Kaverini kysyi eikö hänen lapsensa olekkin maailman kaunein
Mitä tuohon nyt sitten vastaat muuta kuin valehtelemalla? Kierrellen vastasin että söpö on. Maailman kaunein? No ei muiden mielestä kun vanhemman itsensä.
Kyllä minunkin mielestä oma lapseni on kaunis, mutta onko hän realistisesti maailman kaunein, no ei. Maailman rakkain hän kyllä on minulle.
Kommentit (31)
Kivat ulkonäköpaineet heti sekä itselle että lapselle. Sairas on maailma. Parikymmentä vuotta sitten kukaan ei jankuttanut lapsensa ulkonäöstä! No ei kyllä omastaankaan...
3: Ei ole enää kyse kielikuvista, jos vaaditaan kaveria sanomaan, että lapsi on maailman kaunein.
Vierailija kirjoitti:
Kivat ulkonäköpaineet heti sekä itselle että lapselle. Sairas on maailma. Parikymmentä vuotta sitten kukaan ei jankuttanut lapsensa ulkonäöstä! No ei kyllä omastaankaan...
Saattaa lapsi kasvaessaan luulla itsestään pikkasen liikoja.
Vierailija kirjoitti:
3: Ei ole enää kyse kielikuvista, jos vaaditaan kaveria sanomaan, että lapsi on maailman kaunein.
Milloin kysymisestä on tullut vaatimista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivat ulkonäköpaineet heti sekä itselle että lapselle. Sairas on maailma. Parikymmentä vuotta sitten kukaan ei jankuttanut lapsensa ulkonäöstä! No ei kyllä omastaankaan...
Saattaa lapsi kasvaessaan luulla itsestään pikkasen liikoja.
Joo, onhan se tosi kurjaa jos lapsi pitää itseään kauniina ja kivannäköisenä, eikä aina joko liian laihana ja liian lihavana ja miten tuo tukkakin nyt noin harottaa, kuten minua 20 vuotta sitten kasvatettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivat ulkonäköpaineet heti sekä itselle että lapselle. Sairas on maailma. Parikymmentä vuotta sitten kukaan ei jankuttanut lapsensa ulkonäöstä! No ei kyllä omastaankaan...
Saattaa lapsi kasvaessaan luulla itsestään pikkasen liikoja.
Mutta elämä opettaa ne realiteettit.
Olisit sanonut, että: "Ihan kiva, mutta onhan se nyt yhtä hölmön näköinen kuin sinäkin."
"On varmasti on sulle maailman kaunein ja niin pitää ollakin"
Mäkin saatan ohi mennen sanoa lapsestani, että eikö hän olekin maailman ihanin, mutta en kyllä oleta, että vierustoverini olisi välttämättä samaa mieltä. Tuollainen kysymys taitaa enemmänkin tarkoittaa vain, että äidistä asia on niin. Ihan hyvä vastaus sulta, että on ihan söpö. Ei kai kukaan täysjärkinen äiti oleta, että muut pitäisivät hänen lastaan kaikkein parhaimpana ja kauneimpana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivat ulkonäköpaineet heti sekä itselle että lapselle. Sairas on maailma. Parikymmentä vuotta sitten kukaan ei jankuttanut lapsensa ulkonäöstä! No ei kyllä omastaankaan...
Saattaa lapsi kasvaessaan luulla itsestään pikkasen liikoja.
Joo, onhan se tosi kurjaa jos lapsi pitää itseään kauniina ja kivannäköisenä, eikä aina joko liian laihana ja liian lihavana ja miten tuo tukkakin nyt noin harottaa, kuten minua 20 vuotta sitten kasvatettiin.
Pitääkö olla vain kaksi ääripäätä?
Siihen vaan vastataan, että kaunis on. Ei kaikkea tarvitse ottaa niin tosissaan.
Itse oon heittänyt samanlaisia juttuja pojastani,joka on mielestäni maailman suloisin ja ihanin jne. Ei kaikkea tarvitse ottaa niin vakavasti!
Toki vanhemmat näkevät omat lapsensa "ruusunpunaisten" lasien läpi,mutta ei siitä tarvitse hernettä nenään vetää.
Muualla maailmassa aivan normaalia kommunikointia,Suomessa ei saa kehua/olla ylpeä edes omasta lapsestaan. Huvittavaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivat ulkonäköpaineet heti sekä itselle että lapselle. Sairas on maailma. Parikymmentä vuotta sitten kukaan ei jankuttanut lapsensa ulkonäöstä! No ei kyllä omastaankaan...
Saattaa lapsi kasvaessaan luulla itsestään pikkasen liikoja.
En edes tarkoittanut tätä, vaan että on heti arvotettava ominaisuuksia, joille emme voi mitään. En tarkoittanut tuota äitiä, vaan koko nykyistä maailmanmenoa. Kaikki pyörii ulkonäön ympärillä ja se on nuorille ihmisille jo ihan normaalia ( kai?), mutta jos on elänyt jo hieman kauemmin, nykymeno tuntuu aika hurjalta. Tuskin on putkahtanut tähän maailmaan, kun jo alkaa ulkoinäköhössötys ja kilpailu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivat ulkonäköpaineet heti sekä itselle että lapselle. Sairas on maailma. Parikymmentä vuotta sitten kukaan ei jankuttanut lapsensa ulkonäöstä! No ei kyllä omastaankaan...
Saattaa lapsi kasvaessaan luulla itsestään pikkasen liikoja.
Joo, onhan se tosi kurjaa jos lapsi pitää itseään kauniina ja kivannäköisenä, eikä aina joko liian laihana ja liian lihavana ja miten tuo tukkakin nyt noin harottaa, kuten minua 20 vuotta sitten kasvatettiin.
Pitääkö olla vain kaksi ääripäätä?
No en minä ainakaan keksi yhtäkään syytä, miksei ylpeä äiti saisi kehua omaa lastansa. Tuo AP:n "söpö on" oli varmasti aivan oikea ja odotettu vastaus. Mieluummin kehutaan lapsiamme vähän liikaa kuin annetaan niiden elää ihan pienestä asti ympäristössä, jossa ne eivät ole koskaan riittävän hyviä ja joissa REALISMI on kaikista tärkein arvo.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuohon nyt sitten vastaat muuta kuin valehtelemalla? Kierrellen vastasin että söpö on. Maailman kaunein? No ei muiden mielestä kun vanhemman itsensä.
Kyllä minunkin mielestä oma lapseni on kaunis, mutta onko hän realistisesti maailman kaunein, no ei. Maailman rakkain hän kyllä on minulle.
Vastaat tuollaiseen kysymykseen vain että: "joo, oisko lapsi tullut isäänsä"
Siis jos höntti kysyjä on äiti.
Jokut äidit on vähän hölmöjä. Tietysti se oma lapsi näyttää kauniimmalta kuin muiden lapset, jokainenhan on jossain määrin narsisti.
Vierailija kirjoitti:
Mäkin saatan ohi mennen sanoa lapsestani, että eikö hän olekin maailman ihanin, mutta en kyllä oleta, että vierustoverini olisi välttämättä samaa mieltä. Tuollainen kysymys taitaa enemmänkin tarkoittaa vain, että äidistä asia on niin. Ihan hyvä vastaus sulta, että on ihan söpö. Ei kai kukaan täysjärkinen äiti oleta, että muut pitäisivät hänen lastaan kaikkein parhaimpana ja kauneimpana.
No kyllä näitäkin on. Yhden tällaisen tunsin. Meillä molemmilla oli samanikäiset lapset ja hänen lastaan olisi pitänyt ihastella koko ajan. Se ei ollut enää mitään normaalia. Kun lapset leikkivät yhdessä pieninä niin ystäväni aina huomautteli miten minun lapseni on varmaan hänen lapseltaan oppinut sen ja sen asian. Kun hänen lapsensa jäikin roimasti jälkeen kehityksessä niin se oli tälle äidille iso pala. Katkaisi välit minuun kokonaan. Ei olla enää tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivat ulkonäköpaineet heti sekä itselle että lapselle. Sairas on maailma. Parikymmentä vuotta sitten kukaan ei jankuttanut lapsensa ulkonäöstä! No ei kyllä omastaankaan...
Saattaa lapsi kasvaessaan luulla itsestään pikkasen liikoja.
Joo, onhan se tosi kurjaa jos lapsi pitää itseään kauniina ja kivannäköisenä, eikä aina joko liian laihana ja liian lihavana ja miten tuo tukkakin nyt noin harottaa, kuten minua 20 vuotta sitten kasvatettiin.
Pitääkö olla vain kaksi ääripäätä?
No en minä ainakaan keksi yhtäkään syytä, miksei ylpeä äiti saisi kehua omaa lastansa. Tuo AP:n "söpö on" oli varmasti aivan oikea ja odotettu vastaus. Mieluummin kehutaan lapsiamme vähän liikaa kuin annetaan niiden elää ihan pienestä asti ympäristössä, jossa ne eivät ole koskaan riittävän hyviä ja joissa REALISMI on kaikista tärkein arvo.
Vähän eri asia kehua itse sitä omaa lasta kun alkaa muilta kyselemään että eikö ole maailman kaunein, varsinkin jos siinä on muitakin lapsia läsnä.
Kaikkea ei tarvitse ottaa kirjaimellisen tieteellisenä faktana, ei vaikka kuinka olisi asperger. Nyökyttele vain ja totea, että söpö on.