Lue keskustelun säännöt.
Haukkuuko miehesi kotivaatteitasi?
24.04.2017 |
Käytätkö erikseen kotivaatteita? Ja jos käytät niin millaisia?
Itse teen toimistotyötä ja työni luonteen vuoksi käytän työssäni yleensä kauluspaitaa, hametta ja korkkareita.
Kotiin tullessani vaihdan päälleni yleensä verkkarit (Nike, Puma tai Gant)ja laitan t-paida (joku vastaava merkki kuin verkkareissa). Kotivaatteet siis ovat ehjiä ja tahrattomia, sellaisia mukavia päälläpidettäviä. Ja talvella pidän joskus lisäksi jalassa villasukkia,koska meidän lattiat on joskus aika kylmät.
Mieheni ei ole koskaan kommentoinut kotivaatteitani enkä kyllä ole minäkään hänen kotivaatteitaan. Myös mies käyttää kotona verkkareita ja t-paitaa. Minusta tärkeintä on, että kotona sellaiset vaatteet jotka ovat mukavat päällä, koska töissä joudun kulkemaan "hienona".
Eräänä päivänä mieheni sai käsittämättömän kohtauksen, jollaista ei koskaan saanut. Hän alkoi yhtäkkiä haukkumaan todella ilkeään äänensävyyn kotivaatteitani. Kuulemme AINA vain kuljen verkkareissa ja t-paidoissa eikä KOSKAAN mitään seksikästä. Villasukat jalassa on kuulemma SEKSINTAPPOASE. Pitäisi kuulemma käyttää kotona jotain lyhyttä minihametta ja avarakauluksista puseroa, mistä näkyy tissivako.
Whaaat?!?!? Tämä ei ole yhtään miehelle tyypillistä käytöstä tai kielenkäyttöä. Mies siis itsekin pukeutuu verkkareihin ja t-paitaan kotona,että ei hänelläkään ole mitään seksikkäitä ja avaria kotivaatteita.
Ja koomisempaa tästä tekee se,että ollaan molemmat 40 v ja pari kouluikäistä lastakin löytyy. En oikein koe olevani enää sen ikäinen tai että kroppani sallisi enää käyttää mitään minihameita kotona.
Mikä tuohon mieheen on mennyt? Onko teillä muilla tällaista?
Kommentit (101)
Mitä arkeenne nyt kuuluu ap? Nostitko kissan pöydälle vai jätitkö asian sittenkin selvittämättä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sorry ap. Luulen myös, että miehelläsi on toinen nainen. Nuo olivat meilläkin ensimmäiset merkit. Mies alkoi haukkua ja arvostella minua asioista, jotka eivät olleet 15:sta vuoteen häirinneet.
Minulla on kotivaatteina mukavia, nättejä mekkoja ja sukkikset. Tai legginsit ja pitkä paita (esim miehen huppari) Mies tykkää kuulemma. Lökähousuja en omista.
Mies saattaa nauraa joillekin mun kotivaateviritelmilleni ja se on ihan ok, nauran välillä itsekin omalle peilikuvalle. Mitään ilkeilyä, huutamista tai vaatimuksia en sen sijaan suostuisi kuuntelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies ei arvostele pukeutumistani, tosin en kuljeskele kotona verkkareissa, vaan minulla on aina housut ja paitapusero, hame ja t-paita, mekko tai rennoimmillaan paita/toppi ja pelkät sukkahousut. Verkkarit ei ole mun arkijuttuni, mulle ne on maalarin remonttihousut. Olen kauhean huono töiden jälkeen vaihtamaan vaatetta. Mulla on tapana pitää essua kokatessa ja heitän vaatteet pyykkiin illan päätteeksi. En ole kylläkään kokkina arkisin kovin usein, kun mies hoitaa autolla kauppareissun ja kokkaa lähes joka arki-ilta. Johtuu mun yli tunnin työmatkastani/suunta, mies on lähellä töissä.
Mies kuljeksii itse verkkareissa tai pelkissä kalsareissa. 20 vuotta oltu mekin naimisissa.
Mullekin tuli heti mieleen, että miehesi on käynyt vieraissa ja huono omatunto saa kierittämään omien tekemisten syyn sun pukeutumisesta johtuvaksi, kun hakee oikeutusta teolleen "Enhän mä olisi näin tehnyt, jos toi Marja ..". Joko toinen nainen tai maksulliset naiset.
Ehkä miehesi näkee asian niin, että olet kyllä valmis panostamaan ulkonäköösi muita varten, mutta et häntä varten. Minulla vähän sama ongelma. Jos olemme kotona, niin vaimo on pyjamassa tai verkkareissa. Jos menemme kahdestaan/perheen kesken jonnekin, laittaa farkut, hupparin tai fleecen ja tennarit. Heti kun mukana on muitakin, on intoa miettiä vaatteita ja kenkiä, laittaa hiuksia ja meikata.
Kyllä minä ymmärrän sen, että kotona haluaa olla rennommin ja tilaisuuteen pukeudutaan paremmin. Mutta jos ei koskaan viitsi näyttää hyvältä vain puolisoa varten, niin kertoo sekin jotain. En minäkään mitään pukua kotona pidä, mutta farkkuja ja kauluspaitaa tai verkkareita ja t-paitaa. Ja panostan kyllä pukeutumiseeni saman verran oli sitten kyseessä illanvietto kavereiden tai vaimon kanssa. Virallisemmat tai hienommat juhlat on sitten erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kotona ei ole ketään katselemassa mutta yleensä olen t-paidassa. Siis pelkässä. En voisi ikinä pitää farkkuja tms kotona, ne lähtee heti kun saan oven takanani kiinni.
Miehen päässä se ongelma on, ei sun pukeutumisessa.
Vittu että miehet on sairaita, runkatkoot keskenään vessassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kuljen asunnossamme pääosin stringeissä yläosattomana, ja juoksujen aikaan minishortseissa.
Varusteluun kuuluu ajoittain myös villasukat.
En kuitenkaan voisi kuvitella kulkevani esim. lökäpöksyissä taikka kaavussa. Yläosan, topin, saatan laittaa päälleni jos olen kipeänä.
Syynä "mukavavaatteiden" boikottiin on, että koen niiden olevan seksintappajat ja mielestäni muutenkin vähentävän naisellisuuden tunnetta. Kaikilla meillä on omat makumme.
Miehellesi iski vaihdevuodet: men-opaus.
Yli 3-kymppisillä miehillä testosteroni vähenee, tulee eturauhasvaivoja, kremppaa ja kaljuuntumista, väsymystä ja kärttyisyyttä.
Moni mies hoitaa oireita positiivisesti:
urheilee, matkustelee tai ostaa moottoripyörän,
joku reagoi negatiivisesti:
saa raivokohtauksia, vetää viinaa
tai suunnittelee pettämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miksei nainen sais kotona pitää niitä vaatteita mitä haluaa. Miten se jotenkin muka tuhoo "naiseuden" miehen silmissä? Haluaako joku selittää? Ainut miten ymmärrän on että mies on jumahtanu jonnekkin 1800-luvulle ja on sitä mieltä että naisissa ei oo muuta kun kaunis kuori.
Vierailija kirjoitti:
Ei, mieheni ei koskaan hauku minua tai ulkonäköäni.
Kotiasuja on erilaisia: collegehousut, toppi ja neuletakki, ruudullinen pyjama, sukkahousut ja trikoomekko, legginsit ja iso villapaita... Jalassa on aina sukat ja villasukat, usein harteilla huivi tai keeppi. Välillä näytän kaikkien kerroksieni kanssa suorastaan virolaiselta torimummolta ja silti mieheni katsoo mua kauniisti.
Mielestäni ongelma ei ole ap:n pukeutuminen, vaan se että mies nyt haukkuu ja arvostelee ja vaatii olemaan toisenlainen. Jostain tuollainen käytös kumpuaa tai heijastuu, että noin purkaa jotain turhautumista, pettymystä tai syyllisyyttä siihen kumppaniin.
Ja jos nainen arvostelee miehen pukeutumista, niin silloin ongelma on vain siinä pukeutumisessa eikä suinkaan naisen vaatimuksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tuollainen kitisevä Lenita Airisto on päässyt luikertelemaan aviomieheksesi?
Yniyni, huonot vaatteet.
Osta äijä paremmat, jos häiritsee!
Vierailija kirjoitti:
Sorry ap. Luulen myös, että miehelläsi on toinen nainen. Nuo olivat meilläkin ensimmäiset merkit. Mies alkoi haukkua ja arvostella minua asioista, jotka eivät olleet 15:sta vuoteen häirinneet.
Tai sitten on kyse siitä, että tuli vain mitta täyteen.
Meillä ei ole toistemme vaatteita haukuttu puolin eikä toisin. Minulla kotivaatteet juuri jotain legginsit + t-paita ja talvella vielä pörrösukat ja yleensä lämmin aamutakki tai huppari. Mies tarkenee paremmin ja käyttää pelkkää t-paitaa ja jotain löhöhousuja. Yli kymmenen vuotta ollaan oltu yhdessä ja seksiä on kerran viikossa, sama millaisissa rytkyissä olisimme toisiamme katselleet.
Toki huumorillekin on ollut sijansa: kerran nauroin, että mies näyttää ihan mielisairaalapotilaalta kun päällään oli valkoiset bokserit ja pitkähkö, väljä valkoinen t-paita, ja yhtä hauskaa miehellä oli kun olin kerran ostanut erehdyksessä oikein kunnon mummoalkkarit, joissa kaulus ulottui suunnilleen kainaloihin asti ja niitä sitten miehelle "seksikkäästi" esittelin. ;)
Vierailija kirjoitti:
Itse kuljen asunnossamme pääosin stringeissä yläosattomana, ja juoksujen aikaan minishortseissa.
Varusteluun kuuluu ajoittain myös villasukat.
En kuitenkaan voisi kuvitella kulkevani esim. lökäpöksyissä taikka kaavussa. Yläosan, topin, saatan laittaa päälleni jos olen kipeänä.Syynä "mukavavaatteiden" boikottiin on, että koen niiden olevan seksintappajat ja mielestäni muutenkin vähentävän naisellisuuden tunnetta. Kaikilla meillä on omat makumme.
Miten ihmeessä sinä tarkenet? Joko teillä on todella lämmin tai olet itse hyvin lämminverinen.
Vierailija kirjoitti:
Pitääpä näyttää vaimolle tämä ketju. Ehkäpä loppuu ainainen vinoilu siitä, että esiinnyt kesät talvet kotona pitkissä Black Horseissa ja parhaat päivänsä nähneessä t-paidassa. Kiitos, että autatte häntä ymmärtämään, ettei vaatetusvalintani ole pelkästään sallittu vaan jopa suotava.
Jos vaimosi näkee vaivaa siistin pukeutumisen eteen kotioloissa, niin sitten tietysti olisi hienoa, että teet vastavuoroisesti samoin. Mutta jos vaimosi hihhuilee collareissa ja venähtäneessä tunikassa, niin ihmeessä, pukeudu myös omiin retkuihin.
Tässähän kyse oli siitä, että ap:n mies pukeutuu samalla tavalla kuin ap:kin, mutta silti haukkui vaimonsa niin pystyyn, ettei tämä uskalla enää kotonaan normaalisti olla.
AP täällä taas.
Vaatteista ei nyt enää keskusteltu, mutta mies sanoi minulle, että meidän pitäisi pitää huolta itsestämme ja ettemme lihoisi. Kuulemma minun tulee erityisesti kiinnittää siihen huomiota, että vyötärölle ja mahan kohdalle ei kertyisi painoa, koska kuulemma on kaunista, kun naisen vyötärö korostuu työkoistuvilla vaatteilla.
Olen 161 cm/65 kg. En nyt mikään läski, mutta kahden lapsen ja kaksi raskautta läpikäynyt ja ikää tosiaan 40v niin en tiedä kuinka timmissä kunnossa muut samassa tilanteessa olevat ovat. Olenko sitten lihava? Mies sanoi, että on mukavampaa toisellekin (eli hänelle) jos ei ole ylimääräistä vyötäröllä.
Miehelle on itselleen kasvanut parin viime vuoden aikana man boobsit ja kaljamahaakin on jo tullut. Eikä tosiaan harrasta mitään liikuntaa.
Ja sen voin kertoa, että mies on pettänyt minua kerran 4 vuottas sitten, yhden illan juttu. Joo, olin ehkä tyhmä kun jäin, mutta jäin kuitenkin. En sitten tiedä vieläkö tuo vanha pettäminen vaikuttaa minun ulkonäön puuttumiseen. Vai ovatko miehet vaan niin pinnallisia? Että kunhan on isot tissit ja tiukka perse niin ei väliä vaikka korvien välissä olisi tyhjää?
AP
Ex käytti yhdistä housuista nimitystä seksintappohousut, käytin niitä silti, koska itse pidin niistä. Ei hän huutanut, tai suuttunut niistä, irvaili lähinnä.