Lue keskustelun säännöt.
Luottaisitko mieheen joka on pettänyt aiemmassa suhteessaan?
18.04.2017 |
Mieheni kertoi omasta aloitteestaan että oli pettänyt exäänsä edellisessä suhteessa. Arvostan hänen rehellisyyttään (moni jättäisi tuollaisen kokonaan varmasti mainitsematta, varsinkin jos olisi aikeissa pettää uudestaan) mutta asia on silti jäänyt vaivaamaan mieltä. Miehen puolustus oli että heillä oli mennyt suhteessa pitkään huonosti ja nämä pettämiset (ainakin kaksi eri kertaa...) olivat sisältäneet "vain kännissä pussailua". Itseäni nuo syyt eivät kuitenkaan yhtään lohduta, sillä kyllähän jokaisessa uudessakin suhteessa voi tulla vaikeita kausia tai mikä tahansa kriisi joskus eteen. Ja jos känni on ollut madaltanut kynnystä pettää, pitäisi mielestäni aikuisen ihmisen lopettaa alkoholin käyttö jos ei itseään kännissä hallitse. Ja mitä se kertoo miehestäni, että ei ole suoraan eronnut jos suhde on ollut paska? Ahdistaa vaikka asiasta on aikaa ja meillä kaikki on ihan täydellistä...
Mutta sitten toisaalta; kukapa meistä ei olisi joskus entisissä suhteissa mokaillut, ja monihan ottaa myös opiksi virheistään... Olisiko mieheni kertonut tästä minulle ja sanonut katuvansa menneisyyttään, jos ei aidosti tarkottaisi sitä? Kannattaako minun verrata tätä suhdetta mihinkään toiseen? Olisi niin epäreilua olla antamatta ihanalle miehelle mahdollisuus. Mutta muuttuuko ihmiset ikinä oikeasti, vaikka haluaisivatkin itse kasvaa ja kehittyä itsensä takia? Olenko hullu jos päätän vain luottaa 100% ennen kuin muuhun annetaan aihetta?
Kommentit (84)
En luottaisi. Mieshän on sitä mieltä, että jos parisuhteessa menee huonosti, niin voi pussailla muita - eikä sekään ilmeisesti ole kovin kummoinen juttu, vain pussailua. Jep jep, kiva mies.
Turha seuraavan tyttöystävän valittaa siinä vaiheessa, että mies pettää; mieshän pettää vain, koska suhteessa menee huonosti (hänen mielestään).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ex miesystävä petti aiemmassa suhteessaan ja petti myös meidän suhteessa. Eksä ei kertonut tästä aiemmasta pettämisestä mitään, mutta silloin kun mulle paljastui että tulin petetyksi niin silloin mies vasta kertoi tuosta aiemmasta.
Itse luotan omaani vaikka hän myös petti exvaimoaan. Ihana mies. Uskon että oppinut virheestään. Toista ei voi muuttaa mutta itse voi muuttua omasta halustaan. Sitä paitsi ei pikkupettämisen antaisin anteeksikin. Tiedän että pystyisin koska niin tein exmiehenikin kanssa. Vasta rinnakkaissuhde sai jättämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä alan sääliä tuota miestä kyllä nyt.
Miksi? Luottaisitko itse täysin?
Kuten jo sanoin, luottaisin. Pari pussaamista juovuspäissä ei täytä minun kriteesistössäni pettämistä. Ja kun se on exän kanssa, en mielestäni voisi olla edes vihainen. Jos olisi minun mieheni, olisin varmaan mustasukkainen päivän, mutta en siltikään ajattelisi, että se vielä pettämistä. Sanoisin, että ei käy.
En ole tässä miehelleni vihainen tai mustasukkainen. Harkitsen ainoastaan sitä, onko järkevää luottaa mieheen joka on aiemmin sallinut itseltään tuollaista käytöstä. Toisin sanoen punnitsen siis mielessäni onko mies tarpeeksi lojaali ihminen makuuni. En halua olla naiivi ja joutua itkemään petetyksi tulemista myöhemmin, jos minulle on jo heti kättelyssä kerrottu, että tällainen taipumus on ainakin ollut olemassa. Tunnen myös myötätuntoa miehen eksää kohtaan, vaikkei minua kohtaan ole tässä kukaan tehnytkään mitään väärin. En itse edes pussailisi suhteessa, koska tiedän että se satuttaisi miestäni. Ap
Sinun on tietysti itse päätös tehtävä ja siitä on hyvä puhua.
Jos elämä voisi luvata, että ainut paha mitä puolisoni tulee tekemään tulevaisuudessa on se, että hän pussaa 2x vierasta naista, olisin mielestäni lottovoittaja. Minusta tuo olisi todella pieni ja vähäpätöinen asia. On niin paljon kaikkea, mikä voi olla ongelmana ja haasteena elämässä. Jos hän rakastaisi ja minä rakastaisin, ja kaikki olisi ihanaa, niin minusta kahden suudelman "lupaaminen " toiselle naiselle olisi todella pikku pikku juttu. En epäröisi hetkeäkään luottaa.
Mutta sinä teet omat päätöksesi, ja niiden kanssa sinun pitää elää.
Kärpäsestä ei kannata tehdä härkästä.
Tavallaan olet ihan oikeassa. Se on niin suhteellista, onko tuo pikkujuttu vai ei. Toisaalta ajattelen itse niin, että ihminen ansaitsee juuri niin rehellisen kumppanin rinnalleen kuin itse on. Ansaitsen siis mielestäni sen saman, mitä olen itsekin toiselle valmis antamaan. Itse pussailu voi tavallaan olla pieni teko, mutta mietipä mitä se pienikin teko edustaa jos sen toistaa vaikka jo kerran on luvannut ettei loukkaa rakastaan toiste? Niinpä...
???? Oletko nyt selvinpäin?
AP:n poikakaveri/mies oli exänsä kanssa ollessaan pussannut kahdesti toista naista. Missä luki, että mies olisi välissä vannonut, että ei koskaan enää loukkaa ex-naistaaan, silloista vaimoaan? Tai mistä tiedät mitä esim. ko. vaimo on tehnyt? Tuskin ne nyt kovasti rakasti edes, kun erosivat?
AP:n mies ei ole AP:lle antamiaan lupauksia pettänyt - näin AP on antanut tässä ketjussa ymmärtää.
Jos minun miesystäväni on vuonna x, vaikka 1991, pussannut toista naista seurustellessaan naisen c kanssa, en tosiaaankaan siitä häntä aio hirttää nyt vuonna 2017, kun hän seurustelee minun kanssani.
Minä olin nuorempana tuollainen pettäjä, en pystynyt hallitsemaan omaa seksuaalisuuttani. Lopulta olin 3,5 vuotta selibaatissa ja se kyllä auttoi ihan korvien välistäkin. Tavatessani nykyisen mieheni tunsin itseni ujoksi ja puhtaaksi. Olin vähän niin kuin henkisesti neitsyt, vaikka eihän sitä lumppunuoruutta tekemättömäksi saa. Ikinä, koskaan, en ole miehelleni ollut uskoton. En ole vieraita miehiä pussaillut enkä edes kädestä kiinni pitänyt tässä 17 vuoden aikana mitä naimisissa ollaan oltu.
Kyllä ihmiset voivat oppia virheistään ja muuttua pysyvästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua, miksi pettämistä pitäisi edes katua, jos on tehnyt sen vakaasta harkinnasta. Jos taas petti niin ettei oikein harkinnut, niin sitten ymmärrän kyllä. Jälkimmäistä kutsutaan vahingoksi.
Vahingossa veti perseet ja iski baarissa vieraaseen naiseen kiinni? Ja ei pitäisi katua, jos on oikein harkinnut pettämistä eli oman rakkaansa tietoista satuttamista?! Huhhuh...
En mä vahinkokänneistä mitään puhunut. Ja nii-in? Jos on vakaasti harkiten päättänyt pettää, niin sehän on valinta. Miksi sitä edes kannattaisi katua? Sinun tunteittesiko tähden? Älä nyt viitsi, jos niistä välittäisi, ei ois pettänyt.
Joo, mutta eikö se nyt ole aika häpeällinen ja raukkamainen valinta? Miksi ei mielummin suoraan eroa, jos toisen tunteilla ei kerran ole mitään väliä? Jos olisin itse tietoisesti valinnut pettää jotakuta, häpeäisin ja katuisin jälkeenpäin itsekkyyttäni ja sitä että menettelytapani oli vaikeassa tilanteessa niin paskamainen. Kaduttaisi myös se, miksi olisin esittänyt toiselle rakastavani jos suhde ei oikeasti olisi merkinnyt itselleni mitään. Miksi pettää kun voi erota? Ja miksi olla epäkunnioittava kun voi aina valita sen reilumman tavan? Katuminen kertoo sentään siitä että omatunto toimii. Ihminen joka ei välitä muiden satuttamisesta ja loukkaamisesta kuulostaa narsistiselta/jonkin asteen psykopaatilta.
Huvittavaa, kun nyt itketäänkin sitä, että "mä kyllä petän vahingossa"..... Kumminpäin se nyt on? :)
No mun mielestä pettäminen ei edelleenkään ikinä ole mikään vahinko. Oli sitä sitten suunnitellut 2 vuotta tai 2 sekuntia, on se aina oma vika ja oma päätös. Söin äsken hetken mielijohteesta suklaata, mutta tiesin kuitenkin mitä olin tekemässä eli ei se ollut mikään vahinko. Ap
Mutta et näe eroa huonosti harkitun pettämisen välillä, jota katuu, tai sillälailla harkitun pettämisen välillä, että sitä ei edes kadu?
Näen tottakai eron, ja toinen voi olla "vähemmän paha" asia. Mutta ei se silti siitä vahinkoa tee. Kännissä hetken mielijohteesta pussailu voi olla inhimillisempää mokailua, ja katuminen kertoo siitä että pettäjällä on kuitenkin edes jossain määrin sydän paikallaan. Mutta sillä hetkellä se on kuitenkin ollut oma valinta, ellei ole sitten tullut tyyliin huumatuksi ja joku ulkopuolinen ole pakottanut siihen... Mistään sellaisesta ei nyt kuitenkaan ole kyse. Ja tottakai se harkittu ja suunniteltu petos kertoo ihmisestä jotain vielä ikävämpää, varsinkin jos ei edes ymmärrä katua eli ei näe toisen loukkaamisessa mitään väärää. Voisinko enää vääntää tätä sinulle selkeämmin rautalangasta? Oletko kenties itse pettävää sorttia? Jos olet, niin saanko udella kumpaa "lajia" näistä sitten itse edustat, satunnaista mokailijaa vai harkitsevaa tunnekylmää pettäjää?
Mokailu on tahallista? Minusta ei, mokailu on yleensä ajattelematonta enemmän vanhingossa tapatuvaa kuintahallista. Vaikka ihminen olisi yhden kerran ajattelematon se ei tee hänestä taipuvaista ajattelemattomuuteen vaan voi myös saada hänet huomaamaan että jatkossa kannattaa ajatella ennen kuin toimii. Ihminen saattaa joskus ajautua pettämään vaikka ei ajattelisi pettävänsä. Joku oppii mokailusta eikä mokaile samalla tavalla enää uudelleen toinen ei. Ensimmäisen kerran jälkeen sitä ei voi päätellä kuin siitä miten hän suhtautuu siihen katuuko, haluaako myöntää sen mokaksi jota ei halua enää koskaan toistaa uudestaan.
Ap:n mies oli pettänyt enemmän kuin kerran.
Valokatkaisijaa napasauttamalla se ajattelu ei välttämättä herää.
Näin täytyy olla. AP:n mies on kaksi kertaa pussannut. Ansaitsee kivityksen.
En jaksanut kahlata vastauksia, mutta mies on ainakin rehellinen. Suurinta epärehellisyyttä itseään kohtaan on vierittää pettämisensä joko toisen syyksi tai väittää (jälkeenpäin) ettei "rakastanut tarpeeksi".
Kyse on heikosta itsekontrollista ja välinpitämättömyydestä omia lupauksiaan kohtaan, sekä välinpitämättömyyttä toisen tunteita ja oikeuksia kohtaan.
Maailmassa on monia ihmisiä, joista en välitä -mutta en silti menisi loukkaamaan heitä niin syvästi. Joku herkkä ja syrjäytyvä ihminen voisi masentua ja särkyä henkisesti lopuksi elämäkseen. Kyllä kyky olla rehellinen ja toisen ihmisen kunnioittaminen pitää säilyttää, kaikissa tilanteissa.
Jos hän on pettänyt 20-27 vuotiaana, henkinen kehittyminen ja muuttuminen on hyvinkin todennäköistä -koska kuitenkin myöntää asian ja osaa prosessoida sitä. Sen ikäisillä on huono itsetunto ja vimmattu kiusaus pönkittää egoaan. Mutta jos on ollut yli 30 vuotias, hän todennäköisesti (pakenee)myöhemmin vastaavassa tilanteessa samalla lailla. Niin, se rakastaminenkin on ihmisellä ihan kyky, jota pitää psyykata ja ratkaista ongelmia suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin että keskustelen aiheesta miehen kanssa vielä lisää ja kysyn onko pettänyt kenties muissakin suhteissaan menneisyydessään, vai ainoastaan tässä yhdessä. Ehkä paras olisi tehdä selväksi, että itse en tuollaista tule hyväksymään ja kertoa että itse vastaavanlaisessa tilanteessa en jäisi odottamaan pettääkö mies vielä ensimmäisen anteeksiannon jälkeen uudestaan. Sanon siis miehelle, että luotan häneen, mutta samalla ilmaisen että se luottamus katoaa lopullisesti jos minua pettää. Silloin hänen pitäisi ymmärtää, että jos ikinä päätyy muita pussailemaan se on samalla valinta siitä että minun kanssani suhde loppuu. Aion myös painottaa että arvostan suuresti sitä, jos mistä tahansa ongelmista voitaisiin aina puhua suoraan eli mielummin ennakoida tuollaisten houkutusten syntymistä. En haluaisi roikkua miehessä jos hän olisi onneton kanssani, annan hänen mielummin silloin mennä jos ongelmia ei pystytä yhdessä ratkomaan. Ap
Minusta pettämisestä ehdottomasti kannattaa keskustella avoimesti suhteessa vaikka kumpikaan ei aikaisemmin olisi edes pettänyt. Epäluottamusta ilmaiseva tivaaminen siitä miten toinen on toiminut tai miten missäkin tilanteessa toimisi ei kuitenkaan välttämättä synnytä avoita keskustelua. Menneisyyden vatvomisen sijaan ehkä mieluummin kannattaa kuitenkin keskittyä nykyisyyteen ja siihen omaan suhteeseen, mitä minä ajattelen pettämisestä tässä ja nyt, ei siihen mitä ajattelen siitä vaikka kymmenen vuoden päästä, mitä kumppani ajattelee siitä nyt, ei siihen miten hän pettämiseen suhtautui viisi tai kymmen vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä alan sääliä tuota miestä kyllä nyt.
Miksi? Luottaisitko itse täysin?
Kuten jo sanoin, luottaisin. Pari pussaamista juovuspäissä ei täytä minun kriteesistössäni pettämistä. Ja kun se on exän kanssa, en mielestäni voisi olla edes vihainen. Jos olisi minun mieheni, olisin varmaan mustasukkainen päivän, mutta en siltikään ajattelisi, että se vielä pettämistä. Sanoisin, että ei käy.
En ole tässä miehelleni vihainen tai mustasukkainen. Harkitsen ainoastaan sitä, onko järkevää luottaa mieheen joka on aiemmin sallinut itseltään tuollaista käytöstä. Toisin sanoen punnitsen siis mielessäni onko mies tarpeeksi lojaali ihminen makuuni. En halua olla naiivi ja joutua itkemään petetyksi tulemista myöhemmin, jos minulle on jo heti kättelyssä kerrottu, että tällainen taipumus on ainakin ollut olemassa. Tunnen myös myötätuntoa miehen eksää kohtaan, vaikkei minua kohtaan ole tässä kukaan tehnytkään mitään väärin. En itse edes pussailisi suhteessa, koska tiedän että se satuttaisi miestäni. Ap
Sinun on tietysti itse päätös tehtävä ja siitä on hyvä puhua.
Jos elämä voisi luvata, että ainut paha mitä puolisoni tulee tekemään tulevaisuudessa on se, että hän pussaa 2x vierasta naista, olisin mielestäni lottovoittaja. Minusta tuo olisi todella pieni ja vähäpätöinen asia. On niin paljon kaikkea, mikä voi olla ongelmana ja haasteena elämässä. Jos hän rakastaisi ja minä rakastaisin, ja kaikki olisi ihanaa, niin minusta kahden suudelman "lupaaminen " toiselle naiselle olisi todella pikku pikku juttu. En epäröisi hetkeäkään luottaa.
Mutta sinä teet omat päätöksesi, ja niiden kanssa sinun pitää elää.
Kärpäsestä ei kannata tehdä härkästä.
Tavallaan olet ihan oikeassa. Se on niin suhteellista, onko tuo pikkujuttu vai ei. Toisaalta ajattelen itse niin, että ihminen ansaitsee juuri niin rehellisen kumppanin rinnalleen kuin itse on. Ansaitsen siis mielestäni sen saman, mitä olen itsekin toiselle valmis antamaan. Itse pussailu voi tavallaan olla pieni teko, mutta mietipä mitä se pienikin teko edustaa jos sen toistaa vaikka jo kerran on luvannut ettei loukkaa rakastaan toiste? Niinpä...
???? Oletko nyt selvinpäin?
AP:n poikakaveri/mies oli exänsä kanssa ollessaan pussannut kahdesti toista naista. Missä luki, että mies olisi välissä vannonut, että ei koskaan enää loukkaa ex-naistaaan, silloista vaimoaan? Tai mistä tiedät mitä esim. ko. vaimo on tehnyt? Tuskin ne nyt kovasti rakasti edes, kun erosivat?
AP:n mies ei ole AP:lle antamiaan lupauksia pettänyt - näin AP on antanut tässä ketjussa ymmärtää.
Jos minun miesystäväni on vuonna x, vaikka 1991, pussannut toista naista seurustellessaan naisen c kanssa, en tosiaaankaan siitä häntä aio hirttää nyt vuonna 2017, kun hän seurustelee minun kanssani.
Ap tässä. Edellinen suhde oli siis mennyt niin, että mies oli ensin pettänyt eksäänsä kerran. Ex suuttui mutta antoi anteeksi, ja suhde jatkui. Sitten mies toisti tekonsa ja TAAS pussaili toisen kanssa vaikka tiesi että ex siitä suuttuu. Sitä en voi tietää onko nainenkin ollut tahollaan kusipää, mutta onko sillä tiedolla toisaalta edes väliä... Vaikka pussailu on pienempi paha kuin paneminen, kertoo se aikamoisesta välinpitämättömyydestä jos ei ensimmäisestä virheestä ota opikseen vaan jatkaa huonoa tapaansa ja huonoa suhdetta. Mies olisi myös varmasti kertonut minulle, jos ex olisi pettänyt häntä takaisin. Päinvastoin, hän sanoi ettei olisi itse kestänyt naiseltaan samaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itsekin nuorena pettänyt ja nyt naimisissa miehen kanssa joka oli parisuhteessa kun tapasimme. En ole koskaan pettänyt miestäni ja luotan häneen täysin. Kuitenkin järjellä ymmärrän, että viisasta luottaminen ei tällaisessa suhteessa ole. Kenen hyvänsä suhde voi mennä puihin ja kuka hyvänsä voi ihastua toiseen. Olennaista onkin se, miten henkilö toimii noissa tilanteissa. Rehellinen ja vahva ihminen lopettaa suhteen ensin ja iskee muita vasta sitten. Rehellinen ja heikko ihminen saattaa erehtyä pettämään, mutta sentään tunnustaa sen kumppanilleen. Mutta jos ihminen on pettänyt ja jättänyt kertomatta, niin hän ei ole perusrehellinen ihminen eikä hän sellaiseksi muutu vaikka kuinka rakastaisi. Aina tulee huonoja vaiheita, kaikissa suhteissa, aina tulee houkutuksia ja heikkoja hetkiä. Kun selkäranka on purukumia ja omatunto kuin kukkaruukulla, niin aina saa pettämisen puolusteltua itselleen ja sille seuraavalle kumppanilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin että keskustelen aiheesta miehen kanssa vielä lisää ja kysyn onko pettänyt kenties muissakin suhteissaan menneisyydessään, vai ainoastaan tässä yhdessä. Ehkä paras olisi tehdä selväksi, että itse en tuollaista tule hyväksymään ja kertoa että itse vastaavanlaisessa tilanteessa en jäisi odottamaan pettääkö mies vielä ensimmäisen anteeksiannon jälkeen uudestaan. Sanon siis miehelle, että luotan häneen, mutta samalla ilmaisen että se luottamus katoaa lopullisesti jos minua pettää. Silloin hänen pitäisi ymmärtää, että jos ikinä päätyy muita pussailemaan se on samalla valinta siitä että minun kanssani suhde loppuu. Aion myös painottaa että arvostan suuresti sitä, jos mistä tahansa ongelmista voitaisiin aina puhua suoraan eli mielummin ennakoida tuollaisten houkutusten syntymistä. En haluaisi roikkua miehessä jos hän olisi onneton kanssani, annan hänen mielummin silloin mennä jos ongelmia ei pystytä yhdessä ratkomaan. Ap
Minusta pettämisestä ehdottomasti kannattaa keskustella avoimesti suhteessa vaikka kumpikaan ei aikaisemmin olisi edes pettänyt. Epäluottamusta ilmaiseva tivaaminen siitä miten toinen on toiminut tai miten missäkin tilanteessa toimisi ei kuitenkaan välttämättä synnytä avoita keskustelua. Menneisyyden vatvomisen sijaan ehkä mieluummin kannattaa kuitenkin keskittyä nykyisyyteen ja siihen omaan suhteeseen, mitä minä ajattelen pettämisestä tässä ja nyt, ei siihen mitä ajattelen siitä vaikka kymmenen vuoden päästä, mitä kumppani ajattelee siitä nyt, ei siihen miten hän pettämiseen suhtautui viisi tai kymmen vuotta sitten.
Kiitos. Tämä on oikeasti kultainen neuvo ja juuri näin olen ajatellut toimia. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua, miksi pettämistä pitäisi edes katua, jos on tehnyt sen vakaasta harkinnasta. Jos taas petti niin ettei oikein harkinnut, niin sitten ymmärrän kyllä. Jälkimmäistä kutsutaan vahingoksi.
Vahingossa veti perseet ja iski baarissa vieraaseen naiseen kiinni? Ja ei pitäisi katua, jos on oikein harkinnut pettämistä eli oman rakkaansa tietoista satuttamista?! Huhhuh...
En mä vahinkokänneistä mitään puhunut. Ja nii-in? Jos on vakaasti harkiten päättänyt pettää, niin sehän on valinta. Miksi sitä edes kannattaisi katua? Sinun tunteittesiko tähden? Älä nyt viitsi, jos niistä välittäisi, ei ois pettänyt.
Joo, mutta eikö se nyt ole aika häpeällinen ja raukkamainen valinta? Miksi ei mielummin suoraan eroa, jos toisen tunteilla ei kerran ole mitään väliä? Jos olisin itse tietoisesti valinnut pettää jotakuta, häpeäisin ja katuisin jälkeenpäin itsekkyyttäni ja sitä että menettelytapani oli vaikeassa tilanteessa niin paskamainen. Kaduttaisi myös se, miksi olisin esittänyt toiselle rakastavani jos suhde ei oikeasti olisi merkinnyt itselleni mitään. Miksi pettää kun voi erota? Ja miksi olla epäkunnioittava kun voi aina valita sen reilumman tavan? Katuminen kertoo sentään siitä että omatunto toimii. Ihminen joka ei välitä muiden satuttamisesta ja loukkaamisesta kuulostaa narsistiselta/jonkin asteen psykopaatilta.
Huvittavaa, kun nyt itketäänkin sitä, että "mä kyllä petän vahingossa"..... Kumminpäin se nyt on? :)
No mun mielestä pettäminen ei edelleenkään ikinä ole mikään vahinko. Oli sitä sitten suunnitellut 2 vuotta tai 2 sekuntia, on se aina oma vika ja oma päätös. Söin äsken hetken mielijohteesta suklaata, mutta tiesin kuitenkin mitä olin tekemässä eli ei se ollut mikään vahinko. Ap
Mutta et näe eroa huonosti harkitun pettämisen välillä, jota katuu, tai sillälailla harkitun pettämisen välillä, että sitä ei edes kadu?
Näen tottakai eron, ja toinen voi olla "vähemmän paha" asia. Mutta ei se silti siitä vahinkoa tee. Kännissä hetken mielijohteesta pussailu voi olla inhimillisempää mokailua, ja katuminen kertoo siitä että pettäjällä on kuitenkin edes jossain määrin sydän paikallaan. Mutta sillä hetkellä se on kuitenkin ollut oma valinta, ellei ole sitten tullut tyyliin huumatuksi ja joku ulkopuolinen ole pakottanut siihen... Mistään sellaisesta ei nyt kuitenkaan ole kyse. Ja tottakai se harkittu ja suunniteltu petos kertoo ihmisestä jotain vielä ikävämpää, varsinkin jos ei edes ymmärrä katua eli ei näe toisen loukkaamisessa mitään väärää. Voisinko enää vääntää tätä sinulle selkeämmin rautalangasta? Oletko kenties itse pettävää sorttia? Jos olet, niin saanko udella kumpaa "lajia" näistä sitten itse edustat, satunnaista mokailijaa vai harkitsevaa tunnekylmää pettäjää?
Mokailu on tahallista? Minusta ei, mokailu on yleensä ajattelematonta enemmän vanhingossa tapatuvaa kuintahallista. Vaikka ihminen olisi yhden kerran ajattelematon se ei tee hänestä taipuvaista ajattelemattomuuteen vaan voi myös saada hänet huomaamaan että jatkossa kannattaa ajatella ennen kuin toimii. Ihminen saattaa joskus ajautua pettämään vaikka ei ajattelisi pettävänsä. Joku oppii mokailusta eikä mokaile samalla tavalla enää uudelleen toinen ei. Ensimmäisen kerran jälkeen sitä ei voi päätellä kuin siitä miten hän suhtautuu siihen katuuko, haluaako myöntää sen mokaksi jota ei halua enää koskaan toistaa uudestaan.
Ap:n mies oli pettänyt enemmän kuin kerran.
Valokatkaisijaa napasauttamalla se ajattelu ei välttämättä herää.
Näin täytyy olla. AP:n mies on kaksi kertaa pussannut. Ansaitsee kivityksen.
Kenenkään ei ole pakko luottaa kehenkään ja senkin voi valita perustuuko suhde täydelliseen luottamukseen että toinen ei petä vai johonkin muuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päinvastoin, hän sanoi ettei olisi itse kestänyt naiseltaan samaa!
Itse olisin paljon huolestuneempi mustasukkaisuudesta ja toisen kontrolloinnista suhteessanne.
Minä en ymmärrä näitä, jotka sanovat pettävänsä vain silloin kun eivät rakasta kumppaniaan. Mikä hiton selitys se on? Silloinhan on kuitenkin oltu parisuhteessa ihmisen kanssa jota ei rakasteta, ja jonka on kuitenkin oletettavasti annettu uskoa että häntä rakastetaan. Mikä voikaan olla pahempi petos, kertoa ihmisen perustavanlaatuisesta epäluotettavuudesta enemmän?
Vierailija kirjoitti:
Päinvastoin, hän sanoi ettei olisi itse kestänyt naiseltaan samaa!
Itse olisin paljon huolestuneempi mustasukkaisuudesta ja toisen kontrolloinnista suhteessanne.
On sekin käynyt mielessä, että onkohan mies pettänyt omaa epävarmuuttaan. Jos haluaa testata, vieläkö kelpaa muillekin jne. Minua ei kuitenkaan yritä kontrolloida yhtään eikä vaikuta mustasukkaiselta. On ainoastaan sanonut leikillään, että jos tulisi tilanne että joku yrittäisi viedä minut häneltä, hän ei pelaisi toista miestä kohtaan reilusti. Onko tuo nyt sitten normaalia miesten vähän noloa uhoamista vai epävarmuutta, en tiedä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh huh. Olet sitä mieltä, että ihminen ei voi tehdä virheitä, katua, oppia?
Tottakai voi katua ja oppia, ja kaikki me tehdään virheitä. Mutta pakosti vähän pelottaa, että onko tuollainen mieheni menettelytapa yleensäkin vaikeissa tilanteissa. Hän sanoo rakastaneensa exäänsä valtavasti, mutta silti petti enemmän kuin kerran eli tietoisesti satutti toista. Sellainen ei mielestäni kuulu aitoon rakkauteen. Niin paljon myös hoetaan joka paikassa sitä "miehet on sikoja ja pettää aina kun mahdollisuus"-mantraa että se pistää miettimään, mitä jos olen itse vain sinisilmäinen hölmö jos kuvittelen että oma mieheni on poikkeus... Olisiko fiksumpaa tiedostaa riskit jo etukäteen eikä edes yrittää rakentaa mitään vaaleanpunaista pilvilinnaa? Ehkä enemmän minua siis häiritsee tuo miehen selitys, kuin itse pettämiset. Olisi ollut rehellinen, ja sanonut mielummin suoraan, että oli itsekäs eikä varmaan loppujen lopuksi rakastanut eksää yhtä paljon kuin olisi toivonut rakastavansa. Ottaa päähän etenkin tuo kännin piikkiin laitto, kun mies nykyäänkin käy välillä ilman minua baarissa. Ap
Älä todellakaan rakenna mitään pilvilinnoja. Kaikki haihattelu yms kannattaa aikuisena jättää taakseen. Rakkautta ja romantiikkaa voi suhteissa olla, mutta pilvilinnat ovat metaforana vaarallisia: juuri näin päädytään surkeisiin suhteisiin jossa henkistä (ja miksei fyysistäkin) väkivaltaa, eikä erota koska "tämä on tosirakkautta" tai "rakkaus kestää kaiken" tai muuta paskaa. Ole realisti äläkä tuudittaudu harhaisiin kuvitelmiin elokuvarakkaudesta.
Noin muuten sanoisin että joko luotat mieheen ja siihen että tuo toiminta kuuluu hänellä menneeseen, tai sitten otat hänen kommenttinsa jonkinlaisena varoituksena holtittomuudesta joka joskus saattaa hänellä nostaa päätään. Kumpikin on mahdollinen skenaario, eikä näin ulkopuolisena voi kuin arvailla kumpi. Joko mies on tehnyt typeryyksiä ja oppinut tai mies on heikko kun ei pysty suoraan sanomaan jos suhteessa on vikaa vaan menee passiivisagressiivisesti pettämään. Jaa-a. Toivon edellistä sinulle :)
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä näitä, jotka sanovat pettävänsä vain silloin kun eivät rakasta kumppaniaan. Mikä hiton selitys se on? Silloinhan on kuitenkin oltu parisuhteessa ihmisen kanssa jota ei rakasteta, ja jonka on kuitenkin oletettavasti annettu uskoa että häntä rakastetaan. Mikä voikaan olla pahempi petos, kertoa ihmisen perustavanlaatuisesta epäluotettavuudesta enemmän?
Sinulta ei ole loppunut yksikään suhde?
Tai jos on, sinut on jätetty " keskellä rakastamista"?
En nyt väitä, että parisuhteessa saisi koskaan pettää, mutta kyllä suhteissa käy niin, että ei enää rakasta. Ei kai muuten eroja olisikaan? Ja eihän rakastaminen lopu 18.4.2017 klo 22.47.30 eli tarkalla hetkellä . Se loppuu pikkuhiljaa eli eroa ei tehdä kun rakastaminen loppuu; sen huomaa minusta monesti vasta jälkikäteen - että en rakasta, emme rakasta enää. Ero tehdään vasta kun rakastaminen (ainakin toiselta) on loppunut jo.
Ex on pettänyt joka ikistä kenen kanssa on ollut (2 pitempää suhdetta ennen minua). Aina syy on ollut siinä toisessa. "Koska se teki niin tai näin". Petti myös minua ja tietenkin vika oli minussa. Tulee pettämään seuraavaakin, koska se tekee niin tai näin.
Totta. Työkaverin vaimo odotti heidän yhteistä lastaan ja oli todella kipeä.
Siksi mies näki oikeudekseen pettää häntä useiden naisten kanssa.
Syy oli tietenkin ja ilman muuta vaimon...
Miksi minä luen pösilöiden mielipiteitä?