Pomon kommentti koirani kuolemasta "No hei oikeasti, ihmisiäkin kuolee"

Vierailija kirjoitti:

No haloo tosiaan. Minulta yksi kysyi ihan tosissaan sairalomaa kun kissa oli kuollut.

Sanoin, että ei saa. Saa vain jos oma vanhempi, lapsi tai puoliso kuolee.

Kerroin, että voi pitää palkattoman vapaapäivän. Tämän otti.

Ihme ansarinkukkia nykyihmiset. Kamalin asia mitä on kokenut, on rakennekynnen murtuminen. Ei kai muuta sitten voi olettaakaan, kuin että tarvitsee sairaalahoitoa ja viikon sairasloman kissan kuoleman vuoksi?

Suhteellisuudentaju kadonnut.

Minulle on tapahtunut paljon. Väkivaltainen, päihteidentäyttämä lapsuus, koulukiusaus, vaikeat mielenterveysongelmat..

Sen takia nimenomaan koirani on minulle helvetin tärkeä, elämän henkireikä. JUURI sen takia, kun on sattunut. Tässä on turva, tähän on hyvä tulla, koiran viereen.

Pahimpina mielenterveyskausina koira oli se, joka sai minut ulos kun muuten en olisi mennyt. Muutenkin rytmistä ja rutiineista oli pidettävä kiinni juuri koiran takia.

Ei minulla ole muuta, yhtä läheistä. Jos ja kun koirani kuolee, on se sama kuin läheinen perheenjäsen kuolee. Suhteellisuudentaju minulla on tallella. Empatiakyky tosin puuttuu ihmisiltä.

Jos ei satu minuun, niin miksi muka sattuisi muihin? (s)

Meidän naispuolinen pomo heitti todella ikävän kommentin, kun työkaverimme menehtyi hyvin agressiiviseen syöpään. Olimme tottakai surun murtamia kun kuulimme uutisen, ja koska kyseinen kollega oli aina ollut ihana ja sydämellinen tyyppi eli hyvin paljon pidetty ihminen niin erityisesti siksi. Tuo pomo pamautti meille asiasta kuultuaan että "Hah ei ihmekään kun teki sellaisia valintoja, että joi pikkujouluissakin reippaalla kädellä, niin oma vika!"

Kyseinen menehtynyt kollega ei todellakaan ollut juoppo tai muutenkaan mikään addiktoitunut, eikä syöpänsä sitä paitsi liittynyt sellaiseen mitenkään. Yhdet pikkujoulut, jotka olivat vähän liian kosteat itse kullekin, haloo itsekin tuo pomo oli kännissä kuin käki siellä.

Toivottavasti karma kostaa tuollaiselle ikävälle ihmiselle joka kehtaa leimata puolustuskyvytöntä vainajaa joksikin mitä ei todellakaan ollut!!

Pomosi ei ole vielä päässyt tasolle ihmisenä jossa kaikki elollinen kuuluu suojeluksen piiriin ja on yhtä ainutlaatuisia . Älä välitä se on hänellä kehitysvaiheen osanen. Ehkä joskus kasvaa ehkä ei koskaan mutta ei ole muitten murhe.

Meidän kissa kun lopetettiin kukaan töissä ei edes tajunnut, että olen surullinen. Töissä osaan esittää iloista ammattilaista, mutta kun pääsin kotiin itkeä turautin. Lemmikki se kuitenkin vain oli.

Vierailija kirjoitti:

Ne joilla ei ole ollut lemmikkiä ei voi käsittää menetyksen tuskaa.

Tökerösti pomo sanoi mutta onhan se totta. Olisi voinut pahoitella asiaa ja jättää asian sikseen.

Jos on esimiesasemassa ei se tarkoita sitä, että olisi välttämättä hyvät sosiaaliset taidot.

Oli ehkä vähän tökerö kommentti pomolta, mutta jotaim suhteellisuudentajua kuitenkin tuohon tuskaan. Nim. Joutunut antamaan eläi lääkärille luvan piikittää 17-vuotias ja 18-vuotias kissa. 17-vuotias oli ollut mulla luovutusikäisestä asti. 18-vuotiaskin noin 10 vuotta. Sairasloma lemmikin kuoleman takia on jo liioittelua.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on epäsuosittu mielipide, mutta minun mielestäni lemmikin vanhuuteen kuolemiseen pitäisi normaalisti olla jollain tavalla valmis. Monet eläimet sairastelevatkin pitkään. Se on tavallista elämän kiertokulkua ja silloin on vain siitä syystä kummallista mennä täysin pois raiteiltaan, kun kuolema oli odotettavissa. Ei se helppoa ole koskaan, mutta pitäisi jollain tavalla osata käsitellä sellaista asiaa.

Ihan samaa mieltä ja koskien myös ihmistä. En ymmärrä saikuttamista yli 80-vuotiaan vanhemman kuoleman vuoksi. Kauhea vellominen työpaikalla, vaikka kyse on ihan normaalista asiasta.

Ystäväni sai viikon sairauslomaa kun täti kuoli. Täti, siis oikeasti? Kyllä siihen nähden se 15 vuotta samassa taloudessa asunut lemmikkikin on läheinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on epäsuosittu mielipide, mutta minun mielestäni lemmikin vanhuuteen kuolemiseen pitäisi normaalisti olla jollain tavalla valmis. Monet eläimet sairastelevatkin pitkään. Se on tavallista elämän kiertokulkua ja silloin on vain siitä syystä kummallista mennä täysin pois raiteiltaan, kun kuolema oli odotettavissa. Ei se helppoa ole koskaan, mutta pitäisi jollain tavalla osata käsitellä sellaista asiaa.

Ihan samaa mieltä ja koskien myös ihmistä. En ymmärrä saikuttamista yli 80-vuotiaan vanhemman kuoleman vuoksi. Kauhea vellominen työpaikalla, vaikka kyse on ihan normaalista asiasta.

Ystäväni sai viikon sairauslomaa kun täti kuoli. Täti, siis oikeasti? Kyllä siihen nähden se 15 vuotta samassa taloudessa asunut lemmikkikin on läheinen.

Jotkut asuvat tätinsä kanssa, esim.huostaanotetut.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on epäsuosittu mielipide, mutta minun mielestäni lemmikin vanhuuteen kuolemiseen pitäisi normaalisti olla jollain tavalla valmis. Monet eläimet sairastelevatkin pitkään. Se on tavallista elämän kiertokulkua ja silloin on vain siitä syystä kummallista mennä täysin pois raiteiltaan, kun kuolema oli odotettavissa. Ei se helppoa ole koskaan, mutta pitäisi jollain tavalla osata käsitellä sellaista asiaa.

Voi kuolla äkillisesti tai onnettomuudesta, yhtäkkiä. Se on aina suurempi kriisi.