Lue keskustelun säännöt.
Maladaptive daydreaming - onko joku onnistunut lopettamaan tai nimen edes vähentämään?
28.04.2017 |
Maladaptive daydreaming eli pakonomainen unelmointi.
Stressaantuneena ja vaikeissa tilanteissa aina palaan mieleni sisäisiin maailmoihin. Siinä missä ne auttavat läpi näistä ajoista,on niin pelkkää haittaa kun elämä normalisoituu ja olisi mahdollista elää onnellisena aidosti tässä hetkessä.
Nyt on taas se tilanne, että olisi aika alkaa olemaan läsnä. Silti tilaisuuden tullen pakenen omiin ajatuksiini sen sijaan, että keskittyisi nykyhetkeen, oikeaan elämään, tekisin niitä asioita jotka oikeasti tekevät onnelliseksi.
Kuulisin mielelläni kokemuksianne miten olette päässeet tästä eroon tai edes onnistuneet vähentämään. Sh suositteli meditaation kokeilemista, se kuulostaa toki järkevältä mutta vaikealta aloittaa.
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla väheni tuo radikaalisti, kun sain vauvan. Johtuu kai siitä, että ei ole samalla tavalla enää tilaisuuksia vaipua täysin omiin aatoksiin. Lisäksi tämä väsymys ja hormonit ovat näivettäneet pääni. Saa nähdä palaanko samaan unelmointiin, kun lapsi vähän kasvaa. Haluaisin edes jonkin verran tuota harrastaa, mutta ehkä ei enää siinä määrin kuin ennen. Vie nimittäin helposti paljon aikaa ja muut hommat jäävät sitten tekemättä.
Mulla tämä aina liittyi musiikin kuunteluun. Eli jos en kuuntele musiikkia, en haaveilekaan pakonomaisesti.
Onko tämäkin nyt sitten pakko medikalisoida? Mitä haittaa tuosta on?
Vierailija kirjoitti:
Onko tämäkin nyt sitten pakko medikalisoida? Mitä haittaa tuosta on?
Niihin maailmoihin uppoutuu täysin ja muu elämä jää elamatta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttoi, kun sain todellisen elämän siihen malliin, että sitä oli mukava elää. Sain apua mielenterveysongelmiin, pääsin opiskelemaan ja löysin puolisoni... Nykyään haaveilen enää vähän.
En tiedä mistä tuo "nimen" tuohon otsikkoon eksyi,varmaan puhelin ehdotti sitä ja vahingossa valitsin :D -ap