Miten saada mies uskomaan että olen lopenuupunut

Haet sairaslomaa , sitten lähdet johonkin huilaamaan ilman lapsia ja miestä. Ainakin viikoksi. Vaimo kävi muutaman kerran vuodessa viikon lomalla nukkumassa kun lapset oli pieniä. En ymmärrä miksi miehet ei valvo lasten kanssa vaikka vuoro viikoin kun molemmat käyvät töissä

Vierailija kirjoitti:

Järkyttäviä jotkut kommentit, ala-arvoisia. Älä anna mitään arvoa niille kommenteille ap!

Lapsesi tarvitsevat juuri sinua, tuo ylläoleva kommentti on epätervettä pilkkaa, kommentin kirjoittaja ei voi hyvin itse, älä välitä siitä. Olet todella tärkeä ihminen!

Ammattilaiset kuuntelevat sinua, ja sekin auttaa, kun saat kokemuksen kuulluksi tulemisesta!

Toivoisin, että ihan soittaisit mtt:hen ja kertoisit tarvitsevasi pikaista keskusteluapua. Kerro että olisi hyvä, jos psykologi soittaisi sinulle sovittuun aikaan. Sekin jo auttaa, ellei heti ole aikoja. Sinua pitää kuulla, et ole ilmaa!

Olen itse psykologi ammatiltani ja niin toivoisin sinulle apua sekä hetken omaa aikaa.

Tännekin saat puhua, kellään ei ole oikeutta arvostella sinua.

<3

Aikuiselle ihmiselle pitäisi lässyyttää kuten lapselle, ettei tälle tule pahamieli? Jos aikuinen ihminen ei itse ymmärrä ottaa todellista vastuuta omasta elämästään kyllä sen pitäisi voida tälle sanoa suoraan.

Jaxuhaleja <3

Menimme miehen kanssa pariterapiaan, kun olin jo hyvin masentunut ja uupunut. Olin koko ajan sanonut miehelle, että kohta en jaksa enää. Terapiassa tajusin, että vaikka tekisin tai sanoisin mitä, niin mies ei tule ymmärtämään minua. Terapeutin kysymys ex-miehelleni oli hyvin valaiseva "onko sinun vaikea asettua toisen ihmisen asemaan" ja mies myönsi, ettei ymmärrä eikä jaksa miettiä, mitä minun päässäni liikkuu. Terapian jälkeen suhtautui, että homma hoidettu ja voi taas jatkaa entisenlailla. Erosin ja jätin kaiken. Puolen vuoden sairausloma. Jälkeenpäin tajuaa, kuinka en olisi koskaan voinut toipua tuosta tilanteesta ilman eroa. 

Joka tapauksessa kannattaa miettiä pariterapiaakin, koska se auttaa selvittämään itselle suhteen tilaa ja onko edellytyksiä jatkaa tulevaisuudessakin. 

Se on kyllä kumma juttu, että miehet ei vain tajua miten monesti naisen harteilla on niin kamalasti kaikkea.

Itse itkun kanssa samassa tilanteessa väänsin listan kaikesta, mikä oli minun kontollani ja jota mies ei edes tullut ajatelleeksi. Piti itsestään selvänä, että mä hoidan. Ei edes tajunnut.

Lista alkoi ihan siitä, että minun vastuulla oli huolehtia, että lapset saa joka päivä oikeaa ruokaa, ruoka-ajat ei "unohdu" (mies monesti unohtaa 2v ruuan ja kun mä tuun kotiin on lapsi tosi nälkäinen ja kiukkuinen ja kun mies lapsia ruokkii on se einestä jos en ole mitään tehnyt - mies kun ei osaa kokata), vaihdan puhtaat petivaatteet+pyyhkeet, vaatehuolto (pesu, pienten kiertoon laitto, uusien hankinta), lääkäriajat, lääkkeenannot, kynsienleikkaukset, korvien putsaukset, kaverien synttärilahjat, vasu-keskustelut, kodin siistinä pito (minulle ei kukaan muistuta, että milloin yleispesuaine loppu jne), tavaroiden korjaukset, auton huollon varaukset, pankkiasioinnit, vakuutukset, päivähoitoasiat, miehen jälkien siistimiset (mm.ne paskarannut vessanpöntöstä), jääkaapin inventaario, roskakaapin siivous, lattiakaivot, ikkunanpesut jne.

Ei tajunnut sittenkään. Naureskeli vain, että kyllä hän hoitaisi ja kyllä se helpottaisi. Ei tajunnut missä ongelma; siinä että minun harteilla oli kaikki ja hän ei edes omaa painoaan kantanut, toimi vain lisäriippana.

Laitoin mäkeen ja helpottihan se. Voin rehellisesti sanoa nyt pääseväni helpommalla nyt, kun ei tarvitse miettiä sitä, että toinen ei kanna vastuutaan. Ei ole enää sitä vaihtoehtoa. Ei tarvitse jossitella. Lisäksi on yksi sotkija vähemmän. Ei ole kaduttanut.. Mies aikansa koitti eron jälkeen huomattuaan, että elämä mutkistuikin huomattavasti pyytää takaisinpaluuta yhteen, mutta eipä kiinnostanut.

Miehillä on niin helppo asettua sellaiseen rooliin, että ei tarvitse tehdä mitään. Se mitä naisella pidetään itsestään selvänä lapsiperheessä on miehen tekemänä hurraamisen paikka. Verraten vaikka nämä yh-isät ja -äidit. Sama homma, mutta mies saa siitä sädekehän itselleen.

Minunkaan eksäni ei uskonut uupumustani. Se johtui tosin kilpirauhasen vajaatoiminnasta, mutta silti, häntä ärsytti se.

Sain thyroxinit hieman ennen eroa (mikä johtui siitä, että mies löysi uuden naisen), ja muistan miehen todenneen, että lääkkeet olisi pitänyt saada aiemmin, niin ehkä eroakaan ei olisi tullut.

Ap, kuinka tietoinen tällä hetkellä olet miehesi tarpeista?

En tairkoita että sinun pitäisi olla, ja jos olet niin kuin valtaosa naisista, niin luultavasti kuitenkin olet niistä perillä.

Pointtini on se että samalla kun sinä funtsit omaa oloasi ja jaksamistasi, miehesi funtsii ihan samoja asioita: omaa oloaan ja jaksamistaan.

Voi olla että taakkasi on niin raskas siksi että olet huomannut että mies ei tunnu pärjäävän kotihommissa, ja asioita helpottaaksesi olet ottanut itsellesi liikaa taakkaa.

Nyt kun et enää kykene, mies voi reagoida ärhäkästi koska 1) ei kuule pointtiasi vaan syytöksen itseään vastaan, ja 2) ei ehkä itsekään ole mielestään kykenevä enempään.

Pariterapia ja vaikka erillään olo saattaisivat toimia kyllä, mutta tulevaisuuden kannalta kaikkein tärkeintä on että pystytte kommunikoimaan keskenänne tilanteestanne.

Sinä taidat olla se joka teillä oireilee. Suhteessa se ei tarkoita sitä että sinä olet hulluin, vaan sitä että sinulla on ne muutoksen avaimet käsissäsi. Hirveän raskas taakka jo valmiiksi väsyneelle ihmiselle, mutta kannattaa yrittää sinnikkäästi keskustella asiasta ja yrittää tuoda esille sitä että kyse ei ole syytöksestä vaan sinun ongelmastasi josta et yksin selviydy.

Miksi sitä edes suhteessa olisikaan jos ystävyys, yhteistyö ja avunanto eivät ole homman nimi, molemminpuolisesti.

Vierailija kirjoitti:

Se on kyllä kumma juttu, että miehet ei vain tajua miten monesti naisen harteilla on niin kamalasti kaikkea.

Itse itkun kanssa samassa tilanteessa väänsin listan kaikesta, mikä oli minun kontollani ja jota mies ei edes tullut ajatelleeksi. Piti itsestään selvänä, että mä hoidan. Ei edes tajunnut.

Lista alkoi ihan siitä, että minun vastuulla oli huolehtia, että lapset saa joka päivä oikeaa ruokaa, ruoka-ajat ei "unohdu" (mies monesti unohtaa 2v ruuan ja kun mä tuun kotiin on lapsi tosi nälkäinen ja kiukkuinen ja kun mies lapsia ruokkii on se einestä jos en ole mitään tehnyt - mies kun ei osaa kokata), vaihdan puhtaat petivaatteet+pyyhkeet, vaatehuolto (pesu, pienten kiertoon laitto, uusien hankinta), lääkäriajat, lääkkeenannot, kynsienleikkaukset, korvien putsaukset, kaverien synttärilahjat, vasu-keskustelut, kodin siistinä pito (minulle ei kukaan muistuta, että milloin yleispesuaine loppu jne), tavaroiden korjaukset, auton huollon varaukset, pankkiasioinnit, vakuutukset, päivähoitoasiat, miehen jälkien siistimiset (mm.ne paskarannut vessanpöntöstä), jääkaapin inventaario, roskakaapin siivous, lattiakaivot, ikkunanpesut jne.

Ei tajunnut sittenkään. Naureskeli vain, että kyllä hän hoitaisi ja kyllä se helpottaisi. Ei tajunnut missä ongelma; siinä että minun harteilla oli kaikki ja hän ei edes omaa painoaan kantanut, toimi vain lisäriippana.

Laitoin mäkeen ja helpottihan se. Voin rehellisesti sanoa nyt pääseväni helpommalla nyt, kun ei tarvitse miettiä sitä, että toinen ei kanna vastuutaan. Ei ole enää sitä vaihtoehtoa. Ei tarvitse jossitella. Lisäksi on yksi sotkija vähemmän. Ei ole kaduttanut.. Mies aikansa koitti eron jälkeen huomattuaan, että elämä mutkistuikin huomattavasti pyytää takaisinpaluuta yhteen, mutta eipä kiinnostanut.

Miehillä on niin helppo asettua sellaiseen rooliin, että ei tarvitse tehdä mitään. Se mitä naisella pidetään itsestään selvänä lapsiperheessä on miehen tekemänä hurraamisen paikka. Verraten vaikka nämä yh-isät ja -äidit. Sama homma, mutta mies saa siitä sädekehän itselleen.

ARGH! Kumpi olikaan tyhmempi käyttäytyjä vai käytöksen mahdollistaja? Parisuhde on kahden kauppa, jossa pelkän yhden osapuolen sijaan syyttelyn sijaan tulisikin aina miettiä olisiko kummassakin vikaa. Koittakaa jo kasvaa aikuisiksi ja ottaa sitä todellista vastuuta. Ette te missään nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa ole rajoittavassa vankilassa, jota miehen sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttäviä jotkut kommentit, ala-arvoisia. Älä anna mitään arvoa niille kommenteille ap!

Lapsesi tarvitsevat juuri sinua, tuo ylläoleva kommentti on epätervettä pilkkaa, kommentin kirjoittaja ei voi hyvin itse, älä välitä siitä. Olet todella tärkeä ihminen!

Ammattilaiset kuuntelevat sinua, ja sekin auttaa, kun saat kokemuksen kuulluksi tulemisesta!

Toivoisin, että ihan soittaisit mtt:hen ja kertoisit tarvitsevasi pikaista keskusteluapua. Kerro että olisi hyvä, jos psykologi soittaisi sinulle sovittuun aikaan. Sekin jo auttaa, ellei heti ole aikoja. Sinua pitää kuulla, et ole ilmaa!

Olen itse psykologi ammatiltani ja niin toivoisin sinulle apua sekä hetken omaa aikaa.

Tännekin saat puhua, kellään ei ole oikeutta arvostella sinua.

<3

Aikuiselle ihmiselle pitäisi lässyyttää kuten lapselle, ettei tälle tule pahamieli? Jos aikuinen ihminen ei itse ymmärrä ottaa todellista vastuuta omasta elämästään kyllä sen pitäisi voida tälle sanoa suoraan.

Jaxuhaleja <3

Rankaiseva, negatiivinen suhtautuminen itseen ja toisiin vie itseltä niitä voimavaroja joilla tehdä se muutos.

Joo, ehkä toi

Sisäistetyn sorron voittaminen on itsestä kiinni kyllä, mutta ei välttämättä onnistu ilman myötämielistä liittolaispuolisoa, etenkin jos ohminen ei ole hirveän tiedostava lähtöjään.

Ja missä on ap?

Meillä miehen lapsuudenkodissa appi on kuningas ja anoppi piika. Tätä sitten he vaativat minultakin. Alkuaikoina raivosivat siitä että "huolehdinko minä varmaati siitä että poikansa saa kunnollista ruokaa tarpeeksi". Siis aikuistenoikeasti liki kolmekymppinen mies.

Samaten sain anopilta joululahjaksi kalenterin jossa koko suvun kaikki merkkipäivät. Itse olen tylysti koko ajan sanonut, että kumpikin hoitaa omat sukulaisensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttäviä jotkut kommentit, ala-arvoisia. Älä anna mitään arvoa niille kommenteille ap!

Lapsesi tarvitsevat juuri sinua, tuo ylläoleva kommentti on epätervettä pilkkaa, kommentin kirjoittaja ei voi hyvin itse, älä välitä siitä. Olet todella tärkeä ihminen!

Ammattilaiset kuuntelevat sinua, ja sekin auttaa, kun saat kokemuksen kuulluksi tulemisesta!

Toivoisin, että ihan soittaisit mtt:hen ja kertoisit tarvitsevasi pikaista keskusteluapua. Kerro että olisi hyvä, jos psykologi soittaisi sinulle sovittuun aikaan. Sekin jo auttaa, ellei heti ole aikoja. Sinua pitää kuulla, et ole ilmaa!

Olen itse psykologi ammatiltani ja niin toivoisin sinulle apua sekä hetken omaa aikaa.

Tännekin saat puhua, kellään ei ole oikeutta arvostella sinua.

<3

Aikuiselle ihmiselle pitäisi lässyyttää kuten lapselle, ettei tälle tule pahamieli? Jos aikuinen ihminen ei itse ymmärrä ottaa todellista vastuuta omasta elämästään kyllä sen pitäisi voida tälle sanoa suoraan.

Jaxuhaleja <3

Rankaiseva, negatiivinen suhtautuminen itseen ja toisiin vie itseltä niitä voimavaroja joilla tehdä se muutos.

Joo, ehkä toi <3 tuolla lopussa oli vähän liikaa, mutta henkisistä voimavaroistaan kannattaa pitää huolta. Ei urheilusuoritustakaan kannata lähteä tekemään ilman että tankkauksesta on huolehdittu.

Nimenomaan ne voimavarat pitää löytää itsestään. Eikä kirjoittaa elämäkerrassaan itsestään sitä sankaria ja kaikista muista syypääitä kaikkiin omiin ongelmiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttäviä jotkut kommentit, ala-arvoisia. Älä anna mitään arvoa niille kommenteille ap!

Lapsesi tarvitsevat juuri sinua, tuo ylläoleva kommentti on epätervettä pilkkaa, kommentin kirjoittaja ei voi hyvin itse, älä välitä siitä. Olet todella tärkeä ihminen!

Ammattilaiset kuuntelevat sinua, ja sekin auttaa, kun saat kokemuksen kuulluksi tulemisesta!

Toivoisin, että ihan soittaisit mtt:hen ja kertoisit tarvitsevasi pikaista keskusteluapua. Kerro että olisi hyvä, jos psykologi soittaisi sinulle sovittuun aikaan. Sekin jo auttaa, ellei heti ole aikoja. Sinua pitää kuulla, et ole ilmaa!

Olen itse psykologi ammatiltani ja niin toivoisin sinulle apua sekä hetken omaa aikaa.

Tännekin saat puhua, kellään ei ole oikeutta arvostella sinua.

<3

Aikuiselle ihmiselle pitäisi lässyyttää kuten lapselle, ettei tälle tule pahamieli? Jos aikuinen ihminen ei itse ymmärrä ottaa todellista vastuuta omasta elämästään kyllä sen pitäisi voida tälle sanoa suoraan.

Jaxuhaleja <3

Rankaiseva, negatiivinen suhtautuminen itseen ja toisiin vie itseltä niitä voimavaroja joilla tehdä se muutos.

Joo, ehkä toi <3 tuolla lopussa oli vähän liikaa, mutta henkisistä voimavaroistaan kannattaa pitää huolta. Ei urheilusuoritustakaan kannata lähteä tekemään ilman että tankkauksesta on huolehdittu.

Nimenomaan ne voimavarat pitää löytää itsestään. Eikä kirjoittaa elämäkerrassaan itsestään sitä sankaria ja kaikista muista syypääitä kaikkiin omiin ongelmiinsa.

(En muuten ole se sydämiä kirjoitteleva psykologi, vaan ihan kirjoja lukenut tavis vain.)

Kyllä, olet oikeassa siinä että kukaan muu ei voi ruiskulla iskeä tarvittavaa tahdonvoimaa sitä tarvitsevan ihmisen kaaliin.

Mutta tämä on asia jota on ihan tutkittukin: luin juuri tutkimuksesta jossa uskoteltiin ihmisille että muut tutkimushenkilöt joko pitivät hänestä tai eivät pitäneet. Tutkimushenkilöitä oli pyydetty arvioimaan toisia tutkimuksen osanottajia, mutta todellisuudessa tämä oli vain lumetta.

Arviot heitettiin roskiin, ja tutkittavat jaettiin arvalla "pidettyihin" ja "ei-pidettyihin" ennen itsekuria vaativaa tehtävää: keksien maistelua ja arviointia.

Tutkimus osoitti että luulo omasta miellyttävyydestä tuki ihmisen itsekuria, ja luulo omasta epämiellyttävyydestä sai ihmisen syömään tuplasti enemmän keksejä ja tuntemaan itsensä muutenkin läpikotaisen kurjaksi.

Tämä on pointtini: joo, ittestä kiinni on jne, mutta itseruoskinta ja kaikki "olen kelvoton jos tämäkään ei minulta onnistu" -ajattelu tuhoavat niitä voimavaroja joita itsekuriin tarvitaan.