Lue keskustelun säännöt.
Kaipaako kukaan muu Suomeen etelänmaalaista, lämmintä ja perhekeskeistä kulttuuria
24.04.2017 |
Miksi täällä tavoitteiden ja elämän pitää olla niin minä- ja egokeskeistä? Olen ihan ihastuksissani kun käyn välillä tuttavien luona etelässä, jossa perheet kokoontuvat yhteen ja toisista välitetään. Miksi täällä perhe-elämä nähdään vain raskaana ja hankalana, eikä nähdä kaikkea sitä rikkautta mitä siihen liittyy?
Kommentit (107)
Ei kiinnosta roikkua sukulaisten kanssa vain siksi, että he sattuvat olemaan sukua. Jos sieltä löytyy jotain aidosti miellyttäviä persoonia, niin silloin ystävystyy näiden kanssa muutenkin.
Olen erittäin tyytyväinen, että sukulaiseni asuvat aika kapealla alueella ja itse en enää asu lähelläkään tuota aluetta. Olisi todella raivostuttavaa jos esimerkiksi syntymäpäivänäni minun luokseni koittaisi tuppaantua sukulaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmetellyt. Mulla on kolme siskoa ja veli, ja kaikki ollaan nykyisin perheellisiä. Kesät suvun yhteisellä mökkipaikalla, tuki ja apu kaikissa elämänvaiheissa, se kaikki nauru ja hauskuus kun ollaan yhdessä.. Iso ja läheinen perhe on tosi arvokas juttu.
Omahyväinen viestisi sai mut näkemään punaista, tajuatko ettei kaikki vaan synny kaltaiseesi kultalusikka perheeseen. Jotkut syntyy ilman turvaverkkoa ja välittämistä, ja tämä yksinäisyyden noidankehä kestää koko elämän. Toisille toi sun tilanteesi ei ole koskaan mahdollinen, koita vaikka joskus katella sen oman pikku perhees ulkopuolelle.
Ei tarvitse mennä Italiaan asti. Suomalaisen kulttuurin sosiaalisen kanssakäymisen ja yhteisöllisyyden puute ja jopa lähiomaisiin kohdistettu kyräily, kadehtiminen ja eristäytyminen ovat jo outo ilmiö, kun mennään Ruotsiin tai Tanskaan tai jopa suomenruotsalaisten pariin.
Vierailija kirjoitti:
Noissa kulttuureissa ehkä on oikeasti enemmän aikaa järjestää esim sukuillallisia ja istua pitkän kaavan mukaan, kun toinen puolisoista (yleensä nainen) on kotona eikä käy ulkopuolella töissä.
Suomessa ei paljon naurata kun viiden jälkeen juokset hakemaan lapset päikystä ja suuntaat kaupan kautta kotiin, kokkaat nopeasti jotain ja sitten alkavatkin kaikkien harrastukset kodin ulkopuolella.
Yhdessäoloon ei vain ole aikaa.
Tämä siis sivusta seuraten, itse olenperheetön, mutta en panisi pahakseni tuollaista kotiäidin roolia, missä saisin keskittyä lasten ja miehen hoivaamiseen:) Ja kun joku nostaa tähän kuitenkin sen Mitäs-teet-sitten-kun-mies-jättää-ja-jäät-puille-paljaille -keskustelun niin voitaneen todeta että esim. katolisessa Italiassa kestävä avioliitto on aika keskeinen arvo, eivätkä avioerot ole niin arkipäivää kuin Suomessa. Tietävämmät korjatkaa jos olen väärässä...
Ikä ja missä asut?
Kuulostaa aika hyvältä sun kirjoitus.
Vierailija kirjoitti:
Mutta tähän lisään kuitenkin, että Suomessa kahvilassa ja ravintoloissa käynti on niin kallista, että ei läheskään kaikilla ole sellaiseen varaa. Varsinkaan lapsiperheissä.
Se on halvempaa taalla italiassa ja monessa muussa maassa osittain siksi etta yrittajat kiertaa veroja niin ahkerasti ;-) eika ketaan kiinnosta antaa rahaa kasvottomalle valtiolle, jolta ei koeta saatavan tarpeeksi takaisin. Kuten sanottu, yhteiskunta on kokonaisuus. Rusinoiden poimiminen jarjestelmista on vaikeaa, ei ihmisilla ole yksinkertaisesti kannustimia pitaa perhesiteita ylla samalla tavalla, kun on yhteiskunnan turvaverkot ja instituutiot. Arvot kuitenkin ovat jossain maarin tarpeen ja hyodyn sanelemia eivatka erikseen maaraytyvia. Toisaalta se on tasa-arvoisempaa, ne joille sattuu paska perhe eivat joudu karsimaan siita samassa maarin, vaikka sitten taas jotkut perheet ja ihmiset olisivat ehka onnellisempia sellaisessa yhteisollisessa meiningissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai nyt ihmiset voi päättää itse miten elää. Ei kukaan estä tekemästä liutaa lapsia, hankkia ystäviä ja syömästä niiden kanssa pitkän pöydän ääressä hyvin laitettua illallista? Kysymys vaan on että kuka viitsii.
Juuri näin. Aloita itsestäsi: Kutsu ja kestitse, välitä ja huomioi muita.
Tämä! Yleensä yhteisöllisyyden perään haikailevat eniten ne, jotka eivät itse viitsi laittaa rikkaa ristiin yhteisöllisyyden luomiseksi. Mutta ehkä meillä suomalaisilla onkin vikana se, että yhteiskunnan pitäisi järjestää meille kaikki. Jopa ystävät, sukulaiset ja yhteisöllisyys. Jos pitäisi tehdä jotain ihan itse, niin sitten voivotellaan, miten muualla maailmassa on asiat niin paljon paremmin. Ei se niin mene vaan itse pitää kutsua ja järjestää, luoda perinteitä.
t. Yli 30 vuotta juhlia, päivällisiä ja yhteistä tekemistä järjestänyt suomalainen, jolla on tuo kaivattu yhteisöllisyysEihän Etelä-Euroopassakaan aina kokoonnuta koteihin juhlimaan, vaan on tavallista mennä ravintolaan koko suvun kesken. Lisäksi iltaisin on tavallista mennä ulos kadulle, aukioille ja kahviloihin lasten kanssa. Tapaamaan sekä sukua että ystäviä. Perhe voi iltaisin istua ulkona lastensa kanssa, ei tarvitse olla sisällä telkkarin äärellä, ellei halua. Täällä ei edes kesällä suvaita perheitä iltaa viettämässä ostarilla, ja missä sitä aikaa viettäisi kun ostareilla menestyvät vaan ankeat kaljakuppilat ja pizzeriat.
Tässäpä se suurin ero Suomeen nähden onkin. Etelässä on todella helppoa ja halpaa lähteä koko porukalla syömään tai kahville isollakin joukolla jolloin kestitsemisestä ei tule rasitetta kenellekään. Lähdepä Suomessa viemään 14 henkeä vaikka aamiaisbrunssille - halvimmillaan 280€!! Kenellä on varaa?? Kahvillakäynti 3 henkeä kahvit + halvimmat pullat - 20€!
Esim Italiassa mennään usein aperitivoille ennen kuin lähdetään illalliselle johonkin ravintolaan: juoma 4€ ja sen mukana tulee iso lautasellinen suupaloja (bruschettaa, oliiveja, juustoa, makkaroita, kinkkua ja melonia yms)! Kyllähän tuon tarjoaa vaikka isommallekin seurueelle mutta mitä saat 4 eurolla Suomessa? Pahimmillaan et edes lasillista hanavettä:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai nyt ihmiset voi päättää itse miten elää. Ei kukaan estä tekemästä liutaa lapsia, hankkia ystäviä ja syömästä niiden kanssa pitkän pöydän ääressä hyvin laitettua illallista? Kysymys vaan on että kuka viitsii.
Juuri näin. Aloita itsestäsi: Kutsu ja kestitse, välitä ja huomioi muita.
Tämä! Yleensä yhteisöllisyyden perään haikailevat eniten ne, jotka eivät itse viitsi laittaa rikkaa ristiin yhteisöllisyyden luomiseksi. Mutta ehkä meillä suomalaisilla onkin vikana se, että yhteiskunnan pitäisi järjestää meille kaikki. Jopa ystävät, sukulaiset ja yhteisöllisyys. Jos pitäisi tehdä jotain ihan itse, niin sitten voivotellaan, miten muualla maailmassa on asiat niin paljon paremmin. Ei se niin mene vaan itse pitää kutsua ja järjestää, luoda perinteitä.
t. Yli 30 vuotta juhlia, päivällisiä ja yhteistä tekemistä järjestänyt suomalainen, jolla on tuo kaivattu yhteisöllisyysEihän Etelä-Euroopassakaan aina kokoonnuta koteihin juhlimaan, vaan on tavallista mennä ravintolaan koko suvun kesken. Lisäksi iltaisin on tavallista mennä ulos kadulle, aukioille ja kahviloihin lasten kanssa. Tapaamaan sekä sukua että ystäviä. Perhe voi iltaisin istua ulkona lastensa kanssa, ei tarvitse olla sisällä telkkarin äärellä, ellei halua. Täällä ei edes kesällä suvaita perheitä iltaa viettämässä ostarilla, ja missä sitä aikaa viettäisi kun ostareilla menestyvät vaan ankeat kaljakuppilat ja pizzeriat.
Miten siellä Etelä-Euroopassa tämä hoituu, jos isovanhemmat asuvat Palermossa, yksi sisaruksista lapsineen Roomassa, toinen Firenzessä ja kolmas Napolissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai nyt ihmiset voi päättää itse miten elää. Ei kukaan estä tekemästä liutaa lapsia, hankkia ystäviä ja syömästä niiden kanssa pitkän pöydän ääressä hyvin laitettua illallista? Kysymys vaan on että kuka viitsii.
Juuri näin. Aloita itsestäsi: Kutsu ja kestitse, välitä ja huomioi muita.
Tämä! Yleensä yhteisöllisyyden perään haikailevat eniten ne, jotka eivät itse viitsi laittaa rikkaa ristiin yhteisöllisyyden luomiseksi. Mutta ehkä meillä suomalaisilla onkin vikana se, että yhteiskunnan pitäisi järjestää meille kaikki. Jopa ystävät, sukulaiset ja yhteisöllisyys. Jos pitäisi tehdä jotain ihan itse, niin sitten voivotellaan, miten muualla maailmassa on asiat niin paljon paremmin. Ei se niin mene vaan itse pitää kutsua ja järjestää, luoda perinteitä.
t. Yli 30 vuotta juhlia, päivällisiä ja yhteistä tekemistä järjestänyt suomalainen, jolla on tuo kaivattu yhteisöllisyysEihän Etelä-Euroopassakaan aina kokoonnuta koteihin juhlimaan, vaan on tavallista mennä ravintolaan koko suvun kesken. Lisäksi iltaisin on tavallista mennä ulos kadulle, aukioille ja kahviloihin lasten kanssa. Tapaamaan sekä sukua että ystäviä. Perhe voi iltaisin istua ulkona lastensa kanssa, ei tarvitse olla sisällä telkkarin äärellä, ellei halua. Täällä ei edes kesällä suvaita perheitä iltaa viettämässä ostarilla, ja missä sitä aikaa viettäisi kun ostareilla menestyvät vaan ankeat kaljakuppilat ja pizzeriat.
Tässäpä se suurin ero Suomeen nähden onkin. Etelässä on todella helppoa ja halpaa lähteä koko porukalla syömään tai kahville isollakin joukolla jolloin kestitsemisestä ei tule rasitetta kenellekään. Lähdepä Suomessa viemään 14 henkeä vaikka aamiaisbrunssille - halvimmillaan 280€!! Kenellä on varaa?? Kahvillakäynti 3 henkeä kahvit + halvimmat pullat - 20€!
Esim Italiassa mennään usein aperitivoille ennen kuin lähdetään illalliselle johonkin ravintolaan: juoma 4€ ja sen mukana tulee iso lautasellinen suupaloja (bruschettaa, oliiveja, juustoa, makkaroita, kinkkua ja melonia yms)! Kyllähän tuon tarjoaa vaikka isommallekin seurueelle mutta mitä saat 4 eurolla Suomessa? Pahimmillaan et edes lasillista hanavettä:D
Tässä on muna kana ongelma. Kun kulttuuriin ei kuulu tapa mennä isolla laumalla ottamaan lasillinen jotain ja napostella siinä sivussa pientä niin ei ole syntynyt paikkoja missä se olisi mahdollista. Koska suomalaisissa ravintoloissa ei käy isoja laumoja syömässä pieniä vaan pieniä laumoja syömässä enemmän niin on revittävä isompi kate siitä mitä tarjoilee mikä rajaa halvat pienet napostelut pois.
Ja sitten on tietysti se että täällä suhtaudutaan alkoholiin neuroottisesti. Viinilasillinen on joillekin portti helvetin kauhistuksiin kun se etelässä on normi juoma työpaikkaruokailussakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai nyt ihmiset voi päättää itse miten elää. Ei kukaan estä tekemästä liutaa lapsia, hankkia ystäviä ja syömästä niiden kanssa pitkän pöydän ääressä hyvin laitettua illallista? Kysymys vaan on että kuka viitsii.
Juuri näin. Aloita itsestäsi: Kutsu ja kestitse, välitä ja huomioi muita.
Tämä! Yleensä yhteisöllisyyden perään haikailevat eniten ne, jotka eivät itse viitsi laittaa rikkaa ristiin yhteisöllisyyden luomiseksi. Mutta ehkä meillä suomalaisilla onkin vikana se, että yhteiskunnan pitäisi järjestää meille kaikki. Jopa ystävät, sukulaiset ja yhteisöllisyys. Jos pitäisi tehdä jotain ihan itse, niin sitten voivotellaan, miten muualla maailmassa on asiat niin paljon paremmin. Ei se niin mene vaan itse pitää kutsua ja järjestää, luoda perinteitä.
t. Yli 30 vuotta juhlia, päivällisiä ja yhteistä tekemistä järjestänyt suomalainen, jolla on tuo kaivattu yhteisöllisyysEihän Etelä-Euroopassakaan aina kokoonnuta koteihin juhlimaan, vaan on tavallista mennä ravintolaan koko suvun kesken. Lisäksi iltaisin on tavallista mennä ulos kadulle, aukioille ja kahviloihin lasten kanssa. Tapaamaan sekä sukua että ystäviä. Perhe voi iltaisin istua ulkona lastensa kanssa, ei tarvitse olla sisällä telkkarin äärellä, ellei halua. Täällä ei edes kesällä suvaita perheitä iltaa viettämässä ostarilla, ja missä sitä aikaa viettäisi kun ostareilla menestyvät vaan ankeat kaljakuppilat ja pizzeriat.
Tässäpä se suurin ero Suomeen nähden onkin. Etelässä on todella helppoa ja halpaa lähteä koko porukalla syömään tai kahville isollakin joukolla jolloin kestitsemisestä ei tule rasitetta kenellekään. Lähdepä Suomessa viemään 14 henkeä vaikka aamiaisbrunssille - halvimmillaan 280€!! Kenellä on varaa?? Kahvillakäynti 3 henkeä kahvit + halvimmat pullat - 20€!
Esim Italiassa mennään usein aperitivoille ennen kuin lähdetään illalliselle johonkin ravintolaan: juoma 4€ ja sen mukana tulee iso lautasellinen suupaloja (bruschettaa, oliiveja, juustoa, makkaroita, kinkkua ja melonia yms)! Kyllähän tuon tarjoaa vaikka isommallekin seurueelle mutta mitä saat 4 eurolla Suomessa? Pahimmillaan et edes lasillista hanavettä:D
Tässä on muna kana ongelma. Kun kulttuuriin ei kuulu tapa mennä isolla laumalla ottamaan lasillinen jotain ja napostella siinä sivussa pientä niin ei ole syntynyt paikkoja missä se olisi mahdollista. Koska suomalaisissa ravintoloissa ei käy isoja laumoja syömässä pieniä vaan pieniä laumoja syömässä enemmän niin on revittävä isompi kate siitä mitä tarjoilee mikä rajaa halvat pienet napostelut pois.
Ja sitten on tietysti se että täällä suhtaudutaan alkoholiin neuroottisesti. Viinilasillinen on joillekin portti helvetin kauhistuksiin kun se etelässä on normi juoma työpaikkaruokailussakin.
Meillä on Suomessa ollut ihan samanlainen yhteisöllinen kulttuuri kuin muuallakin. Se vain loppui siihen, että ihmiset alkoivat muuttaa pois kotikylistään eri puolille Suomea. Tuo "iso lauma" on hajaantunut satojen kilometrien päähän toisistaan. Sen vuoksi ei noin vaan piipahdeta jossain lasillisella ja napostelemassa, koska tapaaminen vaatii matkajärjestelyt, majoitusjärjestelyt ja aikataulujärjestelyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kaipaa. Kaipaan kyllä eteläeurooppalaista ilmastoa, luontoa (vuoret, meri), arkkitehtuuria ja ruokaa. Ja sellaista yleistä rentoutta. Läheisyyttä ja perhekeskeisyyttä en kaipaa, sillä nautin omasta rauhasta. Jatkuva kanssakäyminen ihmisten kanssa vie minulta energiaa (olen introvertti). Pidän illanvietoista ystävieni, kollegojeni ja perheeni kanssa, mutta en kestäisi sellaista yltiösosiaalisuutta liian usein. Ja lapsia minulla ei ole. Viihdyn luonnossa ja eläinten seurassa enemmän kuin ihmisten ympäröimänä :)
En todellakaan kaipaa. Perhe ei ole minulle tärkeä arvo, ja jos kulttuuri olisi vielä perhekeskeisempi kuin se on nyt, tuntisin oloni entistäkin ulkopuolisemmaksi. Suomessa saa sentään ihmisarvon, vaikka ei olisi sukurakas tai haluaisi omia lapsia, mutta kyllä täälläkin perheellä on erittäin vahva institutionaalinen asema. Ehkä sitä ei niin huomaa sieltä sisäpuolelta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voithan yrittää soveltaa omaan perheeseesi millaista tyyliä tahansa.
Minä pidän noita viini- ja herkkuillallisia mieluummin ystävieni kuin perheenjäsenteni kanssa. Ystävät saa valita, sukua ei. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kela, sossu, lapsilisät, ym. almut pois, niin alkaa sitä yhteisöllisyyttä löytyä täältäkin.
Tämä idiootti luulee, että samanlaisia tukia ei ole muissa EU-maissa. Toiset hölmöt sitten yläpeukuttavat.Miten kukaan voi olla nykyaikana noin tietämätön? Yksistään jo EU määrää tiettyjen, eli lähes kaikkien tukien olemassaolon.
Tukien määrät toki vaihtelevat maittain, mutta kaikissa kehittyneissä EU-maissa ne ovat melko verrannolliset keskenään. Kehittyvissä maissa ne ovat selvästi pienemmät, johtuen valtioiden taloudellisesta tilanteesta.
Suomen tukien luullaan, siis vain luullaan, olevan suuret, mutta se ei pidä paikkaansa. Suomessa useimmista tuista , toimeentulotukea lukuunottamatta, maksetaan veroa, eli osa niistä palautuu valtiolle ja tuen saaja saa vähemmän käteen. Useissa valtioissa tuista ei peritä veroa.
Suomessa oli vahva yhteisöllisyys vielä vuosikymmeniä sitten. Nykyaika korostaa yksilöä ja itsekkyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Noissa kulttuureissa ehkä on oikeasti enemmän aikaa järjestää esim sukuillallisia ja istua pitkän kaavan mukaan, kun toinen puolisoista (yleensä nainen) on kotona eikä käy ulkopuolella töissä.
Suomessa ei paljon naurata kun viiden jälkeen juokset hakemaan lapset päikystä ja suuntaat kaupan kautta kotiin, kokkaat nopeasti jotain ja sitten alkavatkin kaikkien harrastukset kodin ulkopuolella.
Yhdessäoloon ei vain ole aikaa.
Tämä siis sivusta seuraten, itse olenperheetön, mutta en panisi pahakseni tuollaista kotiäidin roolia, missä saisin keskittyä lasten ja miehen hoivaamiseen:) Ja kun joku nostaa tähän kuitenkin sen Mitäs-teet-sitten-kun-mies-jättää-ja-jäät-puille-paljaille -keskustelun niin voitaneen todeta että esim. katolisessa Italiassa kestävä avioliitto on aika keskeinen arvo, eivätkä avioerot ole niin arkipäivää kuin Suomessa. Tietävämmät korjatkaa jos olen väärässä...
En nyt tiedä, mihin maihin viittaat "noilla kulttuureilla", mutta kyllä esim. Etelä-Euroopassa naiset käy samalla lailla töissä kuin Suomessakin. Ehkä enemmänkin siinä mielessä, ettei ole välttämättä kovin pitkiä äitiyslomia ja mahdollisuutta olla kotona.
Vierailija kirjoitti:
Mua on joskus tällä palstalla kummasteltu kun olen sanonut että lasken perheenjäsenikseni myös esim. miehen sisarukset ja isänsä "uuden" vaimon (ovat olleet yhdessä jo 30 v). Ei kuulemma ole normaalia, edes lapsuudenperhe ei monien mielestä kuulu perheeseen sen jälkeen kun on saanut lapsia. Tämä taas on minulle jonkinmoinen järkytys...
Ehkä olen sitten outo näin supisuomalaiseksi, mutta ainakin minulla on lämpimät suhteet näihin läheisiini <3
Älä välitä, vaikka tuo olisi joidenkin mielestä outoa. Kaikki tutkimukset tukee sitä, että tuollainen suhtautuminen on hyödyllistä kaikkien kannalta, siis se, että perhe nähdään laajemmaksi käsitteeksi kuin ydinperhe. Yhteiskuntatieteissä on suomalaista sulkeutunutta ydinperhemallia pidetty jopa yhtenä syynä perhesurmiin (joita Suomessa tapahtuu suhteellisesti paljon).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kela, sossu, lapsilisät, ym. almut pois, niin alkaa sitä yhteisöllisyyttä löytyä täältäkin.
Tämä idiootti luulee, että samanlaisia tukia ei ole muissa EU-maissa. Toiset hölmöt sitten yläpeukuttavat.Miten kukaan voi olla nykyaikana noin tietämätön? Yksistään jo EU määrää tiettyjen, eli lähes kaikkien tukien olemassaolon.
Tukien määrät toki vaihtelevat maittain, mutta kaikissa kehittyneissä EU-maissa ne ovat melko verrannolliset keskenään. Kehittyvissä maissa ne ovat selvästi pienemmät, johtuen valtioiden taloudellisesta tilanteesta.
Suomen tukien luullaan, siis vain luullaan, olevan suuret, mutta se ei pidä paikkaansa. Suomessa useimmista tuista , toimeentulotukea lukuunottamatta, maksetaan veroa, eli osa niistä palautuu valtiolle ja tuen saaja saa vähemmän käteen. Useissa valtioissa tuista ei peritä veroa.
Suomessa oli vahva yhteisöllisyys vielä vuosikymmeniä sitten. Nykyaika korostaa yksilöä ja itsekkyyttä.
Tämä tuntuu olevan joku ikuinen myytti. Siis, että Suomi olisi jotenkin ainoa maa, joka maksaa sosiaalietuuksia :D Suomihan on saanut jopa Euroopan neuvostolta huomautuksen liian matalasta sosiaaliturvasta: http://yle.fi/uutiset/3-7797709
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Suomalaisten perhedynamiikkaa on surullista katsoa. Niin kylmää ja tunteetonta. Italia menisi jo liian pitkälle, mutta jo Saksassa perheet kanssakäyvät kuten normaalit ihmiset.
Olen niin samsa mieltä!
t. saksalainen
Vierailija kirjoitti:
anoppi Suomessa vieraillessaan tuo aina kalsareita pojalleen ja siivoaa kaikki meidän kaapit uuteen uskoon lupaa kysymättä.
Mistä valitat ja miksi?
Ilmaisia uusia alusvaatteita, ilmainen siivous ja siivooja järjestää jopa kaapit pyytämättä ja kysymättä.
Olet todellakin tyypillinen suomalainen. Palvelu pelaa viimeisen päälle mutta ei, avusta loukkaannutaan ja suututaan.
Ymmärrän kyllä ap sum pointin ja ihailun...
Mutta kun itse mietin mitä painajais ihmisiä oma lapsuudenperheeni on, niin itse mielummin ammun itseäni päähän, kuin olisin heidän kanssaan missään tekemisissä.
No, eivät hekään toimeen tule keskenään, eli en ole "perheen" ainoa paukapää.. jo ajatuskin siitä että lapsuudenperhe laitettaisiin yhteen tilaan... EEEEIIII!!! =D ..Ei menisi kyllä puolta tuntiakaan kun olisi jo ensimmäinen ruumis...
Meitä on 4 sisarusta ja vanhemmat.. kukaan ei siis ole tekemisissä keskenään, koska täysisota on heti pystyssä. Tällaista se on aina ollut, minullakin on ikää 45v joten mistään lyhyt aikaisesta jutusta ei ole kyse.
Kukaan lapsuudenperheestä ei ole esim lähnyt lapsiani, toisaalta, en ole nähnyt yhden sisaren lasta (muut lapsettomia). Mutta parempi näin!!! Ja en kaipaa, näin asiat ovat aina olleet, ikäviä ja hankalia, tämä on se meidän lapsuudenperheen normaali olotila. Ja mikään ei ollut ahdistavampaa ja hirveimpää elämässä kuin lapsuus ja nuoruus. Maailmalle lähdin kun oln 15 enkä ole taakseni katsonut.
Minulla on kuitenkin omassa elämässä kaikki hyvin, mutta on ollut kyllä opettelimista perhekeskeisyydessä.. Vieläkään en ole oikein päässyt kärryille ja edelleen ihmettelen kun katselen miehen lapsuudenperhettä ja heidän välejään. Musta se on hassua että hienoa että tulevat toimeen ja pitävät yhteyttä.. Mutta se on silti tosi outoa =D =D