Mitä mieltä olette, pitäisikö vanhempien aina puhua lapsilleen äidinkieltään?

Kielitaidosta ei koskaan ole mitään haittaa

Pitäisi. Tosin vanhemmalla itselläänkin voi olla kaksi (tai useampikin) omaa kieltä joten ihan loputtomasti ei voida mennä niin että lapsi oppisi jokaisen esivanhempansa kielen "omanaan".

Kyllä, aina pitää puhua vain omaa äidinkieltään. Ainakin lapsen puheenoppimisvaiheessa. Lapsen ollessa vanhempi voi alkaa opettamaan myös toista kieltä halutessaan, mutta silloinkin oma äidinkieli on ensisijainen kieli.

Ei välttämättä. Riippuu ihmisen muusta kielitaidosta. Esim. Keke Rosbergin poika ei osaa käytännössä ollenkaan suomea. Ovat muistaakseni perustelleet sitä sillä, että ovat halunneet Nicon oppivan suuria maailmankieliä. Suomesta ei käytännössä ole maailmalla hyötyä, joten sen opettaminen perustuisi puhtaasti tunnesyihin.

Ihan pienelle puhumaan opettelevalle lapselle ei ole hyvästä ainakaan jos kieliä on liikaa. 1-2 opeteltavaa kieltä on ihan tarpeeksi.

Muuten se on ihan sama minkä ensisijaisen kielen lapselleen opettaa, parasta varmaan olisi että sen kuitenkin sitten myös osaa oikeasti hyvin, ettei opeta väärin.

Mä olen seurannut vierestä erään tuttavani perhettä ja siihen kokemukseen vedoten voisin sanoa, että vanhempien kannattaisi kyllä puhua lapsilleen omaa äidinkieltään. Asumme siis molemmat perheet vieraassa maassa, meillä minä puhun lapsilleni suomea, mieheni puhuu kiinaa ja mieheni ja minun keskinäinen kieli on englanti. Lapsemme puhuu sujuvaa suomea, kiinaa ja melko hyvätasoista englantia, jolla esikoisemme pärjää ihan mukavasti koulussa ja oppii lisää jatkuvasti. Tässä tuttavaperheessä lapsille ei ole kuin opetettu hieman suomea, hieman lasten isän äidinkieltä ja oikeastaan kaikki keskustelu käydään englanniksi. Vanhemmat ovat siirtäneet lapsille vahvan aksentin, kielioppivirheitä ja esimerkiksi idiomien köyhyyden. Lopputuloksena ei ole mikään hyvä ja monipuolinen englannin kielen taso, vaan samoilla lisäopetustunneilla käy meidän lapsi, jolle kotona on puhuttu vain hyvin vähän englantia. Erona vaan on, että siinä missä meillä lapsi osaa kahta kieltä täydellisesti englannin lisäksi, ei nämä lapset osaa edes yhtä kieltä natiivitasoisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Ei välttämättä. Riippuu ihmisen muusta kielitaidosta. Esim. Keke Rosbergin poika ei osaa käytännössä ollenkaan suomea. Ovat muistaakseni perustelleet sitä sillä, että ovat halunneet Nicon oppivan suuria maailmankieliä. Suomesta ei käytännössä ole maailmalla hyötyä, joten sen opettaminen perustuisi puhtaasti tunnesyihin.

Itse olen aina miettinyt, että häpeääkö Keke jotenkin suomalaisuuttaan, ettei ole sitä halunnut poikaansa siirtää? Esim. Mika Häkkisen ja Teemu Selänteen lapset kyllä puhuvat suomea, vaikkeivat olekaan täällä päivääkään asuneet.

Ymmärrän, jos kummatkin vanhemmat puhuvat lapselle perheen  yhteistä kotikieltä. Sitä en tajua, että suomalainen naapuri puhuu kersalleen enklantia. Toivoo lapsen oppivan englantia sujuvasti ja luulee itse puhuvansa englantia kuin syntyperäinen. Joo, kieliopillisesti ja sanastollisesti puhuu ihan hyvin (Tosin puhuvatko äidinkieliset aina vapaa-ajallakin kohteliasta standardienglantia? Tuskin vain, käytössä on yleensä monia eri tyylejä tilanteen mukaan.) mutta se ääntäminen, sitä ei vakavalla naamalla voi kuunnella. Taarling, pliis spiik inklish tu mami.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, jos kummatkin vanhemmat puhuvat lapselle perheen  yhteistä kotikieltä. Sitä en tajua, että suomalainen naapuri puhuu kersalleen enklantia. Toivoo lapsen oppivan englantia sujuvasti ja luulee itse puhuvansa englantia kuin syntyperäinen. Joo, kieliopillisesti ja sanastollisesti puhuu ihan hyvin (Tosin puhuvatko äidinkieliset aina vapaa-ajallakin kohteliasta standardienglantia? Tuskin vain, käytössä on yleensä monia eri tyylejä tilanteen mukaan.) mutta se ääntäminen, sitä ei vakavalla naamalla voi kuunnella. Taarling, pliis spiik inklish tu mami.

Harvalla ei-natiivilla, vaikka olisikin erinomainen englanninkielentaito ääntämyksineen, on niin vahva osaaminen, että kielen rikkaus välittyy eteenpäin. Olen asunut viimeiset 10 vuotta vieraassa maassa ja yhä edelleen saan tuttavieni puheesta päivittäin ahaa-elämyksiä siitä, että senhän voi sanoa tuollakin tavalla! Ja minä sentään teen asuinmaani kielellä töitä, hoidan suurimman osan sosiaalisesta kanssakäymisestä ja luen päivittäin tällä kielellä erilaisia julkaisuja, sanomalehtiä yms. Silti jäisi kaikki "vilkkilän kissat" lapsiltani oppimatta. 

Pitäisi puhua äidinkieltä. Olen kuunnellut joidenkin, onneksi harvojen, maahanmuuttajavanhempien puhuvan lapselleen huonolla suomella ja miettinyt että puhuisivat kotikieltään, oppiihan se lapsi suomen täällä asuessaan väistämättä. Huonon suomen opettaminen ei palvele ketään.