Lue keskustelun säännöt.
Vaimo ei ota toteuta toiveitani/ehdota koskaan mitään uutta seksissä
Nii-i.
24.04.2017 |
Otsikossa se tulikin. Esim, olen monesti ehdottanut että haluaisin hänen sormettavan peppuani, johon todennut että kokeillaan vaan joku kerta. Noh, oon muutaman kerran uudestaan ottanut asian esille lähiaikoina ja aina voidaan kokeilla, mutta ei sit kuitenkaan. Vaikka oon sanonut että tykkäisin kovasti, eikä ole mitenkään vastustellutkaan ideaa. Ei jaksais aina ite jankata asiasta mitä pyytänyt, ja jonka toinen on kuitannut kokeilemisen arvoiseksi.
Toinen samanlainen on se, että rakastan kun hän nuolee nännejäni samalla kun runkkaa minua. Ainoa vaan, ettei sitäkään koskaan tee oma-alotteisesti vaan aina saa pyytää erikseen.
Ylipäätään seksielämän parantaminen (se ei ole kovinkaan hyvää, aina saman kaavan mukaan hänestä johtuen, vaikka yrittäisin viritellä ties mitä) ei tunnu olevan kovinkaan korkeall intresseissä.
Oisko jotain vinkkejä millä saisin hämet innostumaan ja etsimään vaikka netistä vinkkejä mitä tehdä.
Itse tosiaan olen valmis tekemään hänen kanssaan sängyssä ihan mitä tahansa, ja ehdottelisinkin uusia juttuja jos niille saisi jotain vastakaikua.
Tulee vaan sellainen olo etten ole sen vaivan arvoinen ja ei välitä minun nautinnostani/toiveistani.
Seksiä lukuunottamatta parisuhde voi hyvin ja kotityöt jakautuvat tasan ja toisia huomioidaan arjessa. Haluaisin vaan mieluummin enemmän seksuaalista huomiota, mutta se tuntuu olevan liikaa pyydetty.
Kommentit (142)
Erinomainen lanka. Itsekin taas ketutupäissäni eksyn aina uudelleen tänne lueskelemaan ja ehkä vertaistukea etsimään että jaksaa taas arkea.
Itselläni samanlainen tilanne kuin monella muullakin kanssaveljellä - vaimo ei anna - pettämäänkään omasta aloitteesta ei oma moraali vielä salli, mutta tiedän että tilaisuus tekee varkaan jos sellainen kohdalle sattuu. Meillä pari kouluikäistä lasta, ennen ipanoita seksielämä oli mielestäni hyvää, vehdattua tuli 2-4 kertaa viikossa - paikkakaan ei aina ollut ihan justiinsa. Nainen teki myös aloitteita ja kiusoitteli pitkin päivää - joka illalla johti sitten aina hauskanpitoon. Tuolloin jo tosin ihmettelin sitä että hänelle suuseksi kelpasi, mutta minä en sitä koskaan saanut - kuulemma se on iljettävää. No nuorena miehenä tuo ei sitten niin haitannut - tai en antanut haitata - kun muuten oli mukavaa. Olisi varmaan pitänyt antaa haitata... Papin aamenen ja 1. muksun jälkeen homma harveni mutta palasi taas hetkeksi kun tehtiin toinen nappula. Sen jälkeen seksirintamalla on ollut pelkkää alamäkeä. Nyt olen viimeisen kolmen vuoden aikana alkanut kiinnittää tähän ongelmaan hieman huomiota - muutaman kerran ottanut asian puheeksi, että peitto on nyt heilunut hieman harvakseltaan - joskus tämä on vaikuttanut saamiseen - joskus ei... Viimeksi vaimo teki aloitteen seksiin Jouluna 2015 jolloin ostin hänelle kalliin korun jota tämä oli halunnut pitkään. Viimeisenä parina vuotena seksiä on ollut n. 2-4 viikon välein - aina minun aloitteestani. Nyt olen saanut ns. pakit kolme kertaa - viimeksi pari viikkoa sitten - kun telkkarista tuli jotain mielenkiintoista.
Käytännössä koen tilanteen loukkaavaksi - ihan kuin minun mielipiteelläni tai tyytyväisyydelläni ei olisi suhteessa mitään väliä - Joskus taas omat fiilikset on että ihan sama, tehköön muija mitä haluaa. Katsokoon telkkaria tai roikkukoon facebookissa - jos se on se mitä hän tekee mieluummin. Ongelma tässä on se, että rakastan lapsiani - vaimostani en enää oikein tiedä - seksittömyys kun nakertaa pohjaa siltä rakkaudeltakin. Viihdyn hänen seurassaan, tykkään harrastaa yhdessä ja käydä ulkona. Mutta niin mä voisin tehdä kavereidenkin kanssa. Eroakin olen miettinyt, mutta jotenkin lapsien takia haluaisin silti olla perhe - vaikka omalla kustannuksellani. Taloudellisesti tiedän että "voittaisin" erossa, koska meillä on avioehto ja vaimo tuli ikäänkuin "valmiiseen pöytään". Mutta jotenkin en haluaisi pistää lapsia siihen riitelyyn elatuksesta ja asuinpaikasta...
Tätä vaan ihmettelen että onko asia vaan niin että koska olen ns. turvallinen puoliso ja niin itsestäänselvyys ettei minua tarvitse miellyttää tai ottaa huomioon. Eli pitäisi varmaan lopettaa olemaan se kunnon mies, alkaa ryypätä ja rellestää.
Tiedän - tämä on juuri sitä luuseripuhetta - valitetaan netissä eikä tehdä mitään, mutta meitä seksittömän parisuhteen vankina olevia tuntuu olevan yllättävän paljon...
M39
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista kuulla miestänsä kohtaan haluttoman naisen mielipide tähän asiaan. Ja erityisesti sellaisen joka kuitenkin masturboi muttei osoita halua ja aktiivisuutta miestänsä kohtaan. Mikä se on syynä sellaiseen toimintaan?
Miehen itsekkyys sängyssä. Itselleni liian lyhyt akti: en ehdi koskaan saada, koska mies lopettaa hommat heti lauettuaan ja laukeaa todella nopeasti.
Ei auta puhumiset, ei. Keskusteluissa lupaa aina muuttaa tyyliään, mutta orgasminsa jälkeen vain nukahtaa.
Minulle riittäisi se, että mies lauettuaan vaikka suutelisi rintojani ja itse hyväilisin itseäni. Mutta ei jaksa sitäkään. Ei jaksa yhtään mitään. Ei jaksa pitää vibraa käsissään. Ei jaksa mitään. Ei ennen eikä jälkeen yhdynnän jaksa mitään. Jaksaa vain just sen, mitä oma maaliinpääseminen vaatii.
Ainut tapa säilyttää jonkinlainen itsekunnioitus on kieltäytyä täysin. Ja keskusteltu on.
Vierailija kirjoitti:
Erinomainen lanka. Itsekin taas ketutupäissäni eksyn aina uudelleen tänne lueskelemaan ja ehkä vertaistukea etsimään että jaksaa taas arkea.
Itselläni samanlainen tilanne kuin monella muullakin kanssaveljellä - vaimo ei anna - pettämäänkään omasta aloitteesta ei oma moraali vielä salli, mutta tiedän että tilaisuus tekee varkaan jos sellainen kohdalle sattuu. Meillä pari kouluikäistä lasta, ennen ipanoita seksielämä oli mielestäni hyvää, vehdattua tuli 2-4 kertaa viikossa - paikkakaan ei aina ollut ihan justiinsa. Nainen teki myös aloitteita ja kiusoitteli pitkin päivää - joka illalla johti sitten aina hauskanpitoon. Tuolloin jo tosin ihmettelin sitä että hänelle suuseksi kelpasi, mutta minä en sitä koskaan saanut - kuulemma se on iljettävää. No nuorena miehenä tuo ei sitten niin haitannut - tai en antanut haitata - kun muuten oli mukavaa. Olisi varmaan pitänyt antaa haitata... Papin aamenen ja 1. muksun jälkeen homma harveni mutta palasi taas hetkeksi kun tehtiin toinen nappula. Sen jälkeen seksirintamalla on ollut pelkkää alamäkeä. Nyt olen viimeisen kolmen vuoden aikana alkanut kiinnittää tähän ongelmaan hieman huomiota - muutaman kerran ottanut asian puheeksi, että peitto on nyt heilunut hieman harvakseltaan - joskus tämä on vaikuttanut saamiseen - joskus ei... Viimeksi vaimo teki aloitteen seksiin Jouluna 2015 jolloin ostin hänelle kalliin korun jota tämä oli halunnut pitkään. Viimeisenä parina vuotena seksiä on ollut n. 2-4 viikon välein - aina minun aloitteestani. Nyt olen saanut ns. pakit kolme kertaa - viimeksi pari viikkoa sitten - kun telkkarista tuli jotain mielenkiintoista.
Käytännössä koen tilanteen loukkaavaksi - ihan kuin minun mielipiteelläni tai tyytyväisyydelläni ei olisi suhteessa mitään väliä - Joskus taas omat fiilikset on että ihan sama, tehköön muija mitä haluaa. Katsokoon telkkaria tai roikkukoon facebookissa - jos se on se mitä hän tekee mieluummin. Ongelma tässä on se, että rakastan lapsiani - vaimostani en enää oikein tiedä - seksittömyys kun nakertaa pohjaa siltä rakkaudeltakin. Viihdyn hänen seurassaan, tykkään harrastaa yhdessä ja käydä ulkona. Mutta niin mä voisin tehdä kavereidenkin kanssa. Eroakin olen miettinyt, mutta jotenkin lapsien takia haluaisin silti olla perhe - vaikka omalla kustannuksellani. Taloudellisesti tiedän että "voittaisin" erossa, koska meillä on avioehto ja vaimo tuli ikäänkuin "valmiiseen pöytään". Mutta jotenkin en haluaisi pistää lapsia siihen riitelyyn elatuksesta ja asuinpaikasta...
Tätä vaan ihmettelen että onko asia vaan niin että koska olen ns. turvallinen puoliso ja niin itsestäänselvyys ettei minua tarvitse miellyttää tai ottaa huomioon. Eli pitäisi varmaan lopettaa olemaan se kunnon mies, alkaa ryypätä ja rellestää.
Tiedän - tämä on juuri sitä luuseripuhetta - valitetaan netissä eikä tehdä mitään, mutta meitä seksittömän parisuhteen vankina olevia tuntuu olevan yllättävän paljon...
M39
Näin rehellisesti ja suoraan puolisolle kertominen kuin tässä: onko mahdollista tai eikö tämäkään auttanut mitään? Näin suorin sanoin - että mietit eroa - et näe muuta vaihtoehtoa tuonne 5 vuoden päähän? Eikö tämäkään ns. herätä puolisoa ymmärtämään seksuaalisuuden merkitystä suhteessa?
Vierailija kirjoitti:
Erinomainen lanka. Itsekin taas ketutupäissäni eksyn aina uudelleen tänne lueskelemaan ja ehkä vertaistukea etsimään että jaksaa taas arkea.
Itselläni samanlainen tilanne kuin monella muullakin kanssaveljellä - vaimo ei anna - pettämäänkään omasta aloitteesta ei oma moraali vielä salli, mutta tiedän että tilaisuus tekee varkaan jos sellainen kohdalle sattuu. Meillä pari kouluikäistä lasta, ennen ipanoita seksielämä oli mielestäni hyvää, vehdattua tuli 2-4 kertaa viikossa - paikkakaan ei aina ollut ihan justiinsa. Nainen teki myös aloitteita ja kiusoitteli pitkin päivää - joka illalla johti sitten aina hauskanpitoon. Tuolloin jo tosin ihmettelin sitä että hänelle suuseksi kelpasi, mutta minä en sitä koskaan saanut - kuulemma se on iljettävää. No nuorena miehenä tuo ei sitten niin haitannut - tai en antanut haitata - kun muuten oli mukavaa. Olisi varmaan pitänyt antaa haitata... Papin aamenen ja 1. muksun jälkeen homma harveni mutta palasi taas hetkeksi kun tehtiin toinen nappula. Sen jälkeen seksirintamalla on ollut pelkkää alamäkeä. Nyt olen viimeisen kolmen vuoden aikana alkanut kiinnittää tähän ongelmaan hieman huomiota - muutaman kerran ottanut asian puheeksi, että peitto on nyt heilunut hieman harvakseltaan - joskus tämä on vaikuttanut saamiseen - joskus ei... Viimeksi vaimo teki aloitteen seksiin Jouluna 2015 jolloin ostin hänelle kalliin korun jota tämä oli halunnut pitkään. Viimeisenä parina vuotena seksiä on ollut n. 2-4 viikon välein - aina minun aloitteestani. Nyt olen saanut ns. pakit kolme kertaa - viimeksi pari viikkoa sitten - kun telkkarista tuli jotain mielenkiintoista.
Käytännössä koen tilanteen loukkaavaksi - ihan kuin minun mielipiteelläni tai tyytyväisyydelläni ei olisi suhteessa mitään väliä - Joskus taas omat fiilikset on että ihan sama, tehköön muija mitä haluaa. Katsokoon telkkaria tai roikkukoon facebookissa - jos se on se mitä hän tekee mieluummin. Ongelma tässä on se, että rakastan lapsiani - vaimostani en enää oikein tiedä - seksittömyys kun nakertaa pohjaa siltä rakkaudeltakin. Viihdyn hänen seurassaan, tykkään harrastaa yhdessä ja käydä ulkona. Mutta niin mä voisin tehdä kavereidenkin kanssa. Eroakin olen miettinyt, mutta jotenkin lapsien takia haluaisin silti olla perhe - vaikka omalla kustannuksellani. Taloudellisesti tiedän että "voittaisin" erossa, koska meillä on avioehto ja vaimo tuli ikäänkuin "valmiiseen pöytään". Mutta jotenkin en haluaisi pistää lapsia siihen riitelyyn elatuksesta ja asuinpaikasta...
Tätä vaan ihmettelen että onko asia vaan niin että koska olen ns. turvallinen puoliso ja niin itsestäänselvyys ettei minua tarvitse miellyttää tai ottaa huomioon. Eli pitäisi varmaan lopettaa olemaan se kunnon mies, alkaa ryypätä ja rellestää.
Tiedän - tämä on juuri sitä luuseripuhetta - valitetaan netissä eikä tehdä mitään, mutta meitä seksittömän parisuhteen vankina olevia tuntuu olevan yllättävän paljon...
M39
Et todellakaan ole luuseri. Meitä on monta, jotka painii samojen ongelmien kanssa. Niin miehiä, kuin naisiakin.
Ota asia esille. Nosta kissa pöydälle.
Tee sitten omat ratkaisusi tilanteen mukaan. Älä kuitenkaan tuhlaa elämää ja tukehduta omia halujasi.
M39, täältä sympatiat sinne!
Tiedän tasan mitä tarkotat, koska samanlainen tilanne täällä. Ja toi oli hyvin sanottu, että se seksittömyys nakertaa pohjaa rakastamiselle, koska se katkeroittaa pikku hiljaa omaa mieltä. Ja kyllä, me ollaan niitä hyviä aviomiehiä, jotka hoitaa kotia, lapsia, antaa vaimolle omaa aikaa harrastaa ja mahdollistamme kaikin puolin mahtavan elämän. Sitten kun seksiä on, hyväillään ja pidetään naista hyvänä ja hänen nautintonsa tulee ensin. Kaikki on hyvin. Liian hyvin? Kun kerran voi vain sivuuttaa miehen ja hänen tarpeet, toiveet ja sen, että toinen on todellakin ansainnut huomiota, myös seksuaalista ja saada tuntea itsensä halutuksi. Tuolla olis helvetin monta ottajaa meidän kaltaisille miehille.
Toinen ei näe ongelmaa millään tavoin, empatiakyvyn puutetta? Ei osata ajatella asiaa toisen kannalta? Laiskuutta?
Seksistä saa energiaa ja se kohottaa itsetuntoa, näin nämä vaimot tuhoavat ja kyykyttävät meitä hiljalleen, kunnes tulee päivä, kun saavat sen "märän rätin" päin näköä ja me nostamme kytkintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
M39, täältä sympatiat sinne!
Tiedän tasan mitä tarkotat, koska samanlainen tilanne täällä. Ja toi oli hyvin sanottu, että se seksittömyys nakertaa pohjaa rakastamiselle, koska se katkeroittaa pikku hiljaa omaa mieltä. Ja kyllä, me ollaan niitä hyviä aviomiehiä, jotka hoitaa kotia, lapsia, antaa vaimolle omaa aikaa harrastaa ja mahdollistamme kaikin puolin mahtavan elämän. Sitten kun seksiä on, hyväillään ja pidetään naista hyvänä ja hänen nautintonsa tulee ensin. Kaikki on hyvin. Liian hyvin? Kun kerran voi vain sivuuttaa miehen ja hänen tarpeet, toiveet ja sen, että toinen on todellakin ansainnut huomiota, myös seksuaalista ja saada tuntea itsensä halutuksi. Tuolla olis helvetin monta ottajaa meidän kaltaisille miehille.
Toinen ei näe ongelmaa millään tavoin, empatiakyvyn puutetta? Ei osata ajatella asiaa toisen kannalta? Laiskuutta?
Seksistä saa energiaa ja se kohottaa itsetuntoa, näin nämä vaimot tuhoavat ja kyykyttävät meitä hiljalleen, kunnes tulee päivä, kun saavat sen "märän rätin" päin näköä ja me nostamme kytkintä.
Täyttä asiaa!
Todellakin aiheuttaa pikkuhiljaa katkeruutta. Katkeruus ja paha mieli lisääntyy, kun lukee uutisia ja kuulee muiden kokemuksia joilla asiat on hyvin.
Sitä miettii, että mikä minussa on vikana. Mitä teen väärin, kun en ansaitse hyvää seksielämää. Intohimoista parisuhdetta.
Se, jos mikä, syö myös itsetuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M39, täältä sympatiat sinne!
Tiedän tasan mitä tarkotat, koska samanlainen tilanne täällä. Ja toi oli hyvin sanottu, että se seksittömyys nakertaa pohjaa rakastamiselle, koska se katkeroittaa pikku hiljaa omaa mieltä. Ja kyllä, me ollaan niitä hyviä aviomiehiä, jotka hoitaa kotia, lapsia, antaa vaimolle omaa aikaa harrastaa ja mahdollistamme kaikin puolin mahtavan elämän. Sitten kun seksiä on, hyväillään ja pidetään naista hyvänä ja hänen nautintonsa tulee ensin. Kaikki on hyvin. Liian hyvin? Kun kerran voi vain sivuuttaa miehen ja hänen tarpeet, toiveet ja sen, että toinen on todellakin ansainnut huomiota, myös seksuaalista ja saada tuntea itsensä halutuksi. Tuolla olis helvetin monta ottajaa meidän kaltaisille miehille.
Toinen ei näe ongelmaa millään tavoin, empatiakyvyn puutetta? Ei osata ajatella asiaa toisen kannalta? Laiskuutta?
Seksistä saa energiaa ja se kohottaa itsetuntoa, näin nämä vaimot tuhoavat ja kyykyttävät meitä hiljalleen, kunnes tulee päivä, kun saavat sen "märän rätin" päin näköä ja me nostamme kytkintä.
Täyttä asiaa!
Todellakin aiheuttaa pikkuhiljaa katkeruutta. Katkeruus ja paha mieli lisääntyy, kun lukee uutisia ja kuulee muiden kokemuksia joilla asiat on hyvin.
Sitä miettii, että mikä minussa on vikana. Mitä teen väärin, kun en ansaitse hyvää seksielämää. Intohimoista parisuhdetta.
Se, jos mikä, syö myös itsetuntoa.
Miehet eivät ole ainoita, jotka kersivät seksittömistä liitoista. Minä nainen voisin allekirjoittaa joka ikisen rivin.
En rakasta enää puolisoani, enkä enää edes halua häntä. Parisuhde on kuin työsuhde. Elämä on jossain ihan muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M39, täältä sympatiat sinne!
Tiedän tasan mitä tarkotat, koska samanlainen tilanne täällä. Ja toi oli hyvin sanottu, että se seksittömyys nakertaa pohjaa rakastamiselle, koska se katkeroittaa pikku hiljaa omaa mieltä. Ja kyllä, me ollaan niitä hyviä aviomiehiä, jotka hoitaa kotia, lapsia, antaa vaimolle omaa aikaa harrastaa ja mahdollistamme kaikin puolin mahtavan elämän. Sitten kun seksiä on, hyväillään ja pidetään naista hyvänä ja hänen nautintonsa tulee ensin. Kaikki on hyvin. Liian hyvin? Kun kerran voi vain sivuuttaa miehen ja hänen tarpeet, toiveet ja sen, että toinen on todellakin ansainnut huomiota, myös seksuaalista ja saada tuntea itsensä halutuksi. Tuolla olis helvetin monta ottajaa meidän kaltaisille miehille.
Toinen ei näe ongelmaa millään tavoin, empatiakyvyn puutetta? Ei osata ajatella asiaa toisen kannalta? Laiskuutta?
Seksistä saa energiaa ja se kohottaa itsetuntoa, näin nämä vaimot tuhoavat ja kyykyttävät meitä hiljalleen, kunnes tulee päivä, kun saavat sen "märän rätin" päin näköä ja me nostamme kytkintä.
Täyttä asiaa!
Todellakin aiheuttaa pikkuhiljaa katkeruutta. Katkeruus ja paha mieli lisääntyy, kun lukee uutisia ja kuulee muiden kokemuksia joilla asiat on hyvin.
Sitä miettii, että mikä minussa on vikana. Mitä teen väärin, kun en ansaitse hyvää seksielämää. Intohimoista parisuhdetta.
Se, jos mikä, syö myös itsetuntoa.Miehet eivät ole ainoita, jotka kersivät seksittömistä liitoista. Minä nainen voisin allekirjoittaa joka ikisen rivin.
En rakasta enää puolisoani, enkä enää edes halua häntä. Parisuhde on kuin työsuhde. Elämä on jossain ihan muualla.
Olet oikeassa, että haluttomuutta on puolin ja toisin. Niin hetero-, kuin homosuhteissakin.
Kyllähän se tuntuu muulta kuin parisuhteelta. Ystävyys- tai työsuhteelta. Suhteelta, jossa hoidetaan koti ja lasten kasvatus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M39, täältä sympatiat sinne!
Tiedän tasan mitä tarkotat, koska samanlainen tilanne täällä. Ja toi oli hyvin sanottu, että se seksittömyys nakertaa pohjaa rakastamiselle, koska se katkeroittaa pikku hiljaa omaa mieltä. Ja kyllä, me ollaan niitä hyviä aviomiehiä, jotka hoitaa kotia, lapsia, antaa vaimolle omaa aikaa harrastaa ja mahdollistamme kaikin puolin mahtavan elämän. Sitten kun seksiä on, hyväillään ja pidetään naista hyvänä ja hänen nautintonsa tulee ensin. Kaikki on hyvin. Liian hyvin? Kun kerran voi vain sivuuttaa miehen ja hänen tarpeet, toiveet ja sen, että toinen on todellakin ansainnut huomiota, myös seksuaalista ja saada tuntea itsensä halutuksi. Tuolla olis helvetin monta ottajaa meidän kaltaisille miehille.
Toinen ei näe ongelmaa millään tavoin, empatiakyvyn puutetta? Ei osata ajatella asiaa toisen kannalta? Laiskuutta?
Seksistä saa energiaa ja se kohottaa itsetuntoa, näin nämä vaimot tuhoavat ja kyykyttävät meitä hiljalleen, kunnes tulee päivä, kun saavat sen "märän rätin" päin näköä ja me nostamme kytkintä.
Täyttä asiaa!
Todellakin aiheuttaa pikkuhiljaa katkeruutta. Katkeruus ja paha mieli lisääntyy, kun lukee uutisia ja kuulee muiden kokemuksia joilla asiat on hyvin.
Sitä miettii, että mikä minussa on vikana. Mitä teen väärin, kun en ansaitse hyvää seksielämää. Intohimoista parisuhdetta.
Se, jos mikä, syö myös itsetuntoa.Miehet eivät ole ainoita, jotka kersivät seksittömistä liitoista. Minä nainen voisin allekirjoittaa joka ikisen rivin.
En rakasta enää puolisoani, enkä enää edes halua häntä. Parisuhde on kuin työsuhde. Elämä on jossain ihan muualla.
Olet oikeassa, että haluttomuutta on puolin ja toisin. Niin hetero-, kuin homosuhteissakin.
Kyllähän se tuntuu muulta kuin parisuhteelta. Ystävyys- tai työsuhteelta. Suhteelta, jossa hoidetaan koti ja lasten kasvatus.
Ystävyys- tai työsuhde voi olla tyydyttävä ja hyvä siinä merkityksessä kuin sen on tarkoituskin olla, mutta seksitön tai huonoseksinen avioliitto estää seksin hankkimisen muualtakin, tai olisi pettäjä = huonompi kuin haluton. Ystävyys- tai työsuhde ei sido seksittömyyteen millään tavalla, joten vertaus ei toimi.
3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheensä tylsistynyt nainen
http://www.vauva.fi/keskustelu/2858534/pelastakaa-parisuhteeni-kaipaan-…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M39, täältä sympatiat sinne!
Tiedän tasan mitä tarkotat, koska samanlainen tilanne täällä. Ja toi oli hyvin sanottu, että se seksittömyys nakertaa pohjaa rakastamiselle, koska se katkeroittaa pikku hiljaa omaa mieltä. Ja kyllä, me ollaan niitä hyviä aviomiehiä, jotka hoitaa kotia, lapsia, antaa vaimolle omaa aikaa harrastaa ja mahdollistamme kaikin puolin mahtavan elämän. Sitten kun seksiä on, hyväillään ja pidetään naista hyvänä ja hänen nautintonsa tulee ensin. Kaikki on hyvin. Liian hyvin? Kun kerran voi vain sivuuttaa miehen ja hänen tarpeet, toiveet ja sen, että toinen on todellakin ansainnut huomiota, myös seksuaalista ja saada tuntea itsensä halutuksi. Tuolla olis helvetin monta ottajaa meidän kaltaisille miehille.
Toinen ei näe ongelmaa millään tavoin, empatiakyvyn puutetta? Ei osata ajatella asiaa toisen kannalta? Laiskuutta?
Seksistä saa energiaa ja se kohottaa itsetuntoa, näin nämä vaimot tuhoavat ja kyykyttävät meitä hiljalleen, kunnes tulee päivä, kun saavat sen "märän rätin" päin näköä ja me nostamme kytkintä.
Täyttä asiaa!
Todellakin aiheuttaa pikkuhiljaa katkeruutta. Katkeruus ja paha mieli lisääntyy, kun lukee uutisia ja kuulee muiden kokemuksia joilla asiat on hyvin.
Sitä miettii, että mikä minussa on vikana. Mitä teen väärin, kun en ansaitse hyvää seksielämää. Intohimoista parisuhdetta.
Se, jos mikä, syö myös itsetuntoa.Miehet eivät ole ainoita, jotka kersivät seksittömistä liitoista. Minä nainen voisin allekirjoittaa joka ikisen rivin.
En rakasta enää puolisoani, enkä enää edes halua häntä. Parisuhde on kuin työsuhde. Elämä on jossain ihan muualla.
Olet oikeassa, että haluttomuutta on puolin ja toisin. Niin hetero-, kuin homosuhteissakin.
Kyllähän se tuntuu muulta kuin parisuhteelta. Ystävyys- tai työsuhteelta. Suhteelta, jossa hoidetaan koti ja lasten kasvatus.Ystävyys- tai työsuhde voi olla tyydyttävä ja hyvä siinä merkityksessä kuin sen on tarkoituskin olla, mutta seksitön tai huonoseksinen avioliitto estää seksin hankkimisen muualtakin, tai olisi pettäjä = huonompi kuin haluton. Ystävyys- tai työsuhde ei sido seksittömyyteen millään tavalla, joten vertaus ei toimi.
3
Totta kyllä. Mutta milloin määritellä avioliitto ystävyyssuhteeksi? Silloin, jos molemmat antavat luvan hakea seksiä muualta?
Jos toinen osapuoli sitä ei kuitenkaan sallisi, niin missä vaiheessa voidaan puhua henkisestä väkivallasta tai alistamisesta?
Eli milloin toisen haluttomuus on henkistä väkivaltaa tai alistamista, koska ei ratkaise ongelmaa tavalla tai toisella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M39, täältä sympatiat sinne!
Tiedän tasan mitä tarkotat, koska samanlainen tilanne täällä. Ja toi oli hyvin sanottu, että se seksittömyys nakertaa pohjaa rakastamiselle, koska se katkeroittaa pikku hiljaa omaa mieltä. Ja kyllä, me ollaan niitä hyviä aviomiehiä, jotka hoitaa kotia, lapsia, antaa vaimolle omaa aikaa harrastaa ja mahdollistamme kaikin puolin mahtavan elämän. Sitten kun seksiä on, hyväillään ja pidetään naista hyvänä ja hänen nautintonsa tulee ensin. Kaikki on hyvin. Liian hyvin? Kun kerran voi vain sivuuttaa miehen ja hänen tarpeet, toiveet ja sen, että toinen on todellakin ansainnut huomiota, myös seksuaalista ja saada tuntea itsensä halutuksi. Tuolla olis helvetin monta ottajaa meidän kaltaisille miehille.
Toinen ei näe ongelmaa millään tavoin, empatiakyvyn puutetta? Ei osata ajatella asiaa toisen kannalta? Laiskuutta?
Seksistä saa energiaa ja se kohottaa itsetuntoa, näin nämä vaimot tuhoavat ja kyykyttävät meitä hiljalleen, kunnes tulee päivä, kun saavat sen "märän rätin" päin näköä ja me nostamme kytkintä.
Täyttä asiaa!
Todellakin aiheuttaa pikkuhiljaa katkeruutta. Katkeruus ja paha mieli lisääntyy, kun lukee uutisia ja kuulee muiden kokemuksia joilla asiat on hyvin.
Sitä miettii, että mikä minussa on vikana. Mitä teen väärin, kun en ansaitse hyvää seksielämää. Intohimoista parisuhdetta.
Se, jos mikä, syö myös itsetuntoa.Miehet eivät ole ainoita, jotka kersivät seksittömistä liitoista. Minä nainen voisin allekirjoittaa joka ikisen rivin.
En rakasta enää puolisoani, enkä enää edes halua häntä. Parisuhde on kuin työsuhde. Elämä on jossain ihan muualla.
Olet oikeassa, että haluttomuutta on puolin ja toisin. Niin hetero-, kuin homosuhteissakin.
Kyllähän se tuntuu muulta kuin parisuhteelta. Ystävyys- tai työsuhteelta. Suhteelta, jossa hoidetaan koti ja lasten kasvatus.Ystävyys- tai työsuhde voi olla tyydyttävä ja hyvä siinä merkityksessä kuin sen on tarkoituskin olla, mutta seksitön tai huonoseksinen avioliitto estää seksin hankkimisen muualtakin, tai olisi pettäjä = huonompi kuin haluton. Ystävyys- tai työsuhde ei sido seksittömyyteen millään tavalla, joten vertaus ei toimi.
3Totta kyllä. Mutta milloin määritellä avioliitto ystävyyssuhteeksi? Silloin, jos molemmat antavat luvan hakea seksiä muualta?
Jos toinen osapuoli sitä ei kuitenkaan sallisi, niin missä vaiheessa voidaan puhua henkisestä väkivallasta tai alistamisesta?
Eli milloin toisen haluttomuus on henkistä väkivaltaa tai alistamista, koska ei ratkaise ongelmaa tavalla tai toisella?
Ei toisen haluttomuus ole koskaan henkistä väkivaltaa tai alistamista halukasta kohtaan. Halua ei voi pakottaa eikä feikata. Jos halua ei ole eikä tule, niin halukkaan päätettäväksi jää, tyytyykö tilanteeseen vai lähtee. Yksinkertaista.
3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M39, täältä sympatiat sinne!
Tiedän tasan mitä tarkotat, koska samanlainen tilanne täällä. Ja toi oli hyvin sanottu, että se seksittömyys nakertaa pohjaa rakastamiselle, koska se katkeroittaa pikku hiljaa omaa mieltä. Ja kyllä, me ollaan niitä hyviä aviomiehiä, jotka hoitaa kotia, lapsia, antaa vaimolle omaa aikaa harrastaa ja mahdollistamme kaikin puolin mahtavan elämän. Sitten kun seksiä on, hyväillään ja pidetään naista hyvänä ja hänen nautintonsa tulee ensin. Kaikki on hyvin. Liian hyvin? Kun kerran voi vain sivuuttaa miehen ja hänen tarpeet, toiveet ja sen, että toinen on todellakin ansainnut huomiota, myös seksuaalista ja saada tuntea itsensä halutuksi. Tuolla olis helvetin monta ottajaa meidän kaltaisille miehille.
Toinen ei näe ongelmaa millään tavoin, empatiakyvyn puutetta? Ei osata ajatella asiaa toisen kannalta? Laiskuutta?
Seksistä saa energiaa ja se kohottaa itsetuntoa, näin nämä vaimot tuhoavat ja kyykyttävät meitä hiljalleen, kunnes tulee päivä, kun saavat sen "märän rätin" päin näköä ja me nostamme kytkintä.
Täyttä asiaa!
Todellakin aiheuttaa pikkuhiljaa katkeruutta. Katkeruus ja paha mieli lisääntyy, kun lukee uutisia ja kuulee muiden kokemuksia joilla asiat on hyvin.
Sitä miettii, että mikä minussa on vikana. Mitä teen väärin, kun en ansaitse hyvää seksielämää. Intohimoista parisuhdetta.
Se, jos mikä, syö myös itsetuntoa.Miehet eivät ole ainoita, jotka kersivät seksittömistä liitoista. Minä nainen voisin allekirjoittaa joka ikisen rivin.
En rakasta enää puolisoani, enkä enää edes halua häntä. Parisuhde on kuin työsuhde. Elämä on jossain ihan muualla.
Olet oikeassa, että haluttomuutta on puolin ja toisin. Niin hetero-, kuin homosuhteissakin.
Kyllähän se tuntuu muulta kuin parisuhteelta. Ystävyys- tai työsuhteelta. Suhteelta, jossa hoidetaan koti ja lasten kasvatus.Ystävyys- tai työsuhde voi olla tyydyttävä ja hyvä siinä merkityksessä kuin sen on tarkoituskin olla, mutta seksitön tai huonoseksinen avioliitto estää seksin hankkimisen muualtakin, tai olisi pettäjä = huonompi kuin haluton. Ystävyys- tai työsuhde ei sido seksittömyyteen millään tavalla, joten vertaus ei toimi.
3Totta kyllä. Mutta milloin määritellä avioliitto ystävyyssuhteeksi? Silloin, jos molemmat antavat luvan hakea seksiä muualta?
Jos toinen osapuoli sitä ei kuitenkaan sallisi, niin missä vaiheessa voidaan puhua henkisestä väkivallasta tai alistamisesta?
Eli milloin toisen haluttomuus on henkistä väkivaltaa tai alistamista, koska ei ratkaise ongelmaa tavalla tai toisella?Ei toisen haluttomuus ole koskaan henkistä väkivaltaa tai alistamista halukasta kohtaan. Halua ei voi pakottaa eikä feikata. Jos halua ei ole eikä tule, niin halukkaan päätettäväksi jää, tyytyykö tilanteeseen vai lähtee. Yksinkertaista.
3
Ei ollenkaan yksinkertaista. Haluttomuus ei ole syntynyt tietoisena valintana eikä se sinällään ole henkistä väkivaltaa.
Toiselle tärkeän asian täydellinen ohittaminen ja minkäänlaisen ratkaisun etsimisestä kieltäytyminen puolestaan ovat asiattomia ja kohtuuttomia tapoja toimia.
Kuvitellaan että ollaan parisuhteeseen lähdetty sillä asenteella, että perhe-elämä ja sukuloiminen on kivaa ja molemmille tärkeä asia. Ajan mittaan toinen osapuoli täysin kieltäytyy mistään joulunvietosta, tai sukulaisten kutsumisesta ja kieltäytyy edes käsittelemästä aihetta. Onko ongelma vain sen joka haluaisi yhä pitää yhteyttä sukulaisiin?
Toista kunnioittavassa suhteessa ei ohiteta asiaa, joka todella raastaa kumppani, vaikka itseä asia ei vaivaisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M39, täältä sympatiat sinne!
Tiedän tasan mitä tarkotat, koska samanlainen tilanne täällä. Ja toi oli hyvin sanottu, että se seksittömyys nakertaa pohjaa rakastamiselle, koska se katkeroittaa pikku hiljaa omaa mieltä. Ja kyllä, me ollaan niitä hyviä aviomiehiä, jotka hoitaa kotia, lapsia, antaa vaimolle omaa aikaa harrastaa ja mahdollistamme kaikin puolin mahtavan elämän. Sitten kun seksiä on, hyväillään ja pidetään naista hyvänä ja hänen nautintonsa tulee ensin. Kaikki on hyvin. Liian hyvin? Kun kerran voi vain sivuuttaa miehen ja hänen tarpeet, toiveet ja sen, että toinen on todellakin ansainnut huomiota, myös seksuaalista ja saada tuntea itsensä halutuksi. Tuolla olis helvetin monta ottajaa meidän kaltaisille miehille.
Toinen ei näe ongelmaa millään tavoin, empatiakyvyn puutetta? Ei osata ajatella asiaa toisen kannalta? Laiskuutta?
Seksistä saa energiaa ja se kohottaa itsetuntoa, näin nämä vaimot tuhoavat ja kyykyttävät meitä hiljalleen, kunnes tulee päivä, kun saavat sen "märän rätin" päin näköä ja me nostamme kytkintä.
Täyttä asiaa!
Todellakin aiheuttaa pikkuhiljaa katkeruutta. Katkeruus ja paha mieli lisääntyy, kun lukee uutisia ja kuulee muiden kokemuksia joilla asiat on hyvin.
Sitä miettii, että mikä minussa on vikana. Mitä teen väärin, kun en ansaitse hyvää seksielämää. Intohimoista parisuhdetta.
Se, jos mikä, syö myös itsetuntoa.Miehet eivät ole ainoita, jotka kersivät seksittömistä liitoista. Minä nainen voisin allekirjoittaa joka ikisen rivin.
En rakasta enää puolisoani, enkä enää edes halua häntä. Parisuhde on kuin työsuhde. Elämä on jossain ihan muualla.
Olet oikeassa, että haluttomuutta on puolin ja toisin. Niin hetero-, kuin homosuhteissakin.
Kyllähän se tuntuu muulta kuin parisuhteelta. Ystävyys- tai työsuhteelta. Suhteelta, jossa hoidetaan koti ja lasten kasvatus.Ystävyys- tai työsuhde voi olla tyydyttävä ja hyvä siinä merkityksessä kuin sen on tarkoituskin olla, mutta seksitön tai huonoseksinen avioliitto estää seksin hankkimisen muualtakin, tai olisi pettäjä = huonompi kuin haluton. Ystävyys- tai työsuhde ei sido seksittömyyteen millään tavalla, joten vertaus ei toimi.
3Totta kyllä. Mutta milloin määritellä avioliitto ystävyyssuhteeksi? Silloin, jos molemmat antavat luvan hakea seksiä muualta?
Jos toinen osapuoli sitä ei kuitenkaan sallisi, niin missä vaiheessa voidaan puhua henkisestä väkivallasta tai alistamisesta?
Eli milloin toisen haluttomuus on henkistä väkivaltaa tai alistamista, koska ei ratkaise ongelmaa tavalla tai toisella?Ei toisen haluttomuus ole koskaan henkistä väkivaltaa tai alistamista halukasta kohtaan. Halua ei voi pakottaa eikä feikata. Jos halua ei ole eikä tule, niin halukkaan päätettäväksi jää, tyytyykö tilanteeseen vai lähtee. Yksinkertaista.
3
Minusta se on henkistä laiskuutta: mennään haluttomuus mantran taakse, eikä edes yritetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M39, täältä sympatiat sinne!
Tiedän tasan mitä tarkotat, koska samanlainen tilanne täällä. Ja toi oli hyvin sanottu, että se seksittömyys nakertaa pohjaa rakastamiselle, koska se katkeroittaa pikku hiljaa omaa mieltä. Ja kyllä, me ollaan niitä hyviä aviomiehiä, jotka hoitaa kotia, lapsia, antaa vaimolle omaa aikaa harrastaa ja mahdollistamme kaikin puolin mahtavan elämän. Sitten kun seksiä on, hyväillään ja pidetään naista hyvänä ja hänen nautintonsa tulee ensin. Kaikki on hyvin. Liian hyvin? Kun kerran voi vain sivuuttaa miehen ja hänen tarpeet, toiveet ja sen, että toinen on todellakin ansainnut huomiota, myös seksuaalista ja saada tuntea itsensä halutuksi. Tuolla olis helvetin monta ottajaa meidän kaltaisille miehille.
Toinen ei näe ongelmaa millään tavoin, empatiakyvyn puutetta? Ei osata ajatella asiaa toisen kannalta? Laiskuutta?
Seksistä saa energiaa ja se kohottaa itsetuntoa, näin nämä vaimot tuhoavat ja kyykyttävät meitä hiljalleen, kunnes tulee päivä, kun saavat sen "märän rätin" päin näköä ja me nostamme kytkintä.
Täyttä asiaa!
Todellakin aiheuttaa pikkuhiljaa katkeruutta. Katkeruus ja paha mieli lisääntyy, kun lukee uutisia ja kuulee muiden kokemuksia joilla asiat on hyvin.
Sitä miettii, että mikä minussa on vikana. Mitä teen väärin, kun en ansaitse hyvää seksielämää. Intohimoista parisuhdetta.
Se, jos mikä, syö myös itsetuntoa.Miehet eivät ole ainoita, jotka kersivät seksittömistä liitoista. Minä nainen voisin allekirjoittaa joka ikisen rivin.
En rakasta enää puolisoani, enkä enää edes halua häntä. Parisuhde on kuin työsuhde. Elämä on jossain ihan muualla.
Olet oikeassa, että haluttomuutta on puolin ja toisin. Niin hetero-, kuin homosuhteissakin.
Kyllähän se tuntuu muulta kuin parisuhteelta. Ystävyys- tai työsuhteelta. Suhteelta, jossa hoidetaan koti ja lasten kasvatus.Ystävyys- tai työsuhde voi olla tyydyttävä ja hyvä siinä merkityksessä kuin sen on tarkoituskin olla, mutta seksitön tai huonoseksinen avioliitto estää seksin hankkimisen muualtakin, tai olisi pettäjä = huonompi kuin haluton. Ystävyys- tai työsuhde ei sido seksittömyyteen millään tavalla, joten vertaus ei toimi.
3Totta kyllä. Mutta milloin määritellä avioliitto ystävyyssuhteeksi? Silloin, jos molemmat antavat luvan hakea seksiä muualta?
Jos toinen osapuoli sitä ei kuitenkaan sallisi, niin missä vaiheessa voidaan puhua henkisestä väkivallasta tai alistamisesta?
Eli milloin toisen haluttomuus on henkistä väkivaltaa tai alistamista, koska ei ratkaise ongelmaa tavalla tai toisella?Ei toisen haluttomuus ole koskaan henkistä väkivaltaa tai alistamista halukasta kohtaan. Halua ei voi pakottaa eikä feikata. Jos halua ei ole eikä tule, niin halukkaan päätettäväksi jää, tyytyykö tilanteeseen vai lähtee. Yksinkertaista.
3
Ei haluton haluttomuudelle välttämättä mitään voi. Sille voi, että miten asiaa käsittelee ja miten asiaa haluaa selvittää.
Henkiseksi väkivallaksi tai alistamiseksi se muuttuu minusta silloin, jos tiedostaa oman haluttomuuden, mutta ei tee asialle mitään. Ei selvitytä syntyneen haluttomuuden syitä, ei kuuntele kumppanin näkemyksiä asiasta, ei yhdessä kumppanin kanssa keskustele asian ratkaisemisesta. On välinpitämätön ja haluton selvittämään haluttomuudesta aiheutuneita ongelmia ja etsimään ratkaisua.
Ratkaisunahan voi esimerkiksi olla haluttomuuden "parantaminen" (jos mahdollista), antaa kumppanin tyydyttää tarpeensa muualla tai sopia yhdessä avioerosta. Toki muitakin ratkaisuja on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista kuulla miestänsä kohtaan haluttoman naisen mielipide tähän asiaan. Ja erityisesti sellaisen joka kuitenkin masturboi muttei osoita halua ja aktiivisuutta miestänsä kohtaan. Mikä se on syynä sellaiseen toimintaan?
No mä vastasin tuossa 55: minut oli opetettu (kulttuuri välitti), että nainen antaa ja mies tekee aloitteet. Piste.
Eihän se nyt noin yksinkertaista voi olla. Samalla periaatteella voisin kieltäytyä siivoamisesta ja lastenhoidosta koska ei minunkaan isäni sitä tehnyt vaan äitini hoiti sen puolen. Ja erityisesti jos asiasta on keskusteltu useat kerrat niin kyllä siinä pitäisi pystyä unohtamaan tuollaiset asiat. Jollekin ihan nuorelle naiselle voin ymmärtää tuollaisen mitta kun suhdetta on kestänyt 20vuotta ja ollaan jo aikuisia.
Et lukenut viestiäni? Siinä on, että nelikymppisenä aloin vasta ymmärtää homman ideaa.
Ja suurin osa miehistä kyllä toteuttaa koko ikänsä sitä, että eivät siivoa tai hoida lapsia (Keskisen Vesakin reostelee ip-lehdissä, että vaihtoi ensimmäine vaipan lapselleen tällä viikollla pakotettuna), joten tämäkin sinun esimerkkisi kyllä toimiikin näin päin.
Jotain pitää tapahtua, että ajattelumalli muuttuu. Osalla ei kai tapahdu koskaan sellaista, että kyseenalaistaisi oman toimintansa ja ajattelunsa.
Valitettavasti se näin näyttää olevan. Vaikka ei kyllä minun päähän mitenkään mahdu, miten vaikeaa se oman ajatusmallin kyseenalaistaminen on, jos kaikki ympärillä näyttää tekevän toisin. On melkoisen surullista, ettei pysty itse mitenkään edesauttamaan sitä, että toinen havahtuisi tilanteeseen.
Mistä joku Marja x tietää, että kaikki muut naiset tekee toisin?
Minä tajusin vasta eron jälkeen pitkän ajan kuluttua, että ei se minunkaan toimintamallini nyt niin fiksu ollut. Meillä puuttui mm. keskustelutaito. Kummaltakin. Niin surullista kuin se onkin. Tavallaan ei saanut koskaan edes mahdollisuutta - omaa tyhmyttään, omaa itsepäisyytään, omaa sitä että syyttää toista (kumpikin).
Jos nyt yhtään silmät ja korvat auki kulkee, niin melkein väkisin tulee vastaan keskusteluja ja kirjoituksia parisuhteesta ja seksistä. Jos itse toimii toisin kuin suurimmassa osassa kirjoituksissa kehotetaan toimimaan tai lehdissä julkaistavien tutkimusten/kyselyjen mukaan muut suomalaiset toimii, niin voisi herätä ajatus, että omassa toimintatavassa voi olla parannettavaa.
Aikuinen nainen kirjoitti:
Itse olin kyllä melko haluton pari vuotta lasten syntymästä. Ei vaan seksi käynyt mielessä juuri ollenkaan, ei jaksanut, lapset veivät kaiken energian ja e-pillerit veivät käytännössä myös kaiken haluni, tällä hetkellä en käytä mitään ehkäisyä ja lapset ovat jo isoja. Nyt 40+ ja halut ovat valtavat, olleet siis jo useamman vuoden. Aina olen kuitenkin tykännyt seksistä. Haluaisin seksiin vaihtelua mutta mies ei innostu tai hänelle on vaikea puhua asiasta. Tympäsee kun hän ottaa minulta sen peruspanon ja minä jään monesti ilman. Suuseksiä tosin saan mutta sitäkään hän ei yleensä kauan jaksa. Itse voisin leikitellä ja keksiä uusia juttuja vaikka kuinka paljon mutta se vain on vaikeaa toteuttaa henkilön kanssa jolle se peruspano tuntuu riittävän. Harmittaa myös, että hän ei tunnu pitävän minun antamasta suuseksistä, tai sitten on siinäkin touhussa jotenkin varautunut. Ei minua haittaisi jos joskus laukeaisi vaikka suuhuni, tietäisin että se ainakin tuntuu hyvältä. Tässä kohtaa täytyy tunnustaa, että kerran annoin suuseksiä yhden illan tutulle ja hän kyllä nautti siitä suunnattomasti, se teki hyvää itsellenikin. Lisäksi olen keskustellut erään miehen kanssa, jolla on samanlaisia haluja kuin minulla ja halut vetävät älyttömästi hänen puoleensa... mitään ei ole vielä tehty. Mutta en voi kieltää etteikö houkuttaisi. Kyllä hyvällä seksillä on suuri rooli ainakin minun elämässäni. Ja joo, nyt vanhempana vasta olen tajunnut mitä se hyvä seksi voisikaan olla...
Sinä olet nyt tilanteessa, jossa miehesi eli aiemmin suhteessanne. Niin se elämä aaltoilee. Toivottavasti osaat suhtautua asiaan rauhallisesti ja odottaa, että miehesikin innostuu hyvästä seksistä. Olihan tuo yhden illan suuhoito ennen miehesi tapaamista, olihan?
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen nainen kirjoitti:
Itse olin kyllä melko haluton pari vuotta lasten syntymästä. Ei vaan seksi käynyt mielessä juuri ollenkaan, ei jaksanut, lapset veivät kaiken energian ja e-pillerit veivät käytännössä myös kaiken haluni, tällä hetkellä en käytä mitään ehkäisyä ja lapset ovat jo isoja. Nyt 40+ ja halut ovat valtavat, olleet siis jo useamman vuoden. Aina olen kuitenkin tykännyt seksistä. Haluaisin seksiin vaihtelua mutta mies ei innostu tai hänelle on vaikea puhua asiasta. Tympäsee kun hän ottaa minulta sen peruspanon ja minä jään monesti ilman. Suuseksiä tosin saan mutta sitäkään hän ei yleensä kauan jaksa. Itse voisin leikitellä ja keksiä uusia juttuja vaikka kuinka paljon mutta se vain on vaikeaa toteuttaa henkilön kanssa jolle se peruspano tuntuu riittävän. Harmittaa myös, että hän ei tunnu pitävän minun antamasta suuseksistä, tai sitten on siinäkin touhussa jotenkin varautunut. Ei minua haittaisi jos joskus laukeaisi vaikka suuhuni, tietäisin että se ainakin tuntuu hyvältä. Tässä kohtaa täytyy tunnustaa, että kerran annoin suuseksiä yhden illan tutulle ja hän kyllä nautti siitä suunnattomasti, se teki hyvää itsellenikin. Lisäksi olen keskustellut erään miehen kanssa, jolla on samanlaisia haluja kuin minulla ja halut vetävät älyttömästi hänen puoleensa... mitään ei ole vielä tehty. Mutta en voi kieltää etteikö houkuttaisi. Kyllä hyvällä seksillä on suuri rooli ainakin minun elämässäni. Ja joo, nyt vanhempana vasta olen tajunnut mitä se hyvä seksi voisikaan olla...
Sinä olet nyt tilanteessa, jossa miehesi eli aiemmin suhteessanne. Niin se elämä aaltoilee. Toivottavasti osaat suhtautua asiaan rauhallisesti ja odottaa, että miehesikin innostuu hyvästä seksistä. Olihan tuo yhden illan suuhoito ennen miehesi tapaamista, olihan?
Niin, olethan sille ukollesi muistanut kertoa, että et ole täällä enää?
Itse olin kyllä melko haluton pari vuotta lasten syntymästä. Ei vaan seksi käynyt mielessä juuri ollenkaan, ei jaksanut - -
Se varmaan luulee edelleen, että sinua ei innosta pätkääkään ja on lakannut vuosia sitten yrittämästä edes? Mitä olet tehnyt asian eteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista kuulla miestänsä kohtaan haluttoman naisen mielipide tähän asiaan. Ja erityisesti sellaisen joka kuitenkin masturboi muttei osoita halua ja aktiivisuutta miestänsä kohtaan. Mikä se on syynä sellaiseen toimintaan?
No mä vastasin tuossa 55: minut oli opetettu (kulttuuri välitti), että nainen antaa ja mies tekee aloitteet. Piste.
Eihän se nyt noin yksinkertaista voi olla. Samalla periaatteella voisin kieltäytyä siivoamisesta ja lastenhoidosta koska ei minunkaan isäni sitä tehnyt vaan äitini hoiti sen puolen. Ja erityisesti jos asiasta on keskusteltu useat kerrat niin kyllä siinä pitäisi pystyä unohtamaan tuollaiset asiat. Jollekin ihan nuorelle naiselle voin ymmärtää tuollaisen mitta kun suhdetta on kestänyt 20vuotta ja ollaan jo aikuisia.
Et lukenut viestiäni? Siinä on, että nelikymppisenä aloin vasta ymmärtää homman ideaa.
Ja suurin osa miehistä kyllä toteuttaa koko ikänsä sitä, että eivät siivoa tai hoida lapsia (Keskisen Vesakin reostelee ip-lehdissä, että vaihtoi ensimmäine vaipan lapselleen tällä viikollla pakotettuna), joten tämäkin sinun esimerkkisi kyllä toimiikin näin päin.
Jotain pitää tapahtua, että ajattelumalli muuttuu. Osalla ei kai tapahdu koskaan sellaista, että kyseenalaistaisi oman toimintansa ja ajattelunsa.
Valitettavasti se näin näyttää olevan. Vaikka ei kyllä minun päähän mitenkään mahdu, miten vaikeaa se oman ajatusmallin kyseenalaistaminen on, jos kaikki ympärillä näyttää tekevän toisin. On melkoisen surullista, ettei pysty itse mitenkään edesauttamaan sitä, että toinen havahtuisi tilanteeseen.
Mistä joku Marja x tietää, että kaikki muut naiset tekee toisin?
Minä tajusin vasta eron jälkeen pitkän ajan kuluttua, että ei se minunkaan toimintamallini nyt niin fiksu ollut. Meillä puuttui mm. keskustelutaito. Kummaltakin. Niin surullista kuin se onkin. Tavallaan ei saanut koskaan edes mahdollisuutta - omaa tyhmyttään, omaa itsepäisyytään, omaa sitä että syyttää toista (kumpikin).
Jos nyt yhtään silmät ja korvat auki kulkee, niin melkein väkisin tulee vastaan keskusteluja ja kirjoituksia parisuhteesta ja seksistä. Jos itse toimii toisin kuin suurimmassa osassa kirjoituksissa kehotetaan toimimaan tai lehdissä julkaistavien tutkimusten/kyselyjen mukaan muut suomalaiset toimii, niin voisi herätä ajatus, että omassa toimintatavassa voi olla parannettavaa.
Kyllä. Netti on hyvä tässä. Netti alkoi yleistyä noin ja olla edullista 2000-l taitteessa? Nykyään on aika helppoa siis. Vaikka tämä meidän keskustelu tässä. Ei onnistunut oikein vielä 1995. Kirjastosta nuorena luin ne Hite raportit ja ne jo avasi silmät - parikymppisenä, mutta eivät ihan auttaneet vielä.
3kk mennyt nyt seksittä. Viimeisen vuoden aikana vain 2 kertaa. Nekin kerrat vain keskustelujen jälkeen, jossa ottanut asian esille.
Tein päätöksen. Odotan vielä kuukauden ja yritän samalla keskustella asiasta. Pyydän häntä parisuhdeterapiaan.
Jos ei asia etene toukokuun aikana, niin sen jälkeen annan hänelle kaksi mahdollisuutta. Ero tai saan ottaa rakastajattaren.
M42