Miksi et ole 50-vuotiaana taloudellisesti riippumaton?

Olin sinkkuna pitkään ja vasta reilusti 30- vuotiaana perustin perheen. Sitten olin lasten kanssa kotona useamman vuoden ja ei uskallettu kauheasti riskeerata lainoilla. Nyt muutama vuosi lainaa talosta jäljellä ja useampi sijoitusasunto.

Toivotaan, että kohta voi vähän hellittää työssä.

Ei ne säästöt pitkälle riitä vielä ja sijoituksiin en uskalla kaikkea laittaa. Minä jäin äitiysloman aikaan työttömäksi suuresta yrityksestä ja piti opiskella uusi ammatti. Päästiin vasta aika vanhoina kiinni omistusasuntoon tämän vuoksi. 

Siksi että valmistuin kauppiksesta 17 vuotiaana 1992. Helsingissäkään ei ollut enää mitään työpaikkoja. Siitä lähti surkea työura johon on kuulunut muutaman vuoden yrittäjyys, josta jäi elinikäiset velat ja nelikymppiseksi mennessä olin ollut jo ainakin 10 vuotta työttömänä yhteensä, 500 päivää on tullut täyteen ainakin kolme kertaa. Nyt olen töissä, mutta palkka on pieni, ja tosiaan entisen firman pankkilainaa maksan vielä yli 50 vuotiaaksi, sitten makselen miehen kanssa yhdessä loppuja asuntolainaa, mies on jo yli 50v. ja velkaa on ihan liikaa.

Koska olen pikemminkin "tässä ja nyt" -ihminen kuin "sitten kun" -ihminen. Ts olen hankkinut lapsia, vaihtanut alaa, elänyt elämääni käyttäen rahaa kaikkeen mukavaan kuten matkusteluun jne. Säästöjä ja sijoituksiakin on jonkin verran kertynyt, mutta mieluummin olen tukenut taloudellisesti (mm ostamalla heille ensiasunnot) opiskelevia lapsiani kuin tavoitellut oloneuvoksen elämää viiskymppisenä. Lisäksi satun pitämään työstäni erittäin paljon eikä mulla ole pienintäkään aikomusta jäädä vanhuuseläkkeelle eläkeikään tultuani, jos vaan terveyttä ja töitä riittää. 

Menetin lähes kaiken omaisuuteni avioerossa 33v:nä ja aloitin alusta 36v:nä nykyisen mieheni kanssa jolla ei ollut mitään omaisuutta siinä vaiheessa (30v, elättänyt vanhempiaan vuosia). Yhdessä on talot rakennettu ja elämää eletty. Mokan teimme siinä vaiheessa kun luovuimme 1. talostamme ja rakensimme uuden, kalliimman. Olisimme nyt jo velattomia ja vakavaraisia jos olisimme jääneet vanhaan taloon.

Itse olen ollut pois työelämästä jo 3 vuotta freelancerina, teen mitä haluan mutta todellisuudessa sen mahdollistaa miehen hyvät tulot. Koko omaisuus on seinissä kiinni. Nyt syksyllä aloitamme talon myymisen ja kun se on hoidettu olemme taloudellisesti riippumattomia. Tosin mies ei aio työstään luopua vielä ainakaan 10 vuoteen.

Elämme tässä ja nyt, matkustelemme, tapaamme ystäviä jne. Mitään säästöjä tai sijoituksia emme sen kummemmin tee koska ikinä ei tiedä ehtiikö niistä nauttimaan "sitten joskus". Me nautimme nyt.

Säästän ja sijoitan, mutta 50-vuotiaana minulla on vielä alaikäisiä lapsia. Jos olen enää edes elossa.

Meillä nyt monta pientä lasta. Kun olen 50, lapset on 12, 14, 17, 20 ja 22. Jos minulla on töitä ja olen terve, käyn mieluusti töissä ja elätän perheeni. Kaksi on toivottavasti silloin jo omillaan, opiskelijoita tosin, mutta alaikäisiä lapsia on tuolloin vielä kolme kotona. Lainaa ei silloin onneksi pitäisi enää olla.

Olen nyt 38 v. ja otettiin juuri iso asuntolaina. Vaikka taloudellinen riippumattomuus voisi olla tavoiteltavaa sekin, niin tämä oli meidän valinta.

Aloittaja on menestyjä ja menestyjien aatelia ?

Kuten paavo Väyrynen on menestyjä?

En koe olevani vanha.

Siksi että jos jään pois työelämästä 50v iässä, en saa työeläkettä kuin rippusen siitä, mitä olen (ja työnantaja on) sitä joutunut säästämään. Sijoitukset tuottavat sen verran, että palkkatyötä ei tarvitse tehdä, mutta koska eläkesysteemi toimii nimenomaan työvuosien mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Elämme tässä ja nyt, matkustelemme, tapaamme ystäviä jne. Mitään säästöjä tai sijoituksia emme sen kummemmin tee koska ikinä ei tiedä ehtiikö niistä nauttimaan "sitten joskus". Me nautimme nyt.

Erikoinen tämä palstalla toistuva näkemys, että säästäminen ja säästöjen sijoittaminen jotenkin estäisi elämästä mukavaa elämää tässä ja nyt. Asiahan on juuri päinvastoin. Hyvin sijoitetut säästöthän tuottavat jatkuvasti lisää rahaa, joko uudelleen sijoitettavaksi tai mukavaan elämään kulutettavaksi. Ts., sijoitustuotoista voi nauttia joka päivä, eikä sitku.

Olisin 35 vuotiaana osinkotuloilla elävä jos olisin jättänyt yliopiston väliin.

Miksi pitäisi olla? Itse ajattelin olla työelämässä niin pitkään kuin vain mahdollista. Nautin työstäni ja oikein odotan joka vapaapäivä, että pääsisin taas töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämme tässä ja nyt, matkustelemme, tapaamme ystäviä jne. Mitään säästöjä tai sijoituksia emme sen kummemmin tee koska ikinä ei tiedä ehtiikö niistä nauttimaan "sitten joskus". Me nautimme nyt.

Erikoinen tämä palstalla toistuva näkemys, että säästäminen ja säästöjen sijoittaminen jotenkin estäisi elämästä mukavaa elämää tässä ja nyt. Asiahan on juuri päinvastoin. Hyvin sijoitetut säästöthän tuottavat jatkuvasti lisää rahaa, joko uudelleen sijoitettavaksi tai mukavaan elämään kulutettavaksi. Ts., sijoitustuotoista voi nauttia joka päivä, eikä sitku.

Erikoinen myös tämä palstalla toistuva tapa lainata vain osa kommentista. Mistä luulit minun repäisseen rahat lasteni ensiasuntoihin? Muutoin kuin säästämällä ja sijoittamalla? 

Koska mä olen homo ja mun mies maksaa kaikki. Niih

Miksi et ole taloudellisesti riippumaton, oli kysymys ja vastanneista suurin osa on..lukutaitoisia?

Joka tapauksessa haluan tehdä työtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämme tässä ja nyt, matkustelemme, tapaamme ystäviä jne. Mitään säästöjä tai sijoituksia emme sen kummemmin tee koska ikinä ei tiedä ehtiikö niistä nauttimaan "sitten joskus". Me nautimme nyt.

Erikoinen tämä palstalla toistuva näkemys, että säästäminen ja säästöjen sijoittaminen jotenkin estäisi elämästä mukavaa elämää tässä ja nyt. Asiahan on juuri päinvastoin. Hyvin sijoitetut säästöthän tuottavat jatkuvasti lisää rahaa, joko uudelleen sijoitettavaksi tai mukavaan elämään kulutettavaksi. Ts., sijoitustuotoista voi nauttia joka päivä, eikä sitku.

Erikoinen myös tämä palstalla toistuva tapa lainata vain osa kommentista. Mistä luulit minun repäisseen rahat lasteni ensiasuntoihin? Muutoin kuin säästämällä ja sijoittamalla? 

Ai niinkö? Viestissä jota lainasin sinä(?) kuitenkin kirjoitit:

"Menetin lähes kaiken omaisuuteni avioerossa 33v:nä ja aloitin alusta 36v:nä nykyisen mieheni kanssa jolla ei ollut mitään omaisuutta siinä vaiheessa (30v, elättänyt vanhempiaan vuosia). Yhdessä on talot rakennettu ja elämää eletty. Mokan teimme siinä vaiheessa kun luovuimme 1. talostamme ja rakensimme uuden, kalliimman. Olisimme nyt jo velattomia ja vakavaraisia jos olisimme jääneet vanhaan taloon.

Itse olen ollut pois työelämästä jo 3 vuotta freelancerina, teen mitä haluan mutta todellisuudessa sen mahdollistaa miehen hyvät tulot. Koko omaisuus on seinissä kiinni. Nyt syksyllä aloitamme talon myymisen ja kun se on hoidettu olemme taloudellisesti riippumattomia. Tosin mies ei aio työstään luopua vielä ainakaan 10 vuoteen.

Elämme tässä ja nyt, matkustelemme, tapaamme ystäviä jne. Mitään säästöjä tai sijoituksia emme sen kummemmin tee koska ikinä ei tiedä ehtiikö niistä nauttimaan "sitten joskus". Me nautimme nyt."

Osoitatko tekstistä vielä kohdan jossa kerrot säästäneesi ja sijoittaneesi rahat lastesi ensiasuntoihin?

Eipä tämä yhteiskunta ole oikein edes tarjonnut minulle mahdollisuutta olla taloudellisesti riippumaton 50-vuotiaana. Kun saa pelkän työmarkkinatuen (522 €/kk), tuota taloudellista riippumattomuutta on aika vaikea saavuttaa.