Vauvani oppii umpimieliseksi suomalaiseksi, kiitos kaupassa vastaan tulevat yrmymielet!

Kyllä se vauvasi oppii katsekontaktin ja hymyilyn ennen kaikkea niiltä, joita enimmäkseen katselee eli sinulta ja mahd. muilta perheenjäseniltään.



Eikä kaupassa ohi vilahtavilta muilta asiakkailta.

Ja kyllä ne sosiaaliset valmiudet tulee kotoa lapselle, ei kauppareissuilta.

kalaiset turistit tulee juttelemaan suomalaiselle lapselle ihan innoissaan. Samaten muut etelä-Euroopan ihmiset, pikkasen on erilainen suhtautuminen lapsiin. Suomalaiset ääliöt märisee, jos kaupassa joku lapsi kehtaa kassajonossa yrittää jutella (täällä ollut ketju siitäkin)

Sen sijaan että saisi energiaa siitä ,että tekee lapselle hyvän mielen.



Tän kansan enemmistö on oikeasit surkean elinkelvotonta.

Ei se oo multa mitenkään pois jos hymyilen, mutta keltä se on pois jos en hymyile? Sun lapseltako?

Hanki hyvä ihminen oikea elämä, jos jaksat tollasesta kantaa huolta. Tai muuta johonkin ilosten ihmisten maahan.

Onneksi vielä tapaa muitakin samanlaisia iloisia ja sosiaalisia lapsia, mutta enemmistöstä huomaa, että vanhempien tapa kyräillä vieraita on jo tarttunut lapsiin.

Hämmästys onkin suuri, kun juuri muut eivät osaakaan hymyillä/osoittaa edes primitiimisenkään kanssakäymisen alkeita.

Pian huomataan, ettei noita mörökölleitä kannata katsekontaktia etsiä saati hymyillä. Parempi vaan pitää katse maassa tai oppia se väistämään.

Sinun vauvasi taitaa olla ruma.

Mutta jonninjoutavaa nurista siitä, että lapsesi muka muuttuu umpimieliseksi satunnaisten kauppakontaktien takia. Eli siitä bla-bla-blaa.



Turhaa sinun on yrittää väittää kaikkia sinun kanssasi eri mieltä olevia yrmyiksi. Se on todella alkeellista keskustelutyyliä.



-2-

Tai sitten sellanen huutaja hirviö.

Kyllä ne suloset lapset saa hymyn huulille.

saavat huomiota enemmän kuin rumat. Samoin tummat, hieman eksoottisen näköiset enemmän kuin vaaleat. VAaleat saavat sitten ulkomailla taas huomiota. Ollaan puhuttu tästä kaveripiirissä. Meidän vauva oli huomattavan kaunis ihan pienenä. Tumma tukka ja silmät ja nuken piirteet. Häiritsemiseen asti joku aina roikkui (esim. ratikkamatkoilla) vaunujen yllä lepertelemässä. Taas pari vaaleaa ihan peruslasta tuttavapiirissäni eivät ole samanlaista huomiota saaneet. Toisesta heistä on myöhemmin kehkeytynyt todellinen pikkukaunotar, kun taas omani on nyt aika pulska eikä välttämättä mikään kaunotar (paitsi omille vanhemmilleen tietty)

No mikä sitten voisi olla syynä, kun kyllä ainakin minun lapselleni hymyillään. Ei yrmyillä ollenkaan. Ehkä syy onkin se, että minä olen hoikka, nätti ja ystävällinen. Entäs sinä?

Jätetään tuo ulkonäön puiminen. Keskitytään oleelliseen eli siihen, miten ihmeessä vauva oppii sosiaaliseksi oman kodin ulkopuolella, suurella osalla ihmisistä naama on rutussa kuin norsun vittu.



Älkää kysykö äidin painoa, kuppikokoa, hiusten & silmien väriä tai sitä kuinka hän onnistuu kauppareissun ajaksi rajamaan huulensa niin, että näyttää tarpeeksi viehättävältä. Niin, että jopa vauvallekin voidaan hymyillä.

No ei tässä tilanteessa voi jättää ulkonäön puimista. Jos ap:n vauvalle esitetään norsun vittua ja joidenkin muiden ihan muunlaista naamaa, niin kyllä se ulkoinen olemus oleellinen asia, vai voiko kyse olla paikoista missä liikutte. Me asumme Hgin keskustassa ja asioimme kaupoista lähinnä Stokkalla. Ehkä sitten jossa Perähikiän Prismassa on eri meininki. Muuttakaa pois sitten sieltä luuserilasta.

Mutta joo, kyllä se, ettei voi reagoida jonkun pienen lapsen yritykseen ottaa kontaktia, on pois siltä lapselta. Tai ehkei se nyt varsinaisesti ole pois lapselta, mutta jos sille hymyilisi sille lapselle, niin se saisi yhden hyvän kokemuksen elämässään lisää. Miksi siis pihdata jotain sellaista, mikä ei ole itseltä pois, mutta on kuitenkin lahja toiselle?

ja pienille ruttunaamoille vielä kahta leveämmin.

No ei paljoa hymyilytä, jos joku kalju ja leveänaamainen kakara toljottaa.

Nostetaans. Tässä kaikille laadukasta empatiaa pursuavaa lapsen sosiaalistumiseen liittyvää keskustelua. Opiksi, etenkin kaikille rumille ja epätoivoisille äideille, jotka lapsiaan hymyn toivossa perähikiän Salessa kärräävät ;=)



-ap, joka käy tässä välissä hankkimassa sitä elämää-

Sainhan hyvät naurut. Harvoin nämä jutut ovat oikeasti hauskoja, mutta nyt oli kyllä aika hyvä. Toisaalta on parempi lukea suoraa puhetta kuin liikaa lässyä. Itse odotan kolmatta enkä ikävä kyllä jaksa aina sitä Marko Bjurström positiivisuutta lukea joka jutusta. Jos ei yhtään kestä pientä vittuilua, niin sitten voi höllätä nyörejä. Odottajien pissa-kakka ym. täydelliset huoneiden sisustuskertomukset kyllä ovat pohjanoteeraus.

Aiheeseen: Totuushan on, että kaikenlaista sohlaajaa riittää, ei siitä kannata vetää hernettä nenään jos ei aina olla vaaville hymyilemässä. Vaikka totta on myös se, että tuntuu, että Suomi on aika lapsivihamielinen maa. Harva jaksaa muista kuin omista lapsistaan innostua, minkäs teet.

Vanhanen ressukka kehottaa kansaa lisääntymään, mutta lapset tuntuvat olevan joka paikassa vain tiellä.

Mummot ja keski-ikäiset ämmät ovat kyllä pahimpia vääränaamoja, tsorge vaan mummot ja keski-ikäiset mammat. Ehkä he ovat eläneet maailmassa, jossa ei tarvitse muita huomioida, mutta nykyinen kaupungissa asuminen kyllä helpottaa, jos osaa huomioida myös muut kuin itsensä.

Lapsettomat parikymppiset sen sijaan taitavat ajatella, että lapselle hymyileminen " ei oo coolia" .



Oikeesti noita lapselle lirkuttelevia mummia pitää joskus ihan tieltään potkia.



-itsekin kategoriaa " keski-ikäinen ämmä" , joka aina vastaa lapsen hymyyn, jos sen vain ehtii bongata-