Huonoimmat tarjoilut virallisissa juhlissa (rippijuhlat, yo...)

Sitten oli toinen 40 vee juhlakalu, joka tarjosi vain ja ainoastaan pienen rupatteluhetken. Ei tämäkään kahvia tarjonnut.

Minun isäni hautajaisissa oli luultavasti monen mielestä kaikkein huonoimmat tarjoilut. Olin 20-vuotias opiskelija, kun niitä järjestin. Isälläni oli vuosien sairastelujakso takana ennen kuolemaansa ja kaikki rahat menneet, itse asiassa velkaakin ja ulosotossa sairaalamaksuja.

Minulla oli opiskelijana vaikeuksia rahoittaa jopa omia junamatkoja, kun joutui monta kertaa käymässä paikkakunnalla, jossa isäni oli asunut. Kunnan sosiaalitoimistosta sain hautausavustusta sen verran, että sen halvimman arkun sain isälle ja muistotilaisuuteen vuokrattua tilan.

Vieraita oli noin 25 ja tarjoilu oli voileipiä (juusto- ja kinkku-) sekä sekamehua ja kahvia ja omenapiirakkaa. Ja omenapiirakkakin tuli valittua siksi, että se maksoi noin euron per vieras, kun mansikkakakku olisi ollut tuplahinta. Minähän jäin itse kokonaan ilman voileipiä, koska isän veli perheineen ottivat niin monta leipää. Heille ei varmaan tullut mieleen, että kun olen pitopalvelusta voileipälautaset tilannut, se ei ole rajaton määrä, vaan yksi juustoleipä ja yksi kinkkuleipä per vieras. Rikkaat ihmiset ovat niitä, joille ei tule ehkä edes mieleen, ettei nuorella opiskelijatytöllå ole varaa järjestää ylenpalttisia tarjoiluja puolelle suvulle.

Omasta kokemuksestani olen oppinut sen, etten odota juhlien tarjoilulta mitään kohtuuttomuuksia. Kukin järjestää oman kukkaronsa mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummuni haluaa aina voileipäkakkuun italiansalaattia ja kinkkua, hyrr eikä kuuntele vastaväitteitä :D Myös liian erikoinen voi olla huono valinta, esim. härkävoileipäkakku ei tehnyt kauppaa kovin hyvin serkun ylioppilasjuhlissa. Oi, kun vielä jossain saisi hyvää lohivoileipäkakkua merellisellä tuorejuustolla, nam.

Kyllä kinkku (ei se halvin) maistuu hyvältä voileipäkakussa. Italiansalaatti ja härkäpavut pitäisi pitää kaukana voileipäkakuista. Ja majoneesi.

Taitaa olla juuri jotain halpaa kinkkua tai valmissuikaleita. Mutta kukin makunsa mukaan, niin kai se on.

Vierailija kirjoitti:

Minun isäni hautajaisissa oli luultavasti monen mielestä kaikkein huonoimmat tarjoilut. Olin 20-vuotias opiskelija, kun niitä järjestin. Isälläni oli vuosien sairastelujakso takana ennen kuolemaansa ja kaikki rahat menneet, itse asiassa velkaakin ja ulosotossa sairaalamaksuja.

Minulla oli opiskelijana vaikeuksia rahoittaa jopa omia junamatkoja, kun joutui monta kertaa käymässä paikkakunnalla, jossa isäni oli asunut. Kunnan sosiaalitoimistosta sain hautausavustusta sen verran, että sen halvimman arkun sain isälle ja muistotilaisuuteen vuokrattua tilan.

Vieraita oli noin 25 ja tarjoilu oli voileipiä (juusto- ja kinkku-) sekä sekamehua ja kahvia ja omenapiirakkaa. Ja omenapiirakkakin tuli valittua siksi, että se maksoi noin euron per vieras, kun mansikkakakku olisi ollut tuplahinta. Minähän jäin itse kokonaan ilman voileipiä, koska isän veli perheineen ottivat niin monta leipää. Heille ei varmaan tullut mieleen, että kun olen pitopalvelusta voileipälautaset tilannut, se ei ole rajaton määrä, vaan yksi juustoleipä ja yksi kinkkuleipä per vieras. Rikkaat ihmiset ovat niitä, joille ei tule ehkä edes mieleen, ettei nuorella opiskelijatytöllå ole varaa järjestää ylenpalttisia tarjoiluja puolelle suvulle.

Omasta kokemuksestani olen oppinut sen, etten odota juhlien tarjoilulta mitään kohtuuttomuuksia. Kukin järjestää oman kukkaronsa mukaan.

Tuon muistotilaisuuden olisi voinut jättää välistä ja aivan lähimmille kahvitus isäsi asunnolla (jos ei oltu keritty tyhjentää ja irtisanoa) tai jonkun paikakunnalla asuvan sukulaisen kotona. Tämä vinkkinä kaikille varattomille asian kanssa pähkäileville. Opetelkaa rohkeasti pyytämään ja tarjoamaan apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isäni hautajaisissa oli luultavasti monen mielestä kaikkein huonoimmat tarjoilut. Olin 20-vuotias opiskelija, kun niitä järjestin. Isälläni oli vuosien sairastelujakso takana ennen kuolemaansa ja kaikki rahat menneet, itse asiassa velkaakin ja ulosotossa sairaalamaksuja.

Minulla oli opiskelijana vaikeuksia rahoittaa jopa omia junamatkoja, kun joutui monta kertaa käymässä paikkakunnalla, jossa isäni oli asunut. Kunnan sosiaalitoimistosta sain hautausavustusta sen verran, että sen halvimman arkun sain isälle ja muistotilaisuuteen vuokrattua tilan.

Vieraita oli noin 25 ja tarjoilu oli voileipiä (juusto- ja kinkku-) sekä sekamehua ja kahvia ja omenapiirakkaa. Ja omenapiirakkakin tuli valittua siksi, että se maksoi noin euron per vieras, kun mansikkakakku olisi ollut tuplahinta. Minähän jäin itse kokonaan ilman voileipiä, koska isän veli perheineen ottivat niin monta leipää. Heille ei varmaan tullut mieleen, että kun olen pitopalvelusta voileipälautaset tilannut, se ei ole rajaton määrä, vaan yksi juustoleipä ja yksi kinkkuleipä per vieras. Rikkaat ihmiset ovat niitä, joille ei tule ehkä edes mieleen, ettei nuorella opiskelijatytöllå ole varaa järjestää ylenpalttisia tarjoiluja puolelle suvulle.

Omasta kokemuksestani olen oppinut sen, etten odota juhlien tarjoilulta mitään kohtuuttomuuksia. Kukin järjestää oman kukkaronsa mukaan.

Tuon muistotilaisuuden olisi voinut jättää välistä ja aivan lähimmille kahvitus isäsi asunnolla (jos ei oltu keritty tyhjentää ja irtisanoa) tai jonkun paikakunnalla asuvan sukulaisen kotona. Tämä vinkkinä kaikille varattomille asian kanssa pähkäileville. Opetelkaa rohkeasti pyytämään ja tarjoamaan apua.

Viime kesänä järjestimme hautajaiset palvelukodissa, talon pitkäaikaiselle asukkaalle. Omaiset olivat tervetulleet muistotilaisuuteen. Hautajaisiin osallistui kaiken kaikkiaan viitisenkymmentä ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isäni hautajaisissa oli luultavasti monen mielestä kaikkein huonoimmat tarjoilut. Olin 20-vuotias opiskelija, kun niitä järjestin. Isälläni oli vuosien sairastelujakso takana ennen kuolemaansa ja kaikki rahat menneet, itse asiassa velkaakin ja ulosotossa sairaalamaksuja.

Minulla oli opiskelijana vaikeuksia rahoittaa jopa omia junamatkoja, kun joutui monta kertaa käymässä paikkakunnalla, jossa isäni oli asunut. Kunnan sosiaalitoimistosta sain hautausavustusta sen verran, että sen halvimman arkun sain isälle ja muistotilaisuuteen vuokrattua tilan.

Vieraita oli noin 25 ja tarjoilu oli voileipiä (juusto- ja kinkku-) sekä sekamehua ja kahvia ja omenapiirakkaa. Ja omenapiirakkakin tuli valittua siksi, että se maksoi noin euron per vieras, kun mansikkakakku olisi ollut tuplahinta. Minähän jäin itse kokonaan ilman voileipiä, koska isän veli perheineen ottivat niin monta leipää. Heille ei varmaan tullut mieleen, että kun olen pitopalvelusta voileipälautaset tilannut, se ei ole rajaton määrä, vaan yksi juustoleipä ja yksi kinkkuleipä per vieras. Rikkaat ihmiset ovat niitä, joille ei tule ehkä edes mieleen, ettei nuorella opiskelijatytöllå ole varaa järjestää ylenpalttisia tarjoiluja puolelle suvulle.

Omasta kokemuksestani olen oppinut sen, etten odota juhlien tarjoilulta mitään kohtuuttomuuksia. Kukin järjestää oman kukkaronsa mukaan.

Tuon muistotilaisuuden olisi voinut jättää välistä ja aivan lähimmille kahvitus isäsi asunnolla (jos ei oltu keritty tyhjentää ja irtisanoa) tai jonkun paikakunnalla asuvan sukulaisen kotona. Tämä vinkkinä kaikille varattomille asian kanssa pähkäileville. Opetelkaa rohkeasti pyytämään ja tarjoamaan apua.

Onhan köyhilläkin oikeus muistella! Muistotilaisuus saattaa olla tärkeämpi kuin ne hautajaiset. Itse ainakin vihaan sitä kirkossa pönöttämistä, virsien hoilaamista ja sitä kuinka sen kuolleen persoonaa ei huomioida oikein mitenkään. Pappi voi muutaman sanan sanoa vainajasta, mutta ei hän tuntenut ihmistä.

Muistotilaisuudessa taas on lupa muistella ihmistä sellaisena kuin hän oli. Meillä oli äitini muistotilaisuudessa ruokailun taustamusiikkina espanjalaista instrumentaalimusiikkia. Äitini asui eläkkeellä talvisin 1-3 kk Espanjassa joka vuosi. Valokuvapöydällä oli värikkäitä kukkia: iloisen värisiä gerberoita yms., koska sellainen ilopilkku minun äitini oli. Oli myös mukavaa jutella sellaisten sukulaisten kanssa, joita ei ollut tavannut vuosiin.

Vierailija kirjoitti:

Itse järjestän aina juhlat ravintolassa, jossa jokainen maksaa syömisensä itse ja ravintola tekee väkimäärästä riippuen sitten meille pari menuehdotusta. Jokainen saa myös juoda mitä haluaa ja näin on menty kolmet rippijuhlat ja kolmet yo-juhlat, ei ainuttakaan valitusta keneltäkään osallistuneelta. 

:D

Osallistuuko näihin joku muu kuin kummit ja isovanhemmat?

Kun minä täytin 40, vanhempi siskoni pyysi, että pidän juhlat naisille ja hän voi hoitaa kutsumiset. Siskon kanssa sovittiin, että ne on NYYTTÄRIT. Asuin silloin arkipäivät työn takia toisella paikkakunnalla ja itse toivoin, ettei minun tarvitse huolehtia leipomisesta yms. Ostin Lidlin croissanteja, jotka täytin vuohenjuustolla, tomaatilla ja basilikalla. Voi apua, meille kerääntyi minun lisäkseni 8 naista ja kaikki vieraat toivat mukanaan juomia! Armas siskoni oli sanonut, että kaikki tuovat nyyttäriperiaatteella JUOMAA. Tuli ihan kiva määrä valkkaria, kuoharia, sidukkaa. Kai meillä hauskat ja kivat juhlat oli kuitenkin, mutta nyyttärit ne ei perinteisessä mielessä olleet, kiitos hajamielisen isosiskon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai mä oon vanhanaikainen, mutta minusta laatikkoviinit ei sovi rippijuhliin. Nippanappa onnittelukuohuviinikin.

Kaljatölkitkään ei ole rippijuhlissa okei.

Kaikenlaisissa muissa mielestäni voi tarjota mitä lystää juomista.

Ruokapuolesta: voileipäkakut, jotka myös itse teen. Sekä lohi- että kinkkumallia. Kaikki tykkää. Olen tehnyt myös tuulihattuja, joissa katkaraputäyte. Pieniä croissantteja täytettynä. Coctail-karjalanpiirakoita munavoilla ja jollain tuorejuustolla. Joskus myös peltipizzaa neliöiksi leikattuna.

Makeina keksejä paria sorttia, korvapuusteja, ei pitkää pitkoa, täytskäreitä pari kpl, juustokakkua (ei hyydykettä) ja juhlasta riippuen esmes jäätelöä penskoille jollain kastikkeella ja ripotteilla. Pari karkkikulhoa.

Ällötti, kun tietyssä paikassa huipputarjoiltava oli aina kinkkukiusaus, salaatti onneksi itse koottava, patongin pätkiä ja pääroolissa melkeinpä kaljatölkit. Jälkkärinä kahvia ja tilattu kermakakku ja kuivakakkuja. Melkein nauratti, kun tiesi etukäteen yllätyksettömät tarjoilut.

Täysin samoilla linjoilla. Rippikouluikäinen on 15 vuotias, ei alkoholi liity mitenkään tähän juhlaan.

Onnittelumaljat meillä on ollut silloin tällöin lastenjuhlissa ihan muuten vain, mutta alkoholittomina tietenkin.

Pienistäkin lapsista on kiva kippistellä hienommista laseista.

Kiva juoma tulee esim. Paseeratusta, hieman makeutetuista punaherukkasose kuutioista (jäädytetty jääpalamuotissa) pari kuutiota lasin pohjalle ja päälle hapotettua mehujuomaa? Makukivennäisvesi taitaa olla oikeampi nimitys.

Olen viime vuosina ollut useammissa mieheni suvun rippijuhlissa ja on ollut kyllä viiniä ja olutta tarjolla ilman mitään ongelmaa. Poikamme pääsee ripille ensi kesänä ja kyllä meilläkin tulee olemaan viiniä tarjolla. Olemme itse viiniharrastajia ja tykkäämme yleensäkin tarjota viiniä. Jos joku ei tätä juo esim. siksi, että on autolla liikkeellä, siinä ei ole mitään kummallista. Muutenkin nämä juhlat ovat olleet tunnelmaltaan lämminhenkisiä ja rentoja. Sitten taas omassa suvussani juhlat ovat olleet paljon pönöttävämpiä ja ahdistavampia, kyse on ehkä siitä että ovat vähemmän koulutettuja ja kaikki juhlat ja sosiaalisuus ovat jotenkin stressaavia. Ehdinkin juuri ajatella, että olen jo aika tottunut järjestämään erilaisia kestityksiä, enkä todellakaan jaksa hermoilla tarjoilujen takia. En todellakaan halua pojalleni mitään pönötysjuhlia, vaan iloisen sukulaisten ja tuttavien tapaamisen. Jos joku ei jostain ruoasta tykkää, hän ei varmaan sitä syö, valinnanvaraa riittää niin aikuisten kuin lastenkin makuun. Niin ruoissa kuin juomissa.

En osallistuisi kaltaisesi ihmisen juhliin. Asenteesi on todella lapsellinen ja ihmisarvoa loukkaava. Olen itse väitellyt tohtori, mutta ei tulisi mieleenikään halveksia vähemmän koulutettua ihmistä. Voin kuvitella, että juhlien ilme on ankea kun kaltaisesi typerys sormi pystyssä muita istuu arvostelemassa.

Juoppo olet, kutsut itseäsi viiniharrastajaksi.

No eihän sitä nyt väitellyt tohtori voi kenen tahansa juopon typeryksen juhliin osallistua. Yhtään et halveksi ihmisiä, juu.

Mä oon tavallinen ihminen, en oo ollut virallisissa juhlissa. Mutta kaverin faijan synttäriellä oli hyvät tarjoilut. Sai juoda wiinaa niin paljon q halusi. Oltiin siellä bändin kanssa soittamassa ja otettiin huiggaa jo ennen keikkaain. hik 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai mä oon vanhanaikainen, mutta minusta laatikkoviinit ei sovi rippijuhliin. Nippanappa onnittelukuohuviinikin.

Kaljatölkitkään ei ole rippijuhlissa okei.

Kaikenlaisissa muissa mielestäni voi tarjota mitä lystää juomista.

Ruokapuolesta: voileipäkakut, jotka myös itse teen. Sekä lohi- että kinkkumallia. Kaikki tykkää. Olen tehnyt myös tuulihattuja, joissa katkaraputäyte. Pieniä croissantteja täytettynä. Coctail-karjalanpiirakoita munavoilla ja jollain tuorejuustolla. Joskus myös peltipizzaa neliöiksi leikattuna.

Makeina keksejä paria sorttia, korvapuusteja, ei pitkää pitkoa, täytskäreitä pari kpl, juustokakkua (ei hyydykettä) ja juhlasta riippuen esmes jäätelöä penskoille jollain kastikkeella ja ripotteilla. Pari karkkikulhoa.

Ällötti, kun tietyssä paikassa huipputarjoiltava oli aina kinkkukiusaus, salaatti onneksi itse koottava, patongin pätkiä ja pääroolissa melkeinpä kaljatölkit. Jälkkärinä kahvia ja tilattu kermakakku ja kuivakakkuja. Melkein nauratti, kun tiesi etukäteen yllätyksettömät tarjoilut.

Täysin samoilla linjoilla. Rippikouluikäinen on 15 vuotias, ei alkoholi liity mitenkään tähän juhlaan.

Onnittelumaljat meillä on ollut silloin tällöin lastenjuhlissa ihan muuten vain, mutta alkoholittomina tietenkin.

Pienistäkin lapsista on kiva kippistellä hienommista laseista.

Kiva juoma tulee esim. Paseeratusta, hieman makeutetuista punaherukkasose kuutioista (jäädytetty jääpalamuotissa) pari kuutiota lasin pohjalle ja päälle hapotettua mehujuomaa? Makukivennäisvesi taitaa olla oikeampi nimitys.

Olen viime vuosina ollut useammissa mieheni suvun rippijuhlissa ja on ollut kyllä viiniä ja olutta tarjolla ilman mitään ongelmaa. Poikamme pääsee ripille ensi kesänä ja kyllä meilläkin tulee olemaan viiniä tarjolla. Olemme itse viiniharrastajia ja tykkäämme yleensäkin tarjota viiniä. Jos joku ei tätä juo esim. siksi, että on autolla liikkeellä, siinä ei ole mitään kummallista. Muutenkin nämä juhlat ovat olleet tunnelmaltaan lämminhenkisiä ja rentoja. Sitten taas omassa suvussani juhlat ovat olleet paljon pönöttävämpiä ja ahdistavampia, kyse on ehkä siitä että ovat vähemmän koulutettuja ja kaikki juhlat ja sosiaalisuus ovat jotenkin stressaavia. Ehdinkin juuri ajatella, että olen jo aika tottunut järjestämään erilaisia kestityksiä, enkä todellakaan jaksa hermoilla tarjoilujen takia. En todellakaan halua pojalleni mitään pönötysjuhlia, vaan iloisen sukulaisten ja tuttavien tapaamisen. Jos joku ei jostain ruoasta tykkää, hän ei varmaan sitä syö, valinnanvaraa riittää niin aikuisten kuin lastenkin makuun. Niin ruoissa kuin juomissa.

En osallistuisi kaltaisesi ihmisen juhliin. Asenteesi on todella lapsellinen ja ihmisarvoa loukkaava. Olen itse väitellyt tohtori, mutta ei tulisi mieleenikään halveksia vähemmän koulutettua ihmistä. Voin kuvitella, että juhlien ilme on ankea kun kaltaisesi typerys sormi pystyssä muita istuu arvostelemassa.

Juoppo olet, kutsut itseäsi viiniharrastajaksi.

No eihän sitä nyt väitellyt tohtori voi kenen tahansa juopon typeryksen juhliin osallistua. Yhtään et halveksi ihmisiä, juu.

Mä oon vain maisteri, mutta en jaksa katsoa känniääliöiden "sivistynyttä viininmaistelua". Myötähäpeä on valtava, viiniharrastajien lapsia käy sääliksi. Minut koetaan varmasti tylsäksi, mutta mieluummin tylsä kuin juoppo.

Vierailija kirjoitti:

Kun minä täytin 40, vanhempi siskoni pyysi, että pidän juhlat naisille ja hän voi hoitaa kutsumiset. Siskon kanssa sovittiin, että ne on NYYTTÄRIT. Asuin silloin arkipäivät työn takia toisella paikkakunnalla ja itse toivoin, ettei minun tarvitse huolehtia leipomisesta yms. Ostin Lidlin croissanteja, jotka täytin vuohenjuustolla, tomaatilla ja basilikalla. Voi apua, meille kerääntyi minun lisäkseni 8 naista ja kaikki vieraat toivat mukanaan juomia! Armas siskoni oli sanonut, että kaikki tuovat nyyttäriperiaatteella JUOMAA. Tuli ihan kiva määrä valkkaria, kuoharia, sidukkaa. Kai meillä hauskat ja kivat juhlat oli kuitenkin, mutta nyyttärit ne ei perinteisessä mielessä olleet, kiitos hajamielisen isosiskon.

Tuo oli hauska. Kuulostaa täysin minun suvultani, paitsi että meillä kaikki sähläävät. Äitini meni väärään kirkkoon, kun oli meidän häät. Ehtivät onneksi kaahata oikeaan vielä ennen häiden alkua.

Kun oli meidän esikoisen ristiäiset, olin huonossa hapessa keisarileikkausta seuranneen tulehduksen takia. Äitini ja siskoni lupasivat hoitaa kaikki tarjoilut. Muuten ihan hyvin onnistui, mutta olivat tilanneet täytekakun väärälle viikonlopulle. Mun mies haki kaupasta ristiäispäivän aamuna pari prinsessakakkua ja juhlat saatiin pelastettua.

Oikeastaan mun suvussa ei taida olla mitään juhlaa, jossa ei jotain sekaannusta olisi: päivämäärät, kellonajat, juhlavaatteet, tarjoilut, kutsut.

Työnantaja järkkäsi isot juhlat henkilöstölle, kun organisaatio täytti pyöreitä vuosia. Monet tulivat satojen kilometrien päästä. Tarjoilu: feta-pinaattipasteija ja pikkuleivos. Siinä vieressä luki: leivoslajitelma 1 kpl/hlö. Niin pieniä leivoksia en ole eläissäni nähnyt, mitä lienee miniversioita fazerin leivoksista. Kahvia sai oikein santsata, mutta pasteijoita ja pikkuleivoksia oli vain yksi/hlö. Juhlat kesti muistaakseni noin 3 tuntia ja suoraan rynnättiin kollegoiden kanssa nepalilaiseen ravintolaan syömään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isäni hautajaisissa oli luultavasti monen mielestä kaikkein huonoimmat tarjoilut. Olin 20-vuotias opiskelija, kun niitä järjestin. Isälläni oli vuosien sairastelujakso takana ennen kuolemaansa ja kaikki rahat menneet, itse asiassa velkaakin ja ulosotossa sairaalamaksuja.

Minulla oli opiskelijana vaikeuksia rahoittaa jopa omia junamatkoja, kun joutui monta kertaa käymässä paikkakunnalla, jossa isäni oli asunut. Kunnan sosiaalitoimistosta sain hautausavustusta sen verran, että sen halvimman arkun sain isälle ja muistotilaisuuteen vuokrattua tilan.

Vieraita oli noin 25 ja tarjoilu oli voileipiä (juusto- ja kinkku-) sekä sekamehua ja kahvia ja omenapiirakkaa. Ja omenapiirakkakin tuli valittua siksi, että se maksoi noin euron per vieras, kun mansikkakakku olisi ollut tuplahinta. Minähän jäin itse kokonaan ilman voileipiä, koska isän veli perheineen ottivat niin monta leipää. Heille ei varmaan tullut mieleen, että kun olen pitopalvelusta voileipälautaset tilannut, se ei ole rajaton määrä, vaan yksi juustoleipä ja yksi kinkkuleipä per vieras. Rikkaat ihmiset ovat niitä, joille ei tule ehkä edes mieleen, ettei nuorella opiskelijatytöllå ole varaa järjestää ylenpalttisia tarjoiluja puolelle suvulle.

Omasta kokemuksestani olen oppinut sen, etten odota juhlien tarjoilulta mitään kohtuuttomuuksia. Kukin järjestää oman kukkaronsa mukaan.

Tuon muistotilaisuuden olisi voinut jättää välistä ja aivan lähimmille kahvitus isäsi asunnolla (jos ei oltu keritty tyhjentää ja irtisanoa) tai jonkun paikakunnalla asuvan sukulaisen kotona. Tämä vinkkinä kaikille varattomille asian kanssa pähkäileville. Opetelkaa rohkeasti pyytämään ja tarjoamaan apua.

Onhan köyhilläkin oikeus muistella! Muistotilaisuus saattaa olla tärkeämpi kuin ne hautajaiset. Itse ainakin vihaan sitä kirkossa pönöttämistä, virsien hoilaamista ja sitä kuinka sen kuolleen persoonaa ei huomioida oikein mitenkään. Pappi voi muutaman sanan sanoa vainajasta, mutta ei hän tuntenut ihmistä.

Muistotilaisuudessa taas on lupa muistella ihmistä sellaisena kuin hän oli. Meillä oli äitini muistotilaisuudessa ruokailun taustamusiikkina espanjalaista instrumentaalimusiikkia. Äitini asui eläkkeellä talvisin 1-3 kk Espanjassa joka vuosi. Valokuvapöydällä oli värikkäitä kukkia: iloisen värisiä gerberoita yms., koska sellainen ilopilkku minun äitini oli. Oli myös mukavaa jutella sellaisten sukulaisten kanssa, joita ei ollut tavannut vuosiin.

Se kahvitus yksityistiloissa lähimmille on sama asia, ilman seurakuntataloa ja pitopalveluita. On myös intiimimpi ja lohduttavampi minun mielestäni. Ja kaikella kunnioituksella, kukin varojensa mukaan, ei laaja suku ja ystäväpiiri tarkoita että jonkun tarvitsee sekoittaa taloutensa, edes muistotilaisuuden takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonoimmat on se että on hyvää ja loppuu kesken tai huonoa ja kukaan ei halua. Erikoiset viritelmät jättäisin muuhun kun juhlaan. Ite en myöskään voileipäkakkua koskaan tarjolle laita kun vähän turhan retro ja ihmiset ei niistä tunnu pitävän. Suolaiset piirakat tai valmiiksi täytetyt raikkaat leivät näyttävät menevän paremmin ja ovat kevyempiä. Myös se peritneinen karjalanpaisti tai lohikeitto jää meillä aina juhlista pois. Makeista tarjottavista taas en osaa sanoa kun kaikki näyttää aina kelpaavan.

Raikkaat leivät?

Kyllä mulle maistuisi voileipäkakku.

Tai karjalanpaisti tai lohikeitto.

Jotain ruokaa on hyvä olla. Varsinkin rippijuhlissa. Kirkon jälkeen kaikilla on nälkä

Meillä oli kirkon jälkeen possun ulkofilettä, perunoit, salaattia ja kakku kaffen kera.

Viinat loppu kesken enkä päässyt paneen morsianta

Vierailija kirjoitti:

Erikoisoluet ovat itsestäänselvyys burgereiden kanssa, itse suosin ipaa ja porteria. Viineistä rehellisesti sanoen en ymmärrä mitään.

Etkä taida oluistakaan paljon ymmärtää, kun kuvittelet, että ipa tai portteri olisivat jotakin erikoista.

Jos mennään hampurilaisten kotiseuduille, niin siellä juodaan hampurilaisten kanssa colajuomia. Jos olutta, niin vaaleaa lageria. Ei suinkaan ipaa tai portteria. Eli juuri sitä "ei-erikoisolutta", jota saa joka ruokakaupasta ja räkälästä Suomessa. Ei sille kannata nyrpistellä, ainakaan hampurilaisen kyytipoikana.

Jos ihan makua ajatellaan, niin hampurilaisten kumppaniksi sopivatkin paremmin vaaleat oluet. Sikäli ipa vielä menetteleekin. Vaihtoehtoisesti, jos ei vaaleaa lageria halua, niin pilsner on mainio valinta, tai jopa vehnäolut joissakin tapauksissa. Mutta porterin kaltaiset tummat oluet eivät oikein hampurilaisten kanssa mätsää.

Tässäpä vinkkejä oluen ja hampurilaisen yhdistämiseen:

https://www.alko.fi/juoma-ruoka/yhdista-ja-onnistu/pizzat-piirakat-leiv…

https://www.mtvuutiset.fi/makuja/artikkeli/panimomestari-tuomas-paljast…

https://olutposti.fi/kesken-pida-burgeri-ja-bisse-bileet/

http://punavuorigourmet.blogspot.com/2017/08/burgeri-ja-bisse.html

Mutta se oikea suomalainen juhlaoluthan on tietenkin sahti.

Burgerit hautajaisissa olisikin jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vege on aina isoin pettymys.

Mauton ja tylsä.

Vaatimaton eväs ja niin poliittinen kuin olla vain voi olla.

Veke siis ei jatkoon.

Jaa. Onko teillä täytekakussakin aina lihaa tai kalaa, jotta ei olisi tylsä vegeversio?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vege on aina isoin pettymys.

Mauton ja tylsä.

Vaatimaton eväs ja niin poliittinen kuin olla vain voi olla.

Veke siis ei jatkoon.

Jaa. Onko teillä täytekakussakin aina lihaa tai kalaa, jotta ei olisi tylsä vegeversio?

Kananmunat ja maitotuotteet ei kuulu vegekakkuun