Lue keskustelun säännöt.
Olenko ainoa joka tuntee elämän niin loputtoman tylsäksi
26.04.2017 |
Ja tämä tunne on nykyään lähes vakio. En innostu mistään, tuntuu että kaikki on nähty, ettei tällä planeetalla ole mitään kiinnostavaa. Jatkuva ulkopuolinen olo. Miten te ihmiset jaksatte tätä elämää?? Haaveissa olisin vaikka astronautti. Mutta kun tuo yksi lapsi on tehty niin ei sitä oikein itseään avaruuteen osaa kuvitella. Tekisin mieluiten jotain täysin normista poikkeavaa. Viime aikoina olen alkanut miettimään että jos olenkin tällainen ns. tähti-ihminen. En tiedä. Tuntuu että en kuulu minnekään ja kaipaan jatkuvasti jonnekin muualle, en vain tiedä minne. Koko maailma näyttäytyy omissa silmissäni aivan käsittämättömältä paikalta. Toisin sanoen tyhmän kansan asuttama taistelutanner.
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä5357 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin vielä hieman tarkentaa näitä tuntoja.. Olen tällainen aika "erikoinen" taiteilijasielu ja ne asiat mitkä itseäni kiinnostaa on monet sellaisia mitkä ei ole tuosta vain toteutettavia, tästä koen jatkuvaa turhautuneisuutta ja nykyään aika voimakkaasti ahdistustakin. Mulle ei jotenkin vain riitä sellainen tavallinen tylsä elämä. Vaikea sanoa.. Ja se vielä että olen yksinäinen.
ApSinulla on kuitenkin lapsi? Eikö se pane yhtään ponnistelemaan?
No kyllä! Missä kohtaa olen väittänyt että en ponnistele.. lapseni takia teen mitä vain, ja monet haaveet liittyy siihen että lapseni saisi mahdollisimman onnellisen tulevaisuuden.
ApAjattelin vain, kun sanoit, että tylsyyden tunne on lähes vakio. Lapsi tuo kuitenkin useimmiten vanhemmalleen iloa, lapsen kanssa voi tehdä monenlaisia kivoja juttuja. Onko sinulla ehkä masennus, oletko hoidon piirissä?
En usko että masennus ainakaan lähtökohtaisesti. Lapsi kyllä tuo iloa.
Ehkä kaikki vaikeudet mitä olen kohdannut on jotenkin uuvuttanut tähän tilaan. Mulla on huoli monesta asiasta ja talousvaikeuksia. Ei ole mahdollista ottaa irtiottoa arjesta ja lähteä vaikka reissuun, puuduttaa niin kaikki. Kaipaan hirveästi sellaista edes pientä matkaa. Olen varmaan kokenut viime vuonna eron jälkeen myös jonkinlaisen burn-outin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa paskaahan tämä on päivästä toiseen ainakin mulla. Viikot töissä (ja joka päivä tismalleen samanlainen) klo 8-16, töiden jälkeen katson tv:tä tai makaan vaan sängyssä kun ei huvita tehdä mitään (toki mulla masennusdiagnoosi, en ole aina maannut sängyssä tekemättä mitään). Viikonloput samaa möllöttämistä ja odottelua että kohta se työviikko taas alkaa alusta. Plaah. Ainoat ilon lähteeni ovat ne 28 vuosittaista lomapäivää töistä kun matkustan ulkomaille. Muuten vihaan elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on onnellisimmaan luonnon armoilla ja epätietoisena kaikesta siitä, mitä maailmalla tapahtuu. Jos minulla olisi taloudellinen vapaus, telttailisin metsissä ainakin 3/4 vuodesta.
Oho vieläkin ketju jatkuu. Yllätyin hieman yläpeukuista aloituksessani.
Tämä on totta, luonnossa sielu lepää. Ja kun kaikki media on jatkuvasti naaman edessä, jotenkin se sekoittaa ainakin itselläni pakkaa, tulee levoton olo, liikaa kaikkea. Sitten kuitenkaan ei osaa olla oikein ilmankaan. Riippuvaisuus..
Ap
Ja se että ihmistä ei varmaan ole alunperin tarkoitettu elämään näin hektisesti. Tämä asia kiinnostaa itseäni että miten ihmisen aivot oikeasti pystyy ottaman vastaan tätä infoa näin paljon. Ei mielestäni pysty, itselläni ainakin huonosti. Olen tällainen että imen kaikkialta vaikutteita ja väsyn valtavasti. Pitäisi ihan tietoisesti sulkea silmänsä. Jotenkin näyttää että ihmiset on nykyään sekaisin. Pelottavaa on kaikki tällainen tekoälyn kehitys ym. Ehkä meidät tosiaan kaapataan jossain vaiheessa sitten ihan kokonaan. Ellei sitten maailma tuhoudu sitä ennen..
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on onnellisimmaan luonnon armoilla ja epätietoisena kaikesta siitä, mitä maailmalla tapahtuu. Jos minulla olisi taloudellinen vapaus, telttailisin metsissä ainakin 3/4 vuodesta.
Oho vieläkin ketju jatkuu. Yllätyin hieman yläpeukuista aloituksessani.
Tämä on totta, luonnossa sielu lepää. Ja kun kaikki media on jatkuvasti naaman edessä, jotenkin se sekoittaa ainakin itselläni pakkaa, tulee levoton olo, liikaa kaikkea. Sitten kuitenkaan ei osaa olla oikein ilmankaan. Riippuvaisuus..
ApJa se että ihmistä ei varmaan ole alunperin tarkoitettu elämään näin hektisesti. Tämä asia kiinnostaa itseäni että miten ihmisen aivot oikeasti pystyy ottaman vastaan tätä infoa näin paljon. Ei mielestäni pysty, itselläni ainakin huonosti. Olen tällainen että imen kaikkialta vaikutteita ja väsyn valtavasti. Pitäisi ihan tietoisesti sulkea silmänsä. Jotenkin näyttää että ihmiset on nykyään sekaisin. Pelottavaa on kaikki tällainen tekoälyn kehitys ym. Ehkä meidät tosiaan kaapataan jossain vaiheessa sitten ihan kokonaan. Ellei sitten maailma tuhoudu sitä ennen..
Ap
Tekoälyhän on lähtöisin satoja vuosia ennen ajanlaskun alkua Aasiasta kun kehitettiin i ching diagrammit. On ja ei ole. On off. Myös musiikissa on sama idea. Ääni loppuu ja ääni alkaa.
10101010101010. Samaa pohti myös tanskalainen heppu jossain näytelmässä että ollako vaiko eikö olla.
Keinoäly myös havainnollistaa teille ja meille sen milloin elämässä on kivaa ja milloin kurjaa. Samalla se antaa myös molemmille olemassaolon.
Käyttäjä5357 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähde matkalle, enkä nyt tarkota mitään wt-turistirysää tai rantalomaa vaan kunnon seikkailua jossain ei niin tavanomaisessa paikassa. Nepali, intia, Amazonin sademetsä, jne.
Voi mielellään jos joku rahoittaa:D tämä just että ei voi toteuttaa unelmiaan nyky-yhteiskunnassa tuosta noin vain.
Ap
Jos on tylsää, on tylsä ihminen. Sorry. Koet itsesi väärinymmärretyksi taiteilijasieluksi, mutta olet kuitenkin tyytynyt tekemään lapsen ja elämään sitä kautta tulevaa "tylsää" elämää.
Ja näytät odottavan, että yhteiskunta sulle järjestää virikettä tai kääntäen, yhteiskunta estää sinua tekemästä sitä ja tätä.
Kasva nyt jo aikuiseksi, ettei elämä väkisellä kasvata.
Mietipä jos se tylsä lapsesi sairastuisi vakavasti. Rukoilisit takaisin sitä "tylsää" elämää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kasva nyt jo aikuiseksi, ettei elämä väkisellä kasvata.
Mietipä jos se tylsä lapsesi sairastuisi vakavasti. Rukoilisit takaisin sitä "tylsää" elämää!
Tuo on tavallaan totta ettei elämä väkisella kasva. Se kasvaa kokoajan itsestään ja me kaikki siinä mukana.
Ap ehkä kuvittelee olevansa erillinen irrallinen kappale jota elämä kohtelee huonosti. Tosiasiassa ap ei ole irrallinen kappale vaan osana kokonaisuutta. Jos ap olisi taulun joku asia, vaikka kivi tai henkilöhahmo niin hän ei olisi irrallinen vaan osa taulua.
Vaikka ap voisi valita olevansa taulun aurinko tai puu tai taulun pylly niin aina asetelma olisi sama. Taulu ei voi olla pelkkä pylly tai aurinko vaan se on taulu kokonaisuudessaan.
Kun pääsee eroon ajatuksesta yksinäisestä ajelehtivasta tukista virtojen viemänä niin tajuaa sen ettei käytännössä elämäänsä voi mitenkään vaikuttaa tai muidenkaan elämään. Elämä kasvaa itsestään ilman voimia kuten hiukset ja häpykarvat.
Ainoastaan suhtautumiseen eri elämän tapahtumissa voi vaikuttaa.
Eli voit miettiä hienoa kun on niin tylsää että tietäisin sitten kun on jätte cul!
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä5357 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähde matkalle, enkä nyt tarkota mitään wt-turistirysää tai rantalomaa vaan kunnon seikkailua jossain ei niin tavanomaisessa paikassa. Nepali, intia, Amazonin sademetsä, jne.
Voi mielellään jos joku rahoittaa:D tämä just että ei voi toteuttaa unelmiaan nyky-yhteiskunnassa tuosta noin vain.
ApJos on tylsää, on tylsä ihminen. Sorry. Koet itsesi väärinymmärretyksi taiteilijasieluksi, mutta olet kuitenkin tyytynyt tekemään lapsen ja elämään sitä kautta tulevaa "tylsää" elämää.
Ja näytät odottavan, että yhteiskunta sulle järjestää virikettä tai kääntäen, yhteiskunta estää sinua tekemästä sitä ja tätä.
Kasva nyt jo aikuiseksi, ettei elämä väkisellä kasvata.
Mietipä jos se tylsä lapsesi sairastuisi vakavasti. Rukoilisit takaisin sitä "tylsää" elämää!
No ehkä minä olen sitten niin tylsä, mutta lapseni ei kyllä ole tylsä, hän on hyvin elämäniloinen ja energinen persoona.
En kyllä odota yhteiskunnalta yhtään mitään:D No joo, eiköhän se kuitenkin ole jokaisen kohdalla niin jos joku läheinen sairastuu vakavasti että siinä elämä seisahtuu.
Kyllä mulla silti saa tuntua tylsältä tämä ikuinen samanlainen arki.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vakavasti sairastuneena ja sittemmin kroonisesti sairaana saanen huomauttaa, että sairastaminen ei tee ihmisestä kiinnostuneempaa ympäristöstään, päinvastoin kaikenlaiseen maailmanmenon seuraamiseen jää yhä vähemmän aikaa. Eikä se tee elämästä jännittävämpää vaan tylsempää, kun rajoituksia on vielä enemmän ja joutuu käyttämään energiaa hoitoon ja byrokratian kanssa tappelemiseen. Eikä se tee ihmisestä välttämättä kiitollisempaa, vaan mahdollisesti alakuloisemman, kun elämänlaatu laskee. Ehkä hetkessä eläminen vähän helpottuu, kun suunnitelmien tekeminen tuntuu yhä turhemmalta.
Vierailija kirjoitti:
Vakavasti sairastuneena ja sittemmin kroonisesti sairaana saanen huomauttaa, että sairastaminen ei tee ihmisestä kiinnostuneempaa ympäristöstään, päinvastoin kaikenlaiseen maailmanmenon seuraamiseen jää yhä vähemmän aikaa. Eikä se tee elämästä jännittävämpää vaan tylsempää, kun rajoituksia on vielä enemmän ja joutuu käyttämään energiaa hoitoon ja byrokratian kanssa tappelemiseen. Eikä se tee ihmisestä välttämättä kiitollisempaa, vaan mahdollisesti alakuloisemman, kun elämänlaatu laskee. Ehkä hetkessä eläminen vähän helpottuu, kun suunnitelmien tekeminen tuntuu yhä turhemmalta.
Olen läheltä pitkään nähnyt sekä sisareni että toisen vanhempani vakavaa sairautta. Vanhempani on kroonisesti sairas ja pelkään jatkuvasti koska hän menehtyy. Nyt on edessä jälleen leikkaus. Että kyllä, tiedän elämästä tätäkin puolta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Tyhmän kansan asuttama taistelutanner" ja kuinkahan fisu teko oli sitten sinulta tehdä jälleen yksi uusi kärsijä tänne tyhmien keskelle taistelemaan?
Fisu teko on syödä kalaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime aikoina olen alkanut miettimään että jos olenkin tällainen ns. tähti-ihminen. En tiedä. Tuntuu että en kuulu minnekään ja kaipaan jatkuvasti jonnekin muualle, en vain tiedä minne. Koko maailma näyttäytyy omissa silmissäni aivan käsittämättömältä paikalta. Toisin sanoen tyhmän kansan asuttama taistelutanner.
Joooo miten olis lääkitys.
Lääkitys mihin, rohkeuteen puhua asioista suoraan? Onko se jokin sairaus vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain tylsillä ihmisillä on tylsää - tää sanonta pitää kyllä kutinsa.
Takuuvarmasti ihminen, joka sanoo olevansa 'erikoinen', 'ajattelee niin syvästi', 'ei ole kuin muut', on juuri päinvastainen. Tylsä riippakivi, joka ei ikinä keksi itse mitään, jota pitäisi aina viihdyttää, joka kuvittelee itsestään vähän liikoja ja aliarvioi jatkuvasti muita. Siis teini eli kyllä se menee ohi. Teineistähän ei tykkää yhtään kukaan - ei edes teinit itse, mut se menee ohi, kyl se menee...tai ainakin siis suurimmalla osalla ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
Vain tylsillä ihmisillä on tylsää - tää sanonta pitää kyllä kutinsa.
Takuuvarmasti ihminen, joka sanoo olevansa 'erikoinen', 'ajattelee niin syvästi', 'ei ole kuin muut', on juuri päinvastainen. Tylsä riippakivi, joka ei ikinä keksi itse mitään, jota pitäisi aina viihdyttää, joka kuvittelee itsestään vähän liikoja ja aliarvioi jatkuvasti muita. Siis teini eli kyllä se menee ohi. Teineistähän ei tykkää yhtään kukaan - ei edes teinit itse, mut se menee ohi, kyl se menee...tai ainakin siis suurimmalla osalla ihmisistä.
No en minä tiedä voiko tuota niin yleistää. Palstan mukaan olen tylsä ja ei siinä mitään. Mulla on kyllä kuitenkn paljon ajatuksia elämästä.. Opettajat koitti kannustaa taitelijan uralle, osaan maalata, piirtää, osaan olla luova, yksi veikkaus oli että minusta tulisi kirjailija. No nähtäväksi jää.. Kun en ole koskaan oikein uskonut kykyihini, kiitos varmaan pitkälti kasvuympäristön.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain tylsillä ihmisillä on tylsää - tää sanonta pitää kyllä kutinsa.
Takuuvarmasti ihminen, joka sanoo olevansa 'erikoinen', 'ajattelee niin syvästi', 'ei ole kuin muut', on juuri päinvastainen. Tylsä riippakivi, joka ei ikinä keksi itse mitään, jota pitäisi aina viihdyttää, joka kuvittelee itsestään vähän liikoja ja aliarvioi jatkuvasti muita. Siis teini eli kyllä se menee ohi. Teineistähän ei tykkää yhtään kukaan - ei edes teinit itse, mut se menee ohi, kyl se menee...tai ainakin siis suurimmalla osalla ihmisistä.
No en minä tiedä voiko tuota niin yleistää. Palstan mukaan olen tylsä ja ei siinä mitään. Mulla on kyllä kuitenkn paljon ajatuksia elämästä.. Opettajat koitti kannustaa taitelijan uralle, osaan maalata, piirtää, osaan olla luova, yksi veikkaus oli että minusta tulisi kirjailija. No nähtäväksi jää.. Kun en ole koskaan oikein uskonut kykyihini, kiitos varmaan pitkälti kasvuympäristön.
Ap
Sun kaltaisista tulee yleensä tunnettuja kirjailijoita ja taiteilijoita, mutta ensiksi pitäisi selvitä niistä kouluista. Jokainen populäärikultuurin kirjailija ja taiteilija on käynyt koulunsa.
Olen itse tämän ajatellut johtuvan evoluutiosta.
Kyllä.
Alkuihmisten selviytymiseen tarvittiin sekä niitä jotka säilyttivät ja vakiinnuttivat asioita ja niitä jotka seikkailivat ja keksivät uutta.
Ihmiselle jolla on enemmän taipumusta seikkailijaksi ja uudistajaksi on tavallinen arki aina tylsää.
Säilyttäjä ja vakiinnuttaja taas haluaa saada asiat toimimaan ennakoidusti ja kaavojen mukaan.
keinoälystä päivää kirjoitti:
Tuo on tavallaan totta ettei elämä väkisella kasva. Se kasvaa kokoajan itsestään ja me kaikki siinä mukana.
Ap ehkä kuvittelee olevansa erillinen irrallinen kappale jota elämä kohtelee huonosti. Tosiasiassa ap ei ole irrallinen kappale vaan osana kokonaisuutta. Jos ap olisi taulun joku asia, vaikka kivi tai henkilöhahmo niin hän ei olisi irrallinen vaan osa taulua.
Vaikka ap voisi valita olevansa taulun aurinko tai puu tai taulun pylly niin aina asetelma olisi sama. Taulu ei voi olla pelkkä pylly tai aurinko vaan se on taulu kokonaisuudessaan.
Kun pornokuvaa katsoo niin saattaa kuvassa nähdä vain karvaisen ammottavan peräaukon, mutta taustalla näkyy kaunis keltainen nahkasohva ja cowboyhattu sekä preeriamaisema jonka peittää kauniit valkoiset pilvet sinisellä taivaalla jossain kaukana unelmiemme Texasissa jossa toiveet toteutuu.
Texas go starclubs! kirjoitti:
keinoälystä päivää kirjoitti:
Tuo on tavallaan totta ettei elämä väkisella kasva. Se kasvaa kokoajan itsestään ja me kaikki siinä mukana.
Ap ehkä kuvittelee olevansa erillinen irrallinen kappale jota elämä kohtelee huonosti. Tosiasiassa ap ei ole irrallinen kappale vaan osana kokonaisuutta. Jos ap olisi taulun joku asia, vaikka kivi tai henkilöhahmo niin hän ei olisi irrallinen vaan osa taulua.
Vaikka ap voisi valita olevansa taulun aurinko tai puu tai taulun pylly niin aina asetelma olisi sama. Taulu ei voi olla pelkkä pylly tai aurinko vaan se on taulu kokonaisuudessaan.
Kun pornokuvaa katsoo niin saattaa kuvassa nähdä vain karvaisen ammottavan peräaukon, mutta taustalla näkyy kaunis keltainen nahkasohva ja cowboyhattu sekä preeriamaisema jonka peittää kauniit valkoiset pilvet sinisellä taivaalla jossain kaukana unelmiemme Texasissa jossa toiveet toteutuu.
Ihmisten pitäisi katsoa aina asioita eri näkökulmista. Esimerkiksi jos asumistukia leikataan niin voi miettiä että onneksi sentään pääministeri säilytti asumistuen eikä ottanut sitä kokonaan pois ja sitten hymyillen siirtää katseensa pöydällä olevaan puolikkaaseen makaronipussiin. Ketsuppia ei ole mutta sitä nautitaankin Suomessa vain pyhinä, kuten jouluna ja juhannuksena.
Olis tehny mieli aloittaa uus ketju, että kuin moni olisi valmis lähtemään vaikka ensimmäiselle lennolle Marsiin? Onko täällä miten paljon seikkailijoita.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olis tehny mieli aloittaa uus ketju, että kuin moni olisi valmis lähtemään vaikka ensimmäiselle lennolle Marsiin? Onko täällä miten paljon seikkailijoita.
Ap
Oletko varma, ettet ole lukenut päiväkirjaani ;) .
Oho vieläkin ketju jatkuu. Yllätyin hieman yläpeukuista aloituksessani.
Tämä on totta, luonnossa sielu lepää. Ja kun kaikki media on jatkuvasti naaman edessä, jotenkin se sekoittaa ainakin itselläni pakkaa, tulee levoton olo, liikaa kaikkea. Sitten kuitenkaan ei osaa olla oikein ilmankaan. Riippuvaisuus..
Ap