Lue keskustelun säännöt.
Tuleeko pikku-Madeleinen vanhempien teatterille viimeinkin loppu?
21.04.2017 |
http://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005180570.html
Olen ollut alusta alkaen varma, että vanhemmat valehtelevat. Todennäköisesti ravintolareissun ajaksi yksin jätetty (kuka muuten oikeasti tekee noin???) Madeleine on kuollut tapaturmaisesti. Tai sitten lääkärivanhemmat ovat suuressa viisaudessaan antaneet lapselle unilääkettä, jotta tämä varmasti nukkuu, ja sitä onkin sitten mennyt liikaa. Joka tapauksessa vanhemmat tietävät aivan hyvin, että tyttö on kuollut, ja ovat itse hävittäneet tämän ruumiin.
Kommentit (818)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitihän ei lähtenyt ollenkaan etsimään tyttöä. Ja kyllä ne ihan lenkkeili siellä. Monesta asiasta tulee sellainen tunnelma että vanhemmat ties mitä tytölle oli tapahtunut. Muistan kuinka itse ajattelin kun näin vanhemmista kuvan ekaa kertaa että hetkinen, tuo äitihän ei ole hädissään vaan häpeissään. Tällaiset tuntemukset ei tietysti ole millään lailla luotettavia, mutta moni asia viittaa kuitenkin samaan suuntaan.
Ihan sama ajatus oli minulla. Ja elekieleen perehtyneet ovat löytäneet pariskunnan tv-esiintymisistä juuri syyllisyyttä ja valehtelua ilmentäviä tekijöitä.
Paniikissa oleva ihminen käyttäytyy eri tavalla kuin syyllisyyttä ja häpeää tunteva, sitä ei pysty sanoilla peittämään, mitä ilmeet ja eleet kertovat.
Äidin kasvoihin on juurtunut vuosien saatossa myös halveksuntaa osoittava ilme, vasen suupieli nousee epäsymmetrisesti ylös ja tätä näkyy monissa haastatteluissa. Sisäinen kyökkipsykologini haluaisi sanoa, että hän halveksii miestään ja ehkä itseäänkin ja on myös ehkä ärtynyt siitäkin, että joutuu ramppaamaan vuodesta toiseen kaikenlaisissa haastatteluissa.
He jättivät pienet lapset yksin huoneistoon mennessään illan viettoon. Luulisin aika monen kokevan tästä syyllisyyttä ja häpeää, näin niin kuin maalaisjärjellä ajateltuna...?
Joo, mutta kai siinä tilanteessa kun oma lapsi on juuri kadonnut ja mahdollisesti pedofiilien kynsissä niin kai päällimmäisenä olisi kuitenkin hirveä hätä ja paniikki. Gerry kuitenkin pelasi tennistä muutaman päivän sisään katoamisesta. Vaikea ymmärtää. Joku hotellin työntekijöistä oli sitä mieltä että kaikki muut oli enemmän hädissään kuin McCannit. Jotka tiesivät mitä tytölle oli tapahtunut? Epäilen että syöttivät lapsille jotain unilääkettä että pääsivät bilettämään ja jotain tapahtui. Oli herättänyt huomiota että muut lapset eivät heränneet ollenkaan hälinän keskellä. Äiti meni katoamisen havaittuaan baariin huutamaan että they have taken her. Onko tuo todella eka mieleen tuleva tulkinta kun lasta ei näy. Ja sitten Kate ei lähtenyt ollenkaan etsimään. Jotenkin haiskahtaa.
En nyt muuhun kommentoi mutta tuossa tenniksen pelaamisessa ei ole mitään outoa. Järkyttävän tapahtuman jälkeen ihminen voi toimia ulkoisesti täysin normaalisti. Asiaa ei ole vielä kunnolla ymmärtänyt jne. Ja tuossa tilanteessa ihminen myös kaipaa jotain muutakin kuin 24 h vuorokaudessa asian miettimistä. Tiedän mm. erään joka menetti lapsensa ja seuraavina päivinä oli kuin aina ennenkin. Kävi kaupassa, harrastuksessa yms. Ei ollut vielä sisäistänyt asiaa. Tiesi tietenkin että lapsi on kuollut mutta se ei tuntunut miltään. Suurin suru tuli vasta myöhemmin. Ulkopuoliset tietenkin ihmetteli ja varmaan arvostelivatkin että miten joku voi noin toimia kun lapsi on kuollut.
Mutta tässä tapauksessahan ei voi toimia kuten lapsen kuollessa, ellei itse tiedä faktaksi lapsen kuolleen. Kysehän on siitä, että kuvittelet lapsesi olevan elossa jossain, muttet tiedä missä ja kenen kanssa.
Niinpä. Ja jos nyt ajattelen itseäni että lapsi on kadonnut, niin sen sijaan että menisin huutamaan porukoille että joku on vienyt lapsen, järjestäisin apua ja sitten etsinnät ja mikään maailmassa ei saisi estettyä etsimästä lasta ihan itse. Tietenkin on helppo sanoa kun ei ole itse kokenut, mutta Madeleinen tapauksessa koko ajan asiat osoittaa tiettyyn suuntaan niin johdonmukaisesti että pistää miettimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo Payne oli siis "viimeinen silminnäkijä "huoneessa lapsista , sama heebo joka vieraili rouvan luona....
Vierailija kirjoitti:
Unilääkkeeseen kuoleminen harvinaista, eikä lapsille anneta unilääkkeitä, ei edes melatoniinia alle 18 v.
Uskon vanhempien puhuvan totta, ja olevan aiheetta syytettyjä. Tottakai useimmat lasten katoamiset on vanhempien tekemiä murhia, mutta tässä tapauksessa ei mikään viittaa siihen. Miehen nähtiin kantavan lasta kadulla...
Mihin olisivat ehtineet vieraassa paikassa kätkeä ruumiin muka? Miksi ajaa asian selvittämistä ja hakea havaintoja aidosti jos olisivat itse syyllisiä? Silloin pyrkisivät että asia unohdetaan.
Oli vastuutonta jättää lapset ilman hoitajaa. Tästä maksavat hintaa syyllisyytenä koko elämänsä.
Ensinnäkin nämä vanhemmat myönsivät käsittääkseni antaneensa lapsille lääkkeitä.
Toisekseen he ovat voineen järjestää sen lasten kantajan.
Kolmanneksi kirurgeilla on aika hyvä ammattitaito hävittää ruumis ja kontakteja ja rahaa .
Neljänneksi lue koko ketju.
Vierailija kirjoitti:
Unilääkkeeseen kuoleminen harvinaista, eikä lapsille anneta unilääkkeitä, ei edes melatoniinia alle 18 v.
Uskon vanhempien puhuvan totta, ja olevan aiheetta syytettyjä. Tottakai useimmat lasten katoamiset on vanhempien tekemiä murhia, mutta tässä tapauksessa ei mikään viittaa siihen. Miehen nähtiin kantavan lasta kadulla...
Mihin olisivat ehtineet vieraassa paikassa kätkeä ruumiin muka? Miksi ajaa asian selvittämistä ja hakea havaintoja aidosti jos olisivat itse syyllisiä? Silloin pyrkisivät että asia unohdetaan.
Oli vastuutonta jättää lapset ilman hoitajaa. Tästä maksavat hintaa syyllisyytenä koko elämänsä.
Eh. Itsekin kirjoitat että unilääkkeisiin voi kuolla, vaikkakin se on harvinaista. Ja tietenkään niitä ei anneta lapsille ainakaan noin vain ja sehän tässä juuri on pointti. Jos McCannit olisivat myöntäneet antaneensa ja että sattui joku vahinko, eivätköhän he olisi menettäneet lääkärinoikeutensa saman tien. Koko pariskunnalta elanto alta. Siinä oli ihan riittävästi syytä feikata tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitihän ei lähtenyt ollenkaan etsimään tyttöä. Ja kyllä ne ihan lenkkeili siellä. Monesta asiasta tulee sellainen tunnelma että vanhemmat ties mitä tytölle oli tapahtunut. Muistan kuinka itse ajattelin kun näin vanhemmista kuvan ekaa kertaa että hetkinen, tuo äitihän ei ole hädissään vaan häpeissään. Tällaiset tuntemukset ei tietysti ole millään lailla luotettavia, mutta moni asia viittaa kuitenkin samaan suuntaan.
Ihan sama ajatus oli minulla. Ja elekieleen perehtyneet ovat löytäneet pariskunnan tv-esiintymisistä juuri syyllisyyttä ja valehtelua ilmentäviä tekijöitä.
Paniikissa oleva ihminen käyttäytyy eri tavalla kuin syyllisyyttä ja häpeää tunteva, sitä ei pysty sanoilla peittämään, mitä ilmeet ja eleet kertovat.
Äidin kasvoihin on juurtunut vuosien saatossa myös halveksuntaa osoittava ilme, vasen suupieli nousee epäsymmetrisesti ylös ja tätä näkyy monissa haastatteluissa. Sisäinen kyökkipsykologini haluaisi sanoa, että hän halveksii miestään ja ehkä itseäänkin ja on myös ehkä ärtynyt siitäkin, että joutuu ramppaamaan vuodesta toiseen kaikenlaisissa haastatteluissa.
He jättivät pienet lapset yksin huoneistoon mennessään illan viettoon. Luulisin aika monen kokevan tästä syyllisyyttä ja häpeää, näin niin kuin maalaisjärjellä ajateltuna...?
Joo, mutta kai siinä tilanteessa kun oma lapsi on juuri kadonnut ja mahdollisesti pedofiilien kynsissä niin kai päällimmäisenä olisi kuitenkin hirveä hätä ja paniikki. Gerry kuitenkin pelasi tennistä muutaman päivän sisään katoamisesta. Vaikea ymmärtää. Joku hotellin työntekijöistä oli sitä mieltä että kaikki muut oli enemmän hädissään kuin McCannit. Jotka tiesivät mitä tytölle oli tapahtunut? Epäilen että syöttivät lapsille jotain unilääkettä että pääsivät bilettämään ja jotain tapahtui. Oli herättänyt huomiota että muut lapset eivät heränneet ollenkaan hälinän keskellä. Äiti meni katoamisen havaittuaan baariin huutamaan että they have taken her. Onko tuo todella eka mieleen tuleva tulkinta kun lasta ei näy. Ja sitten Kate ei lähtenyt ollenkaan etsimään. Jotenkin haiskahtaa.
En nyt muuhun kommentoi mutta tuossa tenniksen pelaamisessa ei ole mitään outoa. Järkyttävän tapahtuman jälkeen ihminen voi toimia ulkoisesti täysin normaalisti. Asiaa ei ole vielä kunnolla ymmärtänyt jne. Ja tuossa tilanteessa ihminen myös kaipaa jotain muutakin kuin 24 h vuorokaudessa asian miettimistä. Tiedän mm. erään joka menetti lapsensa ja seuraavina päivinä oli kuin aina ennenkin. Kävi kaupassa, harrastuksessa yms. Ei ollut vielä sisäistänyt asiaa. Tiesi tietenkin että lapsi on kuollut mutta se ei tuntunut miltään. Suurin suru tuli vasta myöhemmin. Ulkopuoliset tietenkin ihmetteli ja varmaan arvostelivatkin että miten joku voi noin toimia kun lapsi on kuollut.
Mutta tässä tapauksessahan ei voi toimia kuten lapsen kuollessa, ellei itse tiedä faktaksi lapsen kuolleen. Kysehän on siitä, että kuvittelet lapsesi olevan elossa jossain, muttet tiedä missä ja kenen kanssa.
Mieti itse millaista olisi miettiä koko ajan että missä lapsi on. Mitään et voi kuitenkaan itse tehdä sen eteen että lapsi löytyisi. Epätietoisuus on hirvittävä tunne. Jos käy hetken tennistä pelaamassa niin siinä ei todellakaan ole mitään outoa. Se antaa voimia kestää järkyttävä tilanne.
Moni kadonneen omainen kertookin usein juuri siitä että on pakko olla jotain tekemistä ettei ajatukset pyöri koko ajan katoamisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko vanhempien syyllisyyteen. Mitä olen silminnäkijöitä lukenut, vanhempien hätä on ollut aitoa ja edelleen puhuvat asiasta todella järkyttyneinä, vapaaehtoisesti.
Mutta siihen ovat syyllisiä, että jättivät lapset yksin. Miettikääpä, jos joku 20+ värillinen yh-äiti olisi Briteissä karannut lähipubiin oluelle lasten nukkuessa ja jotain olisi sattunut. Saman kun tekee nelikymppinen lekuripariskunta, ei tule syytettä.
Vanhemmat olivat itseasiassa käyttäytyneet monista liioitellun dramaattisesti olivat polvillaan vierekkäin rukoilleet kuin muslimit ja huutaneet - käytös oli vastatunteena ollut oudonnäköistä ja kuin liioiteltua esittämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitihän ei lähtenyt ollenkaan etsimään tyttöä. Ja kyllä ne ihan lenkkeili siellä. Monesta asiasta tulee sellainen tunnelma että vanhemmat ties mitä tytölle oli tapahtunut. Muistan kuinka itse ajattelin kun näin vanhemmista kuvan ekaa kertaa että hetkinen, tuo äitihän ei ole hädissään vaan häpeissään. Tällaiset tuntemukset ei tietysti ole millään lailla luotettavia, mutta moni asia viittaa kuitenkin samaan suuntaan.
Ihan sama ajatus oli minulla. Ja elekieleen perehtyneet ovat löytäneet pariskunnan tv-esiintymisistä juuri syyllisyyttä ja valehtelua ilmentäviä tekijöitä.
Paniikissa oleva ihminen käyttäytyy eri tavalla kuin syyllisyyttä ja häpeää tunteva, sitä ei pysty sanoilla peittämään, mitä ilmeet ja eleet kertovat.
Äidin kasvoihin on juurtunut vuosien saatossa myös halveksuntaa osoittava ilme, vasen suupieli nousee epäsymmetrisesti ylös ja tätä näkyy monissa haastatteluissa. Sisäinen kyökkipsykologini haluaisi sanoa, että hän halveksii miestään ja ehkä itseäänkin ja on myös ehkä ärtynyt siitäkin, että joutuu ramppaamaan vuodesta toiseen kaikenlaisissa haastatteluissa.
He jättivät pienet lapset yksin huoneistoon mennessään illan viettoon. Luulisin aika monen kokevan tästä syyllisyyttä ja häpeää, näin niin kuin maalaisjärjellä ajateltuna...?
Joo, mutta kai siinä tilanteessa kun oma lapsi on juuri kadonnut ja mahdollisesti pedofiilien kynsissä niin kai päällimmäisenä olisi kuitenkin hirveä hätä ja paniikki. Gerry kuitenkin pelasi tennistä muutaman päivän sisään katoamisesta. Vaikea ymmärtää. Joku hotellin työntekijöistä oli sitä mieltä että kaikki muut oli enemmän hädissään kuin McCannit. Jotka tiesivät mitä tytölle oli tapahtunut? Epäilen että syöttivät lapsille jotain unilääkettä että pääsivät bilettämään ja jotain tapahtui. Oli herättänyt huomiota että muut lapset eivät heränneet ollenkaan hälinän keskellä. Äiti meni katoamisen havaittuaan baariin huutamaan että they have taken her. Onko tuo todella eka mieleen tuleva tulkinta kun lasta ei näy. Ja sitten Kate ei lähtenyt ollenkaan etsimään. Jotenkin haiskahtaa.
En nyt muuhun kommentoi mutta tuossa tenniksen pelaamisessa ei ole mitään outoa. Järkyttävän tapahtuman jälkeen ihminen voi toimia ulkoisesti täysin normaalisti. Asiaa ei ole vielä kunnolla ymmärtänyt jne. Ja tuossa tilanteessa ihminen myös kaipaa jotain muutakin kuin 24 h vuorokaudessa asian miettimistä. Tiedän mm. erään joka menetti lapsensa ja seuraavina päivinä oli kuin aina ennenkin. Kävi kaupassa, harrastuksessa yms. Ei ollut vielä sisäistänyt asiaa. Tiesi tietenkin että lapsi on kuollut mutta se ei tuntunut miltään. Suurin suru tuli vasta myöhemmin. Ulkopuoliset tietenkin ihmetteli ja varmaan arvostelivatkin että miten joku voi noin toimia kun lapsi on kuollut.
Mutta tässä tapauksessahan ei voi toimia kuten lapsen kuollessa, ellei itse tiedä faktaksi lapsen kuolleen. Kysehän on siitä, että kuvittelet lapsesi olevan elossa jossain, muttet tiedä missä ja kenen kanssa.
Niinpä. Ja jos nyt ajattelen itseäni että lapsi on kadonnut, niin sen sijaan että menisin huutamaan porukoille että joku on vienyt lapsen, järjestäisin apua ja sitten etsinnät ja mikään maailmassa ei saisi estettyä etsimästä lasta ihan itse. Tietenkin on helppo sanoa kun ei ole itse kokenut, mutta Madeleinen tapauksessa koko ajan asiat osoittaa tiettyyn suuntaan niin johdonmukaisesti että pistää miettimään.
Madeleinea alettiin etsiä heti kun hänen huomattiin kadonneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitihän ei lähtenyt ollenkaan etsimään tyttöä. Ja kyllä ne ihan lenkkeili siellä. Monesta asiasta tulee sellainen tunnelma että vanhemmat ties mitä tytölle oli tapahtunut. Muistan kuinka itse ajattelin kun näin vanhemmista kuvan ekaa kertaa että hetkinen, tuo äitihän ei ole hädissään vaan häpeissään. Tällaiset tuntemukset ei tietysti ole millään lailla luotettavia, mutta moni asia viittaa kuitenkin samaan suuntaan.
Ihan sama ajatus oli minulla. Ja elekieleen perehtyneet ovat löytäneet pariskunnan tv-esiintymisistä juuri syyllisyyttä ja valehtelua ilmentäviä tekijöitä.
Paniikissa oleva ihminen käyttäytyy eri tavalla kuin syyllisyyttä ja häpeää tunteva, sitä ei pysty sanoilla peittämään, mitä ilmeet ja eleet kertovat.
Äidin kasvoihin on juurtunut vuosien saatossa myös halveksuntaa osoittava ilme, vasen suupieli nousee epäsymmetrisesti ylös ja tätä näkyy monissa haastatteluissa. Sisäinen kyökkipsykologini haluaisi sanoa, että hän halveksii miestään ja ehkä itseäänkin ja on myös ehkä ärtynyt siitäkin, että joutuu ramppaamaan vuodesta toiseen kaikenlaisissa haastatteluissa.
He jättivät pienet lapset yksin huoneistoon mennessään illan viettoon. Luulisin aika monen kokevan tästä syyllisyyttä ja häpeää, näin niin kuin maalaisjärjellä ajateltuna...?
Joo, mutta kai siinä tilanteessa kun oma lapsi on juuri kadonnut ja mahdollisesti pedofiilien kynsissä niin kai päällimmäisenä olisi kuitenkin hirveä hätä ja paniikki. Gerry kuitenkin pelasi tennistä muutaman päivän sisään katoamisesta. Vaikea ymmärtää. Joku hotellin työntekijöistä oli sitä mieltä että kaikki muut oli enemmän hädissään kuin McCannit. Jotka tiesivät mitä tytölle oli tapahtunut? Epäilen että syöttivät lapsille jotain unilääkettä että pääsivät bilettämään ja jotain tapahtui. Oli herättänyt huomiota että muut lapset eivät heränneet ollenkaan hälinän keskellä. Äiti meni katoamisen havaittuaan baariin huutamaan että they have taken her. Onko tuo todella eka mieleen tuleva tulkinta kun lasta ei näy. Ja sitten Kate ei lähtenyt ollenkaan etsimään. Jotenkin haiskahtaa.
En nyt muuhun kommentoi mutta tuossa tenniksen pelaamisessa ei ole mitään outoa. Järkyttävän tapahtuman jälkeen ihminen voi toimia ulkoisesti täysin normaalisti. Asiaa ei ole vielä kunnolla ymmärtänyt jne. Ja tuossa tilanteessa ihminen myös kaipaa jotain muutakin kuin 24 h vuorokaudessa asian miettimistä. Tiedän mm. erään joka menetti lapsensa ja seuraavina päivinä oli kuin aina ennenkin. Kävi kaupassa, harrastuksessa yms. Ei ollut vielä sisäistänyt asiaa. Tiesi tietenkin että lapsi on kuollut mutta se ei tuntunut miltään. Suurin suru tuli vasta myöhemmin. Ulkopuoliset tietenkin ihmetteli ja varmaan arvostelivatkin että miten joku voi noin toimia kun lapsi on kuollut.
Mutta tässä tapauksessahan ei voi toimia kuten lapsen kuollessa, ellei itse tiedä faktaksi lapsen kuolleen. Kysehän on siitä, että kuvittelet lapsesi olevan elossa jossain, muttet tiedä missä ja kenen kanssa.
Mieti itse millaista olisi miettiä koko ajan että missä lapsi on. Mitään et voi kuitenkaan itse tehdä sen eteen että lapsi löytyisi. Epätietoisuus on hirvittävä tunne. Jos käy hetken tennistä pelaamassa niin siinä ei todellakaan ole mitään outoa. Se antaa voimia kestää järkyttävä tilanne.
Moni kadonneen omainen kertookin usein juuri siitä että on pakko olla jotain tekemistä ettei ajatukset pyöri koko ajan katoamisessa.
Jos rouva ja tuttava kirurgi tuli yllätetyksi Madden taholta ja jompikumpi rivoissaan listi lapsen isän pelatessa ja se johti tuohon kaikkeen
Niin siinä olisi psyykkinen kostomotiivi isän MENNÄ PELAAMAAN TENNISTÄ UUDELLEEN ihan suuttumuksesta rouvaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitihän ei lähtenyt ollenkaan etsimään tyttöä. Ja kyllä ne ihan lenkkeili siellä. Monesta asiasta tulee sellainen tunnelma että vanhemmat ties mitä tytölle oli tapahtunut. Muistan kuinka itse ajattelin kun näin vanhemmista kuvan ekaa kertaa että hetkinen, tuo äitihän ei ole hädissään vaan häpeissään. Tällaiset tuntemukset ei tietysti ole millään lailla luotettavia, mutta moni asia viittaa kuitenkin samaan suuntaan.
Ihan sama ajatus oli minulla. Ja elekieleen perehtyneet ovat löytäneet pariskunnan tv-esiintymisistä juuri syyllisyyttä ja valehtelua ilmentäviä tekijöitä.
Paniikissa oleva ihminen käyttäytyy eri tavalla kuin syyllisyyttä ja häpeää tunteva, sitä ei pysty sanoilla peittämään, mitä ilmeet ja eleet kertovat.
Äidin kasvoihin on juurtunut vuosien saatossa myös halveksuntaa osoittava ilme, vasen suupieli nousee epäsymmetrisesti ylös ja tätä näkyy monissa haastatteluissa. Sisäinen kyökkipsykologini haluaisi sanoa, että hän halveksii miestään ja ehkä itseäänkin ja on myös ehkä ärtynyt siitäkin, että joutuu ramppaamaan vuodesta toiseen kaikenlaisissa haastatteluissa.
He jättivät pienet lapset yksin huoneistoon mennessään illan viettoon. Luulisin aika monen kokevan tästä syyllisyyttä ja häpeää, näin niin kuin maalaisjärjellä ajateltuna...?
Joo, mutta kai siinä tilanteessa kun oma lapsi on juuri kadonnut ja mahdollisesti pedofiilien kynsissä niin kai päällimmäisenä olisi kuitenkin hirveä hätä ja paniikki. Gerry kuitenkin pelasi tennistä muutaman päivän sisään katoamisesta. Vaikea ymmärtää. Joku hotellin työntekijöistä oli sitä mieltä että kaikki muut oli enemmän hädissään kuin McCannit. Jotka tiesivät mitä tytölle oli tapahtunut? Epäilen että syöttivät lapsille jotain unilääkettä että pääsivät bilettämään ja jotain tapahtui. Oli herättänyt huomiota että muut lapset eivät heränneet ollenkaan hälinän keskellä. Äiti meni katoamisen havaittuaan baariin huutamaan että they have taken her. Onko tuo todella eka mieleen tuleva tulkinta kun lasta ei näy. Ja sitten Kate ei lähtenyt ollenkaan etsimään. Jotenkin haiskahtaa.
En nyt muuhun kommentoi mutta tuossa tenniksen pelaamisessa ei ole mitään outoa. Järkyttävän tapahtuman jälkeen ihminen voi toimia ulkoisesti täysin normaalisti. Asiaa ei ole vielä kunnolla ymmärtänyt jne. Ja tuossa tilanteessa ihminen myös kaipaa jotain muutakin kuin 24 h vuorokaudessa asian miettimistä. Tiedän mm. erään joka menetti lapsensa ja seuraavina päivinä oli kuin aina ennenkin. Kävi kaupassa, harrastuksessa yms. Ei ollut vielä sisäistänyt asiaa. Tiesi tietenkin että lapsi on kuollut mutta se ei tuntunut miltään. Suurin suru tuli vasta myöhemmin. Ulkopuoliset tietenkin ihmetteli ja varmaan arvostelivatkin että miten joku voi noin toimia kun lapsi on kuollut.
Mutta tässä tapauksessahan ei voi toimia kuten lapsen kuollessa, ellei itse tiedä faktaksi lapsen kuolleen. Kysehän on siitä, että kuvittelet lapsesi olevan elossa jossain, muttet tiedä missä ja kenen kanssa.
Mieti itse millaista olisi miettiä koko ajan että missä lapsi on. Mitään et voi kuitenkaan itse tehdä sen eteen että lapsi löytyisi. Epätietoisuus on hirvittävä tunne. Jos käy hetken tennistä pelaamassa niin siinä ei todellakaan ole mitään outoa. Se antaa voimia kestää järkyttävä tilanne.
Moni kadonneen omainen kertookin usein juuri siitä että on pakko olla jotain tekemistä ettei ajatukset pyöri koko ajan katoamisessa.
Jos rouva ja tuttava kirurgi tuli yllätetyksi Madden taholta ja jompikumpi rivoissaan listi lapsen isän pelatessa ja se johti tuohon kaikkeen
Niin siinä olisi psyykkinen kostomotiivi isän MENNÄ PELAAMAAN TENNISTÄ UUDELLEEN ihan suuttumuksesta rouvaan?
Itseasiassa juuri tuo tenniksenpeluu tuossa tilanteessa isältä kertoo että hän ei ehkä ollut tekijätaho vaan VITUTUKSESTA meni pelaamaan sitä samaa kertoakseen noille muille että katsokaa nyt saatana soppaanne.
En usko että tekijä olisi pelannut. Jotain isä tuolla viestitti kaikille.
Mutta kun kyseessä vaimo halusi suojella ja kirurgiketkukin on lapsuuden ystäviä ja rappareita varmaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitihän ei lähtenyt ollenkaan etsimään tyttöä. Ja kyllä ne ihan lenkkeili siellä. Monesta asiasta tulee sellainen tunnelma että vanhemmat ties mitä tytölle oli tapahtunut. Muistan kuinka itse ajattelin kun näin vanhemmista kuvan ekaa kertaa että hetkinen, tuo äitihän ei ole hädissään vaan häpeissään. Tällaiset tuntemukset ei tietysti ole millään lailla luotettavia, mutta moni asia viittaa kuitenkin samaan suuntaan.
Ihan sama ajatus oli minulla. Ja elekieleen perehtyneet ovat löytäneet pariskunnan tv-esiintymisistä juuri syyllisyyttä ja valehtelua ilmentäviä tekijöitä.
Paniikissa oleva ihminen käyttäytyy eri tavalla kuin syyllisyyttä ja häpeää tunteva, sitä ei pysty sanoilla peittämään, mitä ilmeet ja eleet kertovat.
Äidin kasvoihin on juurtunut vuosien saatossa myös halveksuntaa osoittava ilme, vasen suupieli nousee epäsymmetrisesti ylös ja tätä näkyy monissa haastatteluissa. Sisäinen kyökkipsykologini haluaisi sanoa, että hän halveksii miestään ja ehkä itseäänkin ja on myös ehkä ärtynyt siitäkin, että joutuu ramppaamaan vuodesta toiseen kaikenlaisissa haastatteluissa.
He jättivät pienet lapset yksin huoneistoon mennessään illan viettoon. Luulisin aika monen kokevan tästä syyllisyyttä ja häpeää, näin niin kuin maalaisjärjellä ajateltuna...?
Joo, mutta kai siinä tilanteessa kun oma lapsi on juuri kadonnut ja mahdollisesti pedofiilien kynsissä niin kai päällimmäisenä olisi kuitenkin hirveä hätä ja paniikki. Gerry kuitenkin pelasi tennistä muutaman päivän sisään katoamisesta. Vaikea ymmärtää. Joku hotellin työntekijöistä oli sitä mieltä että kaikki muut oli enemmän hädissään kuin McCannit. Jotka tiesivät mitä tytölle oli tapahtunut? Epäilen että syöttivät lapsille jotain unilääkettä että pääsivät bilettämään ja jotain tapahtui. Oli herättänyt huomiota että muut lapset eivät heränneet ollenkaan hälinän keskellä. Äiti meni katoamisen havaittuaan baariin huutamaan että they have taken her. Onko tuo todella eka mieleen tuleva tulkinta kun lasta ei näy. Ja sitten Kate ei lähtenyt ollenkaan etsimään. Jotenkin haiskahtaa.
En nyt muuhun kommentoi mutta tuossa tenniksen pelaamisessa ei ole mitään outoa. Järkyttävän tapahtuman jälkeen ihminen voi toimia ulkoisesti täysin normaalisti. Asiaa ei ole vielä kunnolla ymmärtänyt jne. Ja tuossa tilanteessa ihminen myös kaipaa jotain muutakin kuin 24 h vuorokaudessa asian miettimistä. Tiedän mm. erään joka menetti lapsensa ja seuraavina päivinä oli kuin aina ennenkin. Kävi kaupassa, harrastuksessa yms. Ei ollut vielä sisäistänyt asiaa. Tiesi tietenkin että lapsi on kuollut mutta se ei tuntunut miltään. Suurin suru tuli vasta myöhemmin. Ulkopuoliset tietenkin ihmetteli ja varmaan arvostelivatkin että miten joku voi noin toimia kun lapsi on kuollut.
Kun ihminen on shokissa toimii juuri noin. Kaukana tunteettomuudesta, asia päinvastoin on niin kauhea ja suuri että ei pysty sitä käsittämään/käsittelemään/kestämään. Kuten sanoit se tulee tajuntaan myöhemmin.
Muutenkin voi olla että isä jo aiemminkin vaistosi jotain sutinaa paynen ja rouva taholta koska pelasi niin vimmaisesti tennistä tuolla - siihen oli ehkä syynsä? Näin spekuna. Ja kirurgi livahti auttamaan rouvaa . Nyt ne esittäisivät kaiken ystävyyden piikkiin mutta noinkohan? Miksi ne puhuu niin ristiin ajasta jonka kirurgi oli talolla rouvan luona?
Kolmivuotias olisi jo osannut kertoa muille jos näki isän ja Paynen vaikka suihkussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo myöhemmin esiin tullut työntekijä on voitu voidella isollakin summalla puhumaan MC cannien puolesta?
Minä en usko, että Maddie yksin lähti vaeltelemaan. Tuon ikäinen osaa hahmottaa ympäristöään, tuskin olisi lähtenyt kauas hotellin alueelta. Maddie olisi todennäköisesti itkenyt huoneiston ulkopuolella ja joku olisi huomannut lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttöä alettiin etsimään heti kun katoaminen huomattiin mutta ei Kate McCann.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unilääkkeeseen kuoleminen harvinaista, eikä lapsille anneta unilääkkeitä, ei edes melatoniinia alle 18 v.
Uskon vanhempien puhuvan totta, ja olevan aiheetta syytettyjä. Tottakai useimmat lasten katoamiset on vanhempien tekemiä murhia, mutta tässä tapauksessa ei mikään viittaa siihen. Miehen nähtiin kantavan lasta kadulla...
Mihin olisivat ehtineet vieraassa paikassa kätkeä ruumiin muka? Miksi ajaa asian selvittämistä ja hakea havaintoja aidosti jos olisivat itse syyllisiä? Silloin pyrkisivät että asia unohdetaan.
Oli vastuutonta jättää lapset ilman hoitajaa. Tästä maksavat hintaa syyllisyytenä koko elämänsä.
Eh. Itsekin kirjoitat että unilääkkeisiin voi kuolla, vaikkakin se on harvinaista. Ja tietenkään niitä ei anneta lapsille ainakaan noin vain ja sehän tässä juuri on pointti. Jos McCannit olisivat myöntäneet antaneensa ja että sattui joku vahinko, eivätköhän he olisi menettäneet lääkärinoikeutensa saman tien. Koko pariskunnalta elanto alta. Siinä oli ihan riittävästi syytä feikata tapahtunut.
Kyllä ne myönsivät antaneensa lääkkeitä lapsilleen ja siitä nousi iso keskustelu. Miten et tiedä edes perusasioita tästä keissitä mutta kommentoit tietäväsi jotain?
Vierailija kirjoitti:
Jotain kammottavan kylmää noissa vanhemmissa on.
Molemmat kirurgeja, pakkohan siin työssä on kylmä olla
Mitä lääkkeitä Mc Cannit ovat myöntäneet antaneensa lapsilleen?
Vierailija kirjoitti:
Mitä lääkkeitä Mc Cannit ovat myöntäneet antaneensa lapsilleen?
Jotain rauhoittavia nukkumiseen liittyviä ne olivat . Siitähän nousi iso kohu ja paheksunta! Etsi googlella aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain kammottavan kylmää noissa vanhemmissa on.
Molemmat kirurgeja, pakkohan siin työssä on kylmä olla
Kirurgit johtavat psykopatia tilastoa. Heitä on eniten tuossa ammatissa.
En usko vanhempien syyllisyyteen. Mitä olen silminnäkijöitä lukenut, vanhempien hätä on ollut aitoa ja edelleen puhuvat asiasta todella järkyttyneinä, vapaaehtoisesti.
Mutta siihen ovat syyllisiä, että jättivät lapset yksin. Miettikääpä, jos joku 20+ värillinen yh-äiti olisi Briteissä karannut lähipubiin oluelle lasten nukkuessa ja jotain olisi sattunut. Saman kun tekee nelikymppinen lekuripariskunta, ei tule syytettä.