Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Järjestin miehelleni pienen yllätyksen, en olekaan kotona siivoamassa ja hoitamassa kaikkea kun hän palaa töistä :)
21.04.2017 |
Meillä on siis menossa ruuhkavuodet ja minä olen pyörittänyt kotia yksin lasten syntymästä asti. Teen ruuat, siivoan, pesen pyykit, hoidan tiskit, käyn kaupassa, lenkitän koirat ja olen lasten kanssa.
Mies ei näihin ehdi osallistua kun hänen täytyy levätä usein rankan työpäivänsä jälkeen (on töissä 8-16 toimistossa). Viikonloppuisinkin tämä työn uuvuttama mieheni tarvitsee jatkuvasti irtiottoja arjesta kavereidensa kanssa, milloin menevät keikalle, milloin peliin ja joskus(useimmiten) ihan vain baariin parille.
Niin ja jaksaa hän käydä kuntosalilla n. 4 krt viikossa työpäivien jälkeen kun se nollaa hänen aivonsa ja hän voi sitten rauhassa illan viimeiset tunnit lepäillä kotona sohvalla kun vaimo on siivonnut kodin ja on puhtaat vaatteet ja lämmin ruoka odottamassa, nämähän "kuuluvat hyvän vaimon tehtäviin" :) :)
No mies on myös aina todennut, kuinka helppoa mun on ottaa koira samalla lenkille kun menen lasten kanssa ulos, tai kuinka mun on samalla helppoa olla lasten kanssa kun siivoilen ja laitan ruokaa.
No tänään miehellä on jälleen sovittua menoa illalla kavereidensa kanssa, mutta minä ehdin ensin. En tehnyt kotona yhtään mitään aamulla vaan lähdin ensin kampaajalle, sen jälkeen syömään ja nyt tulin kotiin vaihtamaan vaatetta ja lähden ennen kuin mieheni tulee töistä ja hakee lapset tarhasta ja illalla näen ystäviäni ja käymme jossain lasillisella ja syömässä. Miehelleni jätän lapun, että tulen n. klo 22-23 :)
Saa nähdä onko lapset ruokittu tarhan jälkeen, onko koira käytetty ulkona, onko pyykkikone pyörinyt, onko tiskit tiskattu jne :)
ps. Tää on mun eka vapaapäivä vuosiin kun en kyhnötä kotona siivoamassa ja leikkimässä kodinhengetärtä, huomenna arki jatkuu iltavuorolla, mutta tänään mä nautin. :)
Kommentit (355)
Ap, miten sujui?? Raporttia kaivataan!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh. Radikaaleja toimenpiteitä! Toisaalta jos suhde siinä jamassa, että ei uskota niin eihän siinä auta kuin herätellä toista tai pakata kamat. Ydinperheestä halutaan pitää kiinni ja siksi varmaan sietämätöntä tilannetta jaksetaan jopa vuosia. Helppo tuudittautua siihen, että helpottaa kunnlapset kasvavat.
Suhtautuminen kotitöihin ja lapsiin liittyvät asiat kannattaa jutella ennen lapsia. Liian erilaiset näkemykset tulevat aiheuttamaan vain ongelmia. Perhe kannattaa perustaa vain sen kanssa, jonka kanssa ei tarvitse vääntää perusasioista.
Suhdettakin kannattaa hoitaa jatkuvasti ja ylläpitää hyvää henkeä. Silläkin välttää nämä radikaalit toimet varmasti.
Olin eilen lääkärissä ensin yksin ja sitten lapsen kanssa, sillä aikaa mies toisen lapsen kanssa tekivät viikkosiivouksen. Olen kotona, mies töissä, tosin eilen vapaapäivä. Meillä molemmat tekevät perheen eteen töitä ja vapaa-aikaa suodaan toiselle siten kuin se vain onnistuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sain kerran tarpeekseni, kun kiireinen uramies oli muutenkin hyvin harvoin kotona ja sitten ilmoitti lähtevänsä osaston risteilylle Tallinnaan. Kysyin, onko pakko lähteä, ettei edes perjantai-iltaa voi olla kotona, kun arkipäivät ja -illat muutenkin menee töissä ja matkoilla. Kuulemma oli tärkeää osaston hengen kannalta, johtavassa asemassa kun oli.
En sanonut mitään, mutta siivosin kodin tiptop ja soitin vanhemmilleni, että lähdetäänpä yhdessä kylpyläviikonloppua viettämään, kun mieskään ei ole kotona. Pakkasin lapset autoon ja suljin puhelimeni.
Mies palasi la-aamuna tyhjään, siistiin kotiin ja oli alkanut huolestuneena soittelemaan ensin vanhemmilleni, jotka siis olivat minun kanssani (heillä ei matkapuhelinta silloin edes ollut), sitten veljelleni, joka ei tiennyt asiasta yhtään mitään ja lopulta yhteisille ystävillemme peläten, että olen saanut lopullisesti tarpeekseni.
Palasin sunnuntaina iltapäivällä hyväntuulisena onnistuneen kylpyläreissun jälkeen kotiin. Helpottunut mies oppi jotain siitä...Käsittämätöntä että tämä viesti on saanut yli 160 yläpeukkua. Minusta tämmöiset katoamistemput on henkistä väkivaltaa. Se että lähtee kylpyläreissulle lasten ja isovanhempien kanssa on tietenkin ihanaa, mutta että tekee sen kertomatta tai viestiä jättämättä osalle perheestä on henkistä väkivaltaa. On ihan eri asia että toinen on työmatkalla josta tiedät kuin että toinen katoaa kertomatta muutamaksi päiväksi. Mun äiti teki ton kun olin yläaste ikäinen, ei vaan tullut töistä kotiin yksi päivä, kyllä mä 5-6 tuntia odotin ennenkuin soitin hätäkeskukseen josta ohjattiin soittamaan sairaalat kun niihin onnettomuuteen joutuneet eka tuodaan. Sairaalasta taas kehotettiin soittamaan poliisille ja kyllä ne ilmoittavat omaisille jos loukkaantuneella on henkilötiedot mukanaan. Äiti ilmestyi kotiin 2 1/2 päivän päästä omin jaloin. Katoamistemppu kyllä vaikutti, mun lapsuus jakautuu aikaan ennen äidin katoamista ja aikaan sen jälkeen. Tästä on jo yli kolmekymmentä vuotta enkä ole unohtanut noiden päivien ahdistusta ja tuskaa.
Meillä ei parisuhde jatkuisi jos puoliso tekisi katoamistempun.
Tosi ikävä kokemus sinulla. En silti ihan tajua, miksi sotket vanhempasi heitteillejätön aikuisten ihmisten toimintaan. Ei liity aiheeseen mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sain kerran tarpeekseni, kun kiireinen uramies oli muutenkin hyvin harvoin kotona ja sitten ilmoitti lähtevänsä osaston risteilylle Tallinnaan. Kysyin, onko pakko lähteä, ettei edes perjantai-iltaa voi olla kotona, kun arkipäivät ja -illat muutenkin menee töissä ja matkoilla. Kuulemma oli tärkeää osaston hengen kannalta, johtavassa asemassa kun oli.
En sanonut mitään, mutta siivosin kodin tiptop ja soitin vanhemmilleni, että lähdetäänpä yhdessä kylpyläviikonloppua viettämään, kun mieskään ei ole kotona. Pakkasin lapset autoon ja suljin puhelimeni.
Mies palasi la-aamuna tyhjään, siistiin kotiin ja oli alkanut huolestuneena soittelemaan ensin vanhemmilleni, jotka siis olivat minun kanssani (heillä ei matkapuhelinta silloin edes ollut), sitten veljelleni, joka ei tiennyt asiasta yhtään mitään ja lopulta yhteisille ystävillemme peläten, että olen saanut lopullisesti tarpeekseni.
Palasin sunnuntaina iltapäivällä hyväntuulisena onnistuneen kylpyläreissun jälkeen kotiin. Helpottunut mies oppi jotain siitä...Käsittämätöntä että tämä viesti on saanut yli 160 yläpeukkua. Minusta tämmöiset katoamistemput on henkistä väkivaltaa. Se että lähtee kylpyläreissulle lasten ja isovanhempien kanssa on tietenkin ihanaa, mutta että tekee sen kertomatta tai viestiä jättämättä osalle perheestä on henkistä väkivaltaa. On ihan eri asia että toinen on työmatkalla josta tiedät kuin että toinen katoaa kertomatta muutamaksi päiväksi. Mun äiti teki ton kun olin yläaste ikäinen, ei vaan tullut töistä kotiin yksi päivä, kyllä mä 5-6 tuntia odotin ennenkuin soitin hätäkeskukseen josta ohjattiin soittamaan sairaalat kun niihin onnettomuuteen joutuneet eka tuodaan. Sairaalasta taas kehotettiin soittamaan poliisille ja kyllä ne ilmoittavat omaisille jos loukkaantuneella on henkilötiedot mukanaan. Äiti ilmestyi kotiin 2 1/2 päivän päästä omin jaloin. Katoamistemppu kyllä vaikutti, mun lapsuus jakautuu aikaan ennen äidin katoamista ja aikaan sen jälkeen. Tästä on jo yli kolmekymmentä vuotta enkä ole unohtanut noiden päivien ahdistusta ja tuskaa.
Meillä ei parisuhde jatkuisi jos puoliso tekisi katoamistempun.
Tosi ikävä kokemus sinulla. En silti ihan tajua, miksi sotket vanhempasi heitteillejätön aikuisten ihmisten toimintaan. Ei liity aiheeseen mitenkään.
No kyllä tässä kylpylärouvan viestissä se suurin nautinto ja tarkoitus oli miehen huolestuminen... Kiva jos olisi saanut rentouduttua ja nautittua ihan sillä kylpyläreissulla mutta se ei riittänyt.
Hän voisi miettiä sitä toisin päin, miltä tuntuu jos mies katoaisi ilmoittamatta pariksi vuorokaudeksi. Olisiko se huolehtiminen nautinto?
Ei parisuhde jossa tarkoituksella loukataan toista ole jatkamisen arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Huh. Radikaaleja toimenpiteitä! Toisaalta jos suhde siinä jamassa, että ei uskota niin eihän siinä auta kuin herätellä toista tai pakata kamat. Ydinperheestä halutaan pitää kiinni ja siksi varmaan sietämätöntä tilannetta jaksetaan jopa vuosia. Helppo tuudittautua siihen, että helpottaa kunnlapset kasvavat.
Suhtautuminen kotitöihin ja lapsiin liittyvät asiat kannattaa jutella ennen lapsia. Liian erilaiset näkemykset tulevat aiheuttamaan vain ongelmia. Perhe kannattaa perustaa vain sen kanssa, jonka kanssa ei tarvitse vääntää perusasioista.
Suhdettakin kannattaa hoitaa jatkuvasti ja ylläpitää hyvää henkeä. Silläkin välttää nämä radikaalit toimet varmasti.
Olin eilen lääkärissä ensin yksin ja sitten lapsen kanssa, sillä aikaa mies toisen lapsen kanssa tekivät viikkosiivouksen. Olen kotona, mies töissä, tosin eilen vapaapäivä. Meillä molemmat tekevät perheen eteen töitä ja vapaa-aikaa suodaan toiselle siten kuin se vain onnistuu.
En tunne yhtään pariskuntaa, joilla ennen lapsia kotitöiden jako ei olisi onnistunut suht helposti, silti monien pariskuntien miehet, vaikka ennen lasten syntymää suunnittelivat itse olevansa osallistuvia nykyisiä, jättivät kodin- ja lastenhoidon kokonaan vaimolle parin kuukauden vauva-arjen jälkeen. Pelkkä puhe ja lupaukset sekä aiempi osallistuminen eivät takaa mitään. Vaikka sinulla toimikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraan tuota samaa oman tyttäreni takia, on se raskasta, ymmärrän ja siksi leivon heille tänään piirakan jotta olisi edes iltapala valmiina.
Nyt en tiedä paljonko sulla niitä lapsia on, mutta pesetkö nyrkkipyykillä ? Tiskaatko astiat käsin ?
Itse jäin 3 kk ennen lapsen syntymää kotiin, töissä yt neuvottelut , työpaikka loppui äitiysloman aikana ja ystävä antoi hyvän neuvon. Karsi tarpeeton.
Kävin koko kodin läpi ja myin kirppiksellä kaikki mitä ei tarvittu. Kun nämä oli myyty, aloitin homman alusta.
Lapset 3 kpl syntyivät 2 v välein ja kun vanhin meni kouluun, pääsin takaisin töihin.
Ok, meillä lapset ovat kilttejä ja arki on ollut helppoa. Asumme keskustassa, esim kierrättäminen helppoa, harrastukset ratikkamatkan päässä, ruokakauppa vastapäätä, ratikkapysäkki 50 m päässä jne.
Mutta vakioita oli käytössä, mm ruokalistat ja näihin tehdyt ostoslistat, kunnon lukujärjestys, vaatehuoltopäivät ja kunnollinen varastointi näihin. To do listat ja muutenkin järjestelmällisyys.
Se että mies tekee konttoritöitä ei tarkoita ettei pitäisi aivoja nollata ja kuntosali on mitä parasta kaikkeen.
Paljon on itsestä kiinni mitä saa arkena tehtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sain kerran tarpeekseni, kun kiireinen uramies oli muutenkin hyvin harvoin kotona ja sitten ilmoitti lähtevänsä osaston risteilylle Tallinnaan. Kysyin, onko pakko lähteä, ettei edes perjantai-iltaa voi olla kotona, kun arkipäivät ja -illat muutenkin menee töissä ja matkoilla. Kuulemma oli tärkeää osaston hengen kannalta, johtavassa asemassa kun oli.
En sanonut mitään, mutta siivosin kodin tiptop ja soitin vanhemmilleni, että lähdetäänpä yhdessä kylpyläviikonloppua viettämään, kun mieskään ei ole kotona. Pakkasin lapset autoon ja suljin puhelimeni.
Mies palasi la-aamuna tyhjään, siistiin kotiin ja oli alkanut huolestuneena soittelemaan ensin vanhemmilleni, jotka siis olivat minun kanssani (heillä ei matkapuhelinta silloin edes ollut), sitten veljelleni, joka ei tiennyt asiasta yhtään mitään ja lopulta yhteisille ystävillemme peläten, että olen saanut lopullisesti tarpeekseni.
Palasin sunnuntaina iltapäivällä hyväntuulisena onnistuneen kylpyläreissun jälkeen kotiin. Helpottunut mies oppi jotain siitä...Käsittämätöntä että tämä viesti on saanut yli 160 yläpeukkua. Minusta tämmöiset katoamistemput on henkistä väkivaltaa. Se että lähtee kylpyläreissulle lasten ja isovanhempien kanssa on tietenkin ihanaa, mutta että tekee sen kertomatta tai viestiä jättämättä osalle perheestä on henkistä väkivaltaa. On ihan eri asia että toinen on työmatkalla josta tiedät kuin että toinen katoaa kertomatta muutamaksi päiväksi. Mun äiti teki ton kun olin yläaste ikäinen, ei vaan tullut töistä kotiin yksi päivä, kyllä mä 5-6 tuntia odotin ennenkuin soitin hätäkeskukseen josta ohjattiin soittamaan sairaalat kun niihin onnettomuuteen joutuneet eka tuodaan. Sairaalasta taas kehotettiin soittamaan poliisille ja kyllä ne ilmoittavat omaisille jos loukkaantuneella on henkilötiedot mukanaan. Äiti ilmestyi kotiin 2 1/2 päivän päästä omin jaloin. Katoamistemppu kyllä vaikutti, mun lapsuus jakautuu aikaan ennen äidin katoamista ja aikaan sen jälkeen. Tästä on jo yli kolmekymmentä vuotta enkä ole unohtanut noiden päivien ahdistusta ja tuskaa.
Meillä ei parisuhde jatkuisi jos puoliso tekisi katoamistempun.
Tosi ikävä kokemus sinulla. En silti ihan tajua, miksi sotket vanhempasi heitteillejätön aikuisten ihmisten toimintaan. Ei liity aiheeseen mitenkään.
No kyllä tässä kylpylärouvan viestissä se suurin nautinto ja tarkoitus oli miehen huolestuminen... Kiva jos olisi saanut rentouduttua ja nautittua ihan sillä kylpyläreissulla mutta se ei riittänyt.
Hän voisi miettiä sitä toisin päin, miltä tuntuu jos mies katoaisi ilmoittamatta pariksi vuorokaudeksi. Olisiko se huolehtiminen nautinto?
Ei parisuhde jossa tarkoituksella loukataan toista ole jatkamisen arvoinen.
Ohi aiheen, mutta eikös tässä kylpylärouvan tapauksessa mies ollut työmatkan jälkeen ilmoittanut lähtevänsä Tallinnan risteilylle, jolloin rouva ajatteli lähtevänsä itsekin vapaa-ajan vietttoon kylpylään vanhempiensa kanssa.
En ymmärrä jankkaamista, vai oletetaanko täällä, vaimolla olevan velvollisuus anoa lupa, jos hän astuu kodin kynnyksen yli. Ja tuskin hän olisi saanut miestään kiinni, oli kännykät tai ei.
Ja eihän tässä lapsia hylätty, vaan ne oli äidin ja isovanhempien hyvässä hoidossa.
Minusta kylpylärouva käyttäytyi juuri samalla tavalla kuin miehensä, paitsi että piti huolta lasten hyvinvoinnista.
Kommenteista päätellen, äidin olisi pitänyt kököttää viikonlopun neljän seinän sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Kai sä siis kerroit miehelle etukäteen että et oo kotona? Jos kerran hänelläkin on meno sovittuna.
No ei tietenkään! Tämä on juuri hyvä esimerkki passiivis-aggressiivisesta uhrautuja-mammasta joka uhraa ja uhraa ja palvelee viimeiseen asti hautoen samalla kostoa ja janoten kiitosta. Vuosikaudet on menty noin, miehellä tuskin on mitään käsitystä naisen ajatusmaailmasta, kun kaikki olis pitänyt lukea rivien välistä tai tajuta jotenkin muuten. Aikuismaiseen keskuteluun ei edes pyritä. En millään voi ymmärtää tällaisia naisia. Mikä siinä on niin vaikeaa ottaa se oma tasa-arvoinen asema jo alusta ja avata suu reilusti kun asiat mättää?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos mies tienaa 100% perheen rahoista, kuuluu hänelle silloin 0% kotitöistä. Jos mies tienaa 50% perheen rahoista, kuuluu hänelle silloin 50% kotitöistä.
Miten siis on?
Voi kultapieni kun se ei mene noin. Jos yhdessä asutaan ja hankitaan lapsia niin yhdessä ne myös hoidetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sain kerran tarpeekseni, kun kiireinen uramies oli muutenkin hyvin harvoin kotona ja sitten ilmoitti lähtevänsä osaston risteilylle Tallinnaan. Kysyin, onko pakko lähteä, ettei edes perjantai-iltaa voi olla kotona, kun arkipäivät ja -illat muutenkin menee töissä ja matkoilla. Kuulemma oli tärkeää osaston hengen kannalta, johtavassa asemassa kun oli.
En sanonut mitään, mutta siivosin kodin tiptop ja soitin vanhemmilleni, että lähdetäänpä yhdessä kylpyläviikonloppua viettämään, kun mieskään ei ole kotona. Pakkasin lapset autoon ja suljin puhelimeni.
Mies palasi la-aamuna tyhjään, siistiin kotiin ja oli alkanut huolestuneena soittelemaan ensin vanhemmilleni, jotka siis olivat minun kanssani (heillä ei matkapuhelinta silloin edes ollut), sitten veljelleni, joka ei tiennyt asiasta yhtään mitään ja lopulta yhteisille ystävillemme peläten, että olen saanut lopullisesti tarpeekseni.
Palasin sunnuntaina iltapäivällä hyväntuulisena onnistuneen kylpyläreissun jälkeen kotiin. Helpottunut mies oppi jotain siitä...Käsittämätöntä että tämä viesti on saanut yli 160 yläpeukkua. Minusta tämmöiset katoamistemput on henkistä väkivaltaa. Se että lähtee kylpyläreissulle lasten ja isovanhempien kanssa on tietenkin ihanaa, mutta että tekee sen kertomatta tai viestiä jättämättä osalle perheestä on henkistä väkivaltaa. On ihan eri asia että toinen on työmatkalla josta tiedät kuin että toinen katoaa kertomatta muutamaksi päiväksi. Mun äiti teki ton kun olin yläaste ikäinen, ei vaan tullut töistä kotiin yksi päivä, kyllä mä 5-6 tuntia odotin ennenkuin soitin hätäkeskukseen josta ohjattiin soittamaan sairaalat kun niihin onnettomuuteen joutuneet eka tuodaan. Sairaalasta taas kehotettiin soittamaan poliisille ja kyllä ne ilmoittavat omaisille jos loukkaantuneella on henkilötiedot mukanaan. Äiti ilmestyi kotiin 2 1/2 päivän päästä omin jaloin. Katoamistemppu kyllä vaikutti, mun lapsuus jakautuu aikaan ennen äidin katoamista ja aikaan sen jälkeen. Tästä on jo yli kolmekymmentä vuotta enkä ole unohtanut noiden päivien ahdistusta ja tuskaa.
Meillä ei parisuhde jatkuisi jos puoliso tekisi katoamistempun.
Tosi ikävä kokemus sinulla. En silti ihan tajua, miksi sotket vanhempasi heitteillejätön aikuisten ihmisten toimintaan. Ei liity aiheeseen mitenkään.
No kyllä tässä kylpylärouvan viestissä se suurin nautinto ja tarkoitus oli miehen huolestuminen... Kiva jos olisi saanut rentouduttua ja nautittua ihan sillä kylpyläreissulla mutta se ei riittänyt.
Hän voisi miettiä sitä toisin päin, miltä tuntuu jos mies katoaisi ilmoittamatta pariksi vuorokaudeksi. Olisiko se huolehtiminen nautinto?
Ei parisuhde jossa tarkoituksella loukataan toista ole jatkamisen arvoinen.Ohi aiheen, mutta eikös tässä kylpylärouvan tapauksessa mies ollut työmatkan jälkeen ilmoittanut lähtevänsä Tallinnan risteilylle, jolloin rouva ajatteli lähtevänsä itsekin vapaa-ajan vietttoon kylpylään vanhempiensa kanssa.
En ymmärrä jankkaamista, vai oletetaanko täällä, vaimolla olevan velvollisuus anoa lupa, jos hän astuu kodin kynnyksen yli. Ja tuskin hän olisi saanut miestään kiinni, oli kännykät tai ei.
Ja eihän tässä lapsia hylätty, vaan ne oli äidin ja isovanhempien hyvässä hoidossa.
Minusta kylpylärouva käyttäytyi juuri samalla tavalla kuin miehensä, paitsi että piti huolta lasten hyvinvoinnista.Kommenteista päätellen, äidin olisi pitänyt kököttää viikonlopun neljän seinän sisällä.
Etkö sinä tosiaan ymmärrä mikä ero on lähteä reissuun lasten kanssa ja jättää vaikka toiselle lappu siitä kotiin kuin KADOTA kahdeksi yöksi LASTEN kanssa eikä vastata puhelimeen! Mitä tahansa on voinut tapahtua, eihän mies tiedä mitään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tsempeistä! :)
Mies tulee kodin kautta, koska hän hakee tänään lapset tarhasta. En todellakaan kertonut miehelle etukäteen, että en ole kotona, miksi kertoisin kun ei hänkään aina kerro mulle?
Mulla on sairaanhoitajan vuorotyössä n.200e parempi palkka kuin miehelläni, kun joku sitäkin kysyi.
Miehellä oli juu menoa sovittuna, oli sopinut mulle ilmoittamatta, että menee kavereiden kanssa kaljoille illalla, kertoi tänä aamuna, mä jätin hänelle lapun, että menen itse ja ei valitettavasti pääse tänään menemään :) Laitoin, että tulen kotiin n. 22-23, mutta varmaan venytän kotiinpaluuta parilla tunnilla, kuten hänkin aina tekee :)
Ap
Ei yllättä et kyseessä on sh. :D Ne osaa nämä pelit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tsempeistä! :)
Mies tulee kodin kautta, koska hän hakee tänään lapset tarhasta. En todellakaan kertonut miehelle etukäteen, että en ole kotona, miksi kertoisin kun ei hänkään aina kerro mulle?
Mulla on sairaanhoitajan vuorotyössä n.200e parempi palkka kuin miehelläni, kun joku sitäkin kysyi.
Miehellä oli juu menoa sovittuna, oli sopinut mulle ilmoittamatta, että menee kavereiden kanssa kaljoille illalla, kertoi tänä aamuna, mä jätin hänelle lapun, että menen itse ja ei valitettavasti pääse tänään menemään :) Laitoin, että tulen kotiin n. 22-23, mutta varmaan venytän kotiinpaluuta parilla tunnilla, kuten hänkin aina tekee :)
Ap
Aika jännä että sairaanhoitaja tekisi noin. Taitaa olla kyllä provo.
No sairaanhoitaja jos joku! Niiden kesken yleistä akkamaiset, pikkumaiset psykologiset leikit ja henkiset näpäytykset. Raa'assa bisnesmaailmassa toimiva nainen olis pitänyt puolensa jo ajat sitten ilman mitään piilovittuilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En millään jaksaisi lukea koko ketjua, voisiko joku kiva tehdä tiivistelmän, miten ap:n juttu päättyi? Miten mies reagoi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sain kerran tarpeekseni, kun kiireinen uramies oli muutenkin hyvin harvoin kotona ja sitten ilmoitti lähtevänsä osaston risteilylle Tallinnaan. Kysyin, onko pakko lähteä, ettei edes perjantai-iltaa voi olla kotona, kun arkipäivät ja -illat muutenkin menee töissä ja matkoilla. Kuulemma oli tärkeää osaston hengen kannalta, johtavassa asemassa kun oli.
En sanonut mitään, mutta siivosin kodin tiptop ja soitin vanhemmilleni, että lähdetäänpä yhdessä kylpyläviikonloppua viettämään, kun mieskään ei ole kotona. Pakkasin lapset autoon ja suljin puhelimeni.
Mies palasi la-aamuna tyhjään, siistiin kotiin ja oli alkanut huolestuneena soittelemaan ensin vanhemmilleni, jotka siis olivat minun kanssani (heillä ei matkapuhelinta silloin edes ollut), sitten veljelleni, joka ei tiennyt asiasta yhtään mitään ja lopulta yhteisille ystävillemme peläten, että olen saanut lopullisesti tarpeekseni.
Palasin sunnuntaina iltapäivällä hyväntuulisena onnistuneen kylpyläreissun jälkeen kotiin. Helpottunut mies oppi jotain siitä...Käsittämätöntä että tämä viesti on saanut yli 160 yläpeukkua. Minusta tämmöiset katoamistemput on henkistä väkivaltaa. Se että lähtee kylpyläreissulle lasten ja isovanhempien kanssa on tietenkin ihanaa, mutta että tekee sen kertomatta tai viestiä jättämättä osalle perheestä on henkistä väkivaltaa. On ihan eri asia että toinen on työmatkalla josta tiedät kuin että toinen katoaa kertomatta muutamaksi päiväksi. Mun äiti teki ton kun olin yläaste ikäinen, ei vaan tullut töistä kotiin yksi päivä, kyllä mä 5-6 tuntia odotin ennenkuin soitin hätäkeskukseen josta ohjattiin soittamaan sairaalat kun niihin onnettomuuteen joutuneet eka tuodaan. Sairaalasta taas kehotettiin soittamaan poliisille ja kyllä ne ilmoittavat omaisille jos loukkaantuneella on henkilötiedot mukanaan. Äiti ilmestyi kotiin 2 1/2 päivän päästä omin jaloin. Katoamistemppu kyllä vaikutti, mun lapsuus jakautuu aikaan ennen äidin katoamista ja aikaan sen jälkeen. Tästä on jo yli kolmekymmentä vuotta enkä ole unohtanut noiden päivien ahdistusta ja tuskaa.
Meillä ei parisuhde jatkuisi jos puoliso tekisi katoamistempun.
Meillä ei parisuhde jatkuisi jos mies laittaisi itsestäänselvytenä työt parisuhteen edelle (ei tarvitse olla edes lapsia, minun hylkääminen jo riittää), jatkuvaa hylkäämistä ja tuolla samalla logiikalla systemaattista henkistä väkivaltaa vuodesta toiseen. Siinäs kaipaat ja ikävöit ja anelet jäämään, mutta aina jäät kakkoseksi.
Olin kotiäiti monta vuotta ja hoidin 4 lasta ja kodin. Mies kävi töissä klo 8-16, nukkui joka päivä töiden jälkeen päiväunet ja ei osallistunut pahemmin kotitöihin tai lasten hoitoon. Tykkäsin kyllä hoitaa lapsiani, mutta miehen hoitaminen oli jo ärsyttävää. Miksi ihmeessä siihen suostuinkaan? Nyt olen jo töissä ja en tee yhtään enempää kuin miehenikään. Hän on tosin usein ihmeissään, miksi palvelu ei pelaa enää.
Meidän mies tulee töistä suoraan nukkumaan. Hänen työnsä on todella raskas.
Saamme nauttia hänen seurastaan viikonloppuisin mutta joskus hän on lauantaitkin poissa.
Säälittää ihan kun ei enää voi edes harrastaa liikuntaa vaikka oli siinä joskus hyvä.
Hänelle ei jää mitään vapaa-aikaa. Kääntyy kotona vaan nukkumassa ja menee takaisin töihin :(
olisi aika rumasti tehty jos tekisin miehelleni kuten ap teki.
Vierailija kirjoitti:
Itse sain kerran tarpeekseni, kun kiireinen uramies oli muutenkin hyvin harvoin kotona ja sitten ilmoitti lähtevänsä osaston risteilylle Tallinnaan. Kysyin, onko pakko lähteä, ettei edes perjantai-iltaa voi olla kotona, kun arkipäivät ja -illat muutenkin menee töissä ja matkoilla. Kuulemma oli tärkeää osaston hengen kannalta, johtavassa asemassa kun oli.
En sanonut mitään, mutta siivosin kodin tiptop ja soitin vanhemmilleni, että lähdetäänpä yhdessä kylpyläviikonloppua viettämään, kun mieskään ei ole kotona. Pakkasin lapset autoon ja suljin puhelimeni.
Mies palasi la-aamuna tyhjään, siistiin kotiin ja oli alkanut huolestuneena soittelemaan ensin vanhemmilleni, jotka siis olivat minun kanssani (heillä ei matkapuhelinta silloin edes ollut), sitten veljelleni, joka ei tiennyt asiasta yhtään mitään ja lopulta yhteisille ystävillemme peläten, että olen saanut lopullisesti tarpeekseni.
Palasin sunnuntaina iltapäivällä hyväntuulisena onnistuneen kylpyläreissun jälkeen kotiin. Helpottunut mies oppi jotain siitä...
Ihan vitun sairasta henkistä väkivaltaa. Yäk millainen ihminen sinä olet. Tällaisilla asioilla ei leikitä. Voi osua joskus omaan nilkkaan ku ketään ei kiinnostaa pätkääkään ja olet pulassa. Melkein toivoo sellaista opetusta tällaisille...
Vierailija kirjoitti:
Ohi aiheen, mutta eikös tässä kylpylärouvan tapauksessa mies ollut työmatkan jälkeen ilmoittanut lähtevänsä Tallinnan risteilylle, jolloin rouva ajatteli lähtevänsä itsekin vapaa-ajan vietttoon kylpylään vanhempiensa kanssa.
En ymmärrä jankkaamista, vai oletetaanko täällä, vaimolla olevan velvollisuus anoa lupa, jos hän astuu kodin kynnyksen yli. Ja tuskin hän olisi saanut miestään kiinni, oli kännykät tai ei.
Ja eihän tässä lapsia hylätty, vaan ne oli äidin ja isovanhempien hyvässä hoidossa.
Minusta kylpylärouva käyttäytyi juuri samalla tavalla kuin miehensä, paitsi että piti huolta lasten hyvinvoinnista.Kommenteista päätellen, äidin olisi pitänyt kököttää viikonlopun neljän seinän sisällä.
Minun käsitykseni mukaan oli lähtenyt työreissulle risteilylle tallinnaan. Olen itse töissä sellaisissa hommissa että näitä pakollisia kissanristiäisiä tulee, risteilyjä, konsertteja, lätkäpelejä jne jne. Eivät todellakaan ole mitään huvia ja rentoutumista ja juhlimista. Mieluummin olisin kotona perheeni seurassa mutta pakko mennä ja esittää viihtyvänsä. Alkoholin kyllä pystyy nykyään jättää juomatta, enää siihen ei kiinnitetä huomiota ja niihinkin on kikat keksitty jotta ei edes kukaan huomaa etten juo alkoholia.
Alue: Aihe vapaa
Miksi miehet ottaa vaimoja? Kannattaisi palkata kotiapulainen. Ps. itse en ole kotiäiti. Kun olin, uhrasin oman urani miehen uran vuoksi ja olin miehen piikana vuosia, vaikka olisin halunut toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Mies ei suostunut ja kadun yhä. Nyt olen töissä ja tienaan saman. Asunnon käsiraha tuli kyllä minulta, vaikkakin perintörahoista. Nyt maksan asumisen minä, kun on minun vuoroni. Lasten menot olen pääasiassa maksanut aina, vaikka mies halusi lapsia enemmän kuin minä. En minä niitä silti kadu.