Lue keskustelun säännöt.
Luottaisitko mieheen joka on pettänyt aiemmassa suhteessaan?
18.04.2017 |
Mieheni kertoi omasta aloitteestaan että oli pettänyt exäänsä edellisessä suhteessa. Arvostan hänen rehellisyyttään (moni jättäisi tuollaisen kokonaan varmasti mainitsematta, varsinkin jos olisi aikeissa pettää uudestaan) mutta asia on silti jäänyt vaivaamaan mieltä. Miehen puolustus oli että heillä oli mennyt suhteessa pitkään huonosti ja nämä pettämiset (ainakin kaksi eri kertaa...) olivat sisältäneet "vain kännissä pussailua". Itseäni nuo syyt eivät kuitenkaan yhtään lohduta, sillä kyllähän jokaisessa uudessakin suhteessa voi tulla vaikeita kausia tai mikä tahansa kriisi joskus eteen. Ja jos känni on ollut madaltanut kynnystä pettää, pitäisi mielestäni aikuisen ihmisen lopettaa alkoholin käyttö jos ei itseään kännissä hallitse. Ja mitä se kertoo miehestäni, että ei ole suoraan eronnut jos suhde on ollut paska? Ahdistaa vaikka asiasta on aikaa ja meillä kaikki on ihan täydellistä...
Mutta sitten toisaalta; kukapa meistä ei olisi joskus entisissä suhteissa mokaillut, ja monihan ottaa myös opiksi virheistään... Olisiko mieheni kertonut tästä minulle ja sanonut katuvansa menneisyyttään, jos ei aidosti tarkottaisi sitä? Kannattaako minun verrata tätä suhdetta mihinkään toiseen? Olisi niin epäreilua olla antamatta ihanalle miehelle mahdollisuus. Mutta muuttuuko ihmiset ikinä oikeasti, vaikka haluaisivatkin itse kasvaa ja kehittyä itsensä takia? Olenko hullu jos päätän vain luottaa 100% ennen kuin muuhun annetaan aihetta?
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luottaisin, koska omalta kohdaltani tiedän, että kun oikeasti rakastaa, niin haluaa olla uskollinen.
Mutta eikö ole vähän häiritsevä ajatus että mies on ollut suhteessa jossa ei ole rakastanut oikeasti? Tai vielä häiritsevämpää, on sanojensa mukaan oikeasti rakastanut ja silti pettänyt? Sen ymmärrän että keskenkasvuisena ei välttämättä vielä osaa rakastaa aidosti vaikka haluaisi... Välillä tuntuu ettei miehet opi sitä taitoa välttämättä koskaan, edes mokailuistaan. :(
Nämä on nyt taas niitä jossitteluita, että jos on ollut yksi yhdenyönpano, niin onko niin saasta, että ei voi seurustella. No yksi OK. Vahinko, kokeilu. No onko kaksi sitten liikaa? Entä kymmenen? No onko se 20 vuotias vai 60?
Ei kai tuo mies nyt olisi eronnutkaan, jos se olisi se maailman suurin ja täydellisin rakkaus ollut. Voi rakastua ja ihan itsestä riippumattakin se ei syvennykään "oikeaksi rakkaudeksi" (jos vaikka se rakkauden kohden on taukki jne.).
Kumpi on pahempi synti ihmiselle, "ei rakastanutkaan oikeasti" vai yhdenyönpano? Mistä heitetään se ensimmäinen kivi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua, miksi pettämistä pitäisi edes katua, jos on tehnyt sen vakaasta harkinnasta. Jos taas petti niin ettei oikein harkinnut, niin sitten ymmärrän kyllä. Jälkimmäistä kutsutaan vahingoksi.
Vahingossa veti perseet ja iski baarissa vieraaseen naiseen kiinni? Ja ei pitäisi katua, jos on oikein harkinnut pettämistä eli oman rakkaansa tietoista satuttamista?! Huhhuh...
En mä vahinkokänneistä mitään puhunut. Ja nii-in? Jos on vakaasti harkiten päättänyt pettää, niin sehän on valinta. Miksi sitä edes kannattaisi katua? Sinun tunteittesiko tähden? Älä nyt viitsi, jos niistä välittäisi, ei ois pettänyt.
Joo, mutta eikö se nyt ole aika häpeällinen ja raukkamainen valinta? Miksi ei mielummin suoraan eroa, jos toisen tunteilla ei kerran ole mitään väliä? Jos olisin itse tietoisesti valinnut pettää jotakuta, häpeäisin ja katuisin jälkeenpäin itsekkyyttäni ja sitä että menettelytapani oli vaikeassa tilanteessa niin paskamainen. Kaduttaisi myös se, miksi olisin esittänyt toiselle rakastavani jos suhde ei oikeasti olisi merkinnyt itselleni mitään. Miksi pettää kun voi erota? Ja miksi olla epäkunnioittava kun voi aina valita sen reilumman tavan? Katuminen kertoo sentään siitä että omatunto toimii. Ihminen joka ei välitä muiden satuttamisesta ja loukkaamisesta kuulostaa narsistiselta/jonkin asteen psykopaatilta.
Huvittavaa, kun nyt itketäänkin sitä, että "mä kyllä petän vahingossa"..... Kumminpäin se nyt on? :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua, miksi pettämistä pitäisi edes katua, jos on tehnyt sen vakaasta harkinnasta. Jos taas petti niin ettei oikein harkinnut, niin sitten ymmärrän kyllä. Jälkimmäistä kutsutaan vahingoksi.
Vahingossa veti perseet ja iski baarissa vieraaseen naiseen kiinni? Ja ei pitäisi katua, jos on oikein harkinnut pettämistä eli oman rakkaansa tietoista satuttamista?! Huhhuh...
En mä vahinkokänneistä mitään puhunut. Ja nii-in? Jos on vakaasti harkiten päättänyt pettää, niin sehän on valinta. Miksi sitä edes kannattaisi katua? Sinun tunteittesiko tähden? Älä nyt viitsi, jos niistä välittäisi, ei ois pettänyt.
Joo, mutta eikö se nyt ole aika häpeällinen ja raukkamainen valinta? Miksi ei mielummin suoraan eroa, jos toisen tunteilla ei kerran ole mitään väliä? Jos olisin itse tietoisesti valinnut pettää jotakuta, häpeäisin ja katuisin jälkeenpäin itsekkyyttäni ja sitä että menettelytapani oli vaikeassa tilanteessa niin paskamainen. Kaduttaisi myös se, miksi olisin esittänyt toiselle rakastavani jos suhde ei oikeasti olisi merkinnyt itselleni mitään. Miksi pettää kun voi erota? Ja miksi olla epäkunnioittava kun voi aina valita sen reilumman tavan? Katuminen kertoo sentään siitä että omatunto toimii. Ihminen joka ei välitä muiden satuttamisesta ja loukkaamisesta kuulostaa narsistiselta/jonkin asteen psykopaatilta.
No kummalla tavalla ihminen pettää? Vahingossa vai tahallaan?
Useammin vahingossa kuin tahallaan (=kostaakseen).
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut naimisissa kohta 25v miehen kanssa joka petti edellisessä suhteessaan......mun kanssani. Myös minä petin edellisessä suhteessani, tämän samaisen pettäjän kanssa.
Jätit kertomatta, oletteko nyt olleet uskollisia?
En luottaisi täydellisesti, mutta keneenkään ihmiseen ei voi luottaa sataprosenttisesti. Ei edes itseensä. Jotkut ihmiset ovat herkemmin impulssien vietävissä, ja tottakai alkoholi madaltaa rajaa, jolloin tulee tehtyä hölmöyksiä. En minä tuollaisen takia eroaisi, jos mieheni tuollaista kertoisi. Haluaisin kyllä puhua hänen kanssaan, jotta hän tiedostaisi rehellisyyden ja uskollisuuden tärkeyden minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on rakastunut ja siksi pettänyt - voisin luottaa. Jos taas on harrastanut kännipanoja kun oma ei anna - en luottaisi. Molemmat ehkä keskustelukyvyttömiä, mutta jälkimmäinen käy baareissa ja on ääliö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välillä tuntuu ettei miehet opi sitä taitoa välttämättä koskaan, edes mokailuistaan. :(
Kannattaako luottaa yhteenkään mieheen jos sinusta tuntuu tuolta?
Niinpä. Se on tässä ehkä se kiperin kysymys... Mutta sitten taas toisaalta, kannattaako jättää hienon suhteen mahdollisuutta katsomatta kun on myös se mahdollisuus että minun kanssani mies ei petäkään? Olen vain nähnyt elämässäni niin paljon pettämistä ja niin moni varattu mies on tullut iskemään minua, että hirvittää. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua, miksi pettämistä pitäisi edes katua, jos on tehnyt sen vakaasta harkinnasta. Jos taas petti niin ettei oikein harkinnut, niin sitten ymmärrän kyllä. Jälkimmäistä kutsutaan vahingoksi.
Vahingossa veti perseet ja iski baarissa vieraaseen naiseen kiinni? Ja ei pitäisi katua, jos on oikein harkinnut pettämistä eli oman rakkaansa tietoista satuttamista?! Huhhuh...
En mä vahinkokänneistä mitään puhunut. Ja nii-in? Jos on vakaasti harkiten päättänyt pettää, niin sehän on valinta. Miksi sitä edes kannattaisi katua? Sinun tunteittesiko tähden? Älä nyt viitsi, jos niistä välittäisi, ei ois pettänyt.
Joo, mutta eikö se nyt ole aika häpeällinen ja raukkamainen valinta? Miksi ei mielummin suoraan eroa, jos toisen tunteilla ei kerran ole mitään väliä? Jos olisin itse tietoisesti valinnut pettää jotakuta, häpeäisin ja katuisin jälkeenpäin itsekkyyttäni ja sitä että menettelytapani oli vaikeassa tilanteessa niin paskamainen. Kaduttaisi myös se, miksi olisin esittänyt toiselle rakastavani jos suhde ei oikeasti olisi merkinnyt itselleni mitään. Miksi pettää kun voi erota? Ja miksi olla epäkunnioittava kun voi aina valita sen reilumman tavan? Katuminen kertoo sentään siitä että omatunto toimii. Ihminen joka ei välitä muiden satuttamisesta ja loukkaamisesta kuulostaa narsistiselta/jonkin asteen psykopaatilta.
No kummalla tavalla ihminen pettää? Vahingossa vai tahallaan?
Useammin vahingossa kuin tahallaan (=kostaakseen).
Eli puolisoaan voi siis sittenkin pettää vahingossa? Teepä aloitus aiheesta, ja katso, kuka on sitä mieltä :'D
Vierailija kirjoitti:
En luottaisi täydellisesti, mutta keneenkään ihmiseen ei voi luottaa sataprosenttisesti. Ei edes itseensä. Jotkut ihmiset ovat herkemmin impulssien vietävissä, ja tottakai alkoholi madaltaa rajaa, jolloin tulee tehtyä hölmöyksiä. En minä tuollaisen takia eroaisi, jos mieheni tuollaista kertoisi. Haluaisin kyllä puhua hänen kanssaan, jotta hän tiedostaisi rehellisyyden ja uskollisuuden tärkeyden minulle.
Olette kyllä nyt aika hysteerisiä. Se on pussannut 2x toisen kanssa. Ei tuo edes ole vielä pettämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välillä tuntuu ettei miehet opi sitä taitoa välttämättä koskaan, edes mokailuistaan. :(
Kannattaako luottaa yhteenkään mieheen jos sinusta tuntuu tuolta?
Niinpä. Se on tässä ehkä se kiperin kysymys... Mutta sitten taas toisaalta, kannattaako jättää hienon suhteen mahdollisuutta katsomatta kun on myös se mahdollisuus että minun kanssani mies ei petäkään? Olen vain nähnyt elämässäni niin paljon pettämistä ja niin moni varattu mies on tullut iskemään minua, että hirvittää. Ap
Jos pettäminen oikeasti hirvittää ei ehkä kannata luottaa kehenkään... se riski on aina olemassa.
Minä alan sääliä tuota miestä kyllä nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua, miksi pettämistä pitäisi edes katua, jos on tehnyt sen vakaasta harkinnasta. Jos taas petti niin ettei oikein harkinnut, niin sitten ymmärrän kyllä. Jälkimmäistä kutsutaan vahingoksi.
Vahingossa veti perseet ja iski baarissa vieraaseen naiseen kiinni? Ja ei pitäisi katua, jos on oikein harkinnut pettämistä eli oman rakkaansa tietoista satuttamista?! Huhhuh...
En mä vahinkokänneistä mitään puhunut. Ja nii-in? Jos on vakaasti harkiten päättänyt pettää, niin sehän on valinta. Miksi sitä edes kannattaisi katua? Sinun tunteittesiko tähden? Älä nyt viitsi, jos niistä välittäisi, ei ois pettänyt.
Joo, mutta eikö se nyt ole aika häpeällinen ja raukkamainen valinta? Miksi ei mielummin suoraan eroa, jos toisen tunteilla ei kerran ole mitään väliä? Jos olisin itse tietoisesti valinnut pettää jotakuta, häpeäisin ja katuisin jälkeenpäin itsekkyyttäni ja sitä että menettelytapani oli vaikeassa tilanteessa niin paskamainen. Kaduttaisi myös se, miksi olisin esittänyt toiselle rakastavani jos suhde ei oikeasti olisi merkinnyt itselleni mitään. Miksi pettää kun voi erota? Ja miksi olla epäkunnioittava kun voi aina valita sen reilumman tavan? Katuminen kertoo sentään siitä että omatunto toimii. Ihminen joka ei välitä muiden satuttamisesta ja loukkaamisesta kuulostaa narsistiselta/jonkin asteen psykopaatilta.
Huvittavaa, kun nyt itketäänkin sitä, että "mä kyllä petän vahingossa"..... Kumminpäin se nyt on? :)
No mun mielestä pettäminen ei edelleenkään ikinä ole mikään vahinko. Oli sitä sitten suunnitellut 2 vuotta tai 2 sekuntia, on se aina oma vika ja oma päätös. Söin äsken hetken mielijohteesta suklaata, mutta tiesin kuitenkin mitä olin tekemässä eli ei se ollut mikään vahinko. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua, miksi pettämistä pitäisi edes katua, jos on tehnyt sen vakaasta harkinnasta. Jos taas petti niin ettei oikein harkinnut, niin sitten ymmärrän kyllä. Jälkimmäistä kutsutaan vahingoksi.
Vahingossa veti perseet ja iski baarissa vieraaseen naiseen kiinni? Ja ei pitäisi katua, jos on oikein harkinnut pettämistä eli oman rakkaansa tietoista satuttamista?! Huhhuh...
En mä vahinkokänneistä mitään puhunut. Ja nii-in? Jos on vakaasti harkiten päättänyt pettää, niin sehän on valinta. Miksi sitä edes kannattaisi katua? Sinun tunteittesiko tähden? Älä nyt viitsi, jos niistä välittäisi, ei ois pettänyt.
Joo, mutta eikö se nyt ole aika häpeällinen ja raukkamainen valinta? Miksi ei mielummin suoraan eroa, jos toisen tunteilla ei kerran ole mitään väliä? Jos olisin itse tietoisesti valinnut pettää jotakuta, häpeäisin ja katuisin jälkeenpäin itsekkyyttäni ja sitä että menettelytapani oli vaikeassa tilanteessa niin paskamainen. Kaduttaisi myös se, miksi olisin esittänyt toiselle rakastavani jos suhde ei oikeasti olisi merkinnyt itselleni mitään. Miksi pettää kun voi erota? Ja miksi olla epäkunnioittava kun voi aina valita sen reilumman tavan? Katuminen kertoo sentään siitä että omatunto toimii. Ihminen joka ei välitä muiden satuttamisesta ja loukkaamisesta kuulostaa narsistiselta/jonkin asteen psykopaatilta.
No kummalla tavalla ihminen pettää? Vahingossa vai tahallaan?
Useammin vahingossa kuin tahallaan (=kostaakseen).
Eli puolisoaan voi siis sittenkin pettää vahingossa? Teepä aloitus aiheesta, ja katso, kuka on sitä mieltä :'D
Mitä minä sillä tiedolla teen kuinka moni sitä mieltä on? Tee itse jos sitä tietoa johonkin tarvitset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä alan sääliä tuota miestä kyllä nyt.
Miksi? Luottaisitko itse täysin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua, miksi pettämistä pitäisi edes katua, jos on tehnyt sen vakaasta harkinnasta. Jos taas petti niin ettei oikein harkinnut, niin sitten ymmärrän kyllä. Jälkimmäistä kutsutaan vahingoksi.
Vahingossa veti perseet ja iski baarissa vieraaseen naiseen kiinni? Ja ei pitäisi katua, jos on oikein harkinnut pettämistä eli oman rakkaansa tietoista satuttamista?! Huhhuh...
En mä vahinkokänneistä mitään puhunut. Ja nii-in? Jos on vakaasti harkiten päättänyt pettää, niin sehän on valinta. Miksi sitä edes kannattaisi katua? Sinun tunteittesiko tähden? Älä nyt viitsi, jos niistä välittäisi, ei ois pettänyt.
Joo, mutta eikö se nyt ole aika häpeällinen ja raukkamainen valinta? Miksi ei mielummin suoraan eroa, jos toisen tunteilla ei kerran ole mitään väliä? Jos olisin itse tietoisesti valinnut pettää jotakuta, häpeäisin ja katuisin jälkeenpäin itsekkyyttäni ja sitä että menettelytapani oli vaikeassa tilanteessa niin paskamainen. Kaduttaisi myös se, miksi olisin esittänyt toiselle rakastavani jos suhde ei oikeasti olisi merkinnyt itselleni mitään. Miksi pettää kun voi erota? Ja miksi olla epäkunnioittava kun voi aina valita sen reilumman tavan? Katuminen kertoo sentään siitä että omatunto toimii. Ihminen joka ei välitä muiden satuttamisesta ja loukkaamisesta kuulostaa narsistiselta/jonkin asteen psykopaatilta.
Huvittavaa, kun nyt itketäänkin sitä, että "mä kyllä petän vahingossa"..... Kumminpäin se nyt on? :)
No mun mielestä pettäminen ei edelleenkään ikinä ole mikään vahinko. Oli sitä sitten suunnitellut 2 vuotta tai 2 sekuntia, on se aina oma vika ja oma päätös. Söin äsken hetken mielijohteesta suklaata, mutta tiesin kuitenkin mitä olin tekemässä eli ei se ollut mikään vahinko. Ap
Mutta et näe eroa huonosti harkitun pettämisen välillä, jota katuu, tai sillälailla harkitun pettämisen välillä, että sitä ei edes kadu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En luottaisi täydellisesti, mutta keneenkään ihmiseen ei voi luottaa sataprosenttisesti. Ei edes itseensä. Jotkut ihmiset ovat herkemmin impulssien vietävissä, ja tottakai alkoholi madaltaa rajaa, jolloin tulee tehtyä hölmöyksiä. En minä tuollaisen takia eroaisi, jos mieheni tuollaista kertoisi. Haluaisin kyllä puhua hänen kanssaan, jotta hän tiedostaisi rehellisyyden ja uskollisuuden tärkeyden minulle.
Olette kyllä nyt aika hysteerisiä. Se on pussannut 2x toisen kanssa. Ei tuo edes ole vielä pettämistä.
Pettäminen tarkoittaa luottamuksen ja yhteisen sopimuksen rikkomista, ei mitään tiettyä toimintaa. Jotkut parit ovat sopineet että se tietty raja menee vasta seksissä, jotkut pussailuistaan, jotkut ainoastaan henkisen yhteyden hommissa ja jotkut taas sitoutuvat siihen että ei edes flirttailla muille. Ei kukaan ulkopuolinen voi siihen sanoa, onko pussailu jollekin pettämistä vai ei. Jos mies ei olisi itse hyväksynyt eksältään samanlaista toimintaa kuin itse harrasti, on hän silloin pettänyt. Yleinen mielipide ihmisillä kuitenkin tuntuu olevan, että pussailu on vieraiden kanssa jo pettämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En luottaisi täydellisesti, mutta keneenkään ihmiseen ei voi luottaa sataprosenttisesti. Ei edes itseensä. Jotkut ihmiset ovat herkemmin impulssien vietävissä, ja tottakai alkoholi madaltaa rajaa, jolloin tulee tehtyä hölmöyksiä. En minä tuollaisen takia eroaisi, jos mieheni tuollaista kertoisi. Haluaisin kyllä puhua hänen kanssaan, jotta hän tiedostaisi rehellisyyden ja uskollisuuden tärkeyden minulle.
Olette kyllä nyt aika hysteerisiä. Se on pussannut 2x toisen kanssa. Ei tuo edes ole vielä pettämistä.
Pettäminen tarkoittaa luottamuksen ja yhteisen sopimuksen rikkomista, ei mitään tiettyä toimintaa. Jotkut parit ovat sopineet että se tietty raja menee vasta seksissä, jotkut pussailuistaan, jotkut ainoastaan henkisen yhteyden hommissa ja jotkut taas sitoutuvat siihen että ei edes flirttailla muille. Ei kukaan ulkopuolinen voi siihen sanoa, onko pussailu jollekin pettämistä vai ei. Jos mies ei olisi itse hyväksynyt eksältään samanlaista toimintaa kuin itse harrasti, on hän silloin pettänyt. Yleinen mielipide ihmisillä kuitenkin tuntuu olevan, että pussailu on vieraiden kanssa jo pettämistä.
Minun yleinen mielipide ei ole. Miehen exän mielipidettä emme tiedä?
AP:tä mies ei ole kai pettänyt mitenkään, onko AP? Onko katsonut kenties toisen naisen päälle? Tai ollut henkisen yhteyden hommia muiden kanssa, kuten tässä nyt hienosti muotoillaan?
Oikeasti ensimmäistä kertaa VA-palstalla olen sitä mieltä, että nyt miestä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua, miksi pettämistä pitäisi edes katua, jos on tehnyt sen vakaasta harkinnasta. Jos taas petti niin ettei oikein harkinnut, niin sitten ymmärrän kyllä. Jälkimmäistä kutsutaan vahingoksi.
Vahingossa veti perseet ja iski baarissa vieraaseen naiseen kiinni? Ja ei pitäisi katua, jos on oikein harkinnut pettämistä eli oman rakkaansa tietoista satuttamista?! Huhhuh...
En mä vahinkokänneistä mitään puhunut. Ja nii-in? Jos on vakaasti harkiten päättänyt pettää, niin sehän on valinta. Miksi sitä edes kannattaisi katua? Sinun tunteittesiko tähden? Älä nyt viitsi, jos niistä välittäisi, ei ois pettänyt.
Joo, mutta eikö se nyt ole aika häpeällinen ja raukkamainen valinta? Miksi ei mielummin suoraan eroa, jos toisen tunteilla ei kerran ole mitään väliä? Jos olisin itse tietoisesti valinnut pettää jotakuta, häpeäisin ja katuisin jälkeenpäin itsekkyyttäni ja sitä että menettelytapani oli vaikeassa tilanteessa niin paskamainen. Kaduttaisi myös se, miksi olisin esittänyt toiselle rakastavani jos suhde ei oikeasti olisi merkinnyt itselleni mitään. Miksi pettää kun voi erota? Ja miksi olla epäkunnioittava kun voi aina valita sen reilumman tavan? Katuminen kertoo sentään siitä että omatunto toimii. Ihminen joka ei välitä muiden satuttamisesta ja loukkaamisesta kuulostaa narsistiselta/jonkin asteen psykopaatilta.
Huvittavaa, kun nyt itketäänkin sitä, että "mä kyllä petän vahingossa"..... Kumminpäin se nyt on? :)
No mun mielestä pettäminen ei edelleenkään ikinä ole mikään vahinko. Oli sitä sitten suunnitellut 2 vuotta tai 2 sekuntia, on se aina oma vika ja oma päätös. Söin äsken hetken mielijohteesta suklaata, mutta tiesin kuitenkin mitä olin tekemässä eli ei se ollut mikään vahinko. Ap
Mutta et näe eroa huonosti harkitun pettämisen välillä, jota katuu, tai sillälailla harkitun pettämisen välillä, että sitä ei edes kadu?
Näen tottakai eron, ja toinen voi olla "vähemmän paha" asia. Mutta ei se silti siitä vahinkoa tee. Kännissä hetken mielijohteesta pussailu voi olla inhimillisempää mokailua, ja katuminen kertoo siitä että pettäjällä on kuitenkin edes jossain määrin sydän paikallaan. Mutta sillä hetkellä se on kuitenkin ollut oma valinta, ellei ole sitten tullut tyyliin huumatuksi ja joku ulkopuolinen ole pakottanut siihen... Mistään sellaisesta ei nyt kuitenkaan ole kyse. Ja tottakai se harkittu ja suunniteltu petos kertoo ihmisestä jotain vielä ikävämpää, varsinkin jos ei edes ymmärrä katua eli ei näe toisen loukkaamisessa mitään väärää. Voisinko enää vääntää tätä sinulle selkeämmin rautalangasta? Oletko kenties itse pettävää sorttia? Jos olet, niin saanko udella kumpaa "lajia" näistä sitten itse edustat, satunnaista mokailijaa vai harkitsevaa tunnekylmää pettäjää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä alan sääliä tuota miestä kyllä nyt.
Miksi? Luottaisitko itse täysin?
Kuten jo sanoin, luottaisin. Pari pussaamista juovuspäissä ei täytä minun kriteesistössäni pettämistä. Ja kun se on exän kanssa, en mielestäni voisi olla edes vihainen. Jos olisi minun mieheni, olisin varmaan mustasukkainen päivän, mutta en siltikään ajattelisi, että se vielä pettämistä. Sanoisin, että ei käy.
Mä olen ollut naimisissa kohta 25v miehen kanssa joka petti edellisessä suhteessaan......mun kanssani. Myös minä petin edellisessä suhteessani, tämän samaisen pettäjän kanssa.