Tapailemani mies yritti "pelastaa" minut - mistä luulette tämän kertovan?

Joku idiootti joka on katsonut liikaa yksikseen supersankarielokuvia ja yrittää toivottomasti pitää omaa elämää kasassa, johon omat voimat ovat riittämättömät. Näin ollen vain toivoo löytävänsä jonkun "oikean" omassa pienessä elämässään, eikä ymmärrä miten elämä eletään. Ja siitä kaikilla on omat mielipiteet ja uskomukset. Uskot mihin uskot, kunhan saat olla vapaa... eikö elämän kuuluisi olla vapaata?

Define: Life? Freedom? Love?

Odottelin et ketju saisi enemmän vastauksia aiheesta, mutta tänne kerääntykin kaikki kyselemään ap:n perussairautta ja kaikkea muuta jonninjoutavaa. Joku kehtaa vielä puolustella tollasta miestä, vaikka siinä ei ole mitään puolusteltavaa. 

Seurustelin itse aika pitkään kontrolloivien miesten kanssa, ennen kuin havahduin hakeutuvani kontrolloivan äidin jäljiltä kontrolloivien miesten lähelle. Parikymppisenä (n. kaksvitosena) havahduin ongelmaan niin, että kontrolloivista miehistä oli tajuton riesa kun peruspuhe ei mennyt perille ja eroaminen oli haastavaa. 

Yhden kanssa seurustelin seitsemän vuotta, niistä aika moni oli sitä, että nuoruuttani annoin hänen roikkua itsessäni. Mies yritti kaikin tavoin saada mut käyttäytymään kuin neljäkymppinen keskiluokkainen ehtoisa emäntä vaikka olin railakas parikymppinen, joka halusi mennä ja viipottaa vailla huolta huomisesta. Se kuuluu mun mielestä ikään, ettei halua jumiutua korpeen asumaan. Tämä mies tiesi tismalleen mikä kaikki oli mulle parhaaksi ja mitä mun tulisi kulloinkin tehdä. Totta kai kaikki harrastukseni olivat jonninjoutavia ja tyttömäistä puuhastelua missä ei oo mitään järkeä, mutta salilla sai käydä mielin määrin. Rahaa (omaa) ei olsii saanut käyttää vaan säästää joka ikinen penni. Kun otin eron puheeksi, mies manipuloi mut jäämään, ennen kuin lopulta kyllästyin ja voimaannuin niin paljon että jätin hänet. Oli tosi raskasta, kun mies oli äitini ja koko sukuni suosikki ja irtipääseminen oli helvetin raskasta senkin takia. 

Toinen mies jota tapailin hetken oli kuvatun kaltainen.. jatkuu toisessa viestissä. 

Mies oli eronnut pitkästä suhteesta ja siitä ei ollut aikaa kuin puoli vuotta, ja ilmeisesti ero oli jäänyt käsittelemättä, koska hän ei tajunnut miten jatkoi edellisen suhteensa dynamiikkaa. kaiken aikaa mulla oli aika paha olla miehen lähellä, ihan kuin en kelpaisi ikinä tai aina olisi jotain parannettavaa ja oma ajattelu tuntui olevan täysin kielletty. Mies oli tosi kontrolloiva ja mitään omaa elämää ei olisi saanut olla. Tuli suihkuunkin perässä pestäkseen mut, mut oikeasti tuli ratkuttamaan miten pesen hampaani siellä (wtf). Kaikkein ahdistavinta oli, että olimme nähneet vain vajaat viisi kertaa, niin mies oli suurin piirtein menossa naimisiin kanssani ja päätti et nyt seurustellaan ja mulla ei ollut mitään syytä volista vastaan. Toi kauhea mustavalkoinen jokotai kuullosti niin pahalta, et olin jalka oven välissä enkä uskaltanut oikeen tehdä päätöksiä suuntaan tai toiseen. En tiedä mitä jäin oikein miettimään niinkin pitkäksi aikaa, mutta viimeinen niitti tuli nopeammin kuin kuvittelinkaan. 

Mulla oli kans perussairaus, joka kuivattaa kädet ja siihen aikaan lemmikkieläinten takia kuurasin kämppää kuin apina. Totta kai se kuivatti kädet ennestään, niin mies alkoi muka huolehtivasti rasvaamaan niitä aina ja osteli kaiken maailman tököttejä, eikä ottanut huomioon että taustalla voi olla ihan painavat syyt joihin kyseinen kosmetiikka vain altistaa pahemmin. Hänen mielestään ele oli huolehtiva, mä näin siinä vain ensisävelet kontrolloinnista - joita kannatti kuunnella. Muutenkin hän roikkui naamassani ja vaatteissani jatkuvasti parantelemassa ja kohentelemassa mua, ja tosta tuli sellainen olo et olen joku nukke jota saa pukea mielinmäärin. Suutuin miehelle, koska mua ei tarvitse nyppiä koko ajan. Kerran vetäsin avarilla, kun sanominen kolme kertaa ei riittänyt että ei, sä et vedä käsiä kampana mun föönatun tukan läpi, koska se sattuu ja ottaa kiinni. "Ei kun mä haluan tän läpi et nähdään pitääkö sun käydä parturissa.." 

Mies suuttui kun lähdin baariin (siis mitä, kehtasinkin ilman häntä..) Kerran ilmoitin meneväni saunaan, niin mies otti kiinni etutukkaani tehtyyn palmikkoon et hyvä, puretaan tää ja ihan lupaa kysymättä et hyvä et ehdin estää. Se piti kuulemma purkaa ja seuraavana aamuna hän oli taas sen kimpussa. Kielsin ihan siksi että pääsin kieltämään ja se palmikko oli mun tukassani parturikeikan jälkeen vielä monta päivää aivan hyvänä pysyneenä, koska siihen oli lutrattu kaikki aineet että se pysyy. Oikeasti kielsin miestä siksi, että tiesin miten se ärsyttää häntä kun hän ei pääse määräilemään kaikesta : ----) 

Useat viikonvaihteet alkoivat sillä, että mies ilmotti hankkineensa mulle kimppakyydit hänen luokseen. Olin jo ehtinyt tehdä muita suunnitelmia ja kun myöhemmin illalla mies soitti ja olinkin baarissa niin alkoi kauhe apuhelinterrori ja Facebookissa mollaaminen. 

Alkoi oikein kiukuttaa kun kertaan tapahtumia. Ja joo, kyse oli kolmikybäsestä äijästä, eikä mistään nulikasta. 

Mutta siis, miehellä oli selkeä missio pelastaa mut ja hän keksi mulle joukon diagnooseja (narsismi tqi joku muu persoonall. Häiriö) Hän kohteli mua kuin holhottavaa joka ei tajua omaa parastaan.