Lue keskustelun säännöt.
Kaipaako kukaan muu Suomeen etelänmaalaista, lämmintä ja perhekeskeistä kulttuuria
24.04.2017 |
Miksi täällä tavoitteiden ja elämän pitää olla niin minä- ja egokeskeistä? Olen ihan ihastuksissani kun käyn välillä tuttavien luona etelässä, jossa perheet kokoontuvat yhteen ja toisista välitetään. Miksi täällä perhe-elämä nähdään vain raskaana ja hankalana, eikä nähdä kaikkea sitä rikkautta mitä siihen liittyy?
Kommentit (107)
Minä kaipaan vanhasta kotimaastani USAsta sitä kohteliaisuuden ja välittämisen kulttuuria, johon siellä kasvetaan pienestä pitäen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
näissä maissa (italia mainio esimerkki) julkiset instituutiot ovat heikkoja, kaikenlainen korruptio ja kaverien suosiminen (väärissä tilanteissa) arkipäivää. Tämä ei ole mitään stereotyypittelyä, vaan asiaa on tutkittukin. Pohjoismaisilla on korkea luottamus satunnaisiin henkilöihin ja julkisen vallan toimivuuteen, etelä-italialainen luottaa vain perheeseensä ja ystäviinsä (johon voi pahimmassa tapauksessa lukeutua mafia tms)
Sinä katsot liikaa telkkaria ja jenkkileffoja.
En suinkaan vaan luen yhteiskuntatieteellista kirjallisuutta. Mafian mainitsin esimerkkina siksi, etta sen vahvuus Etela-Italiassa varsinkinperustuu juuri tuohon epavirallisten verkostojen tarkeyteen ja historiallisesti keskusvallan heikkouteen, toki tietenkaan kaikki eivat mafian kanssa ole tekemisissa italiassakaan. Mutta esim poliitikkojen mafiayhteyksiin liittyvia skandaaleja taalla on kylla ollut "aika" paljon...
Siinä edellisessä viestissäsi sinulla toimi ääkköset moitteettomasti ja nyt ne eivät yhtäkkiä enää toimikaan? ;) Miksi yrität feikata asuvasi ulkomailla? Säälittävin ja naurettavin pätemisyritys aikoihin :D
koska kirjoitin aiemman viestin kotikoneellani ja myohemmat toista.
No joo ehka mun ei kannata provosoitua tasta. Jos oikeasti tietaisit jostain jotain niin et viitsisi kyseenalaistaa kirjoitustani, joka on ihan perussettia kenelle vaan jolla jotain kokemusta asioista on.
Kaipaan Suomeen lisää välittämistä läheisistä ihmisistä. Rakkaudellista suhtautumista heihin. Siitä pidän esimerkkinä sitä, että jos lapsi haluaa elää lapsuuskodissaan jonkun vuoden senkin jälkeen, kun hän on täyttänyt 18 vuotta, se on vanhemmille aivan ok. Tämäkään ei näytä olevan itsestäänselvää. Täälläkin on ollut useita ketjuja, joissa suuri osa kommentoijista on sitä mieltä, että 18-v. on aika muuttaa omaan asuntoon pois lapsuuskodista häiritsemästä vanhempien elämää. Eräskin äiti kaipasi villiä seksiä olohuoneessa miehensä kanssa ja täysi-ikäinen lapsi piti saada pois talosta.
En ota kantaa nyt muuten, mutta ärsyttää noi "tervemenoa", "senkus muutat Espanjaan" kommentit tälläisen keskustelun yheydessä. Ei kai yksittäistä suomalaista ulkomaisen perhekulttuurin yhteisöllisyys paljoa lämmitä, jos yksin talsii ulkomaille jättäen lopunkin perheen ja ystäväpiirin tänne. Se niistä yhteisöllisyyden rippeistäkin sit.
Mäkin toivon välillä, että oisin syntynyt muualle, mutta ei se perhekulttuuri siitä enää muuttamalla parane🙄
Vierailija kirjoitti:
Kai nyt ihmiset voi päättää itse miten elää. Ei kukaan estä tekemästä liutaa lapsia, hankkia ystäviä ja syömästä niiden kanssa pitkän pöydän ääressä hyvin laitettua illallista? Kysymys vaan on että kuka viitsii.
Juuri näin. Aloita itsestäsi: Kutsu ja kestitse, välitä ja huomioi muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
näissä maissa (italia mainio esimerkki) julkiset instituutiot ovat heikkoja, kaikenlainen korruptio ja kaverien suosiminen (väärissä tilanteissa) arkipäivää. Tämä ei ole mitään stereotyypittelyä, vaan asiaa on tutkittukin. Pohjoismaisilla on korkea luottamus satunnaisiin henkilöihin ja julkisen vallan toimivuuteen, etelä-italialainen luottaa vain perheeseensä ja ystäviinsä (johon voi pahimmassa tapauksessa lukeutua mafia tms)
Sinä katsot liikaa telkkaria ja jenkkileffoja.
En suinkaan vaan luen yhteiskuntatieteellista kirjallisuutta. Mafian mainitsin esimerkkina siksi, etta sen vahvuus Etela-Italiassa varsinkinperustuu juuri tuohon epavirallisten verkostojen tarkeyteen ja historiallisesti keskusvallan heikkouteen, toki tietenkaan kaikki eivat mafian kanssa ole tekemisissa italiassakaan. Mutta esim poliitikkojen mafiayhteyksiin liittyvia skandaaleja taalla on kylla ollut "aika" paljon...
Siinä edellisessä viestissäsi sinulla toimi ääkköset moitteettomasti ja nyt ne eivät yhtäkkiä enää toimikaan? ;) Miksi yrität feikata asuvasi ulkomailla? Säälittävin ja naurettavin pätemisyritys aikoihin :D
koska kirjoitin aiemman viestin kotikoneellani ja myohemmat toista.
No joo ehka mun ei kannata provosoitua tasta. Jos oikeasti tietaisit jostain jotain niin et viitsisi kyseenalaistaa kirjoitustani, joka on ihan perussettia kenelle vaan jolla jotain kokemusta asioista on.
Olen asunut Etelä-Italiassa yli 20 vuotta, joten jotakin saatan oikeasti tietää ja jotain kokemusta saattaa olla :)
Me elämme tuollaista elämää, itsestähän se on kiinni. Poikkeuksena etelämaalaiseen elämään on se ettei tarvitse olla koko aika äänessä vaan voi olla yhdessä hiljaakin. Tosin se on tässä porukassa aika vaikeaa:)
Perusperheeseen kuuluu me vanhemmat, 4 lasta (osa aikuisia), miniä ja lapsenlapsi, anoppi, miniän sisaren perhe ja vanhemmat (tosin kun olemme heillä porukkaa on vieläkin enemmän:D)
Kun sitten kehää vähän suurennetaan mukana onkin lähimmät ystävät miehen lapsuudesta (asuvat lähellä) ja pari todella läheistä ystäväperhettä joiden kanssa ollaan jatkuvasti tekemisissä sekä serkkujen perheet.
Meille tämä tulee luonnostaan molempien verenperintönä. Ruotsinkielinen yhteisö pitää yhtä ja toisaalta oma perintö tulee itä Suomesta missä kaikki ovat aina tervetulleita!
Rakastamme isoja juhlia joissa on yleensä 3 sukupolvea mukana:) Viimeksi pääsiäisenä oli näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai nyt ihmiset voi päättää itse miten elää. Ei kukaan estä tekemästä liutaa lapsia, hankkia ystäviä ja syömästä niiden kanssa pitkän pöydän ääressä hyvin laitettua illallista? Kysymys vaan on että kuka viitsii.
Juuri näin. Aloita itsestäsi: Kutsu ja kestitse, välitä ja huomioi muita.
Tämä! Yleensä yhteisöllisyyden perään haikailevat eniten ne, jotka eivät itse viitsi laittaa rikkaa ristiin yhteisöllisyyden luomiseksi. Mutta ehkä meillä suomalaisilla onkin vikana se, että yhteiskunnan pitäisi järjestää meille kaikki. Jopa ystävät, sukulaiset ja yhteisöllisyys. Jos pitäisi tehdä jotain ihan itse, niin sitten voivotellaan, miten muualla maailmassa on asiat niin paljon paremmin. Ei se niin mene vaan itse pitää kutsua ja järjestää, luoda perinteitä.
t. Yli 30 vuotta juhlia, päivällisiä ja yhteistä tekemistä järjestänyt suomalainen, jolla on tuo kaivattu yhteisöllisyys
Kaipaan ainoastaan ja yksinomaan sitä valkeaa kantasuomalaista perhekulttuuria tänne, kuinkahan saisimme tuon takaisin?
Muissa maissa on sitten heidän oma kulttuurinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta suomalainen kulttuuri on erittäin hyvä. Täällä jokainen saa elää niinkuin itse haluaa. Jos naapuri haluaa viettää elämänsä oman perheensä kanssa eikä minun ja sukuni kanssa, niin se naapurilleni suodaan. Ne taas, jotka haluavat yhteisölllisyyttä, järjestävät itselleen mieleisensä yhteisön. Ketään ei pakoteta eikä edes velvoiteta kuulumaan mihinkään yhteisöön, vaikka olisi miten sukulainen, ystävä tai naapuri tahansa.
Kaipaan! Jos kulttuurista puuttuu yhteisöllisyys, on sitä hankala alkaa tuosta vain rakentamaan :/. Olisi ihanaa jos yhteisö olisi normi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se pelkästään itsestä ole kiinni. Tahtoisin pitää aikuiset lapseni kotona asumassa muutaman vuoden pidempään mutta ympäristön painostus on niin kova. Vanhempi jo muutti pois 20v ja nuorempi haluaisi jo nyt 19v lähteä. Ei kai se nyt haittaisi vaikka muuttaisi pois vasta siinä 22-23 vuotiaana? Tilaa asua kun kuitenkin olisi.
Ja sitten sekin, että kaveripiirissä nuoret käyvät moikkaamassa vanhempiaan kovin harvoin kuulemani mukaan. Esikoiseni antaa ymmärtää, että olen omituinen kun haluan tavata vähintään kerran viikossa. Kaverit eivät kuulemma tapaa vanhempiaan niin usein.
Yritä nyt sitten elää perhekeskeisesti kun omat lapset ja koko yhteiskunta haraa vastaan.
Onhan se ihana ajatus että on suuri perhe joka kokoontuu usein yhteen, viini virtaa, ruokaa ja naurua riittää. Monesti kuitenkin tuntuu, että osa perheestä pitää yhteyttä mieheeni (joka on etelä-Euroopasta kotoisin) osaksi vain siitä syystä että jos jotain taloudellisesti traagista sattuu niin mieheltä voi tarvittaessa lainata/saada rahaa tai muuta apua. Ehkä tilanne olisi eri jos mieheni suku olisi varakas, en tiedä.
Ja kieltämättä se tuntuu oudolta kun mieheni vanhemmat suukottelevat välillä jopa suulle miestäni (30v) ja mieheni sisko tunkee harva se päivä Facebookiin kuvia hänen vanhemmistaan ja lisää sen päälle sydämiä. Ja kuinka anoppi Suomessa vieraillessaan tuo aina kalsareita pojalleen ja siivoaa kaikki meidän kaapit uuteen uskoon lupaa kysymättä. Heillä on myös oletus että me tulemme hoitamaan heitä vanhoilla päivillään. En ole ihan lämmennyt ajatukselle vaikka yhteisöllisyydestä pidänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se pelkästään itsestä ole kiinni. Tahtoisin pitää aikuiset lapseni kotona asumassa muutaman vuoden pidempään mutta ympäristön painostus on niin kova. Vanhempi jo muutti pois 20v ja nuorempi haluaisi jo nyt 19v lähteä. Ei kai se nyt haittaisi vaikka muuttaisi pois vasta siinä 22-23 vuotiaana? Tilaa asua kun kuitenkin olisi.
Ja sitten sekin, että kaveripiirissä nuoret käyvät moikkaamassa vanhempiaan kovin harvoin kuulemani mukaan. Esikoiseni antaa ymmärtää, että olen omituinen kun haluan tavata vähintään kerran viikossa. Kaverit eivät kuulemma tapaa vanhempiaan niin usein.
Yritä nyt sitten elää perhekeskeisesti kun omat lapset ja koko yhteiskunta haraa vastaan.
Ilmeisesti he tuntevat ja ymmärtävät että et halua päästää irti ja heidän on irroittauduttava täysin ennen kuin lähentymistä voi edes ajatella. Tämän täytyykin toimia aikuisten lasten ehdoilla, ei sinun!
Meillä tytöt on lähteneet kotoa 19v ja poika 21v suoraan yhteen nykyisen vaimonsa kanssa. Olin mukana remontoimassa heidän kotejaan ja shoppailemassa ensimmäisiä sisustustarvikkeita. Sanomattakin he tiesivät että kotona olisi saanut asua pidempäänkin mutta minä en sitä tosiaan heille koskaan sanonut tai syyllistänyt lähdöstä. Paras keino etäännyttää välit!
Meillä viestitellään (lähes) päivittäin ja tavataan useamman kerran kuukaudessa kun asumme 20-30 km säteellä. Eilen kävin pojan luona ja tänään haen lapsenlapsen tarhasta ja menen heille kunnes äiti ehtii kotiin. Välit on todella hyvät ja läheiset. Saatan ilmoittaa että meillä on iso satsi ruokaa tulossa viikonloppuna jos haluavat tulla syömään mutta en koskaan velvoita heitä tulemaan.
Ensin pitää päästää irti, vasta sitten voi päästä lähelle!
68 (vai 69??)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai nyt ihmiset voi päättää itse miten elää. Ei kukaan estä tekemästä liutaa lapsia, hankkia ystäviä ja syömästä niiden kanssa pitkän pöydän ääressä hyvin laitettua illallista? Kysymys vaan on että kuka viitsii.
Juuri näin. Aloita itsestäsi: Kutsu ja kestitse, välitä ja huomioi muita.
Tämä! Yleensä yhteisöllisyyden perään haikailevat eniten ne, jotka eivät itse viitsi laittaa rikkaa ristiin yhteisöllisyyden luomiseksi. Mutta ehkä meillä suomalaisilla onkin vikana se, että yhteiskunnan pitäisi järjestää meille kaikki. Jopa ystävät, sukulaiset ja yhteisöllisyys. Jos pitäisi tehdä jotain ihan itse, niin sitten voivotellaan, miten muualla maailmassa on asiat niin paljon paremmin. Ei se niin mene vaan itse pitää kutsua ja järjestää, luoda perinteitä.
t. Yli 30 vuotta juhlia, päivällisiä ja yhteistä tekemistä järjestänyt suomalainen, jolla on tuo kaivattu yhteisöllisyys
Eihän Etelä-Euroopassakaan aina kokoonnuta koteihin juhlimaan, vaan on tavallista mennä ravintolaan koko suvun kesken. Lisäksi iltaisin on tavallista mennä ulos kadulle, aukioille ja kahviloihin lasten kanssa. Tapaamaan sekä sukua että ystäviä. Perhe voi iltaisin istua ulkona lastensa kanssa, ei tarvitse olla sisällä telkkarin äärellä, ellei halua. Täällä ei edes kesällä suvaita perheitä iltaa viettämässä ostarilla, ja missä sitä aikaa viettäisi kun ostareilla menestyvät vaan ankeat kaljakuppilat ja pizzeriat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai nyt ihmiset voi päättää itse miten elää. Ei kukaan estä tekemästä liutaa lapsia, hankkia ystäviä ja syömästä niiden kanssa pitkän pöydän ääressä hyvin laitettua illallista? Kysymys vaan on että kuka viitsii.
Juuri näin. Aloita itsestäsi: Kutsu ja kestitse, välitä ja huomioi muita.
Tämä! Yleensä yhteisöllisyyden perään haikailevat eniten ne, jotka eivät itse viitsi laittaa rikkaa ristiin yhteisöllisyyden luomiseksi. Mutta ehkä meillä suomalaisilla onkin vikana se, että yhteiskunnan pitäisi järjestää meille kaikki. Jopa ystävät, sukulaiset ja yhteisöllisyys. Jos pitäisi tehdä jotain ihan itse, niin sitten voivotellaan, miten muualla maailmassa on asiat niin paljon paremmin. Ei se niin mene vaan itse pitää kutsua ja järjestää, luoda perinteitä.
t. Yli 30 vuotta juhlia, päivällisiä ja yhteistä tekemistä järjestänyt suomalainen, jolla on tuo kaivattu yhteisöllisyysEihän Etelä-Euroopassakaan aina kokoonnuta koteihin juhlimaan, vaan on tavallista mennä ravintolaan koko suvun kesken. Lisäksi iltaisin on tavallista mennä ulos kadulle, aukioille ja kahviloihin lasten kanssa. Tapaamaan sekä sukua että ystäviä. Perhe voi iltaisin istua ulkona lastensa kanssa, ei tarvitse olla sisällä telkkarin äärellä, ellei halua. Täällä ei edes kesällä suvaita perheitä iltaa viettämässä ostarilla, ja missä sitä aikaa viettäisi kun ostareilla menestyvät vaan ankeat kaljakuppilat ja pizzeriat.
Mutta ei ne etelässäkään sinne itsekseen ilmaannu. Jonkun pitää sopia, missä ravintolassa tai kahvilassa nähdään ja mihin aikaan. Tai jos mennään jonnekin ulos, niin varmaan on ihan hyvä sopia sekin, että minkä suihkulähteen äärelle tänään mennään istumaan. Ei ne etelässäkään mitään ajatustenlukijoita ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai nyt ihmiset voi päättää itse miten elää. Ei kukaan estä tekemästä liutaa lapsia, hankkia ystäviä ja syömästä niiden kanssa pitkän pöydän ääressä hyvin laitettua illallista? Kysymys vaan on että kuka viitsii.
Juuri näin. Aloita itsestäsi: Kutsu ja kestitse, välitä ja huomioi muita.
Tämä! Yleensä yhteisöllisyyden perään haikailevat eniten ne, jotka eivät itse viitsi laittaa rikkaa ristiin yhteisöllisyyden luomiseksi. Mutta ehkä meillä suomalaisilla onkin vikana se, että yhteiskunnan pitäisi järjestää meille kaikki. Jopa ystävät, sukulaiset ja yhteisöllisyys. Jos pitäisi tehdä jotain ihan itse, niin sitten voivotellaan, miten muualla maailmassa on asiat niin paljon paremmin. Ei se niin mene vaan itse pitää kutsua ja järjestää, luoda perinteitä.
t. Yli 30 vuotta juhlia, päivällisiä ja yhteistä tekemistä järjestänyt suomalainen, jolla on tuo kaivattu yhteisöllisyysEihän Etelä-Euroopassakaan aina kokoonnuta koteihin juhlimaan, vaan on tavallista mennä ravintolaan koko suvun kesken. Lisäksi iltaisin on tavallista mennä ulos kadulle, aukioille ja kahviloihin lasten kanssa. Tapaamaan sekä sukua että ystäviä. Perhe voi iltaisin istua ulkona lastensa kanssa, ei tarvitse olla sisällä telkkarin äärellä, ellei halua. Täällä ei edes kesällä suvaita perheitä iltaa viettämässä ostarilla, ja missä sitä aikaa viettäisi kun ostareilla menestyvät vaan ankeat kaljakuppilat ja pizzeriat.
Mutta ei ne etelässäkään sinne itsekseen ilmaannu. Jonkun pitää sopia, missä ravintolassa tai kahvilassa nähdään ja mihin aikaan. Tai jos mennään jonnekin ulos, niin varmaan on ihan hyvä sopia sekin, että minkä suihkulähteen äärelle tänään mennään istumaan. Ei ne etelässäkään mitään ajatustenlukijoita ole.
Mutta tähän lisään kuitenkin, että Suomessa kahvilassa ja ravintoloissa käynti on niin kallista, että ei läheskään kaikilla ole sellaiseen varaa. Varsinkaan lapsiperheissä.
Vierailija kirjoitti:
Ei se pelkästään itsestä ole kiinni. Tahtoisin pitää aikuiset lapseni kotona asumassa muutaman vuoden pidempään mutta ympäristön painostus on niin kova. Vanhempi jo muutti pois 20v ja nuorempi haluaisi jo nyt 19v lähteä. Ei kai se nyt haittaisi vaikka muuttaisi pois vasta siinä 22-23 vuotiaana? Tilaa asua kun kuitenkin olisi.
Ja sitten sekin, että kaveripiirissä nuoret käyvät moikkaamassa vanhempiaan kovin harvoin kuulemani mukaan. Esikoiseni antaa ymmärtää, että olen omituinen kun haluan tavata vähintään kerran viikossa. Kaverit eivät kuulemma tapaa vanhempiaan niin usein.
Yritä nyt sitten elää perhekeskeisesti kun omat lapset ja koko yhteiskunta haraa vastaan.
Eli yhteisön painostus on niin kova? Kaipaat yhteisöllisyyttä, mutta kun sitä on, et tykkääkään siitä, koska haluaisit tehdä niinkuin itse haluat? Mitäpä, jos unohtaisit kokonaan tuon ympäristön paineen ja alkaisit elää just niinkuin itse haluat?
Vierailija kirjoitti:
Ei se pelkästään itsestä ole kiinni. Tahtoisin pitää aikuiset lapseni kotona asumassa muutaman vuoden pidempään mutta ympäristön painostus on niin kova. Vanhempi jo muutti pois 20v ja nuorempi haluaisi jo nyt 19v lähteä. Ei kai se nyt haittaisi vaikka muuttaisi pois vasta siinä 22-23 vuotiaana? Tilaa asua kun kuitenkin olisi.
Ja sitten sekin, että kaveripiirissä nuoret käyvät moikkaamassa vanhempiaan kovin harvoin kuulemani mukaan. Esikoiseni antaa ymmärtää, että olen omituinen kun haluan tavata vähintään kerran viikossa. Kaverit eivät kuulemma tapaa vanhempiaan niin usein.
Yritä nyt sitten elää perhekeskeisesti kun omat lapset ja koko yhteiskunta haraa vastaan.
Omat lapseni ovat lähteneet 25- ja 21-vuotiaina. Ei ole ympäristö painostanut mihinkään suuntaan. Ja ihan olet voinut kasvattaa omat lapsesi niinkuin olet halunnut sukulaisten vierailuja myöten. Mä olen aina vieraillut vanhempieni luona ja aikuiset lapseni vierailevat niin minun luonani kuin isovanhempiensa luonakin. Ihan lapsuudessa opittuja asioita nämä. Ja ne lapset kannattaa opettaa myös siihen, ettei aina tarvitse apinoida kavereiden tekemisiä.
Siinä edellisessä viestissäsi sinulla toimi ääkköset moitteettomasti ja nyt ne eivät yhtäkkiä enää toimikaan? ;) Miksi yrität feikata asuvasi ulkomailla? Säälittävin ja naurettavin pätemisyritys aikoihin :D