Teini syö hirveästi herkkuja ollessaan yksin kotona.
Minä ja mieheni olemme poissa kotoa aika paljon, mutta yleensä olemme illalla kotona. 13-vuotias on alkanut syömään paljon, kun olemme poissa, joka tapahtuu usein, koska teemme paljon töitä ja hänen ainoa sisaruksensa on muuttanut jo pois kotoa. Jollain pienellä kaveri porukalla he syövät kaikki talon herkut ja tilaavat pizzaa su muuta. Kaikki talon herkut on kadonnut, kun tulemme kotiin, mutta sentään kaikki roskat on pistetty kiltisti roskiin, eikä jätetty ympäriinsä. Kasvuikäisen pitäisi syödä, mutta paljon sokeria ja suolaa on pahasta. Meidän ollessa kotona hän syö ihan normaalisti. Oudosti hän ei kaikesta tästä lihoa, mutta hän kiertelee koko asiaa muutenkin. Mitä minun pitäisi tehdä?
Kommentit (86)
Kyllä minäkin syön yksinollessani herkkuja, jos niitä on. Jos ei ole, syön terveellisempää. Useimmat ravintoneuvojatkin (telkkarissa) hävittää ne herkut ekana kaapista. Miksi sen sun teinis pitäs olla fiksumpi kuin aikuiset?
Vierailija kirjoitti:
Kaikenkaikkiaan kuulostaa siltä, että nuori syö yksinäisyyteensä (ei kaverien puutteeseen, vaan välittävien vanhempien puutteeseen. Kuinkas paljon hän nyt sitten onkaan kotona ilman jompaa kumpaa teistä? Nyt ihan kellonaikoja esille.
Aamulla ennen kouluun lähtöä ei ole paljoa aikaa ja tullaan kotiin noin yhdeksältä. En halua mennä yksityiskohtiin, ettei joku tunnista minua.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tässä suurin ongelma ole se, että tuonikäinen lapsi on illat kaiket yksin kotona. Lastensuojelun asia.
On kyllä poikkeustapaus, jos 13-vuotiaana ei selviä kotona iltaa. Mitä se lastensuojelu tähän auttaa?
-apKuinka usein se teini on yksin ilman teitä koko illan?
Tulemme kotiin noin yhdeksältä ja teini pääsee kotiin puoli kolmelta tai puoli neljältä.
-ap
No olen ihan samanlainen! Ratkaisin asian niin, että en osta herkkuja kotiini niin en syö niitä. Minulla ei ole mitään itsehillintää, jos kotona on namia, mutta pystyn vieraissa ja muuten pidättäytymään.
Vierailija kirjoitti:
1) ei kai sukujuhlia ihan joka viikko ole? Jos teini kerran tyhjentää kaapit niin ei siinä sitten auta aina olla varautuneena.
2) herkuttelun syy on ilmeinen, jos teini vielä on vetäytyvä aina silloinkin kun olette samoissa tiloissa niin keskusteluyhteys on poikki ja teini syö yksinäisyyteensä.
3) väärin syyllistää teiniä, syyllistäkää vanhemmat itsenne kun ette ole läsnä ja huolehdi teinistä. Sieltä sen muutoksen pitää lähteä, oli keino mikä hyvänsä.
1)Ei joka viikko
2)Niin on, mutta minun pitäisi tehdä jotain kongreettista.
3)En syyllistä.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikenkaikkiaan kuulostaa siltä, että nuori syö yksinäisyyteensä (ei kaverien puutteeseen, vaan välittävien vanhempien puutteeseen. Kuinkas paljon hän nyt sitten onkaan kotona ilman jompaa kumpaa teistä? Nyt ihan kellonaikoja esille.
Aamulla ennen kouluun lähtöä ei ole paljoa aikaa ja tullaan kotiin noin yhdeksältä. En halua mennä yksityiskohtiin, ettei joku tunnista minua.
-ap
No niin. Olette jättäneet nuoren heitteille. Hävetkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tässä suurin ongelma ole se, että tuonikäinen lapsi on illat kaiket yksin kotona. Lastensuojelun asia.
On kyllä poikkeustapaus, jos 13-vuotiaana ei selviä kotona iltaa. Mitä se lastensuojelu tähän auttaa?
-apKuinka usein se teini on yksin ilman teitä koko illan?
Tulemme kotiin noin yhdeksältä ja teini pääsee kotiin puoli kolmelta tai puoli neljältä.
-ap
Näette lastanne siis pari tuntia päivässä. Ja se että puhut siitä koko ajan teininä, ei tee siitä yhtään hyväksyttävämpää. Olette lapsenhylkääjiä ja paskoja vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Voisiko joku rauhalliaesti rautalangasta vääntäen selittää, miksi kahden aikuisen ja yhden 13 -vuotiaan kotona säilytetään suuria määriä "herkkuja". Ketä ja mitä tarkoitusta varten ne siellä ovat? Avauksesta saa vaikutelman, että tuota roinaa on todella paljon (+ ne pizzat). Ovatko "herkut" kaapissa korvaamassa vanhempien poissaoloa? Silloinhan teini käyttää niitä vanhempien toivomalla tavalla, joten ongelmaa ei pitäisi olla.
Murrosikäisellä lihominen voi yhtäkkiä "räjähtää käsiin": huhtikuussa hoikka voi olla kesäkuussa pullukka, koska murrosiässä aineenvaihdunta on ihan omansalainen (sen muistaa jokainen, joka muistaa olleensa murrosikäinen). Lisäksi "herkuilla" on muitakin vaikutuksia kuin lihominen. Ap:n kannattaa ottaa selvää mitä sokeri, suola, rasva ja esim kaakaovoi + "herkuissa" olevat lisäaineet aiheuttavat aivoille ja mitä se sitten vuorostaan aiheuttaa koko elämälle.
Me usein pidämme joulut, pääsiäiset ja uudetvuodet suvulle. Tiedän ylensyömisen olevan pahasta ja sen takia tein tämän keskustelun. Ei niiden ole tarkoitus korvata vanhempien poissa oloa.
-apEli sulla on kolme kertaa vuodessa juhlat ja sen takia pitää olla 52 viikkoa vuodesta kaapit täynnä herkkuja. Juupa juu.
Niin miten se oli sen nuoren yksinoloaika? Paljonko viikossa?
Noi kolme oli vain esimerkkejä. Niitä on paljon enmmän.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän siihen joku syy on, että syö jatkuvasti ja vielä peittelee sitä. Toki syy voi olla niinkin yksinkertainen, että toimii noin, koska herkkuja on tarjolla. Teini ei ole vielä aikuinen, eli ei varmaan osaa ajatella tuollaisten tekojen pitkäaikaisia seuraksia, siksi vanhempien tulisi asettaa rajat. Voi myös olla, että teini syö esim. yksinäisyyteen tai turvattomuuteen. Tarvitsisi ehkä teitä, mutta ette ole paikalla. Haluaa parempaa oloa, huomiota, herkut auttavat.
Pitäisi oppia tasapaino mielihalujen kohdalla. Nuorta ei voi suoraan yrittää sulkea pois kaikista itsekuria testaavista tilanteista, koska ei se silloin kehity. Yksinäinen ei ole, koska kavereita on ympärillä paljon.
-ap
Ap on kyllä tod. näk. provo.
Mutta lainaamassani viestissä voi piillä "villakoiran ydin". Yksinäinen teini käyttää "herkkuja" saadakseen ystäviä. Mässyttävät sitten niistä sukujuhlista jääneitä tai niihin etukäteen valmistettuja "herkkuja" ja teini saa tuntea yhteenkuuluvuutta.
Meillä on suvun ja kavereiden kanssa usein ruokajuhlia, siis muutenkin kuin juhlapyhinä. Joskus juhlat ovat meillä, joskus muilla, mutta yleensä kaikki tekevät niihin ruokaa. Jos meidän teinit menisivät syömään mun etukäteen juhliin valmistamia ruokia, niin saisivat kyllä kuulla kunniansa. Juhlista yli jääneet herkulliset ruuat syödään perheen kesken, pakastetaan tai jatkojalostetaan jollakin tavalla.
37
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että te paljon poissaolevina vanhempina olette syypäitä ja vastuullisia ongelman suhteen. Olkaa kotona. Olkaa lapsenne vanhemmat, äiti ja isä.
Meillä on tämä firma niin ei sen voi antaa kärsiä.
-ap
Se on hyvä, että on preferenssit kohdillaan. Firman ei voi antaa kärsiä. 13-vuotiaan voi antaa kärsiä yksinäisyyttään kotona, ja sitten hän ahmii herkkuja.
Lapsi on yksinäinen. Kaipaa vanhempiaan. Sisaruskin on nyt poissa. Tulee muuten järkyttävän lihava aikuinenkin, kun oppii suruunsa syömään jo nyt.
Kaapit kannattaa pitää tyhjinä herkuista (oma keinoni; oikeasti auttaa - pakkokeinona ihan itsekasvatuksena aikuisellakin itselleen). Laittakaa valmiiksi terveellistä naposteltavaa. Ja se pitää olla valmiina suupaloina (hedelmät pestyinä ja viipaloituina, juurekset samoin; sipseistä niitä juuressipsejä) ... ei siten että Firma on tärkein ja appelsiineja olisi pussissa, jos viitsisi kuoria ja paloitella ... tai voi itse hakea kaupasta ......(yksinäinen, surullinen ei jaksa).
Yrittäkää edes joskus olla myös lapsen kanssa ilta kotona.
Anteeksi jos loukkaan mutta Ap kuulostaa vähän tärähtäneeltä. Eikö sinne firmaan voi ketään muuta palkata että toinen vanhemmista pääsisi kotiin samaa aikaan kuin lapsi tulee koulusta kotiin. Eihän se tarvitsisi joka päivä olla mutta vaikka kolmena päivänä viikossa. Onhan tuo muuten aivan liikaa yksinoloa lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Ja mikä on tuo asenne, että 13-vuotiaan pitäisi osata jo kaikki itse? Eikö olisi sama sitten antaa sen teinin muuttaa pois kotoa, kun pärjäähän se kaikki illat yksinkin? Suurimman osan mielestä 13-vuotias ei pärjää suurinta osaa illoista yksin tai osaa huolehtia itsestään aina ja tehdä järkeviä päätöksiä itseään koskien.
Minä osasin enemmän, kuin vaadin jälkikasvultani.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Katsopa Armanin ohjelmaa ap, tulee nyt Neloselta.
Mitä sieltä tuli?
-ap
Vierailija kirjoitti:
Meidän 13 v on ollut tähän mennessä yksin kotona elämänsä aikana alta 40 tuntia.
En kyllä ymmärrä tuota firma perheen edelle ajattelua. Itse olin kotona lasten kanssa niin pitkään että nyt voin hyvällä mielellä tehdä töitä kun lapset riittävän isoja. Ei olisi tullut mieleenikään perustaa perhefirmaa jossa molemmat vanhemmat tekee pitkää päivää ja 13 v jätetään yksin sen varjolla. Ottaisitte edes mukaan yrittämiseen. Eli illalla mukaan tekemään hieman töitä ja ansaitsemaan mutta ennenkaikkea tekemään vanhempiensa kanssa yhdessä asioita.
Toisaalta jos nuoren mielenterveys ei ole niin tärkeä mitä firmanne niin jatkakaa entiseen malliin...
13-vuotiaan pitäisi osata selviytyä yksin, mutta työhön mukaan tuomisessa mennään yli.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän siihen joku syy on, että syö jatkuvasti ja vielä peittelee sitä. Toki syy voi olla niinkin yksinkertainen, että toimii noin, koska herkkuja on tarjolla. Teini ei ole vielä aikuinen, eli ei varmaan osaa ajatella tuollaisten tekojen pitkäaikaisia seuraksia, siksi vanhempien tulisi asettaa rajat. Voi myös olla, että teini syö esim. yksinäisyyteen tai turvattomuuteen. Tarvitsisi ehkä teitä, mutta ette ole paikalla. Haluaa parempaa oloa, huomiota, herkut auttavat.
Pitäisi oppia tasapaino mielihalujen kohdalla. Nuorta ei voi suoraan yrittää sulkea pois kaikista itsekuria testaavista tilanteista, koska ei se silloin kehity. Yksinäinen ei ole, koska kavereita on ympärillä paljon.
-apMillä se teini oppii tasapainoa, kun ei ole kukaan opettamassa sitä? Nuorta ei voi sulkea pois itsekuria testaavista tilanteista, mutta sitäpä varten niitä rajoja asetetaan, kun ei se itsekuri ole vielä kehittynyt. Kavereiden kanssa oleminen ei korvaa vanhempien huomiota ja perhe-elämää, voi siis silti olla yksinäinen ja kaivata lohtua ja huomiota. Nämä tunnetason tekijät häiritsevät sitä mielihalujen vastustamista, jos on taipumusta tunnesyömiseen...
Tasapainolla tarkoitin akuuttien riskien ja itsekontrollin opettelun vertailua. Eikö rajat nimenomaan ole itsekuria testaavista tilanteista eristämistä? Ei hän puhu vanhemmilleen paljoa, vaikka olisimme kotona.
-ap
Vierailija kirjoitti:
No olen ihan samanlainen! Ratkaisin asian niin, että en osta herkkuja kotiini niin en syö niitä. Minulla ei ole mitään itsehillintää, jos kotona on namia, mutta pystyn vieraissa ja muuten pidättäytymään.
Olisiko itsehillintä kasvanut jos se olisi ollut koetuksella?
-ap
Vierailija kirjoitti:
Voiko noin yksinkertaisella ihmisellä kuin ap olla oma firma? Ei kun tämähän onkin ihan puhdas provo.
köh.. Yhdysvaltojen presidentti...
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin syön yksinollessani herkkuja, jos niitä on. Jos ei ole, syön terveellisempää. Useimmat ravintoneuvojatkin (telkkarissa) hävittää ne herkut ekana kaapista. Miksi sen sun teinis pitäs olla fiksumpi kuin aikuiset?
Nuorelle pitäisi opettaa itsekuria tai on aikuisena samanlainen.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikenkaikkiaan kuulostaa siltä, että nuori syö yksinäisyyteensä (ei kaverien puutteeseen, vaan välittävien vanhempien puutteeseen. Kuinkas paljon hän nyt sitten onkaan kotona ilman jompaa kumpaa teistä? Nyt ihan kellonaikoja esille.
Aamulla ennen kouluun lähtöä ei ole paljoa aikaa ja tullaan kotiin noin yhdeksältä. En halua mennä yksityiskohtiin, ettei joku tunnista minua.
-apNo niin. Olette jättäneet nuoren heitteille. Hävetkää.
Ei hän ihan heitteillä ole.
-ap
Provohan tämä koko ketju on, mutta vastaan silti.
Se on LAPSI, ei sen kuulu selvitä yksinään jatkuvasti. Te olette VANHEMMAT, teidän kuuluu olla sen kanssa. Lastensuojelu voisi tulla ja määrätä teidät olemaan oman lapsenne kanssa, tai pistää se sellaiseen perheeseen, missä lasta ei hylätä yksin kotiin.