Voisinpa vain kuolla pois nukkuessani

Vierailija kirjoitti:

Sama. N28

Ei nyt luovuteta kesken. Sitä paitsi tulevaisuudessa tapahtuu elämässä hyviä asioita, jotka sinun pitää olla kokemassa. Jaksamista ja kaikkea hyvää sinulle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama. N28

Lopeta synkistely :)

Moni mies olisi iloinen seurastasi, ellet sitten ihan latvakakkonen ole.

Jotkut jopa ylpeitä susta ja siitä että on sut saanut seurakseen.

Vau, no tämähän on mukava, positiivinen ja kannustava viesti! Paitsi tietysti jo N28 on "ihan latvakakkonen" tai haluaa olla jotain muutakin kuin miehen seuralainen. Tosi piristävää hei! Minullekin tuli heti parempi mieli, että kiva juttu, masennuksen alhosta voi nousta, onhan meillä naisilla on edes välineellinen arvo! Mahtavaa! Tietysti se arvo sitten katoaa, kun vähän vanhenee, mutta hei, todella upeeta, jos voin tuottaa iloa jollekin miehelle! Jipii! N30

Ihmettelen tätä kommentoijaa jonka mielestä neuvot pitäisi ottaa vastaan. Ei huvita olla mieliksi ihmisille jotka sanovat vihaisesti"koko elämä on pilalla. Tajuatko miten pahaa muille tekee sinun kuolema? Mene terapiaan" En tiedä onko tuo neuvo, mutta typerä juttu jota usein saa kuulla. Mitä apua muka voi edes saada jos haluaa kuolla yöllä? Sehän on vain makuasia josta ei voi kiistellä, ei mikään sairaus.

Vierailija kirjoitti:

Vetis 15v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vetis 15v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voithan sä. Ihmsellä on vapaus valita. Koita nyt kuitenkin hakea apua jostain ensin.

En voi vain päättää, että kuolen seuraavana yönä. Siihen tarvitsisi jotain ainetta, jota mulla ei ole. Avusta ei ole ollut mulle koskaan mitään hyötyä.

Tämä kertoo jo aika paljon sinusta itsestäsi. 

Totta, en osaa ottaa neuvoja vastaan.

Ehkä sinä voisit nyt harjoitella sitä, kun selvästi sinun elämäsi tällä nykyisellä menolla ei johda mihinkään, eikä kuulosta ihan järkevältä tappaa itseään siksi, ettei osaa hyödyntää apua, jota on saanut. Elämässä on tilanteita, jolloin fiksu ihminen tajuaa, että on nöyrryttävä ja MUUTETTAVA ITSEÄÄN, eikä odotettava että koko muu maailma muuttuu. Sinulla on nyt sellainen hetki. Toinen vaihtoehto on sitten tosiaan se, että jatkaa samalla linjalla,mukaan tulee itsetuho, huumeet yms. Näitähän näkee kaduilla jatkuvasti. Osa sitten tappaa itsensä vahingossa tai tarkoituksella. Sitä voi miettiä oliko se sen arvoista.

Vaikea sitä on muuttua, jos koko elämä on potkittu päähän. Joten tapan itseni ennemmin tai myöhemmin.

Vetis 15v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vetis 15v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vetis 15v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voithan sä. Ihmsellä on vapaus valita. Koita nyt kuitenkin hakea apua jostain ensin.

En voi vain päättää, että kuolen seuraavana yönä. Siihen tarvitsisi jotain ainetta, jota mulla ei ole. Avusta ei ole ollut mulle koskaan mitään hyötyä.

Tämä kertoo jo aika paljon sinusta itsestäsi. 

Totta, en osaa ottaa neuvoja vastaan.

Ehkä sinä voisit nyt harjoitella sitä, kun selvästi sinun elämäsi tällä nykyisellä menolla ei johda mihinkään, eikä kuulosta ihan järkevältä tappaa itseään siksi, ettei osaa hyödyntää apua, jota on saanut. Elämässä on tilanteita, jolloin fiksu ihminen tajuaa, että on nöyrryttävä ja MUUTETTAVA ITSEÄÄN, eikä odotettava että koko muu maailma muuttuu. Sinulla on nyt sellainen hetki. Toinen vaihtoehto on sitten tosiaan se, että jatkaa samalla linjalla,mukaan tulee itsetuho, huumeet yms. Näitähän näkee kaduilla jatkuvasti. Osa sitten tappaa itsensä vahingossa tai tarkoituksella. Sitä voi miettiä oliko se sen arvoista.

Vaikea sitä on muuttua, jos koko elämä on potkittu päähän. Joten tapan itseni ennemmin tai myöhemmin.

Jep, näinhän se on, että vika on aina muissa ihmisissä. Et sinä olisi aikuisena tässä maailmassa pärjännytkään tuolla asenteella, päätyisit vaan kadulle varoittavaksi esimerkiksi. Parempi siis näin. No, hyvää matkaa ja kepeät mullat!

Minä olisin teininä tappanut itseni, mutta en sitten tappanutkaan ja tässä sitä ollaan: Ei ole enää masennusta ja elämä on edessä. Että koita vielä jaksaa, olet nuori, mitä tahansa voi tapahtua ja apu saattaakin alkaa auttamaan niin, että pääset elämänsyrjään kiinni.

Ja jos ei, niin voithan tehdä päätöksen, että jos elämä on samaa paskaa vielä 10 vuoden päästäkin, niin sitten riistät hengen itseltäsi.

 

Vetis, sinulla on koko elämäsi edessäpäin vielä ja tulet aikuisena kokemaan hyviä asioita elämässä. Kannattaa katsoa ja kokea koko elämä :)

Vetis 15v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vetis 15v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vetis 15v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voithan sä. Ihmsellä on vapaus valita. Koita nyt kuitenkin hakea apua jostain ensin.

En voi vain päättää, että kuolen seuraavana yönä. Siihen tarvitsisi jotain ainetta, jota mulla ei ole. Avusta ei ole ollut mulle koskaan mitään hyötyä.

Tämä kertoo jo aika paljon sinusta itsestäsi. 

Totta, en osaa ottaa neuvoja vastaan.

Ehkä sinä voisit nyt harjoitella sitä, kun selvästi sinun elämäsi tällä nykyisellä menolla ei johda mihinkään, eikä kuulosta ihan järkevältä tappaa itseään siksi, ettei osaa hyödyntää apua, jota on saanut. Elämässä on tilanteita, jolloin fiksu ihminen tajuaa, että on nöyrryttävä ja MUUTETTAVA ITSEÄÄN, eikä odotettava että koko muu maailma muuttuu. Sinulla on nyt sellainen hetki. Toinen vaihtoehto on sitten tosiaan se, että jatkaa samalla linjalla,mukaan tulee itsetuho, huumeet yms. Näitähän näkee kaduilla jatkuvasti. Osa sitten tappaa itsensä vahingossa tai tarkoituksella. Sitä voi miettiä oliko se sen arvoista.

Vaikea sitä on muuttua, jos koko elämä on potkittu päähän. Joten tapan itseni ennemmin tai myöhemmin.

Vaikeaa mutta ei mahdotonta. Monet ovat sen tehneet. Ne, joilla on enemmän munaa kuin sinulla koskaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vetis 15v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä huoli, kyllä se hetki vielä tulee.

Harmi että se hetki on aika pitkän matkan päässä, jos siis luonnollisesta kuolemasta puhutaan.

Ei kai kukaan voi edes aavistaa millon kuolee, siinä ikä on vain numeroita, mutta periaatteessa on vielä monen monta vuosikymmentä aikaa, ken tietää...

Ihan helpottavaa tietää, että voisin kuolla heti tämän kommentin lähettämisen jälkeen.

Teininä olin niin syvällä, että nyt kun mietin että mikä halusin olla isona, niin vastaus on että en mikään, halusin kuolla teininä, ei ollut mitään haaveita tulevaisuudesta. Aika kylmäävää. Nykyisin sitten olenkin hyvin positiivinen ihminen, en tietenkään täydellisen positiviinen, mutta harvemmin vaivun synkistelyyn :)

Vierailija kirjoitti:

Vetis 15v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vetis 15v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vetis 15v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voithan sä. Ihmsellä on vapaus valita. Koita nyt kuitenkin hakea apua jostain ensin.

En voi vain päättää, että kuolen seuraavana yönä. Siihen tarvitsisi jotain ainetta, jota mulla ei ole. Avusta ei ole ollut mulle koskaan mitään hyötyä.

Tämä kertoo jo aika paljon sinusta itsestäsi. 

Totta, en osaa ottaa neuvoja vastaan.

Ehkä sinä voisit nyt harjoitella sitä, kun selvästi sinun elämäsi tällä nykyisellä menolla ei johda mihinkään, eikä kuulosta ihan järkevältä tappaa itseään siksi, ettei osaa hyödyntää apua, jota on saanut. Elämässä on tilanteita, jolloin fiksu ihminen tajuaa, että on nöyrryttävä ja MUUTETTAVA ITSEÄÄN, eikä odotettava että koko muu maailma muuttuu. Sinulla on nyt sellainen hetki. Toinen vaihtoehto on sitten tosiaan se, että jatkaa samalla linjalla,mukaan tulee itsetuho, huumeet yms. Näitähän näkee kaduilla jatkuvasti. Osa sitten tappaa itsensä vahingossa tai tarkoituksella. Sitä voi miettiä oliko se sen arvoista.

Vaikea sitä on muuttua, jos koko elämä on potkittu päähän. Joten tapan itseni ennemmin tai myöhemmin.

Jep, näinhän se on, että vika on aina muissa ihmisissä. Et sinä olisi aikuisena tässä maailmassa pärjännytkään tuolla asenteella, päätyisit vaan kadulle varoittavaksi esimerkiksi. Parempi siis näin. No, hyvää matkaa ja kepeät mullat!

Ei ole vain asenteesta kiinni missä ympäristössä on kasvanut.

Lopeta tuollaiset typeryydet ja elä elämääsi. Teini-angsti taisi iskeä? Usko pois, vastaavaa angstia on kokenut miljardit ihmiset, et ole mitenkään uniikki lumihiutale. Kyllä se vielä selkenee sekin.

Vierailija kirjoitti:

Minä olisin teininä tappanut itseni, mutta en sitten tappanutkaan ja tässä sitä ollaan: Ei ole enää masennusta ja elämä on edessä. Että koita vielä jaksaa, olet nuori, mitä tahansa voi tapahtua ja apu saattaakin alkaa auttamaan niin, että pääset elämänsyrjään kiinni.

Ja jos ei, niin voithan tehdä päätöksen, että jos elämä on samaa paskaa vielä 10 vuoden päästäkin, niin sitten riistät hengen itseltäsi.

Okei, tapan itseni 3-10 vuoden päästä, jos elämä ei silloinkaan ole elämisen arvoista.

Mä myös aikoinaan toivoin samaa ja olin taipuvainen synkkyyteen ja melankoliaan, olen edelleenkin mutta osaan nykyään päästää tunteesta irti. Minulla on ollut suorastaan niin karmea elämä ja olen kokenut aivan liikaa asioita joita toiset eivät koskaan tule kokemaan ja koin olevani tämän menneisyyteni vanki ja leimaama, kunnes ymmärsin että itse tuomitsen itseni. Joten lopetin itseni tuomitsemisen ja päätin että olen juuri hyvä näin eikä kukaan minua voi sanoillaan satuttaa, sillä itse tiedän että olen jo valmiiksi aivan hyvä ja kokonainen eikä minulla ole kiire tässä elämässä, kuljen omaa polkua. Itse sain paljon apua meditoinnista, se toi sisäisen rauhan itselleni.

T. Nainen 25v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama. N28

Lopeta synkistely :)

Moni mies olisi iloinen seurastasi, ellet sitten ihan latvakakkonen ole.

Jotkut jopa ylpeitä susta ja siitä että on sut saanut seurakseen.

Vau, no tämähän on mukava, positiivinen ja kannustava viesti! Paitsi tietysti jo N28 on "ihan latvakakkonen" tai haluaa olla jotain muutakin kuin miehen seuralainen. Tosi piristävää hei! Minullekin tuli heti parempi mieli, että kiva juttu, masennuksen alhosta voi nousta, onhan meillä naisilla on edes välineellinen arvo! Mahtavaa! Tietysti se arvo sitten katoaa, kun vähän vanhenee, mutta hei, todella upeeta, jos voin tuottaa iloa jollekin miehelle! Jipii! N30

No sitten mikäli tuo ei käy ylpeyssyistä, on vaan tartuttava itseään niskasta kiinni ja tehtävä se oma elämänsä sellaiseksi kuin haluaa sen olevan ja oltava olematta mikään "väline" kenellekään.  Ikävä kyllä  kaikenlaisen huomion saaminen kertoo että joku pitää jonkinlaisena objektina syystä tai toisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vetis 15v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vetis 15v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vetis 15v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voithan sä. Ihmsellä on vapaus valita. Koita nyt kuitenkin hakea apua jostain ensin.

En voi vain päättää, että kuolen seuraavana yönä. Siihen tarvitsisi jotain ainetta, jota mulla ei ole. Avusta ei ole ollut mulle koskaan mitään hyötyä.

Tämä kertoo jo aika paljon sinusta itsestäsi. 

Totta, en osaa ottaa neuvoja vastaan.

Ehkä sinä voisit nyt harjoitella sitä, kun selvästi sinun elämäsi tällä nykyisellä menolla ei johda mihinkään, eikä kuulosta ihan järkevältä tappaa itseään siksi, ettei osaa hyödyntää apua, jota on saanut. Elämässä on tilanteita, jolloin fiksu ihminen tajuaa, että on nöyrryttävä ja MUUTETTAVA ITSEÄÄN, eikä odotettava että koko muu maailma muuttuu. Sinulla on nyt sellainen hetki. Toinen vaihtoehto on sitten tosiaan se, että jatkaa samalla linjalla,mukaan tulee itsetuho, huumeet yms. Näitähän näkee kaduilla jatkuvasti. Osa sitten tappaa itsensä vahingossa tai tarkoituksella. Sitä voi miettiä oliko se sen arvoista.

Vaikea sitä on muuttua, jos koko elämä on potkittu päähän. Joten tapan itseni ennemmin tai myöhemmin.

Vaikeaa mutta ei mahdotonta. Monet ovat sen tehneet. Ne, joilla on enemmän munaa kuin sinulla koskaan. 

Mistä voit tietää etten olisi edes yrittänyt "muuttua"?

Vierailija kirjoitti:

Teininä olin niin syvällä, että nyt kun mietin että mikä halusin olla isona, niin vastaus on että en mikään, halusin kuolla teininä, ei ollut mitään haaveita tulevaisuudesta. Aika kylmäävää. Nykyisin sitten olenkin hyvin positiivinen ihminen, en tietenkään täydellisen positiviinen, mutta harvemmin vaivun synkistelyyn :)

Taidan sitten olla samanlainen kuin sä teininä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen tätä kommentoijaa jonka mielestä neuvot pitäisi ottaa vastaan. Ei huvita olla mieliksi ihmisille jotka sanovat vihaisesti"koko elämä on pilalla. Tajuatko miten pahaa muille tekee sinun kuolema? Mene terapiaan" En tiedä onko tuo neuvo, mutta typerä juttu jota usein saa kuulla. Mitä apua muka voi edes saada jos haluaa kuolla yöllä? Sehän on vain makuasia josta ei voi kiistellä, ei mikään sairaus.

Ai mitä apua voi saada, jos haluaa kuolla yöllä? Ei mitään, koska Suomessa eutanasia on kielletty. Toivottavasti allekirjoititte kansalaisaloitteen, jos haluatte kuolinapua.

Muuta apua saa ja tässä tapauksessa on ilmeisesti annettukin. Se on sitten omasta itsestä kiinni, mitä sillä avulla tekee. Kenenkään päätä ei pysty sorkkimaan ja korjaamaan ulkoapäin. Jotain pitää tehdä itse. Valintoja.  Joskus on lässäytyksen jälkeen parasta sanoa suoraan, että se on nyt sinusta itsestäsi kiinni mitä teet elämälläsi ja millaisia valintoja teet ja jokaisella valinnallasi on seuraukset. Elämässähän mikään ei ole helppoa ja vaivaa pitää nähdä. Se on oma päätös näkeeko vaivaa vai tyytyykö vain ruikuttamaan. Toivottavasti te, joiden mielestä neuvoja ei pidä ottaa vastaan ja itsetuho on makuasia, ymmärrätte poistua kuormittamasta terveydenhoitoa ja viemästä apua niiltä, jotka todella haluavat ottaa sitä vastaan.

Ja hei, on aivan tervettä käydä välillä pohjalla ja täten joutua pohtimaan itseä, elämää ja sen suuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä myös aikoinaan toivoin samaa ja olin taipuvainen synkkyyteen ja melankoliaan, olen edelleenkin mutta osaan nykyään päästää tunteesta irti. Minulla on ollut suorastaan niin karmea elämä ja olen kokenut aivan liikaa asioita joita toiset eivät koskaan tule kokemaan ja koin olevani tämän menneisyyteni vanki ja leimaama, kunnes ymmärsin että itse tuomitsen itseni. Joten lopetin itseni tuomitsemisen ja päätin että olen juuri hyvä näin eikä kukaan minua voi sanoillaan satuttaa, sillä itse tiedän että olen jo valmiiksi aivan hyvä ja kokonainen eikä minulla ole kiire tässä elämässä, kuljen omaa polkua. Itse sain paljon apua meditoinnista, se toi sisäisen rauhan itselleni.

T. Nainen 25v

Voisihan toki sitä meditointia kokeilla.