Lue keskustelun säännöt.
Vaimo ei ota toteuta toiveitani/ehdota koskaan mitään uutta seksissä
Nii-i.
24.04.2017 |
Otsikossa se tulikin. Esim, olen monesti ehdottanut että haluaisin hänen sormettavan peppuani, johon todennut että kokeillaan vaan joku kerta. Noh, oon muutaman kerran uudestaan ottanut asian esille lähiaikoina ja aina voidaan kokeilla, mutta ei sit kuitenkaan. Vaikka oon sanonut että tykkäisin kovasti, eikä ole mitenkään vastustellutkaan ideaa. Ei jaksais aina ite jankata asiasta mitä pyytänyt, ja jonka toinen on kuitannut kokeilemisen arvoiseksi.
Toinen samanlainen on se, että rakastan kun hän nuolee nännejäni samalla kun runkkaa minua. Ainoa vaan, ettei sitäkään koskaan tee oma-alotteisesti vaan aina saa pyytää erikseen.
Ylipäätään seksielämän parantaminen (se ei ole kovinkaan hyvää, aina saman kaavan mukaan hänestä johtuen, vaikka yrittäisin viritellä ties mitä) ei tunnu olevan kovinkaan korkeall intresseissä.
Oisko jotain vinkkejä millä saisin hämet innostumaan ja etsimään vaikka netistä vinkkejä mitä tehdä.
Itse tosiaan olen valmis tekemään hänen kanssaan sängyssä ihan mitä tahansa, ja ehdottelisinkin uusia juttuja jos niille saisi jotain vastakaikua.
Tulee vaan sellainen olo etten ole sen vaivan arvoinen ja ei välitä minun nautinnostani/toiveistani.
Seksiä lukuunottamatta parisuhde voi hyvin ja kotityöt jakautuvat tasan ja toisia huomioidaan arjessa. Haluaisin vaan mieluummin enemmän seksuaalista huomiota, mutta se tuntuu olevan liikaa pyydetty.
Kommentit (142)
18 & 20 jatkaa.
Heräsi sellainen ajatus että taidanpa näyttää tämän keskustelun vaimolle. Jotenkin ihmeessä mulle on saatu se olo että nämä "vaatimukseni" ovat aivan tyhjänpäiväsiä ja että minussa on jotakin vikaa. Ymmärtäisiköhän se näitä lukemalla että kyllä tämä on aivan tavallinen asia miesten keskuudessa että se ei pelkästään riitä että antaa. Itsetunnon se nainen on multa tuhonnu vuosien saatossa, ja sitäkään asiaa ei voi myöntää, puhumattakaan että yrittäisi hieman korjata tilannetta. Useasti ja useasti olen siitä aloitteellisuudesta, aktiivisuudesta jne jne puhunut mutta mikään ei muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
18 & 20 jatkaa.
Heräsi sellainen ajatus että taidanpa näyttää tämän keskustelun vaimolle. Jotenkin ihmeessä mulle on saatu se olo että nämä "vaatimukseni" ovat aivan tyhjänpäiväsiä ja että minussa on jotakin vikaa. Ymmärtäisiköhän se näitä lukemalla että kyllä tämä on aivan tavallinen asia miesten keskuudessa että se ei pelkästään riitä että antaa. Itsetunnon se nainen on multa tuhonnu vuosien saatossa, ja sitäkään asiaa ei voi myöntää, puhumattakaan että yrittäisi hieman korjata tilannetta. Useasti ja useasti olen siitä aloitteellisuudesta, aktiivisuudesta jne jne puhunut mutta mikään ei muutu.
21 sanoo
Voihan se olla ratkaisu tuokin...tai sitten menee enempi lukkoon. Saattaa siinä tosin mennä asiat lukkoon esim. lapsen syntymän jälkeen jos tississä päivän roikkuu ja yöt huutaa. Meil meni kaikkien lasten kans tuurilla että kaikki nukkui yönsä ekan kuukauden jälkeen täysin koko yön...eli monesti se saattaa jo niistä mennä vituilleen ja ongelma kasvaa. Mut mie annan sulle vinkin...saattaa toimia tai ei...ja saahan tätä käyttää muutkin jos haluu. Ota selvää sun naises kuukautiskierrosta...laita vaikka sen mielialoja ylös omaan kalenteriis. Sitä kun jonkun kuukauden seuraat nii huomaat kuin paljon se muuttuu tiettyina aikoina ja samat tunteiden heitot toistuu samoina aikoina. Tarpeeks kauan kun seuraat aina niitä kiertoja nii lopulta tiedät ilman kalenteriakin et mis vaihees sitä taas ollaan ku tuollaisella fiiliksellä mennään. Oon oppinu ite naisista...ainakin ny omasta vaimosta sen että ei se mahda niille mielialan heittelyille mitään vaan ne hormoonit pistää välillä "sekasin". Jos huomaat et joka kuukaus on samaan aikaan paha mieli tai muuten pahalla päällä nii tue vaimoas...älä lähe heti riitoihin mukaan vaik päähän ottaiskin. Viet kimpun kukkia tai suklaata. Kyllä se sitten niinä hyvinä päivinä sen muistaa et on saanut tukee kun on tarvinnu. Kierron keskivaiheilla meillä vaimo on taas monesti sellasessa kiimassa että repii hiukset melkein päästä kun suuseksiä antaa. Hetihän asiat ei varmaan korjaudu mut anna ajan kulua ja seuraa et kuin paljon ne hormonit sitä muuttaa. Mun kohdalla tuo on ainaki toiminut tosi hyvin. Itsekäs ajatus siinä lopulta on takana mut saahan se nainenkin siit myös jotain...oppinut itse pikkasen ymmärtää näit naisii vaik en mä niitä koskaan pystykkää varmaan ymmärtää kokonaan : D
Vierailija kirjoitti:
18 & 20 jatkaa.
Heräsi sellainen ajatus että taidanpa näyttää tämän keskustelun vaimolle. Jotenkin ihmeessä mulle on saatu se olo että nämä "vaatimukseni" ovat aivan tyhjänpäiväsiä ja että minussa on jotakin vikaa. Ymmärtäisiköhän se näitä lukemalla että kyllä tämä on aivan tavallinen asia miesten keskuudessa että se ei pelkästään riitä että antaa. Itsetunnon se nainen on multa tuhonnu vuosien saatossa, ja sitäkään asiaa ei voi myöntää, puhumattakaan että yrittäisi hieman korjata tilannetta. Useasti ja useasti olen siitä aloitteellisuudesta, aktiivisuudesta jne jne puhunut mutta mikään ei muutu.
16 taas
Olen samaa miettinyt, että pitäisikö näyttää näitä keskusteluja hänelle.
Toisaalta. Kumpi on pahempaa? Tunnustaa kirjoittavansa AV:lle vai elää ilman seksiä? :D
Huumoria...
Olen vuosien saatossa ajatellut myös, että yritän olla kärsivällinen. Tiedän, että raskaudet, pienet lapset jne aiheuttavat stressiä ja seksi ei ole ensiksi mielessä. Sehän on luonnollista.
Nyt kuitenkin lapset jo 13 ja 16...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
18 & 20 jatkaa.
Heräsi sellainen ajatus että taidanpa näyttää tämän keskustelun vaimolle. Jotenkin ihmeessä mulle on saatu se olo että nämä "vaatimukseni" ovat aivan tyhjänpäiväsiä ja että minussa on jotakin vikaa. Ymmärtäisiköhän se näitä lukemalla että kyllä tämä on aivan tavallinen asia miesten keskuudessa että se ei pelkästään riitä että antaa. Itsetunnon se nainen on multa tuhonnu vuosien saatossa, ja sitäkään asiaa ei voi myöntää, puhumattakaan että yrittäisi hieman korjata tilannetta. Useasti ja useasti olen siitä aloitteellisuudesta, aktiivisuudesta jne jne puhunut mutta mikään ei muutu.
21 sanoo
Voihan se olla ratkaisu tuokin...tai sitten menee enempi lukkoon. Saattaa siinä tosin mennä asiat lukkoon esim. lapsen syntymän jälkeen jos tississä päivän roikkuu ja yöt huutaa. Meil meni kaikkien lasten kans tuurilla että kaikki nukkui yönsä ekan kuukauden jälkeen täysin koko yön...eli monesti se saattaa jo niistä mennä vituilleen ja ongelma kasvaa. Mut mie annan sulle vinkin...saattaa toimia tai ei...ja saahan tätä käyttää muutkin jos haluu. Ota selvää sun naises kuukautiskierrosta...laita vaikka sen mielialoja ylös omaan kalenteriis. Sitä kun jonkun kuukauden seuraat nii huomaat kuin paljon se muuttuu tiettyina aikoina ja samat tunteiden heitot toistuu samoina aikoina. Tarpeeks kauan kun seuraat aina niitä kiertoja nii lopulta tiedät ilman kalenteriakin et mis vaihees sitä taas ollaan ku tuollaisella fiiliksellä mennään. Oon oppinu ite naisista...ainakin ny omasta vaimosta sen että ei se mahda niille mielialan heittelyille mitään vaan ne hormoonit pistää välillä "sekasin". Jos huomaat et joka kuukaus on samaan aikaan paha mieli tai muuten pahalla päällä nii tue vaimoas...älä lähe heti riitoihin mukaan vaik päähän ottaiskin. Viet kimpun kukkia tai suklaata. Kyllä se sitten niinä hyvinä päivinä sen muistaa et on saanut tukee kun on tarvinnu. Kierron keskivaiheilla meillä vaimo on taas monesti sellasessa kiimassa että repii hiukset melkein päästä kun suuseksiä antaa. Hetihän asiat ei varmaan korjaudu mut anna ajan kulua ja seuraa et kuin paljon ne hormonit sitä muuttaa. Mun kohdalla tuo on ainaki toiminut tosi hyvin. Itsekäs ajatus siinä lopulta on takana mut saahan se nainenkin siit myös jotain...oppinut itse pikkasen ymmärtää näit naisii vaik en mä niitä koskaan pystykkää varmaan ymmärtää kokonaan : D
Tuo jos ei sit auta nii jätä se ja etsi uusi.
Lapset kyllä sopeutuu. Meillä on vain yksi elämä ja sitä ei kannata tuhlata olemalla onneton! nm. vaihtamalla parani....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
18 & 20 jatkaa.
Heräsi sellainen ajatus että taidanpa näyttää tämän keskustelun vaimolle. Jotenkin ihmeessä mulle on saatu se olo että nämä "vaatimukseni" ovat aivan tyhjänpäiväsiä ja että minussa on jotakin vikaa. Ymmärtäisiköhän se näitä lukemalla että kyllä tämä on aivan tavallinen asia miesten keskuudessa että se ei pelkästään riitä että antaa. Itsetunnon se nainen on multa tuhonnu vuosien saatossa, ja sitäkään asiaa ei voi myöntää, puhumattakaan että yrittäisi hieman korjata tilannetta. Useasti ja useasti olen siitä aloitteellisuudesta, aktiivisuudesta jne jne puhunut mutta mikään ei muutu.
21 sanoo
Voihan se olla ratkaisu tuokin...tai sitten menee enempi lukkoon. Saattaa siinä tosin mennä asiat lukkoon esim. lapsen syntymän jälkeen jos tississä päivän roikkuu ja yöt huutaa. Meil meni kaikkien lasten kans tuurilla että kaikki nukkui yönsä ekan kuukauden jälkeen täysin koko yön...eli monesti se saattaa jo niistä mennä vituilleen ja ongelma kasvaa. Mut mie annan sulle vinkin...saattaa toimia tai ei...ja saahan tätä käyttää muutkin jos haluu. Ota selvää sun naises kuukautiskierrosta...laita vaikka sen mielialoja ylös omaan kalenteriis. Sitä kun jonkun kuukauden seuraat nii huomaat kuin paljon se muuttuu tiettyina aikoina ja samat tunteiden heitot toistuu samoina aikoina. Tarpeeks kauan kun seuraat aina niitä kiertoja nii lopulta tiedät ilman kalenteriakin et mis vaihees sitä taas ollaan ku tuollaisella fiiliksellä mennään. Oon oppinu ite naisista...ainakin ny omasta vaimosta sen että ei se mahda niille mielialan heittelyille mitään vaan ne hormoonit pistää välillä "sekasin". Jos huomaat et joka kuukaus on samaan aikaan paha mieli tai muuten pahalla päällä nii tue vaimoas...älä lähe heti riitoihin mukaan vaik päähän ottaiskin. Viet kimpun kukkia tai suklaata. Kyllä se sitten niinä hyvinä päivinä sen muistaa et on saanut tukee kun on tarvinnu. Kierron keskivaiheilla meillä vaimo on taas monesti sellasessa kiimassa että repii hiukset melkein päästä kun suuseksiä antaa. Hetihän asiat ei varmaan korjaudu mut anna ajan kulua ja seuraa et kuin paljon ne hormonit sitä muuttaa. Mun kohdalla tuo on ainaki toiminut tosi hyvin. Itsekäs ajatus siinä lopulta on takana mut saahan se nainenkin siit myös jotain...oppinut itse pikkasen ymmärtää näit naisii vaik en mä niitä koskaan pystykkää varmaan ymmärtää kokonaan : D
Ymmärrän kyllä, että parisuhde on yhteispeliä, jossa on hyvä tulla välillä puolitiehen vastaan. Silti olen sitä mieltä, että aikuinen ihminen on vastuussa käytöksestään. Jos ei osaa käytöstään säädellä, niin luulisi nyt kykenevän edes itse sanomaan, että nyt olen pari päivää hyvin räjähdysherkkä. Ehkä olen sitten laiska, mutta en kyllä rupea salapoliisina kirjaamaan raportteja vaimon käytöksestä tai tonkimaan roskiksia että pääsen kuukautiskierrosta selville. Hormoneista ne johtuu miehenkin halut. Että samalla logiikalla ei voi mieheltäkään vaatia, että niitä osaisi hallita vaan naisen tulisi sopeuttaa käytöksensä miehen hormoneihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluttomilla naisillanne on hormonaalinen ehkäisy, niin ehdottakaa sen pois jättämistä ja menkää itse vasektomiaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos haluttomilla naisillanne on hormonaalinen ehkäisy, niin ehdottakaa sen pois jättämistä ja menkää itse vasektomiaan.
Ei ole ja vasektiomia tehty jo vuosia sitten.
Eipä aittanut sekään.
Tuo 16
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
18 & 20 jatkaa.
Heräsi sellainen ajatus että taidanpa näyttää tämän keskustelun vaimolle. Jotenkin ihmeessä mulle on saatu se olo että nämä "vaatimukseni" ovat aivan tyhjänpäiväsiä ja että minussa on jotakin vikaa. Ymmärtäisiköhän se näitä lukemalla että kyllä tämä on aivan tavallinen asia miesten keskuudessa että se ei pelkästään riitä että antaa. Itsetunnon se nainen on multa tuhonnu vuosien saatossa, ja sitäkään asiaa ei voi myöntää, puhumattakaan että yrittäisi hieman korjata tilannetta. Useasti ja useasti olen siitä aloitteellisuudesta, aktiivisuudesta jne jne puhunut mutta mikään ei muutu.
21 sanoo
Voihan se olla ratkaisu tuokin...tai sitten menee enempi lukkoon. Saattaa siinä tosin mennä asiat lukkoon esim. lapsen syntymän jälkeen jos tississä päivän roikkuu ja yöt huutaa. Meil meni kaikkien lasten kans tuurilla että kaikki nukkui yönsä ekan kuukauden jälkeen täysin koko yön...eli monesti se saattaa jo niistä mennä vituilleen ja ongelma kasvaa. Mut mie annan sulle vinkin...saattaa toimia tai ei...ja saahan tätä käyttää muutkin jos haluu. Ota selvää sun naises kuukautiskierrosta...laita vaikka sen mielialoja ylös omaan kalenteriis. Sitä kun jonkun kuukauden seuraat nii huomaat kuin paljon se muuttuu tiettyina aikoina ja samat tunteiden heitot toistuu samoina aikoina. Tarpeeks kauan kun seuraat aina niitä kiertoja nii lopulta tiedät ilman kalenteriakin et mis vaihees sitä taas ollaan ku tuollaisella fiiliksellä mennään. Oon oppinu ite naisista...ainakin ny omasta vaimosta sen että ei se mahda niille mielialan heittelyille mitään vaan ne hormoonit pistää välillä "sekasin". Jos huomaat et joka kuukaus on samaan aikaan paha mieli tai muuten pahalla päällä nii tue vaimoas...älä lähe heti riitoihin mukaan vaik päähän ottaiskin. Viet kimpun kukkia tai suklaata. Kyllä se sitten niinä hyvinä päivinä sen muistaa et on saanut tukee kun on tarvinnu. Kierron keskivaiheilla meillä vaimo on taas monesti sellasessa kiimassa että repii hiukset melkein päästä kun suuseksiä antaa. Hetihän asiat ei varmaan korjaudu mut anna ajan kulua ja seuraa et kuin paljon ne hormonit sitä muuttaa. Mun kohdalla tuo on ainaki toiminut tosi hyvin. Itsekäs ajatus siinä lopulta on takana mut saahan se nainenkin siit myös jotain...oppinut itse pikkasen ymmärtää näit naisii vaik en mä niitä koskaan pystykkää varmaan ymmärtää kokonaan : D
Ymmärrän kyllä, että parisuhde on yhteispeliä, jossa on hyvä tulla välillä puolitiehen vastaan. Silti olen sitä mieltä, että aikuinen ihminen on vastuussa käytöksestään. Jos ei osaa käytöstään säädellä, niin luulisi nyt kykenevän edes itse sanomaan, että nyt olen pari päivää hyvin räjähdysherkkä. Ehkä olen sitten laiska, mutta en kyllä rupea salapoliisina kirjaamaan raportteja vaimon käytöksestä tai tonkimaan roskiksia että pääsen kuukautiskierrosta selville. Hormoneista ne johtuu miehenkin halut. Että samalla logiikalla ei voi mieheltäkään vaatia, että niitä osaisi hallita vaan naisen tulisi sopeuttaa käytöksensä miehen hormoneihin.
Joillakin naisilla nuo kuukautiskierron säätelemät hormonaaliset vaihtelut ovat sen verran voimakkaita että kyllä niiden kanssa ihan oikeasti kannattaa yrittää edes hiukan oppia miehenkin elämään varsinkin jos vaihtelut ovat edes joten kuten ennustettavissa. Pienellä vaivalla saa suuren hyödyn. Jos räjähdysherkät päivät ja kiimapäivät ovat suunnilleen miehenkin tiedossa, parisuhde sujuu ihan varmasti keveämmin :)
Jos ainoa tapa olla perillä vaimon kuukautiskierrosta on roskisten tonkiminen niin ehkä kommunikaatio-puolessakin on petraamisen varaa? Menkkojen alkamisen tiedustelu vaimolta ei pitäisi olla ylitsepääsemätön tehtävä, eikä siitä pitäisi vaimonkaan hernettä nenään ottaa?
Toki jos seksitöntä aikaa kertyy useampikin kuukausi, kyseessä on ehdottomasti kinkkisempi ongelma mikä vaatii enemmän keskustelua kun kalenterin seuraamista. Mutta joka tapauksessa, kannattaa mielummin olla tietoinen naisen hormonien vaikutuksesta ja valjastaa tämä tieto parisuhteen eduksi kuin jättää asia täysin vaille huomiota.
Aivan loistava lanka!
Samanlaisia fiiliksiä täälläkin. Suhde on muuten hyvä kaikin puolin, mutta tuntuu suoraan sanottuna paskalta, kun toinen ei jaksa/viitsi/halua nähdä mitään vaivaa seksuaalisella tasolla toisen eteen. Arjessa ei kauheasti koskettelua (ja se mitä on, ei ole seksuaalissävytteistä) eikä flirttiä, vihjailua, kiusoittelua, joka saisi itsensä tuntemaan halutuksi. Tulee joskus melkein semmonen tunne, kuin olisi pelkästään kodin- ja lastenhoitaja.
Mitä itse seksiin sitten tulee, niin juuri tuo tunne, että toinen antaa ja toinen saa seksiä, sitä harrastetaan vain miehen takia, niin se ketuttaa. Ja jos mies osoittaa halunsa, se aiheuttaa vain paineita siitä, että seksiä 'pitäisi' harrastaa, velvollisuudesta. V*ttu mitä p*skaa. Ja sit ku yrittää ehdottaa kaikkea uutta, joka nostaisi mielenkiinnon seksiin niin mitään ei olla valmiita kokeilemaan ja että nainen itse ehdottaisi mitään uutta, ei mitään jakoa.
Mihin katoaa se halu ja halukkuus? Onko se vain niin, että tuttuus ei kiihota? Koska jos naisella olisi uusi tuore suhde, kylläpä sitten taas panettaisi niin maan perhanasti. Haluttaisi tehdä kaikkea tuhmaa, kirjoitella kuumia viestejä, nähdä vaivaa toisen eteen, kokeilla kaikkea uutta ja jännää. Että turha selitellä, että kun ei se seksi ole mielessä tai sitä ei koeta niin tärkeäksi. Koska tämä uuden suhteen kiihko kumoaa sen väitteen.
Oon vahvasti sitä mieltä, että miestä siinä vieressä pidetään itsestäänselvyytenä ja siks ei napostele nähdä vaivaa toisen eteen, ei oo tarvetta siihen, niin voi käyttää sen energian ja ajan kaikkeen muuhun omaan kivaan (some some some, treeni, kodin sisustaminen, kaverit, shoppailu ym..), paitsi miehen halujen tyydyttämiseen.
Tää yhtälö on vaan niin uuvuttava ja kun siitä keskustelee, niin se sitten ahdistaa naista vaan entisestään. Ota asia esiin ja keskustele - mikään ei muutu, kärsi. Älä ota asiaa esiin - mikään ei muutu, kärsi.
Naiset, onko niin, että teidän mielestänne ei tässä ole mitään ongelmaa? Avatkaa tätä meille, kiitos. Tää on huippua, että täältä saa lukea samanlaisia kokemuksia ja tekis kyl hyvää monen naisen lukea tämä ja mennä itseensä. Ja kiitos niille naisille, jotka haluatte miehiänne ja osoitatte sen sanoin ja teoin, keep up the hope.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väsynyt. kirjoitti:
Aivan loistava lanka!
Samanlaisia fiiliksiä täälläkin. Suhde on muuten hyvä kaikin puolin, mutta tuntuu suoraan sanottuna paskalta, kun toinen ei jaksa/viitsi/halua nähdä mitään vaivaa seksuaalisella tasolla toisen eteen. Arjessa ei kauheasti koskettelua (ja se mitä on, ei ole seksuaalissävytteistä) eikä flirttiä, vihjailua, kiusoittelua, joka saisi itsensä tuntemaan halutuksi. Tulee joskus melkein semmonen tunne, kuin olisi pelkästään kodin- ja lastenhoitaja.
Mitä itse seksiin sitten tulee, niin juuri tuo tunne, että toinen antaa ja toinen saa seksiä, sitä harrastetaan vain miehen takia, niin se ketuttaa. Ja jos mies osoittaa halunsa, se aiheuttaa vain paineita siitä, että seksiä 'pitäisi' harrastaa, velvollisuudesta. V*ttu mitä p*skaa. Ja sit ku yrittää ehdottaa kaikkea uutta, joka nostaisi mielenkiinnon seksiin niin mitään ei olla valmiita kokeilemaan ja että nainen itse ehdottaisi mitään uutta, ei mitään jakoa.
Mihin katoaa se halu ja halukkuus? Onko se vain niin, että tuttuus ei kiihota? Koska jos naisella olisi uusi tuore suhde, kylläpä sitten taas panettaisi niin maan perhanasti. Haluttaisi tehdä kaikkea tuhmaa, kirjoitella kuumia viestejä, nähdä vaivaa toisen eteen, kokeilla kaikkea uutta ja jännää. Että turha selitellä, että kun ei se seksi ole mielessä tai sitä ei koeta niin tärkeäksi. Koska tämä uuden suhteen kiihko kumoaa sen väitteen.
Oon vahvasti sitä mieltä, että miestä siinä vieressä pidetään itsestäänselvyytenä ja siks ei napostele nähdä vaivaa toisen eteen, ei oo tarvetta siihen, niin voi käyttää sen energian ja ajan kaikkeen muuhun omaan kivaan (some some some, treeni, kodin sisustaminen, kaverit, shoppailu ym..), paitsi miehen halujen tyydyttämiseen.
Tää yhtälö on vaan niin uuvuttava ja kun siitä keskustelee, niin se sitten ahdistaa naista vaan entisestään. Ota asia esiin ja keskustele - mikään ei muutu, kärsi. Älä ota asiaa esiin - mikään ei muutu, kärsi.
Naiset, onko niin, että teidän mielestänne ei tässä ole mitään ongelmaa? Avatkaa tätä meille, kiitos. Tää on huippua, että täältä saa lukea samanlaisia kokemuksia ja tekis kyl hyvää monen naisen lukea tämä ja mennä itseensä. Ja kiitos niille naisille, jotka haluatte miehiänne ja osoitatte sen sanoin ja teoin, keep up the hope.
Amen, bro!!
Tuota itsestäänselvyyttä olen itsekin miettinyt. On lapset, asunto, auto ja hyvä elämä. Ei tarvitse enää miellyttää, kun kaikki on jo saavutettu. Onko näin?
Tämä on pitkästä aikaa hyvä ketju täällä ja asiallista kommentointia. Hyvä huomata, että en ole yksin. Omat toiveeni ja haluni ei ole "liikaa".
Voisiko joku naiset tuoda asiallisesti myös omia näkökulmia?
Olisi hyvä ymmärtää.
Tämä ei ole mikään sukupuolikysymys.
3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
18 & 20 jatkaa.
Heräsi sellainen ajatus että taidanpa näyttää tämän keskustelun vaimolle. Jotenkin ihmeessä mulle on saatu se olo että nämä "vaatimukseni" ovat aivan tyhjänpäiväsiä ja että minussa on jotakin vikaa. Ymmärtäisiköhän se näitä lukemalla että kyllä tämä on aivan tavallinen asia miesten keskuudessa että se ei pelkästään riitä että antaa. Itsetunnon se nainen on multa tuhonnu vuosien saatossa, ja sitäkään asiaa ei voi myöntää, puhumattakaan että yrittäisi hieman korjata tilannetta. Useasti ja useasti olen siitä aloitteellisuudesta, aktiivisuudesta jne jne puhunut mutta mikään ei muutu.
21 sanoo
Voihan se olla ratkaisu tuokin...tai sitten menee enempi lukkoon. Saattaa siinä tosin mennä asiat lukkoon esim. lapsen syntymän jälkeen jos tississä päivän roikkuu ja yöt huutaa. Meil meni kaikkien lasten kans tuurilla että kaikki nukkui yönsä ekan kuukauden jälkeen täysin koko yön...eli monesti se saattaa jo niistä mennä vituilleen ja ongelma kasvaa. Mut mie annan sulle vinkin...saattaa toimia tai ei...ja saahan tätä käyttää muutkin jos haluu. Ota selvää sun naises kuukautiskierrosta...laita vaikka sen mielialoja ylös omaan kalenteriis. Sitä kun jonkun kuukauden seuraat nii huomaat kuin paljon se muuttuu tiettyina aikoina ja samat tunteiden heitot toistuu samoina aikoina. Tarpeeks kauan kun seuraat aina niitä kiertoja nii lopulta tiedät ilman kalenteriakin et mis vaihees sitä taas ollaan ku tuollaisella fiiliksellä mennään. Oon oppinu ite naisista...ainakin ny omasta vaimosta sen että ei se mahda niille mielialan heittelyille mitään vaan ne hormoonit pistää välillä "sekasin". Jos huomaat et joka kuukaus on samaan aikaan paha mieli tai muuten pahalla päällä nii tue vaimoas...älä lähe heti riitoihin mukaan vaik päähän ottaiskin. Viet kimpun kukkia tai suklaata. Kyllä se sitten niinä hyvinä päivinä sen muistaa et on saanut tukee kun on tarvinnu. Kierron keskivaiheilla meillä vaimo on taas monesti sellasessa kiimassa että repii hiukset melkein päästä kun suuseksiä antaa. Hetihän asiat ei varmaan korjaudu mut anna ajan kulua ja seuraa et kuin paljon ne hormonit sitä muuttaa. Mun kohdalla tuo on ainaki toiminut tosi hyvin. Itsekäs ajatus siinä lopulta on takana mut saahan se nainenkin siit myös jotain...oppinut itse pikkasen ymmärtää näit naisii vaik en mä niitä koskaan pystykkää varmaan ymmärtää kokonaan : D
Ymmärrän kyllä, että parisuhde on yhteispeliä, jossa on hyvä tulla välillä puolitiehen vastaan. Silti olen sitä mieltä, että aikuinen ihminen on vastuussa käytöksestään. Jos ei osaa käytöstään säädellä, niin luulisi nyt kykenevän edes itse sanomaan, että nyt olen pari päivää hyvin räjähdysherkkä. Ehkä olen sitten laiska, mutta en kyllä rupea salapoliisina kirjaamaan raportteja vaimon käytöksestä tai tonkimaan roskiksia että pääsen kuukautiskierrosta selville. Hormoneista ne johtuu miehenkin halut. Että samalla logiikalla ei voi mieheltäkään vaatia, että niitä osaisi hallita vaan naisen tulisi sopeuttaa käytöksensä miehen hormoneihin.
Joillakin naisilla nuo kuukautiskierron säätelemät hormonaaliset vaihtelut ovat sen verran voimakkaita että kyllä niiden kanssa ihan oikeasti kannattaa yrittää edes hiukan oppia miehenkin elämään varsinkin jos vaihtelut ovat edes joten kuten ennustettavissa. Pienellä vaivalla saa suuren hyödyn. Jos räjähdysherkät päivät ja kiimapäivät ovat suunnilleen miehenkin tiedossa, parisuhde sujuu ihan varmasti keveämmin :)
Jos ainoa tapa olla perillä vaimon kuukautiskierrosta on roskisten tonkiminen niin ehkä kommunikaatio-puolessakin on petraamisen varaa? Menkkojen alkamisen tiedustelu vaimolta ei pitäisi olla ylitsepääsemätön tehtävä, eikä siitä pitäisi vaimonkaan hernettä nenään ottaa?
Toki jos seksitöntä aikaa kertyy useampikin kuukausi, kyseessä on ehdottomasti kinkkisempi ongelma mikä vaatii enemmän keskustelua kun kalenterin seuraamista. Mutta joka tapauksessa, kannattaa mielummin olla tietoinen naisen hormonien vaikutuksesta ja valjastaa tämä tieto parisuhteen eduksi kuin jättää asia täysin vaille huomiota.
Hyvähän se olisi tuostakin perillä olla, mutta se kun ei aina ole niin yksinkertaista. Kaikilla aikuisillakaan naisilla ei kuukautiskierto ole niin säännöllinen, että sitä voisi kalenterista katsoa. Se valitettavasti romuttaa tuon melkoisen tehokkaasti. Menepäs väärään aikaan kuusta kyselemään kuukautisista, niin siitähän se myrsky vasta nouseekin.
Ja kyllä, kommunikoinnissa todellakin on parantamisen varaa. Jos se olisi kunnossa, niin ongelmien selvittely olisikin paljon helpompaa.
Väsynyt. kirjoitti:
Aivan loistava lanka!
Samanlaisia fiiliksiä täälläkin. Suhde on muuten hyvä kaikin puolin, mutta tuntuu suoraan sanottuna paskalta, kun toinen ei jaksa/viitsi/halua nähdä mitään vaivaa seksuaalisella tasolla toisen eteen. Arjessa ei kauheasti koskettelua (ja se mitä on, ei ole seksuaalissävytteistä) eikä flirttiä, vihjailua, kiusoittelua, joka saisi itsensä tuntemaan halutuksi. Tulee joskus melkein semmonen tunne, kuin olisi pelkästään kodin- ja lastenhoitaja.
Mitä itse seksiin sitten tulee, niin juuri tuo tunne, että toinen antaa ja toinen saa seksiä, sitä harrastetaan vain miehen takia, niin se ketuttaa. Ja jos mies osoittaa halunsa, se aiheuttaa vain paineita siitä, että seksiä 'pitäisi' harrastaa, velvollisuudesta. V*ttu mitä p*skaa. Ja sit ku yrittää ehdottaa kaikkea uutta, joka nostaisi mielenkiinnon seksiin niin mitään ei olla valmiita kokeilemaan ja että nainen itse ehdottaisi mitään uutta, ei mitään jakoa.
Mihin katoaa se halu ja halukkuus? Onko se vain niin, että tuttuus ei kiihota? Koska jos naisella olisi uusi tuore suhde, kylläpä sitten taas panettaisi niin maan perhanasti. Haluttaisi tehdä kaikkea tuhmaa, kirjoitella kuumia viestejä, nähdä vaivaa toisen eteen, kokeilla kaikkea uutta ja jännää. Että turha selitellä, että kun ei se seksi ole mielessä tai sitä ei koeta niin tärkeäksi. Koska tämä uuden suhteen kiihko kumoaa sen väitteen.
Oon vahvasti sitä mieltä, että miestä siinä vieressä pidetään itsestäänselvyytenä ja siks ei napostele nähdä vaivaa toisen eteen, ei oo tarvetta siihen, niin voi käyttää sen energian ja ajan kaikkeen muuhun omaan kivaan (some some some, treeni, kodin sisustaminen, kaverit, shoppailu ym..), paitsi miehen halujen tyydyttämiseen.
Tää yhtälö on vaan niin uuvuttava ja kun siitä keskustelee, niin se sitten ahdistaa naista vaan entisestään. Ota asia esiin ja keskustele - mikään ei muutu, kärsi. Älä ota asiaa esiin - mikään ei muutu, kärsi.
Naiset, onko niin, että teidän mielestänne ei tässä ole mitään ongelmaa? Avatkaa tätä meille, kiitos. Tää on huippua, että täältä saa lukea samanlaisia kokemuksia ja tekis kyl hyvää monen naisen lukea tämä ja mennä itseensä. Ja kiitos niille naisille, jotka haluatte miehiänne ja osoitatte sen sanoin ja teoin, keep up the hope.
Hienosti kirjoitettu!
Voiko olla niin että suomalainen nainen on vaan yksinkertaisesti niin laiska ja itsekäs että sitä ei vaan kiinnosta nähdä vaivaa. Turvanaan tunne että ei se ukko lähde kun on talot ja autot sun muut omaisuudet muuten jaettavana ja ei se elatusmaksuja haluu maksaa. kyllä sen ukon on vaan tähän tyydyttävä. Jostain joskus luin että ei nainen ole alkujaan ollutkaan yksiavioinen vaan se kyllästyminen on vaan evoluutiollinen jäänne, tekipä mies mitä tahansa.
Musta se on seksuaalista väkivaltaa naiselta jos se pitää tietentahtoen toista puutteessa eikä päästä irtikään. Toki myös toisinkin päin Mä olen ainakin päättänyt että jos itselle tulee tuollainen tilanne niin hankin sitten sellaisen joka antaa. Jos ei luvan kanssa niin sitten salassa. Kauheeta itkemistä mut eihän sitä muuhun pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole mikään sukupuolikysymys.
3
Totta, että haluttomia miehiäkin on. Tähän ketjuun voi kyllä minusta myös kommentoida miehet, joille seksi ei ole tärkeää ja ovat haluttomia.
Miten te halukkaat naiset haluaisitte käsitellä asiaa haluttoman miehen kanssa?
Miksi miehenne ovat haluttomia?
Eri ihmisillä on vain yksinkertaisesti erilainen seksivietti ja erilaiset tarpeet.
Mä olen nainen, omalta puolisoltani en ole koskaan saanut suuseksiä, 'se on likaista, ei pysty'. Mies tulee niin nopeasti, että mut pitäs hoidella sen jälkeen käsin ja sekin pitäisi joka kerta pyytää erikseen. Mies pelkäsi alkuun jopa mun antamaa suuseksiä. Noh, nyt mitään seksiä ei ole ollut kahteen vuoteen, kun lopetin vonkaamusen. Sitäkin ennen oli kuukausien taukoja. Monena vuonna seksikerroille riitti yhden käden sormet. Sain pakkeja todlla usein.
Mun seksiviettini on suuri, mieluusti monta kertaa viikossa, haluan kokeilla asioita ja nauttia seksuaalisuudestani. Mulla on nykyään rakastaja ja seksielämäni on parempaa kuin koskaan. Saan kaiken tarvitsemani, itsetuntoni on korjautunut ja suorastaan säteilen. Rakastajani tekee kaikkensa mun nautintoni eteen ja minä hänen.
Niin harmi, että oikea kumppani ei osunut kohdalle. Voi olla myös, että eri elämänvaiheissa ne tarpeet ovat erilaisia. Ja me olemme 5-kymppisiä, ei nuoria enää, mutta minä olen ainakin seksuaalisimmillani.
Vierailija kirjoitti:
Eri ihmisillä on vain yksinkertaisesti erilainen seksivietti ja erilaiset tarpeet.
Mä olen nainen, omalta puolisoltani en ole koskaan saanut suuseksiä, 'se on likaista, ei pysty'. Mies tulee niin nopeasti, että mut pitäs hoidella sen jälkeen käsin ja sekin pitäisi joka kerta pyytää erikseen. Mies pelkäsi alkuun jopa mun antamaa suuseksiä. Noh, nyt mitään seksiä ei ole ollut kahteen vuoteen, kun lopetin vonkaamusen. Sitäkin ennen oli kuukausien taukoja. Monena vuonna seksikerroille riitti yhden käden sormet. Sain pakkeja todlla usein.
Mun seksiviettini on suuri, mieluusti monta kertaa viikossa, haluan kokeilla asioita ja nauttia seksuaalisuudestani. Mulla on nykyään rakastaja ja seksielämäni on parempaa kuin koskaan. Saan kaiken tarvitsemani, itsetuntoni on korjautunut ja suorastaan säteilen. Rakastajani tekee kaikkensa mun nautintoni eteen ja minä hänen.
Niin harmi, että oikea kumppani ei osunut kohdalle. Voi olla myös, että eri elämänvaiheissa ne tarpeet ovat erilaisia. Ja me olemme 5-kymppisiä, ei nuoria enää, mutta minä olen ainakin seksuaalisimmillani.
Kiitos, että kirjoitit kokemuksistasi.
Onko niin, että jossain vaiheessa pettäminen on järkevä vaihtoehto? Jos ei siis eroa halua perhe yms syiden takia.
Jotenkin tuntuu, että naiselle pettäminen on hyväksytympää kuin miehelle. Naisella on rakastaja seksuaalisten tarpeiden tyydyttämiseen. Mies on vain pettävä sika.
Miksi näin? Vai onko?
16
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eri ihmisillä on vain yksinkertaisesti erilainen seksivietti ja erilaiset tarpeet.
Mä olen nainen, omalta puolisoltani en ole koskaan saanut suuseksiä, 'se on likaista, ei pysty'. Mies tulee niin nopeasti, että mut pitäs hoidella sen jälkeen käsin ja sekin pitäisi joka kerta pyytää erikseen. Mies pelkäsi alkuun jopa mun antamaa suuseksiä. Noh, nyt mitään seksiä ei ole ollut kahteen vuoteen, kun lopetin vonkaamusen. Sitäkin ennen oli kuukausien taukoja. Monena vuonna seksikerroille riitti yhden käden sormet. Sain pakkeja todlla usein.
Mun seksiviettini on suuri, mieluusti monta kertaa viikossa, haluan kokeilla asioita ja nauttia seksuaalisuudestani. Mulla on nykyään rakastaja ja seksielämäni on parempaa kuin koskaan. Saan kaiken tarvitsemani, itsetuntoni on korjautunut ja suorastaan säteilen. Rakastajani tekee kaikkensa mun nautintoni eteen ja minä hänen.
Niin harmi, että oikea kumppani ei osunut kohdalle. Voi olla myös, että eri elämänvaiheissa ne tarpeet ovat erilaisia. Ja me olemme 5-kymppisiä, ei nuoria enää, mutta minä olen ainakin seksuaalisimmillani.
Kiitos, että kirjoitit kokemuksistasi.
Onko niin, että jossain vaiheessa pettäminen on järkevä vaihtoehto? Jos ei siis eroa halua perhe yms syiden takia.
Jotenkin tuntuu, että naiselle pettäminen on hyväksytympää kuin miehelle. Naisella on rakastaja seksuaalisten tarpeiden tyydyttämiseen. Mies on vain pettävä sika.
Miksi näin? Vai onko?16
No ei todellakaan ole naiselle hyväksytympää. Itse en tajua, miten kukaan voi olla lopulta eroamatta tilanteessa, jossa toinen ei selvästikään enää halua seksiä eikä tilanne korjaannu vuosiin. Jos lapset / lapsi ovat pieniä (alle kouluikäisiä), niin silloin jos päättää odottaa stressin vähenemistä ja oman ajan lisääntymistä ja sen vaikutusta parisuhteeseen, mutta jos tilanne pysyy yhtä surkeana lasten ollessa isompia, ei se siitä enää parane ja paras erota.
3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eri ihmisillä on vain yksinkertaisesti erilainen seksivietti ja erilaiset tarpeet.
Mä olen nainen, omalta puolisoltani en ole koskaan saanut suuseksiä, 'se on likaista, ei pysty'. Mies tulee niin nopeasti, että mut pitäs hoidella sen jälkeen käsin ja sekin pitäisi joka kerta pyytää erikseen. Mies pelkäsi alkuun jopa mun antamaa suuseksiä. Noh, nyt mitään seksiä ei ole ollut kahteen vuoteen, kun lopetin vonkaamusen. Sitäkin ennen oli kuukausien taukoja. Monena vuonna seksikerroille riitti yhden käden sormet. Sain pakkeja todlla usein.
Mun seksiviettini on suuri, mieluusti monta kertaa viikossa, haluan kokeilla asioita ja nauttia seksuaalisuudestani. Mulla on nykyään rakastaja ja seksielämäni on parempaa kuin koskaan. Saan kaiken tarvitsemani, itsetuntoni on korjautunut ja suorastaan säteilen. Rakastajani tekee kaikkensa mun nautintoni eteen ja minä hänen.
Niin harmi, että oikea kumppani ei osunut kohdalle. Voi olla myös, että eri elämänvaiheissa ne tarpeet ovat erilaisia. Ja me olemme 5-kymppisiä, ei nuoria enää, mutta minä olen ainakin seksuaalisimmillani.
Kiitos, että kirjoitit kokemuksistasi.
Onko niin, että jossain vaiheessa pettäminen on järkevä vaihtoehto? Jos ei siis eroa halua perhe yms syiden takia.
Jotenkin tuntuu, että naiselle pettäminen on hyväksytympää kuin miehelle. Naisella on rakastaja seksuaalisten tarpeiden tyydyttämiseen. Mies on vain pettävä sika.
Miksi näin? Vai onko?16
No ei todellakaan ole naiselle hyväksytympää. Itse en tajua, miten kukaan voi olla lopulta eroamatta tilanteessa, jossa toinen ei selvästikään enää halua seksiä eikä tilanne korjaannu vuosiin. Jos lapset / lapsi ovat pieniä (alle kouluikäisiä), niin silloin jos päättää odottaa stressin vähenemistä ja oman ajan lisääntymistä ja sen vaikutusta parisuhteeseen, mutta jos tilanne pysyy yhtä surkeana lasten ollessa isompia, ei se siitä enää parane ja paras erota.
3
Tuntuu toisaalta erota "vain" seksin takia, jos parisuhde on muuten kunnossa. Yhteisymmärrys lasten kasvatuksesta, arki sujuu jne
Itse ainakin rakasta vaimoani. Haluaisin hyvää seksiä vain hänen kanssaan.
Vaimoni on kaunis, fiksu, hauska, uskomaton äitinä. Täydellinen, jos ei haluttomuutta oteta huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eri ihmisillä on vain yksinkertaisesti erilainen seksivietti ja erilaiset tarpeet.
Mä olen nainen, omalta puolisoltani en ole koskaan saanut suuseksiä, 'se on likaista, ei pysty'. Mies tulee niin nopeasti, että mut pitäs hoidella sen jälkeen käsin ja sekin pitäisi joka kerta pyytää erikseen. Mies pelkäsi alkuun jopa mun antamaa suuseksiä. Noh, nyt mitään seksiä ei ole ollut kahteen vuoteen, kun lopetin vonkaamusen. Sitäkin ennen oli kuukausien taukoja. Monena vuonna seksikerroille riitti yhden käden sormet. Sain pakkeja todlla usein.
Mun seksiviettini on suuri, mieluusti monta kertaa viikossa, haluan kokeilla asioita ja nauttia seksuaalisuudestani. Mulla on nykyään rakastaja ja seksielämäni on parempaa kuin koskaan. Saan kaiken tarvitsemani, itsetuntoni on korjautunut ja suorastaan säteilen. Rakastajani tekee kaikkensa mun nautintoni eteen ja minä hänen.
Niin harmi, että oikea kumppani ei osunut kohdalle. Voi olla myös, että eri elämänvaiheissa ne tarpeet ovat erilaisia. Ja me olemme 5-kymppisiä, ei nuoria enää, mutta minä olen ainakin seksuaalisimmillani.
Kiitos, että kirjoitit kokemuksistasi.
Onko niin, että jossain vaiheessa pettäminen on järkevä vaihtoehto? Jos ei siis eroa halua perhe yms syiden takia.
Jotenkin tuntuu, että naiselle pettäminen on hyväksytympää kuin miehelle. Naisella on rakastaja seksuaalisten tarpeiden tyydyttämiseen. Mies on vain pettävä sika.
Miksi näin? Vai onko?16
No ei todellakaan ole naiselle hyväksytympää. Itse en tajua, miten kukaan voi olla lopulta eroamatta tilanteessa, jossa toinen ei selvästikään enää halua seksiä eikä tilanne korjaannu vuosiin. Jos lapset / lapsi ovat pieniä (alle kouluikäisiä), niin silloin jos päättää odottaa stressin vähenemistä ja oman ajan lisääntymistä ja sen vaikutusta parisuhteeseen, mutta jos tilanne pysyy yhtä surkeana lasten ollessa isompia, ei se siitä enää parane ja paras erota.
3Tuntuu toisaalta erota "vain" seksin takia, jos parisuhde on muuten kunnossa. Yhteisymmärrys lasten kasvatuksesta, arki sujuu jne
Itse ainakin rakasta vaimoani. Haluaisin hyvää seksiä vain hänen kanssaan.
Vaimoni on kaunis, fiksu, hauska, uskomaton äitinä. Täydellinen, jos ei haluttomuutta oteta huomioon.
Ei, kyllä toimivan parisuhteen edellytys on molemminpuolinen seksuaalinen halu ja kipinä omaa kumppania kohtaan. Ei se tietenkään jatkuvasti lapsiarjen stressissä näy, mutta edes aina välillä. Jos se puuttuu, suhde on parhaimmillaankin vain ystävyyttä ja toveruutta. 3
Surullista luettavaa :( Minä olen vähän väärä henkilö kommontoimaan koska, tällä hetkellä ei ole ongelmia mitä te olette tänne kirjoitelleet. Meillä on seksiä noin kerran viikossa ja seksielämä toimii tosi hyvin...mut joskus saattaa olla kahden viikon pätkä ilman...johtuen töistä ja ristikkäisistä vuoroista tms. mitä nyt lapsiperheessä aina sattuu nyt tulee. Kuinka ihmeessä te jaksatte vuodesta toiseen tuota? Itse menen suurinpiirtein paniikkiin jos on kahdenkin viikon pätkä ilman seksiä, vaikka tiedänkin että se johtuu asioista eikä meistä. Mut silti rupee mielikuvitus laukkaa et, onko mus jotain vialla tai onko hän kyllästynyt tai onko ihastunut toiseen tms...
Itse rakastan seksiä yli kaiken ja sitä tunnetta haluta toista ja tehdä mitä toinen vaan keksii vaatia ja tunnetta että itse on haluttu. Onko kysyksessä enää parisuhde jos menee puolikin vuotta ilman? Tottakai suhteessa tulee vaikeampia kausia mut jos ne jatkuu kuukaudesta toiseen saati vuodesta toiseen nii ei se mitään parisuhdetta ole enää. Me puhutaan paljon vaimon kanssa seksistä ja ollaan tultu siihen tulokseen että se intohimo toiseen säilyy sitä seksiä harrastamalla koska muuten se vaan helposti ns. unohtuu et kuin hyvältä se tuntuu ja saa potkua seuraaviin päiviin. Toki sen seksin pitää olla hyvää molemmista eikä se ole vaan se akti. Itse en tiedä mitä tekisin jos tulisi yhtä vaikeaa mitä teillä joillain on...luultavasti ajautuisin pettämään ennemmin tai myöhemmin. Tuntuisko se enää pettämiseltäkään jos vaikka yli vuoteen ei olisi mitään seksuaalista toimintaa. Jos on yritetty puhua ja annettu tilaisuus sanoa toiselle rehellisesti et mis mättää ja kaikki on vaan okei. Ei se silloin olis pettämistä kun pettäähän se toisen se toinenkin osapuoli. Jutelkaa, jutelkaa ja jutelkaa...vaik tunnuttehan te sitä jo tehneet. Tsemppiä kaikille teille jolla noit ongelmii ja oon vilpittömästi pahoillaan tollasesta ku, omalle kohdalle ajattelisin...olisin totaalisen sekasin ja romuna. En vaan millään ymmärrä et kuinka te jaksatte tollasia "parisuhteita" . Parempaa kevättä kohden!