Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä kautta arat/huonoitsetuntoiset olette löytäneet töitä?
21.04.2017 |
Työnhaku stressaa hirveästi. Inhottavaa tuputtaa itseään jonnekin, kun tietää jännityksen vuoksi oppivansa hitaammin kuin "keskivertoihminen" ja työporukkaan sisään pääsemiseen kuluvan pitkä aika.
Olen vielä opiskellut parikin kertaa väärää alaa, eri syistä. Toisen niistä hommia voisin tehdä paremman puutteessa, mutta työllisyystilanne on huono ja opinnoista liian pitkä aika. Toisesta olisi työtä tarjolla, mutta alassa vaadittavat taidot eivät todellakaan ole vahvuuksiani. Työ olisi minulle tosi kuluttavaa, enkä saisi kipeästi kaipaamiani onnistumisen ja osaamisen kokemuksia. Olenkin yrittänyt hakea noita sivuavia töitä tai ihan muita töitä, mikä tarkoittaa etten voi edes töitä hakiessa oikein vedota mihinkään ammattitaitoon.
Voisin tietysti opiskella vielä lisää, mutta haluaisin nyt 30-vuotiaana tehdä vihdoin jo töitä ja elättää itseni palkkatuloilla. Opintoihin vaadittava luku- ja keskittymiskykykin on alkanut heiketä. Lisäksi vielä mielikuvissa mahdollisesti kiinnostavat hommat tuntuvat joltain sosiaalisten ja yrittäjähenkisten "ihmemiesten" jutuilta.
Aikaisemmista kesätyö- ja harjoittelupaikoistakaan ei ole juurikaan hyviä kokemuksia, johtuen tietysti myös siitä että alat eivät ole tuntuneet omalta jutulta. Noin kymmenestä työpaikasta vain yhdessä on ollut suht hyvä olla kollegojen kanssa ja siellä porukka koostui (työn luonteesta johtuen) poikkeuksellisen mukavista nuorista. En myöskään ole sellainen "introvertti", jota ei kiinnosta työkaverit ja joka painaa tyytyväisenä hiljaa duunia, jollaisia osa palstalaisista vaikuttaa kirjoituksiensa perusteella olevan.
Hirveän vaikea saada edes lähetettyä noita työhakemuksia, puhumattakaan jonnekin soittamisesta. Kyllä pystyn myös nimeämään vahvuuksiani (tai ainakin puolia jotka kehittyisivät nopeasti haroittelun/työn myötä), mutta tuntuu että menisin silti töihin enemmän "painolastin" kuin vahvuuksien kanssa.
Kommentit (21)
Kumma juttu että töitä ei saa haettua koska ujous, mutta sossun luukulla sosiaaliset arkuudet yhtäkkiä unohtuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikai siinä auta muuta kuin hakea. Jos soittaminen tuntuu hankalalta, kannattaa vaan painaa nappia ja soittaa, jos jää odottelemaan se voi tuntua pahemmalta sit. Kannattaa myös kirjoittaa ylös mitä aikoo sanoa jos tuntuu et sekoilee sanoissa jne. Työhaastattelutilanteessa kannattaa myös yrittää tsempata eikä tuijotella kengänkärkiä, se on yleensä se mikä ratkaisee.
Ite pääsin varmaan aikaisemman kokemuksen takia töihin, aluksi olin tosi ujo ja oli vaikea jutella edes niitänäitä työkavereiden kanssa. Varmaan ihmiset sit tottui siihen et oon vähän introvertti ja hiljainen. Nyt kun oon ollut pidempään samassa paikassa oon ite rentoutuneempi enkä niin ujo, vaikka en kyllä nykyäänkään paljon puhu kahvitauolla, mut oon sen tyylinen ihminen ja muut tietää sen. Oon myös käynyt työkavereiden kanssa esim. syömässä, ja siellä oli ihan mukavaa ja rento tunnelma.
Oma työpaikka myös sellainen et ihmiset juttelee aika paljon niitänäitä aina välillä työn lomassa, joten siihen on sitten oppinut vastailemaan aika rempseästi, kun se on se tyyli siellä. Oon myös oppinut puhumaan kovempaan ääneen, mitä en kyllä normaalisti tee, mut siellä vähän pakko ellei halua kaikkea toistaa. Olen hyvä työssäni vaikka se ei olekaan sitä mitä haluaisin ehkä tehdä, ja oon nyt hakenutkin toiselle alalle opiskelemaan, mut silti käyn vielä vanhassa paikassa töissä kun siellä töitä ainakin on tarjolla.
Minä olen opetellut esittämään sosiaalista ja rohkeaa, ja tiukkoihin paikkoihin on propral. Sain hyvän työpaikan koska pystyn haastatteluissa olemaan uskottava ja jämäkkä. Välillä tosissani mietin olenko psykopaatti kun todellisuus on niin toinen.
Töissä tietysti raskasta jatkuva tsemppaaminen, mutta minkäs teet kun rahaa on pakko tienata.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Kumma juttu että töitä ei saa haettua koska ujous, mutta sossun luukulla sosiaaliset arkuudet yhtäkkiä unohtuvat.
Olen yrittänyt hakea duuniin pyörittelemään niitä samoja lomakkeita, mitä itse työttömänä olen täytellyt, mutta ei ole tärpännyt. Siinä olisikin yksi homma mitä mielelläni tekisin. "Helppo" toimistotyö.
Itsekin olen vähän sosiaalisesti vajaa tai jotain... Inhoan puhelimessa asioiden hoitamista yli kaiken vaikka edellisessä työssäni päivittäin soittelinkin asiakkaille ja he minulle. Tiedän, että käytökseni on naurettavaa ja typerää, mutta usein en saa itseäni edes vastaamaan puhelimeen jos en tiedä soittajaa. Tai joskus vaikka tietäisinkin. En ihmettele vaikka olis jo jäänyt työpaikka saamatta ku en ole vastannut puhelimeen ja mennyt tarjotuun haastatteluun. Voisko ihmiset vaan laittaa sähköpostia? :( En edes muuten ole mielestäni mitenkään ujo tai arka vaikka introvertti olenkin. Edellisessä työpaikassa tulin juttuun työkaverien kanssa ja autoin ja opastin paljon uusia työntekijöitä ihan omatoimisesti. Tiedän muitakin oman ikäisiäni joille puhelin on ihan painajainen, joten tää lienee joku 80-90-luvun lasten ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse vain failasin paljon haastatteluja, kunnes tiesin kaiken mitä voi tapahtua haastattelussa.
Vierailija kirjoitti:
Kumma juttu että töitä ei saa haettua koska ujous, mutta sossun luukulla sosiaaliset arkuudet yhtäkkiä unohtuvat.
Kyllä niitä töitä saa haettua, hakemuksia läheteltyä. Haastattelumenestys onkin sitten ihan eri juttu. Ja missään sossun luukulla nykyään tarvitse käydä, kun täyttää netissä lomakkeen, ei siinä mitään sosiaalista kontaktia ole edes.
Ja kyllä, tiedän olevani epäonnistunut ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin oon samanlainen. Eilen tuli hyvä ohjelma Teemalta erityisherkistä aikuisista ja siinä käsiteltiin työelämääkin heidän kannaltaan. Tulee ehkä uusintana.
Sain avuksi mielialalääkkeen ja sen kanssa on jotenkin rohkeampi, eikä tarvitse tuhlata kaikkea energiaa siihen jännittämiseen. Alussa on toki vaikeaa, kun kaikki uutta, mutta ajan myötä palkitsee jos oikeasti kyse on vain jännittämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma juttu että töitä ei saa haettua koska ujous, mutta sossun luukulla sosiaaliset arkuudet yhtäkkiä unohtuvat.
Kyllä niitä töitä saa haettua, hakemuksia läheteltyä. Haastattelumenestys onkin sitten ihan eri juttu. Ja missään sossun luukulla nykyään tarvitse käydä, kun täyttää netissä lomakkeen, ei siinä mitään sosiaalista kontaktia ole edes.
Ja kyllä, tiedän olevani epäonnistunut ihminen.
Sinä et ole epäonnistunut ihminen ollenkaan, älä välitä tuollaisista ilkeistä ihmisistä yhtään. Kaikki tulee olemaan vielä hyvin. Se ensimmäinen askel on aina hankala ja kaikkia jännittää alussa, usko pois.
Kaikkea hyvää, olet arvokas ja ihana ihminen<3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen opetellut esittämään sosiaalista ja rohkeaa, ja tiukkoihin paikkoihin on propral. Sain hyvän työpaikan koska pystyn haastatteluissa olemaan uskottava ja jämäkkä. Välillä tosissani mietin olenko psykopaatti kun todellisuus on niin toinen.
Töissä tietysti raskasta jatkuva tsemppaaminen, mutta minkäs teet kun rahaa on pakko tienata.
Tsemppiä!
Meillä on sitten varmaan jotenkin erilainen fysiologia, koska itse hajoaisin tuollaiseen 8h esittämiseen parissa kuukaudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
itse vain failasin paljon haastatteluja, kunnes tiesin kaiken mitä voi tapahtua haastattelussa.
Tämä rupesi naurattamaan :) Mutta ihmettelen sitä, että kaikki puhuvat vain haastatteluista. Eihän sitä voi loputtomiin "feikata". Itselläni on ainakin kokemusta siitä että työsuhde puretaan koeajalla. Tuntuisi myös omituiselta mennä töihin jos olisi haastattelussa jotenkin feikannut ihan täysin (hyvän kuvan voi tietysti pyrkiä antamaan).
Vierailija kirjoitti:
Minä olen opetellut esittämään sosiaalista ja rohkeaa, ja tiukkoihin paikkoihin on propral. Sain hyvän työpaikan koska pystyn haastatteluissa olemaan uskottava ja jämäkkä. Välillä tosissani mietin olenko psykopaatti kun todellisuus on niin toinen.
Töissä tietysti raskasta jatkuva tsemppaaminen, mutta minkäs teet kun rahaa on pakko tienata.
Tsemppiä!
Kunpa itsellänikin tuo "rahaa on pakko tienata" -asenne ajaisi voimakkaammin eteenpäin. Tälläkin palstalla lukemani perusteella se vaikuttaa olevan merkittävä voimavara monelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääsin modeksi vauva -palstalle.
Nyt tunnen todella olevani jotain.
Minä sain töitä siten, että minulle suoraan tarjottiin paikkaa. Ei siis tarvinnut itse hakea lainkaan.
Ihan kuin minun näppäimiltä. 2v olin työttömänä, kun oli niin vaikea tyrkyttää itseäni. Haastattelut meni aina huonosti, kun olen huono kehumaan itseäni.
Opiskeluaikainen työharjoittelukin meni heikosti, kun olen niin hidas tutustumaan ja oppimaan talon tavoille. Tuntuu vaikealta mennä ns. toisten nurkkiin pyörimään ja olemaan kuin kotonaan.
No nyt kuitenkin sain töitä ja sain sen työkkärin työtarjouksen kautta. Ei siis tarvinnut juurikaan itseään kaupitella, oli jotenkin helppo mennä haastatteluunkin, kun oli vähän kuin joku toinen minut sinne hommannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen opetellut esittämään sosiaalista ja rohkeaa, ja tiukkoihin paikkoihin on propral. Sain hyvän työpaikan koska pystyn haastatteluissa olemaan uskottava ja jämäkkä. Välillä tosissani mietin olenko psykopaatti kun todellisuus on niin toinen.
Töissä tietysti raskasta jatkuva tsemppaaminen, mutta minkäs teet kun rahaa on pakko tienata.
Tsemppiä!
Kunpa itsellänikin tuo "rahaa on pakko tienata" -asenne ajaisi voimakkaammin eteenpäin. Tälläkin palstalla lukemani perusteella se vaikuttaa olevan merkittävä voimavara monelle.
Ohis, mutta eihän tuo "pakko tienata" välttämättä tarkoita, että olisi jotenkin erityisen rahanhimoinen. Se voi tarkoittaa ihan vain sitä, että tienaisi edes sen verran, että tulee toimeen. Vaikka sinulla vähän suuremmassa arvossa olisikin se, että saat tehdä jotain mielekästä, niin tuskin tekisit sitä ilmaiseksi. Varmaan sinullakin on siellä pohjalla jossain "pakko tienata".
Jos ei ole, niin mikset sitten vaan elä rauhassa ilman töitä työttömyyskorvauksella?
Vierailija kirjoitti:
Minä olen opetellut esittämään sosiaalista ja rohkeaa, ja tiukkoihin paikkoihin on propral. Sain hyvän työpaikan koska pystyn haastatteluissa olemaan uskottava ja jämäkkä. Välillä tosissani mietin olenko psykopaatti kun todellisuus on niin toinen.
Töissä tietysti raskasta jatkuva tsemppaaminen, mutta minkäs teet kun rahaa on pakko tienata.
Tsemppiä!
Psykopaatteja ei pelota. He tapaavat enemmänkin esittää herkempää ja inhimillisempää kuin ovat vaikuttaakseen samaistuttavammalta. Työhaastattelut eivät heitä pelota. He saattavat suorastaan salaa halveksia sitä miten haastattelija kokee olevansa jotenkin ylempänä heitä ja enemmänkin miettivät, mitä tällä firmalla on minulle tarjota eikä toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Ohis, mutta eihän tuo "pakko tienata" välttämättä tarkoita, että olisi jotenkin erityisen rahanhimoinen. Se voi tarkoittaa ihan vain sitä, että tienaisi edes sen verran, että tulee toimeen. Vaikka sinulla vähän suuremmassa arvossa olisikin se, että saat tehdä jotain mielekästä, niin tuskin tekisit sitä ilmaiseksi. Varmaan sinullakin on siellä pohjalla jossain "pakko tienata".
Jos ei ole, niin mikset sitten vaan elä rauhassa ilman töitä työttömyyskorvauksella?
En tarkoittanutkaan, että olisi jotenkin erityisen rahanhimoinen. Itse vaan totuin jo lapsena jotenkin köyhään elämään (ei matkustelua, ei mökkiä, ei reissuja, ei autoja, ei sisustamista, ei vaatteiden shoppailua), eikä tämä "köyhyys" siksi tunnu samalla tavalla pahalta kuin ehkä monelle muulle.
Toki haluaisin että olisi enemmän rahaa ja tykkäisin esim. matkustella useammin ja panostaa huolettomammin erilaisiin harrastuksiin, mutta jotenkin tämä "köyhyys" ei polttele samalla tavalla kuin joitain muita. "Köyhyys" lainausmerkeissä siksi, että jonkinlaista elämää pystyy nyt kuitenkin elämään työttömyyskorvauksella + vähäisellä (5-10h/viikko) hantteilulla esim. henkilökohtaisen avustajan töitä, kun ei tarvitse maksaa mitään 700e vuokraa.
Töistä kaipaisin (palkan lisäksi) omaa yhteisöä, yhteiskuntaan kuuluvuuden ja tietynlaisen merkityksellisyyden ja osansa kantavuuden tunnetta, voimakkaampaa itsenäisyyden tunnetta sekä rakennetta päiviin.
Alue: Aihe vapaa
En olekaan, työttömänä jo kolmatta vuotta.