Vierailija

Mulla meni teini-iässä poikien suhteen lujaa, mutta nyt 23v olen ihmisenä ihan erilainen. Tiedän millasista miehistä tykkään, joten ei tarvii jokaisen vastaan tulevan kanssa hypätä enää parisuhteeseen ja kunnioitan myös muiden parisuhteita, ei kiinnosta koskea enää varattuun ihmiseen. Olen siis kypsynyt ja viisastunut ihmisenä. Olen myös tällä hetkellä erittäin rakastunut yhteen mieheen, niin rakastunut että voin kuvitella perustavani perheen hänen kanssaan. Itse en näe tarpeelliseksi kertoa miehelle menneisyydestä, koska mun menneisyys ei oo kuitenkaan sen pahempi kuin normaaleja teini-iän sekoiluja, ei ne määritä mua enää ihmisenä ja jokainen uusi ihmissuhde, on aina uusi alku. Joten mitä suotta kaivelemaan menneisyyttä.

Tarvitseeko kertoa?
Ei
Ei
71.9%
Kyllä
Kyllä
28.0%
Ääniä yhteensä: 114
  • ylös 2
  • alas 2

Sivut

Kommentit (38)

Vierailija

Kyllä mä olen kertonut. Mutta mä kerroinkin elämästäni ihan kaiken. Tietää mihin lähti mukaan. :D Nyt yhdessä oltu 19 vuotta. :)

  • ylös 13
  • alas 3
Vierailija

Ei ole mitään kertomisen pakkoa. Eri asia sitten, jos mies saa itse jonkun muun kautta tietää ja pahastuu, ettet kertonut... Riippuu miehestä, miten tuohon suhtautuu.

  • ylös 13
  • alas 0
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Kyllä kannataa antaa kumppanille mahdollisuus päättää haluaako olla entisen teinih*oran kanssa. Menneisyys kertoo paljon ihmisen persoonan perimmäisestä laadusta. 

  • ylös 19
  • alas 27
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään kertomisen pakkoa. Eri asia sitten, jos mies saa itse jonkun muun kautta tietää ja pahastuu, ettet kertonut... Riippuu miehestä, miten tuohon suhtautuu.
Mä en ymmärrä, miks kukaan jaksais enää juoruta mun menneisyydestä ja miks ees tekis niin, kiusatakseen??? kai jokainen järkevä aikuinen tajuaa, että ihminen aikuisena on monesti aika erilainen mitä teininä.

  • ylös 10
  • alas 4
Vierailija

Olen kertonut mutten suhteen alkuvaiheessa. Nämä asiat nyt tulee esille kun ollaan monta vuotta yhdessä. En ala valehtelemaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään kertomisen pakkoa. Eri asia sitten, jos mies saa itse jonkun muun kautta tietää ja pahastuu, ettet kertonut... Riippuu miehestä, miten tuohon suhtautuu.
Mä en ymmärrä, miks kukaan jaksais enää juoruta mun menneisyydestä ja miks ees tekis niin, kiusatakseen??? kai jokainen järkevä aikuinen tajuaa, että ihminen aikuisena on monesti aika erilainen mitä teininä.

Ei pahalla, mutta 23v ei ole kaukana teinistä eikä kaikki koe 23-vuotiasta vielä kovin aikuisena. Ja niitä juoruajia riittää valitettavasti.

  • ylös 21
  • alas 4
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kyllä kannataa antaa kumppanille mahdollisuus päättää haluaako olla entisen teinih*oran kanssa. Menneisyys kertoo paljon ihmisen persoonan perimmäisestä laadusta. 
Mulla on hyvä persoona. Olen ystävällinen, kiltti, tunteellinen, herkkä, avoin ja aika ymmärtäväinen, lapsirakas, eläinrakas. Huonot puolet toki myös minusta löytyy, mutta niin jokaisesta ihmisestä, heittäköön se kiven ensimmäisenä joka ei ole koskaan syntiä tehnyt. H*orannut en ole myöskään ikinä, tiedoksesi tämä.

Se että pompin suhteesta toiseen ja menin yrittämään varattua, kertoi ihan minun henkisestä kypsymättömyydestä, näin useissa pojissa hyvää ja ihastuin helposti ja kun oli kerran päässyt seurustelun makuun, ei sitä osannut olla enää yksinkään ja varatun pojan kanssa mun ois pitäny toimia toisin, tunteilleen ja ihastumiselle ei mitään voi, mutta tuossa tapauksessa ne tunteet ois täytyny pitää omana tietonaan, ei ois saanu mennä yrittämään, mutta tää oli just sitä epäkypsyyttä.

Vierailija

No itse ainakin jättäisin jos kuulisin kumppanini olevan entinen kyläpyörä. Parempi siis kertoa hyvissä ajoin, jotta mies saa päättää haluaako olla tuollaisen naisen kanssa vai ei. Ikävää on seurusteluvaiheessa tulla jätetyksi. 

  • ylös 8
  • alas 10
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ihan vaan sen kohonneen pettämisriskin takia tulisi kertoa.
En ole koskaan pettänyt, vaikka mulla useita parisuhteita onkin ollut ja muutenkin oon ollut seksuaalisesti avoin, parisuhteessa kuitenkin olen aina luotettava. Mä oon sitä mieltä, että sinkkuna saa rellestää niin paljon kun haluaa, mutta parisuhteessa on osattava asettua aloilleen ja mulle se ei tee ees vaikeeta. Pidän erittäin selkärangattomina l*usereina sellasia ihmisiä jotka pettää! Hyi.

Vierailija

Ap, asia vaivaa selkeästi sinua. Et siis itsekään pidä käytöstäsi hyväksyttävänä. Kannattaako salailla sitä rakastamaltasi mieheltä? Entä jos hän ihan suoraan kysyy, niin valehteletko?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään kertomisen pakkoa. Eri asia sitten, jos mies saa itse jonkun muun kautta tietää ja pahastuu, ettet kertonut... Riippuu miehestä, miten tuohon suhtautuu.
Mä en ymmärrä, miks kukaan jaksais enää juoruta mun menneisyydestä ja miks ees tekis niin, kiusatakseen??? kai jokainen järkevä aikuinen tajuaa, että ihminen aikuisena on monesti aika erilainen mitä teininä.

Ei pahalla, mutta 23v ei ole kaukana teinistä eikä kaikki koe 23-vuotiasta vielä kovin aikuisena. Ja niitä juoruajia riittää valitettavasti.
Pääasia että itse tiedän mitä olen ja kyllä olen aikuinen, käyttäydyn kanssa sen mukaisesti.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
No itse ainakin jättäisin jos kuulisin kumppanini olevan entinen kyläpyörä. Parempi siis kertoa hyvissä ajoin, jotta mies saa päättää haluaako olla tuollaisen naisen kanssa vai ei. Ikävää on seurusteluvaiheessa tulla jätetyksi. 
Mä en oo mikään entinen kyläpyörä, enkä pidä itseäni myöskään sellasena! mulla on nimikin olemassa, joten ei tarvii kyläpyöräks haukkua. Enemmän se miehestä kertoo, jos ei pysty hyväksymään sitä että etenkin lapsuudessa tehdään virheitä ihan kypsymättömyyden takia, jos hän minut tuollasen takia jättää niin ehkä hän itse on sitten täysin virheetön. :) ja ei myöskään ollut mun arvoinen. Mä haluan aikuisen miehen, joka ymmärtää että lapsuudella ja aikuisuudella on ero, ihminen ei tee läheskään samoja asioita aikuisena mitä teki lapsena ja teininä!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kannataa antaa kumppanille mahdollisuus päättää haluaako olla entisen teinih*oran kanssa. Menneisyys kertoo paljon ihmisen persoonan perimmäisestä laadusta. 
Mulla on hyvä persoona. Olen ystävällinen, kiltti, tunteellinen, herkkä, avoin ja aika ymmärtäväinen, lapsirakas, eläinrakas. Huonot puolet toki myös minusta löytyy, mutta niin jokaisesta ihmisestä, heittäköön se kiven ensimmäisenä joka ei ole koskaan syntiä tehnyt. H*orannut en ole myöskään ikinä, tiedoksesi tämä.

Se että pompin suhteesta toiseen ja menin yrittämään varattua, kertoi ihan minun henkisestä kypsymättömyydestä, näin useissa pojissa hyvää ja ihastuin helposti ja kun oli kerran päässyt seurustelun makuun, ei sitä osannut olla enää yksinkään ja varatun pojan kanssa mun ois pitäny toimia toisin, tunteilleen ja ihastumiselle ei mitään voi, mutta tuossa tapauksessa ne tunteet ois täytyny pitää omana tietonaan, ei ois saanu mennä yrittämään, mutta tää oli just sitä epäkypsyyttä.

Tuo kertookin olennaisen. Eroat nykyisestäkin kun vain mielestäsi parempi osuu silmiisi. Olet sitoutumis kyvytön joka etsii vain sitä hetken huumaa mutta ei kykene sietämään arkielämän suhteelle tuomia rasitteita.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vaan sen kohonneen pettämisriskin takia tulisi kertoa.
En ole koskaan pettänyt, vaikka mulla useita parisuhteita onkin ollut ja muutenkin oon ollut seksuaalisesti avoin, parisuhteessa kuitenkin olen aina luotettava. Mä oon sitä mieltä, että sinkkuna saa rellestää niin paljon kun haluaa, mutta parisuhteessa on osattava asettua aloilleen ja mulle se ei tee ees vaikeeta. Pidän erittäin selkärangattomina l*usereina sellasia ihmisiä jotka pettää! Hyi.

Eli et siis ajatellut puhua miehen kanssa omista arvoistasi ja kertoa mielipidettäsi. Vai ajattelitko julistaa tuota vapaamielistä arvomaailmaasi mutta kuitenkin esiintyä miehelle parempana ihmisenä, siveyden sipulina? Miksi ihmeessä edes haluat parisuhteeseen miehen kanssa jolle et voi/halua olla rehellinen ja jonka arvomaailma eroaa omastasi? Miksi haluat parisuhteen miehen kanssa joka ei hyväksy sinua omana itsenäsi, karvoinesi kaikkinesi?

Parisuhteen perusta on luottamus ja rehellisyys, hyvässä ja pahassa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse ainakin jättäisin jos kuulisin kumppanini olevan entinen kyläpyörä. Parempi siis kertoa hyvissä ajoin, jotta mies saa päättää haluaako olla tuollaisen naisen kanssa vai ei. Ikävää on seurusteluvaiheessa tulla jätetyksi. 
Mä en oo mikään entinen kyläpyörä, enkä pidä itseäni myöskään sellasena! mulla on nimikin olemassa, joten ei tarvii kyläpyöräks haukkua. Enemmän se miehestä kertoo, jos ei pysty hyväksymään sitä että etenkin lapsuudessa tehdään virheitä ihan kypsymättömyyden takia, jos hän minut tuollasen takia jättää niin ehkä hän itse on sitten täysin virheetön. :) ja ei myöskään ollut mun arvoinen. Mä haluan aikuisen miehen, joka ymmärtää että lapsuudella ja aikuisuudella on ero, ihminen ei tee läheskään samoja asioita aikuisena mitä teki lapsena ja teininä!

No mikä ihme sulla sitten on ongelmana? Kerrot totuuden ja mies joko hyväksyy sen tai sitten ei hyväksy, mutta eihän sulla ole mitään menetettävää jos kerran et edes halua miestä joka ei menneisyyttäsi hyväksy.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ap, asia vaivaa selkeästi sinua. Et siis itsekään pidä käytöstäsi hyväksyttävänä. Kannattaako salailla sitä rakastamaltasi mieheltä? Entä jos hän ihan suoraan kysyy, niin valehteletko?
Ei mulla oo mitään syytä valehdella, mä seison arvojeni takana joita kannatan eli kyllä, pystyn ihan suoraan miehelle sanomaan jos hän kysyy, että en ole pelkästään istunut kädet ristissä papin edessä, vaan kyllä olen harrastanut paljon irtoseksiä ja en näe mitään väärää strippaavissa naisissakaan tai siinä että nainen pukeutuu seksikkäästi!! Minä ihailen naisia jotka uskaltaa olla rohkeita ja seksikkäitä ja nainen saa nyky aikana harrastaa niin paljon seksiä ja nauttia siitä, kuin sielu sietää.

Ainut mitä minä en pidä hyväksyttävänä niin sitä, että pompin suhteesta toiseen, se satutti niiden poikien tunteita ja varatun iskeminen ei ole oikein ja kyllä, mulla on olemassa omatunto, koska kadun näitä asioita.

Mutta en minä jaksa sitä, että vielä 40-vuotiaanakin mut määrittää se että mitä minä tein teininä ja läpäläpä lässynläää. Joidenkin elämä pyörii koko iän siinä teini-iässä, kun toiset taas tahtoo päästä siitä yli ja jatkaa elämää.

Vierailija

Totta kai voit kertoa pääpiirteittäin, miten sinulla on mennyt teini-iässä ja miltä tekosi sinusta nyt tuntuu, ja mitä vaihe on sinulle opettanut. Se on sinun kasvutarinasi, mikä on tehnyt sinusta sellaisen kuin olet nyt.

Minunkin mieheni on entinen teinipukki. Eikä asialla ole mitään merkitystä tänä päivänä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kannataa antaa kumppanille mahdollisuus päättää haluaako olla entisen teinih*oran kanssa. Menneisyys kertoo paljon ihmisen persoonan perimmäisestä laadusta. 
Mulla on hyvä persoona. Olen ystävällinen, kiltti, tunteellinen, herkkä, avoin ja aika ymmärtäväinen, lapsirakas, eläinrakas. Huonot puolet toki myös minusta löytyy, mutta niin jokaisesta ihmisestä, heittäköön se kiven ensimmäisenä joka ei ole koskaan syntiä tehnyt. H*orannut en ole myöskään ikinä, tiedoksesi tämä.

Se että pompin suhteesta toiseen ja menin yrittämään varattua, kertoi ihan minun henkisestä kypsymättömyydestä, näin useissa pojissa hyvää ja ihastuin helposti ja kun oli kerran päässyt seurustelun makuun, ei sitä osannut olla enää yksinkään ja varatun pojan kanssa mun ois pitäny toimia toisin, tunteilleen ja ihastumiselle ei mitään voi, mutta tuossa tapauksessa ne tunteet ois täytyny pitää omana tietonaan, ei ois saanu mennä yrittämään, mutta tää oli just sitä epäkypsyyttä.

Tuo kertookin olennaisen. Eroat nykyisestäkin kun vain mielestäsi parempi osuu silmiisi. Olet sitoutumis kyvytön joka etsii vain sitä hetken huumaa mutta ei kykene sietämään arkielämän suhteelle tuomia rasitteita.

En eroa, koska hän on mun sielunkumppani ja kyllä kykenen sietämään nykyisin myös tylsää arkea, eri asia oli silloin 15-vuotiaana.

Vierailija

Siis yök. En oo ikinä tajunnu naisia jotka häpee seksielämäänsä. Mitä väliä sillä on jos vapaana ihmisenä panee vaikka jokaista vastaantulijaa.
Ja voisin kertoa kumppanille ja jos miestä se ahdistas etten oo neitsyt tai lähellekään niin voi jatkaa matkaa.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla