Kokemuksia irlanninsetteristä perhekoirana?

Jos sinulla riittää energiaa vilkkaiden lasten lisäksi vilkkaaseen, isoon koiraan niin varmasti on ihan lasten kanssa toimeentuleva rotu. Helpoin ei varmastikaan turkin ja tuon sähläävän luonteen vuoksi.

Hellyttävä rotu. Erittäin ystävällinen ja rakastettava perheenjäsen. Suosittelen

Ei sovi seurakoiraksi koska on alunperin metsästykseen jalostettu. Näyttelylinjaisetkin setterit vaatii paljon liikuntaa ja tekemistä, lisäksi niiden turkki on todella rasittava etenkin kun vertaa metsästyslinjaiseen.

Hyvin sopii irlanninsetteri perhekoiraksi, kunhan huolehditte riittävästä päivittäisestä liikunnasta.

Facebookissa on mukava ryhmä, "punainen irlanninsetteri" :)

Vierailija kirjoitti:

Facebookissa on mukava ryhmä, "punainen irlanninsetteri" :)

Kiitos vinkistä! :)

Vierailija kirjoitti:

Minkälaisia kokemuksia rodusta? Sopiiko lapsiperheeseen?

Vain jos joku perheestä metsästää ja metsästyskauden ulkopuolella huolehtii koiran liikunnantarpeesta.

Naapurissa oli aivan reikäpäinen irlanninsetteri joka välillä karkasi ja kävi isäni suureksi raivoksi rallittamassa meidän mansikkamaan aivan pilalle. 

Naapurilla oli, ja ei päivää, ettei olisi karkaillut. Itsekin sen kerran nakkimakkaralla pyydystin, että omistaja sai kiinni. Koiraa ei heillä kauan ollut, enkä tiedä mitä tapahtui, mutta uusi ja saman rotuinen tuli pian. Ja sama juttu alkoi. Naapuri sanoikin, että taisi väärä rotu tulla otettua. Pahoitteli kovin ja kertoi aina, että pienestä raosta livisti, kun muksut ennätti avata oven. Se vietti...

Vierailija kirjoitti:

Naapurilla oli, ja ei päivää, ettei olisi karkaillut. Itsekin sen kerran nakkimakkaralla pyydystin, että omistaja sai kiinni. Koiraa ei heillä kauan ollut, enkä tiedä mitä tapahtui, mutta uusi ja saman rotuinen tuli pian. Ja sama juttu alkoi. Naapuri sanoikin, että taisi väärä rotu tulla otettua. Pahoitteli kovin ja kertoi aina, että pienestä raosta livisti, kun muksut ennätti avata oven. Se vietti...

Otti sitten toisen samanrotuisen vaikka ensimmäinen oli aivan kaista? Harvinaisen tyhmä koiranomistaja

Meillä on tuota tyhmää sukulinjaa oleva punainen irlanninsetteri. Kaunis se on ja tosi viisas katse, mutta metsästyksestä on ihan turha puhua tuon koiran kohdalla. Se heiluttaa iloisesti häntää kaikille, minkä näkee. On tosi rakastettava ja tykkää touhuta pihalla. Oikein luotettava, ei lähde autojen perään, eikä linnuista välitä pätkääkään. Tosin nyt alkaa jo olla ehtoopuolella, ikääkin melkein 15, joten aika vanha yksilö, tämä meidän ylväs tyhmeliini.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tuota tyhmää sukulinjaa oleva punainen irlanninsetteri. Kaunis se on ja tosi viisas katse, mutta metsästyksestä on ihan turha puhua tuon koiran kohdalla. Se heiluttaa iloisesti häntää kaikille, minkä näkee. On tosi rakastettava ja tykkää touhuta pihalla. Oikein luotettava, ei lähde autojen perään, eikä linnuista välitä pätkääkään. Tosin nyt alkaa jo olla ehtoopuolella, ikääkin melkein 15, joten aika vanha yksilö, tämä meidän ylväs tyhmeliini.

Kauniitahan ne on. Mä haaveilin jossain vaiheessa gordoninsetteristä mutta onneksi tajusin olla ottamatta. Kun en todellakaan metsästä.

Vierailija kirjoitti:

Naapurilla oli, ja ei päivää, ettei olisi karkaillut. Itsekin sen kerran nakkimakkaralla pyydystin, että omistaja sai kiinni. Koiraa ei heillä kauan ollut, enkä tiedä mitä tapahtui, mutta uusi ja saman rotuinen tuli pian. Ja sama juttu alkoi. Naapuri sanoikin, että taisi väärä rotu tulla otettua. Pahoitteli kovin ja kertoi aina, että pienestä raosta livisti, kun muksut ennätti avata oven. Se vietti...

Minulla irlanninsetteri ja eikä koskaan karkaile. Mikä tahansa koira karkailee ellei sille opeta mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Sporttinen koira irlanninsetteri on ja vaatiikin paljon liikuntaa. Usein vienkin metsään missä saa vapaana juosta! On kyllä niin sydämmellinen rotu!

minulla on irlanninsetteri.  ja kun vertailee edelliseen koiraamme (metsästyslabbis) tämä setteri on äärettömän kiltti, tottelevainen ja ystävällinen. Ei ole kertaakaan karannut, eikä edes jahtaa kissoja. Ei vartioi kun vieraita tulee, eikä jahtaa autoja. Seuraa mielellään kun lähden metsään (en metsästä!) tai kävelylle, mutta laiskoina päivinä olemme sohvaperunoita. Ei vaadi paljon liikuntaa jos sille ei sitä tynkytä. Suoraan sanoen paras perhekoira mitä saa!

Hyvin pärjää perhekoirana jos on tarpeeksi liikuntaa ja seuraa toisista koirista

Meillä sama juttu. Edesmennyt metsästyslabbis oli paljon haasteellisempi, kun mielellään vartioi. Irlanninsetteri on vilkas, iloinen, lempeä ja nöyrä. Emme metsästä mutta kuljemme paljon metsässä ja setteri juoksee vapaana mukaan. En osaa kuvitella parempaa perhe ja seurakoira.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälaisia kokemuksia rodusta? Sopiiko lapsiperheeseen?

Vain jos joku perheestä metsästää ja metsästyskauden ulkopuolella huolehtii koiran liikunnantarpeesta.

Naapurissa oli aivan reikäpäinen irlanninsetteri joka välillä karkasi ja kävi isäni suureksi raivoksi rallittamassa meidän mansikkamaan aivan pilalle. 

Niin oli minunkin rivitalonaapurilla tällainen. Joka kerran kun tulivat autolla, pääsi koira karkuun. Meidänkin kukkapenkissä pyöri tämän tästä, ja samalla naapuri huuteli anteeksipyyntöjään.

Sinänsä huvittavaa, kun meidän rauhallinen collie katseli ikkunasta aina tätä näytelmää ja "jutteli" omalla kivalla tavallaan "voi että, tuolla se taas menee".

Kysyin kerran kuinka tuon rodun valitsivat, mutta ei oikein osannut sanoa mitään. Kaunishan se koira on, ja upea punaturkki juoksemassa ilta-auringossa oli vallan viehättävä näky. Vielä kun perässä läähätti naapuri, niin ei voinut kuin nauraa. Tarjosin minäkin nakkia silloin tällöin, jotta sai sen kiinni.

Meni jonkin aikaa, ettei koiraa enää näkynyt, eli en tiedä mitä tapahtui, mutta pienen ajan päästä heillä oli toinen saman rotuinen koira. Se ei sitten jostain syystä enää ilahduttanutkaan meitä vierailuillaan, vaan kaiketi pitivät paremmin sen kiinni, tiedä häntä. Mutta vipinää riittää, jos tällaisen ottaa, niin paljon olen juttua myös kuullut.