Lue keskustelun säännöt.
Jos sinun uskontokunnassasi joku joutuisi seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi seurakunnan sisällä?
23.04.2017 |
Esimerkiksi saarnaajan, hengellisen opettajan tai puhujan hyväksikäyttämäksi. Miten silloin suhtautuisit hyväksikäytön uhriin jos hän eroaisi seurakunnasta ja luopuisi uskostaan? Löytyisikö ymmärrystä ratkaisulle vai onko luopio aina luopio?
Kommentit (7)
Seksuaalinen hyväksikäyttö on henkilökohtainen teko, mutta joskus tekijä saattaa olla auktoriteettiasemassa uhriinsa nähden. Silloin ymmärrän kyllä, jos uhri menettää luottamuksensa kaikkeen siihen, mitä tekijä edustaa. Oli tekijä sitten päiväkodin hoitaja, poliisi tai asuntovälittäjä.
Toki olisin pahoillani, jos uhri lähtisi yhteisöstä, joka olisi minulle itselleni tärkeä, mutta se olisi hänen henkilökohtainen ratkaisunsa. Olisin yhtä pahoillani, jos hän tuntisi, että kaikki lapset ovat vaarassa kaikissa päiväkodeissa tai että yhteenkään lainvalvojaan ei voi luottaa vaan yhteiskunta on läpeensä paha ja oppotunistinen.
Ihminen, joka käyttää toista seksuaalisesti hyväksi, ei ole kunnollinen ihminen. Hän ei silloin noudata uskonnollisen yhteisön oppeja vaan rikkoo niitä törkeästi. Ainakaan minun (kristillinen) uskonyhteisöni ei salli minkäännäköistä hyväksikäyttöä - seksuaalista, sukupuolista, iällistä, taloudellista jne. - vaan kaikki lähtee siitä, että toiselle tehdään se, minkä haluaisi itsekin kokea. Aina täytyy pyrkiä hyvään ja oikeaan, ei koskaan pahaan ja tuhoavaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän srksta eroamisen jos vaikka muuttaa mutten uskosta luopumista. Kristinusko ei opeta ja pyhitä hyväksikäyttöä.
Ongelma näissä on ettei tekijäolmi yleensä saa juridisestikaan kuin läppäisyn kädelle.
Olen uskossa,mutten kuulu mihinkään seurakuntaan tai no ev.lut. virallisesti. En ymmärrä, miten ihmiset tulee ihan sokeaksi omalle seurakunnalleen ja alkavat kunnioittaa ja palvoa ja pelätä sen vanhimpia tai johtajia tms. sen sijaan, että uskoisivat vaan raamatun sanaa ja tajuaisivat milloin joku mättää seurakunnassa.
Ei ole silloin enää tervettä touhua, jos sairaita narsisteja aletaan palvoa ja suojella.
En minäkään hyväksy ihmispalvontaa.
Lähtisin itsekkin seurakunnasta jos siinä olisi saarnaaja taikka johtavassa asemassa oleva hyväksikäyttäjä. En kylläkään käy missään seurakunnassa.
En myöskään hyväksy tuota, että ihmistä ei edes tervehditä jos hän lähtee seurakunnasta.
Vastenmielistä touhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskontokuntani on Suomen evankelis-luterilainen kirkko.
En pidä uskontokunnastani eroavia luopioina.
Fraasia "luopuisi uskostaan" en ymmärrä. Oppimme mukaan usko ei ole ihmisen päätettävissä oleva asia, vaan Jumalan lahja.
Lähden siitä että uskontokuntaan liittyminen ja siitä eroaminen on jokaisen henkilökohtainen asia. Tilanteesta riippuen voisin vielä yrittää vedota lähtijään että hän jäisi, mutta todella hienovaraisesti. Jos en siihen tarpeeksi hienovaraisesti pystyisi niin en edes yrittäisi.