Lue keskustelun säännöt.
Nuori mieheni juo, olen aivan loppu mutta rakkaus ei anna periksi
Uupunut
28.04.2017 |
Olemme olleet jo vuosia yhdessä. Miehelläni on ikää vasta 27v. Hän tiedostaa itse ongelmansa ja onkin sitä vähentänyt. Silti salailu,juomisten vähättely ja käyttäytyminen kuin ei olisi yhtään ottanutkaan ovat arkeamme. Saan totuuden lypsämällä "riitojen" kautta irti ja olen aivan loppu. Tyylillä: "kyllä minä tiedän ettei jäänyt ihan yhteen kaljaan, kerro nyt rehellisesti todellinen määrä mitä otit". On tirautettu monet kyynelet, en suutu juomisesta vaan epärehellisyydestä. Olen ollut tukena ja tehnyt kaikkeni, mutta ei. Mies itse näkee tilanteen kuitenkin olevan menossa parempaan suuntaan ja sanoo tekevänsä kaikkensa nyt (aina NYT). Rakastan häntä valtavasti, ero tuntuu mahdottomalta ajatukselta. Mitä minä teen?:(
Kommentit (27)
Niin ja tilannekatsaus;
Mies sammui jo pöydän alle tältä illalta, onko paha jos laitan vain pöytäliinan niin ettei näy pöydän alla olevan sammunut juoppo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholismista voi parantua vasta sitten kun itse haluaa. Voit vaikuttaa vain itseesi. Mikään rukoilu, anelu, järjen puhuminen, uhkailu, lahjonta ei tehoa, jos halua patantua ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Alkoholismista voi parantua vasta sitten kun itse haluaa. Voit vaikuttaa vain itseesi. Mikään rukoilu, anelu, järjen puhuminen, uhkailu, lahjonta ei tehoa, jos halua patantua ei ole.
Hän lupasi muuttua jos ostan korillisen kaljaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholismista voi parantua vasta sitten kun itse haluaa. Voit vaikuttaa vain itseesi. Mikään rukoilu, anelu, järjen puhuminen, uhkailu, lahjonta ei tehoa, jos halua patantua ei ole.
Hän lupasi muuttua jos ostan korillisen kaljaa.
0/5
Vierailija kirjoitti:
Ainiin: ollaan molemmat työssäkäyviä ihmisiä, hän ei pode krapulaa ja juominen on lähinnä stressinpurkua ja rentoutumista (?), eikä näy ulospäin. Käyttäytyminen juoneena on kuitenkin "hitaampaa", puhe takkuilee ja hän haisee tietenkin kamalalle. Hän on juoneena himokas jne niinkuin selvinpäinkin, mutta voin kertoa että halut häviää itseltä heti huomatessa. Kuorsaa juoneena myös. Itse käytän alkoholia harvakseltaan muutaman kerran vuodessa humalanhakuisesti jos sitäkään.
Juurihan aloituksessa kirjoitit ettei juominen haittaa vaan valehtelu, ja sit tämä perään :O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkoholismista voi parantua vasta sitten kun itse haluaa. Voit vaikuttaa vain itseesi. Mikään rukoilu, anelu, järjen puhuminen, uhkailu, lahjonta ei tehoa, jos halua patantua ei ole.
Ap, kannattaa tutustua Al-anoniin tai vaikka Päihdelinkin Kotikanavaan. Miestäsi et voi muuttaa, vain itseäsi voit.
Ystäväiseni, olet itsekin varmaan aika nuori? Sinun pitäisi nyt vaan koittaa hyväksyä, että alkoholisti ei lopeta juomista kenenkään takia. On ihan sama miksimsinä sitä juomista kutsut, stressin purkamiseksi tai miksi vaan. Alkoholisti lopettaa juomisen vasta oman pohjakosketuksensa jälkeen, jos silloinkaan. Sinä osaltasi mahdollistat juomisen ja tuet sitä. Sinun pitäisi nyt ajatella itseäsi. Millaista elämää haluat elää? Haluatko elää ihmisen kanssa, jonka juominen jo nyt sinua häiritsee?
Mitä pikemmin ymmärrät lähteä suhteesta, sen parempi. Ajattelet rakastavasi miestä, mutta mieti, mitä saat rakkautesi vastineeksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole ystävällinen äläkä tee lapsia tuohon helvettiin.
Sama jos itsesi siinä haluat tuhota (et ymmärrä lähteä pois), mutta älä tee viattomia lapsia siihen kärsimään. Sinä voit valita: lapsi ei.
Jätä se heti ja jääkää ystäviksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän tiedostaa ongelmansa, ei juo enää väkeviä mutta ainainen tissuttelu ei riitä "parempaan päin" -minulle. Juominen haittaa kyllä, mutta epärehellisyys siitä on suurempi ongelma. Miksi pitää valehdella?
En tee lapsia tälläiseen suhteeseen ja mies tiedostaa sen, aika nostaa taas kissa pöydälle ja tehdä jotain lopullista.
En kaipaa mitään v-mäisiä kommentteja, jonka mielestä tässä on jotain hauskaa ei ymmärrä sitä miten paha olla minulla on rakkaani vieressä. Muserrun aivan täysin, jos tämä pitäisi viedä niin äärimmäisyyksiin että ero olisi ainoa vaihtoehto.
Millä tsempanneen alkoholistin saa kokonaan irti paheesta? Jokin terapia ainoa vaihtoehto? Ainiin ja mieheni urheilee kyllä, juominen ei siis näy ulospäin muille eikä kukaan tiedä ongelmasta. Yritän olla vahva ja tukea mieheni irti tuosta elämänpilaajasta, en luovuta vielä, mutta en myöskään aio jatkaa näin. Kaipaan lähinnä avaimia ja kokemuksia millä herätellä tilanteen todellinen vakavuus.
Vierailija kirjoitti:
Niin ja tilannekatsaus;
Mies sammui jo pöydän alle tältä illalta, onko paha jos laitan vain pöytäliinan niin ettei näy pöydän alla olevan sammunut juoppo?
:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usko nyt, et sinä pysty miestäsi herättämään tilanteen vakavuuteen. Sanon tämän vankalla kokemuksella, olen itse alkoholistin lapsi ja alkoholisti, joka onnistuu olemaan kuivilla jaksottain.
Ei se ole mitään kunnon rakkautta, jos sinulla on paha olo siinä suhteessa. Sinua vaivaa varmaan läheisriippuvuus, siltä viestisi kuulostavat.
Tilanteen todellinen vakavuus voisi ehkä selvitä miehellesi, jos juomisesta seuraisi jotain todella dramaattista. Kuten vaikka se,että sinä lähdet. Tai työpaikka menee. Tai terveys. Niin kauan kun kaikki pysyy ennallaan, voit puhua mitä puhut, mikään ei muutu.
Vierailija kirjoitti:
Hän tiedostaa ongelmansa, ei juo enää väkeviä mutta ainainen tissuttelu ei riitä "parempaan päin" -minulle. Juominen haittaa kyllä, mutta epärehellisyys siitä on suurempi ongelma. Miksi pitää valehdella?
En tee lapsia tälläiseen suhteeseen ja mies tiedostaa sen, aika nostaa taas kissa pöydälle ja tehdä jotain lopullista.
En kaipaa mitään v-mäisiä kommentteja, jonka mielestä tässä on jotain hauskaa ei ymmärrä sitä miten paha olla minulla on rakkaani vieressä. Muserrun aivan täysin, jos tämä pitäisi viedä niin äärimmäisyyksiin että ero olisi ainoa vaihtoehto.
Millä tsempanneen alkoholistin saa kokonaan irti paheesta? Jokin terapia ainoa vaihtoehto? Ainiin ja mieheni urheilee kyllä, juominen ei siis näy ulospäin muille eikä kukaan tiedä ongelmasta. Yritän olla vahva ja tukea mieheni irti tuosta elämänpilaajasta, en luovuta vielä, mutta en myöskään aio jatkaa näin. Kaipaan lähinnä avaimia ja kokemuksia millä herätellä tilanteen todellinen vakavuus.
Millä herätellä tilanteen todellinen vakavuus sinulle. Jätä se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olette olleet noin kolme vuotta yhdessä, niin voit olla vielä rakkauspöllyissä. Kiroat nykyistä itseäsi viimeistään kymmenen vuoden päästä, jos jäät tuohon suhteeseen rimpuilemaan. Nyt on vielä helpompaa korjata elämä suunta, sinulla siis. Miestä kiinnostaa vain alkoholi etkä voi tehdä asialle yhtään mitään.
Minua inhottaa myös juomisessa kun näen miten kasvot vääntyvät ihan oudoiksi ja miehestä tulee ihan eri ihminen.
En pysty katsomaan juurikaan kun mies juo.
Ja alkoholi kuittaa kaikki viikonloput. Jos 1 kuiva viikonloppu on välissä niin seuraavana taas otetaan.
Alkoholi on kuin jokin huume, ei päästä otteestaan
Pelkkä vähäinenkin ( mikä on vähäistä?) juominen saa jotenkin puistatuksia.
Ärsyttävintä on että aina vedetään viikon päätteeksi. Vetäisi edes joskus maanantaina niin ei menisi viikonloppu pilalle.
Mies vain nukkuu koko viikonlopun ja pitää olla hys hys kun pienikin kolina saa raivon ,kun ei krapulassa kestä ääniä.
Haluaisin joskus viettää aikaa sivistyneesti, käydä ulkona syömässä ja urheilla.
Monet tuttavat käyvät yhteisissä harrastuksissa, mutta ei voida kun alkoholi nukuttaa .
Näin holistin lapsena voin sanoa että oma kestämiseni riippuis ihan siitä onko rähinä viinaa, joillekkin alkoholi vaikuttaa niin että aina ollaan nyrkit ojossa ja jos lähimpänä on vaimo ja lapset niin se on menoa sitten. Vaikka ei se alkoholi kuolema koskaan kaunis ole ja aina se lähimmäisiä satuttaa.
Eikö toi oo aika iso asia, että viikonloput menee noin? Niiden pitäis olla pääasiassa mukavaa yhteistä aikaa, jolloin toivutaan arkiviikosta ja ladataan akkuja seuraavaa varten. Sun miehen pitäia nyt avata silmänsä, samoin sun - toi ei todellakaan voi jatkua noin!
No ei 27v saakaan vielä kunnon krapuloita pelkällä viikonloppudokaamisella. Hyvin jaksaa työt ym hoitaa.
49v, alkoholisti. Ap:n tarinaan en usko.
Mitäkö pitää tehdä?
Mene paikkakuntasi al-Anoniin.
Ainiin: ollaan molemmat työssäkäyviä ihmisiä, hän ei pode krapulaa ja juominen on lähinnä stressinpurkua ja rentoutumista (?), eikä näy ulospäin. Käyttäytyminen juoneena on kuitenkin "hitaampaa", puhe takkuilee ja hän haisee tietenkin kamalalle. Hän on juoneena himokas jne niinkuin selvinpäinkin, mutta voin kertoa että halut häviää itseltä heti huomatessa. Kuorsaa juoneena myös. Itse käytän alkoholia harvakseltaan muutaman kerran vuodessa humalanhakuisesti jos sitäkään.