Lue keskustelun säännöt.
Tarvitseeko kumppanille kertoa jos teini-iässä on ollut huono maine?
29.04.2017 |
Mulla meni teini-iässä poikien suhteen lujaa, mutta nyt 23v olen ihmisenä ihan erilainen. Tiedän millasista miehistä tykkään, joten ei tarvii jokaisen vastaan tulevan kanssa hypätä enää parisuhteeseen ja kunnioitan myös muiden parisuhteita, ei kiinnosta koskea enää varattuun ihmiseen. Olen siis kypsynyt ja viisastunut ihmisenä. Olen myös tällä hetkellä erittäin rakastunut yhteen mieheen, niin rakastunut että voin kuvitella perustavani perheen hänen kanssaan. Itse en näe tarpeelliseksi kertoa miehelle menneisyydestä, koska mun menneisyys ei oo kuitenkaan sen pahempi kuin normaaleja teini-iän sekoiluja, ei ne määritä mua enää ihmisenä ja jokainen uusi ihmissuhde, on aina uusi alku. Joten mitä suotta kaivelemaan menneisyyttä.
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse ainakin jättäisin jos kuulisin kumppanini olevan entinen kyläpyörä. Parempi siis kertoa hyvissä ajoin, jotta mies saa päättää haluaako olla tuollaisen naisen kanssa vai ei. Ikävää on seurusteluvaiheessa tulla jätetyksi.
Mä en oo mikään entinen kyläpyörä, enkä pidä itseäni myöskään sellasena! mulla on nimikin olemassa, joten ei tarvii kyläpyöräks haukkua. Enemmän se miehestä kertoo, jos ei pysty hyväksymään sitä että etenkin lapsuudessa tehdään virheitä ihan kypsymättömyyden takia, jos hän minut tuollasen takia jättää niin ehkä hän itse on sitten täysin virheetön. :) ja ei myöskään ollut mun arvoinen. Mä haluan aikuisen miehen, joka ymmärtää että lapsuudella ja aikuisuudella on ero, ihminen ei tee läheskään samoja asioita aikuisena mitä teki lapsena ja teininä!
No mikä ihme sulla sitten on ongelmana? Kerrot totuuden ja mies joko hyväksyy sen tai sitten ei hyväksy, mutta eihän sulla ole mitään menetettävää jos kerran et edes halua miestä joka ei menneisyyttäsi hyväksy.
Se on mulla ongelmana, että muhun sattuu ja mä en jaksa olla ikuinen sylkykuppi ja tiedät varmasti tämän ihan selkeästi itsekkin, vaikka kommentoit tuollasta p*skaa! tässäkin keskustelussa näkee, että porukka yrittää vaan enimmäkseen syyllistää mua ja kukaan ei suostu ymmärtämään, miks oon tehny niin kuin oon tehny ja halua tajuta sitä, että aikuisena olen ihmisenä erilainen, viisaampi, kaikki ei ole, mutta minä olen. Tuntuu että kaikki mitä sanon, menee kuuroille korville. Ja minut on tuomittu ikuiseen yksinäisyyteen sen takia, että tein lapsena ja teininä virheitä, kuulostaa ihan käsittämättömältä! :( enkä haluais asioiden olevan niin, nyt aikuisena mä kaipaan todella paljon kestävää parisuhdetta ja lapsia. Sinäkin haukuit mut kyläpyöräksi, kovin ystävällistä, kertoo susta ihmisenä kaiken olennaisen...
Ja tähän on turha tulla sanomaan että sitä niittää, mitä kylvää, joo näinhän se on ja kyllä mä tiedän sen itsekkin, mutta edelleen olin ihan kakara kun mokailin ihmissuhteissa, enkä oo tappanu ketään, niin luulis jossain vaiheessa mullekin tulevan se anteeksi anto ja ettei tarvitse enää kaivella mennyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta kai voit kertoa pääpiirteittäin, miten sinulla on mennyt teini-iässä ja miltä tekosi sinusta nyt tuntuu, ja mitä vaihe on sinulle opettanut. Se on sinun kasvutarinasi, mikä on tehnyt sinusta sellaisen kuin olet nyt.
Minunkin mieheni on entinen teinipukki. Eikä asialla ole mitään merkitystä tänä päivänä.
Juuri näin. Minun kasvutarinani.
Jos todella olet muuttunut, niin eiköhän se näy sinusta jotenkin ja voit myös ihan hyvin kertoa, koska mies tajuaa, että et ole enää sellainen. Näin oli meillä. Kummallakin oli varsin värikäs menneisyys, mutta tapasimme elämänvaiheessa, jolloin entiset arvot olivat vaihtuneet ihan täysin.
No jaa, teinit on teinejä. On mun mieskin ollut nuorena kauhea pleijeri, mutta en oleta hänen näin 15v myöhemmin olevan perusluonteeltaan pettäjä. Ihmisissä tapahtuu aika paljon muutoksia siitä murrosiästä aikuisuuteen siirryttäessä.
Jos ajatuksen tasolla on sinulle ok, että mies salaisi sinulta huorissa käynnin ja raiskauksen, niin silloin asia on kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään kertomisen pakkoa. Eri asia sitten, jos mies saa itse jonkun muun kautta tietää ja pahastuu, ettet kertonut... Riippuu miehestä, miten tuohon suhtautuu.
Mä en ymmärrä, miks kukaan jaksais enää juoruta mun menneisyydestä ja miks ees tekis niin, kiusatakseen??? kai jokainen järkevä aikuinen tajuaa, että ihminen aikuisena on monesti aika erilainen mitä teininä.
aina on ihmisiä jotka ei halua sinule hyvää.. he varmasti kertovat mutta on eri asia merkitseekö se kumppanillesi
Tautiriskin takia haluaisin ainakin itse tietää mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Muuten olisi petetty olo, enkä antaisi anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ajatuksen tasolla on sinulle ok, että mies salaisi sinulta huorissa käynnin ja raiskauksen, niin silloin asia on kunnossa.
Siis oliko ap tehnyt seksuaalirikoksenkin? Tai muun väkivaltaisen teon? Vai miten tuo raiskaus nyt liittyi mihinkään?
Huorissa käyminenkin on vähän ontuva vertaus. Se on laitonta.
Sen sijaan jos mies olisi paneskellut ympäriinsä ja ollut pelimies, niin se olisi verrattavissa tuohon apn toimintaan.
Ei pidä, eikä kannata kertoa. Itse tein sen virheen edellisessä parisuhteessani, että kerroin jossain vaiheessa exälleni nuoruuteni "kevytkenkäisyydestä". Ei olisi ollut mitään syytä kertoa, koska emme olleet viettäneet nuoruuttamme samassa pikkukaupungissa eli ei olisi saanut mistään mitään kuulla. Ajattelin kuitenkin, että pitää olla rehellinen jne.
Seurauksena oli se, että mies alkoi epäilemään mua aivan järjettömissä tilanteissa ja sai hirveitä mustasukkaisuuskilareita, jos oli yhtään viinaa päässä. Mitään syytä epäilyihin ei todellakaan ollut, olen parisuhteissani täysin monogaaminen ja olin sen monesti miehelle sanonutkin. Aina kännissä siltä jossain vaiheessa kuitenkin kuuli, että "itekin oot kertonut, kuinka nuorena teit sitä ja tätä".
Olimme olleet yhdessä noin vuoden, kun kerroin ja sitä ennen ei ollut turhaa mustasukkaisuutta. Kaksi vuotta jaksoin turhasta syyllistämistä. Sitten petin oikeasti, kun ajattelin, että sama se, kun syytetään kuitenkin. Vähän sen jälkeen lopetin suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ajatuksen tasolla on sinulle ok, että mies salaisi sinulta huorissa käynnin ja raiskauksen, niin silloin asia on kunnossa.
Siis oliko ap tehnyt seksuaalirikoksenkin? Tai muun väkivaltaisen teon? Vai miten tuo raiskaus nyt liittyi mihinkään?
Huorissa käyminenkin on vähän ontuva vertaus. Se on laitonta.
Sen sijaan jos mies olisi paneskellut ympäriinsä ja ollut pelimies, niin se olisi verrattavissa tuohon apn toimintaan.
Siis mistä lähtien huorissa käyminen on mielestäsi ollut laitonta? Itsensä myyminen ja sellaisten palveluiden ostaminen on Suomessa täysin laillista, jos siihen ei liity jotain ihmiskauppaa yms.
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä, eikä kannata kertoa. Itse tein sen virheen edellisessä parisuhteessani, että kerroin jossain vaiheessa exälleni nuoruuteni "kevytkenkäisyydestä". Ei olisi ollut mitään syytä kertoa, koska emme olleet viettäneet nuoruuttamme samassa pikkukaupungissa eli ei olisi saanut mistään mitään kuulla. Ajattelin kuitenkin, että pitää olla rehellinen jne.
Seurauksena oli se, että mies alkoi epäilemään mua aivan järjettömissä tilanteissa ja sai hirveitä mustasukkaisuuskilareita, jos oli yhtään viinaa päässä. Mitään syytä epäilyihin ei todellakaan ollut, olen parisuhteissani täysin monogaaminen ja olin sen monesti miehelle sanonutkin. Aina kännissä siltä jossain vaiheessa kuitenkin kuuli, että "itekin oot kertonut, kuinka nuorena teit sitä ja tätä".
Olimme olleet yhdessä noin vuoden, kun kerroin ja sitä ennen ei ollut turhaa mustasukkaisuutta. Kaksi vuotta jaksoin turhasta syyllistämistä. Sitten petin oikeasti, kun ajattelin, että sama se, kun syytetään kuitenkin. Vähän sen jälkeen lopetin suhteen.
Eli siis exäsi pelkäsi sinun pettävän ja kostoksi petit. Ok. Taisi olla aihettakin pelkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä, eikä kannata kertoa. Itse tein sen virheen edellisessä parisuhteessani, että kerroin jossain vaiheessa exälleni nuoruuteni "kevytkenkäisyydestä". Ei olisi ollut mitään syytä kertoa, koska emme olleet viettäneet nuoruuttamme samassa pikkukaupungissa eli ei olisi saanut mistään mitään kuulla. Ajattelin kuitenkin, että pitää olla rehellinen jne.
Seurauksena oli se, että mies alkoi epäilemään mua aivan järjettömissä tilanteissa ja sai hirveitä mustasukkaisuuskilareita, jos oli yhtään viinaa päässä. Mitään syytä epäilyihin ei todellakaan ollut, olen parisuhteissani täysin monogaaminen ja olin sen monesti miehelle sanonutkin. Aina kännissä siltä jossain vaiheessa kuitenkin kuuli, että "itekin oot kertonut, kuinka nuorena teit sitä ja tätä".
Olimme olleet yhdessä noin vuoden, kun kerroin ja sitä ennen ei ollut turhaa mustasukkaisuutta. Kaksi vuotta jaksoin turhasta syyllistämistä. Sitten petin oikeasti, kun ajattelin, että sama se, kun syytetään kuitenkin. Vähän sen jälkeen lopetin suhteen.
Eli siis exäsi pelkäsi sinun pettävän ja kostoksi petit. Ok. Taisi olla aihettakin pelkoon.
Sulla on varmasti laaja ja sydämellinen ystäväpiiri, kun osaat tulkita ihmisiä noin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ajatuksen tasolla on sinulle ok, että mies salaisi sinulta huorissa käynnin ja raiskauksen, niin silloin asia on kunnossa.
Siis oliko ap tehnyt seksuaalirikoksenkin? Tai muun väkivaltaisen teon? Vai miten tuo raiskaus nyt liittyi mihinkään?
Huorissa käyminenkin on vähän ontuva vertaus. Se on laitonta.
Sen sijaan jos mies olisi paneskellut ympäriinsä ja ollut pelimies, niin se olisi verrattavissa tuohon apn toimintaan.
Sinäkö siis määrittelet, mikä on kertomisen arvoista? Jos miehelle ympäriinsä paneskelu on aivan kestämätön asia (kuten se isolle osalle on), niin miksi sitä ei pidä miehelle paljastaa?
Huorissa käynti nyt ensinnäkään ei ole laitonta, mutta argumenttihan onkin arvatenkin se, että se kertoo miehen suhtautumisesta naisiin. Niin kertoo naisen panohistoriakin naisen suhtautumisesta miehiin. Ei mitään eroa.
Naisen sekoilu on siis kasvutarinaa, mutta miehelläkö kasvua ei tapahdu? Tuli tehtyä virheitä nuorena, nyt on toisenlainen. Synnit on sovitettu ja rangaistukset kärsitty, joten asia on bueno.
Joko täysi avoimuus molemmin puolin tai sitten kumpikin kertoo mitä haluaa. Näitä sääntöjä ei määritellä yksipuolisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä, eikä kannata kertoa. Itse tein sen virheen edellisessä parisuhteessani, että kerroin jossain vaiheessa exälleni nuoruuteni "kevytkenkäisyydestä". Ei olisi ollut mitään syytä kertoa, koska emme olleet viettäneet nuoruuttamme samassa pikkukaupungissa eli ei olisi saanut mistään mitään kuulla. Ajattelin kuitenkin, että pitää olla rehellinen jne.
Seurauksena oli se, että mies alkoi epäilemään mua aivan järjettömissä tilanteissa ja sai hirveitä mustasukkaisuuskilareita, jos oli yhtään viinaa päässä. Mitään syytä epäilyihin ei todellakaan ollut, olen parisuhteissani täysin monogaaminen ja olin sen monesti miehelle sanonutkin. Aina kännissä siltä jossain vaiheessa kuitenkin kuuli, että "itekin oot kertonut, kuinka nuorena teit sitä ja tätä".
Olimme olleet yhdessä noin vuoden, kun kerroin ja sitä ennen ei ollut turhaa mustasukkaisuutta. Kaksi vuotta jaksoin turhasta syyllistämistä. Sitten petin oikeasti, kun ajattelin, että sama se, kun syytetään kuitenkin. Vähän sen jälkeen lopetin suhteen.
Eli siis exäsi pelkäsi sinun pettävän ja kostoksi petit. Ok. Taisi olla aihettakin pelkoon.
Sulla on varmasti laaja ja sydämellinen ystäväpiiri, kun osaat tulkita ihmisiä noin hyvin.
Mitä se sitten mielestäsi kertoo ihmisestä, että keksii oikeutuksen loukata ja pettää toista ja vielä tekee niin? Sitäkö, että kyseessä on luotettava ja eettisesti valveutunut ihminen? Pettäjänainen ei ole pettäjä? Jeps.
Tämä on kulttuurista riippumaton asia, jokaisessa maassa ja kulttuurissa miehet arvostavat naista joka ei ole helppo ja joka arvostaa itseään siten, ettei lähde mihin tahansa kännijuttuihin. On toki olemassa paljon miehiä, joita tämä ei kiinnosta. Mutta kuinka monta kertaa se pitää teille naisille sanoa, että kunnon mies ei halua mitää kevytkenkäistä tai helppoa naista. Älkää ihmetelkö jos mieheltä lakkaa kiinnostus kun seinään kun hänelle selviää tietyt asiat.
Kyllä me ollaan puhuttu arvoista ja mielipiteistä, hänen arvomaailma on samanlainen kuin minunkin eli hänen mielestään nainen saa harrastaa seksiä myös niin paljon kun haluaa, hän ei ole arvomaailmaltaan vanhan aikainen törppö, onneksi. Mutta en koe silti tarpeelliseksi raportoida miehelle jokaista virhettäni, vaan jotkut asiat on suotavampaa jättää menneisyyteen ja antaa pysyä siellä, koska ei ne asiat enää kaivelemalla miksikään muutu! se on vaan turhaa haavojen auki repimistä. Vapaamielinen arvomaailma ei tee ihmisestä huonoa, päinvastoin, avoimuus on hyvästä ja mä olen hyvä ihminen siitäkin huolimatta ettei mua kiinnosta olla mikään siveyden sipuli! :D hyvyyttä on monenlaista ja se on aika laaja käsite määriteltäväksi, kuka ihminen on hyvä ja kuka paha.