Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Auttakaa. Kuolen tähän suruun ja erosta jo 2 vuotta :(
26.04.2017 |
Löysin vasta kolmekymppisenä elämäni rakkauden, perustimme perheen ja saimme pari ihanaa lasta. Täysin yllättäen mieheni jätti meidät ja siitä alkoi helvetti. Olen nyt ollut yksin ja lasten kanssa 2 vuotta enkä vain pääse yli erosta en sitten millään. Kaikki ihana mitä meillä oli vietiin silmänräpäyksessä. Nyt olen vain yksin ja suren. Olen kyllä yrittänyt käydä kavereiden kanssa ulkona ja tutustua uusiin ihmisiin. Ei vain löydy mitään eikä mikään olisi silti ennallaan, kun en saa koskaan perhettäni takaisin. Miten tästä voi ikinä selvitä? Aika auttaa muka, no ei ole vuodetkaan auttaneet.
Kommentit (69)
57/60. Ilmoititteko kaikille exä mukaanlukien että 'täällä sitä lasta yritetään tehdä'. Niinpä exä teki temput sopivasti ja uuden perillisen sukuun ennen kuin sinä ehdit kissaa sanoa. Oli vissiin rahakas suku kun niin raivoissaan piti olla perinnöistä. Vaikka kuolemaan kenties 40 vuotta aikaa......
Unohda mokoma tossukka kokonaan. Liian helposti exän vietävissä sopivaan aikaan kuukaudessa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosta kaksi vuotta ja lapset ovat nyt 3- ja 5-vuotiaita? Aika julmaa mieheltä lähteä 1- ja 3-vuotiaan lapsen luota, voin kuvitella että tuo on vauvaperheessä ihan niitä pahimpia vaiheita ihan kaiken suhteen. En ihan ymmärrä miten ap voi ihannoida miestä, joka hylkää perheensä tuollaisessa tilanteessa. Alempaa saastaa ovat vain ne, jotka hylkäävät vaimonsa tämän ollessa raskaana.
Kyllä tuo exäkin on todella varsinainen... kun pienten lasten isän vikittelee ja teettää itsensä entiselle miehelleen raskaaksi ja varmasti tahallaan. Hyi hitto, en muuta sano.
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä ollut netissäkin ja yrittänyt sitä kautta, mutta ei netistä mitään löydy.
Oikeita suruja?? Mikä sitten on oikea suru ellei elämänsä tärkeimmän ihmisen menettäminen ole sitä? Mies oli kaikkeni, elämäni rakkaus ja olin varma, että elämme yhdessä vanhuuteen asti. Hänen myötään meni perhe, kaikki yhteiset suunnitelmat, toinen mummola, yhteiset perhetutut...
Olen myös käynyt ammattiavun luona juttelemassa, mutta ei se samojen asioiden jankkaus vie elämää yhtään eteenpäin. Haluaisin vain niin oman perheeni takaisin ;(
Ap
Oikea suruko? Kun olet haudannut oman lapsesi,tiedät mitä suru on. Voimia silti sinulle. Katse eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä ollut netissäkin ja yrittänyt sitä kautta, mutta ei netistä mitään löydy.
Oikeita suruja?? Mikä sitten on oikea suru ellei elämänsä tärkeimmän ihmisen menettäminen ole sitä? Mies oli kaikkeni, elämäni rakkaus ja olin varma, että elämme yhdessä vanhuuteen asti. Hänen myötään meni perhe, kaikki yhteiset suunnitelmat, toinen mummola, yhteiset perhetutut...
Olen myös käynyt ammattiavun luona juttelemassa, mutta ei se samojen asioiden jankkaus vie elämää yhtään eteenpäin. Haluaisin vain niin oman perheeni takaisin ;(
Ap
Oikea suruko? Kun olet haudannut oman lapsesi,tiedät mitä suru on. Voimia silti sinulle. Katse eteenpäin.
Siis nämä kommentit mua niin pännii!!!! Onko tämä joku kilpailu kenen suru on suurin. Tämä on iso suru Ap:en elämässä. Eihän tässä voisi valittaa edes murtunutta koipea, koska aina jollain menee huonommin. Eräältä äidiltä vietiin kaikki kolme lasta kerralla joten jääkö sinun surusi pienemmäksi? Ei jää, joten kyllä tämäkin suru on jollekkin äärimmäisen suuri!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, et jäänyt vain nuolemaan näppejäsi, sillä suhteesi seurauksena sinulla on kaksi lasta. Se on kaksi enemmän kuin minulla. Olet onnekas. En ole koskaan ajatellut, että vain parisuhde toisi autuuden, vaikka seurustelun nytkin. Yksinolossa on paljon hyviä puolia. Yritä saada silmäsi aukeaman sille, että elämäsi on nyt erilaista kuin ennen, mutta se ei tee siitä yhtään huonompaa. Ei yhdellä vastuuttomalla miehellä voi olla valtaa päättää sinun onnellisuudestasi! Emme voi päättää toisen ihmisen puolesta, mitä hän haluaa. Voimme vaikuttaa vain siihen, miten suhtaudumme asioihin. Sinun on mahdollista oppia uudesta elämäntilanteestasi asioita, mitä et olisi ikinä oppinut parisuhteessa, kuten itsellisyyttä ja itsenäisyyttä. Ties mitä elämä vielä tuo tullessaan, jos avaat sille sydämesi... Voimia ❤
Sinulle ap neuvoksi; älä koskaan enää sano exää mieheksesi. Et pääse koskaan erosta yli, jos et päästä hänestä irti. Olet mielessäsi ajatellut hänet täydelliseksi, jonka menetit. Totuus voi olla ihan toinen, mutta et vaan nyt pysty sitä näkemään.
Minulle kävi nuoruuden ensi rakkauden kanssa samoin. Oli ihanaa, mutta oli myös ongelmia ja isoja sellaisia. Sitten tuli ero. Sitten kaipasin häntä niin monta vuotta, että omassa mielessäni olin kehitellyt hänestä yli- ihanan rakastajan. Vaikka totuus oli, että hän oli aluksi ihana ja lopuksi kohteli minua kuin saastaa. Sitä mieli haluaa ajatella vain ne hyvät asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Ole vähän armollisempi itsellesi. Kaksi vuotta ei lopulta ole kovin pitkä aika, varsinkin kun ero on tullut puskista. Tähän asti olet keskittynyt selviämään sokista ja arjesta lasten kanssa, ehkä nyt tunne on pinnassa, koska on sen aika.
Eri ihmisille toimivat eri asiat. Kokeile vaikka kirjoittamista. Kirjoita ylös tarinanne ja kaikki tunteesi. Kirjoita kirjeitä miehellesi mutta älä lähetä niitä.
Kaikki tunteet ovat sallittuja, mutta jos et pääse katkeruudesta eteenpäin, sitten pitää hakea apua. Katkeruuteen sinulla ei ole syytä, olet nuori ja sinulla on terveet (?) lapset. Tilanne voisi olla paljon huonompikin. Etkä oikeasti tiedä, miten herkkua tilanne todellisuudessa miehelle on.
Ehkä joskus voit olla kiitollinenkin; onnellinen perhe-elämä on asia, jota iso osa ihmisistä ei koe koskaan. Se, että hyvien aikojen jälkeen seuraa huonompia, ei merkitse sitä, ettei sillä hyvällä olisi enää arvoa. Sinulla on vielä monta elämänvaihetta edessäsi, älä anna niiden mennä ohi.