Kauhea nähdä silmästä silmään yhteiskuntaluokkien välinen ero... :-/

Tunnen kehitysvammaisen, jolla on yhteiskunnan kustantama asunto, omistaa älypuhelimen ja tietokoneen. Tunnen rappioalkoholistin, joka omistaa älypuhelimen, tietokoneen ja maastopyörän ja asuu yhteiskunnan tukemassa laitoksessa. Yhteiskunta huolehtii kuitenkin aika hyvin niistä, joilla menee oikeasti huonosti.

Ne kaikkein tärkeimmät asiat ovat henkisiä siteitä.

Vierailija kirjoitti:

Yksi mikä tuntuu olevan suuri tabu kun puhutaan tästä miten oman tulevaisuutensa voi omilla teoilla anstaita, on älykkyys. Ihan totta, kaikista ei voi tulla menestyneitä lääkäreitä, asianajajia, asiantuntijoita tms. vaikka miten lukisi. Jotkut, itse asiassa varmaan suurin osa ihmisistä on tuomittu keskinkertaisuuteen. Toki eteenpäin pitää aina pyrkiä ja vaikuttaa niihin asioihin mihin voi, mutta ei menestyminen silti ole pelkästään omasta itsestä kiinni.

Tämä. Ja kyllä se tausta vaan (yleistettynä) vaikuttaa huimasti siihen, miten ihmiset pystyvät oman kapasiteettinsa käyttämään. Ei ole sattumaa, että lääkiksessä isolla osalla on lääkärivanhemmat ja lähes kaikilla akateemiset. Itse olen lääkisläinen ja tulen duunariperheestä, jossa oli alkoholismia, ja olen todellakin poikkeus kurssillani. Toisinaan tuntuu, että olen ihan eri maailmasta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se elämä on ihan valinnoista kiinni. Eräänkin perheen pojista toinen lähti opiskelemaan ja on pärjännyt elämässään hyvin ja ehtinyt kerätä aikamoisen omaisuuden. Sitä toista poikaa taas ei opiskelu kiinnostanut, hän ryyppäsi ja rellesti minkä kerkesi ja viettää nyt eläkepäiviään sairaana ja varattomana.

Mutta kummalla oli kivempi elämä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokoomuslaisia linjoilla! :) Tietysti voi valita asioita, mutta ne valinnat yksin eivät johda menestykseen. Esimerkiksi persoonallisuus ja ulkonäkö ovat asioita, jotka vaikuttavat työn saantiin ja ihmissuhteisiin. Ap:n esimerkissä köyhä oli leski. Millä tavalla tämänkin asian on voinut valita?

Tiedoksesi, että minä joka kirjoitin sen menestyneen hoidetun naisen elävän ehkä pelkkää hyvältä näyttävää kulissielämää, vaikka oikea elämä on paskaa, olen kokoomuslainen.

Veikkaanpa noiden edustavan jotain ihan muuta poliittista suuntausta, jotka luulevat köyhän olevan onneton ja keskiluokkaisen siistiltä näyttävän ihmisen onnellinen.

Oikeassa siis olin! ;) Pari viikkoa sitten uutisoitiin tutkimuksesta tai kyselystä, jonka mukaan Kokoomus on ainoa puolue, jonka jäsenet uskoo kaikilla ihmisillä olevan samat mahdollisuudet menestyä. Tähän viittasin.

On eriasia uskoa että kaikilla on just samat mahdollisuudet kuin uskoa että jokainen voi VAIKUTTAA. Vaikka kuinka selität ettei ihminen voi tupakoinnilleen mitään, niin kyllä hän voi.

Sauli Niinistö tupakoi ja hänestä tuli presidentti. Miten suuri menestystä selittävä tekijä on tupakoimattomuus? Tai kasvissyönti? Tai kasvohoidossa ja kampaajalla käynti? Nämä ovat niitä lillukanvarsia, epäolennaisuuksia itse asian kannalta.

Se oli esimerkki, ihminen voi valita tupakoiko vai ei, en sanonut mitään menestyksestä.

Vierailija kirjoitti:

Elämässä voi valita hyvin vähän asioita ja ne on yleensä ihan pikkuasioita. Jos te haluatte tehdä valintakysymyksen siitä, että hakeeko johonkin kouluun vai eikö hae niin kaikin mokomin. Minusta se ei ole varsinainen valinta. Mä käsitän valinnan niin, että sulle tarjotaan kahta opiskelupaikkaa, joista voit valita. Tai kahta työpaikkaa, kahta asuntoa, kahta miestä jne. 

Mulle ei ole elämässä tullut koskaan eteen tuollaisia valintatilanteita. Pääsääntöisesti on ollut vain yksi vaihtoehto mitä tehdä. Joko otan se ainoan työpaikan mihin pääsin tai en ota. No tietysti otan. Mutta ei se ole valinta. 

Ap:n esimerkissä toisella naisella on ollut huoleton ja turvattu elämä ja rahaa. Tietysti hän näyttää paremmalle ja on terveempi. Ilman tupakointiakin leskeksi joutuminen ja sen jälkeinen elämä on ollut raskasta ja kuluttavaa. Ehkä tupakka on ollut tälle naiselle sellainen lohduke, jonka turvin hän on kuitenkin jaksanut eteenpäin. Olisi se voinut olla suklaakin. Ja sen seurauksena ehkä diabetes ja ylipaino. Rikkaampi naisista ei ole tarvinnut tuollaisia lohdukkeita koska hänellä on ollut kaikki hyvin muutenkin.

Juuri nuo kaikki esimerkkisi ovat valintoja. "haenko tuohon kouluun.. En kuitenkaan pääse. En edes hae." tai "no yritetään nyt kuitenkin. Oho pääsin sisään!" valinta tehty.

Vierailija kirjoitti:

Elämä on valintoja sekä sattumaa ja onnea.

Tosiaan, tuolla ikäluokalla ei ollut kaikilla varaa opiskella. Oppikouluja oli vain kaupungeissa ja ne maksoivat. Nyt yliopisto-opintoja ajetaan jälleen maksullisiksi ja toisilla ei ole resursseja opiskella, vaikka lukupäätä olisikin.

Ja vaikka kuinka olisi fiksu, opiskelisi ja saisi hyvät paperit, voi silti jäädä huippu-ura saamatta. Hyvistä työpaikoista on niukkuutta. Pitää olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, tuntea oikeita tyyppejä. Kaikki menee suhteilla.

Jos on nyt 62v ikäinen, niin syntyi kutakuinkin vuonna 1955ja meni kouluun 1962. Neljä vuotta myöhemmin haettiin oppikouluun, mutta voi kauhistus - silloin oppikouluja oli lukuisissa maalaiskunnissa eikä enää vain kaupungeissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa valinnoista puhuminen. Ihminen ei tee valintoja.

Toiset tekevät valintoja, toiset heittäytyvät sivuhenkilöksi omassa elämässään.

Kukaan ei tee valintoja, toisilla käy tuuri ja kuvittelevat sen omiksi ansioikseen.

Kerro toki viimeisimmästä "valinnasta" jonka juuri sinä olet tehnyt niin revin sen kappaleiksi.

Jeesus mitä uhriutumista. Sinä voit ihan ttse vaikuttaa omaan elämääsi. En voi sietää ihmisiä jotka ajattelevat noin "minä olen lihava ja alkoholisti ja köyhä, koska synnyin nyt vaan tällaiseksi.." huhhuh.

Mistä tiedät että kirjoitat luuserille? Kenties kirjoituksen takana on elämässään menestynyt alfahenkilö jonka älykkyysosamäärä on vaikkapa 150.

"alfahenkilö"? :D

No kuule, eiköhän ole kaikille ihan selvää, että jos tulee valittamaan sitä miten elämässä mitään ei pysty valitsemaan itse eikä omalla toiminnalla ole vaikutusta, niin on aika selvää, että siellä joku elämänhallinnassaan huonommin pärjännyt tyytymätön ihminen yrittää perustella itselleen epäonnistumisiaan. 

Ja ohiksena vielä, että ei se korkea älykkyysosamäärä takaa vielä mitään, jos ihmisellä ei ole ymmärrystä siitä, miten elämässä ylipäätään toimitaan. 

T.eri kuin kommentoimasi

Onko siis esim. tutkija joka tietää etteivät ihmiset elämässä voi valita luonteenominaisuuksia, perimää, perhettä, elinympäristöä, sosiaalista asemaa. älykkyyttä, sopivaa aivokemiaa joka mahdollistaa luonteenlujuuden ja pitkänteisyyden,  jne. joilla saisi valmiudet onnistua elämässä yhtä hyvin kuin joku muilla vastaavilla omianisuuksilla siunattu, menettänyt elämänhallintansa. Se että tajuaa tämän ei vaadi elämänhallinnan menetystä. :)

Ei se aina ole valinnasta kiinni. Itse olen fiksu nuori nainen, joka sai opiskelupaikan yliopistosta. Aina ollut opiskelu mielekestä ja akateeminen tulevaisuus oli ns.taattu.

Noh, sairastuin vakavasti psyykkisesti, nyt väliaikaisella eläkkeellä, opintoja ei pysty kuin vähän tekemään, hoitoa on vaikea saada, lähes mahdotonta. Nyt sinnittelen päivästä toiseen ja itsemurhakin mielessä.

Että se niistä valinnoista.

Ei varmasti tarvitse mainita, etten ole koskaan seurustellut, perheestä on siis turha haaveilla (jo sairaus hankaloittaisi sitä), opinnot ei suju, kamalat velat päällä sairausajasta ja hoitokuluista.

Jos en olisi sairastunut, saattaisin itsekin uskoa tuohon "elämä on valintoja", "kyllä Suomessa kaikki hoituu".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa valinnoista puhuminen. Ihminen ei tee valintoja.

Toiset tekevät valintoja, toiset heittäytyvät sivuhenkilöksi omassa elämässään.

Kukaan ei tee valintoja, toisilla käy tuuri ja kuvittelevat sen omiksi ansioikseen.

Kerro toki viimeisimmästä "valinnasta" jonka juuri sinä olet tehnyt niin revin sen kappaleiksi.

No höpö höpö. Jotkut tekevät huonoja valintoja hyvistä lähtökohdista huolimatta, toiset tekevät hyviä valintoja huonoista lähtökohdista huolimatta. Onnella pääsee kyllä johonkin, mutta ei kovin pitkälle. Loppu on omasta työstä ja valintakyvystä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa valinnoista puhuminen. Ihminen ei tee valintoja.

Älä puhu paskaa.

Ihmisen koko elämä on valintoja.

Omasta tuttavapiiristä on samanlaisia kokemuksia kuin ketjun aloittajallakin.

Toiset sähläävät ja pilaavat kaiken mihin koskevat ja toiset -ne fiksut, ahkerat ja positiiviset- taas ovat yhteiskunnan huipulla.

Jopa oma puoliso ja hänen luuseriveljensä: teini-iästä lähtien toinen mennyt koko ajan ylös ja toinen koko ajan alas.

Yllä oleva kommentti heijastelee ns.kovia arvoja tyyliin "jokainen on oman onnensa seppä". Ei nähdä että kaikilla ei ole yhtä hyvät lähtökohdat. Päihdeperheestä tuleva psyykkisesti oireileva lapsi tai nuori on aivan eri asemassa kuin tasapainoisesta perheestä tuleva.

Vaikeasta taustasta tuleva ihminen voi tehdä hyviä valintoja vain jos tiedostaa oman tilanteensa ja saa riittävästi apua ongelmiinsa. Näin ei useinkaan käy jo siitä syystä että yhteiskunnan tarjoama apu on riittämätöntä ja ammattitaidotonta.

Esim. mielenterveyskeskuksissa työskentelevät ovat alikoulutettuja työn vaativuuteen ja asiakkaiden ongelmiin nähden. Sairaanhoitaja ei ole pätevä antamaan keskusteluapua ihmiselle jonka problematiikka vaatisi terapeuttista erityisosaamista. Siksi niin moni jää vaille riittävää apua eikä pääse eteenpäin elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa valinnoista puhuminen. Ihminen ei tee valintoja.

Toiset tekevät valintoja, toiset heittäytyvät sivuhenkilöksi omassa elämässään.

Kukaan ei tee valintoja, toisilla käy tuuri ja kuvittelevat sen omiksi ansioikseen.

Kerro toki viimeisimmästä "valinnasta" jonka juuri sinä olet tehnyt niin revin sen kappaleiksi.

En ole edellinen, mutta olen mm. valinnut nykyisen työpaikkani reilu vuosi sitten.

Vierailija kirjoitti:

Ei se aina ole valinnasta kiinni. Itse olen fiksu nuori nainen, joka sai opiskelupaikan yliopistosta. Aina ollut opiskelu mielekestä ja akateeminen tulevaisuus oli ns.taattu.

Noh, sairastuin vakavasti psyykkisesti, nyt väliaikaisella eläkkeellä, opintoja ei pysty kuin vähän tekemään, hoitoa on vaikea saada, lähes mahdotonta. Nyt sinnittelen päivästä toiseen ja itsemurhakin mielessä.

Että se niistä valinnoista.

Ei varmasti tarvitse mainita, etten ole koskaan seurustellut, perheestä on siis turha haaveilla (jo sairaus hankaloittaisi sitä), opinnot ei suju, kamalat velat päällä sairausajasta ja hoitokuluista.

Jos en olisi sairastunut, saattaisin itsekin uskoa tuohon "elämä on valintoja", "kyllä Suomessa kaikki hoituu".

Hoitokuluista kamalat velat? Suomessa? Really? Oikeinko muutama tonni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokoomuslaisia linjoilla! :) Tietysti voi valita asioita, mutta ne valinnat yksin eivät johda menestykseen. Esimerkiksi persoonallisuus ja ulkonäkö ovat asioita, jotka vaikuttavat työn saantiin ja ihmissuhteisiin. Ap:n esimerkissä köyhä oli leski. Millä tavalla tämänkin asian on voinut valita?

Tiedoksesi, että minä joka kirjoitin sen menestyneen hoidetun naisen elävän ehkä pelkkää hyvältä näyttävää kulissielämää, vaikka oikea elämä on paskaa, olen kokoomuslainen.

Veikkaanpa noiden edustavan jotain ihan muuta poliittista suuntausta, jotka luulevat köyhän olevan onneton ja keskiluokkaisen siistiltä näyttävän ihmisen onnellinen.

Oikeassa siis olin! ;) Pari viikkoa sitten uutisoitiin tutkimuksesta tai kyselystä, jonka mukaan Kokoomus on ainoa puolue, jonka jäsenet uskoo kaikilla ihmisillä olevan samat mahdollisuudet menestyä. Tähän viittasin.

On eriasia uskoa että kaikilla on just samat mahdollisuudet kuin uskoa että jokainen voi VAIKUTTAA. Vaikka kuinka selität ettei ihminen voi tupakoinnilleen mitään, niin kyllä hän voi.

Sauli Niinistö tupakoi ja hänestä tuli presidentti. Miten suuri menestystä selittävä tekijä on tupakoimattomuus? Tai kasvissyönti? Tai kasvohoidossa ja kampaajalla käynti? Nämä ovat niitä lillukanvarsia, epäolennaisuuksia itse asian kannalta.

Sauli Niinistö on lisäksi leski. Huono homma, tupakoiva leski, ap:n aloituksen kaltainen luuseri.

Vierailija kirjoitti:

Ei se aina ole valinnasta kiinni. Itse olen fiksu nuori nainen, joka sai opiskelupaikan yliopistosta. Aina ollut opiskelu mielekestä ja akateeminen tulevaisuus oli ns.taattu.

Noh, sairastuin vakavasti psyykkisesti, nyt väliaikaisella eläkkeellä, opintoja ei pysty kuin vähän tekemään, hoitoa on vaikea saada, lähes mahdotonta. Nyt sinnittelen päivästä toiseen ja itsemurhakin mielessä.

Että se niistä valinnoista.

Ei varmasti tarvitse mainita, etten ole koskaan seurustellut, perheestä on siis turha haaveilla (jo sairaus hankaloittaisi sitä), opinnot ei suju, kamalat velat päällä sairausajasta ja hoitokuluista.

Jos en olisi sairastunut, saattaisin itsekin uskoa tuohon "elämä on valintoja", "kyllä Suomessa kaikki hoituu".

Minäkin sairastuin vakavasti, mutta päätin ettei koko elämäni ollut siinä. Teen kaiken mihin pystyn, ehkä erilaisia valintoja kuin ennen sairautta mutta parhaani mukaan. Minullako vain kävi joku tuuri että päätin ettei sairaus pilaa koko elämääni? Ja jos olisin antanut pilata niin ei olisi käynyt tuuri?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämässä voi valita hyvin vähän asioita ja ne on yleensä ihan pikkuasioita. Jos te haluatte tehdä valintakysymyksen siitä, että hakeeko johonkin kouluun vai eikö hae niin kaikin mokomin. Minusta se ei ole varsinainen valinta. Mä käsitän valinnan niin, että sulle tarjotaan kahta opiskelupaikkaa, joista voit valita. Tai kahta työpaikkaa, kahta asuntoa, kahta miestä jne. 

Mulle ei ole elämässä tullut koskaan eteen tuollaisia valintatilanteita. Pääsääntöisesti on ollut vain yksi vaihtoehto mitä tehdä. Joko otan se ainoan työpaikan mihin pääsin tai en ota. No tietysti otan. Mutta ei se ole valinta. 

Ap:n esimerkissä toisella naisella on ollut huoleton ja turvattu elämä ja rahaa. Tietysti hän näyttää paremmalle ja on terveempi. Ilman tupakointiakin leskeksi joutuminen ja sen jälkeinen elämä on ollut raskasta ja kuluttavaa. Ehkä tupakka on ollut tälle naiselle sellainen lohduke, jonka turvin hän on kuitenkin jaksanut eteenpäin. Olisi se voinut olla suklaakin. Ja sen seurauksena ehkä diabetes ja ylipaino. Rikkaampi naisista ei ole tarvinnut tuollaisia lohdukkeita koska hänellä on ollut kaikki hyvin muutenkin.

Juuri nuo kaikki esimerkkisi ovat valintoja. "haenko tuohon kouluun.. En kuitenkaan pääse. En edes hae." tai "no yritetään nyt kuitenkin. Oho pääsin sisään!" valinta tehty.

Ei se ole mikään valinta jos laittaa 6 hakutoivetta ja pääsee siihen kuudenteen, jonka laittoi vain sen takia, että jotakin piti keksiä. Se on silloin tilanne, että pitää vaan mennä paikkaan, jonne ei oikeasti halua. Tai olla menemättä. Näen valinnan sellaisena, jonka yksilö itsekin mielellään haluaa valita. Sanaan valinta liittyy minusta myönteisyys ja mielekkyys. 

Vierailija kirjoitti:

Ainahan siitä puhutaan, kuinka sekä hyvä- että huono-osaisuus kasautuvat samoille ihmisille, kuinka elintavat ja koulutus kulkevat käsi kädessä jne. Vaan harvoin saa nähdä tästä niin elävän esimerkin kun minulle sattui tällä viikolla.

Ensin tapaaminen vanhalla työkaveriporukalla. Porukassa pian eläkkeelle jäämässä oleva entinen kollega, kukkea 62 vee. Kauniisti raidoitetut hiukset, istuva huopatakki, kiiltävät nahkasaappaat. juuri tullut miehensä kanssa etelänmatkalat, joten pukeva päivetys, hyvät hampaat, iloinen nauru. Korkeakoulututkinto, akateeminen ammatti, onnistunut avioliitto, lapset ja lapsenlapset läheisiä. Iso omistusasunto hyvällä paikalla on kotina. Hillitysti alkoholia, ei ole koskaan polttanut, sen sijaan matkustellut paljon, lukenut paljon, iso ystäväpiiri. Naurua, laulua, rapujuhlia.

Pari päivää myöhemmin käynti sairaalassa keuhkotautiosastolla vanhaa sukulaistätiä tapaamassa. Pinttynyt tupakoitsija, tehnyt ikänsä raskasta kuluttavaa työtä, ei koulutusta, leski, ei lapsenlapsia. Nyt diagnoosina keuhkoahtaumatauti, happiviikset ja tippaletku sängyn vieressä. Harmaa iho, harmaat hiukset, maksaläiskäiset ranteet ohuet kuin tulitikut, jatkuva rykiminen. Kipuja siellä ja täällä. Asuntona pieni mökki kaukana kaikesta.

Ja äkkiä tajuan, että nämä kaksi samassa kaupungissa, samassa hyvinvointivaltiossa syntynyttä naista ovat lähes päivälleen samanikäisiä, vaikka jälkimmäinen näyttää ensimmäistä viisitoista vuotta vanhemmalta. Mutta tehneet erilaisia valintoja koko ikänsä. Ja tulos on tässä.

Niin surullista. Tupakointi todellakin varastaa savuttelijalta terveyden, hyvän vanhuuden, raikkaan hengityksen ja terveet hampaat.

Ja vaikka kuinka yhteiskunnan taholta yritettäisiin tällaisia eroja tasata, se ei onnistu koska ihmiset ovat pohjimmiltaan niin kovin erilaisia. :-/

Hyvä esimerkki yhteiskuntaluokkien välisistä eroista. Sanotaan että kaikille tulee elämässään vastaan vaikeuksia. Varmasti, mutta ne vain ovat aivan eri luokkaa riippuen siitä mihin yhteiskuntaluokkaan ja millaiseen perheeseen olet syntynyt.

Jollekin voi olla ensimmäinen suuri vastoinkäyminen keski-ikäisenä koettu avioero. Siihen asti kaikki on mennyt hyvin: tasapainoinen koti, hyvä koulutus ja terveys, mielekäs hyvinpalkattu työ, avioliitto ja terveet, hyvinpärjäävät lapset.

Sitten ehkä tuo avioero ja siitä selvittyä eteenpäin. Myöhemmin hyväkuntoisena hyvälle eläkkeelle. Matkustelua, nauttimista. Sitten on se toinen tarina jonka joku leipäjonossa tuntikausia seisoskeleva voisi kertoa...

Tupakka voi olla köyhän, yksinäisen pieni lohtu. Myös stressavassa elämäntilanteessa voi rööki alkaa palaa. Toiset polttaneet koko ikänsä eivätkä edes halua lopettaa. Itse en polta, olen pysyvässä virassa, asun omistusasunnossa, on lapsi jne. mutta en katso ketään alaspäin. Jokaisella on ihmisoikeus, vaikka ei elä ihannekuvan elämää. En pidä aikuisten tupakoitsijoiden moralisoinnista, jokainen tekee omat valintansa eikä tupakka tee todellakaan ihmisestä idioottia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokoomuslaisia linjoilla! :) Tietysti voi valita asioita, mutta ne valinnat yksin eivät johda menestykseen. Esimerkiksi persoonallisuus ja ulkonäkö ovat asioita, jotka vaikuttavat työn saantiin ja ihmissuhteisiin. Ap:n esimerkissä köyhä oli leski. Millä tavalla tämänkin asian on voinut valita?

Tiedoksesi, että minä joka kirjoitin sen menestyneen hoidetun naisen elävän ehkä pelkkää hyvältä näyttävää kulissielämää, vaikka oikea elämä on paskaa, olen kokoomuslainen.

Veikkaanpa noiden edustavan jotain ihan muuta poliittista suuntausta, jotka luulevat köyhän olevan onneton ja keskiluokkaisen siistiltä näyttävän ihmisen onnellinen.

Oikeassa siis olin! ;) Pari viikkoa sitten uutisoitiin tutkimuksesta tai kyselystä, jonka mukaan Kokoomus on ainoa puolue, jonka jäsenet uskoo kaikilla ihmisillä olevan samat mahdollisuudet menestyä. Tähän viittasin.

Paitsi että en ole tehnyt mitään oletusta kummankaan mahdollisuuksista.

Kyseenalaistin sinun yksisilmäisen oletuksesi siitä, että sillä tutullasi, jonka elämä näyttää ulospäin hienolta, olisi oikeasti ihana hyvä elämä, ja että sillä tutulla, jonka elämä ei näytä kliseisen materialistisen menestyneeltä, olisi epätäydellinen onneton elämä.

Olet juuttunut tuohon pinnalliseen kateusnäkökulmaan tehdessäsi päätelmiä muista ihmisistä.

En katso aukualaistani alaspäin, päinvastoin säälittää. Ja keuhkosairauksien osaston ilmapiiri on kaukana moralisoinnista. Siellä ei enää kinata, arvoteta tai vängätä tupakoinnista, kärsitään vain sen seurauksista.

Ap