin siivottiin opettajanhuone silloin kun opettajat pitivät tunteja joten ei siellä opettajia ollut..välillä 1-2 mutta nekin yleensä lukivat päivän lehteä/herkutteli suklaalla, pullalla jne/tarkasti kokeita.

Vierailija kirjoitti:

Siivousala täynnä välinpitämättömiä siivoojia. Yllättävän moni koulutuksen saanutkin siivoaa miten sattuu. Tehdään puhtaan näköistä, ei puhdasta. Joillakin se on tietämättömyyttä ja kiire painaa mutta usein ihan silkkaa laiskuutta ja ei vaan välitetä.

Mutta onko tuo niin ihme kun alalle työnnetään väkisin kouluttamatonta porukkaa joita ei kiinnosta tippaakaan koko työ.

Itse työskentelin vuosia siivoojana isossa siivousalan työntekijöitä välittävässä yrityksessä ja se aika mitä työhön oli käytettävissä oli laskettu niin minimiin että vaikka itse olen erittäin nopea ja tehokas niin hyvään lopputulokseen olisi vaadittu melkein tupla-aika siihen verrattuna mitä ko. työhön kaikkien ohjeistusten mukaan tehtynä olisi aikaa saanut kulua. Oletusarvona oli että työt tehdään omalla ajalla palkatta, jos niitä ei paikallisella työajalla ehdi tekemään. Ilmeisesti oli totuttu, että esimerkiksi maahanmuuttajataustaiset työntekijät suostuvat kaikkeen mukisematta. Lomarahoja sai aina kysellä erikseen; näitä ei koskaan maksettu automaattisesti. Tuossa työssä kyllä oppi nopeasti priorisoimaan ne tärkeimmät hommat, että välttyi pahimmilta haukuilta sekä työnantajan että asiakkaan puolelta eikä silti joutunut käyttämään omaa vapaa-aikaansa palkattomaan työntekoon. Työntekijän arvostus oli muutenkin täysi nolla; minkäänlaista kiitosta tai positiivista palautetta en tuossa yrityksessä työskennellessäni ikinä saanut vaikka ala-arvoiset resurssit huomioiden hommani aina hyvin hoidinkin.

Eräs ketjuravintola saa vuodesta toiseen palkintoja hyvästä asiakaspalvelusta ja loistaa somessa sillä miten työpaikalla on niiiin upea porukkahenki jne. En viitsi kertoa kovin tarkkaan(esim nimeä) etten itse paljastu, joku voi kyllä tunnistaa tästäkin. Itse työntekijänä kestin vain hetken. Pomo kyykytti työntekijöitä, puhui muista työntekijöistä sekä asiakkaista paskaa toisilleen, raaka-aineita nosteltiin lattialta takaisin pannulle. Jos jotain raaka-ainetta ei ollut, tilalle laitettiin lähinnävastaavaa, tai jätettiin pois ja oltiin hissukseen ettei asiakas huomaa. Kaiken kaikkiaan täyttä kusetusta.

Sekä työpaikkana että asiakkaiden puolesta aivan kamala mesta, ja aina kun näen kyseisen ketjun ravintolan, tulee nämä mieleen. Palkinnot hyvästä asiakaspalvelusta tulleet feikkihymyistä, joita on pakko vääntää että työpaikka pysyy. Jostain syystä tuossakin paikassa työntekijät vaihtuu useita kertoja vuodessa. Sen feikin asiakaspalveluhymyn takana on kuitenkin niin paljon, mitä tavallinen asiakas ei voi tietää. Kyllähän sitä tuon työpaikan jälkeen on huomattavan paljon epäluuloisempi syömäänsä ruokaa kohtaan jne. Eikä vain kyseisessä paikassa.

Kaveri kertoi myös siivousfirmasta missä hän oli hetken. Todellakin siivous tehdään jossain niin, että näyttää siistiltä, ja perehdyttäjällä oli myös vinkkejä siihen, miten jonkun saa näyttämään siistiltä mahdollisimman vähällä vaivalla. Pelkällä vedellä ja samalla paskaisella rätillä pyyhitään vaikka ja mitä.

Pullat laitetaan sulamaan paljain pesemättömin käsin.

Markkinajohtaja kuitenkin kirjoitti:

Että juuri se edellinen asiakas, sitä edellinen ja kaikki asiakkaat ennen sitä ovat kertoneet minulle sen saman asian, jonka tuot suurena epäkohtana esille ja ammattini puolesta otan negatiivisen palautteesi vastaan, myötäilen, keskustelen, kuuntelen, pahoittelen ja vakuutan, että asia viedään eteenpäin. Meillä asioiden eteenpäinviemisen vaan tyssää siihen, että lähetän asiasta sähköpostia niistä vastaaville ihmisille, mutta ikinä millekään asialle ei tehdä mitään, eikä tulla tekemään. Minä en oikeasti voi asioille mitään. Kukaan ei vastaa sähköposteihin ja vuosittaisessa kehityskeskusteluissa todetaan, että näin tämä nyt menee.

Minulle on annettu tehtäväksi ottaa paskaa niskaan asiakkailta, ja sen teen. Harmittaisi asiakkaiden puolesta, jolleivät he olisi 99-prosenttisesti erittäin epäystävällisiä, jopa ilkeitä. Toki ymmärrän suivaannuksen. Mutta olen yrityksemme pohjasakkaa, vaikea sanoa kumpi on alempana, asiakas vai minä, kukaan ei kuuntele minua, hyvä jos töissä edes tervehditään. Minulla on onneton palkka eikä kukaan arvosta minua. Näin se menee. Jos ei juuri sinun keksimääsi epäkohtaa ole vieläkään kaikkien näiden vuosien jälkeen korjattu, usko pois, meidän johtoa ei kiinnosta. Mutta huuda toki minulle, se kun näyttää helpottavan.

Oletko Postilla töissä?

Olin vielä vuosi sitten töissä pikaruokaketjussa. Hampurilaissämpylät käyvät lattialla, kanapihvit seisovat lämpökaapissa puoli päivää ja lämmitetään ehkä nopsaa uudestaan, käärepaperit pyörivät välillä lattioilla, kumihanskoja ei käytetä, käsiä ei pestä, tuotteita maistellaan sormista ja jatketaan purilaisen tekoa, salaatti on nahistunutta ja rusehtavaa, keittiössä ei kaikilla ole pitkät hiukset ohjeiden mukaisesti kiinni, välineitä ei pestä kunnolla, likaa ja paskaa jokapuolella. En ensimmäisen viikon jälkeen ole syönyt ainuttakaan kertaa pikaruokapaikassa. 

Vierailija kirjoitti:

Olin ennen apteekkialalla ja pisti kyllä ärsyttämään lääkeyhtiöiden voiton tavottelu ja apteekkien lahjominen. Tyyliin "myykää sitä ja tätä ja tota, suositelkaa meidän tuotteita, vaikka olisi halvempia rinnakkaisvalmisteita. Jos myytte sen ja sen verran kuukaudessa, niin henkilökunta saa ilmaiset lounaat ja muumimukit."

Ja siis ymmärrän kyllä sen, että näiden yhtiöiden on pakko tehdä voittoa, mutta minusta tuo on vain todella eettisesti epäilyttävää.

Ihme, kun tämä apteekkien lahjonta on saanut jatkua vaikka kuinka kauan, kun lääkäreille ei nykyään saa edes mainoskynää jakaa, ja apteekissa kuitenkin viime kädessä ratkaistaan, minkä valmistajan tuote potilaalle menee...

Työskentelin yksityisessä hammaslääkäriketjussa aiemmin. Osa paikan hammaslääkäreistä teetti turhia tutkimuksia ja paikkasi terveitä hampaita, jotta saivat parempia palkkioita. Johtoporrasta ei tuntunut tämä asia kiinnostavan erityisesti, koska tämä sai jatkua. Saihan myös firma näin lisää rahaa.