Sinkut, mikä on älyttömintä mitä teille on sanottu tai tehty sinkkuutenne vuoksi?
Inspiroiduin tuosta toisesta keskustelusta, jossa ihmetellään miksi sinkun pitäisi maksaa kimppalahjoista tuplasti pariskuntiin nähden. Aloin miettiä että sinkkuihin kyllä liitetään ihan ihmeellisiä juttuja ja stigmoja ja vaatimuksia ylipäänsä. Mikä on älyttömintä tai ärsyttävintä mitä te olette kohdanneet sinkkuina? Heitän tähän muutaman esimerkin:
- Kahdelle kaverille on sanottu pankissa asp-asioissa, että "noin nätti tyttö kyllä sais miehenkin, että kannatta äkkiä pariutua, niin saa sitten vähän kivemman asunnon".
- Mulle on monta kertaa esitetty ravintolassa kimppalaskun tullessa, että maksan kahden edestä, vaikka olen vain yksi ihminen ja muut paikalla olevat pariskuntia.
- Kun yksi ystävä oli vielä sinkku, sukulaistäti kutoi hänelle vauvanvaatteita varmuuden vuoksi etukäteen.
- Ikuinen klassikko, jonka kuulee yleensä ihmisiltä, jotka ei tunne mua kovin hyvin: "Vieläkin sinkku? Ei saa olla liian nirso!" (Wtf, en ole nirso, minkäs minä sille mahdan että äijä sai paskahalvauksen kun olis lapsia pitänyt alkaa tekeen ja lähti käveleen...)
Kommentit (370)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei kysy minulta mitään. Terv, sinkkumies
Tai kysyi kerran mikai olen sinkku?
Vastasin että katso kadulle ja katso mitä lorttoja siellä kävelee.
Keskustelu loppui siihen
No se on selvä että jos näkee naiset lorttoina, on sinkku. Eipä siinä enää paljon kysyttävää jää.
Tule rakas helsinkiin katsomaan kadulla näitä pakkelinaamoja. Jos ei rehellisyyttä kestä niin se on VOIVOI
Kultaseni, mä asun Helsingissä. Toivottavasti joku voisi auttaa sua ton sun naisvihan kanssa. Sulle on varmaan tapahtunut jotain hyvin surullista. Älä pelkää hakea apua.
Ikävä että suljet silmäsi suurimmalta osasta naisista. Taidat kuulua itse tähän pakkeliarmeijaan kun et halua hyväksyä totuutta.
Hyviä ja fiksuja naisia ja he kykenevät näkemään kokonaisuuksia. Ja kyllä niille olen iloisesti jutellut.
En tiedä mistä naisvihasta puhut.
Apua en tarvitse minulla on kaikki mitä tarvitsen. Auto, asunto, ruokaa , hyvä kunto, muutama hyvä ystävä, Pari NAISPUOLISTAKIN
Perhe ja ihana SISKO.
Silti sanon että suurinosa on lorttoja. Herätkää todellisuuteen.
Terv, sama
Epäilty homoksi (keskustelu selkäni takana baarissa, luulivat etten muka kuule)
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei kysy minulta mitään. Terv, sinkkumies
Tai kysyi kerran mikai olen sinkku?
Vastasin että katso kadulle ja katso mitä lorttoja siellä kävelee.
Keskustelu loppui siihen
Joo varmasti loppui, oli sun kommenttisi sen verran juntti ja ilkeä.
Sinä et sinkkujen mainetta ainakaan parantanut.
Aloitin vuoden vaihteessa saman työpaikan eri toimipisteessä. Pian kysyttiin haluanko viettää kesälomani toukokuussa vai syyskuussa ja tätä perusteltiin sillä, että matkustaminen on halvempaa koulujen loma-ajan ulkopuolella. Kiitti vaan, mutta mitä se teille perheellisille kuuluu mitä minä kesälomallani teen tai kuinka kiva sitä on viettää yksin kun kaverit lomailevat kuitenkin kesäkuukausina.
Minuakin sukulaistäti epäili lesboksi, kun olin sinkkuna monta vuotta 20 - 30 -ikävuoden välillä.
Jos jollakulla on näkemys (kuten äidilläni), että parisuhde on aina parempi vaihtoehto kuin sinkkuus, mielestäni se kertoo ihmisen elämänkokemusten ja ajatusmaailman köyhyydestä.
Olen itse toisessa avioliitossa, ensimmäinen kesti 7 vuotta, tässä toisessa on meneillään 12. vuosi. Olen edelleenkin sitä mieltä, että sinkun elämä voi VÄHINTÄÄNKIN olla yhtä antoisaa kuin parisuhde, riippuu tietenkin hyvin monista eri tekijöistä.
Niinkin kliseinen sanonta "parempi yksin kuin huonossa parisuhteessa" pitää myös mielestäni aina paikkaansa, mutta yksineläminenkään ei tarvitse olla mikään parisuhteen vaihtoehto: se voi olla maailman mahtavin tapa elää ilman, että ajattelee mitään muuta elämäntapaa ja that´s it.
Nautitaan siis elämästä, joko sinkkuna tai parisuhteessa, koska elämä ei loppuviimeksi koskaan ole täydellistä, kenelläkään, mutta asenne ratkaisee ja useimmiten pääosin myös se, miksi sen itse muokkaa. Mukavaa vappua kaikille!
Mulle voivoteltiin monet vuodet, että olen varmaan tosi yksinäinen kun ei ole miestä eikä lapsia ja sitten kun aloin seurustelemaan toisen naisen kanssa, alettiin voivottelemaan että kyllä sinäkin toivottavasti joku päivä löydät oikean parisuhteen. (=miehen)
Vierailija kirjoitti:
Minun mummo taas ihmetteli miksi kotonani on kattiloita, kun minulla ei ole ketään kenelle tekisin ruokaa.
... mikä kyllä kertoo taas kerran siitä, että sinkulla ei ole omia tarpeita ollenkaan, koska yksin ei ole edes ihminen. Et ansaitse oikeaa ruokaa, sinkku :D
Viestin 42 kirjoittaja:
Kiitos kirjoituksestasi.
Ensinnäkin se oli loistavasti kirjoitettu, toiseksi tuo pitää niin paikkaansa.
t: nainen, joka on ollut avioliitossa 12 vuotta eikä näe avioliittoa välttämättä paremmaksi vaihtoehdoksi kuin sinkkuus yleisellä tasolla eli teoreettisesti ajateltuna, vaikka omassa avioliitossa kaikki onkin hyvin. Sinkkuus voi olla maailman parasta elämää, asenne ratkaisee paljon.
Vierailija kirjoitti:
Jospa "vanhapiika"-käsitys hiljalleen hiipuisi pois ja hyväksyttäisiin naiset, jotka tahtovat pysyä sinkkuina.
Toivotaan että noin käy. Myös miehiä ei pidä unohtaa, naiseton mies on monien silmissä luuseri kun ei naista ole onnistunut hankkimaan tai sitten piilohomo. Ihan kuin kukaan mieskään ei haluaisi olla yksin. Onneksi sinkkuja on koko ajan enemmän, pian varmaan jo enemmistö :D
Vierailija kirjoitti:
Mulle voivoteltiin monet vuodet, että olen varmaan tosi yksinäinen kun ei ole miestä eikä lapsia ja sitten kun aloin seurustelemaan toisen naisen kanssa, alettiin voivottelemaan että kyllä sinäkin toivottavasti joku päivä löydät oikean parisuhteen. (=miehen)
Ainiin, tämä ei suoraan liity aiheeseen, mutta minulla on tällä hetkellä kimpussa minuun ihastunut mies, joka on sitä mieltä, että kahden naisen parisuhde on sama kuin sinkkuus. Ihmettelee miten en muka voi lähteä hänen kanssaa treffeille ja alkaa styylaamaan, koska enhän minä voi ollaan millään tavalla rakastunut tai mitään puolisooni, koska hän on samaa sukupuolta kuin minä. :)
Vierailija kirjoitti:
Tottakai voi olla fyysistä vetovoimaa ja henkinen yhteys ilman että ihastuu!
Onhan mulla paljon ystäviäkin joista pidän kovasti. Miksei voi olla myös hyvä ystävä jonka kanssa harrastaa hyvää seksiä ihastumatta?
Epäilijällä ei selvästi ole asiasta kokemusta tai sitten on kova ihastumaan. Minä en ole, mutta ei se silti seksistä huonoa tee. Kaikkea sitä kuuleekin :D
Tämä on minusta mielenkiintoista, ihan vilpittömästi minua siis kiinnostaa miten erilaisia tässä suhteessa olemme. :) Itse sinkkuaikoina "ihastuin" käytännössä jokaiseen seksikumppaniini tai yhden illan juttuuni. Minä en olisi pystynyt tunteettomaan seksisuhteeseen, ainakaan yhtään pidempään sellaiseen, koska vääjäämättä olisin jossain vaiheessa ihastunut ja sitten kärsinyt mustasukkaisuudesta yms. Usko pois, se oli ärsyttävää. :D
- jätetään illanistujaisten ulkopuolelle, kun siellä on vain pariskuntia.
- jos sinkkuus tulee puheeksi, seurustelevat kaverit suhtautuvat siten että minä olen taatusti katkera ja yksinäinen. Katkera siitä, etten saa seksiä ja kumppania muutenkaan. Selittely ei auta, he vain myhäilevät että niin niin.
- "no jokos sulla on joku? Eikö töistä löytyis? Entäs ne opiskelukaverit?" -jooei, töissä kaikki miehet on mua aika paljon vanhempia ja joka ikinen on naimisissa! Opiskelukaverit taas elävät bilevaihetta.
- "kyllä tarvii lapsi miehenmallin." Niin, lapsen oma isä, siskon mies, ukki ja kavereiden isät sekä kaukaisemmat sukulaismiehet eivät riitä. Pitää saada saman katon alle joku äijänretale.
Eniten mua vituttaa tuo kavereiden suhtautuminen. En viitsi edes puhua sinkkuudesta mitään, koska he eivät tunnu tajuavan että mä viihdyn sinkkuna. Itse kitkuttavat paskoissa parisuhteissaan.
Ihmiset osaa kyllä olla tosi törkeitä. Just toi että sinkku ei tarvitse kattiloita/pannuja, kun ei sillä ole ketään jolle kokata, itse ainakin teen ruokaa paljonkin ja kutsun ystäviä ja sukulaisia syömään ellen sit syö kaikkea yksin :D
Vierailija kirjoitti:
- jätetään illanistujaisten ulkopuolelle, kun siellä on vain pariskuntia.
- jos sinkkuus tulee puheeksi, seurustelevat kaverit suhtautuvat siten että minä olen taatusti katkera ja yksinäinen. Katkera siitä, etten saa seksiä ja kumppania muutenkaan. Selittely ei auta, he vain myhäilevät että niin niin.
- "no jokos sulla on joku? Eikö töistä löytyis? Entäs ne opiskelukaverit?" -jooei, töissä kaikki miehet on mua aika paljon vanhempia ja joka ikinen on naimisissa! Opiskelukaverit taas elävät bilevaihetta.
- "kyllä tarvii lapsi miehenmallin." Niin, lapsen oma isä, siskon mies, ukki ja kavereiden isät sekä kaukaisemmat sukulaismiehet eivät riitä. Pitää saada saman katon alle joku äijänretale.Eniten mua vituttaa tuo kavereiden suhtautuminen. En viitsi edes puhua sinkkuudesta mitään, koska he eivät tunnu tajuavan että mä viihdyn sinkkuna. Itse kitkuttavat paskoissa parisuhteissaan.
Tekis mieli aloittaa uusi ketju tosta ekasta kohdasta. Voisiko joku pariskunnan osanen kertoa miksi sinkkuja ei kutsuta illanistujaisiin? Nimim. taas vappu yksin.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset osaa kyllä olla tosi törkeitä. Just toi että sinkku ei tarvitse kattiloita/pannuja, kun ei sillä ole ketään jolle kokata, itse ainakin teen ruokaa paljonkin ja kutsun ystäviä ja sukulaisia syömään ellen sit syö kaikkea yksin :D
Toi oli osuvasti sanottu "ei ole ketään jolle kokata". Jengi niinkun unohtaa, että se sinkku on ihan ihmisarvoinen ihminen itsessään. Ihminen on joku, vaikkei olekaan parisuhteessa.
Pahin on se että naispuoliset ystävät pelkäävät että vien heidän miehen. Siinä voi olla yksi syy ettei aina kutsuta illanviettoihin jne.
Vierailija kirjoitti:
Pahin on se että naispuoliset ystävät pelkäävät että vien heidän miehen. Siinä voi olla yksi syy ettei aina kutsuta illanviettoihin jne.
Onko joku sanonut sulle suoraan että pelkää tällaista vai onko se vain jotenkin aistittavissa?
Uskomattomampia ovat sinkkuystävät, jotka pariuduttuaan alkavat hengata vain toisten parien kanssa ja unohtavat entiset sinkkuystävänsä. Sama voi koske lapsettomia ja lapsellisia pareja, en ole tietysti varma, koska ei ole kokemusta.
Menetin toisenkin vanhempani ja suru oli vielä akuutti. Lääkäri kehotti käymään psyk.sh:n luona ja menin. Kerroin siellä, miten tunnen oloni jotenkin irralliseksi, kun minulla ei ole ketään lähiomaista - ei vanhempia, isovanhempia, sisaruksia tai omaa perhettä - ja että sen asian prosessointi on kesken. Psyk.sh kehotti minua kasvamaan aikuseksi ja hankkimaan miehen netistä, sieltä niitä saa, ei tarvitse valittaa yksinäisyyttä. Lisäsi, että vanhemman kuolema on luonnollinen asia (toki, mutta eikö siitä koituva surukin ole).
Joskus kun kerron olevani sinkku, alkaa tulla neuvoja miten päästä sinkkuudesta eroon vaikken kysynyt niitä tai ilmaissut mitenkään epätyytyväisyyttäni sinkkuuteen. Tyyliin "jos sä leikkaisit lyhyemmät hiukset ja pukeutuisit muodikkaammin ja kävisit salilla niin et ois enää sinkku."
Olen mies, mutta voisi luulla että naiset kokee tällaista vielä enemmän. Kerran tai pari joku tuntematon on sanonut "Joo se johtuu vaan siitä, että oot niin ruma." Kieltämättä tuntui vähän ikävältä.
Minun mummo taas ihmetteli miksi kotonani on kattiloita, kun minulla ei ole ketään kenelle tekisin ruokaa.