Kauhea nähdä silmästä silmään yhteiskuntaluokkien välinen ero... :-/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämässä voi valita hyvin vähän asioita ja ne on yleensä ihan pikkuasioita. Jos te haluatte tehdä valintakysymyksen siitä, että hakeeko johonkin kouluun vai eikö hae niin kaikin mokomin. Minusta se ei ole varsinainen valinta. Mä käsitän valinnan niin, että sulle tarjotaan kahta opiskelupaikkaa, joista voit valita. Tai kahta työpaikkaa, kahta asuntoa, kahta miestä jne. 

Mulle ei ole elämässä tullut koskaan eteen tuollaisia valintatilanteita. Pääsääntöisesti on ollut vain yksi vaihtoehto mitä tehdä. Joko otan se ainoan työpaikan mihin pääsin tai en ota. No tietysti otan. Mutta ei se ole valinta. 

Ap:n esimerkissä toisella naisella on ollut huoleton ja turvattu elämä ja rahaa. Tietysti hän näyttää paremmalle ja on terveempi. Ilman tupakointiakin leskeksi joutuminen ja sen jälkeinen elämä on ollut raskasta ja kuluttavaa. Ehkä tupakka on ollut tälle naiselle sellainen lohduke, jonka turvin hän on kuitenkin jaksanut eteenpäin. Olisi se voinut olla suklaakin. Ja sen seurauksena ehkä diabetes ja ylipaino. Rikkaampi naisista ei ole tarvinnut tuollaisia lohdukkeita koska hänellä on ollut kaikki hyvin muutenkin.

Juuri nuo kaikki esimerkkisi ovat valintoja. "haenko tuohon kouluun.. En kuitenkaan pääse. En edes hae." tai "no yritetään nyt kuitenkin. Oho pääsin sisään!" valinta tehty.

Ei se ole mikään valinta jos laittaa 6 hakutoivetta ja pääsee siihen kuudenteen, jonka laittoi vain sen takia, että jotakin piti keksiä. Se on silloin tilanne, että pitää vaan mennä paikkaan, jonne ei oikeasti halua. Tai olla menemättä. Näen valinnan sellaisena, jonka yksilö itsekin mielellään haluaa valita. Sanaan valinta liittyy minusta myönteisyys ja mielekkyys. 

Kyllä se on valinta, menet kouluun mistä et pidä tai et mene, opiskelet lisää ja haet ehkä ensi vuonna uudestaan. Ei elämässä saa aina pelkästään parhaita vaihtoehtoja, joskus pitää valita huonosta ja todella huonosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainahan siitä puhutaan, kuinka sekä hyvä- että huono-osaisuus kasautuvat samoille ihmisille, kuinka elintavat ja koulutus kulkevat käsi kädessä jne. Vaan harvoin saa nähdä tästä niin elävän esimerkin kun minulle sattui tällä viikolla.

Ensin tapaaminen vanhalla työkaveriporukalla. Porukassa pian eläkkeelle jäämässä oleva entinen kollega, kukkea 62 vee. Kauniisti raidoitetut hiukset, istuva huopatakki, kiiltävät nahkasaappaat. juuri tullut miehensä kanssa etelänmatkalat, joten pukeva päivetys, hyvät hampaat, iloinen nauru. Korkeakoulututkinto, akateeminen ammatti, onnistunut avioliitto, lapset ja lapsenlapset läheisiä. Iso omistusasunto hyvällä paikalla on kotina. Hillitysti alkoholia, ei ole koskaan polttanut, sen sijaan matkustellut paljon, lukenut paljon, iso ystäväpiiri. Naurua, laulua, rapujuhlia.

Pari päivää myöhemmin käynti sairaalassa keuhkotautiosastolla vanhaa sukulaistätiä tapaamassa. Pinttynyt tupakoitsija, tehnyt ikänsä raskasta kuluttavaa työtä, ei koulutusta, leski, ei lapsenlapsia. Nyt diagnoosina keuhkoahtaumatauti, happiviikset ja tippaletku sängyn vieressä. Harmaa iho, harmaat hiukset, maksaläiskäiset ranteet ohuet kuin tulitikut, jatkuva rykiminen. Kipuja siellä ja täällä. Asuntona pieni mökki kaukana kaikesta.

Ja äkkiä tajuan, että nämä kaksi samassa kaupungissa, samassa hyvinvointivaltiossa syntynyttä naista ovat lähes päivälleen samanikäisiä, vaikka jälkimmäinen näyttää ensimmäistä viisitoista vuotta vanhemmalta. Mutta tehneet erilaisia valintoja koko ikänsä. Ja tulos on tässä.

Niin surullista. Tupakointi todellakin varastaa savuttelijalta terveyden, hyvän vanhuuden, raikkaan hengityksen ja terveet hampaat.

Ja vaikka kuinka yhteiskunnan taholta yritettäisiin tällaisia eroja tasata, se ei onnistu koska ihmiset ovat pohjimmiltaan niin kovin erilaisia. :-/

Hyvä esimerkki yhteiskuntaluokkien välisistä eroista. Sanotaan että kaikille tulee elämässään vastaan vaikeuksia. Varmasti, mutta ne vain ovat aivan eri luokkaa riippuen siitä mihin yhteiskuntaluokkaan ja millaiseen perheeseen olet syntynyt.

Jollekin voi olla ensimmäinen suuri vastoinkäyminen keski-ikäisenä koettu avioero. Siihen asti kaikki on mennyt hyvin: tasapainoinen koti, hyvä koulutus ja terveys, mielekäs hyvinpalkattu työ, avioliitto ja terveet, hyvinpärjäävät lapset.

Sitten ehkä tuo avioero ja siitä selvittyä eteenpäin. Myöhemmin hyväkuntoisena hyvälle eläkkeelle. Matkustelua, nauttimista. Sitten on se toinen tarina jonka joku leipäjonossa tuntikausia seisoskeleva voisi kertoa...

Teet jälleen valistumattomia ja tyhmiä oletuksia siitä, millaisia vaikeuksia kuvittelet eri ihmisten elämään.

Vierailija kirjoitti:

En katso aukualaistani alaspäin, päinvastoin säälittää. Ja keuhkosairauksien osaston ilmapiiri on kaukana moralisoinnista. Siellä ei enää kinata, arvoteta tai vängätä tupakoinnista, kärsitään vain sen seurauksista.

Ap

Siellä se meidän presidenttimmekin ehkä jonain päivänä on. Saattohoidossa, muiden kuolevien joukossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokoomuslaisia linjoilla! :) Tietysti voi valita asioita, mutta ne valinnat yksin eivät johda menestykseen. Esimerkiksi persoonallisuus ja ulkonäkö ovat asioita, jotka vaikuttavat työn saantiin ja ihmissuhteisiin. Ap:n esimerkissä köyhä oli leski. Millä tavalla tämänkin asian on voinut valita?

Tiedoksesi, että minä joka kirjoitin sen menestyneen hoidetun naisen elävän ehkä pelkkää hyvältä näyttävää kulissielämää, vaikka oikea elämä on paskaa, olen kokoomuslainen.

Veikkaanpa noiden edustavan jotain ihan muuta poliittista suuntausta, jotka luulevat köyhän olevan onneton ja keskiluokkaisen siistiltä näyttävän ihmisen onnellinen.

Oikeassa siis olin! ;) Pari viikkoa sitten uutisoitiin tutkimuksesta tai kyselystä, jonka mukaan Kokoomus on ainoa puolue, jonka jäsenet uskoo kaikilla ihmisillä olevan samat mahdollisuudet menestyä. Tähän viittasin.

On eriasia uskoa että kaikilla on just samat mahdollisuudet kuin uskoa että jokainen voi VAIKUTTAA. Vaikka kuinka selität ettei ihminen voi tupakoinnilleen mitään, niin kyllä hän voi.

Sauli Niinistö tupakoi ja hänestä tuli presidentti. Miten suuri menestystä selittävä tekijä on tupakoimattomuus? Tai kasvissyönti? Tai kasvohoidossa ja kampaajalla käynti? Nämä ovat niitä lillukanvarsia, epäolennaisuuksia itse asian kannalta.

Sauli Niinistö on lisäksi leski. Huono homma, tupakoiva leski, ap:n aloituksen kaltainen luuseri.

Ei tässä tupakoinnista olekaan kyse, Sauli on kuitenkin tehnyt oikeat valinnat jo nuoruudessaan ryhtyessään opiskelemaan lakia, eikä hän myöskäään jäänyt märehtimään ensimmäisen vaimon kuoltua.

Uskomattomia ajatuksia ihmisillä, ettei omaan elämäänsä pysty ollenkaan vaikuttamaan. Toki niillä korteilla pelataan mitä on, jokaisesta ei ehkä voi tulla lääkäriä, mutta tottakai valintoja voi tehdä! Me kaikki teemme niitä koko ajan, mitä syön, menenkö bussilla vai kävelenkö, soitanko ystävälle, haukunko työkaverin vai en, otatko lemmikin, juonko alkoholia.. Jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokoomuslaisia linjoilla! :) Tietysti voi valita asioita, mutta ne valinnat yksin eivät johda menestykseen. Esimerkiksi persoonallisuus ja ulkonäkö ovat asioita, jotka vaikuttavat työn saantiin ja ihmissuhteisiin. Ap:n esimerkissä köyhä oli leski. Millä tavalla tämänkin asian on voinut valita?

Tiedoksesi, että minä joka kirjoitin sen menestyneen hoidetun naisen elävän ehkä pelkkää hyvältä näyttävää kulissielämää, vaikka oikea elämä on paskaa, olen kokoomuslainen.

Veikkaanpa noiden edustavan jotain ihan muuta poliittista suuntausta, jotka luulevat köyhän olevan onneton ja keskiluokkaisen siistiltä näyttävän ihmisen onnellinen.

Oikeassa siis olin! ;) Pari viikkoa sitten uutisoitiin tutkimuksesta tai kyselystä, jonka mukaan Kokoomus on ainoa puolue, jonka jäsenet uskoo kaikilla ihmisillä olevan samat mahdollisuudet menestyä. Tähän viittasin.

On eriasia uskoa että kaikilla on just samat mahdollisuudet kuin uskoa että jokainen voi VAIKUTTAA. Vaikka kuinka selität ettei ihminen voi tupakoinnilleen mitään, niin kyllä hän voi.

Sauli Niinistö tupakoi ja hänestä tuli presidentti. Miten suuri menestystä selittävä tekijä on tupakoimattomuus? Tai kasvissyönti? Tai kasvohoidossa ja kampaajalla käynti? Nämä ovat niitä lillukanvarsia, epäolennaisuuksia itse asian kannalta.

Sauli Niinistö on lisäksi leski. Huono homma, tupakoiva leski, ap:n aloituksen kaltainen luuseri.

Ei tässä tupakoinnista olekaan kyse, Sauli on kuitenkin tehnyt oikeat valinnat jo nuoruudessaan ryhtyessään opiskelemaan lakia, eikä hän myöskäään jäänyt märehtimään ensimmäisen vaimon kuoltua.

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se aina ole valinnasta kiinni. Itse olen fiksu nuori nainen, joka sai opiskelupaikan yliopistosta. Aina ollut opiskelu mielekestä ja akateeminen tulevaisuus oli ns.taattu.

Noh, sairastuin vakavasti psyykkisesti, nyt väliaikaisella eläkkeellä, opintoja ei pysty kuin vähän tekemään, hoitoa on vaikea saada, lähes mahdotonta. Nyt sinnittelen päivästä toiseen ja itsemurhakin mielessä.

Että se niistä valinnoista.

Ei varmasti tarvitse mainita, etten ole koskaan seurustellut, perheestä on siis turha haaveilla (jo sairaus hankaloittaisi sitä), opinnot ei suju, kamalat velat päällä sairausajasta ja hoitokuluista.

Jos en olisi sairastunut, saattaisin itsekin uskoa tuohon "elämä on valintoja", "kyllä Suomessa kaikki hoituu".

Hoitokuluista kamalat velat? Suomessa? Really? Oikeinko muutama tonni?

Sairauteni on vaatinut pitkää psykoterapiaa. Psykoterapiaa ei saa tuettuna kuin tietyn aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainahan siitä puhutaan, kuinka sekä hyvä- että huono-osaisuus kasautuvat samoille ihmisille, kuinka elintavat ja koulutus kulkevat käsi kädessä jne. Vaan harvoin saa nähdä tästä niin elävän esimerkin kun minulle sattui tällä viikolla.

Ensin tapaaminen vanhalla työkaveriporukalla. Porukassa pian eläkkeelle jäämässä oleva entinen kollega, kukkea 62 vee. Kauniisti raidoitetut hiukset, istuva huopatakki, kiiltävät nahkasaappaat. juuri tullut miehensä kanssa etelänmatkalat, joten pukeva päivetys, hyvät hampaat, iloinen nauru. Korkeakoulututkinto, akateeminen ammatti, onnistunut avioliitto, lapset ja lapsenlapset läheisiä. Iso omistusasunto hyvällä paikalla on kotina. Hillitysti alkoholia, ei ole koskaan polttanut, sen sijaan matkustellut paljon, lukenut paljon, iso ystäväpiiri. Naurua, laulua, rapujuhlia.

Pari päivää myöhemmin käynti sairaalassa keuhkotautiosastolla vanhaa sukulaistätiä tapaamassa. Pinttynyt tupakoitsija, tehnyt ikänsä raskasta kuluttavaa työtä, ei koulutusta, leski, ei lapsenlapsia. Nyt diagnoosina keuhkoahtaumatauti, happiviikset ja tippaletku sängyn vieressä. Harmaa iho, harmaat hiukset, maksaläiskäiset ranteet ohuet kuin tulitikut, jatkuva rykiminen. Kipuja siellä ja täällä. Asuntona pieni mökki kaukana kaikesta.

Ja äkkiä tajuan, että nämä kaksi samassa kaupungissa, samassa hyvinvointivaltiossa syntynyttä naista ovat lähes päivälleen samanikäisiä, vaikka jälkimmäinen näyttää ensimmäistä viisitoista vuotta vanhemmalta. Mutta tehneet erilaisia valintoja koko ikänsä. Ja tulos on tässä.

Niin surullista. Tupakointi todellakin varastaa savuttelijalta terveyden, hyvän vanhuuden, raikkaan hengityksen ja terveet hampaat.

Ja vaikka kuinka yhteiskunnan taholta yritettäisiin tällaisia eroja tasata, se ei onnistu koska ihmiset ovat pohjimmiltaan niin kovin erilaisia. :-/

Hyvä esimerkki yhteiskuntaluokkien välisistä eroista. Sanotaan että kaikille tulee elämässään vastaan vaikeuksia. Varmasti, mutta ne vain ovat aivan eri luokkaa riippuen siitä mihin yhteiskuntaluokkaan ja millaiseen perheeseen olet syntynyt.

Jollekin voi olla ensimmäinen suuri vastoinkäyminen keski-ikäisenä koettu avioero. Siihen asti kaikki on mennyt hyvin: tasapainoinen koti, hyvä koulutus ja terveys, mielekäs hyvinpalkattu työ, avioliitto ja terveet, hyvinpärjäävät lapset.

Sitten ehkä tuo avioero ja siitä selvittyä eteenpäin. Myöhemmin hyväkuntoisena hyvälle eläkkeelle. Matkustelua, nauttimista. Sitten on se toinen tarina jonka joku leipäjonossa tuntikausia seisoskeleva voisi kertoa...

Teet jälleen valistumattomia ja tyhmiä oletuksia siitä, millaisia vaikeuksia kuvittelet eri ihmisten elämään.

Teen oletuksia omista kuvitelmistani...? ;-) Sä taidat itse elää oikeistolaisessa mielikuvitusmaailmassa jonka mukaan kaikilla on samanlaiset lähtökohdat menestyä elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se aina ole valinnasta kiinni. Itse olen fiksu nuori nainen, joka sai opiskelupaikan yliopistosta. Aina ollut opiskelu mielekestä ja akateeminen tulevaisuus oli ns.taattu.

Noh, sairastuin vakavasti psyykkisesti, nyt väliaikaisella eläkkeellä, opintoja ei pysty kuin vähän tekemään, hoitoa on vaikea saada, lähes mahdotonta. Nyt sinnittelen päivästä toiseen ja itsemurhakin mielessä.

Että se niistä valinnoista.

Ei varmasti tarvitse mainita, etten ole koskaan seurustellut, perheestä on siis turha haaveilla (jo sairaus hankaloittaisi sitä), opinnot ei suju, kamalat velat päällä sairausajasta ja hoitokuluista.

Jos en olisi sairastunut, saattaisin itsekin uskoa tuohon "elämä on valintoja", "kyllä Suomessa kaikki hoituu".

Hoitokuluista kamalat velat? Suomessa? Really? Oikeinko muutama tonni?

Sairauteni on vaatinut pitkää psykoterapiaa. Psykoterapiaa ei saa tuettuna kuin tietyn aikaa.

Ok, sitten.

Elämä on valintoja ja toisaalta taas silkkaa sattumaa millaisen alun saat. Kaveri on todella kehnoista lähtökohdista, väkivaltainen ja viinanhuuruinen koti, muut perheenjäsenet tehneet osa todella vakaviakin rikoksia, pienemmät sisarukset kaikki otettu huostaan, on hyväksikäyttöä ja ties mitä taustalla. On kuitenkin pyristellyt irti siitä, kouluttautunut ja saanut työpaikan, mutta silti se oma tausta aina kummittelee siellä (tai kolkuttelee oven takana ruinaamassa rahaa ja syyllistämässä) tai jos ei mitään muuta, niin sukulaisten maine kiirii ja sulkee työmahdollisuuksia ja pilaa omaakin mainetta. Vaikka on päässyt noin pitkälle, niin ei halua jättää kotiseutuaan ja hylätä perhettäänkään, ilmeisesti voimavarat eivät enää vain riitä. Tuo ihminen olisi menestynyt todella paljon upeammin jos olisi saanut eri lähtökohdat elämään, en usko hetkeäkään etteikö perhetaustat sun muut vaikuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainahan siitä puhutaan, kuinka sekä hyvä- että huono-osaisuus kasautuvat samoille ihmisille, kuinka elintavat ja koulutus kulkevat käsi kädessä jne. Vaan harvoin saa nähdä tästä niin elävän esimerkin kun minulle sattui tällä viikolla.
Ensin tapaaminen vanhalla työkaveriporukalla. Porukassa pian eläkkeelle jäämässä oleva entinen kollega, kukkea 62 vee. Kauniisti raidoitetut hiukset, istuva huopatakki, kiiltävät nahkasaappaat. juuri tullut miehensä kanssa etelänmatkalat, joten pukeva päivetys, hyvät hampaat, iloinen nauru. Korkeakoulututkinto, akateeminen ammatti, onnistunut avioliitto, lapset ja lapsenlapset läheisiä. Iso omistusasunto hyvällä paikalla on kotina. Hillitysti alkoholia, ei ole koskaan polttanut, sen sijaan matkustellut paljon, lukenut paljon, iso ystäväpiiri. Naurua, laulua, rapujuhlia.
Pari päivää myöhemmin käynti sairaalassa keuhkotautiosastolla vanhaa sukulaistätiä tapaamassa. Pinttynyt tupakoitsija, tehnyt ikänsä raskasta kuluttavaa työtä, ei koulutusta, leski, ei lapsenlapsia. Nyt diagnoosina keuhkoahtaumatauti, happiviikset ja tippaletku sängyn vieressä. Harmaa iho, harmaat hiukset, maksaläiskäiset ranteet ohuet kuin tulitikut, jatkuva rykiminen. Kipuja siellä ja täällä. Asuntona pieni mökki kaukana kaikesta.
Ja äkkiä tajuan, että nämä kaksi samassa kaupungissa, samassa hyvinvointivaltiossa syntynyttä naista ovat lähes päivälleen samanikäisiä, vaikka jälkimmäinen näyttää ensimmäistä viisitoista vuotta vanhemmalta. Mutta tehneet erilaisia valintoja koko ikänsä. Ja tulos on tässä.
Niin surullista. Tupakointi todellakin varastaa savuttelijalta terveyden, hyvän vanhuuden, raikkaan hengityksen ja terveet hampaat.
Ja vaikka kuinka yhteiskunnan taholta yritettäisiin tällaisia eroja tasata, se ei onnistu koska ihmiset ovat pohjimmiltaan niin kovin erilaisia. :-/

Hyvä esimerkki yhteiskuntaluokkien välisistä eroista. Sanotaan että kaikille tulee elämässään vastaan vaikeuksia. Varmasti, mutta ne vain ovat aivan eri luokkaa riippuen siitä mihin yhteiskuntaluokkaan ja millaiseen perheeseen olet syntynyt.

Jollekin voi olla ensimmäinen suuri vastoinkäyminen keski-ikäisenä koettu avioero. Siihen asti kaikki on mennyt hyvin: tasapainoinen koti, hyvä koulutus ja terveys, mielekäs hyvinpalkattu työ, avioliitto ja terveet, hyvinpärjäävät lapset.

Sitten ehkä tuo avioero ja siitä selvittyä eteenpäin. Myöhemmin hyväkuntoisena hyvälle eläkkeelle. Matkustelua, nauttimista. Sitten on se toinen tarina jonka joku leipäjonossa tuntikausia seisoskeleva voisi kertoa...

Kiinnostava pointti. Itse tiedän kuitenkin paljon tapauksia missä käynyt juuri toisin päin: huonosta perheestä ja lähtökohdista kotoisin oleva pärjää vanhempana elämän vastoinkäymisten ripotellessa hyvin tai ainakin kohtalaisesti. Hyvistä lähtökohdista tullut hajoaa esimerkiksi avioeroon tai työttömyyteen, koska se on elämän ensimmäinen iso vastoinkäyminen eikä toleranssia ole muodostunut. Itse olen melko helvetillisistä olosuhteista ponnahtanut mutta pärjään kohtalaisen hyvin. Parisuhde on hyvä, olen korkeakoulutettu ja hyvissä töissä. Minulla on ystäviä ja harrastuksia myös. Kukaan ei päältä päin arvaisi että olen kasvanut sellaisissa olosuhteissa kuin olen. Välillä tietysti ahdistus vaivaa, mutta sen olen hyväksynyt osaksi elämääni.

Toisaalta monet ydinperheistä lähtöisin olevat samanikäiset tuttavani, joiden elämä on aiemmin ollut minun silmissäni kadehdittavaa, ovat hajonneet tuhannen pirstaleiksi minun näkökulmastani tavanomaisten elämän heittelyjen seurauksena. Ihmisillä on todella erilaisia luontaisia voimavaroja, pelkät perhelähtökohdat eivät määritä niitä. Lisäksi pelkkä ns. "normaali" perhetausta ei välttämättä anna ihmiselle kovin hyviä eväitä elämään, sillä ihmispsyyke on niin hauras, että jo niinkin pienet asiat kuin vanhempien huutoriidat tai ekan parisuhteen päättyminen ikävästi voi muodostaa ihmiselle elinikäisiä ongelmia. Ihmisten tilanteita ei voi verrata keskenään niin yksiselitteisesti.

Ap:n kertomuksesta tuli mieleen asia, joka sivuaa aihetta...

Luin äskettäin artikkelin tutkimuksesta, jonka mukaan ihmiset, joilla on huonot sosioekonomiset lähtökohdat elämässään, vanhenevat solutasolla keskimääräistä selvästi nopeammin, jos he yrittävät saavuttaa paremman aseman, eli harjoittavat itsekuria. Sen sijaan niillä, joilla on hyvät sosioekonomiset lähtökohdat, itsekurin harjoittaminen ei aiheuta ikääntymisen kiihtymistä solutasolla.

Solutasolla tapahtuva ikääntymisen kiihtyminen tarkoittaa suurempaa sairastavuutta. Huonoista sosioekonomisista lähtökohdista ponnistava voi siis saavuttaa paremman aseman, mutta sen hintana on luopuminen fyysisestä terveydestä!

Onko hinta liian suuri?

Tässä linkki artikkeliin "The Paradox of Effort", jos englantia osaavat haluavat sen lukea: https://www.theatlantic.com/health/archive/2015/07/the-health-cost-of-u…

...

Aika epäreilua verrata kahta täysin eri tilannetta. Ei varmaan se korkeakoulutettukaan olisi sairaalavuoteessa ollut paljoa kouluttamatonta hehkeämpi.

Asenne ratkaisee paljon, jos on voivottelija pessimisti niin yleensä ilme kulataa nopeammin. Jos on positiivinen asenne elämään niin se tuo hehkua ja tekee ihmisen uteliaaksi -> tulee ehkä matkustettua/koettua enemmän kun jos aina jostain olisi valivali...

Vierailija kirjoitti:

Uskomattomia ajatuksia ihmisillä, ettei omaan elämäänsä pysty ollenkaan vaikuttamaan. Toki niillä korteilla pelataan mitä on, jokaisesta ei ehkä voi tulla lääkäriä, mutta tottakai valintoja voi tehdä! Me kaikki teemme niitä koko ajan, mitä syön, menenkö bussilla vai kävelenkö, soitanko ystävälle, haukunko työkaverin vai en, otatko lemmikin, juonko alkoholia.. Jne.

On eriasia valita syökö maustamatonta vai banaanijogurttia kuin valita mitä tehdä elämällään vaikean lapsuuden, psyykkisen sairastumisen ja tätä seuranneen työkyvyttömyyseläkkeen jälkeen. Kaikilla ei todellakaan ole samat lähtökohdat eikä sitä kautta myöskään mahdollisuudet!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainahan siitä puhutaan, kuinka sekä hyvä- että huono-osaisuus kasautuvat samoille ihmisille, kuinka elintavat ja koulutus kulkevat käsi kädessä jne. Vaan harvoin saa nähdä tästä niin elävän esimerkin kun minulle sattui tällä viikolla.

Ensin tapaaminen vanhalla työkaveriporukalla. Porukassa pian eläkkeelle jäämässä oleva entinen kollega, kukkea 62 vee. Kauniisti raidoitetut hiukset, istuva huopatakki, kiiltävät nahkasaappaat. juuri tullut miehensä kanssa etelänmatkalat, joten pukeva päivetys, hyvät hampaat, iloinen nauru. Korkeakoulututkinto, akateeminen ammatti, onnistunut avioliitto, lapset ja lapsenlapset läheisiä. Iso omistusasunto hyvällä paikalla on kotina. Hillitysti alkoholia, ei ole koskaan polttanut, sen sijaan matkustellut paljon, lukenut paljon, iso ystäväpiiri. Naurua, laulua, rapujuhlia.

Pari päivää myöhemmin käynti sairaalassa keuhkotautiosastolla vanhaa sukulaistätiä tapaamassa. Pinttynyt tupakoitsija, tehnyt ikänsä raskasta kuluttavaa työtä, ei koulutusta, leski, ei lapsenlapsia. Nyt diagnoosina keuhkoahtaumatauti, happiviikset ja tippaletku sängyn vieressä. Harmaa iho, harmaat hiukset, maksaläiskäiset ranteet ohuet kuin tulitikut, jatkuva rykiminen. Kipuja siellä ja täällä. Asuntona pieni mökki kaukana kaikesta.

Ja äkkiä tajuan, että nämä kaksi samassa kaupungissa, samassa hyvinvointivaltiossa syntynyttä naista ovat lähes päivälleen samanikäisiä, vaikka jälkimmäinen näyttää ensimmäistä viisitoista vuotta vanhemmalta. Mutta tehneet erilaisia valintoja koko ikänsä. Ja tulos on tässä.

Niin surullista. Tupakointi todellakin varastaa savuttelijalta terveyden, hyvän vanhuuden, raikkaan hengityksen ja terveet hampaat.

Ja vaikka kuinka yhteiskunnan taholta yritettäisiin tällaisia eroja tasata, se ei onnistu koska ihmiset ovat pohjimmiltaan niin kovin erilaisia. :-/

Hyvä esimerkki yhteiskuntaluokkien välisistä eroista. Sanotaan että kaikille tulee elämässään vastaan vaikeuksia. Varmasti, mutta ne vain ovat aivan eri luokkaa riippuen siitä mihin yhteiskuntaluokkaan ja millaiseen perheeseen olet syntynyt.

Jollekin voi olla ensimmäinen suuri vastoinkäyminen keski-ikäisenä koettu avioero. Siihen asti kaikki on mennyt hyvin: tasapainoinen koti, hyvä koulutus ja terveys, mielekäs hyvinpalkattu työ, avioliitto ja terveet, hyvinpärjäävät lapset.

Sitten ehkä tuo avioero ja siitä selvittyä eteenpäin. Myöhemmin hyväkuntoisena hyvälle eläkkeelle. Matkustelua, nauttimista. Sitten on se toinen tarina jonka joku leipäjonossa tuntikausia seisoskeleva voisi kertoa...

Teet jälleen valistumattomia ja tyhmiä oletuksia siitä, millaisia vaikeuksia kuvittelet eri ihmisten elämään.

Teen oletuksia omista kuvitelmistani...? ;-) Sä taidat itse elää oikeistolaisessa mielikuvitusmaailmassa jonka mukaan kaikilla on samanlaiset lähtökohdat menestyä elämässään.

Miksi ihmeessä jankkaat tuota samat lähtökohdat-virttä?

En ole kommentoinut ihmisten lähtökohtia lainkaan. Ja sattumalta uskon, että ihmisillä on hyvin erilaiset lähtökohdat elämässään. Yksikään kommenttini ei ole sivunnut mahdollisuuksien tasa-arvoa millään tavoin.

Sinä sen sijaan väistelet kommentoimasta huomautustani, että sinä teet tyhmiä oletuksia ihmisten onnellisuuden asteesta sillä perusteella, miltä heidän elämäsi näyttää sinun omaan silmääsi ulkopuolisen ja näemmä hyvin materialistisesta ja statuskeskeisestä tarkkailijan näkökulmastasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokoomuslaisia linjoilla! :) Tietysti voi valita asioita, mutta ne valinnat yksin eivät johda menestykseen. Esimerkiksi persoonallisuus ja ulkonäkö ovat asioita, jotka vaikuttavat työn saantiin ja ihmissuhteisiin. Ap:n esimerkissä köyhä oli leski. Millä tavalla tämänkin asian on voinut valita?

Tiedoksesi, että minä joka kirjoitin sen menestyneen hoidetun naisen elävän ehkä pelkkää hyvältä näyttävää kulissielämää, vaikka oikea elämä on paskaa, olen kokoomuslainen.

Veikkaanpa noiden edustavan jotain ihan muuta poliittista suuntausta, jotka luulevat köyhän olevan onneton ja keskiluokkaisen siistiltä näyttävän ihmisen onnellinen.

Oikeassa siis olin! ;) Pari viikkoa sitten uutisoitiin tutkimuksesta tai kyselystä, jonka mukaan Kokoomus on ainoa puolue, jonka jäsenet uskoo kaikilla ihmisillä olevan samat mahdollisuudet menestyä. Tähän viittasin.

On eriasia uskoa että kaikilla on just samat mahdollisuudet kuin uskoa että jokainen voi VAIKUTTAA. Vaikka kuinka selität ettei ihminen voi tupakoinnilleen mitään, niin kyllä hän voi.

Sauli Niinistö tupakoi ja hänestä tuli presidentti. Miten suuri menestystä selittävä tekijä on tupakoimattomuus? Tai kasvissyönti? Tai kasvohoidossa ja kampaajalla käynti? Nämä ovat niitä lillukanvarsia, epäolennaisuuksia itse asian kannalta.

Sauli Niinistö on lisäksi leski. Huono homma, tupakoiva leski, ap:n aloituksen kaltainen luuseri.

Ei tässä tupakoinnista olekaan kyse, Sauli on kuitenkin tehnyt oikeat valinnat jo nuoruudessaan ryhtyessään opiskelemaan lakia, eikä hän myöskäään jäänyt märehtimään ensimmäisen vaimon kuoltua.

Tämä.

Oletteko koskaan ajatelleet että Sauli on saatttanut myös menettää jotain porskuttaessaan eteenpäin. Niinpä. T. Lesken lapsi. Ps. Näistähän ei huudella, kulissi koossa.

Tietyistä lähtökohdista on huomattavasti helpompi tehdä tietynlaisia valintoja kuin jostain toisenlaisista lähtökohdista. Jos on varakas koti, koulutetut vanhemmat, kotona tuetaan opiskeluun, arvostetaan lukemista ja kulttuuria ja tuetaan lasta hänen pyrkimyksissään, ohjataan oikeaan suuntaan ja annetaan taloudellisesti tukea opiskeluun ja matkusteluun ja harrastamiseen, on ihan toisenlaiset mahdollisuudet kuin sillä, jonka vanhemmat ovat pitkäaikaistyöttömiä, köyhiä, mielenterveysongelmaisia, eivät osaa arvostaa koulutusta eikä ohjata lasta opiskelemaan jne. Jos ei ole peruskoulussa ohjattu ja kannustettu koulunkäyntiin, voi olla niin huono todistus, että lukio ei enää ole vaihtoehto, vaikka siinä iässä alkaisi itse tajuamaan, että opiskelu kannattaa. On ihan eri asia opiskella niin, että vanhemmat tukevat taloudellisesti kuin että joutuu pakon edessä lähtemään kotoa 16-vuotiaana eikä saa mitään mukaansa eikä mitään apua tai tukea sen jälkeen.

Kaikki asiat eivät todellakaan ole omia valintoja tai edes omista kyvyistä tai ansioista johtuvia. Suomessakin perhetaustalla ja vanhempien elämällä on iso vaikutus myös lasten elämään. Toki meillä on kansainvälisesti vertailtuna melko hyvät mahdollisuudet kouluttautua tai hankkia hyvä elämä, mutta ei ne täysin tasa-arvoiset kaikille ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämässä voi valita hyvin vähän asioita ja ne on yleensä ihan pikkuasioita. Jos te haluatte tehdä valintakysymyksen siitä, että hakeeko johonkin kouluun vai eikö hae niin kaikin mokomin. Minusta se ei ole varsinainen valinta. Mä käsitän valinnan niin, että sulle tarjotaan kahta opiskelupaikkaa, joista voit valita. Tai kahta työpaikkaa, kahta asuntoa, kahta miestä jne. 

Mulle ei ole elämässä tullut koskaan eteen tuollaisia valintatilanteita. Pääsääntöisesti on ollut vain yksi vaihtoehto mitä tehdä. Joko otan se ainoan työpaikan mihin pääsin tai en ota. No tietysti otan. Mutta ei se ole valinta. 

Ap:n esimerkissä toisella naisella on ollut huoleton ja turvattu elämä ja rahaa. Tietysti hän näyttää paremmalle ja on terveempi. Ilman tupakointiakin leskeksi joutuminen ja sen jälkeinen elämä on ollut raskasta ja kuluttavaa. Ehkä tupakka on ollut tälle naiselle sellainen lohduke, jonka turvin hän on kuitenkin jaksanut eteenpäin. Olisi se voinut olla suklaakin. Ja sen seurauksena ehkä diabetes ja ylipaino. Rikkaampi naisista ei ole tarvinnut tuollaisia lohdukkeita koska hänellä on ollut kaikki hyvin muutenkin.

Juuri nuo kaikki esimerkkisi ovat valintoja. "haenko tuohon kouluun.. En kuitenkaan pääse. En edes hae." tai "no yritetään nyt kuitenkin. Oho pääsin sisään!" valinta tehty.

Ei se ole mikään valinta jos laittaa 6 hakutoivetta ja pääsee siihen kuudenteen, jonka laittoi vain sen takia, että jotakin piti keksiä. Se on silloin tilanne, että pitää vaan mennä paikkaan, jonne ei oikeasti halua. Tai olla menemättä. Näen valinnan sellaisena, jonka yksilö itsekin mielellään haluaa valita. Sanaan valinta liittyy minusta myönteisyys ja mielekkyys. 

Joku muuko sinulle ne 6 hakutoivetta arpoi vai miten et näe tehneeksi valintaa jo siinä mitä olet siihen paperiin kirjoittanut? Valinta on valinta vaikka se olisi negatiivinen, ei sillä sanalla mitään positiivista välttämättä tarkoita. Joskus on valittava kahdesta pahasta pienempi. Joka päivä ihminen tekee valintoja jotka vaikuttavat pitkällä tähtäimellä, vaikka sinä et näitä muka valinnaksi mieltäisikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se aina ole valinnasta kiinni. Itse olen fiksu nuori nainen, joka sai opiskelupaikan yliopistosta. Aina ollut opiskelu mielekestä ja akateeminen tulevaisuus oli ns.taattu.

Noh, sairastuin vakavasti psyykkisesti, nyt väliaikaisella eläkkeellä, opintoja ei pysty kuin vähän tekemään, hoitoa on vaikea saada, lähes mahdotonta. Nyt sinnittelen päivästä toiseen ja itsemurhakin mielessä.

Että se niistä valinnoista.

Ei varmasti tarvitse mainita, etten ole koskaan seurustellut, perheestä on siis turha haaveilla (jo sairaus hankaloittaisi sitä), opinnot ei suju, kamalat velat päällä sairausajasta ja hoitokuluista.

Jos en olisi sairastunut, saattaisin itsekin uskoa tuohon "elämä on valintoja", "kyllä Suomessa kaikki hoituu".

Minäkin sairastuin vakavasti, mutta päätin ettei koko elämäni ollut siinä. Teen kaiken mihin pystyn, ehkä erilaisia valintoja kuin ennen sairautta mutta parhaani mukaan. Minullako vain kävi joku tuuri että päätin ettei sairaus pilaa koko elämääni? Ja jos olisin antanut pilata niin ei olisi käynyt tuuri?

Minäkin teen kaikkeni, jotta paranisin. Otan lainaa hoitoa varten, yritän huolehtia somaattisesta terveydestä jaksaminen mukaan, yritän opsiskella jne. Sairauteni on todella vaikea ja rankka ja tulee tarvitsemaan vielä vuosien hoitoa. Joskus iskee epätoivo, kuinka monta vuotta voin velkaantua luottaen tulevaisuuden työkykyyyn? Toisinaan tuntuu mielettömän pahalta, kun ystävät pariutuvat, saavat lapsia, valmistuvat. Esim tuo perheen saaminen on myös biologiasta kiinni. Jos paranen esim 10 vuoden sisällä, hyvä juttu. Mutta perhe meni siinä. Naisella kun biologia rajoittaa. Toki voi löytää elämälleen muutakin sisältöä, sitä en sano, mutta yksi merkittävä asia on poissa. Sama juttu koulutuksen suhteen. Toki voi valmistua maisteriksi vaikka 50-vuotiaana. Mutta olisihan se ollut mukavaa valmistua kuin muutkin oman ikäryhmänsä jäsenet. Seksi, kumppanuus, läheisyys, yhdessä eläminen miehen kanssa toisi elämään myös rikkautta. Toki sitä voi yrittää deittailla sen mitä sairaudeltaan pystyy. Toisinaan enemmän, toisinaan vähemmän. Stigma psyykkisesti sairaita kohtaan kuitenkin satuttaa. Miksi kukaan mies minua huolisi, köyhää mt-potilasta, kun maailman on terveitä naisia pullollaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomattomia ajatuksia ihmisillä, ettei omaan elämäänsä pysty ollenkaan vaikuttamaan. Toki niillä korteilla pelataan mitä on, jokaisesta ei ehkä voi tulla lääkäriä, mutta tottakai valintoja voi tehdä! Me kaikki teemme niitä koko ajan, mitä syön, menenkö bussilla vai kävelenkö, soitanko ystävälle, haukunko työkaverin vai en, otatko lemmikin, juonko alkoholia.. Jne.

On eriasia valita syökö maustamatonta vai banaanijogurttia kuin valita mitä tehdä elämällään vaikean lapsuuden, psyykkisen sairastumisen ja tätä seuranneen työkyvyttömyyseläkkeen jälkeen. Kaikilla ei todellakaan ole samat lähtökohdat eikä sitä kautta myöskään mahdollisuudet!

Ei kukaan tässä ketjussa ole niin väittänytkään, parhaansa silti voi jokainen omassa elämässään tehdä, turha pistää kaikkea olosuhteiden syyksi.