Kiitos päiväkodin pakkonukutus - kolmevuotias ei nuku vieläkään

Ei aikanaan ymmärtänyt päiväkoti, että lapset pitää saada nukkumaan ennen kuin itse menee nukkumaan. Perheen 4v. ei voi jäädä kukkumaan, jos äiti ja isä on nukkumassa ennen. Itsellä aamuherätykset töihin oli tuohon aikaan klo 04 ja miehelle jäi sitten lasten aamujutut, jota ennen toki piti itse nousta ja hoitaa itsensä kuntoon yms. joten hänkin kohtuu ajoissa unilla. Pk:n mielestä oli ihan ok, että lapsi nukkui päivällä ja illalla sitte kukkui yöhön asti. Onneks on tuo aika ohitse.

Yllättävän monen mielestä täällä on siis ihan ok, että kolmevuotias kiekuu pystyssä vielä iltakymmeneltä, aikuiset eivät katso telkkaria saati seurustele keskenään ja nukkumaan mennään sitten kun lapselle sopii? Ja meiltä on vanhemmuus hukassa, kun ei saada samaisen kolmevuotiaan jakeluun saneltua, että nukkumaanmenon jälkeen pysytään omassa sängyssä tyytyväisenä eikä lähdetä sieltä huutaen juoksemaan pitkin kämppää enää? Kun vieressäkään ei saa istua nukuttamassa, koska pilallehan se lapsi siitä menee. Aktiivisen lapsen ei myöskään sovi antaa purkaa energiaansa illalla, vaan rauhoittumaan pitää alkaa heti Pikku Kakkosen jälkeen, kahdeksalta pitää olla jo sängyssä paitsi että jos lapsi ei haluakaan nukkua vielä silloin, vika on äidissä? Olkaa nyt jotain mieltä. :D

Kiitos teille, jotka ymmärrätte vähäunisen lapsen vanhempana olemisen riemun. Joskus tekisi itsekin mieli mennään nukkumaan jo yhdeksältä, mutta en voi. Erityiskiitos teille, jotka koitatte jakaa fiksuja vinkkejä. Tuota kaikki yhtäaikaa nukkumaan -kepposta on joskus koitettukin, sillä seurauksella, että lapsi riemastuu entistä enemmän päästessään täysin vapaasti temmeltämään, kun kukaan ei vahdikaan oven takana...

-Ap

Omia lapsia mulla ei ole, mutta muistan kyllä omasta lapsuudestani. Päiväkodissa oli pakko nukkua. Sitten kun kotona piti mennä nukkumaan, en halunnut. Ihan pienenä vedin juuri tuollaista showta, huusin ja kiukuttelin. Sitten kun olin 5-6v, menin kyllä sänkyyn mutta aloin leikkiä pehmoleluillani. Olin aina mahdollisimman hiljaa, ainakaan äiti ei koskaan paukannut sisään että mitäs täältä kuuluu. Ties kuinka kauan leikin niillä pehmoleluilla, ennenkuin alkoi väsyttää. Koulun alkaessa helpotti, ja aloin nukkumaan paljon paremmin öisin, koulussa kun ei niitä päikkäreitä nukuta.

Mielestäni pakolliset päiväunet voisi lopettaa kokonaan. Siitä ei ole yli 3-vuotiaille mitään hyötyä.

Jos lapsi on vasta aloittanut päiväkodin, ja toki muutenkin mitä pienemmästä lapsestan on kyse, niin päiväkotipäivän jälkeen lapsi tarvitsee syliä, syliä ja vielä kerran syliä. Yhdessä oloa siten, että lapsi saa "tankata turvaa" vanhemman läheisyydestä. Kun lapsi on saanut tankata turvaa ja läheisyyttä vanhemmalta hän uskaltaa nukkua yksin ja nukahtaa levollisesti.

Lapsi on ulkoillut päiväkodissa ihan tarpeeksi ja saanut myös virikkeitä ihan tarpeeksi. Ulkoilu päiväkotipäivän jälkeen ei mielestäni ole enää tarpeen eikä muutenkaan erityiset virikkeet. Usein niitä kaipaa aikuinen, ei niinkään lapsi.

Usein perusarki on aika "tylsää". Kotiin tullaan, laitetaan ruoka ja syödään, luetaan yhdessä jotain ja ehkä käydään kylvyssä tms. ennen iltapalaa ja iltatouhuja (sadun luku ja hampaitten pesu). Muuta lapsi ei erityisesti tarvitsekaan.

Jos liikaa tehdään ja lapsi ei opi iltaa kohti rauhoittumaan niin aivan varmasti on ongelmia nukkumisen kanssa. Tämä liikaa tekeminen ja lapsen "väärin tulkitseminen" (lapsella on "virtaa", tulkitaan ettei lasta väsytä, vaikka kyse on ylivireydestä ja väsymyksestä) johtaa aivan varmasti nukkumisongelmiin. Jos lapsi riehuu/on levoton ennen nukkumaan menoa niin lapsi on ylivirkeä...eli optimaalinen uniaika on jo mennyt ohi(!). Nukkumaanmenoa täytyy siis aikaistaa ja ylipäänsä huolehtia siitä, että lapsi rauhoittuu ennen iltatouhujen alkamista. Vanhemmat usein eivät itse osaa rauhoittua saatikaan opettaa sitä lapsilleen.

Säännöllisyys on kaiken a ja o. Ei toki minuutilleen, mutta ainakin noin tunnin tarkkuudella lapsi viedään nukkumaan aina samaan aikaan arkena ja viikonloppuna. Ja kaikki tekemiset suunnitellaan tämä huomioon ottaen..

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodeissa ensisijalla on lapsen hyvinvointi: väsynyt lapsi tarvitsee unta. Toissijaisena on vanhempien tarve omaan aikaan. 

Kylläpä sinä olet suloisen optimistinen. Se vanhempien "oma aika" on yleensä nukkumista. Moni vanhempi joutuu heräämään ennen lapsiaan, eikä vanhemmat saa nukkua päiväunia työpaikoillaan ( jos eivät ole töissä päiväkodissa). Siksi olisi ihan suotavaa, että vanhemmatkin ehtisivät nukkua edes 7 tuntia, jos suositeltu 8 on jo turhaa ja liioittelua.

Millä tavalla se edistää lapsen hyvinvointia, että iltaisin on yksinään hereillä, kun muut ovat jo nukkumassa kun ei saa unta?

Millä tavalla se edistää lapsen hyvinvointia, että pakotetaan nukkumaan, vaikka ei haluaisi?

Miksi väsynyt lapsi ei saa unta silloin, kun klo 6 herännyt lapsi on lopen uupunut jo klo 10 vaan hän saa levätä vasta lounaan jälkeen?

Hyvinvoivien vanhempien lapsetkin tapaavat olla useammin hyvinvoivia kuin huonovointisten vanhempien lapset.

No kyllä on vanhemmuus hukassa jos ei saa 3v:tä pysymään sängyssä. Katse peiliin nyt!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten siinä pakkonukutuksessa voi kotona mennä kolme tuntia, kun päiväkodissa se hoituu tunnissa?

Ei kotonakaan mene nukuttamisessa tunteja silloin, KUN LAPSI EI OLE NUKKUNUT LIIAN PITKIÄ PÄIVÄUNIA.

Päiväkodissa se hoituu tunnissa, koska EDELLISENÄ YÖNÄ on tullut univelkaa. Kun on mennyt nukkumaan klo 23 ja herännyt klo 6, on nukkunut vain 7 tuntia, mikä on aivan liian vähän pienelle lapselle.

Kyllä kotonakin nukahtaa 10 minuutissa, jos ei ole nukkunut "varastoon" vanhoja univelkoja kuitatessaan päiväkodissa. 

No mutta mistä se kierre niihin päiväkodissa nukuttuihin päiväuniin aina alkaa, jos lapsi ei tarvitse päiväunia? Miten lapsi, jolla ei ole viikonlopun/loman aikana tullut univelkaa, nukahtaa päiväkodissa päiväunille? Tähän ei jostain syystä ikinä saa vastausta näissä ketjuissa.

Kokemukseni mukaan lapsilla on vaihteleva nukahtamisherkkyys. Kuten aikuisillakin. Lapsi saattaa pärjätä ilman päiväunia ja olla illalla sopivan väsynyt nukahtaakseen, mutta jos päivällä luodaan otolliset olosuhteet nukahtamiselle niin lapsi saattaa nukahtaa. Sama juttu esim. autolla ajamisen kanssa (ainakin pienten kanssa), lapsi pärjäisi paljonkin kauemmin hereillä, mutta kun lähdetään autoilemaan niin lapsi nukahtaa.

Eikö illalla ole ihan yhtä otolliset olosuhteet nukahtamiselle kuin päiväkodin lepohetkelläkin?

Lapsi taitaa muissakin asioissa tietää, "ettei ole pakko jos ei tahdo". Niin tällaistahan siitä sitten seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi on vasta aloittanut päiväkodin, ja toki muutenkin mitä pienemmästä lapsestan on kyse, niin päiväkotipäivän jälkeen lapsi tarvitsee syliä, syliä ja vielä kerran syliä. Yhdessä oloa siten, että lapsi saa "tankata turvaa" vanhemman läheisyydestä. Kun lapsi on saanut tankata turvaa ja läheisyyttä vanhemmalta hän uskaltaa nukkua yksin ja nukahtaa levollisesti.

Lapsi on ulkoillut päiväkodissa ihan tarpeeksi ja saanut myös virikkeitä ihan tarpeeksi. Ulkoilu päiväkotipäivän jälkeen ei mielestäni ole enää tarpeen eikä muutenkaan erityiset virikkeet. Usein niitä kaipaa aikuinen, ei niinkään lapsi.

Usein perusarki on aika "tylsää". Kotiin tullaan, laitetaan ruoka ja syödään, luetaan yhdessä jotain ja ehkä käydään kylvyssä tms. ennen iltapalaa ja iltatouhuja (sadun luku ja hampaitten pesu). Muuta lapsi ei erityisesti tarvitsekaan.

Jos liikaa tehdään ja lapsi ei opi iltaa kohti rauhoittumaan niin aivan varmasti on ongelmia nukkumisen kanssa. Tämä liikaa tekeminen ja lapsen "väärin tulkitseminen" (lapsella on "virtaa", tulkitaan ettei lasta väsytä, vaikka kyse on ylivireydestä ja väsymyksestä) johtaa aivan varmasti nukkumisongelmiin. Jos lapsi riehuu/on levoton ennen nukkumaan menoa niin lapsi on ylivirkeä...eli optimaalinen uniaika on jo mennyt ohi(!). Nukkumaanmenoa täytyy siis aikaistaa ja ylipäänsä huolehtia siitä, että lapsi rauhoittuu ennen iltatouhujen alkamista. Vanhemmat usein eivät itse osaa rauhoittua saatikaan opettaa sitä lapsilleen.

Säännöllisyys on kaiken a ja o. Ei toki minuutilleen, mutta ainakin noin tunnin tarkkuudella lapsi viedään nukkumaan aina samaan aikaan arkena ja viikonloppuna. Ja kaikki tekemiset suunnitellaan tämä huomioon ottaen..

Voi rakas ystävä, me päiväunien rasittamat vanhemmat olemme kokeilleet jo kaiken! Itse asiassa useamman kuin yhden lapsen kanssa. Ehkä ensimmäisen kanssa uskoimme tuohon , että me teimme väärin. Mutta emme enää silloin, kun olimme selvinneet hyvin yhden kanssa, mutta emme toisen.

Me olemme laittaneet lapsemme ajoissa nukkumaan, iltatoimet on tehty minuutin tarkkuudella. Jollekin lapselle tämä toimi eikä pitkistäkään päiväunista ollut haittaa.

Mutta sitten yhden lapsen kohdalla aivan täsmälleen samoilla toimintatavoilla on tullut  vaikeuksia. 

Jopa samaan aikaan samassa päiväkodissa olleitten sisarusten kohdalla oli eroa. Vanhemmat olivat samat, koti sama, päiväkoti sama. Kaikki muu molemmilla täsmälleen samoin joka ilta kotiintulon jälkeen, mutta vuoden vanhempi ei nukkunut iltaisin, jos oli nukkunut päiväunet.

Miten lainauksen kirjoittaja tämän ratkaisee?

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän monen mielestä täällä on siis ihan ok, että kolmevuotias kiekuu pystyssä vielä iltakymmeneltä, aikuiset eivät katso telkkaria saati seurustele keskenään ja nukkumaan mennään sitten kun lapselle sopii? Ja meiltä on vanhemmuus hukassa, kun ei saada samaisen kolmevuotiaan jakeluun saneltua, että nukkumaanmenon jälkeen pysytään omassa sängyssä tyytyväisenä eikä lähdetä sieltä huutaen juoksemaan pitkin kämppää enää? Kun vieressäkään ei saa istua nukuttamassa, koska pilallehan se lapsi siitä menee. Aktiivisen lapsen ei myöskään sovi antaa purkaa energiaansa illalla, vaan rauhoittumaan pitää alkaa heti Pikku Kakkosen jälkeen, kahdeksalta pitää olla jo sängyssä paitsi että jos lapsi ei haluakaan nukkua vielä silloin, vika on äidissä? Olkaa nyt jotain mieltä. :D

Kiitos teille, jotka ymmärrätte vähäunisen lapsen vanhempana olemisen riemun. Joskus tekisi itsekin mieli mennään nukkumaan jo yhdeksältä, mutta en voi. Erityiskiitos teille, jotka koitatte jakaa fiksuja vinkkejä. Tuota kaikki yhtäaikaa nukkumaan -kepposta on joskus koitettukin, sillä seurauksella, että lapsi riemastuu entistä enemmän päästessään täysin vapaasti temmeltämään, kun kukaan ei vahdikaan oven takana...

-Ap

Miksi et voi mennä toisinaan nukkumaan jo yhdeksältä, jos siltä tuntuu? Onhan sillä lapsella isäkin, joka voi aivan yhtä hyvin hoitaa iltatoimet, ei siihen teitä molempia tarvita.

Vierailija kirjoitti:

No kyllä on vanhemmuus hukassa jos ei saa 3v:tä pysymään sängyssä. Katse peiliin nyt!

Kyllä minä sain 3-vuotiaan pysymään sängyssä eikä tarvinnut edes sitoa.

Kerro sinä, millä ihmeellisellä tempulla olisi saanut nukkumaan. Hän kun saattoi pyöriskellä hereillä tuntikausia - mutta sängyssä pysyi!

Et tainnut ymmärtää varsinaista ongelmaa, joka ei suinkaan ole sängyssäpysyminen vaan unen puute. Aamulla herätysaikaan lapsi on liian väsynyt, kun ei ole ehtinyt nukkua tarpeeksi pitkiä yöunia. Aamuherätystä ei voi siirtää myöhäisemmäksi, kun joillakin meistä on se työ, johon on mentävä tiettyyn aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma poistuu lapsen kasvaessa. Tuo vaihe voi kieltämättä olla rasittava, mutta tuskinpa se lapsi 4-vuotiaana enää päiväunia nukkuu. 

Päiväkodissa nukkuvat vielä 6-vuotiaat! Joitakin vanhempia huolestuttaa se, kuinka lapsi sitten osaa olla päivän hereillä koulussa, kun on aina tottunut nukkumaan päivällä.

Päiväkotiunissa on kaksi pahaa vikaa:

1. Väärään aikaan eli liian myöhään iltapäivällä. Aikaisemmin nukutut päiväunet eivät vaikuta yöuniin. Varhain aamulla heränneet lapset ovat normaaliin päiväuniaikaan jo niin väsyneitä, että siitä tulee seuraava ongelma:

2. Lapset nukkuvat liian pitkään. Päiväkodissa ei aina herätetä lapsia kesken unien ( ks. aiemman viestini sisältämä vertaus koiranpentuun) vaan annetaan nukkua niin pitkään että heräävät itse.

Mikä siinä onkin vikana, kun päiväkodissa henkilökunta saa niin helposti lapset nukahtamaan, mutta vanhemmat kotona eivät? Joko tässä keskustelussa on käytetty se " te ette vain osaa"-kortti, eli vanhemmissa on vikaa kun eivät saa lapsiaan iltaisin nukkumaan eikä päiväkodissa, jossa nukutaan liikaakin?

Juuri tämä. Omani meni päiväkotiin jo puoli seitsemäksi, joten oli tosi väsynyt päästyään päiväunille 12-12:30. Ja nukkui pari tuntia. Sitten oltiin illalla vaikeuksissa, kun nukkumassa olisi pitänyt aikaisen herätyksen vuoksi olla jo kahdeksalta, eihän se uni tullut. Kotona ei ongelmaa, kun pääsi päiväunille viimeistään 11:30, nukkui tunnin. Mutta päiväkodissa ollaan jämähdetty 8-16 ehdoilla oleville, mitään uusia toimintatapoja ei edes viitsitä kehittää (porrastettu syöminen ja nukkumaan meno), vaikka ongelma koskettaa monia.

Ei se porrastus valitettavasti onnistu ihan yksilöllisesti jokaisen lapsen tarpeiden ja rytmien mukaan, koska kyseessä on laitos, jonka toiminnalla täytyy olla tietynlainen rytmi. Esim. ruokailun porrastamisessa täytyy ottaa huomioon se, mihin aikaan ruoka aikaisimmillaan on valmista/lämmintä. Ruokailua ei voi aloittaa klo 10.30, jotta sinun lapsesi ehtisi unille klo 11, jos keittiötyöntekijä ei ehdi laittaa ruokaa tarjolle siihen mennessä.

Jos haluaa lapselleen täysin yksilöllistä hoitoa, niin silloin oikea paikka ei ole laitos, jossa on kymmeniä muita lapsia, vaan täytyy valita perhepäivähoidon tai yksityisen hoitajan väliltä.

Lakatkaa sitten syyttämästä vanhempia puutteellisista nukutustaidoissa, kun se ongelma on siellä päiväkodissa. En minä syytä hoitajia tai vaadi yksilöllisyyttä, kunhan kritisoin sillä ongelma oli meillä iso. Ja se johtui laitosrytmistä, ei vanhemmista. Vaikka hyvin ovat vuoropuolella ymmärtäneet porrastuksen, yksi hoitaja vie aiemmin tulleet 7 lasta aamupalalle puolta tuntia ennen jne ja muutenkin päivä kulkee pienryhmissä ja porrastetussa rytmissä. On paljon rauhallisempaakin, kun lapsia on kerralla vähemmän, kenenkään ei tarvitse turhautua jonoissa. Ja ihan samalla henkilökuntamitoituksella. Ruoka kun tulee keskuskeittiöltä tilattuun aikaan joten esillelaittokaan ei tuota sen enempää ongelmia, kuin että se laitetaan esille vähän aiemmin. Missään laitosrytmissä ei sanota että se pitää laittaa esille klo 11. Ei ne suurimmaksi osaksi ole kuin järjestelykysymyksiä, mutta helppohan se on huudella että ei me voida koska aina on näin tehty. Helpompi syyttää vanhempia, jotka kuitenkin sen OMAN lapsensa tarpeet tuntee parhaiten.

Ruokatauosta. Oma alanikin on sellainen että ruoka syödään työn lomassa, se keskeytyy, joskus ei syödä ollenkaan, syödään autossa jne. Siinä ei päiväkodin työntekijät ole mitenkään poikkeuksellisessa asemassa. Lakisääteinen kahvitauko 10min onnistuu sekin aivan taatusti kerran päivässä. Ei kai niitä missään pidetä pelkästään päiväuniaikaan? Ensimmäisenä aloittanut pitää tauon aamulla, viimeisenä tullut iltapäivällä. Ei ole vaikeaa. Palaverit jne ovat asioita jotka ei myöskään ole vanhempien syy, niitäkään tuskin ihan joka päivä on. Ja kyllä, on omakohtaista kokemusta niin päiväkodeista työntekijänä kuin asiakkaanakin.

Olen minäkin ollut tuollaisessa päiväkodissa töissä, jossa porrastettiin joka helvetin asia ja lapsia nukutettiin milloin sattuu. Olihan se hienoa, että yksi aikuinen meni 2 lasta nukuttamaan vaikka klo 9 aamulla ja kaksi muuta hoiti sitten ne jäljelle jäävät 10 pientä tai 22 isoa. Mutta toisaalta, ei siellä mitään lasten kanssa tehtykkään, kuin perushoitoa ja pakollisesti räpellettiin sillointällöin joku askartelu helvetinmoisella kiiireellä niin että yksi lapsi askarteli ehkä 5 minuuttia kerrallaan, mutta saivatpahan jotain viemistä kotiinkin.

Varmasti kiva niille muutamalle erityiselle lapselle kun saavat erityishuomiota työntekijöiltä, mitähän olis ollut mieltä niiden kaikkien muiden vanhemmat, jos olisivat tienneet, että jotku saa erityiskohtelua kun taas heidän kersansa jää täysin vaille aikuisen huomiota?

Voivoi. Ei se nyt edelleenkään ole vanhempien syy jos ei osata järjestää töitä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi et voi mennä toisinaan nukkumaan jo yhdeksältä, jos siltä tuntuu? Onhan sillä lapsella isäkin, joka voi aivan yhtä hyvin hoitaa iltatoimet, ei siihen teitä molempia tarvita.

Millä tavalla ap:n nukkumaanmeno yhdeksältä auttaa sitä lasta, joka on sitten aamulla väsynyt liian vähän unen vuoksi?

On aivan eri herättää aamukuudelta sellaista lasta, joka on nukkunut jo yhdeksältä kuin sellaista, joka nukkui vasta puolen yön aikaan. Kokeilkaa jos ette usko!

Tästä on tosin sivuvaikutuksena se, että viikonloppuisinkaan vanhemmat eivät nuku pitkään, koska lapsi pitää säännöllisestä rytmistä kiinni ja herää aikaisin.

Minä olen ollut vahvasti iltavirkku jo vauvana, ja sama jatkuu edelleen. Päiväunet siirsivät illan nukahtamistani väistämättä. Koska siis luontainen illan nukahtamisaika oli minulla vuoden vanhana jo klo 22. Iltavirkkuus on synnynnäinen ominaisuus, joka näkyy jo lapsena, jos sellaisen on perimästään saanut. 

Jos minut yritti nukuttaa vaikka kasilta tai ysiltä, niin pomppasin aina sieltä sängystä ylös puuhaamaan kaikenlaista. Ilta oli minun virkein hetki jo lapsena :D , ja oli varmaan piinaavaa, kun olin täynnä energiaa klo 19-22. Jos minun oli pakko maata virkeänä sängyssä pimeässä, niin.. eihän siitä mitään tullut. En nyt aikuisenakaan pysty menemään nukkumaan jos ei YHTÄÄN väsytä. Ei kukaan pysty. Aikuinenhan lukee sängyssä kirjaa tms, jotta väsy tulisi. Mutta lapsenko pitäisi maata hiljaa pirteänä paikallaan tekemättä yhtään mitään? Outo ajatus. 

Joten ap, voisiko lapsesi olla luonnostaan iltavirkkua laatua, ja siksi ne päiväunet pahentaa tuota tilannetta?

Paljon tuosta päiväuninukuttamisesta valitetaan, mutta minusta täysin turhaan. Lapsi tarvitsee päiväunet.

Ymmärsin ap:n kirjoituksista, että lapsi menee päiväkotiin suht. myöhään ja syö aamupalan kotona. Se on ensimmäinen virhe, eli viekääpä kokeeksi päiväkotiin hiukan aikaisemmin, eli herätä lapsi vaikkapa 6.30 ja vie päiväkotiin aamupalalle. Päiväkodissa toiminta painottuu muutenkin aamuun.

Päiväunet sitten n. 12-14.  Voisin ajatella, että tällä kertaa nukahtaisi sutjakammin. Kotiin haku jossain vaiheessa, ulkoilua ym. Päivällinen n. klo 17. Sen jälkeen älyllistä puuhaa: palapelejä, satujen lukemista, piirtämistä, legoilla rakentelua. Lapsi kannattaa myös ottaa kotitöihin mukaan, osaa viedä omia vaatteita kaappiin, tyhjentää astianpesukonetta, kastella kukkia ym. Iltapuuro n. klo 20, pesut ja nukkumaan. Nukkumaanmenosta ei saa tehdä mitään peliä, sängystään noussutta lasta ei saa palkita antamalla hänen jäädä olohuoneeseen tms. Iltatoimia ei myöskään saa aloittaa Pikku Kakkosen jälkeen, niitä ei saa venyttää tuntien mittaiseksi farssiksi, vaan enemmän tuollainen nopea, linjakas toiminta. Olen sitä mieltä, että valvova lapsi kaipaa vanhemman aikaa, syliä ja huomiota. Kun näitä antaa illan mittaan esim. just tekemällä palapelejä yhdessä, pelaamalla lautapelejä tms., tämä kiintiö täyttyy.  

Minun mallilla lapsi nukkuisi n. 21-6.30 + 1,5-2h päiväkodissa. Minusta tämä lapsi vaikuttaa lapselta, jolle liikunta antaa enemmänkin lisää virtaa, eli ulkoiluttaminen illalla ei ole ratkaisu. Enemmänkin tuollainen älyllinen haastaminen väsyttäisi. Saan tästä lapsesta vähän yliväsyneen kuvan, yliväsyneelle uni ei oikein tahdo tulla. Väsymys kroonistuu ja johtaa ylivilkkauteen ja kokemukseni mukaan keskittymis- ja oppimisvaikeuksiin.

Tästä saa vähän sellaisen kuvan kyllä myös, että vanhemmat yrittävät vähän liikaa saada lasta nukkumaan päästäkseen olemaan kahden kesken. Tämän lapsi vaistoaa, kokee jonkinlaista hylätyksi tulemista.Koittakaa löytää enemmän sellainen vanhempana olemisen ilo, että on kivaa tehdä kaikenlaista lapsen kanssa, vaikka vain laittaa ruokaa, siivoskella. Että lapsella on oma paikkansa perheessä, häntä rakastetaan ja hänestä ollaan iloisia. Tuo iltaohjelmanne kuulostaa aikamoiselta pakkopullalla, lasta kuljetetaan ulkona ja yritetään väsyttää. Juuri tämän vuoksi lapsi ei haluakaan nukkua. Hän kaipaa sitä vanhemman oikeaa, onnellista läsnäoloa.

Unohtakaa toiveet telkun katsomisesta yhdessä tms., keskittykää enemmän tähän, eli iloitsemaan lapsestanne, elämään perheenä, johon lapsi myös kuuluu, ja tosiaan haastamaan häntä älyllisesti riehumisen sijaan. Vanhemman raskas ja ikävä arki on lapsen lapsuus.

En ymmärrä mitä pakkonukuttamisella tarkoitetaan. Yleensähän kolmivuotiailla lepohuoneessa luetaan satua, ja muutenkin kun on 21- lasta samassa huoneessa, levottomuutta, huutelua yms. on sen verran, että pikemminkin luulisi olevan todella vaikea nukahtaa, ellei ole valmiiksi jo väsynyt. Ennemmin osa lapsista ei saa nukuttua, vaikka haluaisivat, kuin että joku virkeä lapsi siellä vastentahtoisesti nukahtaisi pakotettuna.

Päiväkoti on tarkoitettu aamuvirkuille, iltavirkuille tosiaan tuo aikataulu ei sovi - yhteiskuntamme on suunniteltu aamuvirkuille aikuisille. 

Päiväkodissa lounas pienille klo 11 ja sen jälkeen nukkumaan, vessatettu niin n 11.30-11.45. Vanhemmat voivat kertoa ettei annettaisi nukkua yli 13. Pääsee isompien kanssa pois nukkarista n klo 13. Pienet tarvitsee unta. Päivä on aikamoista hässäkkää varmaankin monessa päiväkodissa, isoja ryhmiä, melua ja ääntä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma poistuu lapsen kasvaessa. Tuo vaihe voi kieltämättä olla rasittava, mutta tuskinpa se lapsi 4-vuotiaana enää päiväunia nukkuu. 

Päiväkodissa nukkuvat vielä 6-vuotiaat! Joitakin vanhempia huolestuttaa se, kuinka lapsi sitten osaa olla päivän hereillä koulussa, kun on aina tottunut nukkumaan päivällä.

Päiväkotiunissa on kaksi pahaa vikaa:

1. Väärään aikaan eli liian myöhään iltapäivällä. Aikaisemmin nukutut päiväunet eivät vaikuta yöuniin. Varhain aamulla heränneet lapset ovat normaaliin päiväuniaikaan jo niin väsyneitä, että siitä tulee seuraava ongelma:

2. Lapset nukkuvat liian pitkään. Päiväkodissa ei aina herätetä lapsia kesken unien ( ks. aiemman viestini sisältämä vertaus koiranpentuun) vaan annetaan nukkua niin pitkään että heräävät itse.

Mikä siinä onkin vikana, kun päiväkodissa henkilökunta saa niin helposti lapset nukahtamaan, mutta vanhemmat kotona eivät? Joko tässä keskustelussa on käytetty se " te ette vain osaa"-kortti, eli vanhemmissa on vikaa kun eivät saa lapsiaan iltaisin nukkumaan eikä päiväkodissa, jossa nukutaan liikaakin?

Juuri tämä. Omani meni päiväkotiin jo puoli seitsemäksi, joten oli tosi väsynyt päästyään päiväunille 12-12:30. Ja nukkui pari tuntia. Sitten oltiin illalla vaikeuksissa, kun nukkumassa olisi pitänyt aikaisen herätyksen vuoksi olla jo kahdeksalta, eihän se uni tullut. Kotona ei ongelmaa, kun pääsi päiväunille viimeistään 11:30, nukkui tunnin. Mutta päiväkodissa ollaan jämähdetty 8-16 ehdoilla oleville, mitään uusia toimintatapoja ei edes viitsitä kehittää (porrastettu syöminen ja nukkumaan meno), vaikka ongelma koskettaa monia.

Ei se porrastus valitettavasti onnistu ihan yksilöllisesti jokaisen lapsen tarpeiden ja rytmien mukaan, koska kyseessä on laitos, jonka toiminnalla täytyy olla tietynlainen rytmi. Esim. ruokailun porrastamisessa täytyy ottaa huomioon se, mihin aikaan ruoka aikaisimmillaan on valmista/lämmintä. Ruokailua ei voi aloittaa klo 10.30, jotta sinun lapsesi ehtisi unille klo 11, jos keittiötyöntekijä ei ehdi laittaa ruokaa tarjolle siihen mennessä.

Jos haluaa lapselleen täysin yksilöllistä hoitoa, niin silloin oikea paikka ei ole laitos, jossa on kymmeniä muita lapsia, vaan täytyy valita perhepäivähoidon tai yksityisen hoitajan väliltä.

Lakatkaa sitten syyttämästä vanhempia puutteellisista nukutustaidoissa, kun se ongelma on siellä päiväkodissa. En minä syytä hoitajia tai vaadi yksilöllisyyttä, kunhan kritisoin sillä ongelma oli meillä iso. Ja se johtui laitosrytmistä, ei vanhemmista. Vaikka hyvin ovat vuoropuolella ymmärtäneet porrastuksen, yksi hoitaja vie aiemmin tulleet 7 lasta aamupalalle puolta tuntia ennen jne ja muutenkin päivä kulkee pienryhmissä ja porrastetussa rytmissä. On paljon rauhallisempaakin, kun lapsia on kerralla vähemmän, kenenkään ei tarvitse turhautua jonoissa. Ja ihan samalla henkilökuntamitoituksella. Ruoka kun tulee keskuskeittiöltä tilattuun aikaan joten esillelaittokaan ei tuota sen enempää ongelmia, kuin että se laitetaan esille vähän aiemmin. Missään laitosrytmissä ei sanota että se pitää laittaa esille klo 11. Ei ne suurimmaksi osaksi ole kuin järjestelykysymyksiä, mutta helppohan se on huudella että ei me voida koska aina on näin tehty. Helpompi syyttää vanhempia, jotka kuitenkin sen OMAN lapsensa tarpeet tuntee parhaiten.

Ruokatauosta. Oma alanikin on sellainen että ruoka syödään työn lomassa, se keskeytyy, joskus ei syödä ollenkaan, syödään autossa jne. Siinä ei päiväkodin työntekijät ole mitenkään poikkeuksellisessa asemassa. Lakisääteinen kahvitauko 10min onnistuu sekin aivan taatusti kerran päivässä. Ei kai niitä missään pidetä pelkästään päiväuniaikaan? Ensimmäisenä aloittanut pitää tauon aamulla, viimeisenä tullut iltapäivällä. Ei ole vaikeaa. Palaverit jne ovat asioita jotka ei myöskään ole vanhempien syy, niitäkään tuskin ihan joka päivä on. Ja kyllä, on omakohtaista kokemusta niin päiväkodeista työntekijänä kuin asiakkaanakin.

Olen minäkin ollut tuollaisessa päiväkodissa töissä, jossa porrastettiin joka helvetin asia ja lapsia nukutettiin milloin sattuu. Olihan se hienoa, että yksi aikuinen meni 2 lasta nukuttamaan vaikka klo 9 aamulla ja kaksi muuta hoiti sitten ne jäljelle jäävät 10 pientä tai 22 isoa. Mutta toisaalta, ei siellä mitään lasten kanssa tehtykkään, kuin perushoitoa ja pakollisesti räpellettiin sillointällöin joku askartelu helvetinmoisella kiiireellä niin että yksi lapsi askarteli ehkä 5 minuuttia kerrallaan, mutta saivatpahan jotain viemistä kotiinkin.

Varmasti kiva niille muutamalle erityiselle lapselle kun saavat erityishuomiota työntekijöiltä, mitähän olis ollut mieltä niiden kaikkien muiden vanhemmat, jos olisivat tienneet, että jotku saa erityiskohtelua kun taas heidän kersansa jää täysin vaille aikuisen huomiota?

Osamattomuutta ja ammattitaidottomuutta, jos ei osata järjestää töitä!

Onko pakko mennä äärimmäisyydestä toiseen, eli tiukasta kaikille yhteisestä minuuttiaikataulusta täydelliseen yksilöllisyyteen? Hölmöt, olishan muitakin vaihtoehtoja ollut siinä välillä.

Olen joskus esittänyt vaihtoehtoisen aikataulun, jossa olisi rauhallisempi hetki sekä aamu- että iltapäivällä. Esim. klo 9.30- 10, jolloin aamupalat on syöty ja myöhemmin hoitoon tulleet talossa. Varhain hoitoon tulleet ehkä nukahtavat, mutta herätetään heidät sitten viimeistään lounaalle, jos eivät jo herää siihen kun toiset lähtevät leikkimään. Toinen lepotauko vaikka klo 12.30-13 ja edelleen sama juttu, enemmän unta tarvitsevan annetaan vielä nukkua tai sitten ei.

Vanhemmat ovat kyllä vastuussa lapsistaan myös silloin, kun ovat päivähoidossa. Tämä kortti käytettiin siinä vanhempainillassa, jossa olin aiemmin mainitun Jyväskylän yliopiston päiväunigurun puheilla. Muistutin, että juuri tämä on vastuullista vanhemmuutta, että otan vastuuta myös päivähoidosta.

Monelle kotona työttömänä vetelehtivälle voi olla aivan uusi tieto se, että nykyään yhä useammalla työpaikalla ei ehdi pitää lakisääteistä puolen tunnin ruokataukoa ja poistua työpaikaltaan sen ajaksi. Oma työni on sellaista, että joskus on otettava eväät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän monen mielestä täällä on siis ihan ok, että kolmevuotias kiekuu pystyssä vielä iltakymmeneltä, aikuiset eivät katso telkkaria saati seurustele keskenään ja nukkumaan mennään sitten kun lapselle sopii? Ja meiltä on vanhemmuus hukassa, kun ei saada samaisen kolmevuotiaan jakeluun saneltua, että nukkumaanmenon jälkeen pysytään omassa sängyssä tyytyväisenä eikä lähdetä sieltä huutaen juoksemaan pitkin kämppää enää? Kun vieressäkään ei saa istua nukuttamassa, koska pilallehan se lapsi siitä menee. Aktiivisen lapsen ei myöskään sovi antaa purkaa energiaansa illalla, vaan rauhoittumaan pitää alkaa heti Pikku Kakkosen jälkeen, kahdeksalta pitää olla jo sängyssä paitsi että jos lapsi ei haluakaan nukkua vielä silloin, vika on äidissä? Olkaa nyt jotain mieltä. :D

Kiitos teille, jotka ymmärrätte vähäunisen lapsen vanhempana olemisen riemun. Joskus tekisi itsekin mieli mennään nukkumaan jo yhdeksältä, mutta en voi. Erityiskiitos teille, jotka koitatte jakaa fiksuja vinkkejä. Tuota kaikki yhtäaikaa nukkumaan -kepposta on joskus koitettukin, sillä seurauksella, että lapsi riemastuu entistä enemmän päästessään täysin vapaasti temmeltämään, kun kukaan ei vahdikaan oven takana...

-Ap

Miksi et voi mennä toisinaan nukkumaan jo yhdeksältä, jos siltä tuntuu? Onhan sillä lapsella isäkin, joka voi aivan yhtä hyvin hoitaa iltatoimet, ei siihen teitä molempia tarvita.

Älkää ehdotelko tällaisia ratkaisuja päiväkodin toimintatapojen aiheuttamiin ongelmiin. Ongelma syntyy päiväkodissa ja siellä on myös sen ratkaisu. Oman lapseni kohdalla päiväkodin kanssa sovittiin, että lapsi nukkuu maksimissaan 45 min. Tuon sopimuksen jälkeen on kaikki ollut helpompaa, ei enää iltakukkumisia ja sängystä poistumisia turhautumisen vuoksi. Kyseessä on lapsi, jonka unentarve on selvästi pienempi (jo vastasyntyneestä) kuin esim. isosisaruksensa. Kaikilla ei ole tällaista ongelmaa, jos unta riittää. Meillä ongelma oli todellinen, ja ymmärrän ap:n turhautumisen, jos päiväkodin kanssa ei päästä järkevään sopimukseen asiasta.

Meillä molempien lapsien kohdalla kävi sama. Päiväkodin päikkärit sotki illat niin, että lapsi nukahti arkisin puolen yön aikoihin. Aamulla tautisen väsynyt taapero nostettiin aamiaispöytään jatkamaan unia ja siitä tarhaan. Nukkui tietty aina päikkärit kun valvoi yöt. Kesälomilla ja viikonloppuisin nukahtavat klo 20-21 ja nukkuvat koko yön. Ja taas kun arki alkaa, valvotaan niin että silmäpussit roikkuu polvissa.

Ei siihen auta mikään muu kuin eskari ja koulu. Ensimmäisen lapsen kohdalla päikkäritarve hävisi kolme vuotiaana ja toisen kohadalla neljä vuotiaana. Oman pikantin stressin aiheuttajan elämään tuo vielä se syyllistäminen päikkäreiden tarpeellisuudesta. Itse en näe siinä järkeä että lapsi nukkuu päivät ja valvoo yöt, mutta tekee kuulema hyvää aivoille joten jatka painimista kunnes lapsen eskari alkaa. Äkkiä se aika menee.