Miksi suomessa on niin paljon masentuneita ihmisiä?

Jos lääkäri ei keksi muuta diagnoosi on automaattisesti "masennus",esim. fyysiseen selkävaivaan.

Masentuneiden ja yksinäisten nuorten massa huolettaa-- miten kävi sen nuorisotakuun?

Ilkeät ihmiset ja huono ilmapiiri. Siinäpä ne tärkeimmät.

Kyllähän se aika paljon jo kertoo maasta jos uusien kavereiden hankkiminen kouluiän jälkeen on käytännössä mahdotonta ja pari"suhteet" pohjautuu pääasiassa hyväksikäytölle jne. Täällä ihmiset ei uskalla olla aitoja vaan jokainen vetää jotain feimin menestyjän tai koviksen roolia.

Vierailija kirjoitti:

Tavallisin syy masennuksen taustalla on tyytymättömyys ihmissuhteisiin. Joko niitä ei ole tai hakeudutaan seuraan, mistä ei saa positiivisia elämyksiä. Työkavereihin ei haluta tutustua, vaikka heidän kanssaan vietetään suuren osan ajasta. Perhekeskeisyys vähentynyt, sukulaisten tapaamisesta on tullut jonkinlaista pakkopullaa. Parisuhde ottaa enemmän kun antaa. Lisäksi koko elämästä on tullut yhtä suorittamista. Töissä ahkeroidaan, sitten tullaan kotiin ja pakko tehdä jotain mielenkiintoista, mitä voi postata nettiin muiden nähtäväksi. Tai sitten ollaan niin uupuneita että jäädään tv -n tai tietokoneen eteen. Nykyään ei voi vain kävellä ulkona esim ihailemassa luontoa ilman että älypuhelin on siinä välissä, samoin kun näkee ravintoloissa pöytiä missä seurueessa kaikilla on puhelin kädessä.

Tähän kun vielä lisää liiallisen alkonkäytön, syömisen, pimeyden ja vähäisen liikunnan niin ei ihme että masentaa.

Ihmisten pitäisi vain rohkeasti puhua toisilleen enemmän milloin missäkin. Kaikella todennäköisyydellä se toinen ihminen on ihan mukava, kiva ihminen, ihan niin kuin sinäkin. Monella tuppaa olemaan usein kovin negatiivinen näkemys muista ihmisistä, joka ei perustu faktoihin, vaan ihmisen omaan, subjektiiviseen näkemykseen. Ei ole tietysti helppoa muuttaa näkemyksiään ihmisistä yleensä, jos on tullut kaltoinkohdelluksi, mutta se on mahdollista. Se vain vaatii paljon työtä, kuten kaikki hyvä, mutta se kannattaa.

Koska Suomi on hyvinvointivaltio.

Täällä kaikilla ihmisillä on asiat niin hyvin, että pienimmätkin vastoinkäymiset aiheuttavat masennusta.

Jaren Itseluottamus kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallisin syy masennuksen taustalla on tyytymättömyys ihmissuhteisiin. Joko niitä ei ole tai hakeudutaan seuraan, mistä ei saa positiivisia elämyksiä. Työkavereihin ei haluta tutustua, vaikka heidän kanssaan vietetään suuren osan ajasta. Perhekeskeisyys vähentynyt, sukulaisten tapaamisesta on tullut jonkinlaista pakkopullaa. Parisuhde ottaa enemmän kun antaa. Lisäksi koko elämästä on tullut yhtä suorittamista. Töissä ahkeroidaan, sitten tullaan kotiin ja pakko tehdä jotain mielenkiintoista, mitä voi postata nettiin muiden nähtäväksi. Tai sitten ollaan niin uupuneita että jäädään tv -n tai tietokoneen eteen. Nykyään ei voi vain kävellä ulkona esim ihailemassa luontoa ilman että älypuhelin on siinä välissä, samoin kun näkee ravintoloissa pöytiä missä seurueessa kaikilla on puhelin kädessä.

Tähän kun vielä lisää liiallisen alkonkäytön, syömisen, pimeyden ja vähäisen liikunnan niin ei ihme että masentaa.

Ihmisten pitäisi vain rohkeasti puhua toisilleen enemmän milloin missäkin. Kaikella todennäköisyydellä se toinen ihminen on ihan mukava, kiva ihminen, ihan niin kuin sinäkin. Monella tuppaa olemaan usein kovin negatiivinen näkemys muista ihmisistä, joka ei perustu faktoihin, vaan ihmisen omaan, subjektiiviseen näkemykseen. Ei ole tietysti helppoa muuttaa näkemyksiään ihmisistä yleensä, jos on tullut kaltoinkohdelluksi, mutta se on mahdollista. Se vain vaatii paljon työtä, kuten kaikki hyvä, mutta se kannattaa.

Valitettavasti olet väärässä. Ihmisyys ei ole hääviä. Se, että päättää nähdä ihmiset positiivisesti, on yhtä raskas illuussio kuin päinvastainenkin. Meissä on kaikissa lähtökohtaisesti kaikki hyvä ja paha. Kaikissa.

Tätä olen kans miettinyt. En osaa sanoa miksi. Kuulun itsekin tähän joukkoon, olen masentunut ja monesti alakuloinen, mutta kuitenkin esitän muille, että ei ole mitään ongelmia, sen oon aina osannut ja jos joku kysyy miten voit tai miten menee, niin vastaus on aina hyvin :D Oon huomannut sen viime aikoina, että en jaksa enää vastata joidenkin kyselyihin teitkö sitä teitkö tätä, halua olisi, mutta ei vaan pysty. En käytä mitään lääkkeitä, en juo alkoholia, ulospäin vaikutan ihan normaalilta tyypiltä ilman mitään suurempaa murhetta.

Sisäsiitoinen viinaan menevä nöyrä kansa. Tähän lisätään vielä sinisilmäisyys ja kateellisuus. 

Masennusta on aiempaa enemmän myös esim. Italiassa. Yhdysvalloissakin masennusta on paljon.

Veikkaan, että nykyään siitä puhutaan aiempaa enemmän ja ihmiset hakevat apua useammin. Siksi näyttää siltä kuin masentuneita olisi enemmän kuin aiemmin.

Täällä on vieläkin tietynlaista kovuuden ja ronskiuden ihannointia, ja luonnostaan positiivisia ihmisiä pidetään joko feikkeinä tai nuoleskelijoina. Mitään aitoja tunteenilmauksia ei oikein kestetä ja esimerkiksi ihastumisen näyttäminen altistaa monet ympäristön pilkalle. Lisäksi ihmisiä arvotetaan kummallisten, keskenään ristiriidassa olevien standardien mukaan. Esimerkki: meille tolkutetaan, että pitää olla reipas ja rohkea mutta jos joku sitten on sellainen, hänet halutaan lannistaa mahdollisimman nopeasti, jotta "ei vaan kuvittele liikoja itsestään."

En kuitenkaan allekirjoita sitä, että kaikki suomalaiset olisivat tällaisia. Vaikka meitä onkin vain se viisi ja puoli miljoonaa, niin tämä on monimuotoisempi kansa kuin mitä yleensä halutaan uskotella. Ihan jo saman paikkakunnan sisällä voi olla vaihtelua kylittäin: yhden asukkaat ovat vastaanottavaisia ja yhteisöllisiä, toisessa joutuu helposti syrjäytetyksi, mikäli ei kuulu kylän omaan sisäpiiriin.

m lkut kanssaihmiset, kyttäävä ja kontrolloiva ja kieltävä narsistivaltio (samalla kun päättäjät itse syövät hummeria ja ajavat takseilla 50 000 euron laskuja kansan piikkiin)

Suomalaisilla on puhtaasti tekemisen puutetta, niin on aikaa murehtia tyhjänpäiväisyyksiä.

Jos kaikkea ei tuotaisi eteen valmiina, ei olis aikaa olla masentunut.

ai niin, ja media joka tuuttaa koko ajan pelkkiä huonoja uutisia ja mässäilee ja uhkailee suomalaisten oikeuksien ja elintason jatkuvalla kaventamisella

- Liiallinen alkoholin käyttö. Jos on yhtään taipumusta masennukseen, säännöllinen juominen pahentaa masennusta melkein täysvarmasti pidemmällä aikavälillä. Erityisesti yli nelikymppisenä alkaa olla paljon herkempi alkoholin vaikutuksille. Niin suuri osa on suurkuluttajia edes tajuamatta sitä, koska "kyllä he työnsä hoitavat".

- Talvi ja pimeys

- D-vitamiinin puutos

- Suorittaminen ja yksin pärjäämisen eetos, yksinäisyys, taidottomuus näyttää positiivisia tunteita ja välittämistä

Eläminen ilman yhteyttä Jumalaan aiheuttaa masennusta,silloin ihmisellä ei ole hyvä olla täällä. Syyllisyys painaa mieltä ja omaatuntoa.

Kuka osaa korjata rikkoutuneen koneen parhaiten? Tietysti koneen rakentaja, tekijä ja sama pätee meihin ihmisiin.

Minä en usko tuohon, että "ei olisi aikaa olla masentunut, jos kaikki olisi paljon huonommin". Itse olen sairastanut monta masennusjaksoa ja yksi tuntuu taas hiipivän päälle. Minulla on kaikki oikeasti hyvin, mutta alkaa vaan hiipiä sellainen musta olo päälle. Millään ei ole mitään merkitystä ja jos voisin valita, toivoisin kuolevani mahdollisimman pian. Yritän kuitenkin jaksaa pysyä tässä maailmassa perheen vuoksi. Heidän onnensa tähden. Käyn normaalisti töissä. Kukaan ei ulospäin tiedä, että minun pään sisällä mikään ei tuo minulle onnea ja iloa. Luin vasta jutun, jossa kerrottiin kuinka Cheek kertoi miten ajatteli täydellisenä lomapäivänä, että haluaa vain hypätä alas parvekkeelta. Tiedän niin hyvin mille se tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viisikirjaiminen syy todella monella: viina.

Toisena syynä on mielestäni sisäsiittoisuus eli sama tilanne kuin monissa kuninkaanlinnoissa eli mitä serkumpi sitä herkumpi. 

Viina on seuraus ei syy. Masennukseen ei saa apua niin pitää itse lääkitä viinalla

Viina on kylläkin usein SEKÄ syy ETTÄ seuraus.

Ensin se voi olla seuraus mt-ongelmista, joita yrittää "lääkitä" juomalla. Sitten kun juominen jatkuu riittävän pitkään runsaana, alkoholikin jo sinänsä pahentaa reippaasti mt-ongelmia.

Viina voi olla syy ihan sitenkin, että alunperin mieleltään terve juo säännöllisesti ja runsaasti vuosikausia. Jossain kohtaa se ei olekaan vain hauska juttu, kun mieli alkaa reagoida ja sairastua. Silloin viina on ollut syy sairastumiseen. Toki jonkinlainen alttius on ollut pohjalla, mutta ilman viinaa sairaus olisi jäänyt puhkeamatta.

Edelliseen vielä lisään, että se on karmea tunne, kun toivoo illalla viimeisenä, että ei tarvitsisi elää kauan enää eikä itsekään tiedä yhtään miksi tuntuu sille. Ei ole syitä olla masentunut. Ei edes keksi, mikä voisi olla paremmin. Kun vaan saisi sen olon pois, että ei välitä mistään, ei halua mitään, ei nauti mistään, mikään ei tuo pienintäkään iloa jne...

Eliksni kirjoitti:

Masennus mielestäni johtuu Suomessa siitä että ihmiset eivät näytä tunteitaan ja välittämistä toisia ja ulkopuolisia kohtaan. Aina arvostellaan, ollaan kateellisia, jätetään ulkopuolelle. Ei se mikään muu masenna kuin häiriö omissa aivoissa tai sitten se että ihmiset kohtelevat toisiaan kuin hirviöt. Hauskinta on se että monet meistä luulevat että omat ilkeät sanat mielletään mieluummin omaksi oikeutetuksi mielipiteeksi kuin haukkumiseksi. 

Jos ei oikeasti välitä toisista, miksi ne tunteet pitäisi näyttää? Eikö se olisi vielä masentavampaa?

Tässä minun analyysini:

Suomessa on paljon mielenterveysongelmia muitakin, kuin masennusta. Meillä on hurjasti päihderiippuvaisia ja eri diagnoosein varustettua kulkijaa.

Mielestäni Suomen mielenterveysongelmat, masennukset ja alkoholismi johtuu siitä, että meidän perimässämme on paljon autisminpiirteitä. Aspergereitä, ADHD.ta, add.tä, bipoa jne. Tuo perimä tekee meistä hiukan outoja ja epäsosiaalisia. Osassa sukulinjoista ongelmaa ei ole ollutkaan tai se on hiipunut vain enää lieväksi (onnekkaalla parivalinnalla)  ja osassa se jopa vahvistuu aina uudelleen, kun samankaltaiset löytävät toisensa.

Jokainen joka tietää autismista jotain, tietää, että et erota tervettä ja lievästi autistista toisistaan mitenkään, joten mistään selkeästä vammaisuudesta ei ole kysekkään. Kuitenkin riittävästä, että ne joka sukupolven masennukset, syrjäytymiset ja alkoholismi löytävät tiensä monen elämään.

Pahintahan on olla täysjärkinen vammainen, sosiaalisesti kömpelö, mutta ymmärtää kaiken.

Mistä johtuu, että perimässämme on paljon autismia? Olemme sellaisia mörököllejä?

Ehkä alunalkaen hiukan ahtaa sukulinjat?

Yksi pointti, jota taannoin pohdittiin on tällainen.

Sodassa kaatui yksi nuori sukupolvi kokonaan, kun parhaassa lisääntymisiässä olevat miehet laitettiin lihamyllyyn. Sodasta palasi hengissä hiukan iäkkäämpiä miehiä niistä helpommista tehtävistä. Nämä olivat niitä, jotka alkoivat Suomea kansoittaa ja tekivätkin sitä vanhaksi asti. Juuri tulleen tutkimustiedon mukaan iäkkään miehen tehdessä lapsia kasvaa autisminvaara todella isoksi.

Meillä on takanamme vanha isälinja. Olisiko yhteyttä?

Mikään muu pohjoismaa ei ole menettänyt yhtäkkiä niin suurta määrää nuoria miehiä, kuin Suomi ja muutenkin ennen vanhaa asenteet olivat, että todella vanhatkin miehet vielä tekivät lapsia.

Oma mummoni teki ensimmäisen miehensä kanssa monta tervettä lasta, miehensä kuoli ja koska ajat olivat kovat hän etsi nopeasti uuden miehen, vanhemman ja tästä pahnueesta tuli juurikin näitä autisteja ja tästä linjasta minäkin onnekas olen, lievänä, mutta sopivasti siipeeni saaneena.

Tässä yksi teoria :)