Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Järjestin miehelleni pienen yllätyksen, en olekaan kotona siivoamassa ja hoitamassa kaikkea kun hän palaa töistä :)
21.04.2017 |
Meillä on siis menossa ruuhkavuodet ja minä olen pyörittänyt kotia yksin lasten syntymästä asti. Teen ruuat, siivoan, pesen pyykit, hoidan tiskit, käyn kaupassa, lenkitän koirat ja olen lasten kanssa.
Mies ei näihin ehdi osallistua kun hänen täytyy levätä usein rankan työpäivänsä jälkeen (on töissä 8-16 toimistossa). Viikonloppuisinkin tämä työn uuvuttama mieheni tarvitsee jatkuvasti irtiottoja arjesta kavereidensa kanssa, milloin menevät keikalle, milloin peliin ja joskus(useimmiten) ihan vain baariin parille.
Niin ja jaksaa hän käydä kuntosalilla n. 4 krt viikossa työpäivien jälkeen kun se nollaa hänen aivonsa ja hän voi sitten rauhassa illan viimeiset tunnit lepäillä kotona sohvalla kun vaimo on siivonnut kodin ja on puhtaat vaatteet ja lämmin ruoka odottamassa, nämähän "kuuluvat hyvän vaimon tehtäviin" :) :)
No mies on myös aina todennut, kuinka helppoa mun on ottaa koira samalla lenkille kun menen lasten kanssa ulos, tai kuinka mun on samalla helppoa olla lasten kanssa kun siivoilen ja laitan ruokaa.
No tänään miehellä on jälleen sovittua menoa illalla kavereidensa kanssa, mutta minä ehdin ensin. En tehnyt kotona yhtään mitään aamulla vaan lähdin ensin kampaajalle, sen jälkeen syömään ja nyt tulin kotiin vaihtamaan vaatetta ja lähden ennen kuin mieheni tulee töistä ja hakee lapset tarhasta ja illalla näen ystäviäni ja käymme jossain lasillisella ja syömässä. Miehelleni jätän lapun, että tulen n. klo 22-23 :)
Saa nähdä onko lapset ruokittu tarhan jälkeen, onko koira käytetty ulkona, onko pyykkikone pyörinyt, onko tiskit tiskattu jne :)
ps. Tää on mun eka vapaapäivä vuosiin kun en kyhnötä kotona siivoamassa ja leikkimässä kodinhengetärtä, huomenna arki jatkuu iltavuorolla, mutta tänään mä nautin. :)
Kommentit (355)
Vierailija kirjoitti:
Jos mies tienaa 100% perheen rahoista, kuuluu hänelle silloin 0% kotitöistä. Jos mies tienaa 50% perheen rahoista, kuuluu hänelle silloin 50% kotitöistä.
Miten siis on?
Jos nainen tienaa 60% perheen rahoista, naiselle kuuluu 40% kotitöistä...? Eiku?
Mitä ovat kotityöt? Pyykkien pesu? Kaikkien pyykkien vai vain omien? Entäs lasten pyykit? Lakanat?
Mites astiat, kuuluuko kotitöihin kaikkien astioiden pesu vai vain omien jälkien siivoaminen? Eikö edes se? "Astiat voipi jättää pöytään, siitä se emäntä ne löytää."
Roskikset. Kuka ne tyhjentää? Kuka vaan, joka näkee, että täynnä vai se joka niitä yleensä käyttää ja ahtaa ahtamalla täyteen, kunnes pursuaa lattialle?
Onko lasten kanssa leikkiminen kotityötä vai etuoikeus? Onko leikkipaikka pois muilta kotitöiltä? Onko iltasadun lukeminen kotityötä? Yöheräämiset ja ruokkimiset, imetys?
Tulipahan vaan mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On täällä huvittavaa porukka, meinasi lauantaiaamun kahvit mennä väärään kurkkuun :D!
Lukekaa alkuperäinen teksti uudelleen, kylpylästä kirjoittanut jatkaa:
1. Kyseessä ei ollut työmatka vaan vapaa-ajalla tapahtuva risteily työkavereiden kesken "osaston sisäisen hengen nostattamiseksi". Entäs se perheen sisäinen henki?
2. Käytännössä kyseessä oli yksi yö, koska mies itse oli poissa pe-la yön ja palasi joskus la-aamupäivällä (saatoin kyllä palata jo la-illallkin, en enää muista, koska tapahtuneesta on niin paljon aikaa).
3. Hän kyllä osasi heti yhdistää tapahtumat, koska oli huolestuneena soitellut ystävillemmekin, että olenkohan lopullisesti kyllästynyt. Kuten jokainen normaali, ajatteleva ihminen tekisi. Hän näki, että auto oli poissa ja tietää kyllä, että onnettomuuden sattuessa poliisi ottaa varsin pian yhteyttä. Kuten jokainen normaali ihminen tietää. Ihan itse on koettu sekin.
Minä en voi kuin ihmetellä, millaisissa parisuhteissa ne kommentoijat oikein elävät, joiden ensimmäinen ajatus on tehdä ilmoitus poliisille lastenryöstöstä? Mahtaa olla paljon epävarmuutta ja pelkoa suhteissa.
Otetaanpa ihan hypoteettinen tilanne, että näin todellakin olisi tapahtunut: Kumpaa luulette poliisin uskovan, vaimoa, joka hyväntuulisena palaa iloisten lasten kanssa siistiin kotiin ja ihmettelee miehelleen, että "voi kulta rakas, oliko sinulla niin hauskaa Tallinnassa, ettet ollenkaan muistanut, että kerroin lähteväni isovanhempien kanssa kylpylään?", vai juuri Tallinnasta palannutta miestä...? Lapset eivät todellakaan tienneet tilanteesta mitään, kokivatpahan vain hauskan kylpyläreissun minun ja isovanhempien (jotka eivät myöskään tiedä asiasta mitään) seurassa. Kännykät eivät silloin olleet vielä niin tavallisia (isovanehmmilla ei ollut) ja ihan hyvin olisin voinut omani unohtaa kotiin, akku loppua jne.
Osa kommentoijista on ollut fiksuja ja ymmärtänyt mistä on kyse, osa on ihan pihalla kuin Ellun kanat. Ymmärrän kyllä, että jos suhteessa on asiat totuttu hoitamaan huutamalla, riitelemällä kenties nyrkkien puhuessa ja pelkäämällä mitä ihmeellisimpiä asioita, on vaikea ymmärtää muita toimintamalleja.
Tämän enempää en tähän aiheeseen palaa, toteanpahan vain, että tuona viikonloppuna meillä keskusteltiin rauhallisesti molempien toiveista työn ja perhe-elämän tasapainottamisen suhteen ja erityisesti työajan ulkopuolella tapahtuvan elämän suhteen. Mies on aina tehnyt paljon töitä enkä sitä ole koskaan yrittänyt estää, mutta minun mielestäni kohtuullista oli sitten rauhoittaa vapaa-aikaa perheelle. Meillä muutos tapahtui, mies ei enää pitänyt perhettä itsestään selvänä taustalla olevana juttuna. Ja myös ne työajan ulkopuolella olevat iltatilaisuudet, joihin hän pystyi vaikuttamaan, muuttuivat avec-tilaisuuksiksi. Onnistuimme ilmeisen hyvin, koska olemme edelleen onnellisesti naimisissa ja lapsetkin ovat aikuisia (tuolloin he olivat pieniä).
I rest my case.
Sinun on ihan totta oltava jotenkin mielenterveysongelmainen, ei millään pahalla mutta "kumpaa poliisi uskoo?" olit siis valmistautunut valehtelemaan poliisillekkin, vain näpäyttääksesi miestäsi? Ei sillä ole mitään merkitystä "kumpaa poliisi uskoo" kun heidän resursseja on jo tuhlattu turhuuteen. Miten voi olla ettet nää toiminnassasi mitään väärää? Miten tuollaisia ihmisiä voi olla?
Mielenterveysongelmainen on se, jonka ensimmäinen ajatus on soittaa poliisille.
Juu sehän on ihan normaalia että vanhempi ei kahteen päivään tiedä missä omat lapsensa ovat. Noot.
Vierailija kirjoitti:
On täällä huvittavaa porukka, meinasi lauantaiaamun kahvit mennä väärään kurkkuun :D!
Lukekaa alkuperäinen teksti uudelleen, kylpylästä kirjoittanut jatkaa:
1. Kyseessä ei ollut työmatka vaan vapaa-ajalla tapahtuva risteily työkavereiden kesken "osaston sisäisen hengen nostattamiseksi". Entäs se perheen sisäinen henki?
2. Käytännössä kyseessä oli yksi yö, koska mies itse oli poissa pe-la yön ja palasi joskus la-aamupäivällä (saatoin kyllä palata jo la-illallkin, en enää muista, koska tapahtuneesta on niin paljon aikaa).
3. Hän kyllä osasi heti yhdistää tapahtumat, koska oli huolestuneena soitellut ystävillemmekin, että olenkohan lopullisesti kyllästynyt. Kuten jokainen normaali, ajatteleva ihminen tekisi. Hän näki, että auto oli poissa ja tietää kyllä, että onnettomuuden sattuessa poliisi ottaa varsin pian yhteyttä. Kuten jokainen normaali ihminen tietää. Ihan itse on koettu sekin.
Minä en voi kuin ihmetellä, millaisissa parisuhteissa ne kommentoijat oikein elävät, joiden ensimmäinen ajatus on tehdä ilmoitus poliisille lastenryöstöstä? Mahtaa olla paljon epävarmuutta ja pelkoa suhteissa.
Otetaanpa ihan hypoteettinen tilanne, että näin todellakin olisi tapahtunut: Kumpaa luulette poliisin uskovan, vaimoa, joka hyväntuulisena palaa iloisten lasten kanssa siistiin kotiin ja ihmettelee miehelleen, että "voi kulta rakas, oliko sinulla niin hauskaa Tallinnassa, ettet ollenkaan muistanut, että kerroin lähteväni isovanhempien kanssa kylpylään?", vai juuri Tallinnasta palannutta miestä...? Lapset eivät todellakaan tienneet tilanteesta mitään, kokivatpahan vain hauskan kylpyläreissun minun ja isovanhempien (jotka eivät myöskään tiedä asiasta mitään) seurassa. Kännykät eivät silloin olleet vielä niin tavallisia (isovanehmmilla ei ollut) ja ihan hyvin olisin voinut omani unohtaa kotiin, akku loppua jne.
Osa kommentoijista on ollut fiksuja ja ymmärtänyt mistä on kyse, osa on ihan pihalla kuin Ellun kanat. Ymmärrän kyllä, että jos suhteessa on asiat totuttu hoitamaan huutamalla, riitelemällä kenties nyrkkien puhuessa ja pelkäämällä mitä ihmeellisimpiä asioita, on vaikea ymmärtää muita toimintamalleja.
Tämän enempää en tähän aiheeseen palaa, toteanpahan vain, että tuona viikonloppuna meillä keskusteltiin rauhallisesti molempien toiveista työn ja perhe-elämän tasapainottamisen suhteen ja erityisesti työajan ulkopuolella tapahtuvan elämän suhteen. Mies on aina tehnyt paljon töitä enkä sitä ole koskaan yrittänyt estää, mutta minun mielestäni kohtuullista oli sitten rauhoittaa vapaa-aikaa perheelle. Meillä muutos tapahtui, mies ei enää pitänyt perhettä itsestään selvänä taustalla olevana juttuna. Ja myös ne työajan ulkopuolella olevat iltatilaisuudet, joihin hän pystyi vaikuttamaan, muuttuivat avec-tilaisuuksiksi. Onnistuimme ilmeisen hyvin, koska olemme edelleen onnellisesti naimisissa ja lapsetkin ovat aikuisia (tuolloin he olivat pieniä).
I rest my case.
Ihmettelet että millaisessa parisuhteissa muut elävät: me eletään ainakin suhteessa, jossa tuo teidän käymä keskustelu on tehty jo ajat sitten (ja tarvittaessa tehdään edelleen) ilman edeltäviä sairaita juonia ja kepposia. Kamala huomata miten paljon saat tukea täällä. Et ole kunnossa. Tuohan ei kerro mitään, että olette edelleen yhdessä. Kiva et sait ukon ruotuun psyykkisellä sodankäynnille ja pääset mukaan juttuihin, joihin se ei sua ilmiselvästi alun perin halunnut. Meillä kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen ja toisen kunnioittamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku vastata, joku siis joka on sitä mieltä että tämä kylpylään lastensa kanssa kadonnut rouva toimi oikein, olisiko se ok että vaimo ilmoittaisi lähtevänsä tyttöjenreissulle ja mies tästä suivaantuneena eräs kaunis päivä hakisi lapset hoidosta ja vaimolle mitään ilmoittamatta olisi lasten kera poissa kaksi päivää, eikä vastaisi puhelimeen? Kavereille eikä sukulaisillekkaan ei olisi kertonut mitään. Palaisi sitten reissusta ja odottaisi vaimon olevan oppinut virheistään, pyytävän anteeksi ja menevän itseensä?
Etkö tajua, että verrannollista olisi se, että vaimo kävisi omin lupineen tyttöjen viikonloppureissulla joka viikonloppu vuosikausien ajan, vaikka mies pyytää, ettei menisi, ja lisäksi vaimo viettäisi arki-illat harrastuksissaan ja jättäisi kaikki kotityöt miehen yksin hpidettavaksi, eikä viitsisi muuttaa tapojaan, vaikka mies yrittäisi keskustella siitä monesti vuosien mittaan ja sanoisi, että tilanne ei ole ok.
Ihanaa olla sinkku ja lapseton. Parasta elämässä kun olet VAPAA ja kuka edes tekee lapsen kuka siis ryhtyy hoitajaksi jos tietää että velvollisuutesi on hoitaa asioita ja olla valittamatta jos elämäsi on liian rankkaa miksi edes ryhdyit tekemään lapsia tai hankkimaan lenmikkiä. Olet itse valinnut elämäntapasi eikä kukaan ole pakottanut sinua tuohon tilaan.
Sitä saa mitä tilaa.
Tiedoksi miehesi tosiaan pettääkin sinua kun on pitkään "töissä". Olet vain siivoja hoitaja ja miehesi orja.
Mies ei halua sinua enää samalla tavalla kuin suhteen alkuhuumassa.
Pahoittelen kirjoitustani, enkä halua olla ilkeä kerroin vain kylmän totuuden. Totuus sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Passiivisagressiivinen teko on aina parempi kuin suora puhuminen. Eikö aikuiset ihmiset voi keskustella mikä olisi suhteessa reilu työnjako? Ja jos keskustelu ei onnistu tai toinen ei suostu tekemään omaa osuuttaan, miksi sellaisen ihmisen kanssa on edes alunperin perustettu perhe? En todellakaan ymmärrä sitä, että ihmiset valittavat parisuhteestaan ja kostavat lapsellisilla teoilla puolisoilleen kun puhuakin voisi.
Maailmaan mahtuu puhetta eikä sillä ole välttämättä mitään vaikutusta.
Se että saa joskus maistaa omaa lääkettään , saattaa olla tehokkaampaa.Oletko valmis itse nielemään kanssa sen oman lääkkeen kun se aika koittaa? Vai onko niin et se oma lääke on vaan muille? Onko aina "täysin eri asia" kyseessä, jos joku muu tarjoilee sitä omaa lääkettä sulle?
Hehän ovat saaneet sitä jo, jatkuvalla syötöllä. Sitä "omaa lääkettään" juuri tarkoittaa. Pöljä.
Etkö todella ymmärrä tuota sanontaa?? Siinä puhutaan kostosta. Mitä kostoa nämä mammat ovat saaneet osakseen? Ei mitään. Mammat uhriutuu ja kostaa.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku vastata, joku siis joka on sitä mieltä että tämä kylpylään lastensa kanssa kadonnut rouva toimi oikein, olisiko se ok että vaimo ilmoittaisi lähtevänsä tyttöjenreissulle ja mies tästä suivaantuneena eräs kaunis päivä hakisi lapset hoidosta ja vaimolle mitään ilmoittamatta olisi lasten kera poissa kaksi päivää, eikä vastaisi puhelimeen? Kavereille eikä sukulaisillekkaan ei olisi kertonut mitään. Palaisi sitten reissusta ja odottaisi vaimon olevan oppinut virheistään, pyytävän anteeksi ja menevän itseensä?
Olisi oikein, jos vaimo olisi harrastanut tuota toistuvasti, jopa vuositolkulla. Älä ajattele kuin lapset, jotka muistavat vain viimeisimmän tapahtuman. Katso kokonaiskuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku vastata, joku siis joka on sitä mieltä että tämä kylpylään lastensa kanssa kadonnut rouva toimi oikein, olisiko se ok että vaimo ilmoittaisi lähtevänsä tyttöjenreissulle ja mies tästä suivaantuneena eräs kaunis päivä hakisi lapset hoidosta ja vaimolle mitään ilmoittamatta olisi lasten kera poissa kaksi päivää, eikä vastaisi puhelimeen? Kavereille eikä sukulaisillekkaan ei olisi kertonut mitään. Palaisi sitten reissusta ja odottaisi vaimon olevan oppinut virheistään, pyytävän anteeksi ja menevän itseensä?
Etkö tajua, että verrannollista olisi se, että vaimo kävisi omin lupineen tyttöjen viikonloppureissulla joka viikonloppu vuosikausien ajan, vaikka mies pyytää, ettei menisi, ja lisäksi vaimo viettäisi arki-illat harrastuksissaan ja jättäisi kaikki kotityöt miehen yksin hpidettavaksi, eikä viitsisi muuttaa tapojaan, vaikka mies yrittäisi keskustella siitä monesti vuosien mittaan ja sanoisi, että tilanne ei ole ok.
Ei tullut sellainen vaikutelma tekstistä jos kysyy "onko reissu ihan pakollinen?" Ei se tarkoita mitään noista mitä sinä sanoit. Miksi ei voi sanoa "minä en enää suostu tähän"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku vastata, joku siis joka on sitä mieltä että tämä kylpylään lastensa kanssa kadonnut rouva toimi oikein, olisiko se ok että vaimo ilmoittaisi lähtevänsä tyttöjenreissulle ja mies tästä suivaantuneena eräs kaunis päivä hakisi lapset hoidosta ja vaimolle mitään ilmoittamatta olisi lasten kera poissa kaksi päivää, eikä vastaisi puhelimeen? Kavereille eikä sukulaisillekkaan ei olisi kertonut mitään. Palaisi sitten reissusta ja odottaisi vaimon olevan oppinut virheistään, pyytävän anteeksi ja menevän itseensä?
Etkö tajua, että verrannollista olisi se, että vaimo kävisi omin lupineen tyttöjen viikonloppureissulla joka viikonloppu vuosikausien ajan, vaikka mies pyytää, ettei menisi, ja lisäksi vaimo viettäisi arki-illat harrastuksissaan ja jättäisi kaikki kotityöt miehen yksin hpidettavaksi, eikä viitsisi muuttaa tapojaan, vaikka mies yrittäisi keskustella siitä monesti vuosien mittaan ja sanoisi, että tilanne ei ole ok.
Ensinnäkin tässä tapauksessa oli kyse siitä että mies teki paljon töitä ja oli työreissuilla, tuo kyseinen reissukin oli työporukan virkistäytymisreissu. Eli sinusta olisi ok?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Passiivisagressiivinen teko on aina parempi kuin suora puhuminen. Eikö aikuiset ihmiset voi keskustella mikä olisi suhteessa reilu työnjako? Ja jos keskustelu ei onnistu tai toinen ei suostu tekemään omaa osuuttaan, miksi sellaisen ihmisen kanssa on edes alunperin perustettu perhe? En todellakaan ymmärrä sitä, että ihmiset valittavat parisuhteestaan ja kostavat lapsellisilla teoilla puolisoilleen kun puhuakin voisi.
Maailmaan mahtuu puhetta eikä sillä ole välttämättä mitään vaikutusta.
Se että saa joskus maistaa omaa lääkettään , saattaa olla tehokkaampaa.Oletko valmis itse nielemään kanssa sen oman lääkkeen kun se aika koittaa? Vai onko niin et se oma lääke on vaan muille? Onko aina "täysin eri asia" kyseessä, jos joku muu tarjoilee sitä omaa lääkettä sulle?
Hehän ovat saaneet sitä jo, jatkuvalla syötöllä. Sitä "omaa lääkettään" juuri tarkoittaa. Pöljä.
Etkö todella ymmärrä tuota sanontaa?? Siinä puhutaan kostosta. Mitä kostoa nämä mammat ovat saaneet osakseen? Ei mitään. Mammat uhriutuu ja kostaa.
Mä en taida edes viitsiä...
Vierailija kirjoitti:
On täällä huvittavaa porukka, meinasi lauantaiaamun kahvit mennä väärään kurkkuun :D!
Lukekaa alkuperäinen teksti uudelleen, kylpylästä kirjoittanut jatkaa:
1. Kyseessä ei ollut työmatka vaan vapaa-ajalla tapahtuva risteily työkavereiden kesken "osaston sisäisen hengen nostattamiseksi". Entäs se perheen sisäinen henki?
2. Käytännössä kyseessä oli yksi yö, koska mies itse oli poissa pe-la yön ja palasi joskus la-aamupäivällä (saatoin kyllä palata jo la-illallkin, en enää muista, koska tapahtuneesta on niin paljon aikaa).
3. Hän kyllä osasi heti yhdistää tapahtumat, koska oli huolestuneena soitellut ystävillemmekin, että olenkohan lopullisesti kyllästynyt. Kuten jokainen normaali, ajatteleva ihminen tekisi. Hän näki, että auto oli poissa ja tietää kyllä, että onnettomuuden sattuessa poliisi ottaa varsin pian yhteyttä. Kuten jokainen normaali ihminen tietää. Ihan itse on koettu sekin.
Minä en voi kuin ihmetellä, millaisissa parisuhteissa ne kommentoijat oikein elävät, joiden ensimmäinen ajatus on tehdä ilmoitus poliisille lastenryöstöstä? Mahtaa olla paljon epävarmuutta ja pelkoa suhteissa.
Otetaanpa ihan hypoteettinen tilanne, että näin todellakin olisi tapahtunut: Kumpaa luulette poliisin uskovan, vaimoa, joka hyväntuulisena palaa iloisten lasten kanssa siistiin kotiin ja ihmettelee miehelleen, että "voi kulta rakas, oliko sinulla niin hauskaa Tallinnassa, ettet ollenkaan muistanut, että kerroin lähteväni isovanhempien kanssa kylpylään?", vai juuri Tallinnasta palannutta miestä...? Lapset eivät todellakaan tienneet tilanteesta mitään, kokivatpahan vain hauskan kylpyläreissun minun ja isovanhempien (jotka eivät myöskään tiedä asiasta mitään) seurassa. Kännykät eivät silloin olleet vielä niin tavallisia (isovanehmmilla ei ollut) ja ihan hyvin olisin voinut omani unohtaa kotiin, akku loppua jne.
Osa kommentoijista on ollut fiksuja ja ymmärtänyt mistä on kyse, osa on ihan pihalla kuin Ellun kanat. Ymmärrän kyllä, että jos suhteessa on asiat totuttu hoitamaan huutamalla, riitelemällä kenties nyrkkien puhuessa ja pelkäämällä mitä ihmeellisimpiä asioita, on vaikea ymmärtää muita toimintamalleja.
Tämän enempää en tähän aiheeseen palaa, toteanpahan vain, että tuona viikonloppuna meillä keskusteltiin rauhallisesti molempien toiveista työn ja perhe-elämän tasapainottamisen suhteen ja erityisesti työajan ulkopuolella tapahtuvan elämän suhteen. Mies on aina tehnyt paljon töitä enkä sitä ole koskaan yrittänyt estää, mutta minun mielestäni kohtuullista oli sitten rauhoittaa vapaa-aikaa perheelle. Meillä muutos tapahtui, mies ei enää pitänyt perhettä itsestään selvänä taustalla olevana juttuna. Ja myös ne työajan ulkopuolella olevat iltatilaisuudet, joihin hän pystyi vaikuttamaan, muuttuivat avec-tilaisuuksiksi. Onnistuimme ilmeisen hyvin, koska olemme edelleen onnellisesti naimisissa ja lapsetkin ovat aikuisia (tuolloin he olivat pieniä).
I rest my case.
Siis tässähän on oleellista se, että miksi mies soittaisi poliisille. Mies soittaisi poliisille sen takia että on huolissaan perheestään ja vieläpä niin että sukulaisistakaan osa ei vastaa, eli ovat kadonneet. Mistä mies voi tietää onko tapahtunut joku onnettomuus jossain mistä ei ole saatu poliisille tietoa? Joku hullu ammuskellut ja tappanut kaikki? Auto ojassa jossain sivutiellä?
Ja se että kun vaimo tulee takaisin lasten kanssa on se ratkaisu, eli ei ole mitään pahaa tapahtunut, siinä vaiheessa poliisille ei tarvi selitellä mitään, eikä poliisin pidä uskoa kumpaakaan, vaan tapaus on selvitetty, tapaus oli se, että missä vaimo, lapset ja vanhukset ovat, ja tapaus on selvitetty kun selvisi että kunnossa ovat. Eihän mies ole syyttänyt ketään mistään, vaan tehnyt poliisille katoamisilmoituksen. Se että jos mies epäilisi vaimon kaapanneen lapset olisi eri juttu, ja sekin selviäisi sillä että vaimo tulee takaisin lasten kanssa hyvissä voimissa, siinäkin tapauksessa poliisin juttu mahdollisesta lapsikaappauksesta raukeaa, ei tarvi poliisin uskoa ketään. Poliisi vaan toteaa että miehen tekemä ilmoitus on väärä hälyytys, eli tarpeeton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku vastata, joku siis joka on sitä mieltä että tämä kylpylään lastensa kanssa kadonnut rouva toimi oikein, olisiko se ok että vaimo ilmoittaisi lähtevänsä tyttöjenreissulle ja mies tästä suivaantuneena eräs kaunis päivä hakisi lapset hoidosta ja vaimolle mitään ilmoittamatta olisi lasten kera poissa kaksi päivää, eikä vastaisi puhelimeen? Kavereille eikä sukulaisillekkaan ei olisi kertonut mitään. Palaisi sitten reissusta ja odottaisi vaimon olevan oppinut virheistään, pyytävän anteeksi ja menevän itseensä?
Olisi oikein, jos vaimo olisi harrastanut tuota toistuvasti, jopa vuositolkulla. Älä ajattele kuin lapset, jotka muistavat vain viimeisimmän tapahtuman. Katso kokonaiskuvaa.
Huhhuh. No, onneksi omaan lähipiiriini ei todellakaan kuulu ihmisiä jotka ajattelevat tai ainakaan toimivat näin. Nyt olen kaiken kuullut.
Verysmart kirjoitti:
Ihanaa olla sinkku ja lapseton. Parasta elämässä kun olet VAPAA ja kuka edes tekee lapsen kuka siis ryhtyy hoitajaksi jos tietää että velvollisuutesi on hoitaa asioita ja olla valittamatta jos elämäsi on liian rankkaa miksi edes ryhdyit tekemään lapsia tai hankkimaan lenmikkiä. Olet itse valinnut elämäntapasi eikä kukaan ole pakottanut sinua tuohon tilaan.
Sitä saa mitä tilaa.
Tiedoksi miehesi tosiaan pettääkin sinua kun on pitkään "töissä". Olet vain siivoja hoitaja ja miehesi orja.
Mies ei halua sinua enää samalla tavalla kuin suhteen alkuhuumassa.
Pahoittelen kirjoitustani, enkä halua olla ilkeä kerroin vain kylmän totuuden. Totuus sattuu.
Haha :D ap ei ymmärrä että jos teet valintasi niin turhaan alkaa valittamaan. Halusit olla vaimo, käyttäydy kuin vaimo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On täällä huvittavaa porukka, meinasi lauantaiaamun kahvit mennä väärään kurkkuun :D!
Lukekaa alkuperäinen teksti uudelleen, kylpylästä kirjoittanut jatkaa:
1. Kyseessä ei ollut työmatka vaan vapaa-ajalla tapahtuva risteily työkavereiden kesken "osaston sisäisen hengen nostattamiseksi". Entäs se perheen sisäinen henki?
2. Käytännössä kyseessä oli yksi yö, koska mies itse oli poissa pe-la yön ja palasi joskus la-aamupäivällä (saatoin kyllä palata jo la-illallkin, en enää muista, koska tapahtuneesta on niin paljon aikaa).
3. Hän kyllä osasi heti yhdistää tapahtumat, koska oli huolestuneena soitellut ystävillemmekin, että olenkohan lopullisesti kyllästynyt. Kuten jokainen normaali, ajatteleva ihminen tekisi. Hän näki, että auto oli poissa ja tietää kyllä, että onnettomuuden sattuessa poliisi ottaa varsin pian yhteyttä. Kuten jokainen normaali ihminen tietää. Ihan itse on koettu sekin.
Minä en voi kuin ihmetellä, millaisissa parisuhteissa ne kommentoijat oikein elävät, joiden ensimmäinen ajatus on tehdä ilmoitus poliisille lastenryöstöstä? Mahtaa olla paljon epävarmuutta ja pelkoa suhteissa.
Otetaanpa ihan hypoteettinen tilanne, että näin todellakin olisi tapahtunut: Kumpaa luulette poliisin uskovan, vaimoa, joka hyväntuulisena palaa iloisten lasten kanssa siistiin kotiin ja ihmettelee miehelleen, että "voi kulta rakas, oliko sinulla niin hauskaa Tallinnassa, ettet ollenkaan muistanut, että kerroin lähteväni isovanhempien kanssa kylpylään?", vai juuri Tallinnasta palannutta miestä...? Lapset eivät todellakaan tienneet tilanteesta mitään, kokivatpahan vain hauskan kylpyläreissun minun ja isovanhempien (jotka eivät myöskään tiedä asiasta mitään) seurassa. Kännykät eivät silloin olleet vielä niin tavallisia (isovanehmmilla ei ollut) ja ihan hyvin olisin voinut omani unohtaa kotiin, akku loppua jne.
Osa kommentoijista on ollut fiksuja ja ymmärtänyt mistä on kyse, osa on ihan pihalla kuin Ellun kanat. Ymmärrän kyllä, että jos suhteessa on asiat totuttu hoitamaan huutamalla, riitelemällä kenties nyrkkien puhuessa ja pelkäämällä mitä ihmeellisimpiä asioita, on vaikea ymmärtää muita toimintamalleja.
Tämän enempää en tähän aiheeseen palaa, toteanpahan vain, että tuona viikonloppuna meillä keskusteltiin rauhallisesti molempien toiveista työn ja perhe-elämän tasapainottamisen suhteen ja erityisesti työajan ulkopuolella tapahtuvan elämän suhteen. Mies on aina tehnyt paljon töitä enkä sitä ole koskaan yrittänyt estää, mutta minun mielestäni kohtuullista oli sitten rauhoittaa vapaa-aikaa perheelle. Meillä muutos tapahtui, mies ei enää pitänyt perhettä itsestään selvänä taustalla olevana juttuna. Ja myös ne työajan ulkopuolella olevat iltatilaisuudet, joihin hän pystyi vaikuttamaan, muuttuivat avec-tilaisuuksiksi. Onnistuimme ilmeisen hyvin, koska olemme edelleen onnellisesti naimisissa ja lapsetkin ovat aikuisia (tuolloin he olivat pieniä).
I rest my case.
Sinun on ihan totta oltava jotenkin mielenterveysongelmainen, ei millään pahalla mutta "kumpaa poliisi uskoo?" olit siis valmistautunut valehtelemaan poliisillekkin, vain näpäyttääksesi miestäsi? Ei sillä ole mitään merkitystä "kumpaa poliisi uskoo" kun heidän resursseja on jo tuhlattu turhuuteen. Miten voi olla ettet nää toiminnassasi mitään väärää? Miten tuollaisia ihmisiä voi olla?
Mielenterveysongelmainen on se, jonka ensimmäinen ajatus on soittaa poliisille.
Siis ihan totta te ette soittais poliisille jos teidän läheiset katoaisi ku pieru Saharaan???? Minä soittaisin jos ei mitään kuulu. Oletus on, että ihmiset ilmoittaa poissaolosta ja muu olis vakavan huolen paikka. Varsinkin kun kukaan muukaan ei tietäisi mitään eikä sais kiinni
Tänne ketjuun on pesiytynyt hullu naisvihamielinen jankkaaja. Ap voisi ehkä tehdä uuden ketjun, jossa kertoo, miten kävi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Passiivisagressiivinen teko on aina parempi kuin suora puhuminen. Eikö aikuiset ihmiset voi keskustella mikä olisi suhteessa reilu työnjako? Ja jos keskustelu ei onnistu tai toinen ei suostu tekemään omaa osuuttaan, miksi sellaisen ihmisen kanssa on edes alunperin perustettu perhe? En todellakaan ymmärrä sitä, että ihmiset valittavat parisuhteestaan ja kostavat lapsellisilla teoilla puolisoilleen kun puhuakin voisi.
Maailmaan mahtuu puhetta eikä sillä ole välttämättä mitään vaikutusta.
Se että saa joskus maistaa omaa lääkettään , saattaa olla tehokkaampaa.Oletko valmis itse nielemään kanssa sen oman lääkkeen kun se aika koittaa? Vai onko niin et se oma lääke on vaan muille? Onko aina "täysin eri asia" kyseessä, jos joku muu tarjoilee sitä omaa lääkettä sulle?
Hehän ovat saaneet sitä jo, jatkuvalla syötöllä. Sitä "omaa lääkettään" juuri tarkoittaa. Pöljä.
Etkö todella ymmärrä tuota sanontaa?? Siinä puhutaan kostosta. Mitä kostoa nämä mammat ovat saaneet osakseen? Ei mitään. Mammat uhriutuu ja kostaa.
Mä en taida edes viitsiä...
Lapselliset kostotoimenpiteet ovat täysin eri asia kuin se et vaimo on tyytymätön johonki elämään, mut passiivisena alistuu kaikkeen ja mies ei tajua ongelmaa. Siinä ei kukaan tietoisesti "syötä mitään lääkkeitä" toisin kuin noissa sairaissa juonissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On täällä huvittavaa porukka, meinasi lauantaiaamun kahvit mennä väärään kurkkuun :D!
Lukekaa alkuperäinen teksti uudelleen, kylpylästä kirjoittanut jatkaa:
1. Kyseessä ei ollut työmatka vaan vapaa-ajalla tapahtuva risteily työkavereiden kesken "osaston sisäisen hengen nostattamiseksi". Entäs se perheen sisäinen henki?
2. Käytännössä kyseessä oli yksi yö, koska mies itse oli poissa pe-la yön ja palasi joskus la-aamupäivällä (saatoin kyllä palata jo la-illallkin, en enää muista, koska tapahtuneesta on niin paljon aikaa).
3. Hän kyllä osasi heti yhdistää tapahtumat, koska oli huolestuneena soitellut ystävillemmekin, että olenkohan lopullisesti kyllästynyt. Kuten jokainen normaali, ajatteleva ihminen tekisi. Hän näki, että auto oli poissa ja tietää kyllä, että onnettomuuden sattuessa poliisi ottaa varsin pian yhteyttä. Kuten jokainen normaali ihminen tietää. Ihan itse on koettu sekin.
Minä en voi kuin ihmetellä, millaisissa parisuhteissa ne kommentoijat oikein elävät, joiden ensimmäinen ajatus on tehdä ilmoitus poliisille lastenryöstöstä? Mahtaa olla paljon epävarmuutta ja pelkoa suhteissa.
Otetaanpa ihan hypoteettinen tilanne, että näin todellakin olisi tapahtunut: Kumpaa luulette poliisin uskovan, vaimoa, joka hyväntuulisena palaa iloisten lasten kanssa siistiin kotiin ja ihmettelee miehelleen, että "voi kulta rakas, oliko sinulla niin hauskaa Tallinnassa, ettet ollenkaan muistanut, että kerroin lähteväni isovanhempien kanssa kylpylään?", vai juuri Tallinnasta palannutta miestä...? Lapset eivät todellakaan tienneet tilanteesta mitään, kokivatpahan vain hauskan kylpyläreissun minun ja isovanhempien (jotka eivät myöskään tiedä asiasta mitään) seurassa. Kännykät eivät silloin olleet vielä niin tavallisia (isovanehmmilla ei ollut) ja ihan hyvin olisin voinut omani unohtaa kotiin, akku loppua jne.
Osa kommentoijista on ollut fiksuja ja ymmärtänyt mistä on kyse, osa on ihan pihalla kuin Ellun kanat. Ymmärrän kyllä, että jos suhteessa on asiat totuttu hoitamaan huutamalla, riitelemällä kenties nyrkkien puhuessa ja pelkäämällä mitä ihmeellisimpiä asioita, on vaikea ymmärtää muita toimintamalleja.
Tämän enempää en tähän aiheeseen palaa, toteanpahan vain, että tuona viikonloppuna meillä keskusteltiin rauhallisesti molempien toiveista työn ja perhe-elämän tasapainottamisen suhteen ja erityisesti työajan ulkopuolella tapahtuvan elämän suhteen. Mies on aina tehnyt paljon töitä enkä sitä ole koskaan yrittänyt estää, mutta minun mielestäni kohtuullista oli sitten rauhoittaa vapaa-aikaa perheelle. Meillä muutos tapahtui, mies ei enää pitänyt perhettä itsestään selvänä taustalla olevana juttuna. Ja myös ne työajan ulkopuolella olevat iltatilaisuudet, joihin hän pystyi vaikuttamaan, muuttuivat avec-tilaisuuksiksi. Onnistuimme ilmeisen hyvin, koska olemme edelleen onnellisesti naimisissa ja lapsetkin ovat aikuisia (tuolloin he olivat pieniä).
I rest my case.
Sinun on ihan totta oltava jotenkin mielenterveysongelmainen, ei millään pahalla mutta "kumpaa poliisi uskoo?" olit siis valmistautunut valehtelemaan poliisillekkin, vain näpäyttääksesi miestäsi? Ei sillä ole mitään merkitystä "kumpaa poliisi uskoo" kun heidän resursseja on jo tuhlattu turhuuteen. Miten voi olla ettet nää toiminnassasi mitään väärää? Miten tuollaisia ihmisiä voi olla?
Mielenterveysongelmainen on se, jonka ensimmäinen ajatus on soittaa poliisille.
Siis ihan totta te ette soittais poliisille jos teidän läheiset katoaisi ku pieru Saharaan???? Minä soittaisin jos ei mitään kuulu. Oletus on, että ihmiset ilmoittaa poissaolosta ja muu olis vakavan huolen paikka. Varsinkin kun kukaan muukaan ei tietäisi mitään eikä sais kiinni
Jep. Ihan Viimeistään seuraavana aamuna soittaisin kun olisivat olleet yön yli tavoittamattomissa, varsinkin ne lapset. Aikuisen ihmisen pelkästään ollessa kyseessä saattaisin odottaa pidempään.
Meillä mies harrasti tuota, että lähti sanaakaan sanomatta, ei kertonut minne menee ja milloin tulee. Itse huikkasin aina, jos menin vaikka roskia viemään. Kerran hän sanoi, että yksi työkaverinsa on tulossa käymään vaimonsa kanssa. Ei kertonut, milloin tämä tulisi tapahtumaan enkä minä kysynyt.
Lähdin samana päivänä lapsen kanssa käymään kirjastossa ja leikkipuistossa, aikaa reissuun meni pari tuntia. Olin jo kyllästynyt miehen katoamisiin, joten sillä kertaa en sanonut miehelle mitään. Kotiin tultua vastassa oli loukkaantunut mies, kun vieraat olivat käyneet sillä aikaa, kyselleet, missä minä olen eikä miesrukka osannut sanoa siihen mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On täällä huvittavaa porukka, meinasi lauantaiaamun kahvit mennä väärään kurkkuun :D!
Lukekaa alkuperäinen teksti uudelleen, kylpylästä kirjoittanut jatkaa:
1. Kyseessä ei ollut työmatka vaan vapaa-ajalla tapahtuva risteily työkavereiden kesken "osaston sisäisen hengen nostattamiseksi". Entäs se perheen sisäinen henki?
2. Käytännössä kyseessä oli yksi yö, koska mies itse oli poissa pe-la yön ja palasi joskus la-aamupäivällä (saatoin kyllä palata jo la-illallkin, en enää muista, koska tapahtuneesta on niin paljon aikaa).
3. Hän kyllä osasi heti yhdistää tapahtumat, koska oli huolestuneena soitellut ystävillemmekin, että olenkohan lopullisesti kyllästynyt. Kuten jokainen normaali, ajatteleva ihminen tekisi. Hän näki, että auto oli poissa ja tietää kyllä, että onnettomuuden sattuessa poliisi ottaa varsin pian yhteyttä. Kuten jokainen normaali ihminen tietää. Ihan itse on koettu sekin.
Minä en voi kuin ihmetellä, millaisissa parisuhteissa ne kommentoijat oikein elävät, joiden ensimmäinen ajatus on tehdä ilmoitus poliisille lastenryöstöstä? Mahtaa olla paljon epävarmuutta ja pelkoa suhteissa.
Otetaanpa ihan hypoteettinen tilanne, että näin todellakin olisi tapahtunut: Kumpaa luulette poliisin uskovan, vaimoa, joka hyväntuulisena palaa iloisten lasten kanssa siistiin kotiin ja ihmettelee miehelleen, että "voi kulta rakas, oliko sinulla niin hauskaa Tallinnassa, ettet ollenkaan muistanut, että kerroin lähteväni isovanhempien kanssa kylpylään?", vai juuri Tallinnasta palannutta miestä...? Lapset eivät todellakaan tienneet tilanteesta mitään, kokivatpahan vain hauskan kylpyläreissun minun ja isovanhempien (jotka eivät myöskään tiedä asiasta mitään) seurassa. Kännykät eivät silloin olleet vielä niin tavallisia (isovanehmmilla ei ollut) ja ihan hyvin olisin voinut omani unohtaa kotiin, akku loppua jne.
Osa kommentoijista on ollut fiksuja ja ymmärtänyt mistä on kyse, osa on ihan pihalla kuin Ellun kanat. Ymmärrän kyllä, että jos suhteessa on asiat totuttu hoitamaan huutamalla, riitelemällä kenties nyrkkien puhuessa ja pelkäämällä mitä ihmeellisimpiä asioita, on vaikea ymmärtää muita toimintamalleja.
Tämän enempää en tähän aiheeseen palaa, toteanpahan vain, että tuona viikonloppuna meillä keskusteltiin rauhallisesti molempien toiveista työn ja perhe-elämän tasapainottamisen suhteen ja erityisesti työajan ulkopuolella tapahtuvan elämän suhteen. Mies on aina tehnyt paljon töitä enkä sitä ole koskaan yrittänyt estää, mutta minun mielestäni kohtuullista oli sitten rauhoittaa vapaa-aikaa perheelle. Meillä muutos tapahtui, mies ei enää pitänyt perhettä itsestään selvänä taustalla olevana juttuna. Ja myös ne työajan ulkopuolella olevat iltatilaisuudet, joihin hän pystyi vaikuttamaan, muuttuivat avec-tilaisuuksiksi. Onnistuimme ilmeisen hyvin, koska olemme edelleen onnellisesti naimisissa ja lapsetkin ovat aikuisia (tuolloin he olivat pieniä).
I rest my case.
Sinun on ihan totta oltava jotenkin mielenterveysongelmainen, ei millään pahalla mutta "kumpaa poliisi uskoo?" olit siis valmistautunut valehtelemaan poliisillekkin, vain näpäyttääksesi miestäsi? Ei sillä ole mitään merkitystä "kumpaa poliisi uskoo" kun heidän resursseja on jo tuhlattu turhuuteen. Miten voi olla ettet nää toiminnassasi mitään väärää? Miten tuollaisia ihmisiä voi olla?
Mielenterveysongelmainen on se, jonka ensimmäinen ajatus on soittaa poliisille.
Siis ihan totta te ette soittais poliisille jos teidän läheiset katoaisi ku pieru Saharaan???? Minä soittaisin jos ei mitään kuulu. Oletus on, että ihmiset ilmoittaa poissaolosta ja muu olis vakavan huolen paikka. Varsinkin kun kukaan muukaan ei tietäisi mitään eikä sais kiinni
Jep. Ihan Viimeistään seuraavana aamuna soittaisin kun olisivat olleet yön yli tavoittamattomissa, varsinkin ne lapset. Aikuisen ihmisen pelkästään ollessa kyseessä saattaisin odottaa pidempään.
No toivottavasti ymmärrät, et muut ei välttämättä ajattele noin. On ihan luonnollista huolestua ja toimia.
Alue: Aihe vapaa
Mielenterveysongelmainen on se, jonka ensimmäinen ajatus on soittaa poliisille.