Tiesittekö, että videopelien kulta-aika on päättymässä?
Videopelien suurkuluttajat olivat/ovat ihmisiä, jotka ovat nyt 20-30-vuotiaita. Tarkoitan nyt siis ihmisiä, jotka saivat lapsuudessaan pelata lähes rajattomasti, jotka oppivat pelaamaan haastavia ns. aikuisille suunnattuja pelejä jo lapsesta lähtien.
Enää ei ole sukupolvea, joka olisi syntynyt peliohjain kädessään tai joka saisi pelata ihan koko ajan. Nykyään ei enää myöskään pelata käsikonsoleilla samalla tavalla kuin ennen.
Nykylapset ovat tutkimusten mukaan vähemmän viehättyneitä peleistä. He eivät enää ole niin kiinnostuneita niistä eivätkä jaksa koluta samaa peliä läpi uudelleen ja uudelleen tuntien ja tuntien ajan.
Nykyään lapset pelaavat enimmäkseen online- ja mobiilipelejä, mikä kertoo sen, ettei yksinpeluukampanjoiden kehittäminen ole enää niin kannattavaa. Kymmenen vuoden kuluttua pelaajat jotka ovat kiinnostuneita single player kampanjoista ovat niin pieni vähemmistö, että onlinepelin kylkeen heitetään pienimuotoinen yksinpeluumuoto, eikä tosinpäin, kuten nykyään tehdään.
Kommentit (108)
Ite oon kyllä huomannut, ettei lapsia kiinnosta ollenkaan niin paljon kuin minua sen ikäisenä.
Varmaan jos menee jo retroilun puolelle ja jo vanhojen sarjojen päivitystä ja ihan nuorille ei ehkä enään mitään mullistavan uutta kun konsolit alkaa tuntua heille jo setien touhulta.
Pitäisi olla c64 ja winter games kasettiasemalla, niin oppisivat olemaan.
Aika hassuja teorioita aloittajalla. Aivan samoin aikoinaan, kun televisiolähetykset alkoivat, moni kuvitteli, että se tarkoittaisi sitä, että elokuvien katsominen loppuisi kokonaan, kun kaikki katsovat vain tv:tä Siltikin elokuvat ja elokuvateollisuus ovat edelleen varsin elinvoimaisia. Eiköhän siis peliteollisuudessakin konsolit ja pc tule ihan hyvin säilymään.
Mitä tarinavetoisiin peleihin tulee, niin aika moni pelaaja, ja erityisesti videopelikäsikirjoittaja (esim. Remedyn entinen käsikirjoittaja Mikko Rautalahti.) on todennut, että peleiltä nykyään odotetaan hyvän tarinan kertomista, ja uskoisin, että heillä on laajempi ja totuudenmukaisempi käsitys peleihin liittyvistä odotuksista ja toiveista, kuin aloittajan kaltaisilla mutuilijoilla, jotka eivät mitään pelejä edes yleensä pahemmin pelaile.
Vierailija kirjoitti:
Videopelien suurkuluttajat olivat/ovat ihmisiä, jotka ovat nyt 20-30-vuotiaita. Tarkoitan nyt siis ihmisiä, jotka saivat lapsuudessaan pelata lähes rajattomasti, jotka oppivat pelaamaan haastavia ns. aikuisille suunnattuja pelejä jo lapsesta lähtien.
Enää ei ole sukupolvea, joka olisi syntynyt peliohjain kädessään tai joka saisi pelata ihan koko ajan. Nykyään ei enää myöskään pelata käsikonsoleilla samalla tavalla kuin ennen.
Nykylapset ovat tutkimusten mukaan vähemmän viehättyneitä peleistä. He eivät enää ole niin kiinnostuneita niistä eivätkä jaksa koluta samaa peliä läpi uudelleen ja uudelleen tuntien ja tuntien ajan.
Nykyään lapset pelaavat enimmäkseen online- ja mobiilipelejä, mikä kertoo sen, ettei yksinpeluukampanjoiden kehittäminen ole enää niin kannattavaa. Kymmenen vuoden kuluttua pelaajat jotka ovat kiinnostuneita single player kampanjoista ovat niin pieni vähemmistö, että onlinepelin kylkeen heitetään pienimuotoinen yksinpeluumuoto, eikä tosinpäin, kuten nykyään tehdään.
Tieistkö ettei asia kiinnosta pätkääkään? En minäkään samaa leffaa kahdesti katso, se on niin nähty jo.
Lapsille ostetaan jo kalliita konsoleja ja useita pelejä isolla rahalla. Joillakin tenavilla on paljon kalliimpi steam library kuin minulla keski-ikäisellä himopelaajalla. Enää ei hakata samaa peliä läpi tietokoneella useita kertoja, koska markkinoilla tulee koko ajan kiinnostavia uusia pelejä. Nykyajan lapsilla on myös rahaa näihin. Minulla ei pentuna ollut kuin windows 3.1 ja Doom, Keen, Wolfenstein sekä pari muuta ihan surkeaa peliä. Vanhempani eivät ostaneet mitään vaikka heillä oli rahaa. Uusia pelejä en saanut mistään ja meillä ei edes annettu mitään taskurahaa. Kauppojakaan ei ollut mailla eikä halmeilla. Anttilan postimyynnissäkään pelejä ei pahemmin ollut. Nykyään lapsilla on ostovoimaa ihan erillä tavalla kuin ennen. Olen ihmetellyt miten paljon jotkut perheet laittavat rahoja peleihin ja lapset laittavat harrastuksiinsa isoja summia.
Mitkään kännykkäpelit eivät todellakaan ole syrjäyttämässä PC:tä tai konsoleja.
Vierailija kirjoitti:
Lapsille ostetaan jo kalliita konsoleja ja useita pelejä isolla rahalla. Joillakin tenavilla on paljon kalliimpi steam library kuin minulla keski-ikäisellä himopelaajalla. Enää ei hakata samaa peliä läpi tietokoneella useita kertoja, koska markkinoilla tulee koko ajan kiinnostavia uusia pelejä. Nykyajan lapsilla on myös rahaa näihin. Minulla ei pentuna ollut kuin windows 3.1 ja Doom, Keen, Wolfenstein sekä pari muuta ihan surkeaa peliä. Vanhempani eivät ostaneet mitään vaikka heillä oli rahaa. Uusia pelejä en saanut mistään ja meillä ei edes annettu mitään taskurahaa. Kauppojakaan ei ollut mailla eikä halmeilla. Anttilan postimyynnissäkään pelejä ei pahemmin ollut. Nykyään lapsilla on ostovoimaa ihan erillä tavalla kuin ennen. Olen ihmetellyt miten paljon jotkut perheet laittavat rahoja peleihin ja lapset laittavat harrastuksiinsa isoja summia.
Mitkään kännykkäpelit eivät todellakaan ole syrjäyttämässä PC:tä tai konsoleja.
Itse olen 1970-luvulla syntynyt ja meille hankittiin eka PC-jo 1980-luvun aika alkupuolella. Siihen aikaan ei käytännössä edes ollut laillisesti helposti Suomesta hankittavissa pelejä, joten kaikki piratisoivat surutta jos joku jostain jenkeistä postitse tilasi itselleen pelin. Peleissä oli usein sellaisia suojauksia, että ohjekirjassa oli joku koodisarja jota kesken pelin kysyttiin monesta vaihtoehdosta, mutta ei tämä menoa estänyt: samalla kun kopsattiin peli, kopsattiin ohjekirjan tarvittavat sivut.
Nykyaikana jotenkin hassua ajatella että omatkin vanhempani, isä elektroniikkainsinööri ja äiti opettaja, eivät pitäneet yhtään minään rikoksena se että meillä oli jatkuvasti iso määrä laittomia pelikopioita kotona. Itse asiassa isän työkavereiden kautta niitä paljon saatiinkin. Vasta sitten kun Suomessa alkoi olla pelikauppoja niin ettei ulkomailta tarvinnut hankalasti tilata (ei ollut nettikauppoja, ei, eikä käteviä maksusysteemejä) alettiin ihan rahalla ostaa pelejä.
Onko ap jostain EA:n markkinointiosastolta?
Vierailija kirjoitti:
Onko ap jostain EA:n markkinointiosastolta?
Ap on todennäköisesti vain joku peleistä mitään ymmärtämätön mutuilija, jonka oma pelaaminen on rajoittunut johonkin kännykkäpeliin. Mobiilipelien ja verkossa tapahtuvan pelaamisen määrä on toki kasvanut, mutta ap:n ajatus siitä, että tarinavetoiset yksinpelit olisivat häviämässä ei pidä ollenkaan paikkaansa, kun lukee ja kuulee pelaajien ajatuksia, siitä, kuinka tärkeää hyvä tarina on pelissä. Ja on edelleen paljon sellaisia ihmsiä, joita kiinnostaa nimenomaan yksinpelaaminen.
Vierailija kirjoitti:
PC:n kuolemaa on povattu kohta parikymmentä vuotta. Vaan niin se vain edelleen porskuttaa ja parhaat pelit pelataan sillä.
PC pelaaminen onkin marginaali. Varsinkin pelintekijöiden mielestä sillä PC pelaajat ei osta täysihintaisia pelejä.
Vierailija kirjoitti:
Suurin ongelma on, että peleistä tehdään pay2win
Pakko tehdä jotta niistä saa rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähde?
Omien havaintojeni mukaan ei pidä lainkaan paikkaansa, lapset pelaa ja paljon.
T: Tarhan täti.Niin, onlinepelejä. Tarkoitin tällä nyt sitä, että ihmiset eivät enää paneudu samalla intensiviteetillä videopeleihin. Vuonna -90 lapsi saattoi olla kiinnostunut samasta tarinasta monta sataa tuntia. Nykyään pelejä pelataan 15 minuutin erissä eikä niiden enää tarvitse kertoa pelaajalle tarinaa.
90-luvun lapsi ei olisi jaksanut ladata Manic Mineriä, Jet Set Willyä, Pyjamaramaa jne yhä uudestaan viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen siinä toivossa, että tänään pääsee pikkuisen pidemmälle ja ehkä näkee uuden paikan.
Adventuren, Zorkin, Stationfallin tai Lurking Horrorin kaltaisten grafiikattomien tekstiseikkailupelien tahkoamisesta nyt puhumattakaan.
Nykyään tehdään surkeita pelejä. Vaikka pelit ovat nykyään vaikuttavamman näköisiä kuin esim. 80-luvulla, niin niissä horkkatautia ja jatkuvia freezejä. 80-luvun kolikkopelit olivat sulavia, niissä ei ollut horkkatautia, ja grafiikat kauniisti piirrelty käsin bitmap-pohjaisena. Pelit ohjelmoitiin lähes aina konekielellä, ja arcade-laitteissa oli joitain custom- piirejä, jolla saatiin grafiikkaa näytölle nopeasti, ja mitään käyttöjärjestelmää ei pyörinyt taustalla syöden tehoja, kuten nykyään.
Esim Neo Geo pelikonsoli oli 90-luvun menestys, mutta laadusta pitää maksaa, joten sen pelit erittäin kalliita. Metal Slugit olivat peleinä vaikuttavia, hyvät grafiikat, ja paljon toimintaa ruudulla. Nykyään ei sellaista saa edes rahalla. Myös graafiset seikkailupelit, kuten monkey islandit, legend of kyrandia, simon the sorcerer olivat nättejä ja pelattavia, toisin kuin nykyiset photoshopatut Diablo-kloonit, joissa grafiikka räikeää ja ylikorostetut alphablendatut efektit näkyvät, mutta eivät edukseen.
Skyforce 2014 ja Skyforce reloaded ovat esimerkkejä nykyisistä moderneista yksinkertaisista ampumapeleistä. Näyttävät kyllä hienoilta, mutta esim. Mobiililaitteissa eivät oikein toimi, jos tulee enemmän toimintaa ruudulle,rupeaa päivitys nykimään. Jos on hitaampi laite, voi peli hyytyä täysin. Pelit tehty Unity-pelimoottorilla, joka on epäonnistunut. Mitään tällaista ei olisi hyväksytty 80- tai 90-luvun peleissä. Myös Outrun ja Outrunners olivat hyviä arcade autoilupelejä, joissa grafiikka erittäin nopeaa, ja päivitys ei nykinyt, ja hyvältä näyttivät,vaikka niissä ei mitään aitoa 3D-grafiikkaa ollut.
Suurin ongelma on, että peleistä tehdään pay2win