Miksi suomessa on niin paljon masentuneita ihmisiä?

Heikot ja etäiset perhe-, ja ihmissuhteet, kovat odotukset itseltä, työnarkomania, ei voida/saada myöntää omia heikkouksia koska muuten olet luuseri. Kateus ja katkeruus. Puhumattomuus. Henkinen väkivalta itsessään. Siinäpä noita syitä.

Tuolla pihalla nyt sunnuntaina

kauniisti paistaa aurinko

lumikinokset hohtaa

on sunnuntairauha,

tai siis oli,

kunnes yksi,

ilmeisen masentunut henkilö

piiskaa sunnuntaisin

ulkona pakkasessa mattoja,

tekee sitä nytkin,

ei ihan normaalia.

Sunnuntairauhaa!

No tämähän on helppo.

Suomalaisen pitää pärjätä, valittaa ei saa. Palkansaajat on köyhiä, pienyrittäjät on köyhiä, mutta näistä ei saa valittaa kun on töitä. Työttömät ei ole töissä, ne on nykyään jossain sirkuksessa, joku aktivointijotain nimeltään. Ihmiset ei saa apua sairauksiin eikä kipuihin, päässä on vikaa jos ei mene levolla ja buranalla ohi. Äidit ei saa olla väsyneitä, isät saa, käyhän ne kuitenkin töissä. Niin käy monet äiditkin mutta ei se ole sama asia, ei niiden työ ole niin rankkaa kun jaksaavat illalla kodin ja lapset hoitaa. Miehen työ on rankempaa, ei se muuten sohvalla olisi.

Ihmiset ei ole läheisiä, on helpompaa pitää välimatkaa koska ei muiden asioihin puututa. Kyllä se apua pyytää jos tarvitsee. Joka paikassa sanotaan että tee näin, osta tätä, mene tuonne, harrasta sitä.... elämäsi mullistuu, et ole koskaan enää köyhä, näytät supertähdeltä ja saat elämäsi rakkauden. Jep. Ei kuitenkaan isoja odotuksia.

Sisulla s**tana. Ei saa valittaa, pitää jaksaa ja pärjätä. Ja jos et niin jokaisessa paperissa loppuelämän ne asiat sinua siellä tuomitsee. Uhataan jopa lasten viemisellä. Laskut kerää korkoa perintätoimistossa. Et saa enää apua muihin sairauksiin kun on toi masennus, se selittää puhjenneen umpisuolenkin.

Vierailija kirjoitti:

Tyttöystävän puuttuminen

Tämä on miehillä yleisin syy. 

Vierailija kirjoitti:

No tämähän on helppo.

Suomalaisen pitää pärjätä, valittaa ei saa. Palkansaajat on köyhiä, pienyrittäjät on köyhiä, mutta näistä ei saa valittaa kun on töitä. Työttömät ei ole töissä, ne on nykyään jossain sirkuksessa, joku aktivointijotain nimeltään. Ihmiset ei saa apua sairauksiin eikä kipuihin, päässä on vikaa jos ei mene levolla ja buranalla ohi. Äidit ei saa olla väsyneitä, isät saa, käyhän ne kuitenkin töissä. Niin käy monet äiditkin mutta ei se ole sama asia, ei niiden työ ole niin rankkaa kun jaksaavat illalla kodin ja lapset hoitaa. Miehen työ on rankempaa, ei se muuten sohvalla olisi.

Ihmiset ei ole läheisiä, on helpompaa pitää välimatkaa koska ei muiden asioihin puututa. Kyllä se apua pyytää jos tarvitsee. Joka paikassa sanotaan että tee näin, osta tätä, mene tuonne, harrasta sitä.... elämäsi mullistuu, et ole koskaan enää köyhä, näytät supertähdeltä ja saat elämäsi rakkauden. Jep. Ei kuitenkaan isoja odotuksia.

Sisulla s**tana. Ei saa valittaa, pitää jaksaa ja pärjätä. Ja jos et niin jokaisessa paperissa loppuelämän ne asiat sinua siellä tuomitsee. Uhataan jopa lasten viemisellä. Laskut kerää korkoa perintätoimistossa. Et saa enää apua muihin sairauksiin kun on toi masennus, se selittää puhjenneen umpisuolenkin.

Pakko oli taas miehiä syyttää. 

Fakta on kuitenkin se, että mieheltä ei Suomessa hyväksytä minkäänlaista heikkoutta.

Ne masennuslääkkeet ei auta läheskään kaikkia. Olen kokeillut valehtelematta n. 20 eri lääkettä ja silti aina vaan masentaa. Lisäksi haittavaikutukset varsinkin neurolepteissä on hirveät, ei maksa vaivaa... Tosin eihän ne edes masennuksen hoitoon ole tarkoitettu, silti niitä vaan tyrkytetään. Terapiassa käyty 1,5v. Hankala sairaus varsinkin vaikea-asteisena. :( Vie työkyvyn ja melkeinpä kaiken muunkin. Minun mielestä koulukiusaaminen on saatava loppumaan, itselläni useita vuosia jatkunut kiusaaminen ja yksinäisyys vaikutti sairauden puhkeamiseen merkittävästi. Ja ennaltaehkäisyyn pitäisi muutenkin panostaa.

Eriarvoisuus

Negatiivisuus. Suomessa on ollut verrattain vähän sarjamurhaajia, mutta silti suhtaudumme toisiimme kuin potentiaalisiin sarjamurhaajiin. Ennakkoluuloisesti ja torjuvasti.  Jos tapaamme jonkun mukavalta vaikuttavan ihmisen, alamme etsiä hänestä vikoja. Täytyyhän toisessa JOTAIN vikaa olla, koska käyttäytyy ystävällisesti muita kohtaan. Muutenkin pyrimme etsimään kaikista asioista ensin huonot puolet ja sen jälkeen emme sitten kiinnitäkään enää huomiota asian hyviin puoliin. Suomalaisten lasi on aina puoliksi tyhjä, monissa muissa maissa vastaavassa tilanteessa se on puoliksi täynnä. 

Tämän negatiivisuuden vuoksi yksinäisyys lisääntyy, töissä työ on tympeää ja työkaverit ärsyttäviä. Pomosta nyt puhumattakaan. Naapurilla on liian hieno tai liian huono auto. Lasten kaverit ovat aina huonotapaisia, ainoat hyvätapaiset lapset ovat omat lapset. Ystävä soittaa liian usein tai liian harvoin, ei koskaan sopivasti. Häitä ja hautajaisia on liian usein, mutta taivas varjele sitä mielipahan määrää, jos ei tulekaan kutsua häihin, joihin ei edes haluaisi mennä. Päiväkodissa on samaan aikaan liian vähän ja liikaa henkilökuntaa, koska ehtivät kuitenkin puuttua perheiden elämään pikkuasioissakin. Ollaan liian laihoja tai liian lihavia. Urheillaan hampaat irvessä tai ei liikuta ollenkaan. Jne jne.

Kuitenkin tyytyväisen elämän salaisuus on kohtuullisuus. Huonoimman ja parhaimman väliin mahtuu vaikka kuinka paljon. Liian moni haaveilee elämästä, jota  hänellä ei ole mahdollisuutta saavuttaa. En tarkoita tässä ökyelämää enkä mitään merkittävää menestymistäkään vaan ihan arkisia asioita. Luovutamme liian helpolla. Hyvin alkanut laihdutuskuuri, tupakoinnin lopettaminen tai liikuntaharrastus päättyy yhteen repsahdukseen, vaikka oikeasti repsahdukset eivät kaada maailmaa ja hommaa voi varsin hyvin jatkaa repsahduksen jälkeen. Mutta ei, ei tästä mitään tule.