Kaipaako kukaan muu Suomeen etelänmaalaista, lämmintä ja perhekeskeistä kulttuuria

Vierailija kirjoitti:

Miten siellä Etelä-Euroopassa tämä hoituu, jos isovanhemmat asuvat Palermossa, yksi sisaruksista lapsineen Roomassa, toinen Firenzessä ja kolmas Napolissa? 

Lomapyhinä, jolloin perhe kokoontuu maailmalta kotikylään niitä viettämään.

Vierailija kirjoitti:

En kaipaa. Kaipaan kyllä eteläeurooppalaista ilmastoa, luontoa (vuoret, meri), arkkitehtuuria ja ruokaa. Ja sellaista yleistä rentoutta. Läheisyyttä ja perhekeskeisyyttä en kaipaa, sillä nautin omasta rauhasta. Jatkuva kanssakäyminen ihmisten kanssa vie minulta energiaa (olen introvertti). Pidän illanvietoista ystävieni, kollegojeni ja perheeni kanssa, mutta en kestäisi sellaista yltiösosiaalisuutta liian usein. Ja lapsia minulla ei ole. Viihdyn luonnossa ja eläinten seurassa enemmän kuin ihmisten ympäröimänä :)

Minä olen perhekeskeisyydestä (tiettyyn rajaan asti) nauttiva introvertti. Tai siis niinpäin, että mitä läheisempi ihminen on, sitä vähemmän vierailu minua kuormittaa koska voin olla ihan oma itseni eikä meidän tarvitse tuijottaa toisiamme silmiin koko vierailun ajan (perheessäni on muitakin introvertteja :D).

Minusta laajan perhekäsityksen etu on juuri se, että jos joku perheenjäsen tulee käymään, siitä ei tarvitse tehdä sen suurempaa numeroa eikä istua kahvipöydässä seurustelemassa (jos ei halua) kuin jos mies tulee kotiin. Mitä harvinaisempi vieras on, sitä enemmän vierailuun täytyy panostaa.

Äitini saattaa tulla lyhyellä varoitusajalla käymään, lähinnä haluaa nähdä lastenlastaan. Osaa keittää itse kahvit (siihen on lupa), minä voin vaikka katsoa telkkaria naapurihuoneessa. Tai äiti saattaa istahtaa sohvannurkkaan lukemaan naistenlehteä. Kovasti yritän samassa kaupungissa asuvalle anopillekin tätä mallia tyrkyttää, että meille saa aina tulla mutta ihan aina ei jaksaisi järjestää mitään seurustelutilaisuutta. Käyvät sitten harvemmin, ja nämä vierailut vievät paljon enemmän energiaa kun ei voi vaan hommailla omiaan vaan pitää täyttää joka ikinen hetki puheella ja istua pöydässä ja pelata kahvintyrkytys/kursailupelejä.

Tästä ketjusta saa sen käsityksen että Suomi on ainoa maa, jossa ei ole yhteisöllisyyden kulttuuria. Näinkö todella on?

Kaipaan.Täällä oletetaan että yhteiskunta hoitaa ja auttaa,vaikka perheen tehtävä se olisi.

Viihdyn kyllä isossa porukassa ja nautin menosta ja meiningistä suvun ympäröimänä.

Mutta nautin myös siitä, että voin siitä halutessani vetäytyä omaan rauhaan, eikä kukaan ihmettele onko se nyt loukkaantunut tai vaadi paikalle.

Käyttäjä2513 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noissa kulttuureissa ehkä on oikeasti enemmän aikaa järjestää esim sukuillallisia ja istua pitkän kaavan mukaan, kun toinen puolisoista (yleensä nainen) on kotona eikä käy ulkopuolella töissä.

Suomessa ei paljon naurata kun viiden jälkeen juokset hakemaan lapset päikystä ja suuntaat kaupan kautta kotiin, kokkaat nopeasti jotain ja sitten alkavatkin kaikkien harrastukset kodin ulkopuolella.

Yhdessäoloon ei vain ole aikaa.

Tämä siis sivusta seuraten, itse olen​perheetön, mutta en panisi pahakseni tuollaista kotiäidin roolia, missä saisin keskittyä lasten ja miehen hoivaamiseen:) Ja kun joku nostaa tähän kuitenkin sen Mitäs-teet-sitten-kun-mies-jättää-ja-jäät-puille-paljaille -keskustelun niin voitaneen todeta että esim. katolisessa Italiassa kestävä avioliitto on aika keskeinen arvo, eivätkä avioerot ole niin arkipäivää kuin Suomessa. Tietävämmät korjatkaa jos olen väärässä...

En nyt tiedä, mihin maihin viittaat "noilla kulttuureilla", mutta kyllä esim. Etelä-Euroopassa naiset käy samalla lailla töissä kuin Suomessakin. Ehkä enemmänkin siinä mielessä, ettei ole välttämättä kovin pitkiä äitiyslomia ja mahdollisuutta olla kotona.

Kylla naisten tyovoimaanosallistumisaste on jossain maarin alhaisempi Etela-Euroopassa, vaikkei nekaan maat toki mitaan Saudi-Arabioita ole.

Arvoista en tieda, mutta monissa kehittyneissa maissa, joissa kotiaiteja on enemman, avioeron sattuessa mies on se, joka taloudellisesti nyhdetaan. Taalla Italiassa eronneista miehista puhutaan "uusina koyhina". Kasittaakseni myos esim. Saksassa on nain.

Täällä mainittiin joku ketju, missä käsiteltiin jotain lyhyestä varoitusajasta kun lapsi tulossa käymään? Voisiko joku linkittää sen, en onnistu löytämään.