Lauluja, joiden sanoma ymmärretään väärin

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, mikä on Ystävän laulun ("Mistä tunnet sä ystävän...") oikea ja väärä sanoma. Ensikuulemalla se on ystävyyden ylistystä, mutta pienellä miettimisellä laulun subjekti osoittautuu itsekkääksi ja vaativaksi ystävänsä suhteen. Herää kysymys, millainen ystävä hän itse on?

Se Ystävän Laulu on ihan hyvä, siinä on selkeä sanoma. Ja nimenomaan se, että ystävä on joka tilanteessa luotettava, on tärkeää. Turhia tuttavia kaikilla on lukuisia, mutta tosi ystäviä harvassa. Mikä siinä voi ärsyttää?

Mutta esim. Movetronin Ei kenenkään maa ei ole ollenkaan auennut minulle. En ihan totta helvetissä tajua, mitä siinä yritetään selittää!? Eihän siinä oikeastaan edes lauleta muuta kuin sitä kertsiä. Ei kenenkään, ei kenenkään maa. Maa ja taivas. Ei kenenkään, ei kenenkään. Ja tätä joutavaa paskaa montakymmentä kertaa.

Myös J. Karjalaisella on muutamia kappaleita, joiden sanomasta en mitenkään saa kiinni. Pahimpana esimerkkinä Väinö. Pelkkää yhdentekevää diipadaapaa, yhtä hyvin olisi voinut jättää tekemättä.

Eikä englanninkieliset hengentuotteet ole yhtään parempia. Emilia Rydbergin (joka tosin on ruotsalainen, mutta se ei yksinään riitä syyksi typeriin teksteihin) takavuosien suuri radiohitti meni suomennettuna näin: Olen iso iso tyttö isossa isossa maailmassa eikä ole iso iso asia jos jätät minut, mutta luulen että tulen kaipaamaan sinua paljon. Siis mitä helvettiä?

Veikko Lavi, Tapio Rautavaara (Reino Helismaa), Junnu Vainio ja uudemmista Timo Rautiainen ovat tehneet tekstejä jotka oikeasti kertovat tarinaa ja koskettavat kuulijaa. Nykyään koko ajan enenevä osa laululyriikoista yleensäkin on vain merkityksetöntä paskaa.