Huonoimmat tarjoilut virallisissa juhlissa (rippijuhlat, yo...)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nsk kirjoitti:

Erikoisruokavalioiden täydellinen puute tai se, että siinä missä muille on kunnon ateria, gluteenittomille joku kuiva keksi tai pari. Monet samankaltaiset tarjottavat, esim. kinkkupiirakkaa, kinkkuvoileipiä, kinkkuvoileipäkakkua.. :D käy tylsäksi, eikä sama maistu kaikille.

Erikoisruokavaliot alkaa ottaa hermoon. Yhden ihmisen takia hirveästi lisää vaivaa ja kustannuksia.

Jollei normit käy niin tuokoon omat erityisherkkunsa.

Olin n. 30 hengen juhlissa, joissa enemmistö tarjottavista oli gluteenitonta, esim. täytekakku ja samaa siis söivät kaikki. Samoin suolainen piirakka sekä pikkuleivät ja kahvikakku. Voileipäkakkua oli kyllä sekä gluteenitonta että tavallista. Juhlien emäntä oli itse tehnyt tarjottavat ja ei kukaan normisyöjä tarjottavia moittinut. Kun osaa tehdä, niin gluteenittomat leivonnaiset ovat maukkaita ja voi tarjota kaikille.

Olisi äärimmäisen moukkamaista olla järjestämättä erityisruokavalioiselle mitään syötävää, tai odottaa että hän tuo omat ruoat. Juhlien tarkoituksena on kestitseminen (paitsi jos nyyttärit). Se ei ole kestitsemistä, jos jättää jonkun kutsutuista tarkoituksella ilman, tai jos tämä tuo omat syötävät.

Edellämainitulla tavalla esim. taidolla tehdyt gluteenittomat tai maidottomat tarjottavat maistuvat kyllä muillekin. Esimerkiksi juustokakun keksipohjan voi tehdä gluteenittomista kekseistä, ja kakku on silti yhtä hyvää.

Meillä on Pirkanmaalla AINA ruoka niin rippi- kuin to-juhlissakin. On keitettyä uutta perunaa, savulohta, pulled-porkia, pastasalaattia, hummusta, leipää, karjalanpiirakoita. Ei jää kenellekään nälkä vaikka kukaan ei tule kaukaa. Ja on kahvit ja kakut ja ruokajuomana viiniä. Silloin ihmiset viihtyy ja ne ovat JUHLAT!

Päädyin kerran monen sattumuksen kautta kaverin tuttavapariskunnan häihin. Heidät vihittiin kerrostalokaksiossa, morsiamella oli yllään valkoinen toppi ja mustat farkut eikä sulhokaan ollut sen paremmin pukeutunut. Tarjottavina oli pirkka-olutta sekä puoliksi jäistä pakastekakkua :D muitakin hassuja yksityiskohtia löytyi, mm häävalssi tilattiin Iskelmä Harju&Pöntinen kanavalta tekstarilla, tätä varten sulhasen prepaid-liittymään piti kesken juhlahumun ladata kympillä saldoa. 

Mitäpä tähän voi sanoa. Oli ainakin pariskunnan näköiset häät :) 

Vierailija kirjoitti:

Päädyin kerran monen sattumuksen kautta kaverin tuttavapariskunnan häihin. Heidät vihittiin kerrostalokaksiossa, morsiamella oli yllään valkoinen toppi ja mustat farkut eikä sulhokaan ollut sen paremmin pukeutunut. Tarjottavina oli pirkka-olutta sekä puoliksi jäistä pakastekakkua :D muitakin hassuja yksityiskohtia löytyi, mm häävalssi tilattiin Iskelmä Harju&Pöntinen kanavalta tekstarilla, tätä varten sulhasen prepaid-liittymään piti kesken juhlahumun ladata kympillä saldoa. 

Mitäpä tähän voi sanoa. Oli ainakin pariskunnan näköiset häät :) 

Tulee tunne, että hääpari heräsi aamulla ja huomasi, että nyt mennään naimisiin. Kuulutukset on kuitenkin hankittu etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus tosiaan kaipaisi sitä suvaitsevaisuutta kasvissyöjien puolelta. Eiköhän se juhlien järjestäjä saa itse päättää mitä laittaa tarjolle. Joskus tuntuu siltä, että jää juhlat pitämättä, kun ihmisillä on niin paljon vaatimuksia, eikä yksinkertaisesti uskalleta pitää juhlia. Ei ennen ollut niin.

Siitä on varmaan tosi pitkä aika, kun ei ollut mitään vaihtoehtoja. Jo minun ylioppilasjuhlissani vuonna 1994 oli erikseen laktoositon ja gluteeniton kakku. Karjalanpiirakatkin tehtiin laktoosittomaan maitoon. Kuohuviinimaljan vaihtoehtona oli Pommacia. Ei ole minusta iso vaiva.

Samana vuonna olen päässyt ylioppilaaksi. Onnea siitä. Pommacia tietysti oli, mutta eipä tainnut olla mitään muita tonton-tarjottavia minun juhlissani, vaikka ruokaa ja kakkuja tarjottiin. Nykyään käytän itsekin laktoositonta, mutta silloin se oli vielä harvinaista eikä äiti osannut sellaisia järjestää. Vasta tällä vuosituhannella on mielestäni yleistynyt rajoitteiden huomioiminen.

Mä muista että ensimmäiset ruokavaliomerkinnät pitopöydissä oli tyyliin keliakia ja hyla.

Sukukohtaista varmaankin. Kirjoitin -78. Meillä oli laktoositon ja munaton jo silloin. Mutta tuota selittää, että äitini, pikkuveljeni ja minä olimme jo silloin laktoosi-intolerantteja. Ja suvussa muutama joille kanamuna ei sopinut.

Melkeinpä uskaltaisin väittää, että vuonna -78 se laktoositon on ollut samalla maidoton kyllä sitten.

Vähän ohiksena, musta tuntuu, että 80-luvulla muna-allergia oli tosi paljon yleisempää kuin nyt. Tai sit mun tuttavapiiriin vaan kuului enemmän muna-allergikkoja kuin mun lasten.

Nykyään on havaittu että pikkulapsen muna-allergia menee usein ohi lapsen kasvaessa. Ennen vanhaan sitä munaa välteltiin sitten loppuelämä kun allergia oli kerran todettu. Toki nytkin jos on vakava allergia niin ei se mihinkään katoa mutta lievempioireiset siedätetään pikkuhiljaa.

Etikankatkuista voileipäkakkua eikä muuta, sitä piti kaikkien maistaa ?

Miksiköhän sitä joku oikein pitääkään herkkuna?

Taitajan näpeistä syntynyt, kunnollisista raaka-aineista väsätty, sopivan kostea vpileipäkakku on herkku vailla vertaa.

Rippijuhliin oli kutsuttu noin 30 vierasta ja ruokatarjoilu tilattu pitopalvelusta. Kaikki muu loppui kesken paitsi perunat ja leipä. Kahvipöydässä oli tasan 30 pikkuleipää, jotka olivat neljää eri lajia eli niitä riitti noin puolelle vieraista, jotka valitsivat useampaa sorttia lautaselleen. Täytekakku oli liiskaantunut kuljetuksessa. Rippilapsen äiti sanoi jälkeenpäin, miten ihanaa oli, ettei jäänyt juurikaan tähteitä.

Vierailija kirjoitti:

Rippijuhliin oli kutsuttu noin 30 vierasta ja ruokatarjoilu tilattu pitopalvelusta. Kaikki muu loppui kesken paitsi perunat ja leipä. Kahvipöydässä oli tasan 30 pikkuleipää, jotka olivat neljää eri lajia eli niitä riitti noin puolelle vieraista, jotka valitsivat useampaa sorttia lautaselleen. Täytekakku oli liiskaantunut kuljetuksessa. Rippilapsen äiti sanoi jälkeenpäin, miten ihanaa oli, ettei jäänyt juurikaan tähteitä.

Ei hel-vet-ti! Noissa pippaloissa on ollut kunnon komedian ainesta! 😂

Tilaus voileipäkakku, 2 lajia, täytekakku kahta lajia, tilaus ellei oo sitten tosi hyvä tekijä. Juustokakku on menestys (sen voi itsekin tehdä, ensiksi täytyy harjoitella ellei oo aiemin tehnyt)

Kerran törmäsin juhliin jossa en voinut syödä oikein mitään. Muutama ruoka-aine on joita en pysty syömään, ja tämä perhe oli onnistunut jokaiseen laatuun laittamaan jonkun näistä inhokeistani :D

Lähinnä mietin että mikä on todennäköisyys tälle :D  Hehän eivät sille mitään voi mistä minä pidän ja mitä en pysty syömään. Hauska vielä, kun mulla on vain joku 4 mitä en voi syödä, ja jotain näistä oli kaikissa tarjolla olevista.

Miksi arvostella muiden tarjoiluja? Ei kaikilla ole mahdollisuuksia panostaa isoilla summilla niihin. Itse tehtiin kaikki omien lasten rippi- ja yo- juhliin eikä varmasti ollut kaikki viimeisen päälle. Mutta kun köyhiä oltiin...

Nyt on tullut varallisuutta ja reippaasti, mutta koska kokenut köyhän yh- äidin elämän en ikinä menisi arvostelemaan muiden tarjoiluja.

Vierailija kirjoitti:

Miksi arvostella muiden tarjoiluja? Ei kaikilla ole mahdollisuuksia panostaa isoilla summilla niihin. Itse tehtiin kaikki omien lasten rippi- ja yo- juhliin eikä varmasti ollut kaikki viimeisen päälle. Mutta kun köyhiä oltiin...

Nyt on tullut varallisuutta ja reippaasti, mutta koska kokenut köyhän yh- äidin elämän en ikinä menisi arvostelemaan muiden tarjoiluja.

No niinpä!

Oltiin häissä, pitkä ajomatka, kallis häälahja, uusia vaatteita ja ruokapöydässä annostelija joka kysyi että otatko toisenkin lihapullan!?! Wtf, ne ei ollu mitään Teivon lihapullia vaan ihan pieniä tavallisia. Ala-arvosta kertakaikkiaan!!! 

Ei tarvitse mennä tai pitää juhlia ollenkaan, jos alkaa arvostelulinja. Kahvilaan juhlat, jossa jokainen saa: kahvi/tee/mehu + kakkupala ja konvehti ja kenenkään ei tarvitse miettiä oliko jotain huonoa tarjoilussa.

Juhlien järjestäjä säästyy siivouksilta, leipomisilta / niiden hankkimisilta, esillelaitoilta, tarjoiluilta, kaikkien astioiden esille ja poislaittamisilta ym. Juhlien laitossa on oikeesti iso työ.

Tarjoilut ovat huonot, jos tarjottava loppuu kesken. Muuten ei ole väliä vaikka olisi makaronilaatikkoa sekä salaattia ja jälkkäriksi jäätelöä jos ne ovat juhlakalun lemppareita (kummilapsen rippijuhlat mökillä).

Suosittelisin että kannattaa menna vatsat täynnä (tai lähes täynnä) juhliin eikä odottaa että juhlissa tarjotaan isosti ruokaa.

Juhlien laitto ja lahjojen määrä sekä rahasummat on lähes ihan överiä nykyään.

Riittäisi ihan kahvi, tee, mehu, vesi, täytekakku ja kuivakakku, joku pikkuleipä. Kohtuullinen lahja. Ei sen enempiä koristeluja. Perussiisti koti juhlia varten/juhlapaikka.

Juhlista on tainnut tulla jonkinlainen trendimuoti-ilmiö. Netissä näkee toinen toistaan upeampia ja tyylikkäämpiä juhlakoristeluja ja upeasti koristeltuja erilaisia kakkuja, mitä hienompia tarjoiluherkkuja (suolaisia ja makeita). En tosiaan lähde tuohon.

Kutsuun: kahvitarjoilu. Juhlimme pienimuotoisesti. Kenenkään ei tarvitse silloin pettyä.

Juhlien järjestäjä jos tilaa pitopalvelusta tai konditoriasta vieraslukumäärän mukaan kakut, voileipäkakut, piiraat, ym pikkuleivät, niin mistä ihmeestä hän voisi jotenkin tajuta tai tietää että siivut olisi tosi ohuet per hlö. Hän luottaa ammattilaisen tekemään ja ammattitaitoon, joka on laskenut määrät per hlö.

Kermakakun täyte menee helposti kuljetuksessa ruttuun edes jostakin kohtaa, vaikka miten kuljettaisi vaakatasolla sen varoen. Kokemusta on. Aina jännityksellä odotan miltä kakku näyttää kun sen avaa paketistaan.