Yhdysvalloissa asuva Tero Kuittinen kummastelee Suomen työtahtia HS:ssa – ”Ei täällä ole vaihtoehto, että ottaa uupumukseen vuoden sapattia”

Mulkku joka muuttuu sitä kusipäisemmäksi ja ahneemmaksi mitä enemmän rahaa se saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on niin  surullista, että työnteko äärirajoille asti on about ainoa asia jolla tässä maassa saa mitään arvostusta, no luterilainen ankaruus ja synkkyys taustalla.

Jos joku haluaa, ja voi pitää sapattivapaata niin mitä helvettiä, heti haukutaan lusmuksi ym. Mä en yleensä tykkää kateuskortin heiluttelusta mutta oon kyllä itse huomannut että mua on ainakin kadehdittu siitä että mun on ollut mahdollista pitää aika paljon noita "sapatteja" mm. siksi että oon perinyt, ja sehän on halveksittavin tapa saada varallisuutta.

Jos niitä vapaita saisi pitää niin että kukaan muu ei kärsisi niin siitä vaan.

Mutta se että joko työnantaja, yhteiskunta tai muut työntekijät joutuvat siitä kärsimään on täysin vastenmielistä.

No mun duuni oli asiakasyrityksen kampanjoiden parissa, duunia oli tosiaan ehkä noin seitsemäksi kuukaudeksi/vuosi, muun ajan pidin palkatonta vapaata. Työnantajallekin varmaan ihan hyvä juttu kun säästi mun monen kuukauden palkat? Yhteiskuntaan ei varmaan pahemmin vaikuttanut?

Jos menestystä ei tule – ja suurimmalle osalle ei tule – ihmiset romahtavat.

”Moni kollega oli Alliance Capitalilla äärimmäisen ahdistunut, kun ei päässyt siihen kolme neljä miljoonaa tienaavaan porukkaan. Minua se ei häirinnyt: olin elänyt biokemistinä vuosia alle 30 000 euron vuosipalkalla, joten 150 000 dollaria vuodessa ei ollut maailmanloppu.”

Ei ole työuupumusta jenkeissä :D.

Armoton kilpailu ja tulee vain ahdistusta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aika varma, että jokainen suomalainen vastaisi ilomielin iltaisin ja viikonloppuisin työpuheluihin, jos vuosipalkka 200000.

Joten mikä oli tämän vuodatuksen pointti? Ei USA:ssakaan kukaan 2000 kuukausipalkalla päivystä 24h puhelinta.

Minä elän täysin eri maailmassa. Minä en halua elää elämää jossa olen yrityksen käytettävissä 24/7/365. En mistään hinnasta. Mikään rahallinen korvaus ei riitä siitä että ei voi koskaan olla vapaalla tai että lapset eivät tunne äitiään. Tuo ajatusmalli on minusta etova, kaikki asiat on ostettavissa rahalla. Raharaharaha.

Minulle riittäisi tuosta rahasta kuudesosa. Työmäärä sen mukaan. Kaupan päälle onnellinen perhe ja hyvä parisuhde.

Riittäisikö myös silloin jos sossun luukku menisi kiinni ja joutuisit elättämään itsesi ja perheesi oikeasti? USD200k/6/12=n.USD2,770=EUR2570/kk. Ei paljoa onnellisuus naurata ilman  tulonsiirtoja niiltä jotka viitsivät jotain tehdäkin.

Siis oliko tämän tarkoitus olla väitteeni typeräksi tekevä argumentti? Etten voisi elää about kahden tonnin nettotuloilla?

Voisin, ja erittäin hyvin voisinkin. Minulla on helsingissä omistusasunto, mies ja lapsi. En minä kuluta noin paljoa kuukaudessa nytkään. Peruselämiseen jossa ei tarvitse nipottaa menee nyt noin 1300-1500e/kk. Loppurahan voin säästää tai perseillä menemään tai jotain siltä väliltä. Ihanan kokoomuslainen näkövinkkeli että kukaan ei voi olla tyytyväinen jos saa rahaa vähemmän kuin minä.

Sossun luukulla en ole käynyt.

Onhan se vähän niin että kyllä tänne Suomeen niin kaikki haluaisi sen uuden Nokian, joka toisi isona firmana verotuloja ja hyötyä koko kansalle. Mutta leppoisa työtahti ja maailman huipulle pääseminen ei oikein ole sellainen yhtälö, joka toimii. Kaikki suuret globaalit firmat tekee ihan hitosti töitä ja siellä on innokkaita ihmisiä töissä. Meillä on hyvä koulutus maassamme mutta siihen se vähän sitten jääkin. Menestymiseen tarvitaan innostusta, sitoutumista ja halua. 

M45

Jenkeissä käytetäänkin lähes 20 000 euroa per asukas rahaa terveyden ylläpitoon. Meillä rahaa palaa noin 5 500 euroa per lärvi. Kaipa sellainen näkyy siinä miten ihmiset jaksavat.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se vähän niin että kyllä tänne Suomeen niin kaikki haluaisi sen uuden Nokian, joka toisi isona firmana verotuloja ja hyötyä koko kansalle. Mutta leppoisa työtahti ja maailman huipulle pääseminen ei oikein ole sellainen yhtälö, joka toimii. Kaikki suuret globaalit firmat tekee ihan hitosti töitä ja siellä on innokkaita ihmisiä töissä. Meillä on hyvä koulutus maassamme mutta siihen se vähän sitten jääkin. Menestymiseen tarvitaan innostusta, sitoutumista ja halua. 

M45

Minä vähän haluan kyseenalaistaa tätä jatkuvaa kasvun ihannointia. Miksi koko ajan pitää edetä? Miksi edes pitää päästä maailman huipulle? Miksi pitää kokoajan kasvaa? Miksi pitää menestyä? Ja onko esimerkiksi menestyksen ainoa mittari tuotettu raha? Vai voisiko se olla vaikka ihmisten henkinen hyvinvointi materiaalisen ohella?

Raha tuo turvaa ja onnellisuutta tiettyyn pisteeseen asti. Mutta sen jälkeen muut asiat alkavat käydä toisilla tärkeämmiksi.

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen yhteiskunta on rakennettu niin, että aika käytetään nimenomaan tehokkaasti. Siihen opitaan jo lapsena. USA:ssa lapset tyrkätään kouluun 4-vuotiaina, Suomessa myöhemmin. USA:ssa koulupäivät voivat olla todella pitkiä ja tehtäviä on paljon. Suomessa pääsee melko helpolla siihen verrattuna ja pidetään tärkeänä, että lapsilla on aikaa olla lapsia. Mutta mikä maa se onkaan keikkunut PISA-tutkimusten kärjessä?  

Jotain ei tehdä ihan oikein, kun meillä mennään yliopistoon siinä iässä kun muualla on jo alempi tutkinto suoritettu ja oltu pari vuotta töissä.  Siinä on turha isotella jollain PISAlla, jonka tulokset on sitä paitsi laskeneet vauhdilla. 

Vierailija kirjoitti:

Minä kyllä väitän, että ilmastollakin on jotain tekemistä jaksamisen kanssa. Olen myös työskennellyt Pohjois-Amerikassa ja kas kummaa Californian auringossa ei ollut väsymyksestä tietoakaan. Täällä taas olen tähän aikaan vuodesta jo ihan zippi.

Suuressa osaa maata on ihan suomalaista vastaava ilmasto ja silti jaksetaan tehda toita, etelavaltioissakin, vaikka siella on kuumaa ja kosteata.

Vierailija kirjoitti:

Yhdysvalloissahan on kaikki kiinni, kun vähän lunta sataa. Olis täälläkin noilla spekseillä lomaa aika mukavasti : DDD

No ei nyt sentaan ihan noin mene. Oletko kuullut Alaskasta, Minnesotasta, Michiganista , Illinoisista jne.? Jos jossain osavaltiossa sataa lunta ensimmaisen kerran viiteenkymmeneen vuoteen niin sitten pyydetaan ihmisia olemaan kotona kun ei ole kalustoa puhdistaa teita. Pianhan se sulaa kun myrsky meneee ohi.

Tuttava oli muutaman vuoden töissä usassa vanhainkodissa. Kuulemma leppoisaa työtä, vaikka normaali työpäivä oli 10h. Kertoi että siellä oli niin paljon henkiökuntaa että aikaa oli istuskella asukkaiden kanssa kaikessa rauhassa ja ulkoilla tms. Oli siivoajat, keittiöhenkilökunta, pesijät erikseen. Virikkeitä varten omat työntekijät. Kiire oli kielletty. Suomeen palattuaan oli järkyttynyt työpaikkojen kiireestä ja huonosta hoidosta. Kertoi että koskaan usassa ei ollut työpäivän jälkeen väsynyt vaikka työpäivä oli pidempi. Suomessa ei jaksa työpäivän jälkeen tehdä mitään.