Minkä ikäisenä olit kauneimmillasi?
Keskusteltiin tänään kaveriporukassa tästä, suurin osa koki olleensa kauneimmillaan teininä, kun taas osa vasta 30-vuotiaana. Miten teidän kohdallanne?
Itse koen olleeni kauneimmillani 25-30-vuotiaana. Kasvoni kapenivat vasta reilu parikymppisenä ja kasvojen muoto tuli paremmin näkyviin. Nyt 35-vuotiaana on painoa tullut hieman lisää ja samalla kasvot taas aavistuksen pyöristyneet.. :)
Kommentit (44)
N. 40-vuotiaana ja tämä on tosi. Olin nuori 80-luvulla ja tyyli sen mukainen: kaamea kiharakampaus, sähkönsinistä ripsiväriä, jättimäiset olkatoppaukset. Lisäksi olin laiha ja näppynaamainen. Lastensaannin myötä sain lantion ja rinnat, iän myötä iho parani ja sopiva tyylikin löytyi. Nyt 5-kymppisenä olen vieläkin tyytyväinen vartalooni, iho on kaunis ja rypytön (silmien alla pikkuryppyjä), mutta naama valahtaa vuosi vuodelta pidemmäksi :(.
Varmaan nyt kun lapsenpyöreys alkaa hälvetä. N19
Varmaan joskus 20-22, nyt 25-vuotias ja oon parhaat päiväni nähnyt.
Olen 25-vuotias, tällä hetkellä olen ihan ok tyytyväinen. Olen tuntenut olevani kauniimpi vuosi vuodelta enemmän, aiemmin koin olevani suorastaan ruma. Luulen että olen omissa silmissäni kauneimmillani joskus tulevaisuudessa, 30-40-vuotiaana.
Teen muutes mallin töitä ja mua on pyydetty missikisoihinkin osallistumaan (olin tylsä, en lähteny), joten ulkoisesti ja muiden silmissä näytän varmaan just tällä hetkellä hyvältä. :D Sisäisesti koen kuitenkin että matkaa on paljon vielä, haluisin sellasta itsevarmuutta, säteilyä, rentoutta, iloa ja karismaa kokeakseni oloni oikeasti kauniiksi.
Vielä odottelen. Se ikä on varmasti vasta tulossa.
Olen 45-v, enkä ole vielä koskaan kokenut olevani kauneimmillani.
Mä tunnen olevani kauneimmillani nyt, 32-vuotiaana.
Joskus nelikymppisenä. Silloin muutama silmäryppy antaa vaan lisää arvokkuutta. Nyt viisikymppisenä ryppyjä on jo liikaa.
Olen nyt 21v ja tuntuu, että kaunistun kokoajan. Olen huomattavasti kauniimpi kuin muutama vuosi sitten.
Epäilen, että joskus 30-45 vuotiaana :)
Silloin on enemmän itsevarmuuttakin, ja se kaunistaa.
Sanoisin, että parisen vuotta sitten ollessani 20-22v. Tosin nyt (23) pidän kasvojeni muodosta enemmän, kun vauvanpyöreys on lähtenyt.
Ensimmäisten silmäryppyjen ilmestyttyä ahdistus nousi. Ne rypyt johtuvat nimittäin auringosta ja siristelystä. Erottuvat käyttäessäni meikkiä.
Naururypyt hyväksyn ja mielestäni ne kaunistavat ihmistä kuin ihmistä. Miehilläkin koen erittäin kuumiksi.
Nyt 25-27 vuotiaana. Lapsen pyöreys lähti kasvoista vasta reilu parikymppisenä ja laihdutin 10kg.
Nyt 25-vuotiaana, kasvot tuntuvat kaventuvan edelleen ja hyvä niin. Olen ollut todellinen pullanaama :D Olin vielä teininä omaan silmään mielettömän ruma, viime vuosina olen jotenkin herännyt huomaamaan, että minustahan onkin tullut yllättävän kaunis. Vai lieneekö tässä osa sitten sitä aikuistumista ja itsensä hyväksymistä, tiedä häntä.
Yksi selkeimmistä syistä sille, että näytän mielestäni kauniimmalta nykyään, on myös se etten enää katso itseäni peilistä kohdistaen katseeni virheisiini, vaan katson itseäni silmiin, kuten katsoisin ketä tahansa muutakin ihmistä.
21-27 vuotiaana. Sitä ennen olin lihava ja tuosta aloin taas lihomaan. Olen ollut kasvoista kaunis aina, minulla on pitkä, paksu tukka, hyvät hampaat jne., mutta painohan on se mikä oikeasti vaikuttaa eniten.
Hääpäivänäni 33 vuotiaana. Olen nyt 34v.
Nyt 32-vuotiaana. Sisäinen hehku...
Munaa oon saanut eniten 26-27-vuotiaina eli sanoisin että sillon. N28
Nyt. 39-vuotiaana.