Lue keskustelun säännöt.
Luottaisitko mieheen joka on pettänyt aiemmassa suhteessaan?
18.04.2017 |
Mieheni kertoi omasta aloitteestaan että oli pettänyt exäänsä edellisessä suhteessa. Arvostan hänen rehellisyyttään (moni jättäisi tuollaisen kokonaan varmasti mainitsematta, varsinkin jos olisi aikeissa pettää uudestaan) mutta asia on silti jäänyt vaivaamaan mieltä. Miehen puolustus oli että heillä oli mennyt suhteessa pitkään huonosti ja nämä pettämiset (ainakin kaksi eri kertaa...) olivat sisältäneet "vain kännissä pussailua". Itseäni nuo syyt eivät kuitenkaan yhtään lohduta, sillä kyllähän jokaisessa uudessakin suhteessa voi tulla vaikeita kausia tai mikä tahansa kriisi joskus eteen. Ja jos känni on ollut madaltanut kynnystä pettää, pitäisi mielestäni aikuisen ihmisen lopettaa alkoholin käyttö jos ei itseään kännissä hallitse. Ja mitä se kertoo miehestäni, että ei ole suoraan eronnut jos suhde on ollut paska? Ahdistaa vaikka asiasta on aikaa ja meillä kaikki on ihan täydellistä...
Mutta sitten toisaalta; kukapa meistä ei olisi joskus entisissä suhteissa mokaillut, ja monihan ottaa myös opiksi virheistään... Olisiko mieheni kertonut tästä minulle ja sanonut katuvansa menneisyyttään, jos ei aidosti tarkottaisi sitä? Kannattaako minun verrata tätä suhdetta mihinkään toiseen? Olisi niin epäreilua olla antamatta ihanalle miehelle mahdollisuus. Mutta muuttuuko ihmiset ikinä oikeasti, vaikka haluaisivatkin itse kasvaa ja kehittyä itsensä takia? Olenko hullu jos päätän vain luottaa 100% ennen kuin muuhun annetaan aihetta?
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä näitä, jotka sanovat pettävänsä vain silloin kun eivät rakasta kumppaniaan. Mikä hiton selitys se on? Silloinhan on kuitenkin oltu parisuhteessa ihmisen kanssa jota ei rakasteta, ja jonka on kuitenkin oletettavasti annettu uskoa että häntä rakastetaan. Mikä voikaan olla pahempi petos, kertoa ihmisen perustavanlaatuisesta epäluotettavuudesta enemmän?
Niinpä. Mutta ehkä tuollaisissa tilanteissa on useimmiten kyse siitä, ettei itsekään tiedosta sitä ettei aidosti rakasta. Olen itsekin nuorena, teininä, kuvitellut olevani tosi rakastunut ja vannonut ikuista rakkautta, ja sitten näin jälkeenpäin tajunnut että ei se mitään oikeaa rakastamista ollut... Joskus myös rakastuu mielikuvaan ihmisestä ja aidosti rakastaa kyllä sitä itse luomaansa mielikuvaa, mutta ei itse ihmistä. Ihmiset ovat usein huonoja arvioimaan omia tunteitaan objektiivisesti ja jos ei ole vertailukohtaa aitoon rakkauteen, ei välttämättä tajua ettei nykyinenkään suhde vielä ole sitä. Sen sijaan sitä en ymmärrä alkuunkaan, jos alkaa suhteeseen ja vannoo toiselle rakkautta vaikka TIEDOSTAA jo silloin, ettei oikeasti tarkoita sitä. Se on jo aika halveksittavaa. Toisaalta kuitenkin on myös inhimillistä, että joskus jotakin toivoo niin paljon että sen alkaa kuvittelemaan todelliseksi... Niin voi varmaan käydä rakastamisen kanssa. Moni ei myöskään lähde suhteesta tarpeeksi aikaisin koska ei pysty myöntämään itselleen, että suhde on muuttunut eikä ENÄÄ rakasta yhtä paljon, kuin on alussa rakastanut. Monimutkaisia asioita nämä... Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhdetta ei lopeteta useinkaan saman tien kun huomataan että rakkautta ei ole. Aina sitä ei edes huomaa että sitä ei ole ennen kuin taas kokee rakkauden (tai ihastumisen)