Uusi miesystävä pyysi apua siivoukseen :(

Vierailija kirjoitti:

Täällä on verrattu tuota siivoamista muun tyyppiseen auttamiseen, mutta minusta lähes kaikki esitetyt esimerkit ontuu. Kotisiivouksessa on kyse säännöllisestä normaalielämään kuuluvasta työstä joka on useimmille kurjaa pakkopullaa. Sitä ei voi verrata erityistä asiantuntemusta vaativiin tehtäviin, sellaisiin töihin joista on mahdotonta tai lähes mahdotonta selvitä yksin (esim. muutto) tai sellaisiin, joista tekijä nauttii itsekin. Suursiivouksessa kestää vähintään päivän, eikä sitä voi myöskään verrata esim. lampun kiinnittämiseen jossa menee max vartti.

Itse olen lääkäri ja vastaan aina lähipiirille ammattikysymyksiin jos vaan osaan. Myös käytännön jutuissa on autettu lähipiirissä paljon, puolin ja toisin, se kuuluu minusta asiaan. Silti minusta ap:n heilan pyyntö on todella röyhkeä, ja menee yli sen mitä voidaan kohtuudella toiselta odottaa.

Olen jopa muuttanut erittäin monta kertaa ihan yksin. Pikkupakettiauto lainaan ja kamat sinne ja uuteen asuntoon. Kummankin asunnon siivous tyhjinä. Osaan ihan itse irtisanoa asunnot tai vuokrata uuden. Osaan ajaa autoa ja vuokrata muuttoauton.  Suurimman osan huonekaluja voi purkaa, jos ei jaksa kantaa. Ihmiset on uskomattoman avuttomia ja kädettömiä.

Muutamia kertoja on lähipiiriä ollut auttamassa; kivaa. Olen myös itse ollut auttamassa vastavuoroisesti.

*nainen*

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hjertta kirjoitti:

Olen törmännyt samanlaiseen. Ehdotettiin että romanttiseksi kauan odottamani lapsivapaa-iltani voitaisiin käyttää hänen yksiönsä siivoamiseen, että siinäpä mukavaa yhteistä tekemistä. No suostuin ja käytännössä hyödyin siitä sen verran että näin samalla mitä siivoaminen yhdessä hänen näkökulmastaan merkitsee, eli imuroidaan vähän keskeltä lattiaa, kerätään tavaraa eri kasoihin ja viedään lopuksi roskat. Minun luonani häntä ei huvittanut siivota koska se olisi ollut oman itsensä uhraamista minun vuokseni, näin siis tosiaan sanoi.

Jos jotain positiivista pitää etsiä niin voisi kuvitella että miehellä joka pyytää naista siivoamaan luokseen ei ole mitään salattavaa :) Ehkä se kannattaisikin suhteen alussa tehdä yhden kerran ja samalla pääsee tutustumaan miehen todelliseen sielunelämään tonkiessaan kaikki luurangot kaapista ;)  Jos myöhemmin ilmestyy jotain syytä epäillä asioita, voi käydä taas siivoamassa :D 

Tosiaan. Osoittaa luottamusta. Sitä moni ei tule ajatelleeksi. Tiedän ihmisiä jotka siivoavat ennen ammattisiivoojan tuloa:) pahimmat pois. Onhan se aikamoinen luottamuksen osoitus kun siivooja pääsee näkemään "kaikki" asunto/ koti muuten paljastaa ihmisestä paljon ihmisenä ja persoonana.

Luottamusta tosiaan - kuten äitiin?  Olen aina jotenkin yhdistäntyt kodintoitovelvollisuustoiveikkuuden miehessä siihen, että pitää naista äitinä. Äiti huoltaa.

Oma ongelmani tuossa kohdin on se, että haluan seksuaalisen suhteen miehen kanssa - äitikategoriaan pistäminen sammuttaa halua minussa.

Haluan olla mieluummin seksikohde kuin huoltosuhde sille miehelle, jonka kanssa olen. Eikö aikuisen ihmisen pitäisi pystyä itsensä (edes - saati ne tulevat lapset?) huoltamaan?

AP kirjoitti, että mies oikein innostui  kun kuuli että hän on siivooja. Ei ihme, että AP:kin halut latistui - minä tosiaan kyllä edellytän, että se innostuminen minusta tulee tasan jostain muusta substanssista kuin siivoaminen.

Mustaa ja valkoista. Tai harmaansävyjä. Mulla nimenomaan intohimoisessa suhteessa uskalsi pyytää apua. Kun tiesi että seksi toimi, niin kyllähän se toinen sen sängyn kokoaa. Se on vain niinku by the way, kiva kun tulit tänne, mun sänky on vielä osissa.

AP:llä ja miehellä nyt ei ollut juuri mitään suhteita vielä - AP kirjoitti, että ihan suhteen alussa mies pyysi suursiivousta.  Siinä ihan sinun musta-valkoisesi: oli mustaa kun ensimmäisenä kysytään siivoamaan. Varmaan onkin parempi tekniikka ensin panna sitä muutama viikko ja pyytää sitten vasta ilmaistöihin?

Sängyn kokoamiseen menee 1 h jos homman osaa, suursiivoukseen 10 h.  Sänky kootaan kerran, viikkosiivous on viikoittain.

Niin, siksihän mä kysyinkin oliko kirjoituksessani päätä tai häntää. ;-D

Ja että tuli vain ikävä ystävää, joka suostui kokoamaan ja minä oikein erityisesti skarppasin lattiani pesussa ihan esileikiksi kera valkkarin!

Nähty henkilöitä joille ei taas mikään kelpaa, pyysivät kyllä talkooväkeä, joku vika löytyi, että melkein suuri etuoikeus avustaa heitä.  Ville on työnsä tehnyt, Ville saa mennä -tyyliin.  Olihan isäntä tosin taitava ja osaava omissa töissään, ei vaan hyväksynyt muutkin saattoivat olla.

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisevaa on vastavuoroisuus. Jos joku meinaa olla pelkästään saama puolella ja vielä toisen vaivaa vähätellen, ei jatkoon.

Täällä on ikuinen autonkorjaus nostettu esille useaan kertaan. Tiedoksi: nykyautoja ei juuri voi edes korjata ns. kotona, ne on niin tietokonepohjaisia. Eli se on autonrenkaiden vaihto mitä kotona max tehtään. Toiseksi: erittäin harvoissa paikoissa on tilaa tehdä tämän tyyppistä. Autoa ei saa edes pestä kaupunkiympäristössä omassa pihassaa ja nainen osaa kyllä ajaa sen auton pesulaan siinä kuin mieskin (kuten myös huoltoon). Ainut työ tässä on se pankkikortin käyttäminen maksupäätteellä.

Miehen olisikin pitänyt tässä heti tarjota AP:lle - tai ensin - 20 tunnin täyskorjausta/huoltoa autoonsa. Pesut, vahaukset, imuroinnit ym. päälle. Vaikka näin keväällä, kun on renkaidenvaihtokin. Samana viikoloppuna.

Oletan, että kumpikin ostaa itse kaikki tarvikkeet ja aineet omaansa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hjertta kirjoitti:

Olen törmännyt samanlaiseen. Ehdotettiin että romanttiseksi kauan odottamani lapsivapaa-iltani voitaisiin käyttää hänen yksiönsä siivoamiseen, että siinäpä mukavaa yhteistä tekemistä. No suostuin ja käytännössä hyödyin siitä sen verran että näin samalla mitä siivoaminen yhdessä hänen näkökulmastaan merkitsee, eli imuroidaan vähän keskeltä lattiaa, kerätään tavaraa eri kasoihin ja viedään lopuksi roskat. Minun luonani häntä ei huvittanut siivota koska se olisi ollut oman itsensä uhraamista minun vuokseni, näin siis tosiaan sanoi.

Jos jotain positiivista pitää etsiä niin voisi kuvitella että miehellä joka pyytää naista siivoamaan luokseen ei ole mitään salattavaa :) Ehkä se kannattaisikin suhteen alussa tehdä yhden kerran ja samalla pääsee tutustumaan miehen todelliseen sielunelämään tonkiessaan kaikki luurangot kaapista ;)  Jos myöhemmin ilmestyy jotain syytä epäillä asioita, voi käydä taas siivoamassa :D 

Tosiaan. Osoittaa luottamusta. Sitä moni ei tule ajatelleeksi. Tiedän ihmisiä jotka siivoavat ennen ammattisiivoojan tuloa:) pahimmat pois. Onhan se aikamoinen luottamuksen osoitus kun siivooja pääsee näkemään "kaikki" asunto/ koti muuten paljastaa ihmisestä paljon ihmisenä ja persoonana.

Luottamusta tosiaan - kuten äitiin?  Olen aina jotenkin yhdistäntyt kodintoitovelvollisuustoiveikkuuden miehessä siihen, että pitää naista äitinä. Äiti huoltaa.

Oma ongelmani tuossa kohdin on se, että haluan seksuaalisen suhteen miehen kanssa - äitikategoriaan pistäminen sammuttaa halua minussa.

Haluan olla mieluummin seksikohde kuin huoltosuhde sille miehelle, jonka kanssa olen. Eikö aikuisen ihmisen pitäisi pystyä itsensä (edes - saati ne tulevat lapset?) huoltamaan?

AP kirjoitti, että mies oikein innostui  kun kuuli että hän on siivooja. Ei ihme, että AP:kin halut latistui - minä tosiaan kyllä edellytän, että se innostuminen minusta tulee tasan jostain muusta substanssista kuin siivoaminen.

Mustaa ja valkoista. Tai harmaansävyjä. Mulla nimenomaan intohimoisessa suhteessa uskalsi pyytää apua. Kun tiesi että seksi toimi, niin kyllähän se toinen sen sängyn kokoaa. Se on vain niinku by the way, kiva kun tulit tänne, mun sänky on vielä osissa.

AP:llä ja miehellä nyt ei ollut juuri mitään suhteita vielä - AP kirjoitti, että ihan suhteen alussa mies pyysi suursiivousta.  Siinä ihan sinun musta-valkoisesi: oli mustaa kun ensimmäisenä kysytään siivoamaan. Varmaan onkin parempi tekniikka ensin panna sitä muutama viikko ja pyytää sitten vasta ilmaistöihin?

Sängyn kokoamiseen menee 1 h jos homman osaa, suursiivoukseen 10 h.  Sänky kootaan kerran, viikkosiivous on viikoittain.

Niin, siksihän mä kysyinkin oliko kirjoituksessani päätä tai häntää. ;-D

Ja että tuli vain ikävä ystävää, joka suostui kokoamaan ja minä oikein erityisesti skarppasin lattiani pesussa ihan esileikiksi kera valkkarin!

Kinkyn puolelle: lattiavahaus sopivissa vaatteissa ja viinin kera esileikkinä. Se oli muuten oma lattiasi ymmärsin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hjertta kirjoitti:

Olen törmännyt samanlaiseen. Ehdotettiin että romanttiseksi kauan odottamani lapsivapaa-iltani voitaisiin käyttää hänen yksiönsä siivoamiseen, että siinäpä mukavaa yhteistä tekemistä. No suostuin ja käytännössä hyödyin siitä sen verran että näin samalla mitä siivoaminen yhdessä hänen näkökulmastaan merkitsee, eli imuroidaan vähän keskeltä lattiaa, kerätään tavaraa eri kasoihin ja viedään lopuksi roskat. Minun luonani häntä ei huvittanut siivota koska se olisi ollut oman itsensä uhraamista minun vuokseni, näin siis tosiaan sanoi.

Jos jotain positiivista pitää etsiä niin voisi kuvitella että miehellä joka pyytää naista siivoamaan luokseen ei ole mitään salattavaa :) Ehkä se kannattaisikin suhteen alussa tehdä yhden kerran ja samalla pääsee tutustumaan miehen todelliseen sielunelämään tonkiessaan kaikki luurangot kaapista ;)  Jos myöhemmin ilmestyy jotain syytä epäillä asioita, voi käydä taas siivoamassa :D 

Tosiaan. Osoittaa luottamusta. Sitä moni ei tule ajatelleeksi. Tiedän ihmisiä jotka siivoavat ennen ammattisiivoojan tuloa:) pahimmat pois. Onhan se aikamoinen luottamuksen osoitus kun siivooja pääsee näkemään "kaikki" asunto/ koti muuten paljastaa ihmisestä paljon ihmisenä ja persoonana.

Luottamusta tosiaan - kuten äitiin?  Olen aina jotenkin yhdistäntyt kodintoitovelvollisuustoiveikkuuden miehessä siihen, että pitää naista äitinä. Äiti huoltaa.

Oma ongelmani tuossa kohdin on se, että haluan seksuaalisen suhteen miehen kanssa - äitikategoriaan pistäminen sammuttaa halua minussa.

Haluan olla mieluummin seksikohde kuin huoltosuhde sille miehelle, jonka kanssa olen. Eikö aikuisen ihmisen pitäisi pystyä itsensä (edes - saati ne tulevat lapset?) huoltamaan?

AP kirjoitti, että mies oikein innostui  kun kuuli että hän on siivooja. Ei ihme, että AP:kin halut latistui - minä tosiaan kyllä edellytän, että se innostuminen minusta tulee tasan jostain muusta substanssista kuin siivoaminen.

Mustaa ja valkoista. Tai harmaansävyjä. Mulla nimenomaan intohimoisessa suhteessa uskalsi pyytää apua. Kun tiesi että seksi toimi, niin kyllähän se toinen sen sängyn kokoaa. Se on vain niinku by the way, kiva kun tulit tänne, mun sänky on vielä osissa.

AP:llä ja miehellä nyt ei ollut juuri mitään suhteita vielä - AP kirjoitti, että ihan suhteen alussa mies pyysi suursiivousta.  Siinä ihan sinun musta-valkoisesi: oli mustaa kun ensimmäisenä kysytään siivoamaan. Varmaan onkin parempi tekniikka ensin panna sitä muutama viikko ja pyytää sitten vasta ilmaistöihin?

Sängyn kokoamiseen menee 1 h jos homman osaa, suursiivoukseen 10 h.  Sänky kootaan kerran, viikkosiivous on viikoittain.

Niin, siksihän mä kysyinkin oliko kirjoituksessani päätä tai häntää. ;-D

Ja että tuli vain ikävä ystävää, joka suostui kokoamaan ja minä oikein erityisesti skarppasin lattiani pesussa ihan esileikiksi kera valkkarin!

Kinkyn puolelle: lattiavahaus sopivissa vaatteissa ja viinin kera esileikkinä. Se oli muuten oma lattiasi ymmärsin?

Niin. Oma lattia tai ei oma vaan vuokranantajan. Vaatteet? Varmaan pikkarit ja toppi koska huhkin yssikseni issekseni. Ja mies nauroi puhelimessa aina sille miten siivoan lauantaiaamuna pikku häissä, pienissä päissä. ;-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

siiris kirjoitti:

Suurin osa naisista olettaa saavansa ilmaisia apuja sekä muilta naisilta että miehiltä. Tässä ketjua lukiessani tuli mieleen elämän varrelta useampikin juttu:) Eihän sitä tietysti tarvitse suostua mutta se on sitten sen merkki että ei arvosta toista sen vertaa ja suhteelle ei ole sitten tilaa. Niin selkeää. Eli tässäkin voitti sekä ap että mies. Mies etsi luultavasti hyväsydämistä reilua naista. Mistäs ap tietää millainen palkinto mies loppujen lopuksi olisi ollut ja kuinka moninkertaisesti siivous olisi tullut positiivisesti takaisin. Itseasiassa aika moni suhde on alkanut niin että mies on pyytänyt naista kotiinsa siivoamaan ja siinä on sitten asiat johtaneet yhdestä toiseen:D Mun sympatiat on miehen puolella. 

Mun oma mies ei missään nimessä suostunut että olisin tehnyt mitään kotitöitä hänen poikamiesboksissaan. se ei todellakaan tarkoittanut sitä ettei hän olisi kuvitellut että teen ne sitten myöhemmin kun ollaan muutettu yhteen:) 

Niinpä. Sitä ap ei saanut koskaan tietää.

Mä olen pyytänyt ihastusta ihan suhteen alussa kokoamaan sänkyni kun muutin lapseni kanssa hoas:in asuntoon. Hän on koonnut sen. Tämä mies taas on aina ihaillut miten lattiani kiiltävät, että niiltä kuulemma voisi vaikka syödä. Mä puunasin oikein ilolla joka kerta lattiani kiiltäväksi kun hän tuli kylään.

Silti mä taas mielelläni maleksin kaikki lapsivapaat viikonloput hänen luonaan ydinkeskustassa vaikka siellä vessa olikin pesemättä, tiskit tiskaamatta ja joskus jopa kämppäkavereitakin. Tykkäsin aina olosta hänen luonaan enkä millään olisi halunnut lähteä kotiini. Eikä tämä mies koskaan muistaakseni tehnyt minulle erityisesti ruokaa. Kerran hän kyllä valmisti janssoninkiusauksen ja oli siitä todella ylpeä.

Vuosien varrella minäkin muutin aina välillä ja taas pyysin apua johonkin kokoamiseen. Mies tarttui tuumasta toimeen ja leikki Ikean kirjahyllyn kanssa monta tuntia. Se oli aivan älyttömän seksikästä kun hyvännäköinen kundi oli selvästi fiilareissa onnistuttuaan taas.

Minä en kuitenkaan ollut ammaltiltani siivooja eikä mies ollut rakennusmies. Me olimme parikymppisiä sosiologian opiskelijoita ja ihailin aivan tajuttomasti tämän miehen älyä, kirjoitustaitoa, ulkonäköä, huumoria, kaikkea! Ja sitä miten hän kerran hoiti pientä tytärtäni, kun en saanut ketään muuta työvuoroni ajaksi lauantaina. He olivat muovailleet kuolleita eläimiä ja lämmittäneet einesmakaroonilaatikon! Lapsi palautettiin minulle kakka vaipassa. Aww. :)

Niin. En mä tiedä oliko tässä päätä tai häntää. Ikävä vain ystävää, joka suostui kokoamaan ja minä siivoamaan.

Kuten arvelinkin, nämä aloittajan kritisoijat ovat kaikki niitä ihmisiä, jotka eivät selviä mistään yksin. Siksi käydään ihmisten kimppuun jotka eivät itse pyydä apua joka pikkuasiaan ja jotka eivät myöskään siedä sitä muiden roikkumista. Itse viihdyn aikuisten seurassa, en lasten.

Osaan koota itse Ikean kirjahyllyt, en tarvitse siihen ketään. Eikä muuten kannata paljon kehuskella, jos sellaisen hyllyn kokoamiseen saa menemään monta tuntia. Miten ihmeessä avuttomuus on nostettu jalustalle tässä keskustelussa?

Olen siis se joka kokosi vaatekaappi hökötyksen ensitreffikumppanin kanssa. Kyseessä oli siis isompi kokonaisuus ja siihen meni koko ilta. En kyllä kritisoi ketään jos päättävät olla ryhtymättä vastaaviin juttuihin, mutta tämä tehtiin siis kahdestaan treffikumppanin ja muutaman siiderin kera. Ideana ei ollut siis joutua työleirille vaan puuhastella yhdessä. En sitten tiedä ollaanko tavallista puuhailevampaa porukkaa tms. Ymmärrän myös että monille kliseiset treffipyynnöt ovat hankalia ja arkisiin asioihin avuksi pyytäminen voi olla helpompaa kun suoraan "romanttisille treffeille" pyytäminen, sillä arkiseen pyyntöön vastaaminen tuntuu vähemmän kohtalokkaalta - jos ymmärrätte mitä ajan takaa tässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

siiris kirjoitti:

Suurin osa naisista olettaa saavansa ilmaisia apuja sekä muilta naisilta että miehiltä. Tässä ketjua lukiessani tuli mieleen elämän varrelta useampikin juttu:) Eihän sitä tietysti tarvitse suostua mutta se on sitten sen merkki että ei arvosta toista sen vertaa ja suhteelle ei ole sitten tilaa. Niin selkeää. Eli tässäkin voitti sekä ap että mies. Mies etsi luultavasti hyväsydämistä reilua naista. Mistäs ap tietää millainen palkinto mies loppujen lopuksi olisi ollut ja kuinka moninkertaisesti siivous olisi tullut positiivisesti takaisin. Itseasiassa aika moni suhde on alkanut niin että mies on pyytänyt naista kotiinsa siivoamaan ja siinä on sitten asiat johtaneet yhdestä toiseen:D Mun sympatiat on miehen puolella. 

Mun oma mies ei missään nimessä suostunut että olisin tehnyt mitään kotitöitä hänen poikamiesboksissaan. se ei todellakaan tarkoittanut sitä ettei hän olisi kuvitellut että teen ne sitten myöhemmin kun ollaan muutettu yhteen:) 

Niinpä. Sitä ap ei saanut koskaan tietää.

Mä olen pyytänyt ihastusta ihan suhteen alussa kokoamaan sänkyni kun muutin lapseni kanssa hoas:in asuntoon. Hän on koonnut sen. Tämä mies taas on aina ihaillut miten lattiani kiiltävät, että niiltä kuulemma voisi vaikka syödä. Mä puunasin oikein ilolla joka kerta lattiani kiiltäväksi kun hän tuli kylään.

Silti mä taas mielelläni maleksin kaikki lapsivapaat viikonloput hänen luonaan ydinkeskustassa vaikka siellä vessa olikin pesemättä, tiskit tiskaamatta ja joskus jopa kämppäkavereitakin. Tykkäsin aina olosta hänen luonaan enkä millään olisi halunnut lähteä kotiini. Eikä tämä mies koskaan muistaakseni tehnyt minulle erityisesti ruokaa. Kerran hän kyllä valmisti janssoninkiusauksen ja oli siitä todella ylpeä.

Vuosien varrella minäkin muutin aina välillä ja taas pyysin apua johonkin kokoamiseen. Mies tarttui tuumasta toimeen ja leikki Ikean kirjahyllyn kanssa monta tuntia. Se oli aivan älyttömän seksikästä kun hyvännäköinen kundi oli selvästi fiilareissa onnistuttuaan taas.

Minä en kuitenkaan ollut ammaltiltani siivooja eikä mies ollut rakennusmies. Me olimme parikymppisiä sosiologian opiskelijoita ja ihailin aivan tajuttomasti tämän miehen älyä, kirjoitustaitoa, ulkonäköä, huumoria, kaikkea! Ja sitä miten hän kerran hoiti pientä tytärtäni, kun en saanut ketään muuta työvuoroni ajaksi lauantaina. He olivat muovailleet kuolleita eläimiä ja lämmittäneet einesmakaroonilaatikon! Lapsi palautettiin minulle kakka vaipassa. Aww. :)

Niin. En mä tiedä oliko tässä päätä tai häntää. Ikävä vain ystävää, joka suostui kokoamaan ja minä siivoamaan.

Kuten arvelinkin, nämä aloittajan kritisoijat ovat kaikki niitä ihmisiä, jotka eivät selviä mistään yksin. Siksi käydään ihmisten kimppuun jotka eivät itse pyydä apua joka pikkuasiaan ja jotka eivät myöskään siedä sitä muiden roikkumista. Itse viihdyn aikuisten seurassa, en lasten.

Osaan koota itse Ikean kirjahyllyt, en tarvitse siihen ketään. Eikä muuten kannata paljon kehuskella, jos sellaisen hyllyn kokoamiseen saa menemään monta tuntia. Miten ihmeessä avuttomuus on nostettu jalustalle tässä keskustelussa?

Olen siis se joka kokosi vaatekaappi hökötyksen ensitreffikumppanin kanssa. Kyseessä oli siis isompi kokonaisuus ja siihen meni koko ilta. En kyllä kritisoi ketään jos päättävät olla ryhtymättä vastaaviin juttuihin, mutta tämä tehtiin siis kahdestaan treffikumppanin ja muutaman siiderin kera. Ideana ei ollut siis joutua työleirille vaan puuhastella yhdessä. En sitten tiedä ollaanko tavallista puuhailevampaa porukkaa tms. Ymmärrän myös että monille kliseiset treffipyynnöt ovat hankalia ja arkisiin asioihin avuksi pyytäminen voi olla helpompaa kun suoraan "romanttisille treffeille" pyytäminen, sillä arkiseen pyyntöön vastaaminen tuntuu vähemmän kohtalokkaalta - jos ymmärrätte mitä ajan takaa tässä.

On eri asia pyytää treffikumppania puuhaamaan yhdessä jotain kivaa, kuin pyytää tekemään yksin jotain, jota se pyydetty henkilö käytännössä inhoaa. 

Vierailija kirjoitti:

Aika moni huomiohakuisella tavalla häiriintynyt on innoissaan, jos tuttava on hoitaja. Luullaan että hoitaja haluaa vapaa-ajallaankin nähdä kaikkien känsät ja paiseet. Ei halua.

Hyvä ap, että jätit moisen loisen.

Ei tämä kaikilla liity huomiohakuisuuteen. Ei esim. minulla. 

En ihmettele jos olet sinkku, olet pelkkä siivooja ja vielä valikoit sulle sopivan miehen eli ottasit nyt sulle osoitetun säälin nöyränä vastaan.

Antti Holma ja Saara Turunen: "Olemme sika ja siivousnatsi."

On siinä kaverukset. ;-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

siiris kirjoitti:

Suurin osa naisista olettaa saavansa ilmaisia apuja sekä muilta naisilta että miehiltä. Tässä ketjua lukiessani tuli mieleen elämän varrelta useampikin juttu:) Eihän sitä tietysti tarvitse suostua mutta se on sitten sen merkki että ei arvosta toista sen vertaa ja suhteelle ei ole sitten tilaa. Niin selkeää. Eli tässäkin voitti sekä ap että mies. Mies etsi luultavasti hyväsydämistä reilua naista. Mistäs ap tietää millainen palkinto mies loppujen lopuksi olisi ollut ja kuinka moninkertaisesti siivous olisi tullut positiivisesti takaisin. Itseasiassa aika moni suhde on alkanut niin että mies on pyytänyt naista kotiinsa siivoamaan ja siinä on sitten asiat johtaneet yhdestä toiseen:D Mun sympatiat on miehen puolella. 

Mun oma mies ei missään nimessä suostunut että olisin tehnyt mitään kotitöitä hänen poikamiesboksissaan. se ei todellakaan tarkoittanut sitä ettei hän olisi kuvitellut että teen ne sitten myöhemmin kun ollaan muutettu yhteen:) 

Niinpä. Sitä ap ei saanut koskaan tietää.

Mä olen pyytänyt ihastusta ihan suhteen alussa kokoamaan sänkyni kun muutin lapseni kanssa hoas:in asuntoon. Hän on koonnut sen. Tämä mies taas on aina ihaillut miten lattiani kiiltävät, että niiltä kuulemma voisi vaikka syödä. Mä puunasin oikein ilolla joka kerta lattiani kiiltäväksi kun hän tuli kylään.

Silti mä taas mielelläni maleksin kaikki lapsivapaat viikonloput hänen luonaan ydinkeskustassa vaikka siellä vessa olikin pesemättä, tiskit tiskaamatta ja joskus jopa kämppäkavereitakin. Tykkäsin aina olosta hänen luonaan enkä millään olisi halunnut lähteä kotiini. Eikä tämä mies koskaan muistaakseni tehnyt minulle erityisesti ruokaa. Kerran hän kyllä valmisti janssoninkiusauksen ja oli siitä todella ylpeä.

Vuosien varrella minäkin muutin aina välillä ja taas pyysin apua johonkin kokoamiseen. Mies tarttui tuumasta toimeen ja leikki Ikean kirjahyllyn kanssa monta tuntia. Se oli aivan älyttömän seksikästä kun hyvännäköinen kundi oli selvästi fiilareissa onnistuttuaan taas.

Minä en kuitenkaan ollut ammaltiltani siivooja eikä mies ollut rakennusmies. Me olimme parikymppisiä sosiologian opiskelijoita ja ihailin aivan tajuttomasti tämän miehen älyä, kirjoitustaitoa, ulkonäköä, huumoria, kaikkea! Ja sitä miten hän kerran hoiti pientä tytärtäni, kun en saanut ketään muuta työvuoroni ajaksi lauantaina. He olivat muovailleet kuolleita eläimiä ja lämmittäneet einesmakaroonilaatikon! Lapsi palautettiin minulle kakka vaipassa. Aww. :)

Niin. En mä tiedä oliko tässä päätä tai häntää. Ikävä vain ystävää, joka suostui kokoamaan ja minä siivoamaan.

Kuten arvelinkin, nämä aloittajan kritisoijat ovat kaikki niitä ihmisiä, jotka eivät selviä mistään yksin. Siksi käydään ihmisten kimppuun jotka eivät itse pyydä apua joka pikkuasiaan ja jotka eivät myöskään siedä sitä muiden roikkumista. Itse viihdyn aikuisten seurassa, en lasten.

Osaan koota itse Ikean kirjahyllyt, en tarvitse siihen ketään. Eikä muuten kannata paljon kehuskella, jos sellaisen hyllyn kokoamiseen saa menemään monta tuntia. Miten ihmeessä avuttomuus on nostettu jalustalle tässä keskustelussa?

Olen siis se joka kokosi vaatekaappi hökötyksen ensitreffikumppanin kanssa. Kyseessä oli siis isompi kokonaisuus ja siihen meni koko ilta. En kyllä kritisoi ketään jos päättävät olla ryhtymättä vastaaviin juttuihin, mutta tämä tehtiin siis kahdestaan treffikumppanin ja muutaman siiderin kera. Ideana ei ollut siis joutua työleirille vaan puuhastella yhdessä. En sitten tiedä ollaanko tavallista puuhailevampaa porukkaa tms. Ymmärrän myös että monille kliseiset treffipyynnöt ovat hankalia ja arkisiin asioihin avuksi pyytäminen voi olla helpompaa kun suoraan "romanttisille treffeille" pyytäminen, sillä arkiseen pyyntöön vastaaminen tuntuu vähemmän kohtalokkaalta - jos ymmärrätte mitä ajan takaa tässä.

Tästä voi päätellä, että avunpyytäjäsi oli mm. seksikkäämpi ja halusit häntä enemmän kuin AP miestä, joka ehdotti suursiivousurakkaa (joka muuten ikkunanpesuineen on likaista ja raskasta fyysistä työtä).  Sinulle tarjoittiin siideriä - toinen olisi saanut Atria-einespizzaa, kun itse lämmittää (tulkintani AP:tä pyytäneen miehen taloustaidoista). Kolmanneksi: vaatekaappien kokoaminen ei kuulosta työltä, jota pitäisi koko tulevan suhteen ajan tehdä 3-4 h viikossa, siivous taas on tämäntyyppinen työ.

Minäkin naisena voisin lähteä siideripalkkalla auttamaan kaapin kokoamisessa. Siivoamaan en lähde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

siiris kirjoitti:

Suurin osa naisista olettaa saavansa ilmaisia apuja sekä muilta naisilta että miehiltä. Tässä ketjua lukiessani tuli mieleen elämän varrelta useampikin juttu:) Eihän sitä tietysti tarvitse suostua mutta se on sitten sen merkki että ei arvosta toista sen vertaa ja suhteelle ei ole sitten tilaa. Niin selkeää. Eli tässäkin voitti sekä ap että mies. Mies etsi luultavasti hyväsydämistä reilua naista. Mistäs ap tietää millainen palkinto mies loppujen lopuksi olisi ollut ja kuinka moninkertaisesti siivous olisi tullut positiivisesti takaisin. Itseasiassa aika moni suhde on alkanut niin että mies on pyytänyt naista kotiinsa siivoamaan ja siinä on sitten asiat johtaneet yhdestä toiseen:D Mun sympatiat on miehen puolella. 

Mun oma mies ei missään nimessä suostunut että olisin tehnyt mitään kotitöitä hänen poikamiesboksissaan. se ei todellakaan tarkoittanut sitä ettei hän olisi kuvitellut että teen ne sitten myöhemmin kun ollaan muutettu yhteen:) 

Niinpä. Sitä ap ei saanut koskaan tietää.

Mä olen pyytänyt ihastusta ihan suhteen alussa kokoamaan sänkyni kun muutin lapseni kanssa hoas:in asuntoon. Hän on koonnut sen. Tämä mies taas on aina ihaillut miten lattiani kiiltävät, että niiltä kuulemma voisi vaikka syödä. Mä puunasin oikein ilolla joka kerta lattiani kiiltäväksi kun hän tuli kylään.

Silti mä taas mielelläni maleksin kaikki lapsivapaat viikonloput hänen luonaan ydinkeskustassa vaikka siellä vessa olikin pesemättä, tiskit tiskaamatta ja joskus jopa kämppäkavereitakin. Tykkäsin aina olosta hänen luonaan enkä millään olisi halunnut lähteä kotiini. Eikä tämä mies koskaan muistaakseni tehnyt minulle erityisesti ruokaa. Kerran hän kyllä valmisti janssoninkiusauksen ja oli siitä todella ylpeä.

Vuosien varrella minäkin muutin aina välillä ja taas pyysin apua johonkin kokoamiseen. Mies tarttui tuumasta toimeen ja leikki Ikean kirjahyllyn kanssa monta tuntia. Se oli aivan älyttömän seksikästä kun hyvännäköinen kundi oli selvästi fiilareissa onnistuttuaan taas.

Minä en kuitenkaan ollut ammaltiltani siivooja eikä mies ollut rakennusmies. Me olimme parikymppisiä sosiologian opiskelijoita ja ihailin aivan tajuttomasti tämän miehen älyä, kirjoitustaitoa, ulkonäköä, huumoria, kaikkea! Ja sitä miten hän kerran hoiti pientä tytärtäni, kun en saanut ketään muuta työvuoroni ajaksi lauantaina. He olivat muovailleet kuolleita eläimiä ja lämmittäneet einesmakaroonilaatikon! Lapsi palautettiin minulle kakka vaipassa. Aww. :)

Niin. En mä tiedä oliko tässä päätä tai häntää. Ikävä vain ystävää, joka suostui kokoamaan ja minä siivoamaan.

Kuten arvelinkin, nämä aloittajan kritisoijat ovat kaikki niitä ihmisiä, jotka eivät selviä mistään yksin. Siksi käydään ihmisten kimppuun jotka eivät itse pyydä apua joka pikkuasiaan ja jotka eivät myöskään siedä sitä muiden roikkumista. Itse viihdyn aikuisten seurassa, en lasten.

Osaan koota itse Ikean kirjahyllyt, en tarvitse siihen ketään. Eikä muuten kannata paljon kehuskella, jos sellaisen hyllyn kokoamiseen saa menemään monta tuntia. Miten ihmeessä avuttomuus on nostettu jalustalle tässä keskustelussa?

Olen siis se joka kokosi vaatekaappi hökötyksen ensitreffikumppanin kanssa. Kyseessä oli siis isompi kokonaisuus ja siihen meni koko ilta. En kyllä kritisoi ketään jos päättävät olla ryhtymättä vastaaviin juttuihin, mutta tämä tehtiin siis kahdestaan treffikumppanin ja muutaman siiderin kera. Ideana ei ollut siis joutua työleirille vaan puuhastella yhdessä. En sitten tiedä ollaanko tavallista puuhailevampaa porukkaa tms. Ymmärrän myös että monille kliseiset treffipyynnöt ovat hankalia ja arkisiin asioihin avuksi pyytäminen voi olla helpompaa kun suoraan "romanttisille treffeille" pyytäminen, sillä arkiseen pyyntöön vastaaminen tuntuu vähemmän kohtalokkaalta - jos ymmärrätte mitä ajan takaa tässä.

Tästä voi päätellä, että avunpyytäjäsi oli mm. seksikkäämpi ja halusit häntä enemmän kuin AP miestä, joka ehdotti suursiivousurakkaa (joka muuten ikkunanpesuineen on likaista ja raskasta fyysistä työtä).  Sinulle tarjoittiin siideriä - toinen olisi saanut Atria-einespizzaa, kun itse lämmittää (tulkintani AP:tä pyytäneen miehen taloustaidoista). Kolmanneksi: vaatekaappien kokoaminen ei kuulosta työltä, jota pitäisi koko tulevan suhteen ajan tehdä 3-4 h viikossa, siivous taas on tämäntyyppinen työ.

Minäkin naisena voisin lähteä siideripalkkalla auttamaan kaapin kokoamisessa. Siivoamaan en lähde.

Täysin samaa mieltä. Voisin lähteä ihan mielelläni kasaamaan Ikean kaappia parin kylmän juoman voimalla, mutta en tod menisi kenenkään kämppää siivoamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

siiris kirjoitti:

Suurin osa naisista olettaa saavansa ilmaisia apuja sekä muilta naisilta että miehiltä. Tässä ketjua lukiessani tuli mieleen elämän varrelta useampikin juttu:) Eihän sitä tietysti tarvitse suostua mutta se on sitten sen merkki että ei arvosta toista sen vertaa ja suhteelle ei ole sitten tilaa. Niin selkeää. Eli tässäkin voitti sekä ap että mies. Mies etsi luultavasti hyväsydämistä reilua naista. Mistäs ap tietää millainen palkinto mies loppujen lopuksi olisi ollut ja kuinka moninkertaisesti siivous olisi tullut positiivisesti takaisin. Itseasiassa aika moni suhde on alkanut niin että mies on pyytänyt naista kotiinsa siivoamaan ja siinä on sitten asiat johtaneet yhdestä toiseen:D Mun sympatiat on miehen puolella. 

Mun oma mies ei missään nimessä suostunut että olisin tehnyt mitään kotitöitä hänen poikamiesboksissaan. se ei todellakaan tarkoittanut sitä ettei hän olisi kuvitellut että teen ne sitten myöhemmin kun ollaan muutettu yhteen:) 

Niinpä. Sitä ap ei saanut koskaan tietää.

Mä olen pyytänyt ihastusta ihan suhteen alussa kokoamaan sänkyni kun muutin lapseni kanssa hoas:in asuntoon. Hän on koonnut sen. Tämä mies taas on aina ihaillut miten lattiani kiiltävät, että niiltä kuulemma voisi vaikka syödä. Mä puunasin oikein ilolla joka kerta lattiani kiiltäväksi kun hän tuli kylään.

Silti mä taas mielelläni maleksin kaikki lapsivapaat viikonloput hänen luonaan ydinkeskustassa vaikka siellä vessa olikin pesemättä, tiskit tiskaamatta ja joskus jopa kämppäkavereitakin. Tykkäsin aina olosta hänen luonaan enkä millään olisi halunnut lähteä kotiini. Eikä tämä mies koskaan muistaakseni tehnyt minulle erityisesti ruokaa. Kerran hän kyllä valmisti janssoninkiusauksen ja oli siitä todella ylpeä.

Vuosien varrella minäkin muutin aina välillä ja taas pyysin apua johonkin kokoamiseen. Mies tarttui tuumasta toimeen ja leikki Ikean kirjahyllyn kanssa monta tuntia. Se oli aivan älyttömän seksikästä kun hyvännäköinen kundi oli selvästi fiilareissa onnistuttuaan taas.

Minä en kuitenkaan ollut ammaltiltani siivooja eikä mies ollut rakennusmies. Me olimme parikymppisiä sosiologian opiskelijoita ja ihailin aivan tajuttomasti tämän miehen älyä, kirjoitustaitoa, ulkonäköä, huumoria, kaikkea! Ja sitä miten hän kerran hoiti pientä tytärtäni, kun en saanut ketään muuta työvuoroni ajaksi lauantaina. He olivat muovailleet kuolleita eläimiä ja lämmittäneet einesmakaroonilaatikon! Lapsi palautettiin minulle kakka vaipassa. Aww. :)

Niin. En mä tiedä oliko tässä päätä tai häntää. Ikävä vain ystävää, joka suostui kokoamaan ja minä siivoamaan.

Kuten arvelinkin, nämä aloittajan kritisoijat ovat kaikki niitä ihmisiä, jotka eivät selviä mistään yksin. Siksi käydään ihmisten kimppuun jotka eivät itse pyydä apua joka pikkuasiaan ja jotka eivät myöskään siedä sitä muiden roikkumista. Itse viihdyn aikuisten seurassa, en lasten.

Osaan koota itse Ikean kirjahyllyt, en tarvitse siihen ketään. Eikä muuten kannata paljon kehuskella, jos sellaisen hyllyn kokoamiseen saa menemään monta tuntia. Miten ihmeessä avuttomuus on nostettu jalustalle tässä keskustelussa?

Olen siis se joka kokosi vaatekaappi hökötyksen ensitreffikumppanin kanssa. Kyseessä oli siis isompi kokonaisuus ja siihen meni koko ilta. En kyllä kritisoi ketään jos päättävät olla ryhtymättä vastaaviin juttuihin, mutta tämä tehtiin siis kahdestaan treffikumppanin ja muutaman siiderin kera. Ideana ei ollut siis joutua työleirille vaan puuhastella yhdessä. En sitten tiedä ollaanko tavallista puuhailevampaa porukkaa tms. Ymmärrän myös että monille kliseiset treffipyynnöt ovat hankalia ja arkisiin asioihin avuksi pyytäminen voi olla helpompaa kun suoraan "romanttisille treffeille" pyytäminen, sillä arkiseen pyyntöön vastaaminen tuntuu vähemmän kohtalokkaalta - jos ymmärrätte mitä ajan takaa tässä.

Tästä voi päätellä, että avunpyytäjäsi oli mm. seksikkäämpi ja halusit häntä enemmän kuin AP miestä, joka ehdotti suursiivousurakkaa (joka muuten ikkunanpesuineen on likaista ja raskasta fyysistä työtä).  Sinulle tarjoittiin siideriä - toinen olisi saanut Atria-einespizzaa, kun itse lämmittää (tulkintani AP:tä pyytäneen miehen taloustaidoista). Kolmanneksi: vaatekaappien kokoaminen ei kuulosta työltä, jota pitäisi koko tulevan suhteen ajan tehdä 3-4 h viikossa, siivous taas on tämäntyyppinen työ.

Minäkin naisena voisin lähteä siideripalkkalla auttamaan kaapin kokoamisessa. Siivoamaan en lähde.

Minäkin voisin lähteä jo toisilla treffeillä miehen kaveriksi kokoamaan vaatekaappia tai lipastoa, tykkään kasata huonekaluja, ja saan tehdä sitä liian harvoin. Siivoamista sen sijaan vihaan, mutta joudun omassa kodissa tekemään sitä parin päivän välein. En siis todellakaan lähde siivoamaan kenellekään uudelle tutulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on verrattu tuota siivoamista muun tyyppiseen auttamiseen, mutta minusta lähes kaikki esitetyt esimerkit ontuu. Kotisiivouksessa on kyse säännöllisestä normaalielämään kuuluvasta työstä joka on useimmille kurjaa pakkopullaa. Sitä ei voi verrata erityistä asiantuntemusta vaativiin tehtäviin, sellaisiin töihin joista on mahdotonta tai lähes mahdotonta selvitä yksin (esim. muutto) tai sellaisiin, joista tekijä nauttii itsekin. Suursiivouksessa kestää vähintään päivän, eikä sitä voi myöskään verrata esim. lampun kiinnittämiseen jossa menee max vartti.

Itse olen lääkäri ja vastaan aina lähipiirille ammattikysymyksiin jos vaan osaan. Myös käytännön jutuissa on autettu lähipiirissä paljon, puolin ja toisin, se kuuluu minusta asiaan. Silti minusta ap:n heilan pyyntö on todella röyhkeä, ja menee yli sen mitä voidaan kohtuudella toiselta odottaa.

Olen jopa muuttanut erittäin monta kertaa ihan yksin. Pikkupakettiauto lainaan ja kamat sinne ja uuteen asuntoon. Kummankin asunnon siivous tyhjinä. Osaan ihan itse irtisanoa asunnot tai vuokrata uuden. Osaan ajaa autoa ja vuokrata muuttoauton.  Suurimman osan huonekaluja voi purkaa, jos ei jaksa kantaa. Ihmiset on uskomattoman avuttomia ja kädettömiä.

Muutamia kertoja on lähipiiriä ollut auttamassa; kivaa. Olen myös itse ollut auttamassa vastavuoroisesti.

*nainen*

Joo, no siksi laitoinkin lähes mahdotonta. Useimmilla minun tuntemillani ihmisillä kun on ainakin muutamia huonekaluja, joita ei käytännössä voi kantaa yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hjertta kirjoitti:

Olen törmännyt samanlaiseen. Ehdotettiin että romanttiseksi kauan odottamani lapsivapaa-iltani voitaisiin käyttää hänen yksiönsä siivoamiseen, että siinäpä mukavaa yhteistä tekemistä. No suostuin ja käytännössä hyödyin siitä sen verran että näin samalla mitä siivoaminen yhdessä hänen näkökulmastaan merkitsee, eli imuroidaan vähän keskeltä lattiaa, kerätään tavaraa eri kasoihin ja viedään lopuksi roskat. Minun luonani häntä ei huvittanut siivota koska se olisi ollut oman itsensä uhraamista minun vuokseni, näin siis tosiaan sanoi.

Jos jotain positiivista pitää etsiä niin voisi kuvitella että miehellä joka pyytää naista siivoamaan luokseen ei ole mitään salattavaa :) Ehkä se kannattaisikin suhteen alussa tehdä yhden kerran ja samalla pääsee tutustumaan miehen todelliseen sielunelämään tonkiessaan kaikki luurangot kaapista ;)  Jos myöhemmin ilmestyy jotain syytä epäillä asioita, voi käydä taas siivoamassa :D 

Tosiaan. Osoittaa luottamusta. Sitä moni ei tule ajatelleeksi. Tiedän ihmisiä jotka siivoavat ennen ammattisiivoojan tuloa:) pahimmat pois. Onhan se aikamoinen luottamuksen osoitus kun siivooja pääsee näkemään "kaikki" asunto/ koti muuten paljastaa ihmisestä paljon ihmisenä ja persoonana.

Luottamusta tosiaan - kuten äitiin?  Olen aina jotenkin yhdistäntyt kodintoitovelvollisuustoiveikkuuden miehessä siihen, että pitää naista äitinä. Äiti huoltaa.

Oma ongelmani tuossa kohdin on se, että haluan seksuaalisen suhteen miehen kanssa - äitikategoriaan pistäminen sammuttaa halua minussa.

Haluan olla mieluummin seksikohde kuin huoltosuhde sille miehelle, jonka kanssa olen. Eikö aikuisen ihmisen pitäisi pystyä itsensä (edes - saati ne tulevat lapset?) huoltamaan?

AP kirjoitti, että mies oikein innostui  kun kuuli että hän on siivooja. Ei ihme, että AP:kin halut latistui - minä tosiaan kyllä edellytän, että se innostuminen minusta tulee tasan jostain muusta substanssista kuin siivoaminen.

Mustaa ja valkoista. Tai harmaansävyjä. Mulla nimenomaan intohimoisessa suhteessa uskalsi pyytää apua. Kun tiesi että seksi toimi, niin kyllähän se toinen sen sängyn kokoaa. Se on vain niinku by the way, kiva kun tulit tänne, mun sänky on vielä osissa.

AP:llä ja miehellä nyt ei ollut juuri mitään suhteita vielä - AP kirjoitti, että ihan suhteen alussa mies pyysi suursiivousta.  Siinä ihan sinun musta-valkoisesi: oli mustaa kun ensimmäisenä kysytään siivoamaan. Varmaan onkin parempi tekniikka ensin panna sitä muutama viikko ja pyytää sitten vasta ilmaistöihin?

Sängyn kokoamiseen menee 1 h jos homman osaa, suursiivoukseen 10 h.  Sänky kootaan kerran, viikkosiivous on viikoittain.

Niin, siksihän mä kysyinkin oliko kirjoituksessani päätä tai häntää. ;-D

Ja että tuli vain ikävä ystävää, joka suostui kokoamaan ja minä oikein erityisesti skarppasin lattiani pesussa ihan esileikiksi kera valkkarin!

Kinkyn puolelle: lattiavahaus sopivissa vaatteissa ja viinin kera esileikkinä. Se oli muuten oma lattiasi ymmärsin?

Niin. Oma lattia tai ei oma vaan vuokranantajan. Vaatteet? Varmaan pikkarit ja toppi koska huhkin yssikseni issekseni. Ja mies nauroi puhelimessa aina sille miten siivoan lauantaiaamuna pikku häissä, pienissä päissä. ;-)

Olisitko itse tykännyt, jos mies olisi heti alkuun pyytänyt sinua puunaamaan oman asuntonsa lattian kiiltäväksi? Siis ihan yksin, ilman että hän olisi edes leikkinyt auttavansa?

Mulle on aikoinaan tullut siivouspyyntöä/ehdotusta kahdelta eri mieheltä. Vaikka tunsin kummankin ennestään ja oltiin jonkin verran oltu yhteyksissä, niin silti se tuntui jotenkin kurjalta. En siis mennyt, enkä edes perustellut miksi en.

Jonkun kumman latistumisen se nosti. Vaikka ei edes ollut isompia tunteita kumpaankaan.

Kummatkin miehet alkoi tympäistä. Ei tapailtu sen jälkeen.

Kahvit olen juonut sen toisen kanssa kun törmättiin Shellillä, tää on muuten ihan tosi. DDD

Huom! Mies maksoi sen kahvin ja pullan. DDD

Tää on muuten ihan tosi, ei provo, siis kahvinjuontiepisodikin.

Ei kukaan halua miestä, joka on liian laiska siivoamaan omat jälkensä. Yleensä tällaiset ihmiset ovat laiskoja monessa muussakin asiassa ja silmää räpäyttämättä käyttävät läheisiään hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on verrattu tuota siivoamista muun tyyppiseen auttamiseen, mutta minusta lähes kaikki esitetyt esimerkit ontuu. Kotisiivouksessa on kyse säännöllisestä normaalielämään kuuluvasta työstä joka on useimmille kurjaa pakkopullaa. Sitä ei voi verrata erityistä asiantuntemusta vaativiin tehtäviin, sellaisiin töihin joista on mahdotonta tai lähes mahdotonta selvitä yksin (esim. muutto) tai sellaisiin, joista tekijä nauttii itsekin. Suursiivouksessa kestää vähintään päivän, eikä sitä voi myöskään verrata esim. lampun kiinnittämiseen jossa menee max vartti.

Itse olen lääkäri ja vastaan aina lähipiirille ammattikysymyksiin jos vaan osaan. Myös käytännön jutuissa on autettu lähipiirissä paljon, puolin ja toisin, se kuuluu minusta asiaan. Silti minusta ap:n heilan pyyntö on todella röyhkeä, ja menee yli sen mitä voidaan kohtuudella toiselta odottaa.

Totta kai voi verrata. Työ on työtä, vaatii se sitten erityisosaamista tai pelkästään maalaisjärkeä. Minä olen siivooja, eikä tulisi edes mieleen kysyä ilmaisia neuvoja esim. lääkäriltä. Maksan kyllä käyntini itse valitsemallani ammattilaisella.

Tässä tapauksessa on minusta varsin merkityksellistä, että pyydetty asia on luonteeltaan sellainen, jonka pyytäjä voisi varsin mainiosti tehdä itsekin mutta ei vaan jaksa/viitsi koska se on niin kurjaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua yritti eräs mies kerran iskeä tuolla taktiikalla.

Ihan komea, fiksun näköinen mies pysäytti minut puistossa kysyäkseen voisinko tulla siivoamaan hänen uuden asuntonsa  ö.ö

Oli kuulemma ostanut uuden asunnon ja se pitäisi saada siivottua että pääsee muuttamaan.

Kerroin miehelle ystävällisesti, että en ole kiinnostunut siivoushommasta, mutta ystäväni joka tekee keikkatöitä siivoojana voisi olla kiinnostunut. Se ei miehelle sopinut. Olisi välttämättä halunnut juuri minut siivoamaan asunnolleen.

Ystävääni exä yritti viekoitella takaisin, ja yksi myyntipuheen sisällöstä oli, että kun asuntokin on niin sotkussa ja olet niin hyvä siivoamaan.

Ei hemmetti :D Uskomatonta.