G:Onko teistä ihan normaalia että juodaan alkoholia joka viikonloppu?

Olen siis alkoholisti?

Minä juon joka viikonloppu pari lasia viiniä. Jos pidät alkoholistina niin --- juu. Siitä vaan.

rankan viikon jälkeen. Ja nyt puhun siis parista viinilasillisesta illallisella.

Vierailija:

et on perjantaina levoton olo, eikä oikein tiedä mitä tekisi. Sitten miettii että ottaa muutaman lasin viiniä ja tämän päätöksen jälkeen olo rauhoittuu. Tässä esimerkissä oli jo kyse alkoholismista.

Joka perjantaina on paljon! Kerran kuussa minusta normaalia

kuten " entinen juoppo" . Alkoholismi on sairaus josta ei voi parantua. Kerran juoppo, aina juoppo.

Silloin kun itse join aina vapaapäivät, eihän se tietenkään ollut " raskas työ raskaat huvit" . Mutta kyllä se näin jälkikäteen ajateltuna oli. Pidän huolen, ettei enää koskaan lipsu tuommoiseen...

Ja jostain se alkaa, näistä pienistä määristä! Se, että olen ennen juonut enemmän ja nyt ei niin maistu, johtuu siitä että riippuvuuksiakin on monenlaista. Itse olin sosiaalisesti riippuvainen, eli kaveripiiri ratkaisi. Nyt kun ne ovat entisiä kavereita, niin suhtautuminen alkoholiin on erilainen. Ei kaikki ole niin yksselitteistä, että juoppo olisi se kokopäiväinen ryyppääjä, hanttapuli. Nämäkin ovat pienistä aloittaneet, mutta eivät älynneet ajoissa lopettaa. Allekirjoitan tuon täysin, että kun sitä alkoholia rupeaa haluttamaan, niin olo alkaa olla hermostunut ja on " tekemisen puute" joka korjautuu vain sillä että saa sen pullon auki. Olis jo syytä huoleen.

epänormaaleja kun ne juo alkoholia päivittäin?? kuka menis kertoon niille, täähän on jo tosi huolestuttavaa... ja noi keskustan ravintolat jotka on pullollaan kansaa jo lounasaikaan viinilasiensa kanssa -pukumiehiä ja kaikkee (niin ja ihan varmasti näin yhden tv:stä tutun misukan sidukkalasi kourassa, kuvitelkaas!!), hyökätkääs mammat nyt sinne vaan ja pelästyttäkää ne oikeen kunnolla niin ainakin yks kulaus menee väärään kurkkuun.

Kunhan työt tulee tehdyksi jne. ei ketään haittaa äidin ja isän viikonloppukaljat.

mä ainakin vedin viinaa ennen lapsia lähes poikkeuksetta joka viikonloppu.



Hurjimpina aikoina pe, la ja su putkeen ja ma muutama loiventava... Käytiin sitten joskus keskiviikkoisinkin kaljalla, mut harvemmin. Ihan yleistä oli tuo pe-la ryyppäys ja sitä kyllä harrastivat kaikki kaverinikin.



Sitten, kun lapsia alettiin suunnitella, niin juomingit vähenivät huomattavasti. Nykyään käydään viihteellä noin kerran kahdessa kuukaudessa.



Mieheni juo kyllä yhden kaljan/ paukun/ viini lasillisen joka päivä. Minusta tuo on ihan ok. Mä oon enempi sellainen känni-hakuinen ryyppääjä, enkä viitsi yhtä tai kahta kaljaa juoda. Silloin harvoin, kun otan niin otan kunnolla. Vaikkei niin terveellistä olisikaan.

alkaa mennä kohtuukäytön raja rikki..

Vierailija:

alkaa mennä kohtuukäytön raja rikki..

MITÄ sitten on kohtuukäyttö? Alkaa kiinnostaa?

Silloin on kysymys alkoholismista kun se jollain tapaa häiritsee muuta elämää, esim, juuri aiheuttaa levottomuutta.

Eipä pidä paikkaansa tuo että kerran juoppo, niin aina juoppo.

Nykyään juon n.2-3 kertaa vuodessa ja siihen se jää. En todellakaan ole enää juoppo vaan sairastan alkoholismia. Henkilökohtaisesti pystyn pienimääräiseen kohtuukäyttöön.

Muistakaahan että alkolismia on monenlaista.. Ei tarkota pelkästään joka päivä juovia. On tuurijuopot, viikonloppu kännääjät jne.

T. ent. juoppo (joka varmasti tuntee asiaa laajasti)

Kehtaatko väittää, että ihminen joka ei ole juonut 10 vuoteen on juoppo?

mutta en pidä tarpeelllisenakaan.

Riippuu miten ottaa. Jos on PAKKO saada alkoholia alkoholin vuoksi, niin ei ole normaalia. Mutta saunaoluet tms. on mielestäni ihan ok.

Syömme pitkän kaavan mukaan hyvin ja samalla juomme viiniä (usein eka viini korkataan jo ruuan valmistamisen yhteydessä)

Jos juomisella tarkotetaan pers kännejä, ei oo enää normaalia.

T: ent. juoppo

On olemassa ihan tarkkaan määritellyt lukemat, kuinka paljon voi ottaa viikossa/päivässä. Sen mukaan luokitellaan ihmiset normaaleihin, suurkuluttajiin ja alkoholisteihin. Tai jotenkin sinnepäin.



Löytyisikö omasta elämästänne mitään pohdinnan tai tarkkailemisen aihetta?

Omia annoksiaan kannattaa toki tarkkailla, mutta liioitteluun ei liene tarvetta.