Lue keskustelun säännöt.
Luottaisitko mieheen joka on pettänyt aiemmassa suhteessaan?
18.04.2017 |
Mieheni kertoi omasta aloitteestaan että oli pettänyt exäänsä edellisessä suhteessa. Arvostan hänen rehellisyyttään (moni jättäisi tuollaisen kokonaan varmasti mainitsematta, varsinkin jos olisi aikeissa pettää uudestaan) mutta asia on silti jäänyt vaivaamaan mieltä. Miehen puolustus oli että heillä oli mennyt suhteessa pitkään huonosti ja nämä pettämiset (ainakin kaksi eri kertaa...) olivat sisältäneet "vain kännissä pussailua". Itseäni nuo syyt eivät kuitenkaan yhtään lohduta, sillä kyllähän jokaisessa uudessakin suhteessa voi tulla vaikeita kausia tai mikä tahansa kriisi joskus eteen. Ja jos känni on ollut madaltanut kynnystä pettää, pitäisi mielestäni aikuisen ihmisen lopettaa alkoholin käyttö jos ei itseään kännissä hallitse. Ja mitä se kertoo miehestäni, että ei ole suoraan eronnut jos suhde on ollut paska? Ahdistaa vaikka asiasta on aikaa ja meillä kaikki on ihan täydellistä...
Mutta sitten toisaalta; kukapa meistä ei olisi joskus entisissä suhteissa mokaillut, ja monihan ottaa myös opiksi virheistään... Olisiko mieheni kertonut tästä minulle ja sanonut katuvansa menneisyyttään, jos ei aidosti tarkottaisi sitä? Kannattaako minun verrata tätä suhdetta mihinkään toiseen? Olisi niin epäreilua olla antamatta ihanalle miehelle mahdollisuus. Mutta muuttuuko ihmiset ikinä oikeasti, vaikka haluaisivatkin itse kasvaa ja kehittyä itsensä takia? Olenko hullu jos päätän vain luottaa 100% ennen kuin muuhun annetaan aihetta?
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En luottaisi täydellisesti, mutta keneenkään ihmiseen ei voi luottaa sataprosenttisesti. Ei edes itseensä. Jotkut ihmiset ovat herkemmin impulssien vietävissä, ja tottakai alkoholi madaltaa rajaa, jolloin tulee tehtyä hölmöyksiä. En minä tuollaisen takia eroaisi, jos mieheni tuollaista kertoisi. Haluaisin kyllä puhua hänen kanssaan, jotta hän tiedostaisi rehellisyyden ja uskollisuuden tärkeyden minulle.
Olette kyllä nyt aika hysteerisiä. Se on pussannut 2x toisen kanssa. Ei tuo edes ole vielä pettämistä.
Pettäminen tarkoittaa luottamuksen ja yhteisen sopimuksen rikkomista, ei mitään tiettyä toimintaa. Jotkut parit ovat sopineet että se tietty raja menee vasta seksissä, jotkut pussailuistaan, jotkut ainoastaan henkisen yhteyden hommissa ja jotkut taas sitoutuvat siihen että ei edes flirttailla muille. Ei kukaan ulkopuolinen voi siihen sanoa, onko pussailu jollekin pettämistä vai ei. Jos mies ei olisi itse hyväksynyt eksältään samanlaista toimintaa kuin itse harrasti, on hän silloin pettänyt. Yleinen mielipide ihmisillä kuitenkin tuntuu olevan, että pussailu on vieraiden kanssa jo pettämistä.
Minun yleinen mielipide ei ole. Miehen exän mielipidettä emme tiedä?
AP:tä mies ei ole kai pettänyt mitenkään, onko AP? Onko katsonut kenties toisen naisen päälle? Tai ollut henkisen yhteyden hommia muiden kanssa, kuten tässä nyt hienosti muotoillaan?
Oikeasti ensimmäistä kertaa VA-palstalla olen sitä mieltä, että nyt miestä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti.
Et ilmeisesti osaa lukea? Yleinen mielipide tarkoittaa ihmisten keskimääräistä mielipidettä, eli sitä miten suurin osa ihmisistä näkee jonkin asian. Sinulla on oma henkilökohtainen mielipiteesi, ei "omaa yleistä mielipidettä".
Ai, että kun tässä 3 väittää niin se on yleinen mielipide, mutta minun yksi mielipiteeni ei voi sitä edustaa? En allekirjoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Petin ex-miestäni nykyisen mieheni kanssa.
Tein väärin, kyllä, mutta ei ne asiat aina ole niin yksioikoisia. Exäni kanssa suhde oli lähes seksitön, 3 vuoden aikana ehkä 10 kertaa joista varmaan 7 ekan puolen vuoden aikana. Minä olisin halunnut, miehelle seksi oli jotenkin aina tosi vaikeaa ja oloni oli vaivaantunut. Aluksi ajattelin, että kyllä se siitä kun aikaa kuluu ja kun muuten viihdyimme yhdessä, mutta kun sitten tapasin nykyisen puolisoni niin tajusin olevani liian nuori (32v) selibaattiin.
Ennen kuin menimme sänkyyn, tiesin 100% että halusin joka tapauksessa erota exästäni. Ja niin tein. Ns. kaksoiselämään minusta ei olisi. Nykyisen mieheni kanssa olemme olleet nyt 4 vuotta yhdessä. Tiedän etten voisi pettää häntä enkä haluakaan kenenkään muun kanssa kuin hänen.
Eli, kyllä, petturiinkin voi luottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä alan sääliä tuota miestä kyllä nyt.
Miksi? Luottaisitko itse täysin?
Kuten jo sanoin, luottaisin. Pari pussaamista juovuspäissä ei täytä minun kriteesistössäni pettämistä. Ja kun se on exän kanssa, en mielestäni voisi olla edes vihainen. Jos olisi minun mieheni, olisin varmaan mustasukkainen päivän, mutta en siltikään ajattelisi, että se vielä pettämistä. Sanoisin, että ei käy.
En ole tässä miehelleni vihainen tai mustasukkainen. Harkitsen ainoastaan sitä, onko järkevää luottaa mieheen joka on aiemmin sallinut itseltään tuollaista käytöstä. Toisin sanoen punnitsen siis mielessäni onko mies tarpeeksi lojaali ihminen makuuni. En halua olla naiivi ja joutua itkemään petetyksi tulemista myöhemmin, jos minulle on jo heti kättelyssä kerrottu, että tällainen taipumus on ainakin ollut olemassa. Tunnen myös myötätuntoa miehen eksää kohtaan, vaikkei minua kohtaan ole tässä kukaan tehnytkään mitään väärin. En itse edes pussailisi suhteessa, koska tiedän että se satuttaisi miestäni. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä alan sääliä tuota miestä kyllä nyt.
Miksi? Luottaisitko itse täysin?
Kuten jo sanoin, luottaisin. Pari pussaamista juovuspäissä ei täytä minun kriteesistössäni pettämistä. Ja kun se on exän kanssa, en mielestäni voisi olla edes vihainen. Jos olisi minun mieheni, olisin varmaan mustasukkainen päivän, mutta en siltikään ajattelisi, että se vielä pettämistä. Sanoisin, että ei käy.
En ole tässä miehelleni vihainen tai mustasukkainen. Harkitsen ainoastaan sitä, onko järkevää luottaa mieheen joka on aiemmin sallinut itseltään tuollaista käytöstä. Toisin sanoen punnitsen siis mielessäni onko mies tarpeeksi lojaali ihminen makuuni. En halua olla naiivi ja joutua itkemään petetyksi tulemista myöhemmin, jos minulle on jo heti kättelyssä kerrottu, että tällainen taipumus on ainakin ollut olemassa. Tunnen myös myötätuntoa miehen eksää kohtaan, vaikkei minua kohtaan ole tässä kukaan tehnytkään mitään väärin. En itse edes pussailisi suhteessa, koska tiedän että se satuttaisi miestäni. Ap
Sinun on tietysti itse päätös tehtävä ja siitä on hyvä puhua.
Jos elämä voisi luvata, että ainut paha mitä puolisoni tulee tekemään tulevaisuudessa on se, että hän pussaa 2x vierasta naista, olisin mielestäni lottovoittaja. Minusta tuo olisi todella pieni ja vähäpätöinen asia. On niin paljon kaikkea, mikä voi olla ongelmana ja haasteena elämässä. Jos hän rakastaisi ja minä rakastaisin, ja kaikki olisi ihanaa, niin minusta kahden suudelman "lupaaminen " toiselle naiselle olisi todella pikku pikku juttu. En epäröisi hetkeäkään luottaa.
Mutta sinä teet omat päätöksesi, ja niiden kanssa sinun pitää elää.
Kärpäsestä ei kannata tehdä härkästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En luottaisi täydellisesti, mutta keneenkään ihmiseen ei voi luottaa sataprosenttisesti. Ei edes itseensä. Jotkut ihmiset ovat herkemmin impulssien vietävissä, ja tottakai alkoholi madaltaa rajaa, jolloin tulee tehtyä hölmöyksiä. En minä tuollaisen takia eroaisi, jos mieheni tuollaista kertoisi. Haluaisin kyllä puhua hänen kanssaan, jotta hän tiedostaisi rehellisyyden ja uskollisuuden tärkeyden minulle.
Olette kyllä nyt aika hysteerisiä. Se on pussannut 2x toisen kanssa. Ei tuo edes ole vielä pettämistä.
Pettäminen tarkoittaa luottamuksen ja yhteisen sopimuksen rikkomista, ei mitään tiettyä toimintaa. Jotkut parit ovat sopineet että se tietty raja menee vasta seksissä, jotkut pussailuistaan, jotkut ainoastaan henkisen yhteyden hommissa ja jotkut taas sitoutuvat siihen että ei edes flirttailla muille. Ei kukaan ulkopuolinen voi siihen sanoa, onko pussailu jollekin pettämistä vai ei. Jos mies ei olisi itse hyväksynyt eksältään samanlaista toimintaa kuin itse harrasti, on hän silloin pettänyt. Yleinen mielipide ihmisillä kuitenkin tuntuu olevan, että pussailu on vieraiden kanssa jo pettämistä.
Minun yleinen mielipide ei ole. Miehen exän mielipidettä emme tiedä?
AP:tä mies ei ole kai pettänyt mitenkään, onko AP? Onko katsonut kenties toisen naisen päälle? Tai ollut henkisen yhteyden hommia muiden kanssa, kuten tässä nyt hienosti muotoillaan?
Oikeasti ensimmäistä kertaa VA-palstalla olen sitä mieltä, että nyt miestä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti.
Mies itse myönsi pettäneensä eli ainakin ap:n miehen mielipide on että pussailu toisen kanssa on pettämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei herranen aika ihmistä pidä menneisyyden takia tuomita loppuiäkseen (kun nyt ei ole mistään murhasta kyse).
Aika vallatonta nuoruutta tuli itsekin vietettyä ja moni seikkailu olisi saanut jäädä ehkä tekemättäkin. Kyllä ihminen kasvaa ja muuttuu, tosiaan olen ihan uskollinen nykyään eikä ole pienimpiäkään haluja mihinkään vieraisiin. Rakastan miestäni, niin yksinkertaista se on. Jos pettää, ei puhtaasti rakasta kumppaniaan, kuten en minäkään ennen vaikka luulinkin niin.
Ihmissuhteisiin liittyy aina riskejä. Niitä vaan täytyy ottaa tai sitten olla yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä alan sääliä tuota miestä kyllä nyt.
Miksi? Luottaisitko itse täysin?
Kuten jo sanoin, luottaisin. Pari pussaamista juovuspäissä ei täytä minun kriteesistössäni pettämistä. Ja kun se on exän kanssa, en mielestäni voisi olla edes vihainen. Jos olisi minun mieheni, olisin varmaan mustasukkainen päivän, mutta en siltikään ajattelisi, että se vielä pettämistä. Sanoisin, että ei käy.
En ole tässä miehelleni vihainen tai mustasukkainen. Harkitsen ainoastaan sitä, onko järkevää luottaa mieheen joka on aiemmin sallinut itseltään tuollaista käytöstä. Toisin sanoen punnitsen siis mielessäni onko mies tarpeeksi lojaali ihminen makuuni. En halua olla naiivi ja joutua itkemään petetyksi tulemista myöhemmin, jos minulle on jo heti kättelyssä kerrottu, että tällainen taipumus on ainakin ollut olemassa. Tunnen myös myötätuntoa miehen eksää kohtaan, vaikkei minua kohtaan ole tässä kukaan tehnytkään mitään väärin. En itse edes pussailisi suhteessa, koska tiedän että se satuttaisi miestäni. Ap
Sinun on tietysti itse päätös tehtävä ja siitä on hyvä puhua.
Jos elämä voisi luvata, että ainut paha mitä puolisoni tulee tekemään tulevaisuudessa on se, että hän pussaa 2x vierasta naista, olisin mielestäni lottovoittaja. Minusta tuo olisi todella pieni ja vähäpätöinen asia. On niin paljon kaikkea, mikä voi olla ongelmana ja haasteena elämässä. Jos hän rakastaisi ja minä rakastaisin, ja kaikki olisi ihanaa, niin minusta kahden suudelman "lupaaminen " toiselle naiselle olisi todella pikku pikku juttu. En epäröisi hetkeäkään luottaa.
Mutta sinä teet omat päätöksesi, ja niiden kanssa sinun pitää elää.
Kärpäsestä ei kannata tehdä härkästä.
Tavallaan olet ihan oikeassa. Se on niin suhteellista, onko tuo pikkujuttu vai ei. Toisaalta ajattelen itse niin, että ihminen ansaitsee juuri niin rehellisen kumppanin rinnalleen kuin itse on. Ansaitsen siis mielestäni sen saman, mitä olen itsekin toiselle valmis antamaan. Itse pussailu voi tavallaan olla pieni teko, mutta mietipä mitä se pienikin teko edustaa jos sen toistaa vaikka jo kerran on luvannut ettei loukkaa rakastaan toiste? Niinpä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luottaisin, koska omalta kohdaltani tiedän, että kun oikeasti rakastaa, niin haluaa olla uskollinen.
Mutta eikö ole vähän häiritsevä ajatus että mies on ollut suhteessa jossa ei ole rakastanut oikeasti? Tai vielä häiritsevämpää, on sanojensa mukaan oikeasti rakastanut ja silti pettänyt? Sen ymmärrän että keskenkasvuisena ei välttämättä vielä osaa rakastaa aidosti vaikka haluaisi... Välillä tuntuu ettei miehet opi sitä taitoa välttämättä koskaan, edes mokailuistaan. :(
Nämä on nyt taas niitä jossitteluita, että jos on ollut yksi yhdenyönpano, niin onko niin saasta, että ei voi seurustella. No yksi OK. Vahinko, kokeilu. No onko kaksi sitten liikaa? Entä kymmenen? No onko se 20 vuotias vai 60?
Ei kai tuo mies nyt olisi eronnutkaan, jos se olisi se maailman suurin ja täydellisin rakkaus ollut. Voi rakastua ja ihan itsestä riippumattakin se ei syvennykään "oikeaksi rakkaudeksi" (jos vaikka se rakkauden kohden on taukki jne.).
Kumpi on pahempi synti ihmiselle, "ei rakastanutkaan oikeasti" vai yhdenyönpano? Mistä heitetään se ensimmäinen kivi?
Sanoit ap, että mies on kertonut rakastaneensa exäänsä valtavasti ja silti on pettänyt. Eikö tässä ole ristiriita? Mies ei välttämättä osaa rakastaa kuin silloin, kun menee hyvin. Kun menee huonosti ja tulee vastoinkäymisiä, niin jos hän pystyi pettämään exäänsä jota rakasti valtavasti niin pystyy sinuakin. Kuulostaa siltä, että olet saattanut kuulla asiasta vain osa totuuden- luultavasti ei ole jäänyt vain pussailuun. Miehillä on tapana liioitella tiettyjä asioita ja vähätellä tiettyjä asioita. Kuka aikuinen mies tyytyisi vain pussailuun jos piirakkaakin on tarjolla?
Ja edelliselle kommentoijalle: ero voi johtua myös vaan toisesta osapuolesta. Jos vaimo/ tyttöystävä päättää jättää miehen pettämisen jälkeen, niin ei siinä miehellä paljoa päätäntä valtaa ole.
Itselläni on tausta, että ex petti aina, kun tuli vastoinkäymisiä elämäämme. Voisin kuvitella, että hän kertoisi uudelle seurustelukumppanille jotain tuollaista. Hänellä on myös alkoholin kanssa isoja ongelmia, kun aina tuli ylilyöntejä ja pettämiset tapahtui aina humalassa. Ja hän oli juuri sellainen, josta kukaan sukulaisista tai ystävistä ei olisi uskonut pettävän ja niin törkeillä tavoilla.
Sinuna miettisin todella tarkkaan. Riskillä mennään, niin kuin tietysti kaikessa elämässä. Mutta jos jäät miehen kanssa suhteeseen, niin toivo että kaikki menee kuin tanssi tai muuten tulet luultavasti petetyksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En luottaisi täydellisesti, mutta keneenkään ihmiseen ei voi luottaa sataprosenttisesti. Ei edes itseensä. Jotkut ihmiset ovat herkemmin impulssien vietävissä, ja tottakai alkoholi madaltaa rajaa, jolloin tulee tehtyä hölmöyksiä. En minä tuollaisen takia eroaisi, jos mieheni tuollaista kertoisi. Haluaisin kyllä puhua hänen kanssaan, jotta hän tiedostaisi rehellisyyden ja uskollisuuden tärkeyden minulle.
Olette kyllä nyt aika hysteerisiä. Se on pussannut 2x toisen kanssa. Ei tuo edes ole vielä pettämistä.
Pettäminen tarkoittaa luottamuksen ja yhteisen sopimuksen rikkomista, ei mitään tiettyä toimintaa. Jotkut parit ovat sopineet että se tietty raja menee vasta seksissä, jotkut pussailuistaan, jotkut ainoastaan henkisen yhteyden hommissa ja jotkut taas sitoutuvat siihen että ei edes flirttailla muille. Ei kukaan ulkopuolinen voi siihen sanoa, onko pussailu jollekin pettämistä vai ei. Jos mies ei olisi itse hyväksynyt eksältään samanlaista toimintaa kuin itse harrasti, on hän silloin pettänyt. Yleinen mielipide ihmisillä kuitenkin tuntuu olevan, että pussailu on vieraiden kanssa jo pettämistä.
Minun yleinen mielipide ei ole. Miehen exän mielipidettä emme tiedä?
AP:tä mies ei ole kai pettänyt mitenkään, onko AP? Onko katsonut kenties toisen naisen päälle? Tai ollut henkisen yhteyden hommia muiden kanssa, kuten tässä nyt hienosti muotoillaan?
Oikeasti ensimmäistä kertaa VA-palstalla olen sitä mieltä, että nyt miestä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti.
Mies itse myönsi pettäneensä eli ainakin ap:n miehen mielipide on että pussailu toisen kanssa on pettämistä.
Juuri näin. Kysyin myös mieheltäni että sietäisikö hän itse vieraiden pussailua kumppaniltaan, ja hän vastasi että ei sietäisi. Mies siis pitää itsekin toimintaansa pettämisenä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua, miksi pettämistä pitäisi edes katua, jos on tehnyt sen vakaasta harkinnasta. Jos taas petti niin ettei oikein harkinnut, niin sitten ymmärrän kyllä. Jälkimmäistä kutsutaan vahingoksi.
Vahingossa veti perseet ja iski baarissa vieraaseen naiseen kiinni? Ja ei pitäisi katua, jos on oikein harkinnut pettämistä eli oman rakkaansa tietoista satuttamista?! Huhhuh...
En mä vahinkokänneistä mitään puhunut. Ja nii-in? Jos on vakaasti harkiten päättänyt pettää, niin sehän on valinta. Miksi sitä edes kannattaisi katua? Sinun tunteittesiko tähden? Älä nyt viitsi, jos niistä välittäisi, ei ois pettänyt.
Joo, mutta eikö se nyt ole aika häpeällinen ja raukkamainen valinta? Miksi ei mielummin suoraan eroa, jos toisen tunteilla ei kerran ole mitään väliä? Jos olisin itse tietoisesti valinnut pettää jotakuta, häpeäisin ja katuisin jälkeenpäin itsekkyyttäni ja sitä että menettelytapani oli vaikeassa tilanteessa niin paskamainen. Kaduttaisi myös se, miksi olisin esittänyt toiselle rakastavani jos suhde ei oikeasti olisi merkinnyt itselleni mitään. Miksi pettää kun voi erota? Ja miksi olla epäkunnioittava kun voi aina valita sen reilumman tavan? Katuminen kertoo sentään siitä että omatunto toimii. Ihminen joka ei välitä muiden satuttamisesta ja loukkaamisesta kuulostaa narsistiselta/jonkin asteen psykopaatilta.
Huvittavaa, kun nyt itketäänkin sitä, että "mä kyllä petän vahingossa"..... Kumminpäin se nyt on? :)
No mun mielestä pettäminen ei edelleenkään ikinä ole mikään vahinko. Oli sitä sitten suunnitellut 2 vuotta tai 2 sekuntia, on se aina oma vika ja oma päätös. Söin äsken hetken mielijohteesta suklaata, mutta tiesin kuitenkin mitä olin tekemässä eli ei se ollut mikään vahinko. Ap
Mutta et näe eroa huonosti harkitun pettämisen välillä, jota katuu, tai sillälailla harkitun pettämisen välillä, että sitä ei edes kadu?
Näen tottakai eron, ja toinen voi olla "vähemmän paha" asia. Mutta ei se silti siitä vahinkoa tee. Kännissä hetken mielijohteesta pussailu voi olla inhimillisempää mokailua, ja katuminen kertoo siitä että pettäjällä on kuitenkin edes jossain määrin sydän paikallaan. Mutta sillä hetkellä se on kuitenkin ollut oma valinta, ellei ole sitten tullut tyyliin huumatuksi ja joku ulkopuolinen ole pakottanut siihen... Mistään sellaisesta ei nyt kuitenkaan ole kyse. Ja tottakai se harkittu ja suunniteltu petos kertoo ihmisestä jotain vielä ikävämpää, varsinkin jos ei edes ymmärrä katua eli ei näe toisen loukkaamisessa mitään väärää. Voisinko enää vääntää tätä sinulle selkeämmin rautalangasta? Oletko kenties itse pettävää sorttia? Jos olet, niin saanko udella kumpaa "lajia" näistä sitten itse edustat, satunnaista mokailijaa vai harkitsevaa tunnekylmää pettäjää?
Mokailu on tahallista? Minusta ei, mokailu on yleensä ajattelematonta enemmän vanhingossa tapatuvaa kuintahallista. Vaikka ihminen olisi yhden kerran ajattelematon se ei tee hänestä taipuvaista ajattelemattomuuteen vaan voi myös saada hänet huomaamaan että jatkossa kannattaa ajatella ennen kuin toimii. Ihminen saattaa joskus ajautua pettämään vaikka ei ajattelisi pettävänsä. Joku oppii mokailusta eikä mokaile samalla tavalla enää uudelleen toinen ei. Ensimmäisen kerran jälkeen sitä ei voi päätellä kuin siitä miten hän suhtautuu siihen katuuko, haluaako myöntää sen mokaksi jota ei halua enää koskaan toistaa uudestaan.
Pettää voi niin monella tavalla.Luottamuksen voi menettää muullakin tavalla kuin vieraissa käymällä. Riippuu tapauksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua, miksi pettämistä pitäisi edes katua, jos on tehnyt sen vakaasta harkinnasta. Jos taas petti niin ettei oikein harkinnut, niin sitten ymmärrän kyllä. Jälkimmäistä kutsutaan vahingoksi.
Vahingossa veti perseet ja iski baarissa vieraaseen naiseen kiinni? Ja ei pitäisi katua, jos on oikein harkinnut pettämistä eli oman rakkaansa tietoista satuttamista?! Huhhuh...
En mä vahinkokänneistä mitään puhunut. Ja nii-in? Jos on vakaasti harkiten päättänyt pettää, niin sehän on valinta. Miksi sitä edes kannattaisi katua? Sinun tunteittesiko tähden? Älä nyt viitsi, jos niistä välittäisi, ei ois pettänyt.
Joo, mutta eikö se nyt ole aika häpeällinen ja raukkamainen valinta? Miksi ei mielummin suoraan eroa, jos toisen tunteilla ei kerran ole mitään väliä? Jos olisin itse tietoisesti valinnut pettää jotakuta, häpeäisin ja katuisin jälkeenpäin itsekkyyttäni ja sitä että menettelytapani oli vaikeassa tilanteessa niin paskamainen. Kaduttaisi myös se, miksi olisin esittänyt toiselle rakastavani jos suhde ei oikeasti olisi merkinnyt itselleni mitään. Miksi pettää kun voi erota? Ja miksi olla epäkunnioittava kun voi aina valita sen reilumman tavan? Katuminen kertoo sentään siitä että omatunto toimii. Ihminen joka ei välitä muiden satuttamisesta ja loukkaamisesta kuulostaa narsistiselta/jonkin asteen psykopaatilta.
Huvittavaa, kun nyt itketäänkin sitä, että "mä kyllä petän vahingossa"..... Kumminpäin se nyt on? :)
No mun mielestä pettäminen ei edelleenkään ikinä ole mikään vahinko. Oli sitä sitten suunnitellut 2 vuotta tai 2 sekuntia, on se aina oma vika ja oma päätös. Söin äsken hetken mielijohteesta suklaata, mutta tiesin kuitenkin mitä olin tekemässä eli ei se ollut mikään vahinko. Ap
Mutta et näe eroa huonosti harkitun pettämisen välillä, jota katuu, tai sillälailla harkitun pettämisen välillä, että sitä ei edes kadu?
Näen tottakai eron, ja toinen voi olla "vähemmän paha" asia. Mutta ei se silti siitä vahinkoa tee. Kännissä hetken mielijohteesta pussailu voi olla inhimillisempää mokailua, ja katuminen kertoo siitä että pettäjällä on kuitenkin edes jossain määrin sydän paikallaan. Mutta sillä hetkellä se on kuitenkin ollut oma valinta, ellei ole sitten tullut tyyliin huumatuksi ja joku ulkopuolinen ole pakottanut siihen... Mistään sellaisesta ei nyt kuitenkaan ole kyse. Ja tottakai se harkittu ja suunniteltu petos kertoo ihmisestä jotain vielä ikävämpää, varsinkin jos ei edes ymmärrä katua eli ei näe toisen loukkaamisessa mitään väärää. Voisinko enää vääntää tätä sinulle selkeämmin rautalangasta? Oletko kenties itse pettävää sorttia? Jos olet, niin saanko udella kumpaa "lajia" näistä sitten itse edustat, satunnaista mokailijaa vai harkitsevaa tunnekylmää pettäjää?
Mokailu on tahallista? Minusta ei, mokailu on yleensä ajattelematonta enemmän vanhingossa tapatuvaa kuintahallista. Vaikka ihminen olisi yhden kerran ajattelematon se ei tee hänestä taipuvaista ajattelemattomuuteen vaan voi myös saada hänet huomaamaan että jatkossa kannattaa ajatella ennen kuin toimii. Ihminen saattaa joskus ajautua pettämään vaikka ei ajattelisi pettävänsä. Joku oppii mokailusta eikä mokaile samalla tavalla enää uudelleen toinen ei. Ensimmäisen kerran jälkeen sitä ei voi päätellä kuin siitä miten hän suhtautuu siihen katuuko, haluaako myöntää sen mokaksi jota ei halua enää koskaan toistaa uudestaan.
Ap:n mies oli pettänyt enemmän kuin kerran.
Pettäminen on yleensä seuraus, ei syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä alan sääliä tuota miestä kyllä nyt.
Miksi? Luottaisitko itse täysin?
Kuten jo sanoin, luottaisin. Pari pussaamista juovuspäissä ei täytä minun kriteesistössäni pettämistä. Ja kun se on exän kanssa, en mielestäni voisi olla edes vihainen. Jos olisi minun mieheni, olisin varmaan mustasukkainen päivän, mutta en siltikään ajattelisi, että se vielä pettämistä. Sanoisin, että ei käy.
En ole tässä miehelleni vihainen tai mustasukkainen. Harkitsen ainoastaan sitä, onko järkevää luottaa mieheen joka on aiemmin sallinut itseltään tuollaista käytöstä. Toisin sanoen punnitsen siis mielessäni onko mies tarpeeksi lojaali ihminen makuuni. En halua olla naiivi ja joutua itkemään petetyksi tulemista myöhemmin, jos minulle on jo heti kättelyssä kerrottu, että tällainen taipumus on ainakin ollut olemassa. Tunnen myös myötätuntoa miehen eksää kohtaan, vaikkei minua kohtaan ole tässä kukaan tehnytkään mitään väärin. En itse edes pussailisi suhteessa, koska tiedän että se satuttaisi miestäni. Ap
Sinun on tietysti itse päätös tehtävä ja siitä on hyvä puhua.
Jos elämä voisi luvata, että ainut paha mitä puolisoni tulee tekemään tulevaisuudessa on se, että hän pussaa 2x vierasta naista, olisin mielestäni lottovoittaja. Minusta tuo olisi todella pieni ja vähäpätöinen asia. On niin paljon kaikkea, mikä voi olla ongelmana ja haasteena elämässä. Jos hän rakastaisi ja minä rakastaisin, ja kaikki olisi ihanaa, niin minusta kahden suudelman "lupaaminen " toiselle naiselle olisi todella pikku pikku juttu. En epäröisi hetkeäkään luottaa.
Mutta sinä teet omat päätöksesi, ja niiden kanssa sinun pitää elää.
Kärpäsestä ei kannata tehdä härkästä.
Tavallaan olet ihan oikeassa. Se on niin suhteellista, onko tuo pikkujuttu vai ei. Toisaalta ajattelen itse niin, että ihminen ansaitsee juuri niin rehellisen kumppanin rinnalleen kuin itse on. Ansaitsen siis mielestäni sen saman, mitä olen itsekin toiselle valmis antamaan. Itse pussailu voi tavallaan olla pieni teko, mutta mietipä mitä se pienikin teko edustaa jos sen toistaa vaikka jo kerran on luvannut ettei loukkaa rakastaan toiste? Niinpä...
Ehlä ap takerrut tähän pussailuasiaan nyt vähän liikaa? Ihminen voi olla myös miljoonalla muulla tavalla epärehellinen tai tulla aivan muita haasteita eteen. Voi olla peliongelmaa, huumeiden/lääkkeiden käyttöä, väkivaltaisuutta, patologista valehtelua, puutetta elämänhallinnasta...ihan mitä vaan minkä rinnalla pari kännipusua EDELLISESSÄ suhteessa on aika pientä. Ja miehesihän OLI nimenomaan rehellinen kun itse kertoi sinulle. Itse ajattelisin että jos olisi aikeissa sinua pettää niin ei varmasti olisi ottanut asiaa esille.
Edellisessä suhteessa petin 48 naisen kanssa, ihania rouvia. Nykyisen kanssa 10 vuotta, pettämisiä 0
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua, miksi pettämistä pitäisi edes katua, jos on tehnyt sen vakaasta harkinnasta. Jos taas petti niin ettei oikein harkinnut, niin sitten ymmärrän kyllä. Jälkimmäistä kutsutaan vahingoksi.
Vahingossa veti perseet ja iski baarissa vieraaseen naiseen kiinni? Ja ei pitäisi katua, jos on oikein harkinnut pettämistä eli oman rakkaansa tietoista satuttamista?! Huhhuh...
En mä vahinkokänneistä mitään puhunut. Ja nii-in? Jos on vakaasti harkiten päättänyt pettää, niin sehän on valinta. Miksi sitä edes kannattaisi katua? Sinun tunteittesiko tähden? Älä nyt viitsi, jos niistä välittäisi, ei ois pettänyt.
Joo, mutta eikö se nyt ole aika häpeällinen ja raukkamainen valinta? Miksi ei mielummin suoraan eroa, jos toisen tunteilla ei kerran ole mitään väliä? Jos olisin itse tietoisesti valinnut pettää jotakuta, häpeäisin ja katuisin jälkeenpäin itsekkyyttäni ja sitä että menettelytapani oli vaikeassa tilanteessa niin paskamainen. Kaduttaisi myös se, miksi olisin esittänyt toiselle rakastavani jos suhde ei oikeasti olisi merkinnyt itselleni mitään. Miksi pettää kun voi erota? Ja miksi olla epäkunnioittava kun voi aina valita sen reilumman tavan? Katuminen kertoo sentään siitä että omatunto toimii. Ihminen joka ei välitä muiden satuttamisesta ja loukkaamisesta kuulostaa narsistiselta/jonkin asteen psykopaatilta.
Huvittavaa, kun nyt itketäänkin sitä, että "mä kyllä petän vahingossa"..... Kumminpäin se nyt on? :)
No mun mielestä pettäminen ei edelleenkään ikinä ole mikään vahinko. Oli sitä sitten suunnitellut 2 vuotta tai 2 sekuntia, on se aina oma vika ja oma päätös. Söin äsken hetken mielijohteesta suklaata, mutta tiesin kuitenkin mitä olin tekemässä eli ei se ollut mikään vahinko. Ap
Mutta et näe eroa huonosti harkitun pettämisen välillä, jota katuu, tai sillälailla harkitun pettämisen välillä, että sitä ei edes kadu?
Näen tottakai eron, ja toinen voi olla "vähemmän paha" asia. Mutta ei se silti siitä vahinkoa tee. Kännissä hetken mielijohteesta pussailu voi olla inhimillisempää mokailua, ja katuminen kertoo siitä että pettäjällä on kuitenkin edes jossain määrin sydän paikallaan. Mutta sillä hetkellä se on kuitenkin ollut oma valinta, ellei ole sitten tullut tyyliin huumatuksi ja joku ulkopuolinen ole pakottanut siihen... Mistään sellaisesta ei nyt kuitenkaan ole kyse. Ja tottakai se harkittu ja suunniteltu petos kertoo ihmisestä jotain vielä ikävämpää, varsinkin jos ei edes ymmärrä katua eli ei näe toisen loukkaamisessa mitään väärää. Voisinko enää vääntää tätä sinulle selkeämmin rautalangasta? Oletko kenties itse pettävää sorttia? Jos olet, niin saanko udella kumpaa "lajia" näistä sitten itse edustat, satunnaista mokailijaa vai harkitsevaa tunnekylmää pettäjää?
Mokailu on tahallista? Minusta ei, mokailu on yleensä ajattelematonta enemmän vanhingossa tapatuvaa kuintahallista. Vaikka ihminen olisi yhden kerran ajattelematon se ei tee hänestä taipuvaista ajattelemattomuuteen vaan voi myös saada hänet huomaamaan että jatkossa kannattaa ajatella ennen kuin toimii. Ihminen saattaa joskus ajautua pettämään vaikka ei ajattelisi pettävänsä. Joku oppii mokailusta eikä mokaile samalla tavalla enää uudelleen toinen ei. Ensimmäisen kerran jälkeen sitä ei voi päätellä kuin siitä miten hän suhtautuu siihen katuuko, haluaako myöntää sen mokaksi jota ei halua enää koskaan toistaa uudestaan.
Ap:n mies oli pettänyt enemmän kuin kerran.
Valokatkaisijaa napasauttamalla se ajattelu ei välttämättä herää.
Vastauksena otsikon kysymykseen, en luottaisi. Vielä vuosi sitten vastaukseni olisi ollut toinen.
Erästä ystävääni on petetty. Aviomies siis häpeilemättä aloittanut sivusuhteen parikin kertaa, molemmilla kerroilla eri naiset kyseessä. Kiinni jäätyään antoi jotakin naurettavia selityksiä, joissa nyt ei ollut päätä eikä häntää. Ovat jostain syystä silti edelleen naimisissa, mutta tiedän, että ystäväni valvoo edelleen öitään ja vain miettii näitä kahta episodia. Minä olen edelleen todella vihainen ystäväni puolesta, mutta olen pidättäytynyt sanomasta mitä todella ajattelen. Nähdessäni hänen miehensä näen vain pettävän sian, enkä osaa enää suhtautua häneen normaalisti. Tavallaan toivoisin, että ystäväni ei olisi järkytyksensä keskellä koskaan uskoutunutkaan minulle, koska raivostuin todella lohduttaessani henkisesti täysin rikki ollutta ystävääni.
Aikanaan heidän suhteensa toki myös alkoi pettämisellä: mies harhautui silloinkin sivusuhteeseen nykyisen vaimonsa kanssa ja lopulta hänen silloinen avovaimonsa sai selville ja laittoi äijän mäelle. Ajattelin silloin juuri samoin kuin vielä vuosi sitten ajattelin: "Eivät vain sopineet toisilleen, suhde oli tuomittu päättymään ja varmasti tämä mies teki nyt parannuksen kun löysi mielestään sopivamman kumppanin ja blaablaablaa". En kylläkään pitänyt pettämisestä, koska en vain hyväksy sitä, mutta olin valmis unohtamaan sen vain hetken ainutkertaisena hairahduksena. HAH! Eivät ne näemmä muutu vaikka muutaman vuoden esittäisivätkin jotakin muuta.
Todennäköisesti luottaisin, sillä olen itsekkin tietyissä parisuhteissa pettänyt mutta jos välitän toisesta oikein kunnolla en edes pysty pettämään vaikka mikä olisi.
Enemmän tsekkailisin miehen tunteita sinuun, kuinka vakavalla pohjalla suhde on jne.
Ajattelin että keskustelen aiheesta miehen kanssa vielä lisää ja kysyn onko pettänyt kenties muissakin suhteissaan menneisyydessään, vai ainoastaan tässä yhdessä. Ehkä paras olisi tehdä selväksi, että itse en tuollaista tule hyväksymään ja kertoa että itse vastaavanlaisessa tilanteessa en jäisi odottamaan pettääkö mies vielä ensimmäisen anteeksiannon jälkeen uudestaan. Sanon siis miehelle, että luotan häneen, mutta samalla ilmaisen että se luottamus katoaa lopullisesti jos minua pettää. Silloin hänen pitäisi ymmärtää, että jos ikinä päätyy muita pussailemaan se on samalla valinta siitä että minun kanssani suhde loppuu. Aion myös painottaa että arvostan suuresti sitä, jos mistä tahansa ongelmista voitaisiin aina puhua suoraan eli mielummin ennakoida tuollaisten houkutusten syntymistä. En haluaisi roikkua miehessä jos hän olisi onneton kanssani, annan hänen mielummin silloin mennä jos ongelmia ei pystytä yhdessä ratkomaan. Ap
Et ilmeisesti osaa lukea? Yleinen mielipide tarkoittaa ihmisten keskimääräistä mielipidettä, eli sitä miten suurin osa ihmisistä näkee jonkin asian. Sinulla on oma henkilökohtainen mielipiteesi, ei "omaa yleistä mielipidettä".