Tiesittekö, että videopelien kulta-aika on päättymässä?

Apollocore on uusi FPGA-Amiga, jossa on uudet custom chipit. Aikaisemmin oli OCS, ECS, ja AGA, nyt tulee SAGA, ja 68080 CPU, jotka jatkavat siitä mihin Commodore-Amiga jäi vuonna 1994. Koska 68080 on ensimmäisenä versiona FPGA-pohjainen, niin kellotaajuus on vain 100 MHz, mutta testien perusteella voi olla tehossa jopa Pentium II, 300 MHz:n luokkaa. Tervetuloa 90-luvun loppupuolelle Amigan kehityksessä.

Amigan pelit olivat aikoinaan lähes aina selvästi parempia kuin kilpailijansa tasavertaisella laitteella (kilpailijat: Atari ST, Sega Megadrive, NES, SNES, PC 386/486), ja vaikka tässä laitteessa on vielä tehoa riittämättömästi verrattuna nykyisiin peleihin, niin uskon kyllä että sille voidaan kehittää pelejä, jotka pesevät monet nykyaikaisetkin pelit, kunhan ei vaadi liikoja 3D-grafiikasta. Huomatkaa että DOOM ei pyörinyt perus-amigoissa, mutta yhtä nopeasti kuitenkin turboamigoissa, joissa 486:sen veroinen CPU (esim 68040, 68060).

http://www.apollo-accelerators.com/

-

Tuskinpa tulee päättymään. Kyllä monet edelleen haluavat pelata ihan yksinpelejäkin. Ja väittäisin, että esim. Dark Soulsia tai Ninja Gaidenia yksinpelaava aikuinen ymmärtää pelaamisen monipuolisuutta  enemmän, kuin vaikka joku Call of Dutyä netissä pelaava 13-vuotias jonne.

Myös tuo, että pelit eivät tarvitsisi mitään tarinaa, on aika loppuunkulunut ajatus. Kun katsoo kuinka paljon esim. Last Of Us, Bioshock-sarja tai uusimmat Wolfensteinit ovat saaneet kehuja nimenomaan tarinoidensa ansiosta, se kertoo aika paljon siitä, kuinka hyvät tarinat ovat toivottuja peleissä. Noissakin mainituissa peleissä on huomattavasti enemmän syvyyttä kuin keskiverto hollywood-leffoissa, jotka ovat nykypäivänä lähinnä jotain Michael Bay-tason leffoja enimmäkseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähde?

Omien havaintojeni mukaan ei pidä lainkaan paikkaansa, lapset pelaa ja paljon.

T: Tarhan täti.

Niin, onlinepelejä. Tarkoitin tällä nyt sitä, että ihmiset eivät enää paneudu samalla intensiviteetillä videopeleihin. Vuonna -90 lapsi saattoi olla kiinnostunut samasta tarinasta monta sataa tuntia. Nykyään pelejä pelataan 15 minuutin erissä eikä niiden enää tarvitse kertoa pelaajalle tarinaa.

Aika monen konsolipelin myyntiluvut kertovat että olet valehtelija 😂

Itse uskon, että tarinavetoisten pelien määrä tulee tulevaisuudessa lisääntymään entisestään. Ja yleensä tarinavetoiset pelit toimivat parhaiten nimenomaan yksinpelinä, koska siinä pelaaja pystyy kokemaan paremmin jotain uniikkia, kun muita pelaajia ei välttämättä ole ollenkaan.

Ainoa, mitä itse pidän ehkä mahdollisena, on se, että pelit siirtyvät entistä vahvemmin digitaaliseen muotoon, eli ne ostetaan yksinomaan Steamin, PS Storen ja Xbox Liven kaltaisista virtuaalikaupoista. Tämä todenäköisesti sopisi pelifirmoille hyvin, koska se vaikeuttaisi käytettyjen pelien kauppaa, josta monet pelifirmat ovat vuosien saatossa pyrkineet pääsemään kokonaan, koska he kokevat sen tulonmenetykseksi (eli kun ihminen ostaa kaveriltaan käytetyn pelin, siitä ei senttiäkään päädy pelifirman tilille).

10 vuoden päästä olen lähes 40v ja harrastan pelaamista, kuten olen tehnyt lähes koko elämäni. Ja minä en ole ainoa.

Ei se pelaajasukupolvi mihinkään katoa, meillä on jopa enemmän rahaa laittaa harrastukseen. Siinä missä teininä joutui useamman kuukauden säästämään, että sai uuden pelin, mulla on enemmän pelejä kuin mulla on aikaa pelata. Ja ootas millaseen nousuun lähteen videopelimarkkinat ku tää sukupolvi jää eläkkeelle...

Vierailija kirjoitti:

10 vuoden päästä olen lähes 40v ja harrastan pelaamista, kuten olen tehnyt lähes koko elämäni. Ja minä en ole ainoa.

Ei se pelaajasukupolvi mihinkään katoa, meillä on jopa enemmän rahaa laittaa harrastukseen. Siinä missä teininä joutui useamman kuukauden säästämään, että sai uuden pelin, mulla on enemmän pelejä kuin mulla on aikaa pelata. Ja ootas millaseen nousuun lähteen videopelimarkkinat ku tää sukupolvi jää eläkkeelle...

Sama juttu itselläni.

Ja itse uskon, että tuo videopeliemarkkinoiden nousu tulee näkymään myös yksinpelien kohdalla.

-

Vierailija kirjoitti:

Mistälähtien videopeli on määritelty niin että se sulkee online-muodon ulkopuolelle?

Videopeli on jo termina antiikkinen. Onko PS4 "videopelikonsoli" ?

Ei, se on tv-peli muiden telkkariin liitettävien pelilaitteiden tapaan. Muut on elektroniikkapelejä. On myös mukavaa kun atk on otettu avuksi ohjelmien nauhoittamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

10 vuoden päästä olen lähes 40v ja harrastan pelaamista, kuten olen tehnyt lähes koko elämäni. Ja minä en ole ainoa.

Ei se pelaajasukupolvi mihinkään katoa, meillä on jopa enemmän rahaa laittaa harrastukseen. Siinä missä teininä joutui useamman kuukauden säästämään, että sai uuden pelin, mulla on enemmän pelejä kuin mulla on aikaa pelata. Ja ootas millaseen nousuun lähteen videopelimarkkinat ku tää sukupolvi jää eläkkeelle...

Niin minäkin luulin 10 vuotta sitten.

Sitten tuli lapset ja muut perheellisen vaatimukset.

Nykyään on aikaa pelata muutama tunti viikossa, mutta se on sitten pois kaikesta muusta mitä haluaisi tehdä.

Steamissa on yli 250 peliä, mitä en ole koskaan edes käynnistänyt.

t. Mies 40v

Olet silti ostanut ne. Lisäksi videopelit tulevat olemaan nykyisten keski-ikäisten "pajatsoja", kun he ovat eläkeiässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähde?

Omien havaintojeni mukaan ei pidä lainkaan paikkaansa, lapset pelaa ja paljon.

T: Tarhan täti.

Niin, onlinepelejä. Tarkoitin tällä nyt sitä, että ihmiset eivät enää paneudu samalla intensiviteetillä videopeleihin. Vuonna -90 lapsi saattoi olla kiinnostunut samasta tarinasta monta sataa tuntia. Nykyään pelejä pelataan 15 minuutin erissä eikä niiden enää tarvitse kertoa pelaajalle tarinaa.

Mites sait päähäsi ettei online-pelit kerro tarinaa tai että ne on kaikki 15 min pätkissä pelattavia? Myöskään alusta eli mobiili/konsoli/pc ei kerro pelin sisällöstä paljoakaan. 

Merkittävä ero ei ole siinä tarvitaanko nettiliittymä koska jokseenkin jokainen nykypeli lataa ainakin päivitykset netistä jos ei sitä muuhun käytä. Merkittävä ero on siinä onko kyseessä yksin- tai joku moninpelivariaatioista.

Vierailija kirjoitti:

Videopelien suurkuluttajat olivat/ovat ihmisiä, jotka ovat nyt 20-30-vuotiaita. Tarkoitan nyt siis ihmisiä, jotka saivat lapsuudessaan pelata lähes rajattomasti, jotka oppivat pelaamaan haastavia ns. aikuisille suunnattuja pelejä jo lapsesta lähtien.

Enää ei ole sukupolvea, joka olisi syntynyt peliohjain kädessään tai joka saisi pelata ihan koko ajan. Nykyään ei enää myöskään pelata käsikonsoleilla samalla tavalla kuin ennen.

Nykylapset ovat tutkimusten mukaan vähemmän viehättyneitä peleistä. He eivät enää ole niin kiinnostuneita niistä eivätkä jaksa koluta samaa peliä läpi uudelleen ja uudelleen tuntien ja tuntien ajan.

Nykyään lapset pelaavat enimmäkseen online- ja mobiilipelejä, mikä kertoo sen, ettei yksinpeluukampanjoiden kehittäminen ole enää niin kannattavaa. Kymmenen vuoden kuluttua pelaajat jotka ovat kiinnostuneita single player kampanjoista ovat niin pieni vähemmistö, että onlinepelin kylkeen heitetään pienimuotoinen yksinpeluumuoto, eikä tosinpäin, kuten nykyään tehdään.

Pelitietotaso: Nolla

Et kuvannu pelejä kuten ovat etkä oikein paljoa muutakan. Onko koko juttu 80-lukua?

Ei nämä nyky kersat ymmärrä peleistä mittään. Morrowind, fallout 3 ja new vegas, stalker call of chernobyl, icewind dale, diablo 2 etc. Kaikki vahvasti modattuina pcllä.

Vierailija kirjoitti:

PC:n kuolemaa on povattu kohta parikymmentä vuotta. Vaan niin se vain edelleen porskuttaa ja parhaat pelit pelataan sillä.

Pcn tärkein valtti on modaus. Siis ai että on nami namia päivättää 15v vanha peli melkein nykyisille grafiikoille. Muokata peli 200 modilla juuri sellaiseksi kuin itse haluaa. Mulla on mennyt melkein eniten aikaa pelien modaamiseen kuin itse pelaamiseen. Niin paljon tykkään katsoa miten graafikat ja pelin ominaisuudet muuttuvat modeilla. Tästä ei ymmärrä konsolipeelot mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

PC:n kuolemaa on povattu kohta parikymmentä vuotta. Vaan niin se vain edelleen porskuttaa ja parhaat pelit pelataan sillä.

PC on ja pysyy uusimman teknologian kokeilukanavana, ja mikä sitten toimii siitä tulee aina seuraava konsolisukupolvi.

Konsolit ovat edelleen ja aina valovuosia jäljessä tietokonetta. Vuosi 2018 eikä vieläkään ole konsoleilla standardi 60fps :DDDDDDDDDD

Itse en pelaa noita onlinejä ollenkaan, enkä multiplayereitä. Rakastan seikkailu- ja roolipelejä, joissa voi upota toisenlaisiin todellisuuksiin ja aikakausiin. Ei minulle yleensä ole edes tärkeintä toiminta, vaan tunnelmat, maisemat, mielenkiintoiset fantasiamaailman todellisuudet (joissa voi olla vaikkapa magiaa ja sen lakeja, tai olentoja jotka ajattelevat hyvin eri tavoin kuin ihmiset).

Nykyisin pelaan pääosin virtuaalilaseilla. Se nostaa kokemuksen ihan uudelle tasolle jopa niillä peleillä, joita ei ole tehty niille vaan 3D vaikutelma saadaan aikaan keinotekoisesti esiim. VORPX ajurin avulla. Eilen juuri seikkailin Witcher 3:ssa Novigradin kaupungissa ja en tehnyt edes kuin pari tehtävää: pääosin vain kuljin ja pällistelin. Ihastelin kukkasia, sitä miten kun katsoi ylös kattojen tasolle, sielläkin oli yksityiskohtia kuten vartiomiehiä linnan muurilla partioimassa, kattoparvekkeita jne. On se aika siistiä päästä keskiaikaisen hansakaupungin näköiseen paikkaan tuosta vaan omassa tietokonehuoneessa, 3 D:nä.

Vierailija kirjoitti:

Itse en pelaa noita onlinejä ollenkaan, enkä multiplayereitä. Rakastan seikkailu- ja roolipelejä, joissa voi upota toisenlaisiin todellisuuksiin ja aikakausiin. Ei minulle yleensä ole edes tärkeintä toiminta, vaan tunnelmat, maisemat, mielenkiintoiset fantasiamaailman todellisuudet (joissa voi olla vaikkapa magiaa ja sen lakeja, tai olentoja jotka ajattelevat hyvin eri tavoin kuin ihmiset).

Nykyisin pelaan pääosin virtuaalilaseilla. Se nostaa kokemuksen ihan uudelle tasolle jopa niillä peleillä, joita ei ole tehty niille vaan 3D vaikutelma saadaan aikaan keinotekoisesti esiim. VORPX ajurin avulla. Eilen juuri seikkailin Witcher 3:ssa Novigradin kaupungissa ja en tehnyt edes kuin pari tehtävää: pääosin vain kuljin ja pällistelin. Ihastelin kukkasia, sitä miten kun katsoi ylös kattojen tasolle, sielläkin oli yksityiskohtia kuten vartiomiehiä linnan muurilla partioimassa, kattoparvekkeita jne. On se aika siistiä päästä keskiaikaisen hansakaupungin näköiseen paikkaan tuosta vaan omassa tietokonehuoneessa, 3 D:nä.

Ja tän viestin 37 kirjoittaja on 43-vuotias kahden teinin äiti. Meillä lapsista poika tykkää jonkin verran mysö online peleistä mutta seikkailupelejäkin pelaa, tytär samanlainen kuin minä eikä halua pelejä joissa on mukana oikeita ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Videopelien suurkuluttajat olivat/ovat ihmisiä, jotka ovat nyt 20-30-vuotiaita. Tarkoitan nyt siis ihmisiä, jotka saivat lapsuudessaan pelata lähes rajattomasti, jotka oppivat pelaamaan haastavia ns. aikuisille suunnattuja pelejä jo lapsesta lähtien.

Enää ei ole sukupolvea, joka olisi syntynyt peliohjain kädessään tai joka saisi pelata ihan koko ajan. Nykyään ei enää myöskään pelata käsikonsoleilla samalla tavalla kuin ennen.

Nykylapset ovat tutkimusten mukaan vähemmän viehättyneitä peleistä. He eivät enää ole niin kiinnostuneita niistä eivätkä jaksa koluta samaa peliä läpi uudelleen ja uudelleen tuntien ja tuntien ajan.

Nykyään lapset pelaavat enimmäkseen online- ja mobiilipelejä, mikä kertoo sen, ettei yksinpeluukampanjoiden kehittäminen ole enää niin kannattavaa. Kymmenen vuoden kuluttua pelaajat jotka ovat kiinnostuneita single player kampanjoista ovat niin pieni vähemmistö, että onlinepelin kylkeen heitetään pienimuotoinen yksinpeluumuoto, eikä tosinpäin, kuten nykyään tehdään.

Pelitietotaso: Nolla

Et kuvannu pelejä kuten ovat etkä oikein paljoa muutakan. Onko koko juttu 80-lukua?

Samaa mieltä.

Tuosta aloitusviestistä huomaa kyllä varsin selkeästi, että ap ei seuraa peliteollisuutta millään lailla, eikä muutenkaan ymmärrä koko alasta mitään. Ap tosiaan selkeästi kuvittelee, että oltaisiin palaamassa johonkin 80-lukuun, jolloin pelaaminen tapahtui jollain arcade-laitteilla ja pelaaminen kesti se muutaman minuutin. On totta, että mobiilipelejä pelataan nykyään paljon, mutta konsoleilla ja pc:llä pelaaminen ei silti ole katoamassa mihinkään.

Myös tuo ap:n kuvitelma, että tarinavetoiset (yksin)pelit eivät ihmisiä enää kiinnostaisi, on täysin vailla totuudenpohjaa, kun katsoo vaikka Last of Usin, tai viimeisimpien Wolfensteinien saamaa suosiota. Ja muutenkin tarinavetoisten pelien määrä tulee vain kasvamaan tulevina vuosina.

Ap itse ei kaiketi mitään muuta osaa tai halua pelata, kuin muutaman minuutin pituisia mobiilipelejä, tyyliin Flappy Bird, mutta on paljon niitä toisenlaisiakin pelaajia.

On aina yhtä hauskoja nämä ihmiset, jotka kuvittelevat tietävänsä jostain asiasta jotain, mistä ei todellisuudessa ymmärrä yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Itse en pelaa noita onlinejä ollenkaan, enkä multiplayereitä. Rakastan seikkailu- ja roolipelejä, joissa voi upota toisenlaisiin todellisuuksiin ja aikakausiin. Ei minulle yleensä ole edes tärkeintä toiminta, vaan tunnelmat, maisemat, mielenkiintoiset fantasiamaailman todellisuudet (joissa voi olla vaikkapa magiaa ja sen lakeja, tai olentoja jotka ajattelevat hyvin eri tavoin kuin ihmiset).

Nykyisin pelaan pääosin virtuaalilaseilla. Se nostaa kokemuksen ihan uudelle tasolle jopa niillä peleillä, joita ei ole tehty niille vaan 3D vaikutelma saadaan aikaan keinotekoisesti esiim. VORPX ajurin avulla. Eilen juuri seikkailin Witcher 3:ssa Novigradin kaupungissa ja en tehnyt edes kuin pari tehtävää: pääosin vain kuljin ja pällistelin. Ihastelin kukkasia, sitä miten kun katsoi ylös kattojen tasolle, sielläkin oli yksityiskohtia kuten vartiomiehiä linnan muurilla partioimassa, kattoparvekkeita jne. On se aika siistiä päästä keskiaikaisen hansakaupungin näköiseen paikkaan tuosta vaan omassa tietokonehuoneessa, 3 D:nä.

Olen itse mies ja aika samanlainen pelaaja.

Monipelit, tyyliin Call of Duty tai Overwatch, ei kiinnosta minua käytännössä ollenkaan, kun taas yksinpelit tyyliin, Hellblade tai Devil May Cry, ovat sellaisia, joiden parissa viihdyn erittäin hyvin. Yksinpeleissä on yleensä se hyvä puoli, että niissä saa edetä omaan tahtiin, eikä ne muutenkaan ole yhtä kilpailuhenkisiä, kuin monipelit. Ja tuo, että voi halutessaan vaikka vain hengaila pelimaailmassa ja katsella paikkoja, on todella hyvä rentoutumistapa.

VR-laseja en tosin vielä omista.

.